Mikä äidissäsi ärsyttää?
Äiti kävi pikaisesti kylässä ja taas vituttaa. Haluaisin kuulla, mikä ominaisuus äidissä saa av:laisen otsasuonen sykkimään. Avaudu!
Kommentit (67)
Kylmyys ja itsenäisyys. Osaa todella pitää rajat ja laittaa valinnoissaan itsensä ja puolisonsa muiden edelle.
Tämä sama on myös plussaa, ei ripustaudu, tuppaudu, loukkaannu, riitele, kyttää tms.
Se että on käyttänyt koko elämänsä Jeesukseen kaikki muu tulee jessen jälkeen.
Se, että hän sai aina hoidettua kaikki asiat niin säntillisesti ja hyvin eikä koskaan valittanut mistään. Ja siitä huolimatta hän kuoli yllättäen eikä saanut elää vanhuutta lainkaan.
Äitini ei ole koskaan ollut kovin hienovarainen puheissaan, vaan saattaa möläytellä ja arvostella ihmisiä päin naamaa.
Kaiken perustana liiallinen alkoholinkäyttö, sen seurauksena jatkuva valehtelu ja epäluotettavuus. En tule koskaan esim. jättämään lastani keskenään hänen kanssaan. Koko ikäni jatkunut manipulointi, perintöhuijauksen yritys, petoksen yritys (on siis useasti yrittänyt sotkea minut velkaongelmiinsa). Nämä nyt aluksi. Mietin jatkuvasti, kuinka kauan ja kuinka paljon pitää omalta äidiltään sietää. Olen hänen ainoa lapsensa. Anoppi on sentään luotettava mummi lapselleni.
Ei niinkään ärsytä, mutta huvittaa. Hän on alkanut taantua. Ei tajua kaikkia juttuja enää. Ei ole enää niin topakka kurin pitäjä kuin lapsena.
Ehkä sellainen hössötys, ei - en keksi mitään pahaa sanottavaa :)
Ei enää voi ärsyttää, kun on ollut haudassa jo vuosikymmeniä.
Eläessään kyllä ärsytti, se kauhea omistamisenhalu ja määräily, hienotunteisuuden puute ja se että, kertoi minun henkilökohtaisia asioitani muille noin vain. Nuoruudessani hän ei mitenkään tukenut kasvuani aikuiseksi, päin vastoin, hän yritti estää sen, hänestä se oli kiittämättömyyttä.
En ole kaivannut häntä, vapaus on ollut ihanaa.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:41"]
Jaarittelu, yksinkertaisen asian kertominen vie ällistyttävän pitkään, kun se aloitetaan kaukaa ja sitten monen polveilevan hyppäyksen kautta vihdoin maaliin. Tämä on ärsyttävää kun itse elää ruuhkavuosia ja on usein kiire, niin toinen kun soittaa ja alkaa se tarinan kertominen...
[/quote] Hah, onkohan meillä sama äiti? ;)
Äidissäni ärsyttää se ettei hän pidä miehestäni ja käyttäytyy sen mukaisesti. Lisäksi arvostelee lastenkasvatustamme ja on ainainen marttyyri kaikessa.
- Leski. Ei koskaan kuuntele, mitä hänen lapsensa hänelle neuvovat tai ohjeistavat. Jos saman neuvon antaa joku täysin ulkopuolinen, niin tottahan se nyt on oikeassa, kun sillä on niin hieno krakapukukin! Hirvittää, koskahan siltä huijataan sen rahat, kun tarpeeksi hieno huijari osuu paikalle. Olisi myynyt yhtä sun toista vuosien varrella reippaaseen alihintaan ilman meidän sisarusten puuttumista asiaan.
- Ei koskaan myönnä mitään vikaa olevan itsessään. Määräilee, komentaa ja suuttuu, jos ei tee niinkuin hän haluaa.
- Tarkoittaa ilmeisesti hyvää, mutta minusta on loukkaavaa, että hän tulee yökylään siivousvälineiden kanssa ja alkaa jynssätä jotain kaapinpäällisiä ja suurennuslasilla etsiä tahroja haukkuen samalla, miten likaista täällä on. Samalla paiskoo ovia ja tavaroita. En esim. halua kutsua häntä jouluksi, mökille tai edes auttamaan siivouksessa, sillä se tietää sitä, että meillä on jokin esine rikki ja riita. Meillä normisti siivotaan ja kaappien päälliset otetaan pääsiäisenä ja marraskuulla, mutta äidilläni on pakkomielle siivouksesta. Sitten jos hänelle sanoo takaisin, niin murjottaa ja osoittaa mieltään vuoden, ja sama meno jatkuu taas. Mainittakoon, että meitä on 3 sisarusta ja jokaisen kanssa sama juttu. Ei kunnioita toisten rajoja. Sääliksi käy veljeni vaimoa.
- Nytkin haukkui minut laiskaksi, kun kehtasin ostaa valmista kinkkua ja valmiita laatikoita, enkä huolinut hänen sieniään että olisin voinut tehdä 1,8 kiloa sienisalaattia. Jota meillä ei syö muut kun minä.
- shoppaa. shoppaa. shoppaa. Lapsenlapset eivät halua yöpyä, koska mummo ei leiki heidän kanssaan vaan kiertää ostoskeskuksia.
Koulutodistuksen keskiarvo oli 5,6 että siltä pohjalta. On yksinkertainen, ja tyhmä ja luultavasti hänellä on myös diagnosoimaton keskittymishäiriö. (Omalla lapsellani on, mutta hän ei ole viimeisimmän koulutokarinsa mukaan tyhmä :) Mutta siivouksesta äitini tietää kaiken. Huoh.
Tulen helve...n paljon paremmin toimeen rennon anoppini kanssa. Joka tulee meille jouluksi.
Itsepäisyys, saituus, hamstraus ja epähygieenisyys. Säilyttää esimerkiksi homehtuneita kertaalleen käytettyjä teepusseja, koska aikoo keittää niistä vielä teetä, ja marmattaa jos näkee minun viskaavan ne roskiin. Talo on täytetty roinalla lähes asuinkelvottomaan kuntoon, siellä ei pääse liikkumaan kuin keittiön pöydän äärestä sängyn luo. Yritän ymmärtää ja olla hermostumatta, koska sairaushan tuo on eikä äiti voi sille itse mitään.
Valittaa epäloogisesti. Yläasteella oli helvetin tärkeää että panostin matikkaan. Nyt lukiossa panostan matikkaan niin eikö vain valita että lasken liikaa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:00"]
Kylmyys ja itsenäisyys. Osaa todella pitää rajat ja laittaa valinnoissaan itsensä ja puolisonsa muiden edelle.
Tämä sama on myös plussaa, ei ripustaudu, tuppaudu, loukkaannu, riitele, kyttää tms.
[/quote]
Kuvailit juuri minut. Erittäin osuva luonnehdinta. Olen todella kiitollinen, että persoonallisuuteni on tällainen.
Ei ärsytä enää vaan nykyään surettaa ja säälittää; äitini ei osaa käsitellä syyllisyydentunnetta. Hän ei koskaan ole väärässä, ettei vaan joutuisi tuntemaan syyllisyyttä. Kun hän alkaa hävitä väittelyn, alkaa marttyyri-itku ja voivottelu että miten hän on kaikkensa yrittänyt ja muut ovat vaan epäkiitollisia... Luojan kiitos aloin tunnistaa tuon käyttäytymismallin itsessäni ja päätin lujasti taistella siitä eroon. Prosessi on vielä kesken mutta kaikkeen pystyy kun tarpeeksi yrittää. Siskollani äidiltä opittu malli näkyy niin, että siskoni häpeilemättä jyrää muiden mielipiteet ja tunteet, julmaan toisen ihmisen täydelliseen rikkomiseen asti, ettei hänen vaan tarvitse ottaa vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään.
2