G: Miten te laihat syötte? Te sellaiset maratoonari kroppaiset, BMI alle 21 naiset. (bmi 38 kaipaa vinkkejä elämään)

Pätkäpaasto, 16 h syömättä ja ruokailut 8 tunnin aikana. Tai helpompi 14:10, siitä on juuri suomennettu hyvin vakuuttava kirjakin.

https://www.iltalehti.fi/ravinto/a/d601f7da-6046-46e6-9fcc-dc9d401cf642

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

Sun täytyy kävellä joka päivä, niin alkaa jotain tapahtumaan. Liikunta on ainoa kestävä konsti saada vipinää aineenvaihduntaan ja nostaa insuliiniherkkyyttä, joka auttaa sua laihtumaan. Se myös parantaa vointia ja nostaa itsetuntoa, kun jaksat päivä päivältä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

Sun täytyy kävellä joka päivä, niin alkaa jotain tapahtumaan. Liikunta on ainoa kestävä konsti saada vipinää aineenvaihduntaan ja nostaa insuliiniherkkyyttä, joka auttaa sua laihtumaan. Se myös parantaa vointia ja nostaa itsetuntoa, kun jaksat päivä päivältä enemmän.

Liikunta vaikuttaa painon tippumisen n. 15%? Kyllä se ruokavalio on kaikki kaikessa ja liikunta siihen sitten lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.

Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.

Ap 33v

Ota pt joka on myös ravintovalmentaja. Hän osaa laatia sinulle sopivan ruokavalion ja treeniohjelman. Samalla hakeudu työterveyslääkärin kautta lihavuusleikkaukseen. Jos olet 5v yrittänyt muulla tavoin, ja sinulla on oikeasti tahtoa ja motivaatiota, niin nyt näillä keinoin pysyvään elämänmuutokseen. Tsemppiä!

Ei sinne lihavuusleikkaukseen pääse ennen kuin suhde jotenkin ruokaan kunnossa. Kaksi viikkoa aina kerrallaan painonpudotusta osoittaa, että tahtoa ei ole. Motivaatio pitäisi kyllä kertomansa mukaan olla, tosin aika epärealistinen. Lähtökohta on kuitenkin vaikea lihavuus. Ja se riippuu myös pituudesta sekä ruumiinrakenteesta, onko se alle 21 muutenkaan mitenkään realistinen. Maratonarin kroppa tulee harrastamalla maratonia, ei olemalla oman elämänsä kissa-Karvinen. 

Tavallaan ihan kai hyvä juttu kysellä, mitä me hoikat ihmiset syömme, josko se auttaa hieman hahmottamaan annosmääriä ja ruokailutapoja. Huomioitavaa kuitenkin on, että normaaliruokavalio on eri kuin painonpudotusruokavalio.

Siinä missä normaaliruokavalioon voi mahtuakin jotain epäterveellistäkin, painonpudotuksessa on tärkeää varmistaa, että kroppa saa mahdollisimman hyviä, laadukkaita kaloreita. Ja niitä tulee siis silloin vähintään -500 kcal vajeella per päivä.

Ap kyllä laihtuisi hyvää tahtia varmaan jo meikäläisten perusruokavaliolla ja annoskoolla. Mutta kyllä se huono syöminen ja liikkumattomuus hoikassakin vartalossa näkyy. Lopputulos on laiha läski, ei maratoonari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 

Liikuntaa voisi olla enemmän, mutta ruokajuomana mulla on vesi ja muuten juon mustaa kahvia tai teetä, ei sokeria. Mehua, limuja tai alkoholia en juo juuri koskaan.

Jäljelle jää vaihtoehtona se, että annoskokosi sekä se "vähän herkkuja" ovat paljon enemmän kuin hoikalla kanssasisarellasi. 

No niinhän se täytyy olla, mutta hoikan kanssasisareni ohje oli "nälkää ei saa nähdä, syön vähän väliä" ja lueteltu tavallisia perusruokia. En minäkään itseäni ähkyyn vedä, mutta äkkiseltään saman kuuloisilla periaatteilla ja vastaavanlaisilla ruuilla painoa onkin 30 kg enemmän!

Se kylläisyyden/nälkäisyyden tunne on kai vähän yksilöllistä ja toisaalta myös tottumiskysymys. Kannattaa syödä vain sen verran, että tulee kylläiseksi, ei enempää. Eli annoskokoja pienemmäksi vaan. Ja ei napostelua ruokien välissä. Luultavasti elimistö jonkin ajan jälkeen tottuu ja itsekin oppii sietämään pienen nälän tunteen ennen seuraavaa ruokaa. Kyllä minulla ehtii tulla yleensä kunnolla nälkä ruokien välissä, mutta en silti koe näkeväni nälkää, kun sitä ruokaa kuitenkin sitten taas saa ennen kuin nälkä ehtii liian pahaksi.

Se nälänsietokyky on varmaankin yksi asia, joka erottaa hoikat ylipainoisista. Syön itse yleensä aamulla kevyesti, joten kyllähän nälkä on jo tunnin parin jälkeen. Mutta tiedän ettei siitä henki lähde. 

Uskon, että asiaa voi treenata. Itseasiassa tiedän. Päälajini myötä on tullut normaalipainonkin sisällä välillä pudotettua painoa. Ensimmäiset pari viikkoa on yleensä jopa kiljuva nälkä, sitten se tunne on tasoittunut. Alkanut jopa tuntua miellyttävältä; olo aina tosi kevyt ja energinen.

Vierailija kirjoitti:

Syön normaalirasvaista ruokaa muutaman kerran päivässä, en napostele. En käytä mitään "kevyttuotteita"

Paras koko ketjussa. Monet viestit on romaaninpituisia selittelyjä ja ohjeita, joita ei voi noudattaa tai ovat yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön normaalirasvaista ruokaa muutaman kerran päivässä, en napostele. En käytä mitään "kevyttuotteita"

Paras koko ketjussa. Monet viestit on romaaninpituisia selittelyjä ja ohjeita, joita ei voi noudattaa tai ovat yhtä tyhjän kanssa.

Mitkä ovat niitä ohjeita, joita ei voi noudattaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

Sun täytyy kävellä joka päivä, niin alkaa jotain tapahtumaan. Liikunta on ainoa kestävä konsti saada vipinää aineenvaihduntaan ja nostaa insuliiniherkkyyttä, joka auttaa sua laihtumaan. Se myös parantaa vointia ja nostaa itsetuntoa, kun jaksat päivä päivältä enemmän.

Liikunta vaikuttaa painon tippumisen n. 15%? Kyllä se ruokavalio on kaikki kaikessa ja liikunta siihen sitten lisäksi.

Liikkuminen vaikuttaa vahvasti hormonitoimintaan, joka on myös laihtumisen taustalla. Se lisää rasvaa polttavien hormonien eritystä. Tämän tietää jokainen, joka tietää vähääkään ravinnosta ja liikunnasta.

Tämän lisäksi jos et nuku kunnolla ja suolisto on surkeassa kunnossa, on ihan turha kuvitella laihtuvansa.

Kannattaa muistaa liikunnan vaikutukset aivoissa muutenkin, energian kulutus pikkuseikka siihen kaikkeen  mitä aivoissa tapahtuu.

Liikuntaa jopa "määrätään" lääkärillä lääkkeeksi  .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön normaalirasvaista ruokaa muutaman kerran päivässä, en napostele. En käytä mitään "kevyttuotteita"

Paras koko ketjussa. Monet viestit on romaaninpituisia selittelyjä ja ohjeita, joita ei voi noudattaa tai ovat yhtä tyhjän kanssa.

Mitkä ovat niitä ohjeita, joita ei voi noudattaa? 

Lue ne romaanipituiset viestit itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

Sun täytyy kävellä joka päivä, niin alkaa jotain tapahtumaan. Liikunta on ainoa kestävä konsti saada vipinää aineenvaihduntaan ja nostaa insuliiniherkkyyttä, joka auttaa sua laihtumaan. Se myös parantaa vointia ja nostaa itsetuntoa, kun jaksat päivä päivältä enemmän.

Liikunta vaikuttaa painon tippumisen n. 15%? Kyllä se ruokavalio on kaikki kaikessa ja liikunta siihen sitten lisäksi.

Liikkuminen vaikuttaa vahvasti hormonitoimintaan, joka on myös laihtumisen taustalla. Se lisää rasvaa polttavien hormonien eritystä. Tämän tietää jokainen, joka tietää vähääkään ravinnosta ja liikunnasta.

Tämän lisäksi jos et nuku kunnolla ja suolisto on surkeassa kunnossa, on ihan turha kuvitella laihtuvansa.

Syöty ruoka on suurin vaikuttaja hormoneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

Sun täytyy kävellä joka päivä, niin alkaa jotain tapahtumaan. Liikunta on ainoa kestävä konsti saada vipinää aineenvaihduntaan ja nostaa insuliiniherkkyyttä, joka auttaa sua laihtumaan. Se myös parantaa vointia ja nostaa itsetuntoa, kun jaksat päivä päivältä enemmän.

