Edessä leikkaus ja nukutus. Pelottaa.

Sitä vaan sammuu yhtäkkiä. Ensin kuulin kun anestesialääkäri käski hengittää syvään ja *NAPS* pimeni. Herääminen oli semmoista lämmintä ja pehmeää heräämössä lämpöhuovan alla ja tosi ja uni sekoittui. Olin kysellyt, että missä mun lemmikkilohikäärme on, jonkun pitää viedä sille lehmä. :D Kurkku oli tosi kipeä ja siitä nukutusaineesta tuli paha olo ja kun selvidin kunnolla oksentelin monta tuntia.

minut nukutettiin sen kanyylin kutta, eikä sattunut yhtään. Nukutusaine tuntui kylmältä suonessa ja kirurgi toivotti hyvät yöt juuri ennen kuin aine laitettiin kanyyliin. Viimeinen ajatukseni oli, että pitäisikö sanoa kiitos, mutta enpä ehtinyt. Heräsin tunnin päästä heräämössä, mutta tuntui tosissaan siltä, että olisi vain räpsäyttänyt silmiä, eikä nukkunut välissä ollenkaan. Minulla ei tullut mitään pahoinvoitia, hirveä jano oli vaan leikkauksen jälkeen, johtui varmaan siitä hengitysputkesta. Kokonaisuudessaan miellyttävä kokemus.

Sain ennen endometrioosileikkausta Diapamin, joka ei vaikuttanut mitenkään. Olin joutunut ottamaan selkäkipuihini vahvoja relaksantteja ja särkylääkkeitä, joten en reagoinut lääkkeeseen. Kävelin itse leikkaussaliin ja kiipesin leikkauspöydälle. Pyysin henkilökunnalta, ettei minulta oteta henkeä leikkauksesssa, koska henkivakuutukseni ei korvaa mitään. (Kyllä korvaa.) He lupasivat pitää minut hengissä. Sain maskin naamalleni ja ohjeen laskea kymmenestä alaspäin. Seitsemän kohdalla nukahdin. Herääminen kesti pitkään, koska menetin verta leikkauksessa. En ollut huonovointinen heräämössä.

Aivoaneurysmaleikkauksessa kiipesin leikkauspöydälle ja minut käärittin lämpöpeittoon. Nukahdin nopeasti. Herätessäni olin teho-osastolla tarkkailtavana vuorokauden. Hoitaja selitti, että heillä sattui olemaan tilaa. Sen vuoksi en ollut heräämössä. Oksensin kaarimaljaan, jonka jälkeen hoitaja ripitti minua. Minun olisi pitänyt kertoa, että minulla on paha olla! Ohimooni oli tehty pyöreä reikä, silmäni takaa oli leikattu valtimonpullistuma ja pääni oli todella turvonnut. Enpä ollut selittelykunnossa. :D

34, saiko lemmikkilohikäärmeesi lehmän? :D

2

Sitä vaan nukahtaa ja sitten herää. Hyvät päiväunet.

itte en ota esilääkitystä mielelläni, taju menee jo siittä kankaalle (yksilöllistä tosin).. nukutusta ei ees huomaa, lääke vähän kirveli kanyylissä ja sitten vaan herää sen jälkeen omassa sängyssä. kipuja yleensä on kun joudutaan leikkaamaan mutta siihen saa heti pyytämällä lääkettä :) mut on nukutettu monesti vaikka ikää ei oo vielä kun kakskyt vuotta, eikä sitä kannata jännittää

Minulla on aika poikkeava kokemus. Olin ihan paniikissa nukutuspöydällä ja sydän hakkasi hulluna. Tuntui että meni ikuisuus ennenkuin nukahdan ja oli jotenkin paniikin kaltainen olo siinä leikkauspöydällä sidottuna. Heräämisen jälkeen vapisutti. Olo oli järkeyttävän väsynyt, mutta en kuitenkaan nukahtanut enää ensimmäisen heräämisen jälkeen. Toisella kerralla nukutuksesta en muista jääneen huonoja fiiliksiä , mutta herätessä revin irti niitä letkuja. En tiedä heräsinkö oletettua aiemmin, mutta revin sen putken pois, mikä oli nielussa. Olin puoliunessa mutta muistan edelleen sen paniikin että suussa/kurkussa oli jotain ja tuli tukehtumisen pelko. Itselläni siis vähän ikäviä kokemuksia. Ei tietoakaan mistään pilvestä tai leppoisasta tunnelmasta vaan paniikki.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:11"]

Leikkauspöytä on kapea ja potilas on todellakin sidottava siihen melko tiukasti, ettei putoa tai tilttaise reflekseillään kirurgia nokkaan. ;) No worries, jos on paniikkiolo niin siitä kannattaa ehdottomasti sanoa jos vain pystyy, koska lääkitystä voidaan säätää sen mukaan, kaikkiinhan eivät aineet vaikuta samalla tavalla ja toisilla adrenaliini estää enemmän rauhoittavien vaikutusta.

[/quote]

Mä ainakin sain rauhoittavaa niin paljon, että enempää ei edes voitu antaa, ja silti se ei vaikuttanut laisinkaan. (tämä siis puudutuksessa tehtävässä operaatiossa)

Pari kertaa joutunut teurastamoon, viimeksi just hiljattain. Sain ennalta ehkäsevän kipulääkityksen ja siitä sitten hoitajan kanssa käveltiin leikkaussaliin ja laittelin aamutakin naulakkoon ja siitä alttarille. Pelotti tietysti, mutta hyvä henkilökunta oli jo tultuani asti koko ajan siinä mukana ja anestesialääkäri ja leikkaava lääkäri kävivät molemmat tapaamassa minua ennen h-hetkeä ja vakuuttivat, että hyvissä käsissä olet. Ja olinkin, vaikka itse toimenpide ei nyt mennytkään kovin helposti, minä en tiennyt siitä yhtään mitään. Herätellään aina jo leikkaussalissa ensin ja jos herää riittävästi niin nostetaan sänkyyn ja heräämöön. Siitä salissa heräämisestä ei jää paljoo muistikuvia, mutta ei ketään sentään laiteta ulos varmistamatta, että on heräämiskelpoinen ja elintoiminnot kaikin puolin kunnossa. Niistä huolehtii etusijalla anestesialääkäri ja anestesiahoitaja. Kaksi ihmistä siis vain sen takia. Leikkausta tekevää lääkäriä avustaa melkoinen määrä, mullakin oli liki kymmenisen ihmistä huolehtimassa, etten kuole siihen paikkaan ja jos yritän niin ainakin on käsipareja paikalla. Ei nää niin kummallisia hommia kai oo, vaikka ne ihmeitä tekevätkin.

Nukutuksesta tulee hetken todella paha olo, huone pyörii ja kaikki heittää miten sattuu. Se ei kestä kuin hetken ja kuuluu kai asiaan. Siinä on ne monta ihmistä varmistamassa, ettet huoneen pyöriessä pyörähdä pöydältä alas. Mulla tuli nyt viimeisellä melkein hätä, kun tuli niiiiiiin huono olo ja kysyin vielä, että kuuluuko näin huono olo tulla ja heti oli pari naamaa siinä katsomassa ja tungettiin jotain happea (oli varmaan lisätainnutus, kun se vielä puhuu) ja sitten toivotettiin hyvää yötä ja sen jälkeen ei muistikuvia. Se on oikeasti vain muutaman sekunnin juttu sen jälkeen kun anestesialääkäri kertoo laittaneensa tässä aluksi vähän miedompaa ja sitten että nyt tulee nukkumattia. Taju lähti samantien. Herääminen ei oo kovin kummoista, pöhnäinen olo ja vähän voi olla toimenpiteestä riippuen kipua, kipuun saa heti lisää lääkettä. Mä en oo tarvinnut koskaan, pöhnäkin kestänyt vain hetkisiä. Kaikki riippuu ihmisestä. Mä oon yksineläjä ja pitää tehdä vaan kaikki itse, ei mulla oo aikaa makoilla sairaalassa, vaikka hyvä palvelu onkin. Kukaan ei huolehdi mun laskuistani tai kämpästäni, jos en ole itse paikalla. Ehkä se oma tahto toipumisessa on myös aika merkitsevä, mä en koskaan voi jäädä tuleen makaamaan, joku toinen voi. Ja oudoissa tilanteissa, kuten nukutuksessa se, että minä selviydyn tai minä en voi selviytyä, niin kummallisissa tilanteissa oon elämässäni ollut että ei nukutus kovin paljon pelota - tietty pelottaa aina että otetaan väkisin taju pois - mutta onneksi se tapahtuu valvotusti eikä taju lähde jossain huonommassa paikassa. :)

