Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 22:45"]Kamalaa... Luin koko keskustelun ja ensimmäistä kertaa omatunto kiljui sisälläni. Minä olin vasta se työpaikan nuori nainen. Meille kehittyi suhde työkaverin kanssa, 18vuotta minua vanhempi. Vaimo sai tietää meistä lukuisia kertoja, lukuisilla eri tavoilla. Muutkin tiesivät meistä, jopa sukulaiset ja ystävät ja tuntemattomat.. Vaimo Muutti pois kotoa, minun ja hänen miehensä suhde jatkui viellä tovin kunnes lopetin sen kuukausi sitten. En tarkalleen tiedä onko vaimo palaamassa takaisin kotiin nyt . Meidän suhde kesti 8kk,joista vaimo asui muualla kaksi.
Tämän luettuani ymmärrän mitä tein. Mitä tein vaimolle.. Missä olin osallisena. Samoja vaiheita eletty, olin vain se kolmas osapuoli,sivusta seuraaja mutta syyllinen tuohon vaimon jo krooniseen pahaan oloon. Kuulostaa kamalalta,mitä onkin, mies kertoi tarkalleen mitä kotona tapahtui ja kaikkea vaimon reaktiot ja suhteen pelastus yritykset, suljin ne itseltäni koska itsekkäästi nautin miehen seurasta ja hetkellisesti välillä kuvittelin meille yhteistä tulevaisuutta kunnes tajusin että kohta olisin voin vaimon osassa koska tämä mies ei ole ollut koskaan uskollinen eikä sitä tule olemaan .. Kaikkea vaimo ei kai edelleenkään tiedä,mitä on tapahtunut jo ennen minua ja minun kanssa. Enkä tiedä onko nyt palaamassa takaisin miehen luo kun lopetin suhteemme. Ennen toivoin että palaa mutta tämän luettuani rukoilen vaimolle voimia unohtaa mies ja rakentaa itselleen uusi parempi elämä.
Juuri tuo miten sivusuhteen alkuhuuma saa miehen kotona käyttäytymään ja kuinka se tappaa kotona pahaa aavistamattoman osapuolen joka varoituskellojen soidessa taistelee saadakseen avioliiton pidettyä kasassa ja silti saa vain paskaa niskaansa ja hajotetun sielun. Miten aloittaja kuvaili oloaan saa kaiken mitä me teimme konkreettiseksi..
Todella rukoilen vaimolle voimia pysyä vahvana eikä romahtaa vanhaan kuoppaan missä ei itseään saa enää ehjäksi sen kaiken petoksen jälkee.
[/quote]

Jos vaimo ei tiedä kaikista miehen aiemmista jutuista, niin ehkä sinun pitäisi karaista luontosi ja lähettää hänelle vaikka viesti, jossa kerrot hänelle? Se olisi vaikeaa mutta täysin oikein, vaimo ansaitsisi todellakin tietää. Vaikutat oikeasti katuvalta, joten hän saattaisi kuunnella ja uskoa sanomaasi.[/quote]

Mietin koko yön samaa mutta ei minusta ole siihen... Ja vaimon viha tällä hetkellä minua kohtaan on silmitön. En pysty tekemään sitä vaikka oikein se ehkä olisi.
Ovat olleet ainaki kuukausi sitten ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, minä olin se vihan kohde. Jos vaimo antaa kaiken anteeksi ja haluaa vielä miehensä takaisin, en minä ole enää siihen puuttumaan.. Ehkä hän ei vielä nää pelkonsa läpi kuinka vahva ihminen hän loppu peleissä voisi olla kun jättäisi tämän miehen.

Minä ihastuin kollegaani muutama vuosi sitten. Tunne oli molemminpuolinen. Puhuimme asiasta ihan avoimesti kasvotusten, ja totesimme että suurista tunteista huolimatta kummallakaan ei ole halua viedä tilannetta pidemmälle, koska mies oli perheellinen. Mutta emme halunneet toisistamme luopuakaan, kun olimme toisillemme muodostuneet jo niin tärkeiksi henkireijiksi.

Hän hoiti asian mielestäni äärettömän hienosti, keskusteli asiasta kahden kesken vaimonsa kanssa, kertoi kaiken, myös sen ettei välillämme ollut tapahtunut mitään fyysistä. Seuraavaksi tapasimme kaikki kolme, tutustuin vaimoon ja kerroin omasta puolestani etten ole halunnut loukata ketään ja toivon ettei ihastuminen ole aiheuttanut hankaluuksia heidän perhe-elämäänsä. Kerroin myös etten missään tapauksessa halua minun ja perheellisen miehen välille kehittyvän mitään fyysistä, mutta en ole valmis luopumaan henkisestä yhteydestämme. Vaimo lupasi yrittää ymmärtää, tapasimme usein koko porukalla.

Nyt vuosia myöhemmin tämä vaimo on yksi parhaista ystävistäni. Miestä rakastan edelleen sydämeni pohjasta, mutta romanttisten tunteiden sijasta rakastan häntä kuin veljeä. Henkinen yhteys on edelleen olemassa, mutta olemme aivan liian läheisiä minkäänlaiseen fysikaaliseen kanssakäymiseen. Itse olen nykyään myös naimisissa ja tämä pariskunta on esikoisemme kummipari (ja kyllä, myös mieheni tietää ystävyytemme taustoista).

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:37"]

Minä ihastuin kollegaani muutama vuosi sitten. Tunne oli molemminpuolinen. Puhuimme asiasta ihan avoimesti kasvotusten, ja totesimme että suurista tunteista huolimatta kummallakaan ei ole halua viedä tilannetta pidemmälle, koska mies oli perheellinen. Mutta emme halunneet toisistamme luopuakaan, kun olimme toisillemme muodostuneet jo niin tärkeiksi henkireijiksi.

Hän hoiti asian mielestäni äärettömän hienosti, keskusteli asiasta kahden kesken vaimonsa kanssa, kertoi kaiken, myös sen ettei välillämme ollut tapahtunut mitään fyysistä. Seuraavaksi tapasimme kaikki kolme, tutustuin vaimoon ja kerroin omasta puolestani etten ole halunnut loukata ketään ja toivon ettei ihastuminen ole aiheuttanut hankaluuksia heidän perhe-elämäänsä. Kerroin myös etten missään tapauksessa halua minun ja perheellisen miehen välille kehittyvän mitään fyysistä, mutta en ole valmis luopumaan henkisestä yhteydestämme. Vaimo lupasi yrittää ymmärtää, tapasimme usein koko porukalla.

Nyt vuosia myöhemmin tämä vaimo on yksi parhaista ystävistäni. Miestä rakastan edelleen sydämeni pohjasta, mutta romanttisten tunteiden sijasta rakastan häntä kuin veljeä. Henkinen yhteys on edelleen olemassa, mutta olemme aivan liian läheisiä minkäänlaiseen fysikaaliseen kanssakäymiseen. Itse olen nykyään myös naimisissa ja tämä pariskunta on esikoisemme kummipari (ja kyllä, myös mieheni tietää ystävyytemme taustoista).

[/quote]

Hyvä! Tällaiseen ei moni pariskunta pysty, se vaatii kypsyyttä kaikilta osapuolilta. Mutta aito avoimuus ja kunnioitus vievät pitkälle. Itselläkin yksi parhaista ystävistäni on sellainen, joka ihastui minuun tapaillessani nykyistä avopuolisoani, ja sitten vain päätimme jatkaa ystävinä. Minä ainakin pyrin olemaan lietsomatta ihastusta, olin jopa vähän inhorealistinen oman persoonallisuuteni esiintuomisessa, enkä pidättänyt pieruja hänen seurassaan. ;) Niin se ihastus sitten hälveni. Nykyisin edelleen ystäviä minä, avopuolisoni, tämä toinen mies ja hänen tyttöystävänsä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 06:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 22:45"]Kamalaa... Luin koko keskustelun ja ensimmäistä kertaa omatunto kiljui sisälläni. Minä olin vasta se työpaikan nuori nainen. Meille kehittyi suhde työkaverin kanssa, 18vuotta minua vanhempi. Vaimo sai tietää meistä lukuisia kertoja, lukuisilla eri tavoilla. Muutkin tiesivät meistä, jopa sukulaiset ja ystävät ja tuntemattomat.. Vaimo Muutti pois kotoa, minun ja hänen miehensä suhde jatkui viellä tovin kunnes lopetin sen kuukausi sitten. En tarkalleen tiedä onko vaimo palaamassa takaisin kotiin nyt . Meidän suhde kesti 8kk,joista vaimo asui muualla kaksi.
Tämän luettuani ymmärrän mitä tein. Mitä tein vaimolle.. Missä olin osallisena. Samoja vaiheita eletty, olin vain se kolmas osapuoli,sivusta seuraaja mutta syyllinen tuohon vaimon jo krooniseen pahaan oloon. Kuulostaa kamalalta,mitä onkin, mies kertoi tarkalleen mitä kotona tapahtui ja kaikkea vaimon reaktiot ja suhteen pelastus yritykset, suljin ne itseltäni koska itsekkäästi nautin miehen seurasta ja hetkellisesti välillä kuvittelin meille yhteistä tulevaisuutta kunnes tajusin että kohta olisin voin vaimon osassa koska tämä mies ei ole ollut koskaan uskollinen eikä sitä tule olemaan .. Kaikkea vaimo ei kai edelleenkään tiedä,mitä on tapahtunut jo ennen minua ja minun kanssa. Enkä tiedä onko nyt palaamassa takaisin miehen luo kun lopetin suhteemme. Ennen toivoin että palaa mutta tämän luettuani rukoilen vaimolle voimia unohtaa mies ja rakentaa itselleen uusi parempi elämä.
Juuri tuo miten sivusuhteen alkuhuuma saa miehen kotona käyttäytymään ja kuinka se tappaa kotona pahaa aavistamattoman osapuolen joka varoituskellojen soidessa taistelee saadakseen avioliiton pidettyä kasassa ja silti saa vain paskaa niskaansa ja hajotetun sielun. Miten aloittaja kuvaili oloaan saa kaiken mitä me teimme konkreettiseksi..
Todella rukoilen vaimolle voimia pysyä vahvana eikä romahtaa vanhaan kuoppaan missä ei itseään saa enää ehjäksi sen kaiken petoksen jälkee.
[/quote]

Jos vaimo ei tiedä kaikista miehen aiemmista jutuista, niin ehkä sinun pitäisi karaista luontosi ja lähettää hänelle vaikka viesti, jossa kerrot hänelle? Se olisi vaikeaa mutta täysin oikein, vaimo ansaitsisi todellakin tietää. Vaikutat oikeasti katuvalta, joten hän saattaisi kuunnella ja uskoa sanomaasi.[/quote]

Mietin koko yön samaa mutta ei minusta ole siihen... Ja vaimon viha tällä hetkellä minua kohtaan on silmitön. En pysty tekemään sitä vaikka oikein se ehkä olisi.
Ovat olleet ainaki kuukausi sitten ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, minä olin se vihan kohde. Jos vaimo antaa kaiken anteeksi ja haluaa vielä miehensä takaisin, en minä ole enää siihen puuttumaan.. Ehkä hän ei vielä nää pelkonsa läpi kuinka vahva ihminen hän loppu peleissä voisi olla kun jättäisi tämän miehen.

[/quote]

Niin, ehkä se ei toisi kuin vain pahaa mieltä. Jos vaimo ei ole valmis päästämään irti pettäjästä (huono itsetunto tms.), niin sinun puheesi valitettavasti tuskin häntä sille kannalle kallistavat. :/ Sääli.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 06:58"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 22:45"]Kamalaa... Luin koko keskustelun ja ensimmäistä kertaa omatunto kiljui sisälläni. Minä olin vasta se työpaikan nuori nainen. Meille kehittyi suhde työkaverin kanssa, 18vuotta minua vanhempi. Vaimo sai tietää meistä lukuisia kertoja, lukuisilla eri tavoilla. Muutkin tiesivät meistä, jopa sukulaiset ja ystävät ja tuntemattomat.. Vaimo Muutti pois kotoa, minun ja hänen miehensä suhde jatkui viellä tovin kunnes lopetin sen kuukausi sitten. En tarkalleen tiedä onko vaimo palaamassa takaisin kotiin nyt . Meidän suhde kesti 8kk,joista vaimo asui muualla kaksi.
Tämän luettuani ymmärrän mitä tein. Mitä tein vaimolle.. Missä olin osallisena. Samoja vaiheita eletty, olin vain se kolmas osapuoli,sivusta seuraaja mutta syyllinen tuohon vaimon jo krooniseen pahaan oloon. Kuulostaa kamalalta,mitä onkin, mies kertoi tarkalleen mitä kotona tapahtui ja kaikkea vaimon reaktiot ja suhteen pelastus yritykset, suljin ne itseltäni koska itsekkäästi nautin miehen seurasta ja hetkellisesti välillä kuvittelin meille yhteistä tulevaisuutta kunnes tajusin että kohta olisin voin vaimon osassa koska tämä mies ei ole ollut koskaan uskollinen eikä sitä tule olemaan .. Kaikkea vaimo ei kai edelleenkään tiedä,mitä on tapahtunut jo ennen minua ja minun kanssa. Enkä tiedä onko nyt palaamassa takaisin miehen luo kun lopetin suhteemme. Ennen toivoin että palaa mutta tämän luettuani rukoilen vaimolle voimia unohtaa mies ja rakentaa itselleen uusi parempi elämä.
Juuri tuo miten sivusuhteen alkuhuuma saa miehen kotona käyttäytymään ja kuinka se tappaa kotona pahaa aavistamattoman osapuolen joka varoituskellojen soidessa taistelee saadakseen avioliiton pidettyä kasassa ja silti saa vain paskaa niskaansa ja hajotetun sielun. Miten aloittaja kuvaili oloaan saa kaiken mitä me teimme konkreettiseksi..
Todella rukoilen vaimolle voimia pysyä vahvana eikä romahtaa vanhaan kuoppaan missä ei itseään saa enää ehjäksi sen kaiken petoksen jälkee.
[/quote]

Jos vaimo ei tiedä kaikista miehen aiemmista jutuista, niin ehkä sinun pitäisi karaista luontosi ja lähettää hänelle vaikka viesti, jossa kerrot hänelle? Se olisi vaikeaa mutta täysin oikein, vaimo ansaitsisi todellakin tietää. Vaikutat oikeasti katuvalta, joten hän saattaisi kuunnella ja uskoa sanomaasi.[/quote]

Mietin koko yön samaa mutta ei minusta ole siihen... Ja vaimon viha tällä hetkellä minua kohtaan on silmitön. En pysty tekemään sitä vaikka oikein se ehkä olisi.
Ovat olleet ainaki kuukausi sitten ihan hyvissä väleissä miehen kanssa, minä olin se vihan kohde. Jos vaimo antaa kaiken anteeksi ja haluaa vielä miehensä takaisin, en minä ole enää siihen puuttumaan.. Ehkä hän ei vielä nää pelkonsa läpi kuinka vahva ihminen hän loppu peleissä voisi olla kun jättäisi tämän miehen.
[/quote]

Niin, ehkä se ei toisi kuin vain pahaa mieltä. Jos vaimo ei ole valmis päästämään irti pettäjästä (huono itsetunto tms.), niin sinun puheesi valitettavasti tuskin häntä sille kannalle kallistavat. :/ Sääli.[/quote]

Olen samaa mieltä. En vain pysty ymmärtämään miksi sallia tuolllainen. Aloittaja on vahva nainen ja tuollaisten vahvojen naisten takia on toivoa!
Aloittaja kuinka elämä sujuu?

Kun on kyse miehen ja vaimon suhteesta ja suhteen sotkuista, olisin kyllä aika varovainen siinä, miten paljon alkaa miettiä, miten vaimon/miehen tuli järjestää asiansa. Eiköhän jokainen osaa tehdä omat hyvät ja huonot päätöksensä itse. Kunhan jokainen keskittyisi siihen ihan omaan elämään ja antaisi muiden elää omaansa. 

Varsinkin nuo "valistuneet" arvailut tuntemattoman ihmisen (eli vaimon/miehen) huonosta itsetunnosta tms kertovat enemmän niiden kirjoittajasta kuin mistään muusta. 

Kiitos kommenteista. Luen kaikki aina ajatuksella. Helpottavaa nähdä, etten ole ainoa näiden asioiden kanssa painiva...

Eropapereita en ole vielä laittanut eteenpäin. En tiedä, ehkä odotan että olen siihen valmis. Nyt tuntuu, että haluan opetella tätä uutta elämää hetken. Toisaalta syy voi olla sekin, että en ole uskaltanut. En ole uskaltanut päästää irti edellisestä elämästäni ja jotenkin odotan, että mies yhtäkkiä polvistuisi eteeni, itkisi katuen, että haluaa minut takaisin. Todellisuudessa jos näin kävisi, en enää palaisi takaisin. Pidän itsestäni liikaa.

Nautin elämästäni erossa miehestä. Itseasiassa olen vannonut itselleni, että en enää koskaan, en koskaan jaa elämääni kenenkään miehen kanssa. Tykkään olla itsekseni, ilman että kukaan sanelee miten tätä elämää eletään. Ilman että kukaan odottaa että minä siedän, kestän kolhut ja jaksan hymyillä. Ja millä palkalla?

Tässä tämän hetken ajatuksia... T. Ap

Eropaperit? Poismuuttaminen? Kun mies ihastui/käyttäytyy hölmösti? Ihanko tosi?! 

Mun mies petti ihan oikeesti. Ihan konkreettisesti. Aikansa otti ja teki pirun kipeetä, mutta nyt kaduttais jos tämä nykyinen elämä olisi jäänyt kokematta. Meillä ainakin kriisi selkiytti ja antoi suuntaa. Ja tiedän, että me emme suinkaan ole mikään ihme tai poikkeus.

Nopeesti lukaisin ketjua sieltä täältä ja aika paljon on tuota erokannustusta ilmassa. 

Vaikka jokunen kaveri onkin eronnut, en ole koskaan kohdannut noin nopeaa ja äkkinäistä eroa kuin ap:n. Jos on oikean ihmisen tarinaa, niin aika äkkinäinen tuntuu olevan käänteissään, varsinkin kun taustalla ei ole pettämistä, väkivaltaa tms oikeasti vakavaa, vaan miehen horinat työkaverista. Juttujen perusteella miehellä vaikuttaa kyllä olevan pikemminkin mielenterveyden häiriö kuin ihastus. Ei uskottavaa käytöstä. 

Mutta kai joku saa kiksejä näistä.. saduista. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:32"]

Eropaperit? Poismuuttaminen? Kun mies ihastui/käyttäytyy hölmösti? Ihanko tosi?! 

Mun mies petti ihan oikeesti. Ihan konkreettisesti. Aikansa otti ja teki pirun kipeetä, mutta nyt kaduttais jos tämä nykyinen elämä olisi jäänyt kokematta. Meillä ainakin kriisi selkiytti ja antoi suuntaa. Ja tiedän, että me emme suinkaan ole mikään ihme tai poikkeus.

Nopeesti lukaisin ketjua sieltä täältä ja aika paljon on tuota erokannustusta ilmassa. 

Vaikka jokunen kaveri onkin eronnut, en ole koskaan kohdannut noin nopeaa ja äkkinäistä eroa kuin ap:n. Jos on oikean ihmisen tarinaa, niin aika äkkinäinen tuntuu olevan käänteissään, varsinkin kun taustalla ei ole pettämistä, väkivaltaa tms oikeasti vakavaa, vaan miehen horinat työkaverista. Juttujen perusteella miehellä vaikuttaa kyllä olevan pikemminkin mielenterveyden häiriö kuin ihastus. Ei uskottavaa käytöstä. 

Mutta kai joku saa kiksejä näistä.. saduista. 

[/quote]

Huomaan että olet lukenut ketjua vain "sieltä, täältä"... Minusta en tehnyt hätiköityä päätöstä. Miehelläni oli mahdollisuus pelastaa suhteemme loppuun asti ja sitä yritin itsekin. Se vaan ei yksipuolisesti onnistu. Kiitos kannanotostasi kuitenkin. T. Ap

Itseasiassa fyysinen pettäminen olisi saattanut ollakin helpompi käsitellä. Mieheni on ollut tunteidensa vallassa syyskuusta tätä naista kohtaan ja tunteet ovat voimakkaat edelleen. Mieheni ei myöskään uskaltanut vastikään luvata että tunteet haalistuisikaan, sillä niin "viehättävä" tämä nainen on. En minä tiedä, ehkä olin hätäinen kun en pystynyt särkymättä tätä romanssia katsomaan vierestä... Ai niin, otaksun että sinun miehesi oli katuvainen ja halukas korjaamaan välinne? T. Ap

Itse jättäisin mokoman. Tuossahan sekoaa tai tuhoaa sen suhteen jo sillä, että koko ajan miettii mitä siellä tapahtuu, sitten tulee riitoja ja toinen muija sitten kuuntelee ymmärtäväisenä siellä. Tai sitten hankit itsellesi myös hoidon. Saattaa ukollakin hieman pompata.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 02:12"]

Itseasiassa fyysinen pettäminen olisi saattanut ollakin helpompi käsitellä. Mieheni on ollut tunteidensa vallassa syyskuusta tätä naista kohtaan ja tunteet ovat voimakkaat edelleen. Mieheni ei myöskään uskaltanut vastikään luvata että tunteet haalistuisikaan, sillä niin "viehättävä" tämä nainen on. En minä tiedä, ehkä olin hätäinen kun en pystynyt särkymättä tätä romanssia katsomaan vierestä... Ai niin, otaksun että sinun miehesi oli katuvainen ja halukas korjaamaan välinne? T. Ap

[/quote]

Etkä ole. Ei kenenkään naisen tule kestää tuommoista. Olit rohkea! Ja jos se sinut takaisin haluaa, niin saa kyllä tehdä töitä sen eteen, eikös! Sä ansaitset ihan varmasti parempaa. Oot mun idoli!

Et sinä ole jokin varaosa, jota Coi kohdella miten vaan. Mies on nyt ihan sekaisin.

hyvä, että olet löytänyt oman elämän.

ei tollasta tarvitse katsella. Tosi ikävää köytöstä.

epäreilua. Ihan epäreilua peliä. Ihmisen tunteilla,pelaamista, vastuutonta.

voimia sinulle. Voimia sinulla selvästi on.

ja ehkä voit joskus luottaa miehenkin..toiseen mieheen. Tuo on iso luottamuksen rikkominen . Sitä älä turhaan kiellä... sinua on loukattu. 

Pointsit parisuhteellenne siitä että miehesi pystyy puhumaan sinulle jos on ihastunut johonkuhun. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut salailla, keksiä hätävalheita ja käyttäytyä kummallisesti. Se on hyvä merkki että puhuminen onnistuu.

Sinua kohtaan tuntee rakkautta. Ihastusta tulee ja menee.. :) Varmasti miestäsi imartelee että ei ole sinulle yhdentekevää että onko hän kanssasi vai ei.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:25"]Pointsit parisuhteellenne siitä että miehesi pystyy puhumaan sinulle jos on ihastunut johonkuhun. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut salailla, keksiä hätävalheita ja käyttäytyä kummallisesti. Se on hyvä merkki että puhuminen onnistuu.

Sinua kohtaan tuntee rakkautta. Ihastusta tulee ja menee.. :) Varmasti miestäsi imartelee että ei ole sinulle yhdentekevää että onko hän kanssasi vai ei.
[/quote]

Oletko lukenut koko ketjua?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:28"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:25"]Pointsit parisuhteellenne siitä että miehesi pystyy puhumaan sinulle jos on ihastunut johonkuhun. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut salailla, keksiä hätävalheita ja käyttäytyä kummallisesti. Se on hyvä merkki että puhuminen onnistuu. Sinua kohtaan tuntee rakkautta. Ihastusta tulee ja menee.. :) Varmasti miestäsi imartelee että ei ole sinulle yhdentekevää että onko hän kanssasi vai ei. [/quote] Oletko lukenut koko ketjua?

Olet lukenut vain aloituksen. T. Ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:39"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:28"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:25"]Pointsit parisuhteellenne siitä että miehesi pystyy puhumaan sinulle jos on ihastunut johonkuhun. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut salailla, keksiä hätävalheita ja käyttäytyä kummallisesti. Se on hyvä merkki että puhuminen onnistuu. Sinua kohtaan tuntee rakkautta. Ihastusta tulee ja menee.. :) Varmasti miestäsi imartelee että ei ole sinulle yhdentekevää että onko hän kanssasi vai ei. [/quote] Oletko lukenut koko ketjua?

Olet lukenut vain aloituksen. T. Ap

[/quote]
[/quote]

Okei, vähän ajattelinkin niin. Ap:n ensimmäisen viestin aikainen tilannehan oli vielä aika lailla juuri noin tulkittavissa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:36"]

Ap;n rohkeus yllättivät varmaan hänet itsekkin mutta jos IKINÄ olen samassa tilanteessa otan sinuun Ap yhteytta ja saat puhaltaa samaa rohkeutta minuun! Sinulla on edessä parempi elämä,samaa en voi sanoa kohtalotovereistasi kellä rohkeus ei olekkaan riittänyt!

[/quote]

Kiitos :) Haluan vielä teroittaa niille jotka väheksyvät ratkaisuani ja lukevat vain aloituksen ja lopun, että kyllä; parisuhteen voi pelastaa vaikka mistä ahdingosta jos siihen on molemmat osapuolet halukkaita ja oikeasti motivoituneita. Töitä, asennoitumista, rakkautta, valintoja. Satuttaa, kun puoliso jätetään täysin huomiotta. Ei enää välitetä, annetaan olla, jätetään roikkumaan löysään hirteen asenteella "Kyllä sinä jaksat odottaa kunnes rakkauteni toiseen hiipuu... En lupaa koska se tapahtuu; ehkä 6kk:n päästä kun tämä sydämeni valo lähtee samasta työpaikasta". Murskataan itsetunto, rikotaan ja heitetään syrjään odottamaan. Et voi enää nukkua ilman unilääkkeitä, et voi syödä. Töissä käyt, mutta sielläkin omissa oloissasi... Kaiken voiman hukanneena. Siinä vaiheessa kannattaa miettiä itseään... Kukaan ei ole sen arvoinen, että menettää itsensä ja mielenterveytensä.

Opettelua tämä on... t. Ap

 Outoa, ettet ole halunnut tavata tuota naista ja nähdä livenä millainen hän on?

Minulla tilanteeni muistuttaa ap:n tilannetta. Miehellä oli työpaikkaromanssi, meillä kaksi pientä lasta ja lopuksi tuli miehen haluama ero.

Nyt olemme asuneet eri asunnoissa kolme viikkoa. Ensimmäinen viikko oli yllättävän helppo mutta nyt on todella vaikeaa. Itken bussissa, kadulla, kaupassa. Paha olo on melkein koko ajan päällä. Mistäköhän sitä saisi uskoa, että joskus vielä menee paremmin. Voin vain todeta, että olen epäonnistunut siinä elämän tärkeimmässä ihmissuhteessa.

On vaikeaa olla erossa omista lapsista kun he ovat isän luona ja on vaikeaa hoitaa yksin kiireistä arkea lasten kanssa.

Helpompaa tästä tuskallisesta elämäntilanteesta ei tee yhtään se, että rahat ei tunnu riittävän mihinkään.

Itsetuntohan tässä on ihan rojuna.