Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (683)

Vierailija

Syön hyvän aamupalan, pari leipää, välillä kananmunia, joskus puuroa. Lounas on usein edellisen päivän tähteitä, välipalaksi hedelmiä tai marjoja, pari kertaa viikossa suklaapatukka, iltaruoaksi ihan normaalia kasvispainotteista ruokaa, pidän huolta että on sekä proteiinia että hiilihydraattia. En käytä kermaa, enkä syö jugurtteja tai punaista lihaa, enkä juo limsoja tai syö karkkia. Juustoa kyllä syön, se ei turvota. Ennen herkuttelin esim. sipseillä iltaisin vain kerran viikossa, ja paino pysyi samana, nykyään parina iltana viikossa ja paino on noussut noin kilon/kaksi vuodessa.

Liikunta on lähinnä hyötyliikuntaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen söin aamulla kaksi karjalan piirakkaa, lounaalla porkkanaraastetta ja kinkkukiusausta, päivälliseksi kaksi sämpylää juustolla. Kävin hilpaisemassa 8km juoksulenkin kun tulin töistä ja puoliso oli tehnyt makaronilaatikkoa sillä aikaa. Söin makaronilaatikkoa illalliseksi/iltapalaksi. Annoskokoni olivat normaaleja, ei isoja. Älykellon mukaan otin eilen 15300 askelta ja kulutus oli siinä päälle 3000kcal ja tämä on varmasti lähellä totuutta kun urheilen säännöllisesti enkä ole löysä löllyrä eli lihastakin löytyy. Syömisistäni voi aika nopeasti päätellä, että en syönyt eilen 3000kcal edestä vaan kaloreita tuli vähemmän. Ehkäpä siinä syy miksi pysyn hoikassa kunnossa.

Mikään mittari ei sun kulutustasi pysty kertomaan, vaikka olis kuin äly.

Kyllä se suuntaa antaa. Kelloni arvioi kulutuksekseni n. 2000 kcal päivässä ja suunnilleen sen verran syönkin. En liho enkä laihdu. N38 55kg

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Syön aamuisin yhden leivän juustolla ja leikkeleellä, omenamehua ja kahvia. Töissä työpaikkalounaan. Se annostellaan valmiiksi lautaselle ja on usein mulle liian iso, joten joudun jättämään jonkin verran syömättä. Iltapäiväkahvia en juo koska siitä tulee vain kauhea nälkä melkein heti. Töiden jälkeen syön vaikka pari leipää, vettä ja jälkiruuaksi vaikka pari palaa suklaata ja teetä. Illalla on usein vielä sipsihetki. Sipsien kanssa on joskus pepsimaksia ja joskus vettä. Yksi sipsipussi kestää n. viikon, kun en niitä kerralla kauheasti syö eikä joka ilta onneksi kerkeä. Suunnilleen kerran viikossa ostan karkkipussin, siitäkin riittää moneen karkkihetkeen sitten. Jos on karkkihetki niin samana päivänä ei yleensä ole sipsihetkeä. 

YLlämainittu siis arkena. Viikonloppuisin lounaana saattaa olla pakastepitsa tai woltista tilattu vaikka joku sushiboksi. Usein tehdään pe- tai la-iltana miehen kanssa vaikka pihviä ja valkosipuliperunoita ja juodaan viiniä. Viikonloppuna kuitenkin myös harrastetaan liikuntaa enemmän kuin arkena. Tälleen lokakuussa kun kivat liikuntaideat on vähissä voi käydä vaikka pitkällä kävelyllä jos ei muuta keksi. 

Vierailija

Ihan normaalisti syön. Kotiruokaa. Aamupala, lounas, pieni välipala, illallinen, ehkä pieni iltapala jos on nälkä (aina ei ole). Pakko syödä säännöllisesti, muuten tulee huono olo, mutta annoskoot ei ole sitten kauhean isoja kerrallaan. Enkä lutraa ylettömästi voita tai kermaa (käytän kyllä niissä ruuissa mihin maun takia tarvitsee), syön melko paljon kasviksia ja en kovin paljoa lihaa, varsinkaan punaista lihaa. Herkkuja syön myös, en ikinä kieltäydy kakkupalasta ja sipsit ja karkit maistuu myös, mutta toki kohtuudella. En liiku hirveästi, mutta kuitenkin ihan säännöllisesti. Väittäisin että tässä vaikuttaa kyllä myös hyvät geenit, ei ole ikinä tarvinnut paljon miettiä mitä laittaa suuhunsa ja paino pysyy tuossa bmi 21 tuntumassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

  • ylös 16
  • alas 9
Vierailija

Tänään aamupala kahvia, tuoremehua, eiliseltä jäänyttä mozzarellapizzaa

Päivän mittaan vain vettä

Myöhäinen lounas (n. klo 14) kanasalaatti ja raejuustoa

Päivällinen 10 kpl setti sushia

Iltapalaksi mustikkajuggea banaanilla ja marjoilla

Jos nukkumaanmennessä hiukoo, niin pari keksiä tai hapankorppua täysrasvaisella juustolla

Hyvistä rasvoista ja kuiduista jäi tänään vajaaksi. 

