Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

Ap, miehesi on todella tunteeton. Mitä ihmettä hän sinulta oikein odottaa? Että lohduttaisit ja tukisit häntä tuossa tilanteessa? 

Olen itse ollut oikeastaan samassa tilanteessa. Mieheni petti minua kollegansa kanssa, jäi kiinni viesteistä. Sain lopettamaan suhteen, mutta sama peli jatkui kuitenkin myöhemmin toisen naisen kanssa. Ja muitakin on ollut. Käytös oli samanmoista, kylmyyttä ja röyhkeyttä. "En voi tunteilleni mitään jne." Lopulta meille tuli ero ja olen nyt paljon onnellisempi. 

Nyt, parin vuoden jälkeen mies on "herännyt". Eli sitä ihanaa poikamieselämäänsä niin, että pää ei kestänyt.  Hänellä oli perhe, terveet lapset, huolehtiva ja hyvä vaimo (vaikka itse sanonkin), omakotitalo, sukua ja yhteisöä. Nyt hän on mielenterveysongelmainen, varmaan päihdeongelmainenkin yksinäinen keski-ikäinen mies. Ne "kaikki kaverit", jotka avioliittomme aikana kävivät kuulemma aina perjantaisin kaljalla rennosti tai matkustelemassa poikaporukoissa, taitavat kuitenkin olla perheidensä kanssa kotona. 

Minä ainakin koen, että nuo suhteet loukkasivat minua niin paljon, että paluuta ei ole. Ne on AINA valinta, aikuisen ihmisen valinta. Miehesi haluaa oikein kiertää veistä haavassa, kun kertoilee sinulle haaveistaan toisen naisen kanssa. Uskomatonta. Jos tunnustusten sävy olisi se, että "kulta, olen nyt pahasti ihastunut, mutta en halua menettää sinua, mitä tehdään?", asia olisi toinen. Mutta tuo röyhkeä ja tunteeton tyyli on pelkästään itsekkään paskiaisen toimintaa. Hän pelkää ainoastaan menettävänsä kasvonsa ihastuksen edessä ja ihastuksen tunteet ovat tärkeämmät kuin vaimon tunteet. Noin se ei saa olla.

Sijassasi ja menneistä oppineena sanoisin miehelle, että en ala sinun tukipilariksesi tässä tilanteessa. Käytöksesi on totaalisen itsekästä ja erittäin loukkaavaa minua ja lapsia kohtaan. Meidän on parasta nyt ottaa aikalisä ja miettiä, mitä haluamme. En voi elää ihmisen kanssa, joka ei ole läsnä tässä suhteessa ja halua meidän yhteistä parasta. 

Itse olin aivan liian kauan saman katon alla ja liian pitkämielinen. Tiedän, ettei eroaminen, tai edes sen pohtiminen ole helppoa, vaikka sisimmässään tietää niin pitää tehdä. Voimia ja viisautta sinulle <3. 

On kovin eri asia onko ihastuminen oikeasti ongelma vain toiselle puolisoista vai onko ongelma yhteinen, joka halutaan yhdessä ratkaista. Monesti se ihastuminen toiseen ei ole ihastuneelle ongelma. Ajattelee, että ihanaa, tunteet pilvissä ja saa tästä fiiliksestä nauttia kunhan ei tee mitään ja kyllä sen oman puolison pitää ymmärtää. Jopa olla iloinen toisen puolesta, kun toisella on hyvä fiilis. Tässä tilanteessa ei ole enää parisuhdetta.

Jos myös ihastunut kokee aidosti häpeää tunteistaan ja ymmärtää ne sopimattomiksi ja haluaa oman kumppanin kanssa miettiä miksi näin kävi ja miten niistä pääsee eroon, voidaan puhua vielä parisuhteesta.

Lähdimme viikonlopuksi pois. Mieheni oli tolaltaan kun olin ollut yhteydessä hänen ihastuksen kohteeseensa. Sopivat tapaamisen kahdenkesken,jotta voivat "sopia" ja mieheni voisi "pyytää anteeksi" tunteittensa tunnustusta. Mieheni ei enää tiedä onko ihastus muuttunut rakkaudeksi tuohon naiseen. Olen ollut pitkän viikonlopun poissa kotoa. Ei heräämistä miehen puolelta. Ei kaipausta, ei mitään... Ole surun murtama:(

Kamalin joulu ikinä. Tänään takaisin kotiin. Ajatus ahdistaa...Voinko enää edes puhua "miehestäni". T. Ap

Voi miten ikvä tilanne. Sinun pitäisi saada olla nyt pidempään poissa kotoa. Ja alkaa tosiaan järjestelemään eroa. 

