Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

Miten menee ap? Kuinka jakselet?

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 07:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:46"]Nainen ei ainakaan miehen mukaan tiedä. Kyseessä erittäin nuori nainen ja keski-ikäinen mies. Niin juuri, kuka sen sanoo meneekö ihastus ohi? Kestämätön tilanne. Tosiaan jutteleminen meillä on vaan sitä, että mies haluaa että jatkamme normiarkea. "Mikään ei ole muuttunut". Piste. t. ap [/quote] Mutta eihän mikään olekaan muuttunut. Sinä olet edelleen miehen elämänsä nainen. Mies tietää ihan hyvin, ettei tuo nuori nainen koskisi häneen pitkällä tikullakaan. Miehelle ihastumisen tunne on virkistävä, hän haluaa nauttia sen tuomasta energiasta. Ja miksiei nauttisi, kun tuo ihastuminen vaikuttaa olevan täysin vaaraton.

[/quote]

Ei se minusta siinä mielessä ole vaaratonta, että minä oikeasti jään paitsi. Kuka ihminen kestää ilman aitoa tunnetta, kosketusta, rakkautta, rakastelua... Siitä kaikesta minä vaimona jään paitsi kun miehen ajatukset muualla.

t. ap

[/quote]

Huhhuh oletpa sinisilmäinen. Miehes ei selkeästi ole kevyesti toiseen ihastunut kun seksi teillä on loppunut vaan niiden kahden tilanne on fyysinen jo.

[/quote]

Ei välttämättä! Mies ei vaan voi oikein antautua olemaan vaimonsa kanssa vapaasti ja hyvällä omallatunnolla, kun tilanne on tuo, että vaimo tietää ja kärsii ja myös vaimon on vaikeampaa antautua luottavaisesti seksiin. Mies tajuaa itsekin, että ajatukset olisi vaikea pitää vaimossa seksin aikana, ja on siinä tuossa tilanteessa ihan oikeassa. Tuossa tilanteessa - jos vaimo tahtoo voittaa tilanteen pariskunnan eduksi - on vaimon pystyttävä vastaamaan seksiin esim siten, että juttelee sekä itse että pyytää miestään puhumaan seksin aikana yhteisistä asioista ja sen hetken tuntemuksista siinä seksitilanteessa, että miehen ajatukset eivät harhaile vieraassa naisessa ja mies itsekin kykenee välttelemään tuohon vieraaseen seksuaalisia toimintojaan projisoimasta. Seksiä ei nyt pitäisi välttää, vaan nimenomaan panostaa sen laatuun, toiselle hyvän tekemiseen ja läheisyyteen sitä kautta! Se on parasta lääkettä sekoittamaan miehen ajatuksia ja tunteita siihen vieraaseen, koska mies joutuu enemmän pohtimaan, mitä menettää, jos lähtee tekoihin tuon vieraan kanssa! Satsaa, ap, nyt mieheesi. Voitat hänet olemalla PARAS VAIMO!

[/quote]

Anteeksi, laitoin kommenttini, vaikka olin lukenut ketjusta vain alun, ja tässä nähdään, miten sellainen vaikutti: annoin itsekin itselleni alapeukun! Asiaton kommentti tässä kohtaa tähän ketjuun. Ap, anteeksi! En todellakaan halua Sinua enää satuttaa! Olet rohkea nainen ja tehnyt päätöksesi vaikeassa ja tuskallisessa tilanteessa. Mies ei ole tasapainossa tunteidensa kanssa, vaan täysin niiden vietävissä. Sokea todellisuudelle nyt, siksi ei reagoi.

Toivon sinulle voimia käydä eteenpäin. Lapset ovat se, joka nyt pitää Sinua liikkeellä, toiminnassa, elämässä, vaikka se onkin kaikki raskasta. Älä hingu nyt miehen perään. Koeta purkaa tunteitasi muualle. Miestä imartelee Sinun rakkausviestisi, mutta hänen tunteensa suuntautuvat toisaalle. Etsi omaa latuasi ja satsaa itseesi ja lapsiisi. Aika näyttää, miten tilanne kehittyy kokonaisuutena. Voimia ja halaus Sinulle!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 21:03"]

Ap, mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti, odotitko, että miehesi yhtäkkiä tajuaa sinun olevan rakkain, murtuu kun lähtösi konkretisoituu ja juoksee perääsi. Sinä annat kaiken anteeksi kun hän tajuaa sinun olevan Kaikkein Rakkain Tärkein Elämänsä Nainen. Ei se niin mene, ei elämä ole Tuulen Viemää. Pikemminkin Virran Viemää, kaikki vuodet, hetket, sanat, rakkaus huuhtoutuu pois niin kuin niitä ei olisi ollutkaan. Mies ei ole lojaali eletylle elämälle vaan hän on oman Elämänsä Sankari, joka tekee tuulihattuna päätöksiä hetken "suuressa tunnekuohussa" ja porskuttaa vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin. Ontuen mutta eteenpäin ja sinä jumitut paikoilleni. Olen kokenut. Miten ääliöstä tulisi yhtäkkiä vastuullinen aikuinen ja sinulle vertaisesi mies? Ei mitenkään. Sitten kun sinä vatvot asioita ja valvot yösi pari kolme vuotta niin juuri kun olet puhdistanut nukkaisesta sielustasi viimeisetkin kaipuut niin mies tulee itku silmässä pyytelemään anteeksi ellei ole löytänyt ketään pysyvämpää tapausta rinnalleen. Sellaista, joka pönkittää hänen itsetuntoaan. Koska sinun luonasi hän joutuisi kohtaamaan tekemänsä virheet. Ja ne kohdatakseen miehen tulee olla vahva. Sinä muistutat häntä virheistä. Ja sinun miehesi ei tunnu olevan kovin vahva vaan aika tuuliviiri haihattelija, haaveilija. Joka vielä ääneen lausuu kaikki sammakot. Näitä miehiä on nähty. Pääset vähemmällä kun itse yrität pysyä rauhallisena ja aina kun tunnistat itsessäsi tunnekuohun niin kauho pinnalle, yritä järkeillä ja olla realisti. Ei tuosta mitään kunnollista suhdetta tule, vaatisi niin ison muuttumisen. Haluatko heikon, ailahtelevan miehen? Onko mennyt niin vahva, että vaihdat itsekunnioituksen ja tulevaisuuden mahdollisuudet eilisen lämmitettyyn soppaan? Ryve itsesäälissä hetki mutta älä sorru säälin. Älä ajattele, että nyt miehellä on huono olo teidän elämän romahdettua ja sinä säntäävät pelastamaan teidän suhteen omalla kustannuksellasi. Ryhdistäydy hyvä nainen niin pian kuin se vain suinkin on mahdollista. Tee oma elämä ilman tuota miestä, onko tuosta loppujen lopuksi sinun vierelläsi kulkemaan. Sinä ansaitset parempaa ja ehkä vahvemman miehenkin. Voi olla, että kirjoitin liian suoraan ja tämä vuodatus ei auta sinua juuri nyt. Mutta ajattele, että ehkä kirjoittaisit itsellesi näin parin vuoden päästä. Minä olin tuollaisessa tilanteessa, ajattelin että sääli on sairautta, päätin olla nainen enkä hiiri. Ei se ollut pahakaan rasti sitten loppujen lopuksi. Ja löysin sen vahvan, huomattavasti rakkaamman miehenkin. Kyllä, olen onnellinen ja kiitollinen, myös itselleni. Että järkeilin itseni pois huonosta tilanteesta ja raivasin itselleni tilaa olla, hengittää, rakastaa ja elää. Anna palaa hyvä nainen.

[/quote]

Kyllä minä niin toivoin, rehellisesti. Että mies huomaisi että olen se rakkain, ihanin. Mies heräisi todellisuuteen ja häpeäisi tyhmää "rakastumistaan" ja käytöstään. Olet oikeassa, sillä näin ei ole käynyt. Elämä ei mene kuin saduissa. "He eivät eläneet onnellisinä elämäänsä loppuun", vaikka niin toivoin. Erittäin pettynyt olen elämään ja mitä se on antanut. Olen pettynyt myös itseeni. Säälittävää on sekin, että sorruin laittamaan viestiä epätoivoisena miehelleni... Säälittävä vanha akka.

Mutta ei nämä kaikki päivät tällaisia ole olleet. Hyviäkin on, ja se antaa toivoa, että niitä on vielä enemmänkin tulossa. Ja sinä, kommentoija nro 319. Ei mitään. Ymmärrän kyllä, ei tätä viestiketjua jaksa kokonaan lukeakaan. Kiitos sinullekin lämpimistä sanoista. t. Ap

Inhottavaa tyommoinen, ensin miehes rääkkää sua jättämällä sut taka-alalle sun omassa suhteessas, sitte se mesoaa isoon ääneen kuinka mahtava joku toinen lunttu on ja miten hän pettäis sua silmänräpäyksessä! Ja et muka sais puolen vuodenkaan jälkeen reagoida mitenkään siihen että sun miehes on yksinkertaisesti sika??? Hiiteen syyllisyyden tunteet, tuulta purjeisiin ja uusia elämän teitä tutkimaan, sulla ei ole pienintäkään syytä tuntea syyllisyyttä, sinä oot voitavas tehnyt eikä se mitään hyödyttänyt.. Ja jos nyt myönnyt ja palaat entiseen niin ukkos aattelee että kävipä helposti, ja montakohan naista samaan aikaan pyörittää sitten kun tietää että aina oot palaamassa takaisin... Minua ukko kohteli kuin tiskirättiä, piti itsestäänselvyytenä ja saneli säännöt, soudettiin ja huovattiin kunnes mielenterveyteni ei enää sallinut tilannetta. Jätin hänet, ja siitähän vasta riemu repesi! Jatkuvaa puhelinhäiriköintiä, asuntoni oven takana kyttäämistä, kirjeitä, kukkia, turhia lupauksia... Itse olin nähnyt kyllikseni enkä mistään hinnasta enää palannut huonoon suhteeseen, mutta niinhän se valitettavasti monet kerrat menee, kun ei osaa antaa toisrlle mitään arvoa ja olettaa että tuossa se tulee aina olemaan, niin sitä kovemmin iskee kun tajuaa mitä on menettänyt.. Toivottavasti ukkoski sen vielä huomaa, mutta älä ihmeessä lähde siihen oravanpyörään enää. Itse löysin elämäni miehen koettelemusteni jälkeen, menimme naimisiin ja nyt on perhe ja hyvä olla. Pidä huoli itsestäsi ja kaikkea hyvää.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:39"]

Syyllisyyden tunne, sinulla? Eh eheeeei. Et voi tuntea syyllisyyttä että pelastit itsesi varmalta henkiseltä kuolemalta. Olisiko sinun pitänyt jäädä odottamaan että mies 'normaalisoituu'? Tilanne olisi silti jäänyt takaraivoosi kummittelemaan. Jäämällä olisit hyväksynyt että sinut hyllytetään kun siltä tuntuu.

[/quote]

Tiedän sen ettei minun tarvitse potea syyllisyyttä mistään. Huomasin vain kuinka taitava mieheni on ollut kietomaan minut sormensa ympärille ja saanut minut tuntemaan syyllisyyttä tilanteesta. Olisin varmasti kuollut henkisesti jäämällä, koska tein jo varmaa kuolemaa lähtiessäni. Pikkuhiljaa luon nahkani uudelleen :) Nyt tuntuu taas arjen asioiden vastustuksesta huolimatta hyvältä. t. Ap

Nämä on näitä asioita joita kukaan ei voi ennalta päättää. Vasta kun tilanne omalle kohdalle omakohtaisesti tulee. Jos silloinkaan.
Tietysti haluaisi kuulla joltain mitä pitää tehdä, joltain joka muka asian kaukaa viisaammin näkisi. Kuka sitä milläkin etäisyydeltä näkee, ei kai kukaan kokonaan. Vasta jos kaksi ihmistä voisi yhdeksi sulattaa, mutta sitten kai ei tuossa tilanteessa oltaisi.
Mitä kokee pettänyt osapuoli, jos koko sielunsa pohjasta katuu ja riutuu vain rippeeksi, onko hänkään sillon enää se sama ihminen vai vain osaksi vielä sitä syvällä sisimmässään.
Onko petetystä osapuolesta sitä syvintä enää esiin kaivamaan,kun voimat eivät riitä edes itseä kannattelemaan, millä voimalla enää vetää esiin sitä vanhaa osaa puolisostaan joka veti tuohon samaan syvään suohon sinulta kysymättä 'haluatko hukkua?' Vai onko pettävän sisin jo jäänyt toisen matkaan? jos on, uskaltaako sitä pettäjä, peloltaan loukata sitä puolisoa lisää, tunnustaa?
Jos olisi kristallipallo joka voisi asian kertoa, mutta sitä ennen sen omaava olisi ehtinyt katsoa monta asiaa pallosta jo ennen tätä tilannetta.
Ei kai ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen valinta, on se pettäminen tai pettämättä jättäminen, anteeksi anto tai uuden sivun kääntäminen, muokkaa ihmistä eikä valinta siksi koskaan ole turha. Ihminen kasvaa kivusta huolimatta, kivusta tulee arpi joka ei koskaan parane mutta arpikin voi olla kaunistus.

/Lainattu toisesta ketjusta mutta sopi tähä. Sanoma kai oli niinkuin minä sen ymmärsin että päätit miten päätit niin oli tarkoitus ja päätöksen ei ikinä tarvi olla lopullinen.

Ap, tällä haavaa mies siis tuntuu ajattelevan, että se on sormien napsautus, ja te olette taas yhdessä. Kertomalla hänelle rakkaudestasi ja ikävästäsi, olet tavallaan vesittänyt sen viestin, jonka pois muuttamalla ensin lähetit. Mutta ei hätää! Nyt aina kun sun tekisi mieli olla mieheen yhteydessä, palauta mieleesi ne hetket, kun sulla on vahva ja onnellinen olo. Parempi olisikin, kun ne fiilikset voisit miehelle vaivihkaa viestiä!! Esim. Aina kun viet lapset tai kun hän hänet lapset, niin näytä iloiselta ja siltä, että sulla on kiire... Ts. häivy paikalta mahdollisimman nopeasti. Voit myös ohimennen sanoa, että tämähän alkaa kaikki loppujen lopuksi tuntua ihan hyvältä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että en tiedä tekisitkö tuolla miehellä oikeasti enää mitään. Minusta hän ei kuulosta kovin mukavalta... Sinä sen sijaan olet upea. Kun lopulta irrottaudut miehestä ihan kunnolla, hän joko tekee ryhtiliikkeen, joutuu katsomaan peiliin ja punnitsemaan käytöstään uudestaan sinua uudestaan tavoitellakseen (kun ymmärtää oikeasti sinut menettävänsä) tai sitten sinulla on jo ihan toiset intressit!

Pysy lujana! Ja älä pelkää! Sinulla ei tosiaan ole mitään kaduttavaa eikä mitään menetettävää. Lopputulos on kuitenkin lopulta se, että sinä tulet olemaan onnellinen, vaikka juuri tällä hetkellä siihen olisi joskus vaikea uskoa. Niin se vain menee.

Aloittajan kertoma riipaisee vaikka en aloittajaa tunnekkaan. Läheltä olen joutunut tilanteita seuraamaan mutta aloittaja sai aivan uuden näkökulman tuotua esiin.
Kumpa voisin sanoa jotain rohkaisevaa millä olisi oikeasti merkitystä. Kertomasi jättää vain ihan sanattomaksi. Voikun joku päivä joku voisi pyyhkiä pahan olosi pois, en enää usko että se joku kuitenkaan on miehesi. Aivan liian syvät arvet sai teoillaan aikaan että hänestä olisi ne parantamaan. Tuo syyllistäminen on aivan törkeää.. Eikö hän oikeasti näe kuinka loukkasi!?
Kaverini oli joskus miehesi asemassa. Hänellä oli kyllä suhde ihan konkreettisesti, koko totuutta vaimo ei koskaan kai saannut tietää,hyvä niin. Mutta pitkään seurasin vierestä kuinka vaimo yritti ja yritti kunnes ei ollut mitään miksi enää yrittää. Mies suoraa kyllä myönsi ajattelevansa ja ihastuneensa -myös sen ettei voi toisesta naisesta luopua, mutta ei miehestä ollut kuitenkaan suoraan sanomaan että haluaa eroa vaan pakotti vaimon teoillaan lopullisen eron tekemään. Raukkamaista, seb kerroin myös kaverilleni mitä olin mieltä.
Mutta muistan aina sen kun kävin heillä nopeasti kylässä pahimpaan aikaa tästä kriisistä. Vaimo istui keittiön pöydän ääressä mitään sanomatta. Miehen puhelin soi- kuinka jo niin hento ja tunnoton ihmisraunio musertui vielä pienemmäksi kun huomasi että mies ei siinä puheluun vastannut -soittaja oli siis se toinen nainen. Jäin sanattomaksi enkä tiennyt kumpaa löysin. Naista ja käskisin ryhdistäytymään vai kaveriani että päästäisi vaimonsa tuosta löysästä hirrestä..
Voimia, voimia voimia! Älä takerru katkeruuteen, et voi olettaa toisen kuolevan jos itse juot myrkyn.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:14"]Ap kuinka menee? [/quote] Siis oletko edelleen siinä samassa suhteessa? Kysyn ihan uteliaisuuttani,miksi? Mikä sai jäämään?

[/quote]

Hei, en ole samassa suhteessa. Asumme erillään. En ole vastannut enää, koska tiedän että eräs lukee näitä viestejä. Kiitos kaikille. t. Ap

Ei voi kuitenkaan olla samasta tapauksesta kyse, kun oli monta seikkaa mitkä ei sovi tähän mun tilanteeseen. Tosi tutunkuuloinen kyllä, mutta niin näköjään monelle muullekkin.

-363

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:14"]Ap kuinka menee? [/quote] Siis oletko edelleen siinä samassa suhteessa? Kysyn ihan uteliaisuuttani,miksi? Mikä sai jäämään?

[/quote]

Hei, en ole samassa suhteessa. Asumme erillään. En ole vastannut enää, koska tiedän että eräs lukee näitä viestejä. Kiitos kaikille. t. Ap

[/quote]

Olen seurannut ketjua aina silloin tällöin, kun tämä on noussut ylös. Jaksamisia AP! Ole vahva. Pärjäät kyllä elämässä.

Jooh.. kaivelin netistä tietoa "miehellä toinen" ja sattui tämä.. Luin koko ketjun ja olisin kiinnostunut todella tietämään mitä ap sinulle nyt kuuluu? Palasitko vai aloititko uuden sivun. Itsellä tilanne että ukko vehtaa työkaverinsa kanssa "jotain". kaksi kuukautta ollut kuin eri mies, tästä muutoksesta käytöksessä ne epäilyt heräsivät. Kyselin ja tenttasin, luin viestit ja riideltiin. Hän väittää että ei heillä ole mitään. Luottamuspula jäi silti. Nyt jäi sitten kiinni kaupungilla pari päivää sitten, kun satuin näkemään ne yhdessä. Oma ukko lääppimässä toista.. Hienosti hän sitä luottamusta rakentaa näemmä.. Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Ja vaikka olen näemmä täytenä kynnysmattona, en silti saa heitettyä häntä vielä pihalle... Väittää vielä että minua rakastaa... ja minä tartun siihen ohueen lankaan... Tenttasin tätä toista naista siinä tilanteessa (ukko kun juoksi siitä karkuun...) Hänelle oli kertonut että olemme eronneet.. ja että hän on kyllä ihastunut. Seksiä ei kuulemma vielä (VIELÄ!!) ole ollut.. 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:40"]

Ap, miten voit?

[/quote]

Kiitos kysymästä. Vaihtelevasti. Mieheni ja tämä naikkonen pitää yhteyttä fb:n kautta. Viestejä minulle ei näytetä, mutta ne sisältää kuulemma "vain työasiaa". En jaksa uskoa. Mieheni mukaan minyn pitäisi vaan luottaa! Bull shit. Olo on erittäin petetty ja epäilevä. Mies tunnusti että on ollut ihastunut jo 3kk tähän naiseen. Haluaa silti perheen ja minut, mutta viestit pitää "omana alueenaan"?!

Joku heitti elättäjän menettämisestä jtn... Minä käyn töissä ja tienaan enemmän kuin mieheni.

T. Ap

[/quote]

Ap, näytä sille miehelle, että sua ei kohdella noin. Pakkaa tavarasi ja mene jonnekin ystävän tai sukulaisen luo. Ota etäisyyttä ja ole jossain, missä et pysty alkamaan itkemään miehen edessä. Joka kerta kun sun tekee mieli soittaa sille miehelle, soita jollekin ystävällesi tai kirjoita vaikka tänne. Se mies ei nyt ota vakavasti sun menettämisen uhkaa.
[/quote]

Ala säkin viestittelemään ja sano että et vittu koske mun yksityisyyteen! Käske miestäsi muuttamaan sohvalle ennen kuin se muuttaa sinne vapaaehtoisesti. Ja kun kerran tienaat enemmän niin et ainakaan maksa mistään enää penniäkään enempää kuin vätyksesi, onhan avioehto kunnossa? Jemmaa omaisuutta niin että tuo ei pääse siihen mitenkään käsiksi. Tulee miehellesi varmaan ikävä joo kun ei uuden lutkansa kanssa saisikaan ylläpidettyä tottumaansa elintasoa. Vaikeaahan se on kun lutka tienaa tonnin kuussa.

Siinä vaiheessa ihastumisissa ei ole enää mitään "normaalia" jos siitä avio- ja perhe-elämä kärsii... Vielä törkeämpää alkaa siitä mainostamaan vielä kaiken lisäksi ja tieten tahtoen pahoittaa kumppaninsa mieltä lisää lietsomalla jotain typeriä seksijuttuja... Sen verran pitäs täysjärkisen ihmisen osata edes toista arvostaa, itse en jäisi katsomaan enää tuommoista tunnevammaista touhua hetkeksikään.

Toivottavasti jaksat ap, pidä huoli itsestäsi äläkä suostu kärsimään suotta, tarvit jotain parempaa kuin pettävän miehen, oli siinä fyysistä pettämistä tai ei, teot ja sanat viittaavat siihen ettei häntä kiinnosta sinun rakkautesi tai hyvinvointisi.

Voimia sinulle......

Tarpeetonta loukata omaa puolisoaan hekumoimalla kuinka toinen on koko ajan ajatuksissa ja hakee tilaisuuksia kohdata. Typerää, tarpeetonta. Ihmettelen kuinka miehiltä katoaa solidaarisuus puolisoa kohtaan. Ehkä se on se pallo hukassa kohta, ei pysty huomioimaan mitään muuta.

Minua aikanaan loukkasi pahiten eron aikana tuo solidaarisuuden puute ja ääliö käytös. Tein sen tiettäväksi samoilla keinoilla ja hyvin ylinäytellen tunteiden paloa toista ihmistä kohtaan. Ei tuntunut miehestä kivalle mutta ei ollut siltä tieltä enää palaamistakaan parisuhteeseen tai keskusteluun, meni maku miehen ja omasta käytöksestä. Mies kävi muille itkemässä kun en hänestä enää välitä mutta me emme voineet asiasta puhua. Ja kun tuohon tilanteeseen ajaudutaan ei ole enää mitään tehtävissä. Olisin voinut kertoa, että välitän edelleen mutta olen niin loukkaantunut, en pettämisestä niinkään vaan kylmyydestä ja ilkeydestä kun en ollut tehnyt mitään väärin tai pahaa. Joten tapoin tunteeni ja lähdin 15 vuoden suhteesta sanomatta mitään. Halusin silti oikeudenmukaisuutta vaikka rakkautta en saanut. Jos sitä ei ole, en välitä muusta.

Olen nykyään onnellinen ja uusissa naimisissa, jos en olisi lähtenyt niin en koskaan olisi saanut tätä mahdollisuutta, päätös oli oikea, löysin yhtä rohkean, rakkaan, rehellisen, hyvän ihmisen kuin itse olen, olen kiitollinen. Mutta repiä itsensä irti silloin kun tilanne on epävarma, sekava, tunteet vielä pelissä niin on se rankkaa ap, voimia sinulle. Ja tunnistaa, onko tilanne niin paha että siitä pitää päästä irti ja millä tavalla. Minulla oli vain yksi ajatus vahvana aikoinaan, "en minä tiedä mitä minä haluan mutta tätä minä en ainakaan halua", Lähdin ja mieskään ei juossut perään niin siten se päätös sitten tuli, ainakin jonkun täytyy tietää mitä haluaa. Aika näyttää ja näytti, usko itseesi, että pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa.

Musta ap:n mies kuulostaa siltä, että kaikki muumit eivät ole nyt laaksossa.

Oikeasti! Olen nähnyt näitä tapauksia, joissa mies on minkä vaan tunteen tai älyttömyyden vietävissä aika monta. Toisin voi toki joskus käydä, mutta jokaisessa minun tuntemissani tapauksessa mies on ollut hajalla seuranneesta erosta tai ylipäätään käytöksestään (Joitain avioliittoja jopa säilyi) myöhemmin. Kuitenkin, vain kahdessa tapauksessa olen nähnyt miehen käyttäytyvän noin uskomattoman pimeästi kuin miten ap:n mies tuntuu käyttäytyvän. Toisessa näistä tapauksista en tuntenut vaimoa niin läheisesti, että osaisin tapahtumakulkua vuosien perästä kunnolla kuvata (tiedän vain, että mies Vuosien päästä alkoi epätoivoisesti kaivata vaimoa takaisin), mutta toinen tapaus kävi niin lähipiirissä, että jokaista tapahtumaa ja käännettä seuranneena en voi kuin epäillä, että miehellä meni jotenkin "pää sekaisin". Tapahtuneesta on nyt jo reilu kymmenen vuotta ja mies on yksin (kahta seurannutta uutta avioliittoa ja avioeroa myöhemmin) ja äärimmäisen pihalla, katkera ja yksin (asunnon seinät täynnä vanhan perheen ja tämän ensimmäisen jättämänsä vaimon valokuvia). Vaimo sen sijaan on hyvin onnellisessa uudessa parisuhteessa, vaikka hän kaiken tapahtuneen jälkeen oli ensin niin rikki, etten edes tiedä miten sitä kuvailla.

Pointti: Sinä ap olet vahva ja tulet olemaan vielä hyvin onnellinen. Kävi miten kävi, miehesi on se joka tässä kaikista eniten on kusessa (niinkuin tietysti kuuluukin olla). Hakeutuisi nyt ihmeessä puhumaan jonkun kanssa!

Hankalaahan näissä tapauksissa on se, että nämä hulluina rakkaudesta vonkaavat miehet usein saavat tunteeseen uskomaan sen vähemmänkin innostuneen osapuolen. Tarkoitan, että vaikka ihastuksen kohteella ei olisi mitään meininkiä alkaa ukkomiehen kanssa pelaamaan, voi olla aika vastustaa - etenkin, jos omassakin elämässä on jotain ns. vialla - suitsutusta omasta ihmeellisyydestä ja erikoislaatuisuudesta.

Pitäisi voida, ja pitää voida, mutta kun naisetkin ovat vain ihmisiä. Pahintahan tässä on se, että koska nämä riivatut uskovat itse niin silmittömästi tunteeseensa, että osaavat vaikuuttaa toisenkin. Alkaa ajatellla, että ehkä tässä onkin jotain, ja hei oikeasti: kenestä ei olisi ihanaa tuntea olevansa erikoislaatuisin ihminen maailman päällä, oli sitten mies tai nainen?

Todennäköisin seuraus kuitenkin on, että haihtuu se huuman sen ihanaisemmankin kanssa. Voi ottaa pitkänkin ajan, mutta usein niin käy siinä vaiheessa viimeistään, kun ihastuja ihastuukin taas seuraavaan. Nimittäin nämä ihastujathan rakastuvat tulisesti nimenomaan siihen kiihkoon, tunteeseen, paloon, ja siihen, keitä he omasta typerästä mielestään ovat tässä tunteessa, rakastajia rajuja, dramatiikan kuninkaita, kun tuntevat tunteita, joita muut eivät juu ikinä!

Mieheni on juuri tällainen "kunnollinen perheenisä", jolle ei koskaan pitänyt sattua näin. Eihän siinä sitten tarvinnut kun yksi pirtsakka parikymppinen, niin jo oli jalat alta ja pää pilvissä. No, näitä sattuu... Minä menen eteenpäin tästä. Nyt asuntoa menossa katsomaan taas ja tuntuu että kohta palaset loksahtaa paikalleen ja aurinko paistaa myös risukasaan.

Minäkin olen miettinyt sitä, että varmaankin kun mieheni tarpeeksi suitsuttaa töissa (ja vapaa-ajalla) naiselle hänen erinoimaisuuttaan ja ihanuuttaan, niin eiköhän tuo jossakin vaiheessa lämpene. Hyvin mahdollista, sillä uskon että sieltä suunnasta on jonkinlaista kiinnostusta jo valmiiksi. Pakko olla, sillä en minä puolta vanhempaa ukkoa ainakaan menisi tapaamaan ja vastailisi viesteihin jos mitään ei olisi...

Mutta joo, elämä hymyilee vielä. Askel kerrallaan. Uskon, että olen se joka viimeksi nauraa. T. Ap