Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu. Todella naurettavaa on se, että olen itse ollut useamman kerran tilanteessa, jossa olen ihastunut toiseen mieheen, samalla kun vierellä on toinen jota rakastan. Silti tiedän olevani itse varmaankin itsemurhan partaalla jos itselleni kävisi noin.. Säälittävää. Mutta kylmä en ole koskaan toiselle ihastuksista huolimatta ollut, vaikka sitä olen itse takaisin saanut. Oikeastaan juuri se herättää ja pian ihastus onkin jo laantunut.. Ihastuksia en ole koskaan aidosti itselleni halunnut ja oikeastaan koko ihastumiset on ollut itselleni yhtä tuskaa, joista pitäisi "toipua" mahdollisimman nopeasti.

Kaikenlaisia vaikeita tilanteita voi tulla avioliitossa eteen, pitkässä suhteessa tulee varmaan lähes poikkeuksetta ihastumisia, veikkaisin että mitä kauemmin ja mitä nuorempina on aloitettu, sitä varmemmin, mutta poikkeukset vahvistaa säännön. Jos kyse olisi säännönmukaisesta loukkaamisesta esim. ihan suoranaisesta pettämisestä kerta toisensa jälkeen niin sinä olisit mielestäni läheisriippuvainen ja mies narsisti ja teille molemmille lapsista huolimatta suosittelisin eroa. Näitäkin on nimittäin nähty, eikä näytä liitto paranevan, vaan sama touhu jatkuu ja lapset tilanteesta kärsii. Jos kyse on vaan ihastumisista niin tekisin ihan stopin. Aika hyvin pitäisi miehen herätä siihen, että oikeasti pakkaat laukut ja lähdet johonkin viikonlopuksi tekemään jotain ihan muuta. Kerrot tunteistasi peittelemättä. Ja kun palaat parhaassa tapauksessa mies on tajunnut arvosi, itkette ja puhutte asiat selviksi. Jos mitään ei tapahdu tuona aikana niin sitten asiat on jo huonolla tolalla ja harkitsisin vakavasti eroa. Jos kyseessä on vain viaton ihastus niin kellojen pitäisi alkaa raksuttaa kun häivyt.

Voi ap sinua raukkaa :(
Aivan sydäntä raastaa ajatella tilannettasi!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti miehesi heräisi tuosta haaveilustansa ja ymmärtäisi aidosti kuinka hän on sinua satuttanut.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa niin menisin aivan rikki ja olisi todellakin vaikeaa yrittää esittää pirteätä ja "jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan". En tiedä mitenkä voisin tuollaisesta selvitä.
Mitenkä asiat ovat juuri nyt? Onko miehesi käytöksessä tapahtunut vielä yhtikäsmitään vai onko edelleenkin kylmä?
Mielestäni ei myöskään työasioita kuulu ihmetellä työajan ulkopuolella, haiskahtaa pahasti siltä, että keskustelevat muutakin sielä facessa.
Ja samalla mieleeni hiipii väistämättä ajatus siitä, että jos kerran noin hyvin keksivät jutunaihetta sielä facessakin niin ei se nainen taida ihan täysin olla piittaamatta miehestäsi.
Fyysisitä akteistahan, tai niiden olematta olemisista, en voi mitään sanoa mutta sekin kuullostaa perin omituiselta, että mies olisi yhtäkkiä aloittanut ns "selibaatin" kun ei sinun kanssasi tahto läheisyyttä.
Väkistenkin sitä ajattelee, etät mitä jos? Mitä jos hän saakin sitä jostakin muualta?
Spekulointiahan tuo on täysin eikä se mitään auta mutta jos ei miehesi ole mienkään kiinnostunut kanssasi asiasta puhumaan niin onko se sitten niin totaalisen poissuljettu juttu koettaa soittaa tuolle toiselle naiselle?
Jokuhan siitä jo täälä sanoikin, että oli itse näin tehnyt.
Jos hänelle yrittäisi soittaa ja selittäisi mahdollisimman rauhassa ja asiallisesti kuinka asian koet ja mitenkä se perheeseenne vaikuttaa.
Sanoisit, että hän voisi sinulle ihan rehellisesti kertoa mitenkä asian laita on sillä itsesi ja lastesi tähden sinun on saatava tietää, että voitko jatkaa yhteiseloa miehesi kanssa vai pitääkö sinun alkaa suunnittelemaan kenties elämää ilman häntä.
Helppoahan se on näin netin välityksellä sanoa, että soita ja muista olla rauhassa, älä ala itkemään ja ole asiallinen mutta jos vain saisit voimia kerättyä tuohon niin voisi jopa saada asiaan jotakin selvyyttä ja edistystä.
Lupaa ap pitää myös itsestäsi huolta, että jaksat sekä itsesi, että lastesi tähden <3
Ja tule ihmeessä purkamaan sydäntäsi vaikkappa tähän ketjuun ja päivittämään kuulumisiasi.
Lämmin ajatus sinulle sinne ja jaksamista! <3

