Miten kauan teidän perheessä voi olla kotona lasten kanssa?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:43"]Maksaako kotona yli kymmene vuotta olleen vaimon mies jotain eläkerahastoa tms. vaimonsa eläkemenetysten kompensoimiseksi? Entä jos/ kun puoliso kuolee tai jos tulee avioero, miten kotona olleen vaimon elintaso on sitten turvattu? Kymmenen vuoden kotonaolo on valtava eläketappio ja olematon meriitti siinä vaiheessa, jos itsensä ja perheensä pitää yksin elättää.
[/quote]

Tätä minäkin mietin. Perheenlisäys pian ajankohtaista, mutta tämä kyllä mietityttää.

Totta tämäkin, en tarkoittanut asiaa ihan noin musta-valkoiseksi, miltä viesti vaikuttaa. Toisaalta meidän perheessä on tehty päätös olla muuttamatta pääkaupunki seudulle, nimenomaa huikeitten asumiskustannusten vuoksi, vaikka uran kannalta se olisikin ollut järkevää. Eli meille arvokysymys tämäkin. Mutta jos olisin kotoisin Helsingistä, olisi päätös voinut olla toisenlainen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 18:33"]

Jos on työssäkäyvä puoliso, niin minusta kotona voi olla niin kauan kuin kukin haluaa. Nämähän on arvokysymyksiä. Itse oli aikoinani kotona kunnes luopus täytti kolme. Ainoita asoita, joita tekisin toisin elämässä.  Jos voisin valita uudelleen, olisin jäänyt vielä vuodeksi kotiin. Oma väsyminen kotona oloon ja yhteiskunnasta tuntemani paineet ajoivat osa-aika työhön.

[/quote]

Miten sä miellät arvokysymyksenä sen, että jos miehen palkalla ei elätä vaimoa ja lasta, ettei voi jäädä kotiäidiksi pitemmäksi aikaa? Ei tuolla kodinhoitotuella ja lapsilisällä kauhean pitkälle pötkitä jos sillä pitäisi maksaa omakotitalon sähkö, jätehuolto+vakuutusmaksut sekä ruokamenot sekä muut yllättävät menot. Meillä ainakin menee pelkkään ruokaan jo kokonaan tuo rahamäärä. Mies voi toki maksaa lainanlyhennyksen, mutta muut menot jäisivät sitten mulle, koska miehellä on mm. opintolaina + muita menoja, joita ei voi karsia. Mies tienaa ihan kivasti, josta johtuen en saisi mitään muita tukia kuin kodinhoitotuen, mutta miehen menot ovat sitten sen verran korkeat että aika plus miinus nolla on kuukauden lopulla, usein vielä miinuksella. Jos saisin käteen 700e/kk ollessani lapsen kanssa kotona, niin nippa nappa pärjättäisiin. Ja yritäppä lähteä vaikka myymään asuntoa tässä taloustilanteessa, ei mitään saumaa - jos ei sitten halua myydä asuntoaan pilkkahinnalla ja ottaa takkiin pahasti ja sitten muuttaa vuokra-asuntoon, jossa vuokramaksut on kuitenkin samaa luokkaa, kuin lainanlyhennykset olisivat+siihen päälle vielä asuntolainasta jäänyt turpaanotto-osuus joka pitää toki maksaa pois. On ihan utopista väittää, että kaikilla on mahdollisuus jäädä just niin pitkäksi aikaa kotiäidiksi, kuin mitä haluavat:D Toki, jos on työttömänä koko perhe ja sossumaksaa, niin mikäs siinä...

Olen kolme vuotta kotona. Töihin palaan vuoden 2016 alkupuolella. :)

Hienoa, että joku voi valita, kuinka kauan on kotona ja asuuko pääkaupunkiseudulla vai ei. Oman alan työt vaan nyt ovat Helsingissä ja siksi täällä asutaan. Ja useimmilla ystävilläni tilanne on sama ja tämän vuoksi he ovat joutuneet palaamaan kohtalaisen aikaisin töihin. Elämä ei siis aina ole täysin omista valinnoista ja arvoista kiinni. Töitä on tehtävä, that's simple. Itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, ettei minun ole taloudellisesti pakko palata kovin aikaisin töihin. Olen mm. säästänyt tätä varten. Mutta tilanne ei ole sama kaikilla, se kannattaa muistaa.

Meillä lapset kotihoidossa,  mies tekee säännöllistä päivätyötä, minä sain sovittua töissä tekeväni iltavuoroja ja viikonloppuja. Lisäksi teen töitä kotona oman yrityksen parissa. Jos laittaisimme kolme alle kouluikäistä lasta päivähoitoon lasku olisi 750€ kuussa, meillä jäisi vähemmän rahaa ja joutuisin tekemään enemmän töitä. 

Olen kyllä todennut kuinka vähän yhteiskunta arvostaa kotiäitiyttä, nuorimmaiseni täyttää kolme muutaman kuukauden päästä ja sen jälkeen en saa mitään tukea kotihoitoon. Tulorajat hoitorahalle kun on niin naurettavan pienet, että pelkästään miehen tuloilla mennään yli ettei saada sitäkään. Tulot tulee laskemaan 380€/kk, en tiedä miten pärjäämme. Ja juu tiedän itse olen lapseni tehnyt, mutta jotain vikaa on yhteiskunnassa kun sukulaisnainen joka on yli kolmenkymmenen asuu vanhemmillaan käy työkkärin kautta kurssia, saa kuussa käteen melkein tuhat euroa tukia. Toinen yh-ystäväni joutui laittamaan lapset päiväkotiin, että saa enemmän rahaa käteen kuussa. Ennen oli kodinhoidontuella nuorimmasta ja hoiti lapsia kotona, tulot tuplaantuivat kun laittoi lapset päiväkotiin ja on yksin päivät kotona ja nostaa ansioisidonnaista työttömyystukea.

Onhan se loisimista

Maailman tappiin, jos se kotonaolija olisi isä. Itse tykkään pikkulapsista/vauvoista ja 2 vuoden jälkeen kaipasin jo "omaa aikaa" irti siitä takiaisesta.

Miksei isä sitten jatkanut kuin siihen 3v asti....niin eipä tullut puheeksi, jotenkin vain ajateltiin että kotihoidontuki loppuu niin lapsi hoitoon. Eihän sitä olisi tarvinnut niin tehdä.

Minusta Suomessa ei kannata valittaa siitä, kuinka vähän kodinhoidontukea saa. On ylipäänsä varsin harvinaista, että vanhempi voi olla kotona saaden valtiolta tukea siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tällaista järjestelmää ei ole monissa valtioissa, joten ollaan me täällä tyytyväisiä. En siis allekirjoita marinaa rahasta. Kuten sanottu, töitä on tehtävä, that's simple.

Kuopuksen esikouluikään saakka olin kotona ja jatko-opiskelin siinä ohessa.

Nuorin täyttää pian 6v, olen yhä kotona..... Alkaa 10v. olla plakkarissa :D Koska olen yh ja ammatti kassaneiti, saan enemmän rahaa ollessani työtön kuin että viettäisin iltoja poissa lasteni luota kassaa iskien.... 8€/h siitä että kuuntelee asiakkaiden vittuilua.... Ei kiitos. Eri asia varmaankin jos olisi mies potkimassa töihin ja vaikkapa asuntolaina.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:30"]

Meillä lapset kotihoidossa,  mies tekee säännöllistä päivätyötä, minä sain sovittua töissä tekeväni iltavuoroja ja viikonloppuja. Lisäksi teen töitä kotona oman yrityksen parissa. Jos laittaisimme kolme alle kouluikäistä lasta päivähoitoon lasku olisi 750€ kuussa, meillä jäisi vähemmän rahaa ja joutuisin tekemään enemmän töitä. 

Olen kyllä todennut kuinka vähän yhteiskunta arvostaa kotiäitiyttä, nuorimmaiseni täyttää kolme muutaman kuukauden päästä ja sen jälkeen en saa mitään tukea kotihoitoon. Tulorajat hoitorahalle kun on niin naurettavan pienet, että pelkästään miehen tuloilla mennään yli ettei saada sitäkään. Tulot tulee laskemaan 380€/kk, en tiedä miten pärjäämme. Ja juu tiedän itse olen lapseni tehnyt, mutta jotain vikaa on yhteiskunnassa kun sukulaisnainen joka on yli kolmenkymmenen asuu vanhemmillaan käy työkkärin kautta kurssia, saa kuussa käteen melkein tuhat euroa tukia. Toinen yh-ystäväni joutui laittamaan lapset päiväkotiin, että saa enemmän rahaa käteen kuussa. Ennen oli kodinhoidontuella nuorimmasta ja hoiti lapsia kotona, tulot tuplaantuivat kun laittoi lapset päiväkotiin ja on yksin päivät kotona ja nostaa ansioisidonnaista työttömyystukea.

