Jätitkö aku ankasta lukematta jonkun tietyn hahmon seikkailut?

Luin kaikki, mutta Mikki on ärsyttävä besserwisseri. Niistä jutuista en tykännyt. Samaistuin enemmän Akuun.

Vierailija kirjoitti:

Tää on mielenkiintoista. Itsekään en oikein jaksa omahyväistä, onnistuja Mikkiä mutta Italiassa koko lehti on nimeltään Mikki Hiiri eli Topolino ja Mikki on se päähenkilö. Suosituin hahmo. Mitä tämä kertookaan meistä suomalaisista tai sitten, mitä se kertoo italialaisista?

Jenkeissähän Aku on hyvinkin marginaalihahmo. Mikki ja Minni ovat ne kasvot.

Suomi ja Ruotsikin on valinnut kuitenkin Akun omakseen.

Milla Magiaa on nykyään aivan liikaa. Sekavia ja levottomia juttuja, varsinkin ne pikkuvelhot. Ja liikaa on nykyään myös kaikenmaailman äly-, avaruus-, pelijuttuja.

En tykännyt niistä Mikki-sarjoista, joissa oli rikosten ratkomista.

Vierailija kirjoitti:

Taikaviitta

Minusta Taikaviitat oli parhaita, se hahmo kiehtoi mielikuvitustani :) 

Nää on tärkeitä asioita, joita en ole miettinyt vuosikymmeniin <3 

Harvemmin nähdyissä hahmoissa on ansaitusti unohdettuja. Hiiripari Huli ja Vili oli kaiketi Tiku ja Taku -pastissi vailla lisäarvoa. Aristokatit on hieno elokuva, mutta O'Malley ja kujakatit -sarjat tusinatuotantoa. Tekijät: Don Rosa on tavattoman idearikas, mutta en saa otetta hänen visuaaliseen ilmaisuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Se polkupyörällä ajava sirkuskarhu.

Siis hä? Skippasit Ponun? Mä taas luin VAIN Ponut. No okei, joskus luin Pikku Hiawathatkin mutta vain kursorisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta antia oli löytää mummolasta isäni vanhoja Aku-Ankkoja, ja seassa oli myös ihan eka Ankka-lehti! Saattoi olla uusintapainos, mutta 60-luvulta kuitenkin (muistaakseni). 

Ja ihan kysymykseen vastaus, luin aina Ankka-hahmot, mutten muita. 

Aku Ankka ja kumppanit-lehden näytenumero taisi ilmestyä vuoden 1951 joulukuussa, joten 60-luvulta peräisin oleva on uusintapainos.

Näytenumero 1951 julkaistiin uusintapainoksena muistini mukaan 1980-luvun alussa. Ehkäpä sen jälkeenkin? Ja näköispainos-sarja kattaa kaikki vuosikerrat 1951 - 1982.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena skippasin Mikki-tarinat. V tutti se Mikin omahyväisyys ja se, miten se vittuili Hessulle.

Onneksi super Pesi Mikin mennen tullen

Mikkitarinat skippaan, ja ne joissa on Mortti ja Vertti jalkapallojoukkueineen.

Joku täällä jo sanoikin, että riippuu ihan piirtäjistä. Cesar Ferioli on ehdoton suosikkini, piirtää niin kauniisti ja siististi. Sen täysi vastakohta on William ja Noel Van Hornin piirrokset. Harvinaisen rumia kuvia. Kari Korhonen on toinen, jonka nykytyylistä en pidä - piirsi aiemmin paljon paremmin.

Skippaan kaiken mikä on piirretty 1985 jälkeen. Vanhemmissa Akuissa sentään oli sitä jotain. Samoin omatkin muksut lukee mielummin niitä 40-50 vuotta vanhoja juttuja. Ne kun on heidänkin mielestään paljon parempia.

En lue vieläkään juuri Mikki Hiirtä ja en varsinkaan Mustanaamiota

Vierailija kirjoitti:

Itse luen kaikki, paitsi Don Rosan tuotannon, en voi sietää sitä kuvitusta 🤮

Joo, ne on kyllä karmeita. Kaksiulotteisia, isopäisiä ja kömpelösti piirrettyjä.

Al Taliaferron vanhat stripit ovat hauskoja. Vaikka ne on tehty 50-luvulla, osa aiheista istuu myös nykypäivään (ankanpoikien toilailut). Ei ole kaikki muuttunut ajan myötä.

En pidä Hannu Hanhesta. Ylimielinen ja tyhmä porvari, joka saa kaiken tekemättä mitään.

Muista hahmoista pidän.

T: tuntematon 

En.

Hiawathat olivat tosi tylsiä kliseesoppia. Helunan ja Pollen aivottomuutta korostettiin usein niin ettei siitä toilailusta jaksanut innostua.

Nykyisin näen akkareita harvakseltaan, mutta niissä ottaa päähän yliyritetyt varjostukset ym. graafiset jipot, joiden takia pätkiä on tosi työlästä lukea. Esimerkiksi tuplanollat, jotka ovat muutenkin tyhmiä. En jaksa innostua huonojen vakoojaelokuvien parodioinnista enää. Varsinkin kun ne on tehty akkarien skaalassa kuitenkin 'tosissaan', eli juonet eivät ole oikeasti edes hauskoja. Lisäksi kaikki muistintyhjennysjutut ovat niin tyhmiä missä hyvänsä sarjassa, että menee vähäkin mielenkiinto, kun jonkun entisen agentin muistia tyhjennetään.

Toinen tällainen yliyritys-juttu on jokin taikaviittajuttu, missä on jokin superkeinoäly ja usein on jotain kosmisia pahiksia tms. ketkä tulevat tellukselle mesoamaan. Voi olla parikin sivua 'dramaattisia' kuvia, mistä pitää tihrustaa yksityiskohtia lentääkö taikaviitta jossain vai fiilistelläänkö niissä vain synkän ankkalinnan gotham-arkkitehtuurilla tms. hirveää tervanjuontia.

Minäkään en siedä Don Rosaa. Onhan se joo yksityiskohtaista mutta mielestäni on vain rumaa piirrosjälkeä. Hahmoissa ei ole mielestäni mitään elävyyttä. En myöskään pidä niistä tarinoista. Muuten skippasin ja yhä skippaan lähes kaikki tarinat, jotka eivät liity ankkoihin. Mikki Hiiri puolestaan menee, ei ole koskaan häirinnyt se hahmo.

En skippaa mitään, mutta Hiawatha- ja Sepe Susi-tarinat oli yleensä tylsiä ja kulkivat aina samoja ratoja. Nykytarinoista ne Millan sukulaistytöt (Hokus ja Pokus) on rasittavia.