Olen pahoillani ap puolestasi. En muista nyt oliko teillä lapsia? Jos on niin siinä on ainakin jotain mihin keskittyä ja joista saa jouluiloa. Jos ei ole, mikä estää lähtemästä joulun viettoon jonnekin, missä sinusta aidosti välitetään. Kyllä aidosti rakastavan ystävän halaus puhaltaa vähän joulumieltä särkyneeseenkin sydämeen.

En jotenkin osaa sanoa mitään tähän joten kerrotaan nyt miten minulla tämä menee. Ihastun kokoajan, kaiken ikäisiin, kokoisiin ja erityylisiin naisiin. En oo koskaan tuntenu mitään tarvetta ilmaista sitä kenellekkään tai lähestyä ketään sen takia. Annan vaan tunteen olla ja nautin siitä sen aikaa kun se on. Yleensä en tunne ihastumisen kohdetta kovin hyvin ja se perustuu lähinnä ulkoisiin seikkoihin ja olemukseen, siihen mielikuvaan siis mikä ensi tapaamisella ihmisestä tulee. Minulla se ei parisuhteeseen ole vaikuttanut, eikä tunteet ja tarpeet puolisoa ja omaa turvallista parisuhdetta kohtaan muutu. Tsemppiä teille kuitenkin että ehjänä selviätte :)

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:38"]

En jotenkin osaa sanoa mitään tähän joten kerrotaan nyt miten minulla tämä menee. Ihastun kokoajan, kaiken ikäisiin, kokoisiin ja erityylisiin naisiin. En oo koskaan tuntenu mitään tarvetta ilmaista sitä kenellekkään tai lähestyä ketään sen takia. Annan vaan tunteen olla ja nautin siitä sen aikaa kun se on. Yleensä en tunne ihastumisen kohdetta kovin hyvin ja se perustuu lähinnä ulkoisiin seikkoihin ja olemukseen, siihen mielikuvaan siis mikä ensi tapaamisella ihmisestä tulee. Minulla se ei parisuhteeseen ole vaikuttanut, eikä tunteet ja tarpeet puolisoa ja omaa turvallista parisuhdetta kohtaan muutu. Tsemppiä teille kuitenkin että ehjänä selviätte :)

[/quote]

Sinun kokemuksesi on ns normaalia ihastumista joka hiipuu ohi. Miehelläni täysin eri luokkaa. Jatkunut kuukausia, kiihkeä halu tutustua kohteeseen ja niin on tehnytkin. Ajatella ei voi muuta kuin häntä. Pariskuntana tästä tuskin ehjänä selviämme... T. Ap

Lämmintä joulua teille kaikille tukijoille <3 t.Ap

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 04:57"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:46"]

Alkaako AP:n nimi S-kirjaimella?

[/quote]

Miten niin? Ei ala.

[/quote]

Tilanne kuulosti vaan yhdeltä tutulta, mutta taitaa olla kyse siinä vähän nuoremmista ihmisistä. :)

[/quote]

Jos nimi olisi alkanut S:llä, niin millä miehen nimen olisi pitänyt alkaa?

- S-nainen

P.s. Mulla on aavistus. Miksi et lähesty mua suoraan vaan huutelet tätä kautta?
[/quote]

-Toinen S-nainen jolla myös tämäntapainen tilanne-

Mä olen meidän toimiston nuorin nainen ja olen hyvin vahvasti huomannut että eräs hieman vanhempi mies on todella ihastunut muhun. Tiedän että hänellä on vaimo ja lapsia ja siksi olen yrittänyt itse vältellä kaikkea kontaktia hänen kanssaan. Tuntuu pahalta mutta oikeasti tiedän että ihastus menee aivan varmasti ohi, rakkaus on voimakkaampaa. Älä huoli Ap, kyllä se oikeasti helpottaa pian. 

Okei, myönnän että luin vain ensimmäiset sivut enkä tiennyt että miehesi tosiaan sinulle avoimesti kehuu tätä naista. Tuo on väärin. Rajansa kaikella. Sun ei oikeasti tarvitse kestää sitä. Jos vaan tilanteesi sallii, suosittelen matkaa esimerkiksi etelään/kylpylään yksin tai ystävän kanssa, otat vähän etäisyyttä ja annat miehen mietiskellä asiaa. Onko tuo yksipuolinen ihastus hänelle oikeasti teidän rakkauden menettämisen arvoista, lasten kodin hajoamisen arvoista. Kokemuksesta vaan tiedän että useimmissa tapauksissa kuitenkin ihastus hiipuu ja kyse on enemmänkin henkilökohtaisesta kasvusta/kriisistä kuin oikeasta ihastumisesta johonkin toiseen. 