Liikunta vaikuttaa painon tippumisen n. 15%? Kyllä se ruokavalio on kaikki kaikessa ja liikunta siihen sitten lisäksi.

Liikkuminen vaikuttaa vahvasti hormonitoimintaan, joka on myös laihtumisen taustalla. Se lisää rasvaa polttavien hormonien eritystä. Tämän tietää jokainen, joka tietää vähääkään ravinnosta ja liikunnasta.

Aivan liikaa vähätellään liikunnan merkitystä. Eräskin tuttava sanoi hyötyliikuntavaihtoehtoja ehdotettuani, että ei ole väliä alkaa kulkea kauppa- ja harrastusreissuja auton sijaan kävellen, kun liikunta ei vaikuta painoon juuri ollenkaan. Keskittyi sitten innokkaasti punnitsemaan ruokiaan grammalleen sen kaksi viikkoa, kunnes into lopahti.

Vähintäänkin se liikuntaan käytetty aika on pois syömiseltä, mutta oikeasti vaikutus on paljon laajempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja

Ap

Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

40 minuuttia ihan? Et kai vaan putkeen, sehän olisi rasittanut liikaa. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ihan kai hyvä juttu kysellä, mitä me hoikat ihmiset syömme, josko se auttaa hieman hahmottamaan annosmääriä ja ruokailutapoja. Huomioitavaa kuitenkin on, että normaaliruokavalio on eri kuin painonpudotusruokavalio.

Siinä missä normaaliruokavalioon voi mahtuakin jotain epäterveellistäkin, painonpudotuksessa on tärkeää varmistaa, että kroppa saa mahdollisimman hyviä, laadukkaita kaloreita. Ja niitä tulee siis silloin vähintään -500 kcal vajeella per päivä.

Ap kyllä laihtuisi hyvää tahtia varmaan jo meikäläisten perusruokavaliolla ja annoskoolla. Mutta kyllä se huono syöminen ja liikkumattomuus hoikassakin vartalossa näkyy. Lopputulos on laiha läski, ei maratoonari. 

Tämä. Mitä laiha syö on ihan eri asia kun mitä laihduttaja syö.

Syön ihan normaalia kotiruokaa sen kummemmin miettimättä, mutta pyrin pitämään ruokailun säännöllisenä: aamupala, lounas, iltapäivällä leipä tms, illallinen ja iltapala. Iltapalan jätän joskus väliin ja juon pelkkää teetä, jos illallinen on ollut tuhti tai hiukan myöhempään tullut syötyä. Tärkeintä on, ettei päivän aikana ehdi tulla kova nälkä. En myöskään syö tai juo juurikaan mitään makeaa, teenkin juon ihan sellaisenaan. Makeakoukusta on tosi vaikea päästä irti ja tiedän miten helppoa on ottaa ruuan päälle yksi keksi tai pala suklaata tms, mutta jos noista tavoista pääsee eroon, on se kyllä sen arvoista. Pidän herkkupäivän ehkä kerran viikossa, silloin syön karkkia tai sipsejä tai ihan mitä vaan tekee mieli. Käyn välillä ulkona syömässä tai kavereiden kanssa kahvilla ja silloin otan kyllä aina jonkun kakkupalan tai pullan. Jos mut kutsutaan kylään, niin syön tarjoiluja vaikka ei ole ns herkkupäivä. Eli ei se elämä niin kiveen hakattua ole, mutta lähinnä ajattelen että arki on arkista ja sitten kun herkuttelen haluan nauttia siitä ja tehdä sen hyvästä syystä. Eli mikään ei ole kiellettyä, mutta siirrän mieliteot arki-illasta siihen vapaapäivään.

Liikun aika paljon ja olen muutenkin aktiivinen, eli kotona makaan tai istun tosi vähän. Harrastan kuntosalia, juoksemista, pyöräilyä ja tanssia. Mun motto liikunnankin suhteen on, että teen just sitä mitä haluan ja milloin haluan. Eli sen pitää olla kivaa ja mun pitää haluta sitä just silloin. Juoksu ei kulje väkisin ja välillä salitreeni on tylsää. Jos väsyttää, niin pitää levätä ja seuraavana päivänä uusi yritys. Ja pienikin liikunta on parempi kuin ei mitään. Kävelen välillä töihin (8km) ja otan sen ihan rauhallisesti kuunnellen samalla jotain podcastia tai äänikirjaa. Menee matka ihan huomaamatta ja polttaa hyvin rasvaa vaikka ei tule edes hiki. Kodin siivoamisenkin otan liikunnan kannalta ja teen siitä mukavampaa kuuntelemalla musiikkia kuulokkeista.

Eli ei mitään oikeastaan ihmeellistä, kaikki tosi pieniä arkisia valintoja. Olen 170cm ja paino pyörii 60kg hujakoilla, en tiedä ihan tarkasti, koska en omista vaakaa, punnitsen itseni välillä salilla. Olen kuitenkin joskus ollut pyöreämpikin ja silloisiin elämäntapoihin kuului vahvasti epäsäännöllinen syöminen, jolloin teki aina mieli makeaa, liian vähän unta, jolloin myös teki mieli makeaa ja näistä seurasi pöhnäinen olo, jolloin ei tehnyt mieli liikkua. Sitten kun innostuin liikkumaan tein sitä väkisin ja väänsin jonkun PT:n värkkäämää saliohjelmaa, johon kuului aina mun inhokit: kyykyt ja burpeet. Ei mikään ihme ettei maistunut. Joten itselleen pitää olla armollinen; kaikki liikunta on hyvää liikuntaa ja vasta sitten kun löytää sen asian josta oikein tykkää alkaa se maistua ja muutos elämäntavoissa on mahdollinen. Ei kukaan halua rääkätä itseään koko ajan.

Ai niin, alkoholin käyttö on myös tosi vähäistä, eli juon kyllä välillä viiniä ja olutta, mutta en läheskään joka viikko, eli saunakaljat tms eivät kuulu arkeen. Kesäisin ehkä mökillä. Alkoholissa on hirveästi kaloreita ja mulla vaikuttaa ihan vähäinenkin määrä unen laatuun, eli en nuku yöllä, jos juon sen saunakaljan, niin mieluummin jätän välistä. Mulla on saunassa aina vesipullo mukana, niin silloin ei tule sitä janoa, että tekisi mieli saunan jälkeen limua tai olutta.

Käyttäjä31157 kirjoitti:

Syön ihan normaalia kotiruokaa sen kummemmin miettimättä, mutta pyrin pitämään ruokailun säännöllisenä: aamupala, lounas, iltapäivällä leipä tms, illallinen ja iltapala. Iltapalan jätän joskus väliin ja juon pelkkää teetä, jos illallinen on ollut tuhti tai hiukan myöhempään tullut syötyä. Tärkeintä on, ettei päivän aikana ehdi tulla kova nälkä. En myöskään syö tai juo juurikaan mitään makeaa, teenkin juon ihan sellaisenaan. Makeakoukusta on tosi vaikea päästä irti ja tiedän miten helppoa on ottaa ruuan päälle yksi keksi tai pala suklaata tms, mutta jos noista tavoista pääsee eroon, on se kyllä sen arvoista. Pidän herkkupäivän ehkä kerran viikossa, silloin syön karkkia tai sipsejä tai ihan mitä vaan tekee mieli. Käyn välillä ulkona syömässä tai kavereiden kanssa kahvilla ja silloin otan kyllä aina jonkun kakkupalan tai pullan. Jos mut kutsutaan kylään, niin syön tarjoiluja vaikka ei ole ns herkkupäivä. Eli ei se elämä niin kiveen hakattua ole, mutta lähinnä ajattelen että arki on arkista ja sitten kun herkuttelen haluan nauttia siitä ja tehdä sen hyvästä syystä. Eli mikään ei ole kiellettyä, mutta siirrän mieliteot arki-illasta siihen vapaapäivään.

Liikun aika paljon ja olen muutenkin aktiivinen, eli kotona makaan tai istun tosi vähän. Harrastan kuntosalia, juoksemista, pyöräilyä ja tanssia. Mun motto liikunnankin suhteen on, että teen just sitä mitä haluan ja milloin haluan. Eli sen pitää olla kivaa ja mun pitää haluta sitä just silloin. Juoksu ei kulje väkisin ja välillä salitreeni on tylsää. Jos väsyttää, niin pitää levätä ja seuraavana päivänä uusi yritys. Ja pienikin liikunta on parempi kuin ei mitään. Kävelen välillä töihin (8km) ja otan sen ihan rauhallisesti kuunnellen samalla jotain podcastia tai äänikirjaa. Menee matka ihan huomaamatta ja polttaa hyvin rasvaa vaikka ei tule edes hiki. Kodin siivoamisenkin otan liikunnan kannalta ja teen siitä mukavampaa kuuntelemalla musiikkia kuulokkeista.

Eli ei mitään oikeastaan ihmeellistä, kaikki tosi pieniä arkisia valintoja. Olen 170cm ja paino pyörii 60kg hujakoilla, en tiedä ihan tarkasti, koska en omista vaakaa, punnitsen itseni välillä salilla. Olen kuitenkin joskus ollut pyöreämpikin ja silloisiin elämäntapoihin kuului vahvasti epäsäännöllinen syöminen, jolloin teki aina mieli makeaa, liian vähän unta, jolloin myös teki mieli makeaa ja näistä seurasi pöhnäinen olo, jolloin ei tehnyt mieli liikkua. Sitten kun innostuin liikkumaan tein sitä väkisin ja väänsin jonkun PT:n värkkäämää saliohjelmaa, johon kuului aina mun inhokit: kyykyt ja burpeet. Ei mikään ihme ettei maistunut. Joten itselleen pitää olla armollinen; kaikki liikunta on hyvää liikuntaa ja vasta sitten kun löytää sen asian josta oikein tykkää alkaa se maistua ja muutos elämäntavoissa on mahdollinen. Ei kukaan halua rääkätä itseään koko ajan.

Ai niin, alkoholin käyttö on myös tosi vähäistä, eli juon kyllä välillä viiniä ja olutta, mutta en läheskään joka viikko, eli saunakaljat tms eivät kuulu arkeen. Kesäisin ehkä mökillä. Alkoholissa on hirveästi kaloreita ja mulla vaikuttaa ihan vähäinenkin määrä unen laatuun, eli en nuku yöllä, jos juon sen saunakaljan, niin mieluummin jätän välistä. Mulla on saunassa aina vesipullo mukana, niin silloin ei tule sitä janoa, että tekisi mieli saunan jälkeen limua tai olutta.

Taas yksi romaani, jota ei pysty lukemaan. Olisit edes jaotellut.

Eilen join aamulla kaksi kuppia kahvia kauramaidolla, söin lounaaksi riisiä ja tonnikala-papu-tomaattikastiketta 2 lautasellista. Välipalaksi 2 banaania ja pähkinöitä, illalla 3 porkkanaa ja puoli kiloa pelmenejä. Paljon vettä pitkin päivää. Elämäni ei ole onnellista ja olen vähintään yhtä paha itsesäälissä rypijä kuin sinä AP. Lohtua saan luonnosta, kissoista ja musiikista. Mahaan ei mahdu isoa läjää ruokaa eikä se lohduta tai tuo hyvää oloa. Itsellesikin tuo tuntuu olevan kestämätön ratkaisu, vähän kuin dokaisi ahdistukseen. Auttaa vain hetken mutta pidemmän päälle pahentaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Eilen join aamulla kaksi kuppia kahvia kauramaidolla, söin lounaaksi riisiä ja tonnikala-papu-tomaattikastiketta 2 lautasellista. Välipalaksi 2 banaania ja pähkinöitä, illalla 3 porkkanaa ja puoli kiloa pelmenejä. Paljon vettä pitkin päivää. Elämäni ei ole onnellista ja olen vähintään yhtä paha itsesäälissä rypijä kuin sinä AP. Lohtua saan luonnosta, kissoista ja musiikista. Mahaan ei mahdu isoa läjää ruokaa eikä se lohduta tai tuo hyvää oloa. Itsellesikin tuo tuntuu olevan kestämätön ratkaisu, vähän kuin dokaisi ahdistukseen. Auttaa vain hetken mutta pidemmän päälle pahentaa ongelmia.

Mitä ovat pelvenit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen join aamulla kaksi kuppia kahvia kauramaidolla, söin lounaaksi riisiä ja tonnikala-papu-tomaattikastiketta 2 lautasellista. Välipalaksi 2 banaania ja pähkinöitä, illalla 3 porkkanaa ja puoli kiloa pelmenejä. Paljon vettä pitkin päivää. Elämäni ei ole onnellista ja olen vähintään yhtä paha itsesäälissä rypijä kuin sinä AP. Lohtua saan luonnosta, kissoista ja musiikista. Mahaan ei mahdu isoa läjää ruokaa eikä se lohduta tai tuo hyvää oloa. Itsellesikin tuo tuntuu olevan kestämätön ratkaisu, vähän kuin dokaisi ahdistukseen. Auttaa vain hetken mutta pidemmän päälle pahentaa ongelmia.

Mitä ovat pelvenit?

Täytettyjä vehnänyyttejä. Eilen söin hapankaali täytteellä, mutta yleensä suosin lihatäytteisiä.