Kiitos ja huomenta! Viestittelyä ei ole mieheni mielestä tarpeellista lopettaa. "Työkaverin kanssa saa pitää yhteyttä". No joo, jos työkaveri ei ole se ihastuksen kohde jo pitkältä ajalta. Mies ei lupaa lopettaa viestittelyä. Minusta haiskahtaa että perheestä kiinnipitäminen on vain teeskentelyä ja helposta elämästä kiinni pitämistä. Olen lähdössä viikonlopuksi pois, mutta se tuntui olevan vain mukava asia mieheni mielestä. En usko että odottaa itkien kotona. Olin nyt yhteydessä siihen ihastuksen kohteeseen fb-viestillä ihan ystävällisessä mielessä. Tiedä sitten meneekö muut-kansioon. Toiv saan pian vastauksen ja totuudenjyvän. t. ap

Jos sinulla on kerran parempi palkka niin tietenkin jätät miehen ja vaadit myös lapsista oikeudenmukaiset elarit. Lapsethan jäävät sinulle koska miehellä ei ole ihastumisiltaan aikaa heitä huomioida. Kannattaisi myös hankkia rakastaja mielenvirkistykseksi ja mieluiten komeampi ja rikkaampi kuin mies. Miehelle kannattaisi kertoa rakastajasta jos mies alkaa taas osoittamaan kiinnostusta ap:tä kohtaan. 

Toivottavasti ap löydät jostain sen verran itsekunnioitusta, että pakkaat miehen tavarat ja pyydät lähtemään. Jos jäät tohon tilanteeseen, luvassa on valtava määrä tuskaa sinulle. Miehesi vaikuttaa niin itsekkäältä ja tunnekylmältä, että ihme saa tapahtua jotta hän osaisi ajatella asiaa myös sinun näkökulmastasi.

Älä pilaa omaa elämääsi. Eroaminen on aina vaikeaa, mutta elämänlaatusi paranee takuulla ilman tuota kaikkea mitä joudut (ja joutuisit) kestämään. Jos miehelläsi on mielestään oikeus käyttäytyä noin niin sinulla on oikeus olla kestämättä tuollaista käytöstä.

Toivon sinulle järjettömän määrän voimia ja että löydät jostain kipinän tehdä päätöksiä.

Mieskö tuossa on se, joka määrittelee sun elämää? Vaihtoehdot ovat ne, että hyväksyt tilanteen ja teet omasta elämästäsi mahdollisimman mukavaa (ja mieluiten miehen rahoilla), alat käydä omissa harrastuksissa, kauneushoidoissa ja kaikkiaan huollat itseäsi. Tai muutat pois. Kuka normaali nainen ylläpitää kulisseja ja höösää miestä, joka seilaa tunteittensa kanssa kahden naisen viidakossa.

On eriasia olla onnellisessa suhteessa ja vähän ihastunut johonkin toiseen, kuin suhteessa jossa ihastutaan toiseen eikä oma puoliso enää kiinnosta juuri yhtään. Se ei ole enää tervettä asiaankuuluvaa parisuhde -elämää. Minusta pitäisi olla reilu ja kertoa jos asiat on niin, siitä harvoin on muutosta parempaan ja näitä uusia ihastuksia tulee jatkossakin olemaan, kunnes joku kerta se muuttuu sivusuhteeksi ja sinä joka olet ollut vuosia pelkkää ilmaa, jäät yksin. Sensijaan tervettä ihastumista on se, että tuntee jonkinlaista vetoa toiseen, mutta tuntee suurempaa vetoa kuitenkin siihen omaan, rakkautta ja intohimoa, se ihastus ei myöskään pyöri ajatuksissa 24/7 kotona, vaan unohtuu ja jää sinne minne jääkin. Olen ollut molemmissa tilanteissa itse - ihastuneena. Eksän kanssa asiat meni miten meni, tunteet häntä kohtaan oli täysin kuollut ja ihastuin toisiin tasaista tahtia , en halunnut eksää lähellekään kotona, ja kerran ihastuminen johti sitten pettämiseen, siitäkin huolimatta, että särjin perheen. Olin vaan niin onneton vuosia vailla tunteita, enkä jaksanut enää edes lasten takia uhrautua. Seuraavan, eli nykyisen mieheni kanssa (jonka kanssa yhteiseloa jo 6,5 vuotta) on tullut jossain kohti ihastumisia , mutta koskaan en ikinä ole lakannut miestäni rakastamasta tai haluamasta. Yhä edelleen olen kuin vasta rakastunut, hän on mun ainoa, en voisi kuvitellakaan vaihtavani häntä tai pettäväni. Kaipa hän on nyt se oikea? Anteeksi jakamaton tekstin pötkö, mobiililla ei pysty tekemään kappale jakoja, ne eivät tule vaikka tekisikin.

Te olette NIIN oikeassa. Nyt minulla fiilis, että nousen tästä vielä! Jumalauta, minulla on vielä annettavaa! Tämä ei ole normaalia enää. Mies tosiaan sanelee sen verran, että viestejä ei ala näyttämään. Tämän verran rehellisyyttä ja jotain aitoa kun olisin saanut niin olisin ollut onnellisempi ja tiennyt että valoa on jossakin. Nyt puhkun intoa ajatuksesta että olisin ilman tätä kaikkea. t. ap

Hei ap! Onko se nainen vastannut sinulle sielä FBssä vielä mitään?
Tsemppiä!

Todellakin ap nouset, ja annettavaa sulla on miljoona kertaa enemmän kuin sillä miehelläsi tai millään naimisissa olevan miehen kanssa peliä pitävällä työpaikan naikkosella!!!
Kun sä näytät saaneesi tarpeeksesi ja jätät ne keskenään leikkimään, niin miehelläsi onkin aika pian hätä kädessä. Odotan myös mielenkiinnolla, mitä peliä se työpaikan pimu yrittää fb viestiin vastatessaan.. (Mitään totuusarvoa sen vastauksella ei välttämättä ole..mutta mitä se yrittää ja mitä sen jälkeen tapahtuu, kertoo jo paljon).

Tää ketju nostatti niin paljon tunteita. Itsellä mies ihastui toiseen naiseen melkein 3 vuotta sitten ja jäi juuri muuttuneen käytöksen vuoksi kiinni. Ensin kielsi kaiken, valehteli, ja kun lopulta jäi tekstareiden kautta kiinni niin oli kuin mulla ei olis ollut mitään syytä loukkaantua vaan täysin kylmä ja tunteeton. Pakkasin kamat ja lapset ja lähdin viikoksi pois. Mies oli varannut sillä välin pariterapian, joka sitten aloitettiin. Se auttoi, mies tajusi typeryytensä ja jatkettin yhdessä. Mutta luottamus on poissa. Mä en luota mieheen yhtään, en tiedä miten voisin. 

Ap:lle toivotan paljon voimia ja rohkeutta lähteä pois tuollaisen miehen luota. Itse en ollut siinä tilanteessa että olisin voinut lähteä enkä ole vieläkään, mutta mietin sitä jatkuvasti sillä mitä on parisuhde, jossa ei voi eikä halua luottaa enää toiseen? Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:00"]Tää ketju nostatti niin paljon tunteita. Itsellä mies ihastui toiseen naiseen melkein 3 vuotta sitten ja jäi juuri muuttuneen käytöksen vuoksi kiinni. Ensin kielsi kaiken, valehteli, ja kun lopulta jäi tekstareiden kautta kiinni niin oli kuin mulla ei olis ollut mitään syytä loukkaantua vaan täysin kylmä ja tunteeton. Pakkasin kamat ja lapset ja lähdin viikoksi pois. Mies oli varannut sillä välin pariterapian, joka sitten aloitettiin. Se auttoi, mies tajusi typeryytensä ja jatkettin yhdessä. Mutta luottamus on poissa. Mä en luota mieheen yhtään, en tiedä miten voisin. 

Ap:lle toivotan paljon voimia ja rohkeutta lähteä pois tuollaisen miehen luota. Itse en ollut siinä tilanteessa että olisin voinut lähteä enkä ole vieläkään, mutta mietin sitä jatkuvasti sillä mitä on parisuhde, jossa ei voi eikä halua luottaa enää toiseen? Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan. 
[/quote]

Ymmärtääkö sun mies miten satutti? Tekeekö hän työtä saavuttaakseen jälleen luottamuksesi? Kysyn koska ne on ainakin asiat, joihin pitäisi voida vastata kyllä, että se luottamus voisi koskaan uudelleen palata. Satutetun osapuolen pitää saada kokea, että toinen on valmis ottamaan vastaa hänen tunteensa -ymmärtämään myös epäluottamuksen.

Halaus sinulle! Halaus myös ap:lle!

Kiitti kannanotoista :) Oikeasti, ihana nähdä että ihmiset on välittäviä. Meillä on vyyhti alkanut purkautumaan kunnolla. Olin tosiaan yhteydessä siihen naiseen, joka sanoi homman olevan yksipuolista. Samana iltana mies alkoi avautumaan minulle viestein työpaikalle kuinka hän tuota toista naista "ajattelee koko ajan, haluaa olla lähellä, keksii tapoja olla tekemisissä töissä, haluaa viestitellä". Kertoi myös että on tunnustanut tälle naiselle tunteensa.

Minulle edelleen kylmä. En kylläkään enää lähelle päästäisikään. Hänellä tunteet selkeästi tuon naisen luona. Mies kyselee minulta että olenko ollut yhteydessä naiseen, kun kuulemma "ollut outo". Tämä on ainut huolenaihe hänellä tällä hetkellä.

Rakkaudesta minuun on tässä vaiheessa turha puhua mitään. Saattaa se jossakin olla ja löytyä kun miehen silmät (ehkä) aukeaa. Siinä vaiheessa saattaa olla liian myöhäistä, sillä omani ovat jo selkeästi laimentuneet.

Ja niille, jotka painottavat ihastuksen olevan ok parisuhteessakin; muistakaa vaalia puolisoitanne aina! Pitäkää järki kädessä. Ihastus ei saa syödä omaa parisuhdetta. t. Ap

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:00"]

Tää ketju nostatti niin paljon tunteita. Itsellä mies ihastui toiseen naiseen melkein 3 vuotta sitten ja jäi juuri muuttuneen käytöksen vuoksi kiinni. Ensin kielsi kaiken, valehteli, ja kun lopulta jäi tekstareiden kautta kiinni niin oli kuin mulla ei olis ollut mitään syytä loukkaantua vaan täysin kylmä ja tunteeton. Pakkasin kamat ja lapset ja lähdin viikoksi pois. Mies oli varannut sillä välin pariterapian, joka sitten aloitettiin. Se auttoi, mies tajusi typeryytensä ja jatkettin yhdessä. Mutta luottamus on poissa. Mä en luota mieheen yhtään, en tiedä miten voisin. 