Voimia Ap, ja koita nauttia joulusta, keskity lapsiin ja heidän rakkauteen. 

T.Toimiston nuorin. 

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:18"]Lähdimme viikonlopuksi pois. Mieheni oli tolaltaan kun olin ollut yhteydessä hänen ihastuksen kohteeseensa. Sopivat tapaamisen kahdenkesken,jotta voivat "sopia" ja mieheni voisi "pyytää anteeksi" tunteittensa tunnustusta. Mieheni ei enää tiedä onko ihastus muuttunut rakkaudeksi tuohon naiseen. Olen ollut pitkän viikonlopun poissa kotoa. Ei heräämistä miehen puolelta. Ei kaipausta, ei mitään... Ole surun murtama:(

Kamalin joulu ikinä. Tänään takaisin kotiin. Ajatus ahdistaa...Voinko enää edes puhua "miehestäni". T. Ap
[/quote]

Hei ap,
Se että mies ei herännyt vielä poissaoloosi tämän yhden pitkän viikonlopun aikana, ei vielä tarkoita sitä, ettei sitä heräämistä tulisi tapahtumaan. Kyllä se yleensä vähän pidemmän ajan vaatii. Tällä hetkellä (ja myöhemminkin) miehesi saattaa myös yrittää väkipakoin pitää kiinni ihastumisen tunteistaan. Onhan tuollaisessa tilanteessa myös aika kivuliasta havahtua -sehän samalla tarkoittaa sen sisäistämistä, että on mokannut ja pahasti.
Olen niin pahoillani puolestasi. Samantyyppisessä tilanteessa olleena (ja siitä selvinneenä) tiedän oikeasti sun kivun. Koko sydämestäni toivon, että voisin jotenkin välittää sulle tiedon siitä, että selviät tästä ja tulet vielä olemaan onnellinen.

Vaikka siihen, että miehesi tulee vielä sinua kaipaamaan voi mennä aikaa, niin hyvin varmasti tulee käymään. Tällä välillä sun täytyy kuitenkin etupäässä keskittyä itseesi. Hakeudu ystäviesi seuraan, ole mahdollisimman vähän yksin. Pidä huoli siitä että nukut ja syöt. Jos tilanne muuttuu sellaiseksi, että et tunne enää selviäväni pakkaa kaimasi ja muuta pois. Niin minä tein. Se oli maailman vaikeinta, mutta meillä tilanne lähti ratkeamaan vasta sitten - et usko miten mua alettiin itkemään takaisin kotiin (vaikka muuttohetkellä itse muutto olikin miehen mielestä hyvä idea).

Kuulostaa aika tutulta ja kerron miten itselleni lävi. Entinen mieheni alkoi käyttäytyä "hassusti" noin 12 vuoden yhdessäolon ja 5 vuoden avioliiton jälkeen (olimme 29 v). Vetäytyi, minussa oli tavallista enemmän vikaa (esim. seksin puutteesta valitti enemmän) mutta sitten vetäytyi ihan kuoreensa, aloitti uuden harrastuksen ja oli äärimmäisen kiireinen.

En oikein ymmärtänyt minkään olevan vialla vaan ajattelin että molemmat aikuistumme ja etsimme paikkaamme työmarkkinoilla jne. Elämä kuitenkin oli helpottunut paljon, olimme saaneet yliopiston ja amk:m loppuun, ostaneet asunnon ja saaneet kunnon työpaikat. Minusta elämä oli muuttumassa helpommaksi, unelmoin perheestä ja kerroin toiveestani saada vauva. Jälkikäteen ajatellen mieheni varmasti pelästyi ja koki ahdistusta toiveestani.

Hän aloitti siis uuden harrastuksen ja se vei paljon aikaa. Yksi osa harrastusta oli nettiyhteisö. Sitten aikanaan löysin paljastavia kuvia, joita mies oli ottanut itsestään. Kuulemma vain minua varten, jos seksielämämme piristyisi. Ja siis seksiä oli koko ajan kuitenkin sen vähintään kerran viikossa, ja lähes yhtä usein puhuimme siitä, että kuinka epäreilua se on, että mies ei saa enempää seksiä. Ja yritin aina enemmän, mutta jotenkin jatkuva painostus söi omia haluja.

Joten ongelmia oli, en voi väittää muuta. Mutta sitten yhtenä päivänä mies ilmoitti ettei enää tiedä haluaako olla suhteessa ja etsii itseään. Ja oli kuulemma löytänyt hyvän ystävän harrastuksen nettisivuilta, ja ei halua luopua hänestä.

nooh, tuli paljon itkua kuukausiksi, asumusero ja lopulta avioero. Mies ei halunnut yrittää, oli vain veltto ja haluton...ja kotona asuessaan kylmä. Ennen asumuseroa esimerkiksi kutsui kavereita kylään vaikka illat olivat muuten pelkkää itkua kun minä olin aivan rikki tilanteessa. Ei saanut kertoa kenellekään tilanteestamme, ei suostunut terapiaan, ei voinut luopua ystävästään, ei suostunut pitämään sormustaan. Kuulemma minä ja avioliittomme rajoittimme.

Noh, ajan kanssa paljastui, että suhde oli ollut vireillä noin vuoden ennen eroa. Oli miehen ottamia (meidän yhteisessä kodissa) rivoja kuvia ystävälle, kirjeitä jne.

Ja miksen ymmärtänyt aikaisemmin? En halunnut uskoa, rakastin ja olin henkisesti niin loppu. Mutta eron jälkeen on alkanut uusi ja hieno elämä :) se vaati terapiaa ja noi vuoden.Mutta nyt sanoisin, että elämäni on parempaa kuin ennen. Olen itsevarmempi enkä suostu enää elämään kenenkään henkisenä tiskirättinä.

ja mies ei ole itkenyt perääni, mutta oli melko yllättynyt kun vihdoin laitoin avioeron vireille ja vaadin osituksen ja ostin hänet ulos kämpästä. Ilmoitin ettei ole takaisin tulemista ja että haluan liikkua eteenpäin. Silloin mies murtui ja itki että kuulemma kätän hänet. Vastasin vain, että eikös hän sitä halunnutkin muttei itse pystynyt mihinkään päätöksiin.

Älä suostu kynnysmatoksi.! Tee asioita joista nautit. Kehtaa puhua ystävillesi tilanteestanne, älä suojele miestä turhaan.

Ja elämä voittaa ja voit löytää jotain paljon parempaa, ja jonkun joka arvostaa sinua :) niin minulle kävi.

Ap, miten voit? En varmasti ole ainoa kenen ajatuksissa olet. Toivon, että voit mahdollisimman hyvin js että saat kokea kaiken keskellä myös jouluiloa!! Halaus.

olen ollut se nuori kaunis "hupakko", jota itseäni 30v vanhempi mies väkisellä lähenteli työpaikalla. varattu mies. en tietenkään lämmennyt hänelle vaan olin täysin hämilläni. ilmoitin asiasta eteenpäin, ja hänen maineensa meni. varmaan avioero oli lähellä. varmasti häntä hävettää koko loppuelämänsä ja häntä pidetään perverssinä. SANOPPA TÄMÄ MIEHELLESI!! HÄNTÄKIN PIDETÄÄN PERVERSSINÄ PEDOFIILINÄ!!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:16"]

Miten ihastus voi muuttua rakkaudeksi, kun kohdetta ei kunnolla edes tunne? :O eihän se mies tiedä yhtään millaista sen naisen kanssa olisi asua ja seurustella? Ihastuminenhan voi olla juu hirmu vahvaa ja vähän kuin huume..se vain menee aikanaan ohi... Voi olla sitten vähän karua miehelle herätä todellisuuteen. Pöyristyttävää että mies vatvoo noita tunteitaan sun edessä!

[/quote]

Mies on kovasti tutustunutkin tähän naiseen; työpaikalla, viestien kautta, kahdenkeskinen tapaaminen... Kyllähän siinä jo kuukausien saatossa jonkin verran tutustuu... T. Ap

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:16"]

Miten ihastus voi muuttua rakkaudeksi, kun kohdetta ei kunnolla edes tunne? :O eihän se mies tiedä yhtään millaista sen naisen kanssa olisi asua ja seurustella? Ihastuminenhan voi olla juu hirmu vahvaa ja vähän kuin huume..se vain menee aikanaan ohi... Voi olla sitten vähän karua miehelle herätä todellisuuteen. Pöyristyttävää että mies vatvoo noita tunteitaan sun edessä!