Minulle laitettiin hormooni kierukka ja tehtiin kohdun kaavinta ja otettiin näytteet ja tehtiin gynekologinen tutkimus nukutuksessa 11.10.2019 klo 7.30. Silloin nukutuaine laitettiin kanyyliin. Se kirveli jännästi ja leikkaussali pyöri ympyrää silmissä. Sain myös happea naamarista. Ennen kanyyliä sain Emla puudutetta ja esilääkkeen ja tapasin sairaanhoitajan ja gynekologin ja nukutuslääkärin päiväkirurgian puolella ennen saliin vientiä.Leikkaussalin hoitaja haki minut pyörätuolilla leikkaussaliin. Kaavinnassa ei näkynyt kiinnikkeitä kohdussa. Nukahdin nopeasti siitä hetkestä kun nukutuslääkäri sanoi minulle hyvää yötä! Ja anehoitaja silitti mun päätä ja jutteli mukavia kun nukutuslääkäri laittoi kanyylin vasempaan käteeni. En katsonut kanyylin laittoa leikkauspöydällä maatessani koska pelkään neuloja! Sain myös lämpimän peiton koska leikkassalissa oli kylmä ilmastoinnin takia. Heräämössä herätessä oli sekava ja pyörryttävä olo ja alavatsa oli kipeä kaavinnan takia ja veristä tiputtelu vuotoa tuli 2 viikkoa emättimestä kotona. Se on normaalia kierukan kanssa. Ja tuli pahoinvointia syömisen jälkeen heräämössä ja olin Zinacef antibiootille allerginen kun siinä on penisilliiniä. Sain pahoinvointiin ja allergiaan lääkettä ja olo parani. Kierukka on auttanut kuukautiskipuihin hyvin. Hammaslääkärissä on ainoastaan puudutettu ja annettu esilääke ja pintapuudutus viisureiden poistossa. Nukutushammashoitoa ei ole koskaan tehty. Olen ollut aijemmin kolmessa jalkaleikkauksessa lapsena ja silloin nukutettiin maskilla. Hyvät kokemukset ovat olleet pahoinvointia ja allergista reaktiota lukuunottamatta. Syytä ei kuukautiskipuihin löytynyt. Kierukan laitto meni hienosti. Henkilökunta leikkaussalissa ja heräämössä ja päiväkirurgian puolella oli mukavaa. Hampaanpoistotkin meni hyvin. Olin 2 tuntia heräämössä jonka jälkeen sain kotihoito-ohjeet sairaanhoitajalta ja vaihdoin vaatteet ja pääsin kotiin kun pahoinvointi ja tokkurainen olo loppui kierukan laiton jälkeen klo 14.00. Olin koko loppuillan väsynyt kotona mutta seuraavana päivänä olin normi itseni. Oli jo neljäs nukutuskerta minulle.

Rauhoittavat esilääkitykset ja kivun riittävä lääkitys ovat tapauskohtaosia. Ei kannata uskotella itselleen, että juuri minä saan kaiken mitä tarvitsen. Ei, et sinä välttämättä saa, jos lääkäri toisin päättää. Moni ei saa riittävää kivunlievitystä, tuurista kiinni sattuuko enpaattinen hoitotiimi.

On todellakin ok ja ihan luonnollista, että leikkaus ja nukutus pelottaa. Kannattaa pyytää esilääkitys, Ja muutenkin avoimesti kertoa osastolla pelosta sekäetukäteen ja leikkauksen saapuessa . Itse pelkäsin nukutusta , enkä onneksi arastellut puhua siitä myös läheisille. Helpotti omaa oloa suuresti.

Itselläni myös tosi hyviä kokemuksia leikkaussali-henkilökunnasta, kaikki esittäytyvät ja kertoivat koko ajan , mitä tekevät seuraavaksi. Tunnelma salissa oli tosi rauhallinen ja tunsin oloni turvalliseksi ilman esilääkitys täkin.

Nukutus oli tosiaan omalla kohdalla edellä kuvatun kaltainen, eli valot pois. Heräily tapahtui hitaasti, olo oli tokkurainen ja muistan kyselleeni sekavia. Pahoinvointia ei onneksi ole ollut näinä kahtena kertana. Kipupumppu oli käytössä, kovia kipuja ei ollut.