[/quote]

Kyllä mä näen sen edelleen arvokysymyksenä. Kuinka merkityksellistä on sinulle ja miehellesi se, että olet lasten kanssa kotona. Minä ajattelen, että olen valmis tekemään isoja ratkaisuja sen asian eteen. Muttamaan, elämään todella niukasti jne. Meilläkin elettiin miehen kohtuullisen kokoisella palkalla ja olisi eletty pitempäänkin jos oltaisiin niin valittu, vaikka tänä päivänä sitä ihmetelläänkin, että miten ihmeessä tultiin toimeen. Ei ole siis sossu mitään maksellut.

Nyt kun lapset ovat jo isoja koululaisia. olemme järjestelleet elämämme niin, että meistä on usein toinen kotona tekemässä töitä tai opiskelemassa. En halua haastaa riitaa, jokainen tekee niinkuin itse perheeleen parhaaksi näkee. Tiedostan, että me olemme tehneet ehkä normistakin poikkeavia ratkaisuja sen takia, että voimme olla mahdollsimman paljon kotona. Mutta niin voi tehdä muutkin.

Jos oma (ei yhteiskunnan tukirahoja) talous on ok niinkuin meillä niin kotona voi olla niin kauan kuin huvittaa. Minä olen nyt ollut kotiäiti/rouva 18 vuotta.

Niin pitkään kun halutaan. Nyt 5 v. Isä kokopäivätyössä ja äiti heittää keikkaa. Matkustelusta ja muista "ylellisyyksistä" tingitty, vastineeksi rauhallinen arki ja molemmilla vanhemmilla myös omaa aikaa ilman omatunnontuskia.

Yöaikaan voi olla kymmenenkin tuntia, päivällä muutama tunti on jo tiukilla. Rajoittavana tekijänä on teini.

Meillä vauva nyt 5kk, minä vauvan kanssa kotona siihen asti että vauva on 9kk, sitten mies jää kotiin ja minä töihin. Toinen lapsi haluttais silloin kun esikoinen on noin 2v, näillä näkymin mies kotona mun seuraavan äitiysloman alkuun. Sitten minä taas jäisin kotiin lasten kanssa siihen asti että kuopus 9kk. Ja siihen samalla taktiikalla kolmas lapsi perään. Tuo ois siis ideaalisuunnitelma. Mutta ikinä ei elämä mee niinku haluaa, mutta saahan sitä silti suunnitella!

Maksaako kotona yli kymmene vuotta olleen vaimon mies jotain eläkerahastoa tms. vaimonsa eläkemenetysten kompensoimiseksi? Entä jos/ kun puoliso kuolee tai jos tulee avioero, miten kotona olleen vaimon elintaso on sitten turvattu? Kymmenen vuoden kotonaolo on valtava eläketappio ja olematon meriitti siinä vaiheessa, jos itsensä ja perheensä pitää yksin elättää.

olin 8v lasten (3) kanssa kotona, nyt neljännen kanssa ei pysty vaan menee 1½v ikäisenä hoitoon (raskaus ihan alussa ja mun opiskelut ei paljoa voi tauolla olla)

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 18:25"]Meillä vaimo on ollut nyt 10v ja jatkaa edelleen. Pienin on vasta 2v. Meillä talous ja hankinnat on suunniteltu kotihoidon ehdoilla.

Miehenä täytyy sanoa, että on ihanaa että pienet lapset saavat olla äidin kanssa kotosalla. Vaikea kuvitella millaista olisi tiputtaa heidät joka aamu seitsemältä päiväkotiin.
[/quote] Onneksi tänne kirjoittelee tällaisiakin miehiä. Valitettavasti täällä on aktiivisesti kirjoitellut miehiä (voi olla yksi ja sanakin mies) joka jatkuvasti valittaa että lasten hoitaminen kotona on "miehen lompakolla loisimista".

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 18:46"]

Oma mieli meillä rajoittanut. Aikuisen naisen paikka ei ole olla kotirouvana vaan töissä.

[/quote]

heh he, aikuisia nekin on, jotka arvostavat elämässä erilaisia asioita kuin sinä. Sen sijaan sinä ehkä olet vasta pikkuhiljaa kypsymässä todelliseksi aikuiseksi...