Ap:lle toivotan paljon voimia ja rohkeutta lähteä pois tuollaisen miehen luota. Itse en ollut siinä tilanteessa että olisin voinut lähteä enkä ole vieläkään, mutta mietin sitä jatkuvasti sillä mitä on parisuhde, jossa ei voi eikä halua luottaa enää toiseen? Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan. 

[/quote]

Tsemppiä sinulle elämääsi :) Olet oikeassa. Sinunkin pitää ajatella myös itseäsi. t. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:30"]

Haluaisinkin lähteä pois, mutta meillä on lapsia... Mies kertoi, koska huomasin muuttuneen käytöksen yms. Oli pakko myöntää että tunteita on toista kohtaan.

t. ap

[/quote]

Eli sua on petetty jo.

[/quote]

Eli mielestäsi miehet pettää aina?!?

Miten on niin mahdoton ajatus että toinen on vaan ihastunut, muttei ole vienyt sitä sen pidemmälle. Tottakai käytös on muuttunut jos mielessä pyörii uusi ihastus. Minusta on luonnollista että pitkän parisuhteen aikan ihastumisia tapahtuu. Ja pidän myös normaalina sitä että asiasta voidaan yhdessä keskustellaan ja ongelmista päästään yli. Tietenkin AP tuntee itsensä epävarmaksi, mutta hänen pitäisi myös osata arvostaa miehensä rehellisyyttä.

Vai oliko se niin, että rehellisyyttä ja avoimuutta kannatetaan vain kivoissa asioissa. Ongelmat pitäisi varmaan piilottaa valehtelulla? Niinhän sitä luottamusta ja parisuhdetta rakennetaan.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:30"]

Haluaisinkin lähteä pois, mutta meillä on lapsia... Mies kertoi, koska huomasin muuttuneen käytöksen yms. Oli pakko myöntää että tunteita on toista kohtaan.

t. ap

[/quote]

Eli sua on petetty jo.

[/quote]

Eli mielestäsi miehet pettää aina?!?

Miten on niin mahdoton ajatus että toinen on vaan ihastunut, muttei ole vienyt sitä sen pidemmälle. Tottakai käytös on muuttunut jos mielessä pyörii uusi ihastus. Minusta on luonnollista että pitkän parisuhteen aikan ihastumisia tapahtuu. Ja pidän myös normaalina sitä että asiasta voidaan yhdessä keskustellaan ja ongelmista päästään yli. Tietenkin AP tuntee itsensä epävarmaksi, mutta hänen pitäisi myös osata arvostaa miehensä rehellisyyttä.

Vai oliko se niin, että rehellisyyttä ja avoimuutta kannatetaan vain kivoissa asioissa. Ongelmat pitäisi varmaan piilottaa valehtelulla? Niinhän sitä luottamusta ja parisuhdetta rakennetaan.

[/quote]

Osittain olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä minä arvostankin hänen rehellisyyttään ja olen kertonut sen myös. Haluan myös että asioita käsitellään rehellisesti. Mieheni halusi pitää ihastusta yllä, vaikka asia tuli ilmi. Valehteli, että viestittelee "työasioita". Samaan aikaan vuodatteli tunteistaan tälle naiselle (työkaverille).

Mies on aivan rikki, perhe ei kiinnosta. Ainut asia mistä "keskustellaan" on se että häntä harmittaa kun tämä tuli ilmi ja että olenko sanonut jotain ihastukselle kun hän käyttäytyy oudosti. Pähkinänkuoressa siis; ainut asia mikä huolestuttaa miestäni on oma olotila ja ihastuksen kohde. Sanoi eilen itsekin, että eipä kai tässä järkeä ole jatkaa kun tuntee näin toista ihmistä kohtaan. Normaalia pitkässä suhteessa? t. Ap

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:30"]

Haluaisinkin lähteä pois, mutta meillä on lapsia... Mies kertoi, koska huomasin muuttuneen käytöksen yms. Oli pakko myöntää että tunteita on toista kohtaan.

t. ap

[/quote]

Eli sua on petetty jo.