[/quote]

Mies on kovasti tutustunutkin tähän naiseen; työpaikalla, viestien kautta, kahdenkeskinen tapaaminen... Kyllähän siinä jo kuukausien saatossa jonkin verran tutustuu... T. Ap
[/quote]
Tutustuu kyllä mutta pnko tämän toisen naisen tunteet romanttisia miehesi suuntaan?
Miehesi voi kuvitella naisen eleet ja ilmeet sekä puheet väärin? Mies haluaa enemmän?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:16"] Miten ihastus voi muuttua rakkaudeksi, kun kohdetta ei kunnolla edes tunne? :O eihän se mies tiedä yhtään millaista sen naisen kanssa olisi asua ja seurustella? Ihastuminenhan voi olla juu hirmu vahvaa ja vähän kuin huume..se vain menee aikanaan ohi... Voi olla sitten vähän karua miehelle herätä todellisuuteen. Pöyristyttävää että mies vatvoo noita tunteitaan sun edessä! [/quote] Mies on kovasti tutustunutkin tähän naiseen; työpaikalla, viestien kautta, kahdenkeskinen tapaaminen... Kyllähän siinä jo kuukausien saatossa jonkin verran tutustuu... T. Ap [/quote] Tutustuu kyllä mutta pnko tämän toisen naisen tunteet romanttisia miehesi suuntaan? Miehesi voi kuvitella naisen eleet ja ilmeet sekä puheet väärin? Mies haluaa enemmän?

[/quote]

Kyllä, olet aivan oikeassa. Juuri näin luultavasti onkin. Minulle ei vaan sillä enää ole mitään merkitystä. En ole se kakkosvaihtoehto, joka otetaan kun muuta ei saada. Mieheni ei ole minusta kiinnostunut lainkaan ja on avoimesti kertonut tunteistaan toista naista kohtaan ja myös sen, että tunteet eivät luultavasti ole häviämässä minnekään. t. Ap

Vitut. Jos olet miehesi kanssa yhdessä, hänellä ei tosiaankaan ole oikeutta olla ihastunut saatikka rakastunut kehenkään muuhun kuin sinuun. Ei todellakaan. Pistä vitun äijä valitsemaan: joko sinä tai se toinen nainen!!!!!

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:46"]

Mieheni on juuri tällainen "kunnollinen perheenisä", jolle ei koskaan pitänyt sattua näin. Eihän siinä sitten tarvinnut kun yksi pirtsakka parikymppinen, niin jo oli jalat alta ja pää pilvissä. No, näitä sattuu... Minä menen eteenpäin tästä. Nyt asuntoa menossa katsomaan taas ja tuntuu että kohta palaset loksahtaa paikalleen ja aurinko paistaa myös risukasaan.

Minäkin olen miettinyt sitä, että varmaankin kun mieheni tarpeeksi suitsuttaa töissa (ja vapaa-ajalla) naiselle hänen erinoimaisuuttaan ja ihanuuttaan, niin eiköhän tuo jossakin vaiheessa lämpene. Hyvin mahdollista, sillä uskon että sieltä suunnasta on jonkinlaista kiinnostusta jo valmiiksi. Pakko olla, sillä en minä puolta vanhempaa ukkoa ainakaan menisi tapaamaan ja vastailisi viesteihin jos mitään ei olisi...

Mutta joo, elämä hymyilee vielä. Askel kerrallaan. Uskon, että olen se joka viimeksi nauraa. T. Ap

[/quote]

Kyllä hymyilee! Se, joka tässä menettää on miehesi. Tsemppiä ap! Käy aina välillä kertomassa meille kuulumisia.

[/quote]

Tietysti jos kyseessä on todella vasta parikymppinen, ei häneltä kyllä voi vaatia ihan samaa pelisilmää kuin neli-viiskymppisiltä. Eli saattaa pitää asiaa todella viattomana, hauskana, imartelevana, ilman että ollenkaan tajuaa, että teillä jo menee rojut jakoon. Ei edes oikeasti ajattele tästä mitään seuraavan, varsin, kun miehesi tuskin hänelle todellista tilannetta valaisee.

Jotenkin pahaa tekee kaikkien osapuolten puolesta, mutta se vaan on totinen tosi, että miehesi on torvi, joka kuvittelee, että hänen "rehellisyytensä" tässä nyt oikeuttaa hänet mihin tahansa käytökseen. Mutta eihän nyt rehellisen ihmisen käytökseen oikeasti kuulu heittäytyä oman tunteensa pauloihin  ja sotkea mukaan muitakin.

Nimittäin jos neito tähän lankeaa, miettikääpä mitä se tekee hänen työuralleen. Nykyään näistä ei nyt potkuja saa, kai, mutta uskottavuus työpaikalla on mennyttä. Lisäksi Suomi on pieni maa, joten näilä jutuilla on ikävä taipumus seurata mukana, jos samalla alalla pysyy, ainakin, jos ns. paremmissa toimistotöissä on. Niin että palvelusta ei olla tekemässä hänellekään.