Tsemppiä ap, varmasti kaikki menee hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Mut nukutettiin nielurisaleikkauksessa. Se tunne oli ihana. Tunsin olevani taivaassa tai kelluvani pumpulissa. Tuli mieleen että jos huumeiden käyttö on samanlaista niin ei ihme jos siihen jää koukkuun. Herääminen ei ollut paha. Varotettiin että voi tulla paha olo mutta ei tullu. Muutenkin mua kohdeltiin tosi hyvin sairaalassa. Hyvä kokemus kaikin puolin.

Mua leikeltiin yhteen aikaa monta kertaa, jäin ihan koukkuun siihen esilääkitykseen ja nukutukseen. Se tunne oli tosiaan euforinen. Minä varmaan jäisin huumeisiin koukkuun eka kerrasta, kuvittelen, että se tunne on samanlainen, en ole kokeillut enkä kokeile.

Sisko sanoi että sai esilääkityksenä pameja ja olo oli niin hyvä, että nyt ymmärtää paministejä.

Viisi vuotta vanha ketju. On varmaan operaatio jo ohi.

Kieltämättä itseänikin jännitti kun nukutettiin. Kaippa se on tunne että vieläkö täältä joskus herätään ja entä jos tunnen jotakin nukutuksen aikana jne. mutta sitten seuraavaksi vain heräsin heräämössä eikä ollut kipuja jne. Aluksi vähän pöpperö olo mutta se helpotti nopeasti. Tsemppiä ap!

Ei se nukahtaminen mitään mutta mun ainoassa leikkauskokemuksessa herääminen olikin kamalampi juttu. Olin nimittäin jotenkin ihan sekaisin kun heräsin ja paniikissa. Minusta tuntui, että minut on jotkut avaruusolennot siepanneet ja olen juuri niiden leikkauspöydällä silvottavana. Paniikin vallassa revin itsestäni kanyylit ja happiviikset irti ja aloin pyrkiä pakoon. Pääsinkin sängystä pois mutta huimasi niin paljon ja heikotti että tipahdin lattialle polvilleni. Edelleen tuntui että minun on pakko päästä pois ihmisillä lääketieteellisiä kokeita tekevien hullujen ufo-otusten armoilta ja aloin kontata pois huoneesta. Joku hoitaja sitten minut huomasi ja hälytti apua. Koska taistelin vastaan takaisin petiin viemistä vastaan, mm. purin ja syljin hoitajia, minut laitettiin lepositeisiin ja annettiin injektiona jotain rauhoittavaa josta käytännössä nukahdin taas. 

Seuraavan kerran kun heräsin, tajusin tilanteen enkä enää hallusinoinut avaruusolentoja ja alusta tms. Mutta se kokemus tuntea  heräävänsä ufojen silpomana niiden koe-eläinten käsittelypöydältä oli niin kauhea, että vieläkin jos on muusta syystä ahdistunut mieliala, usein jostan alitajunnasta alkaa pulpahdella jatkuvasti mieleen mielikuvat tuosta. 

Vierailija kirjoitti:

Rauhoittavat esilääkitykset ja kivun riittävä lääkitys ovat tapauskohtaosia. Ei kannata uskotella itselleen, että juuri minä saan kaiken mitä tarvitsen. Ei, et sinä välttämättä saa, jos lääkäri toisin päättää. Moni ei saa riittävää kivunlievitystä, tuurista kiinni sattuuko enpaattinen hoitotiimi.

Minä sain esilääkityksen ja emlaa ja nukutuksen koska minulla on kehitysvamma. Se on harmi että moni ei saa riittävää kivunlievitystä eikä rauhoittavaa esilääkitystä vaikka haluaisi. 😢😔

Tsemppiä ap! ♡ Toivottavasti kaikki menee hyvin! 😊❤👍 Olin kuukauden aijemmin kirjoittanut sähköpostia anestesialääkärille ja hän kirjoitti minun toiveet esilääkkeestä ja emlasta heidän tietojärjestelmään. Minulla oli pinkki kanyyli kädessä tyttöjenpäivän ja roosanauhapäivän kunniaksi. Mulla kävi hyvä tuuri!