Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole sellainen, että "veisi jalat alta", laimeammat suhteet taas eivät kestä
10.10.2021 |
Miten muut saavat sellaiset kaveripohjalta alkaneet tai ilman huumaa alkaneet jutut toimimaan? Itselläni suhteet aina lopahtavat, kun oma mielenkiinto alkaa loppua. Yksi ongelma on se, että en ole suhteissa ollut koskaan ihastunut - paitsi yhdessä, joka kestikin kymmenisen vuotta. Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut... Yleensä se menee niin, että alussa jaksan olla innostunut, mutta sitten alkaa kyllästyttää, en enää halua läheisyyttä, kun en tunne vetoa toiseen, ja oma mielenkiinto seksiä kohtaan vähenee (vaikka seksuaalisia haluja kyllä olisi). Minun on myös vaikea saada orgasmia, kun en syty toisesta, ja sen vuoksi kestää ja kestää ja kestää, ja lopulta joudun ottamaan jonkun lelun avuksi tai tyydyttämään itse itseni, kun ei kumppanin kanssa vaan tunnu tarpeeksi hyvältä. Ja lopulta nämä suhteet päättyvät, yleensä niin että toinen osapuoli alkaa kokea, etten ole yhtä rakastunut ja myös kärsii kun ei saa tarpeeksi läheisyyttä.
Kommentit (82)
Se on hyvin normaalia, että hurja vetovoima on yksipuolista. Ei voi mitään. Jatka etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan vie jalkansa sivuille pari kertaa viikossa, niin riittää oikein hyvin.
M29
Hmm, pari kertaa viikossa on minusta aika vähän. Se näissä omissa suhteissani ehkä on ollutkin ongelmana, että seksuaalinen kiinnostus alkoi lopahtaa, kun ei oikeasti kiinnostanut. Jos olen oikeasti kiinnostunut, haluan seksiä vaikka päivittäin, tai ainakin useasti viikossa. Alkuinnostuksessa vaikka monta kertaa päivässä.
Lienet mamunainen?
Suomilahna ei siiderikiloissaan jaksa edes suihkuun, seksistä puhumattakaan.
Mamunainen? Ihan suomalaista sukujuurta olen, ja haluan btw seurustella myös suomalaisten kanssa, koska yhteinen kieli ja sama kulttuuritausta ovat minulle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
Mieluummin silti otan 10 vuoden onnellisen suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa kipinöi, kuin jotain vuoden tai kahden tyytymissuhteita ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne vetoa. Ja tuo aiempi suhde ei siis kaatunut tämäntyyppisiin ongelmiin, vaan erilaisiin näkemyksiin siitä, millaista elämää haluttiin elää, esimerkiksi toiveet lasten hankkimisesta eivät kohdanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
10 vuoden suhde kyllä kertoo siitä, että henkilö kykenee vakiintuneeseen, sitoutuneeseen parisuhteeseen. ohis
Ihme vinkuja. Onneksi sillä ei ole suhdetta eikä se pilaa kenenkään elämää. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanne on vähän saman suuntainen kuin AP:lla. Ne miehet jotka kiinnostuvat minusta, ovat sellaisia joita en halua. Ja ne miehet joista minä kiinnostun, eivät minusta taas halua muuta kuin seksiä.
Onko sinulla Ap oikeasti niin kova kiire suhteeseen, että et vaadi tai odota, että olisit kumppaniisi ensin ihastunut ja vasta sitten etenisit ja asettusit hänen kanssaan parisuhteeseen.
Ihastumien ei minusta ole sama kuin se, että kumppani veisi heti jala alta mutta en pysy itse kuvitelemaan iseäni parisuheenseen sellaisen kumppanin kanssa, josta olisi vaikeuksia sanoa yhtään sellaista seikkaa tai piirrettä, jotka teksivä hänestä ihastuttavan, vaikka ei hän aivan täydellinen olisikaan.
Eli ihastumien voi olla minulle sekä kokonaisvalaista, jolloin toisessa en, en, ainakaan vähään aikaan koe tai huomaa mitään puutetta vaan ainakin aluksi hänessä vain joitain seikkoja ja tai piireitä, jotka herättävt huomion ja kiinnostuksen.
Ehkä toivottavampaakin ettei ihastukseni kohde olisi aivan täydellien, ainakaan yleisellä tasolla, joka on toki eriasia kuin "vain" minulle täydellinen.
Vähemmäsäkin tulisi paineita ja toiseksi pieni rosoisuus verrattuna virheettömään ja vailla puutteita olevaan on monesti saa toisesta paljon kiinnostavamman.
omasta kokemuksesta voin sanoa, etä sinkkuankin voi elää ja kokea oikein hyvää elämää.
Minusta ei olsi oikein reilua, että parisuhteeseen asettusiin vain ajatuksella, että tyydympä nyt hänen kanssaan olemiseen kun en ketään muutakaan saa. Enkä ny tarkoia, ettekö ymmärtäsi sitä, että pariuhde on aina enemmän ja vähemman kompromissi.
Mutta käsi sydämmelle: Kuinka moni meistä haluaisi olla parisuhteessa hänen kanssaan, jolle on vain se, johon toinen vain lopulta tyytyy ja tai tyytyi?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sellainen jalat alta- tyyppinen rakastuminen olla todella harvinaista. Jos jostain tykkään se riittää mulle ja saan orgasmin kyllä. Näin se menee. En vaadi liikoja vaikka välillä on ollut vau-tyyppejä. Loppujen lopuksi ihan tavallisia.
Mutta mitä ilmeisimmin suhteet eivät sinullakaan ole kestä, MOT.
Kyllähän näitä rakastumisen perässä kulkijoita riittää. Siinäpähän kulkevat sillävälin, kun toiset elää mukavaa parisuhde-elämää
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Kaikki eivät ole sillä lailla herkkiä, että kaipaisivat sitä jalat alta-tunnetta, osalle riittää ok-parisuhde. Minulle ei riitä ja siksi on ollut vaikeaa löytää sopivaa miestä. Nuorena parikymppisenä tapasin yhden, mutta se ei ollut hyvä suhde ja onneksi tajusin erota aika pian. Meni 20 v seuraavaan kertaan kunnes tapasin uudestaan jalat -alta -miehen ja hänen kanssaan mentiin naimisiinkin. Suhteen aikana olen tavannut kolmannen kerran jalat alta -miehen, mutta kun tiesin, miten super harvinainen oma mieheni loppujen lopuksi oli, en ryhtynyt sekoilemaan ja pettämään.
Välillä ihmetyttää, millaista elämä olisi sellaisena, jolle kelpaa vähän kuka vain. En valitettavasti saa koskaan tietää. Tuskin ap sinäkään voit muuttaa itseäsi toisenlaiseksi luin olet. Sen voit kuitenkin tehdä, että opettelet tekemään itse aloitteen, kun näet jalat alta-miehen. Tiedät ko, miten harvinaista se on, joten ei ole fiksua päästää sellaista harvinaisuutta menemään, jos kerran 10 vuodessa sellaisen tapaat. Silloin on pakko toimia päättäväisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä rakastumisen perässä kulkijoita riittää. Siinäpähän kulkevat sillävälin, kun toiset elää mukavaa parisuhde-elämää
.
Et huomioi nyt sitä, että ihminen, joka toivoo suhteelta kipinää, ei kokisi mielekkääksi mitään "mukavaa parisuhde-elämää" silloin, jos sen perustana on pelkkä kaveruus tai se, että toinen on "ihan kiva" saati "kelvollinen".
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Kaikki eivät ole sillä lailla herkkiä, että kaipaisivat sitä jalat alta-tunnetta, osalle riittää ok-parisuhde. Minulle ei riitä ja siksi on ollut vaikeaa löytää sopivaa miestä. Nuorena parikymppisenä tapasin yhden, mutta se ei ollut hyvä suhde ja onneksi tajusin erota aika pian. Meni 20 v seuraavaan kertaan kunnes tapasin uudestaan jalat -alta -miehen ja hänen kanssaan mentiin naimisiinkin. Suhteen aikana olen tavannut kolmannen kerran jalat alta -miehen, mutta kun tiesin, miten super harvinainen oma mieheni loppujen lopuksi oli, en ryhtynyt sekoilemaan ja pettämään.
Välillä ihmetyttää, millaista elämä olisi sellaisena, jolle kelpaa vähän kuka vain. En valitettavasti saa koskaan tietää. Tuskin ap sinäkään voit muuttaa itseäsi toisenlaiseksi luin olet. Sen voit kuitenkin tehdä, että opettelet tekemään itse aloitteen, kun näet jalat alta-miehen. Tiedät ko, miten harvinaista se on, joten ei ole fiksua päästää sellaista harvinaisuutta menemään, jos kerran 10 vuodessa sellaisen tapaat. Silloin on pakko toimia päättäväisesti.
Tiedän, ja ihanaa että ymmärrät. Noinhan se toki myös on, että niitä jalat alta -tapauksia tulee elämässä aika harvoin. Sen olen kuitenkin nuoresta asti tehnyt, että olen ollut aina aloitteellinen, kun olen ollut kiinnostunut jostain. En edes ymmärrä, miksi joku ei tekisi aloitetta - paitsi toki, jos ihastuksen kohde on varattu tms.
Itse olen yrittänyt joskus olla vähän väkisin jonkun kanssa, mutta kyllä se tunne että vau pitää tulla heti..jos ei tule niin ei se tule ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap oikeasti niin kova kiire suhteeseen, että et vaadi tai odota, että olisit kumppaniisi ensin ihastunut ja vasta sitten etenisit ja asettusit hänen kanssaan parisuhteeseen.
Ihastumien ei minusta ole sama kuin se, että kumppani veisi heti jala alta mutta en pysy itse kuvitelemaan iseäni parisuheenseen sellaisen kumppanin kanssa, josta olisi vaikeuksia sanoa yhtään sellaista seikkaa tai piirrettä, jotka teksivä hänestä ihastuttavan, vaikka ei hän aivan täydellinen olisikaan.
Eli ihastumien voi olla minulle sekä kokonaisvalaista, jolloin toisessa en, en, ainakaan vähään aikaan koe tai huomaa mitään puutetta vaan ainakin aluksi hänessä vain joitain seikkoja ja tai piireitä, jotka herättävt huomion ja kiinnostuksen.
Ehkä toivottavampaakin ettei ihastukseni kohde olisi aivan täydellien, ainakaan yleisellä tasolla, joka on toki eriasia kuin "vain" minulle täydellinen.
Vähemmäsäkin tulisi paineita ja toiseksi pieni rosoisuus verrattuna virheettömään ja vailla puutteita olevaan on monesti saa toisesta paljon kiinnostavamman.
omasta kokemuksesta voin sanoa, etä sinkkuankin voi elää ja kokea oikein hyvää elämää.
Minusta ei olsi oikein reilua, että parisuhteeseen asettusiin vain ajatuksella, että tyydympä nyt hänen kanssaan olemiseen kun en ketään muutakaan saa. Enkä ny tarkoia, ettekö ymmärtäsi sitä, että pariuhde on aina enemmän ja vähemman kompromissi.
Mutta käsi sydämmelle: Kuinka moni meistä haluaisi olla parisuhteessa hänen kanssaan, jolle on vain se, johon toinen vain lopulta tyytyy ja tai tyytyi?
Sinkkumies
Olet oikeassa. Ja en minäkään toiselta odota täydellisyyttä - kyllä ne minun jalat alta -ihastukset ovat olleet sellaisia ihmisiä, joilla on omat puutteensa ja rosoisuutensa. En ehkä ajattele, että minulla on sinänsä kova kiire suhteeseen, vaan ihastusta ei vaan tunnu syntyvän melkein kehenkään, ja on ollut huonoa tuuria sen suhteen, etten ole sitten heitä saanut. NIihin, joiden kanssa olen aloittanut suhteen, olen kyllä tutustunut ennen suhteen aloittamista - mutta ei ole ihastus leimahtanut silti, vaikka toinen olisi ollutkin ihana ihminen ja vaikka miten paperilla hyvä. Usein jopa ne ihastukseni kohteet ovat jotenkin paperilla-ei-niin-hyviä, jolloin voisi luulla, että ne tyytymissuhteet olisivat olleet parempia - mutta ei se aina niinkään mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Hmm, pari kertaa viikossa on minusta aika vähän. Se näissä omissa suhteissani ehkä on ollutkin ongelmana, että seksuaalinen kiinnostus alkoi lopahtaa, kun ei oikeasti kiinnostanut. Jos olen oikeasti kiinnostunut, haluan seksiä vaikka päivittäin, tai ainakin useasti viikossa. Alkuinnostuksessa vaikka monta kertaa päivässä.