Nuorten tilanne on katastrofaalinen. Menetetty sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaan vaikka siitä, että jos minulla ei olisi ollut väkivaltaiset vanhemmat, en olisi joutunut koulukiusatuksi ja kaikkea muuta vastaavaa niin voisin hymyilläkin joskus.

Ok, kyllä nuo vaikuttavat, mutta olet liian arvokas tuijottamaan menneisyyteen. Et saa tapahtuneita muuttumaan, vaikka kuinka piiskaisit itseäsi asioista, joita sinä et tehnyt itsellesi, tuskin edes valitsit niitä. Jos vaikka hetkeksi sivutat nuo, ja katsot eteenpäin. Aloita vaikka vilkaisemalla peiliin, hymyile itsellesi. Joku toinen hetki kokeile uudestaan. Pikkuhiljaa saatat huomata, että edessä on asioita, joihin voit tarttua, joihin voit vaikuttaa, unohdat peruutuspeiliin tuijottamisen.

Ihminen selviää uskomattoman vaikeista olosuhteista hyvään elämään, kokemuksesta sanon.

Täällä toinen.

Lastenkodista korkeakoulutuksen kautta keskipalkkaiseen ammattiin.

MT-ongelmat, matalat testot ja satunnainen juoppous. Mieluusti jään taka-alalle katselemaan kun yhteiskunta rapistuu.

Boomerit tässäkin ketjussa vinkuvat vailla mitään itseironiaa miten nuoriso on pilalla. Sitten kun tällaiselta oman elämänsä sankarilta kysyy, että kukas sen nuorison on kasvattanut, niin eipä tule vastausta. 

On niin kiva olla ottamatta minkäänlaista vastuuta ongelmasta ja syyttää kaikkia muita paitsi itseään. 

Median tehtävä on pelotella alamaiset kuuliaisiksi. Älärit on tuonut median sitä ymmärtämättömän nuorison silmille ja seurauksena on mielenterveysongelmia.

enhaluaisiollanuoritällaisessamaailmassa kirjoitti:

Nyt vielä korjataan sitä satoa mitä sodat aiheuttivat tälle maalle, mielenterveysongelmat ovat isolta osin sodassa traumatisoituneiden jälkeläisten ja heidän jälkeläistensä ongelma. Siihen vielä päälle maailman muutos ja sen hurja vauhti sekä nämä katastrofit mitä viime vuosikymmeninä on ollut kuten lama ja tämä korona.

Tähän sitten yhdistetään riittämättömät resurssit oikeissa paikoissa kuten mielenterveyspalveluissa, tämän maan arvot näkyvät hienosti siinä mihin julkiset rahat laitetaan.

Tuskin tulee nuorten tilanne helpottamaan tulevaisuudessakaan, ilmastonmuutoksen seuraukset ovat seuraava ongelma ongelma jos ei seuraava kulkutauti ennätä ennen sitä. Tähän sopiva vertauskuva: me suomalaiset olemme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, alakerrassa palaa jo, arvaatte varmaan mihin suuntaan tuli leviää pikkuhiljaa? Tämä ongelma on koko ihmiskunnan yhteinen. Pahiten saastuttavissa paikoissa eli teollisuusmaissa tosiasioita ei vain meinata hyväksyä koska ongelmat eivät vielä kosketa niitä juurikaan, ja toimet ovat täysin riittämättömiä eikä osata (pakottavan lainsäädännön avulla) kohtuullistaa omaa elintasoa maapallon parhaaksi. Tämä esimerkkimme muulle maailmalle ei varmasti motivoi kehittyviä maita suitsimaan omaa talouskasvuaan ja kulutustaan ja keskiluokkaistumistaan. Iso osa nuorista varmasti tajuaa tämän itsestään selvän asian ja on ahdistuneita tämän takia.

Ei ole helppo yhtälö tämä, ei käy kateeksi päättäjiä. Itse epäilen että jälki ei tule olemaan kaunista katseltavaa. Vielä vähän aikaa kun ihmiskuntana jatketaan samalla mallilla niin jäljellä on enää epätyylikkäitä ratkaisuja tyylikkäiden sijaan, merkit on mielestäni jo nähtävillä. Epäilen että juna meni jo, eli myöhäistä jo.

Olen samaa mieltä. Meidän elämäntavassa on pielessä suunnilleen kaikki mikä voi olla pielessä. Siksi tämä kaikki tulee päättymään valtavaan katastrofiin. Surkeinta on, että kehityksen suunta ymmärrettiin jo puoli vuosisataa sitten, mutta juuri ketään ei vieläkään kiinnosta.

Boomereitten syy.

Vierailija kirjoitti:

Syy on vanhemmissa.

Kuin myös digitalisaatiossa. Etenkin somepaskamaailmankuvassa ja siellä polarisoitumisessa ja kuplaantumisessa.

Eletään todellisuudessa, joka ei tuolla kadulla ja työelämässä enää pädekkään.

Vierailija kirjoitti:

Boomereitten syy.

Pikemminkin Boomereiden (noin 70v) lapsien (noin 45v) eli nuorten vanhempien syy. Annettu kokonaisen polven kasvaa netissä ilman rajoja. Annettu valta lasten kertoa vanhemmille kuinka heidät pitää kasvattaa.

Kyllä.

Syytä on paljon 35-50v vanhemmissa. Annettu lapsille liian paljon valtaa ja vastuuta oman helpomman elämän ehdoilla. Kyllähän ne lapset on kiltisti netissä päivän, niin voi itsekin chillailla ulos vanhemmuudesta.

- Boomer -

Vierailija kirjoitti:

Boomerit tässäkin ketjussa vinkuvat vailla mitään itseironiaa miten nuoriso on pilalla. Sitten kun tällaiselta oman elämänsä sankarilta kysyy, että kukas sen nuorison on kasvattanut, niin eipä tule vastausta. 

On niin kiva olla ottamatta minkäänlaista vastuuta ongelmasta ja syyttää kaikkia muita paitsi itseään. 

Puhut asiaa.

- Boomer -

Nyt äkkiä takaisin reaalimaailman arvoihin, niin ei menetetä kuin yksi sukupolvi. Mikäli digitalisaatio jyrää ja kohta tekoälyn takana on palvelut ja ihmisten kohtaamiset, niin tuhon tietä ei voi enää pysäyttää.

Velttous.

Kun katsoo nykyistä parikymppistä ja vertaa keskiverto 50-60-luvun samanikäiseen, ovat kuin eri lajia.

Aiemmin ihmiset olivat vetreitä ja valppaan näköisiä, kroppa jäntevä ja kädet osaavat.

Nykykaksikymppinen leveänaamainen kalpea pullalöntys. Siinä ei paljon selfien kauneuskorjaukset auta kun totuus on mikä on.

Aloittaja kirjoitti mielenterveysongelmista. Onhan niitä, mutta toisaalta on aina ollutkin. Kyse on pitkälti diagnostiikasta, muodista, ja yhteiskunnan mahdollisuuksista todeta ja hoitaa ongelmia.

Esimerkiksi Freudin aikoihin hysteria oli muotidiagnoosi naisten keskuudessa. Ja hysteerikkoja oli paljon. Muutama vuosikymmen sitten meillä Suomessa ajan henki olivat selkävaivat. Valtavat määrät ihmisiä eläköityivät tällä diagnoosilla.

Nykyisin jo jonkin aikaa Woody Allenin ja monien muiden amerikkalaisten vanavedessä meistä on tullut terapian tarvitsijoita. Ja arvatkaapa millä diagnoosilla nykyisin jäädään yleisimmin työkyvyttömyyseläkkeelle.

En kiistä sitä, että osa ihmisistä ja nuorista on psyykkisesti sairaita. Mutta on tämä myös trendi, joka aikanaan korvautuu jollain toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä digiosaaminen tuntuu olevan parikymppisille sitä, että osataan vapaa-ajan äpit vaikka unissaan. No niin osaa miljoona muutakin. Työelämän ja työelämään tarvittavat digitaidot ovatkin sitten sitä luokkaa ettei edes kelan rahalappujen täyttäminen onnistu, kun ei osata enää kohta lukea eikä kirjoittaa.

Sinne hakemukseen kun ei voi itseään ilmaista swägäilleen tai LOL tai k -vastauksilla. 

Pelottavaa digiuusavuttomuutta.

Ihmisten kohtaamistaidot face to face rapistuu silmissä. Aikuiset tukee tätä käymällä dialogia penskojensa kanssa tämän huoneeseen whatsupin kautta.

Ei tunteita voi oppia näyttämään tai ilmaisemaan millään emojeilla.

Feikkisomemaailma vieraannuttaa hyvää vauhtia nuoria reaalielämän taidoista ja jälki on varmasti tuhoisaa.

- Boomer -

Mielenkiintoinen monologi. Näkee kyllä, ettei iän myötä kaikilla vahvistu kyky laaja-alaiseen ajatteluun.  Jollain vain on äärimmäisen monimutkaisiinkin ongelmiin aina valmiina joku simppeli mutuiluvastaus. 

-Generation Y

Ihan perusmaanmatosena havainnoin ympäröivää maailmaa ja sen nopeaa kehitystä. Kohti hankalampia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti mielenterveysongelmista. Onhan niitä, mutta toisaalta on aina ollutkin. Kyse on pitkälti diagnostiikasta, muodista, ja yhteiskunnan mahdollisuuksista todeta ja hoitaa ongelmia.

Esimerkiksi Freudin aikoihin hysteria oli muotidiagnoosi naisten keskuudessa. Ja hysteerikkoja oli paljon. Muutama vuosikymmen sitten meillä Suomessa ajan henki olivat selkävaivat. Valtavat määrät ihmisiä eläköityivät tällä diagnoosilla.

Nykyisin jo jonkin aikaa Woody Allenin ja monien muiden amerikkalaisten vanavedessä meistä on tullut terapian tarvitsijoita. Ja arvatkaapa millä diagnoosilla nykyisin jäädään yleisimmin työkyvyttömyyseläkkeelle.

En kiistä sitä, että osa ihmisistä ja nuorista on psyykkisesti sairaita. Mutta on tämä myös trendi, joka aikanaan korvautuu jollain toisella.

Vahvasti kognitiivisisdissonanssinen selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit tässäkin ketjussa vinkuvat vailla mitään itseironiaa miten nuoriso on pilalla. Sitten kun tällaiselta oman elämänsä sankarilta kysyy, että kukas sen nuorison on kasvattanut, niin eipä tule vastausta. 

On niin kiva olla ottamatta minkäänlaista vastuuta ongelmasta ja syyttää kaikkia muita paitsi itseään. 

Puhut asiaa.

- Boomer -

Onko maailma muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Velttous.

Kun katsoo nykyistä parikymppistä ja vertaa keskiverto 50-60-luvun samanikäiseen, ovat kuin eri lajia.

Aiemmin ihmiset olivat vetreitä ja valppaan näköisiä, kroppa jäntevä ja kädet osaavat.

Nykykaksikymppinen leveänaamainen kalpea pullalöntys. Siinä ei paljon selfien kauneuskorjaukset auta kun totuus on mikä on.

Vahvasti ilkeilty ilmaus, mutta kyllähän tuossa totuuttakin on.

Yhteiskunta ei vaan pyöri netissä kivoja omia juttuja tukien varassa tehden. Ei nyt, eikä etenkään tulevaisuudessa.

Juurihan tuolla toisessa ketjussa naiset kertovat sivukaupalla, että nuoret miehet ovat vain saamattomia ulisijoita, joiden pitäisi mennä töihin ja lopettaa se vapaaehtoinen syrjäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa digiä. Raha ja talouskasvu ohjaavat liikaa kaikkea päätöksentekoa. Ilmastonmuutoksella pelottelu on mennyt jo överiksi.

Suomen pitäisi pikimmiten ottaa tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi kansalaisten hyvinvointi BKT:n tuijottamisen sijaan, kuten Islannissa on tehty.

Niin totta.

Ja se hyvinvointi tulee arkisesta kohtaamisesta, kansalaisluottamuksesta, siitä ettei syötetä silkkaa sontaa jonain uusina totuuksina. Mitkään kosmeettiset kikkailut tai konstailut eivät lisää todellista hyvinvointia. Kyllä se syntyy rehellisyydestä ja yhteisöllisyyden elvyttämisestä. Yhteisöllisyyden, joka ei perustu viholliskuvien luomiselle muttei myöskään ympäripyöreälle hyssyttelylle, joka tukahduttaa aidot tunteet.

Työskentelen nuorten mielenterveyspalveluissa.

Jos nuoria kuuntelee, niin viesti on tämä:

- meidän on petetty, meillä jätetään mätänevä maapallo, työelämä vie terveyden jos sinne pääsee mutta todennäköisemmin sinne ei pääse, ei ole mitään mahdollisuutta omaan asuntoon, sillä pankit eivät myönnä lainaa edes niille harvoille kenellä on vakityö, lapsia ei uskalla tehdä tähän maailmaan, ei ole mitään mitä odottaa elämältä.

Jos kuuntelee heidän vanhempiaan, niin viesti on tämä:

- kun sitä ruutua vaan vahdataan jatkuvasti, eikä enää urheilla ja olla toisten kanssa tekemisissä, kuten silloin ennen. Ja kyllä jokin on asenteessa vikana, kun töihin ei muka pääse tai jos pääsee, niin annetaan olla vaan lyhyt pätkä. Kyllä siinä on katsottava peiliin silloin, kaikki haluavat pitää reippaista työntekijöistä kiinni.

Että melkoiset on nämä näkökulmien erot.