Lue keskustelun säännöt.
Nuorten tilanne on katastrofaalinen. Menetetty sukupolvi?
10.10.2021 |
Nuorten poikien, miesten, tyttöjen ja naisten tilanne on järkyttävä. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Mitä tästä sukupolvesta vielä tulee vai tuleeko mitään? Mikä nuoria vaivaa?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tuolla toisessa ketjussa naiset kertovat sivukaupalla, että nuoret miehet ovat vain saamattomia ulisijoita, joiden pitäisi mennä töihin ja lopettaa se vapaaehtoinen syrjäytyminen.
Samaa pullaa ovat selfieitä napsivat ja ankkahuulineen pyrstö linkalla kenottavat, omia kuviaan muokkaavat turhaketypyt. Koko polvi on täyttä pullaa ja höttöä. Miten näistä saadaan yhteiskuntaa pyörittäviä tekijöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät harrasta tarpeeksi seksiä
Kenen kanssa sitä seksiä voisi edes harrastaa? En kelpaa kenelläkään.
M23
Vierailija kirjoitti:
Apatia, laiskuus ja ylisuojelevat vanhemmat.
Päälle vielä hysteeriset lait, jotka takaavat että alle 18-vuotias ei tee mitään, vastaa mistään eikä opi mitään.
Asenneilmapiiriä kuvaa osuvasti se, että 17-vuotiastakin nimitetään "lapseksi".
Sitten nämä mussukat täyttävät 18, ja aikuisuus alkaa.
Kertynyt elämäntaito? - Osaan käyttää älypuhelinta ja lojua säkkituolissa.
Työkokemus? - Ei ole.
Sosiaaliset taidot? - Olen tinderissä.
Tiedot? - Mä googlaan. Netistä löytyy kaikki.
Suunnitelmat? - Ööö .... tota.....Näillä mennään!
Pelottavan osuva kuvaus.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti mielenterveysongelmista. Onhan niitä, mutta toisaalta on aina ollutkin. Kyse on pitkälti diagnostiikasta, muodista, ja yhteiskunnan mahdollisuuksista todeta ja hoitaa ongelmia.
Esimerkiksi Freudin aikoihin hysteria oli muotidiagnoosi naisten keskuudessa. Ja hysteerikkoja oli paljon. Muutama vuosikymmen sitten meillä Suomessa ajan henki olivat selkävaivat. Valtavat määrät ihmisiä eläköityivät tällä diagnoosilla.
Nykyisin jo jonkin aikaa Woody Allenin ja monien muiden amerikkalaisten vanavedessä meistä on tullut terapian tarvitsijoita. Ja arvatkaapa millä diagnoosilla nykyisin jäädään yleisimmin työkyvyttömyyseläkkeelle.
En kiistä sitä, että osa ihmisistä ja nuorista on psyykkisesti sairaita. Mutta on tämä myös trendi, joka aikanaan korvautuu jollain toisella.
Ihmiskuvan repeäminen poliittisesti: toisaalta uusliberalistinen historiaton itsensä (aina uudestaan) luoja, toisaalla loputon uhri, joka syyttää ahdingostaan ympäristön syrjintää, kun mitään vikaa itsessä ei voi olla.
Totuus on tässäkin jossain välimaastossa. Sellaisten tunteiden kuin häpeä ja syyllisyys kanssa ei kukaan haluaisi enää painoa. Mitä muutakaan siitä seuraa kuin yhä häpäisevämpi ja syyllistävämpi katkeruuden ilmapiiri?
Mikä taas luo pahoinvointia ja ihmisten koteloitumista. Täysin älyvapaata.
Katastrofaalista näyttää kyllä olevan kun seuraa naapureiden etätöitä tekeviä nuoria, jotka tilaavat valmista ruokaa kotiovelleen.
Minun nuoruudessani valmiiseen ruokapöytään saattoi istua ehkä Kekkonen ja vuorineuvokset.
Ehkä onnellisuuden salaisuus ei tosiaan löydykään herraskaisesta elämäntyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tälle kehitykselle enää mitään tehtävissä?
Ulkomainen työvoima ei ole ratkaisu, koska sadoissa tuhansissa töissä kielitaito on olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Katastrofaalista näyttää kyllä olevan kun seuraa naapureiden etätöitä tekeviä nuoria, jotka tilaavat valmista ruokaa kotiovelleen.
Minun nuoruudessani valmiiseen ruokapöytään saattoi istua ehkä Kekkonen ja vuorineuvokset.
Ehkä onnellisuuden salaisuus ei tosiaan löydykään herraskaisesta elämäntyylistä.
Ei se onnellisuus löydy varmaan laiskuudesta, vastuunpakoilusta tai tukien varassa elämisestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älylaitteet ja niiden seuraukset varmasti näkyy.
Mutta sen voisi kyllä kyseenalaistaa onko mielenterveysongelmien määrä todella räjähtänyt, vai diagnosoidaanko niitä vain paljon tehokkaammin kuin ennen?
Kun itse olin nuori, masentunutta nuorta pidettiin laiskana ja käskettiin ottaa itseään niskasta kiinni, syömishäiriöistä teiniä kehoitettiin lopettamaan ruoalla leikkiminen jne. Nuoret oireili kyllä silloinkin, mutta sitä hyssyteltiin. Aika kurjassa kunnossa piti olla että olisi esim. kouluterkkari ohjannut eteenpäin nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Nykyään nuoret käy tosi matalalla kynnyksellä hakemassa apua, ja sitä myös tarjotaan aktiivisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa digiä. Raha ja talouskasvu ohjaavat liikaa kaikkea päätöksentekoa. Ilmastonmuutoksella pelottelu on mennyt jo överiksi.
Suomen pitäisi pikimmiten ottaa tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi kansalaisten hyvinvointi BKT:n tuijottamisen sijaan, kuten Islannissa on tehty.
Mitä tarkoitat Suomella? Marinia ja Ohisaloa jne? Ne tekevät kaikkensa, jotta suomalaisilla EI olisi hyvä olla. Ja niin tekevät lähes kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää pohdintaa kolme sivua. Nuorelta polvelta ei yhtään järkevää argumenttia. Eivätkö he yhtään näe omaa tilaansa? Ollaanko jo näin pitkällä?
Digiajan kyllästämiä, kuten me aikuisetkin nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo kotoa lähtee. Lapsille ei opeteta mitään, heiltä ei vaadita mitään, heitä ei saa kovistella ettei tule paha mieli. Sama koulussa, paijataan päätä ja hyssytellään (kasvatusvastuu kyllä kotona, ei koulussa). Vanhemmilta saadaan malli vain sossun huijaamisessa ei opiskelussa, taloudenhoidossa, sisussa, työmoraalissa, ruuanlaitossa eikä siivoamisessa. Pelaaminen vie ajan ja todellisuudentajun.
Ihan oma syy.
Omassa perhe-, ystävä- ja tuttavapiirissä kaikki lapset on "perinteisesti" kasvatettuja. Vanhempien kunnioitus, eri sukupolvien yhteys, arkiset toimet ja taloudenpito on opetettu kädestä pitäen jo pienenä. On opetettu asiat joita ei vain hyväksytä eikä saa tehdä. Ja se että perhe huolehtii omistaan, oli mikä tahansa murhe. Omalla esimerkillä kasvatettuja, on hyvä työpaikat, koulutus, kauniit kodit yms. Kaikki omalla rahalla hankittua. Ja lähtökohta on ollut köyhä duunariperhe josta on kasvettu keskiluokkaisuuteen. Arvot silti lähtökohtaisesti samat kuin vanhemmilla sodan jälkeisinä vuosina.
Helpottaisi helposti kun ihmiset saisivat työstä sitä vastaavaa palkkaa, kun työ olot olisivat inhimilliset, ihmiset sairastuu kiireestä ja stressistä ja sitten saadaan diagnooseja, kun eihän sitä voida myöntää että ongelma on yleinen ei yksilön päässä. Työelämä on kokenut ihan valtavasti muutoksia eikä ne ole olleet hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa ruudun tuijottamisessa on? Samat jotka tuota kritisoi katsonee televisiota useita tunteja päivässä.
Ilmastoverojen ja asumistukien nostamien asumishintojen takia nuorten tilanne on toivoton. Lisäksi tietenkin työnantajat eivät enää palkkaa ellei ole 5v kokemusta 5-10 erittäin erikoistuneesta tehtävästä joita ei opeteta kouluissa.
Eli pätkätöitä/harjoitteluja, kaikki rahat menee autoilun veroihin ja asumisvaihtoehtoina ylikorkea vuokra, omistusasuntoa jota ei saa myytyä eteenpäin tai sitten niin kallis asunto johon ei mistään saa lainaa eikä sitä pystyisi maksamaankaan.
t. 28v
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä digiosaaminen tuntuu olevan parikymppisille sitä, että osataan vapaa-ajan äpit vaikka unissaan. No niin osaa miljoona muutakin. Työelämän ja työelämään tarvittavat digitaidot ovatkin sitten sitä luokkaa ettei edes kelan rahalappujen täyttäminen onnistu, kun ei osata enää kohta lukea eikä kirjoittaa.
Sinne hakemukseen kun ei voi itseään ilmaista swägäilleen tai LOL tai k -vastauksilla.
Pelottavaa digiuusavuttomuutta.
Ihmisten kohtaamistaidot face to face rapistuu silmissä. Aikuiset tukee tätä käymällä dialogia penskojensa kanssa tämän huoneeseen whatsupin kautta.
Ei tunteita voi oppia näyttämään tai ilmaisemaan millään emojeilla.
Feikkisomemaailma vieraannuttaa hyvää vauhtia nuoria reaalielämän taidoista ja jälki on varmasti tuhoisaa.
- Boomer -
Tässä hyvä tiivistys.
Lisäksi; ihminen on luonnossa kehittynyt eläin. Nyt ollaan kieltämässä virikekanalat. Ihminen kuitenkin itse elää samalla tavalla ihan vapaaehtoisesti, makaa jossain kopissa puhelin kädessä, ei liiku, syö mitä sattuu. Aivot eivät yksinkertaisesti saa sellaisia virikkeitä mitä ne tarvitsevat voidakseen hyvin. Fyysisestä terveydestä nyt puhumattakaan.
Mieli järkkyy, kun rajat puuttuvat. Rakkaudellinen vanhempi asettaa turvalliset rajat.
Opiskelijoilla ainakin toimeentulo on stressin aihe kun tuet ovat pienet ja lyhytkestoiset. Työn ja opintojen yhteensovittaminen on raskasta, ja tuleva "oikea" työpaikka on lähes kaikilla aloilla epävarma. Toki suurin osa pärjää mutta osa uupuu ja masentuu. Itse opiskelin 90-luvulla ja silloin oli opiskelijalla paljon helpompaa kuin nykyään, lamasta huolimatta.
Tuttu nuori aikuinen on kasvanut hyvässä, turvallisessa, ehjässä perheessä. Kannustavassa ilmapiirissä on lähtenyt työelämä hienosti käyntiin. Silti hän väittää kärsivänsä mielenterveysongelmista.
Minä en ole nähnyt muuta kuin muoti-ilmiön, jossa kaikilla hyvinvoivillakin pitää olla muodin mukaiset mielenterveysongelmat. Haihattelija tämä tyyppi on kyllä. Mutta ei siihen tarvita ammattiapua. Riittäisi ihan vaikka vanhemmat, jotka vain sanoisivat, että jalat maan pinnalle nyt. Mutta ei taida kukaan sanoa, kun kannustetaan siinä haihattelussakin.
Apatia, laiskuus ja ylisuojelevat vanhemmat.
Päälle vielä hysteeriset lait, jotka takaavat että alle 18-vuotias ei tee mitään, vastaa mistään eikä opi mitään.
Asenneilmapiiriä kuvaa osuvasti se, että 17-vuotiastakin nimitetään "lapseksi".
Sitten nämä mussukat täyttävät 18, ja aikuisuus alkaa.
Kertynyt elämäntaito? - Osaan käyttää älypuhelinta ja lojua säkkituolissa.
Työkokemus? - Ei ole.
Sosiaaliset taidot? - Olen tinderissä.
Tiedot? - Mä googlaan. Netistä löytyy kaikki.
Suunnitelmat? - Ööö .... tota.....
Näillä mennään!