Vierailija

1 dl maitoa+ kahvi

iso omena

spaghetti+kastike

näkkäri

muki vihreää teetä

kalakeitto/kiusaus+leipä+1,5 dl kiisseliä/hedelmäsalaatti/jäätelöä

muki vihreää teetä

ruokajuomana vesi

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 

Vierailija

Syön kun on nälkä, en kellon mukaan. Joskus ruokailujen välillä voi olla vain 3h, joskus yli vuorokausi. Annoskoot kohtuullisia; en edes muista milloin viimeksi olisin käyttänyt ns. tavallista ruokalautasta, yleensä aina syön joko leipä- tai keittolautaselta. Pizzasta menee kerralla max. puolet, Pringles-purkki kestää vähintään viikon jne.
Olen kasvissyöjä enkä pidä näistä "lihankorvikkeista" (nyhtökaura, seitan yms.) joten tosiaan syön melko paljon kasviksia. Juustoista tykkään, suklaata menee joskus, samoin viiniä.
Syön iltapainoitteisesti, aamupalaa en koskaan. Ei vaan ole aamuisin nälkä, näin oli jo lapsena.
Muuten, miksi aina kuulee tätä "Mutta onhan sun pakko syödä!" jos vaikka on ollut päivän syömättä? Miksi? Mikä pakko jos ei ole nälkä ja olo on hyvä? En ole koskaan ymmärtänyt tota.
N40, 166/53

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Syön kohtuudella kaikkea mitä tekee mieli. Mutta pienet annoskoot on kyllä se ykkösjuttu. Syön usein jälkiruokakulhoista ja leipälautasilta enkä isoista astioista. Ostan myös herkkuja aina vain pienissä määrissä ettei vahingossa syö liikaa, esim karkkipussin sijasta yksi pieni karkkirasia ja suklaalevyn sijasta patukka. Sipsejä syön harvoin, mutta kekseistä tykkään. Silloinkin ostan aina eqim Dominon pienen paketin jossa on vain se yksi pötkylä keksejä.

Olen myös jättänyt pois "turhat" sokerituotteet, esim mehut, limut, jogurtit, murot.

Olin nuorena aika pullukka ja kotona syötiin epäterveellisesti, joten tiedän että laihduttaminen ja etenkin terveellisen elämäntavan omaaminen vaatii paljon työtä, etenkin henkisellä puolella. Vanhoja tottumuksia on vaikea unohtaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.
Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.
Ap 33v

Käy tk-lääkärillä ja kysy, josko kirjoittaisi reseptillä lääkettä ( Ozempic ). Sen avulla onnistuu uuden ruokavalion hallintaan ottaminen ja pienemmät annoskoot. Ei tule nälkää ja paino tippuu vauhdilla.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=26620&d=32994611&i=NOVO+NORDISK_OZE...

Tuon Ozempicin on maininnut tässä ketjussa nyt useampikin. Mutta eihän se näköjään ole varsinaisesti laihdutuslääke? Haittavaikutuksissa mainitaan mahdollinen painon lasku.

Tuo siis laskee verensokeria, jos se on liian korkea. Mutta ei se varmaan meitä laihduta, joilla ei ole erityisen korkea verensokeri? 

Ozempicilla on 2 käyttöaihetta. 2-tyypin diabetes kun esim. Metforem ei yksinään riitä ja toinen on lihavuus. Silloin riittää että Bmi on 30 tai yli. Minulla verensokeri on normaali, mutta bmi yli 30 ja sillä perusteella lääkäri kirjoitti reseptin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.
Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.
Ap 33v

Käy tk-lääkärillä ja kysy, josko kirjoittaisi reseptillä lääkettä ( Ozempic ). Sen avulla onnistuu uuden ruokavalion hallintaan ottaminen ja pienemmät annoskoot. Ei tule nälkää ja paino tippuu vauhdilla.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=26620&d=32994611&i=NOVO+NORDISK_OZE...

Tuon Ozempicin on maininnut tässä ketjussa nyt useampikin. Mutta eihän se näköjään ole varsinaisesti laihdutuslääke? Haittavaikutuksissa mainitaan mahdollinen painon lasku.

Tuo siis laskee verensokeria, jos se on liian korkea. Mutta ei se varmaan meitä laihduta, joilla ei ole erityisen korkea verensokeri? 

Ozempicilla on 2 käyttöaihetta. 2-tyypin diabetes kun esim. Metforem ei yksinään riitä ja toinen on lihavuus. Silloin riittää että Bmi on 30 tai yli. Minulla verensokeri on normaali, mutta bmi yli 30 ja sillä perusteella lääkäri kirjoitti reseptin.

Älä nyt jaksa mainostaa lääkkeitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.
Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.
Ap 33v

Käy tk-lääkärillä ja kysy, josko kirjoittaisi reseptillä lääkettä ( Ozempic ). Sen avulla onnistuu uuden ruokavalion hallintaan ottaminen ja pienemmät annoskoot. Ei tule nälkää ja paino tippuu vauhdilla.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=26620&d=32994611&i=NOVO+NORDISK_OZE...

Tuon Ozempicin on maininnut tässä ketjussa nyt useampikin. Mutta eihän se näköjään ole varsinaisesti laihdutuslääke? Haittavaikutuksissa mainitaan mahdollinen painon lasku.

Tuo siis laskee verensokeria, jos se on liian korkea. Mutta ei se varmaan meitä laihduta, joilla ei ole erityisen korkea verensokeri? 

Ozempicilla on 2 käyttöaihetta. 2-tyypin diabetes kun esim. Metforem ei yksinään riitä ja toinen on lihavuus. Silloin riittää että Bmi on 30 tai yli. Minulla verensokeri on normaali, mutta bmi yli 30 ja sillä perusteella lääkäri kirjoitti reseptin.

Älä nyt jaksa mainostaa lääkkeitä.


Jep, vaan laiskat laihduttaa lääkkeellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 


Liikuntaa voisi olla enemmän, mutta ruokajuomana mulla on vesi ja muuten juon mustaa kahvia tai teetä, ei sokeria. Mehua, limuja tai alkoholia en juo juuri koskaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 


Liikuntaa voisi olla enemmän, mutta ruokajuomana mulla on vesi ja muuten juon mustaa kahvia tai teetä, ei sokeria. Mehua, limuja tai alkoholia en juo juuri koskaan.

Jäljelle jää vaihtoehtona se, että annoskokosi sekä se "vähän herkkuja" ovat paljon enemmän kuin hoikalla kanssasisarellasi. 

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap

  • ylös 2
  • alas 16
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap

Ao, ootko harkinnut ihan terapiaa? Tuo haikailu on se mikä sun pitää katkaista. Voit alkaa elää sitä unelmaelämääsi NYT, aivan täysin painosta riippumatta. Ei se matala BMI tai muita ongelmia pois.

  • ylös 11
  • alas 1
Vierailija

Syön aikalailla mitä sattuu, mutta kaikki on kuitenkin aika terveellistä.

Aamulla paljon vettä, kahvia, ruisleipää ja vihannespäällysteitä, juustoa, pähkinöitä. Lounaaksi usein kalaa ja vihanneksia, myös kanaa joskus, hedelmiä, rahkaa. Sitten lähinnä välipaloja eli iltapäiväkahvi, ruisleipää ja päällysteitä. Iltapalaksi ehkä rahkaa ja marjoja, hedelmiä. Vettä juon aina välillä.

BMI n. 19.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Alkaa pikku hiljaa loppua neuvot ja sympatia. Tässä ketjussa on nyt 19 sivun verran jaettu pyytämiäsi vinkkejä, dieettejä ja tsemppejä. Ja silti vielä itket että voi kun sun elämä on niin hirveää kun et ole laiha. Miksi kyselet täällä vinkkejä jos et aio niitä kuunnella? Miksi edelleen valitat että kaikki on niin rankkaa kun et ole laiha? Ei se laihuus yön yli tule sillä että vauvapalstalla kirjottelee. Nyt otat jonkun näistä vinkeistä reippaasti käyttöön ja alat hommiin! Itse suosittelen täällä jo aiemmin mainittuja ravitsemusterapeutteja tai sitten ihan normiterapeuttia vaikka noin alkajaisiksi.

  • ylös 18
  • alas 1

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla