Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (683)

Vierailija

Bmi 17. Ihan normaalia arkiruokaa, jauhelihakastike, perunat, makaronilaatikko, makkarakeitto ym. Leipää, jugurttia, vihanneksia. Tulee myös naposteltua herkkuja aika paljon. Olen vähän sellainen "läpipaskoja".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

  • ylös 23
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Tuolla mentaliteetilla et kyllä olisi yhtään sen onnellisempi laihana. Surkuttelu seis ja tee jotain asialle!

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Itke ja sure sitten jos ei apu kelpaa. Tämänkin ajan mitä olet täällä kirjoitellut ja surkutellutbolisit voinut käyttää vaikka kävelylenkkiin tai ihan terveellisen ruoan kokkailuun.

Kävelin tänään 40min. En laihtunut grammaakaan. Ap

  • ylös 3
  • alas 26
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tänään aamupala kahvia, tuoremehua, eiliseltä jäänyttä mozzarellapizzaa

Päivän mittaan vain vettä

Myöhäinen lounas (n. klo 14) kanasalaatti ja raejuustoa

Päivällinen 10 kpl setti sushia

Iltapalaksi mustikkajuggea banaanilla ja marjoilla

Jos nukkumaanmennessä hiukoo, niin pari keksiä tai hapankorppua täysrasvaisella juustolla

Hyvistä rasvoista ja kuiduista jäi tänään vajaaksi. 

Tämä kuulostaa sellaiselta, jota pystyisi noudattamaan
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Syön aamuisin yhden leivän juustolla ja leikkeleellä, omenamehua ja kahvia. Töissä työpaikkalounaan. Se annostellaan valmiiksi lautaselle ja on usein mulle liian iso, joten joudun jättämään jonkin verran syömättä. Iltapäiväkahvia en juo koska siitä tulee vain kauhea nälkä melkein heti. Töiden jälkeen syön vaikka pari leipää, vettä ja jälkiruuaksi vaikka pari palaa suklaata ja teetä. Illalla on usein vielä sipsihetki. Sipsien kanssa on joskus pepsimaksia ja joskus vettä. Yksi sipsipussi kestää n. viikon, kun en niitä kerralla kauheasti syö eikä joka ilta onneksi kerkeä. Suunnilleen kerran viikossa ostan karkkipussin, siitäkin riittää moneen karkkihetkeen sitten. Jos on karkkihetki niin samana päivänä ei yleensä ole sipsihetkeä. 

YLlämainittu siis arkena. Viikonloppuisin lounaana saattaa olla pakastepitsa tai woltista tilattu vaikka joku sushiboksi. Usein tehdään pe- tai la-iltana miehen kanssa vaikka pihviä ja valkosipuliperunoita ja juodaan viiniä. Viikonloppuna kuitenkin myös harrastetaan liikuntaa enemmän kuin arkena. Tälleen lokakuussa kun kivat liikuntaideat on vähissä voi käydä vaikka pitkällä kävelyllä jos ei muuta keksi. 

Tällaisen ruokavalion noudattamisessa ei olisi ongelmaa :) kiitos
Ap

Vierailija

Sivusta, kyllä mäkin itkisin ja surisin päivittäin jos mun bmi olisi 38. Tirauttaisin säännöllisesti varmaan jos se jumittaisi jossain 25:ssä. Voimia, kovaa työtä pitää tehdä, mutta siten voit saada paremman elämän!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sivusta, kyllä mäkin itkisin ja surisin päivittäin jos mun bmi olisi 38. Tirauttaisin säännöllisesti varmaan jos se jumittaisi jossain 25:ssä. Voimia, kovaa työtä pitää tehdä, mutta siten voit saada paremman elämän!

Kiitos!
19 sivua ja ensimmäinen, joka ymmärtää, miltä minusta tuntuu! Ap

  • ylös 5
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta, kyllä mäkin itkisin ja surisin päivittäin jos mun bmi olisi 38. Tirauttaisin säännöllisesti varmaan jos se jumittaisi jossain 25:ssä. Voimia, kovaa työtä pitää tehdä, mutta siten voit saada paremman elämän!

Kiitos!
19 sivua ja ensimmäinen, joka ymmärtää, miltä minusta tuntuu! Ap


Jos päähäntaputteluja toivoit, niin olisi kannattanut tehdä erilainen aloitus. Miksi kysyä mitä "maratoonarimimmit" syö, jos oikeasti olisit vaan halunnut että kaikki voivottelee ja surkuttelee kohtaloasi?

  • ylös 18
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön aamuisin yhden leivän juustolla ja leikkeleellä, omenamehua ja kahvia. Töissä työpaikkalounaan. Se annostellaan valmiiksi lautaselle ja on usein mulle liian iso, joten joudun jättämään jonkin verran syömättä. Iltapäiväkahvia en juo koska siitä tulee vain kauhea nälkä melkein heti. Töiden jälkeen syön vaikka pari leipää, vettä ja jälkiruuaksi vaikka pari palaa suklaata ja teetä. Illalla on usein vielä sipsihetki. Sipsien kanssa on joskus pepsimaksia ja joskus vettä. Yksi sipsipussi kestää n. viikon, kun en niitä kerralla kauheasti syö eikä joka ilta onneksi kerkeä. Suunnilleen kerran viikossa ostan karkkipussin, siitäkin riittää moneen karkkihetkeen sitten. Jos on karkkihetki niin samana päivänä ei yleensä ole sipsihetkeä. 

YLlämainittu siis arkena. Viikonloppuisin lounaana saattaa olla pakastepitsa tai woltista tilattu vaikka joku sushiboksi. Usein tehdään pe- tai la-iltana miehen kanssa vaikka pihviä ja valkosipuliperunoita ja juodaan viiniä. Viikonloppuna kuitenkin myös harrastetaan liikuntaa enemmän kuin arkena. Tälleen lokakuussa kun kivat liikuntaideat on vähissä voi käydä vaikka pitkällä kävelyllä jos ei muuta keksi. 

Tällaisen ruokavalion noudattamisessa ei olisi ongelmaa :) kiitos
Ap


Tää on varmasti hyvä alku mutta ei sillä maratoonarikroppaa saa. Ainakaan tuolla lähtökohdalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 


Liikuntaa voisi olla enemmän, mutta ruokajuomana mulla on vesi ja muuten juon mustaa kahvia tai teetä, ei sokeria. Mehua, limuja tai alkoholia en juo juuri koskaan.

Jäljelle jää vaihtoehtona se, että annoskokosi sekä se "vähän herkkuja" ovat paljon enemmän kuin hoikalla kanssasisarellasi. 


No niinhän se täytyy olla, mutta hoikan kanssasisareni ohje oli "nälkää ei saa nähdä, syön vähän väliä" ja lueteltu tavallisia perusruokia. En minäkään itseäni ähkyyn vedä, mutta äkkiseltään saman kuuloisilla periaatteilla ja vastaavanlaisilla ruuilla painoa onkin 30 kg enemmän!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Ei laihuus sinun ongelmiasi ratkaise. Voit nyt kuvitella niin, mutta jos nyt laihtuisit (ei tule tapahtumaan ennen kuin teet mielenterveydellesi jotain), huomaisit että ei se elämä hoikkana ole mitään ruusuilla tanssimista sekään. Aina löytyy joku syy olla tyytymätön. Laihdutus on toki hyvä, mutta ensi sijassa sinun pitäisi saada elämänhallinta siihen kuntoon, ettei tarvitse mättää hullun lailla ruokaa "lohduksi". Kyllä minäkin, hoikka ihminen, joskus syön saadakseni mielihyvää, mutta ei se tarkoita mitään jättipussia sipsiä tai valtavaa kasaa lasagnea (hyh, en edes pystyisi mättämään mitään lasagnea hirveää määrää), vaan semmoista kohtuullista annosta. Isosta määrästä herkkuja tulee vain huono olo.

  • ylös 20
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Syön samaan tyyliin. Mutta 165 cm, 92 kg. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sinun energiankulutuksesi on vähemmän ja mitä juot? Usein ne mehut ja maidot unohdetaan kun mietitään mitä syö. Joillakin tulee liikuntaa jo pelkästä muutaman kilometrin työ- tai koulumatkasta kävellen viikkotasolla sen verran, että paino pysyy kurissa, vaikke muuten  liikkuisi. 


Liikuntaa voisi olla enemmän, mutta ruokajuomana mulla on vesi ja muuten juon mustaa kahvia tai teetä, ei sokeria. Mehua, limuja tai alkoholia en juo juuri koskaan.

Jäljelle jää vaihtoehtona se, että annoskokosi sekä se "vähän herkkuja" ovat paljon enemmän kuin hoikalla kanssasisarellasi. 


No niinhän se täytyy olla, mutta hoikan kanssasisareni ohje oli "nälkää ei saa nähdä, syön vähän väliä" ja lueteltu tavallisia perusruokia. En minäkään itseäni ähkyyn vedä, mutta äkkiseltään saman kuuloisilla periaatteilla ja vastaavanlaisilla ruuilla painoa onkin 30 kg enemmän!

Se kylläisyyden/nälkäisyyden tunne on kai vähän yksilöllistä ja toisaalta myös tottumiskysymys. Kannattaa syödä vain sen verran, että tulee kylläiseksi, ei enempää. Eli annoskokoja pienemmäksi vaan. Ja ei napostelua ruokien välissä. Luultavasti elimistö jonkin ajan jälkeen tottuu ja itsekin oppii sietämään pienen nälän tunteen ennen seuraavaa ruokaa. Kyllä minulla ehtii tulla yleensä kunnolla nälkä ruokien välissä, mutta en silti koe näkeväni nälkää, kun sitä ruokaa kuitenkin sitten taas saa ennen kuin nälkä ehtii liian pahaksi.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Koko ajan ei pidä olla erityisen kylläinen. Mä kyllä lihoisin jos söisin aina kun on vähänkin nälkä ja vielä kylläsyåtymiseen saakka. Mulle tulee helpostikin vähän nälkä uudestaan jos en syö paljon. En kuitenkaan ikinä syö uudestaan tai lisää vaan se nälkä vaan menee ohi sitten. Jos pitää pudottaa painoa niin pidennän syömisvälejä pikkaisen ja syön pikkaisen pienempiä aterioita. Syön sen verran kuin olen todennut toimivaksi, näläntunne ja kylläisyys ei ole ikinä, lapsenakaan, oikein toimineet ja jo 10-vuotiaana piti vähän skarppailla että en oåjoutunut olemaan se pullukka

  • ylös 13
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Miksi me laihat tai hoikat tarvitsisimme lohtua? Avausviestissä ja muuten olet koko ajan julistanut, että meidän hoikkien elämä on pelkkää ruusunlehdillä tanssahtelua pienine kiinteine peppuinemme, palkankorotuksesta ja tindertreffistä toiseen. Sen ohessa, mitä moisiin ehdimme, kun vetelemme sivussa aina pari uutta tutkintoakin.

Mikä ihme tämä lohdun tarve on muutenkaan? Sä olet hengissä, sulla on internetti, enemmän rahaa kuin monella muulla, kerran sitä on riittänyt painoindeksiin 38. Asiasi ovat paljon paremmin kuin monella muulla. 

Ongelmia sinulla kyllä on, ja isoin ei ehkä ole paino. Vaan tuo tuollainen ikäiseksesi hyvin lapsellinen sitku- mutku-josku uhrautumiselämä sekä tietty jo absurdius. "Olin laihdutuskuurilla kaksi viikkoa, ei toiminut. Sitten kun vihdoin laihdutan, niin sehän on painoindeksistä 38 heti indeksiin 21 ja alle." Hei haloo!

Että viestini sisältää myös jotain rakentavaakin niin:

- Kyllä hoikkuus voi tuoda ihan konkreettista iloa. Minä iloitsen siinä siitä, ettei koskaan tarvitse huolia, näyttääkö jossain vaatteessa lihavalta. Vaatteet istuvat myös nätimmin. Yleisolo on parempi hoikkana. Kroppa on toiminnallinen. Tiettyä narsismia myös kehissä. Tänään viimeksi katselin peilistä todeten että on litteä vatsa kyllä nätti. 

- Sinä jos joku hyötyisit varmaan jostain pitkäkestoisesta terapiasta ensin. Jos ei sellaiseen varaa tai jaksamista, niin mindfulnessia voi opetella ja harjoittaa ihan itse ja ilmaiseksi. Googlaa.

- Sen terveemmän, paremman sinun myötä saatat ehkä tajuta jonain päivänä, että lohtu on asia, jota on tarpeen hakea vain isojen elämän tragedioiden äärellä.

- Ylerisesti kannattaa keskittyä ennemminkin mielihyvään, tapoihin saavuttaa sitä, ja ennenkaikkea ymmärtää, että mielihyvää voi saada monista muistakin asioista kuin ruoka

Minulle mielihyvää tuottavia asioita ovat niinkin yksinkertaiset jutut, kuin hyvä ja tai tehokas työpäivä, palkkapäivä, kollegat, muut ihmissuhteeni, lemmikkieläimeni, liikunta, hyvin nukuttu yö, hyvä musiikki tai leffa jne, kiva keli, kotirästihomman tekeminen, ihan vain oleminen. Kyllä minulle mielihyvää tuo myös hyvä ruoka, mutta kuten huomaat, kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja on. Lasagne kieltämättä tuo mielihyvää joskus sekin. Eikä edes vähän! Harvoin kun sitä syö, niin saa kaiken. Supernamia, ja silti litteä vatsa viimeistään taas seuraavana päivänä.

-lainaamasi-

No mun elämä on yksi tragedia, koska en pysty elämään sitä elämää, mitä haluan. Eli haluan olla laiha. Eikä sekään onnistu. Sitä itken ja suren päivittäin ja siihen haen lohtua syömisestä. Välillä on hyviä kausia, mutta enemmän niitä huonoja
Ap


Ei laihuus sinun ongelmiasi ratkaise. Voit nyt kuvitella niin, mutta jos nyt laihtuisit (ei tule tapahtumaan ennen kuin teet mielenterveydellesi jotain), huomaisit että ei se elämä hoikkana ole mitään ruusuilla tanssimista sekään. Aina löytyy joku syy olla tyytymätön. Laihdutus on toki hyvä, mutta ensi sijassa sinun pitäisi saada elämänhallinta siihen kuntoon, ettei tarvitse mättää hullun lailla ruokaa "lohduksi". Kyllä minäkin, hoikka ihminen, joskus syön saadakseni mielihyvää, mutta ei se tarkoita mitään jättipussia sipsiä tai valtavaa kasaa lasagnea (hyh, en edes pystyisi mättämään mitään lasagnea hirveää määrää), vaan semmoista kohtuullista annosta. Isosta määrästä herkkuja tulee vain huono olo.

Minä taisin eilen syödä 6 annosta lasagnea klo 14-21.
Parempi tehdä vain pahoja ruokia kotiin, niin ei tule syötyä. Ap

  • ylös 0
  • alas 10
Vierailija

Mulla painoindeksi just alle tuon 21. Nuorempana ollut reilumminkin, nyt ikää 38v.

En syö lisättyä, valkoista sokeria juuri ollenkaan. Viiniä juon 1-2 lasia viikossa. Välillä ”pätkäpaastoan” eli käytännössä jätän aamupalan välistä, juon vaan maitokahvin. Syön joka päivä ainakin yhden kunnon aterian, yleensä reiluhkon annoksen, LAUTASMALLIN mukaan (=puolet salaattia). Lisäksi sitten jotain välipalaa ja iltapalan. Eli 3-4 ateriaa päivässä. En kyllä täysin ole napostelematta, mutta naposteltavat yleensä terveellisiä hedelmiä jne. Kananmunia syön useita viikossa ja paljon ruisleipää. Lisäksi maitotuotteita ja tietty tuoreita:vihanneksia, marjoja, hedelmiä.