[/quote]

Eli mielestäsi miehet pettää aina?!?

Miten on niin mahdoton ajatus että toinen on vaan ihastunut, muttei ole vienyt sitä sen pidemmälle. Tottakai käytös on muuttunut jos mielessä pyörii uusi ihastus. Minusta on luonnollista että pitkän parisuhteen aikan ihastumisia tapahtuu. Ja pidän myös normaalina sitä että asiasta voidaan yhdessä keskustellaan ja ongelmista päästään yli. Tietenkin AP tuntee itsensä epävarmaksi, mutta hänen pitäisi myös osata arvostaa miehensä rehellisyyttä.

Vai oliko se niin, että rehellisyyttä ja avoimuutta kannatetaan vain kivoissa asioissa. Ongelmat pitäisi varmaan piilottaa valehtelulla? Niinhän sitä luottamusta ja parisuhdetta rakennetaan.

[/quote]

Miksi pettämisen pitäsi olla aina fyysistä? Jos toiselle antaa itsensä henkisesti usean kuukauden ajan, on se minusta pettämistä. Korostan vielä, että en todella ole mustasukkaista enkä omistavaa tyyppiä. t. Ap

Mun mies petti pitkään ja vielä kiinni jäämisen jälkeen roikotti mua löysässä hirressä. Piti yhteyttä siihen ihanaan naiseen(ei tavannut), valehteli mulle ettei pidä mutta kyllähän se aina kävi ilmi. Nyt ollaan terapiassa. Nainen jätti kun huomasi ettei mies ole lähdössä mutta miten mun tunteet ja luottamus? En tiedä. Ehkä ajan mittaan selviää. Ihmettelen miksi mies on noin tunteeton mua kohtaan, rääkkäsi mua sen puoli vuotta jos ei kuitenkaan ollut lähdössä? Ollaanko yhdessä vaan lasten takia, voiko tämä vielä korjaantua? Yritämme molemmat nyt.

Ap, älä turhaan nyt mieti, miten vielä saisit voimia jatkaa. Mies ei ole kiinnostunut lainkaan sinusta tai tunteistasi tai teidän lapsistanne, joten homma on kaikilta osin tuhoon tuomittu. Jos ei ole pienintäkään kiinnostusta, ei auta, vaikka kuinka taistelisit. Tietysti mies saattaa jossain vaiheessa herätä, mutta onko tuollainen mies oikeasti sen arvoinen, että istut ja odotat sitä kylmässä ilmapiirissä ja miehen aivan naurettavan käytöksen kanssa.  Mitä jos tätä tapahtuu usein? Pitääkö sinun ja lasten sietää esim. kerran parissa vuodessa sitä, että perheen isä muuttuu täysin itsekeskeiseksi ja omia tunteitaan vaalivaksi eikä välitä pätkääkään, mitä muussa perheessä tapahtuu? Kyllä on helppo ladella "myötä ja vastoinkäymisissä", jos itse aiheuttaa niitä vastoinkäymisiä ja vaatii toiselta sitten pyhimyksellistä otetta niihin. Jopa ihastuneellakin on vastuu omasta käytöksestään ja omista toimistaan ja perheenisä ei nyt vain voi olla niin itsekäs, että unohtaa perheensä tai sitten hän on huono perheenisä. Huonolla perheenisällä taas ei tee mitään.

Ap, ala valmistella sitä omaa elämääsi, muuttoa, elämistä vain lasten kanssa. Ihan rauhassa ja "tunteettomasti". Mies ei välitä tunteistasi etkä saa häntä millään purkauksilla heräämään. Hän on itse myöntänyt, että jos jotain saumaa tämän naisen kanssa olisi, niin hän kyllä viis välittäisi perheestään. Ei tuollaisessa parisuhteessa ole järkeä.