Arkiliikuntaa tulee ihan kivasti, nyt olen taas pitkästä aikaa aloittanut uudelleen salitreenit. Välillä käyn juoksemassakin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.
Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.
Ap 33v


Ota pt joka on myös ravintovalmentaja. Hän osaa laatia sinulle sopivan ruokavalion ja treeniohjelman. Samalla hakeudu työterveyslääkärin kautta lihavuusleikkaukseen. Jos olet 5v yrittänyt muulla tavoin, ja sinulla on oikeasti tahtoa ja motivaatiota, niin nyt näillä keinoin pysyvään elämänmuutokseen. Tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön aamuisin yhden leivän juustolla ja leikkeleellä, omenamehua ja kahvia. Töissä työpaikkalounaan. Se annostellaan valmiiksi lautaselle ja on usein mulle liian iso, joten joudun jättämään jonkin verran syömättä. Iltapäiväkahvia en juo koska siitä tulee vain kauhea nälkä melkein heti. Töiden jälkeen syön vaikka pari leipää, vettä ja jälkiruuaksi vaikka pari palaa suklaata ja teetä. Illalla on usein vielä sipsihetki. Sipsien kanssa on joskus pepsimaksia ja joskus vettä. Yksi sipsipussi kestää n. viikon, kun en niitä kerralla kauheasti syö eikä joka ilta onneksi kerkeä. Suunnilleen kerran viikossa ostan karkkipussin, siitäkin riittää moneen karkkihetkeen sitten. Jos on karkkihetki niin samana päivänä ei yleensä ole sipsihetkeä. 

YLlämainittu siis arkena. Viikonloppuisin lounaana saattaa olla pakastepitsa tai woltista tilattu vaikka joku sushiboksi. Usein tehdään pe- tai la-iltana miehen kanssa vaikka pihviä ja valkosipuliperunoita ja juodaan viiniä. Viikonloppuna kuitenkin myös harrastetaan liikuntaa enemmän kuin arkena. Tälleen lokakuussa kun kivat liikuntaideat on vähissä voi käydä vaikka pitkällä kävelyllä jos ei muuta keksi. 

Tällaisen ruokavalion noudattamisessa ei olisi ongelmaa :) kiitos
Ap

Haluaisit laihtua, mutta valitsisit ruokavalion, jossa syödään sipsejä ja juodaan limua?

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.
Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.
Ap 33v


Ota pt joka on myös ravintovalmentaja. Hän osaa laatia sinulle sopivan ruokavalion ja treeniohjelman. Samalla hakeudu työterveyslääkärin kautta lihavuusleikkaukseen. Jos olet 5v yrittänyt muulla tavoin, ja sinulla on oikeasti tahtoa ja motivaatiota, niin nyt näillä keinoin pysyvään elämänmuutokseen. Tsemppiä!

En saa leikkausta koska bulimia. Pt:t kokeiltu. Pitää kokeilla uudestaan,kiitos. Ap

Vierailija

Aamu: kaksi kuppia kahvia + kevytmaitoa, 1 kaurasämpylä, pari tl levitettä, keitetty kananmuna viipaloituna sämpylän puoliskojen päälle + tomaattia + punasipulia, 1 mandariini

Lounas: 3 dl kasvissosekeittoa + 0,5 dl raejuustoa + 1 rkl siemeniä, 2 ruisleipää, papulevitettä, paprikaa

Välipala: banaani

Päivällinen: annos riisiä (1/4 lautasesta) + chili sin carne -kastiketta (1/4 lautasesta) + tomaatti-kurkku-vihersalaattia (puoli lautasellista), omena jälkkäriksi

Iltapa: 2 dl 1,5% maustamatonta jogurttia, nektariini paloiteltuna + 1 dl puolukoita, 1 rkl saksanpähkinöitä murusteltuna, 3 dl yrttiteetä

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla