Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole sellainen, että "veisi jalat alta", laimeammat suhteet taas eivät kestä
10.10.2021 |
Miten muut saavat sellaiset kaveripohjalta alkaneet tai ilman huumaa alkaneet jutut toimimaan? Itselläni suhteet aina lopahtavat, kun oma mielenkiinto alkaa loppua. Yksi ongelma on se, että en ole suhteissa ollut koskaan ihastunut - paitsi yhdessä, joka kestikin kymmenisen vuotta. Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut... Yleensä se menee niin, että alussa jaksan olla innostunut, mutta sitten alkaa kyllästyttää, en enää halua läheisyyttä, kun en tunne vetoa toiseen, ja oma mielenkiinto seksiä kohtaan vähenee (vaikka seksuaalisia haluja kyllä olisi). Minun on myös vaikea saada orgasmia, kun en syty toisesta, ja sen vuoksi kestää ja kestää ja kestää, ja lopulta joudun ottamaan jonkun lelun avuksi tai tyydyttämään itse itseni, kun ei kumppanin kanssa vaan tunnu tarpeeksi hyvältä. Ja lopulta nämä suhteet päättyvät, yleensä niin että toinen osapuoli alkaa kokea, etten ole yhtä rakastunut ja myös kärsii kun ei saa tarpeeksi läheisyyttä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti:
"Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut..."Siis täh? Olet ollut lapsekkaasi ihastunut johonkin ja kun et ole saanutkaan napattua tyyppiä itsellesi, niin menet nokka kippurassa jonkun toisen miehen kainaloon teeskentelemään, että hän on sinulle tärkeä? Tietävätkö miehet, että he ovat sinulle vain tyytymistapauksia ja että oikeaa mielenkiintoa ei sinun puoleltasi ole? Mielestäni tuo on aika ilkeää ja se ei todellakaan edesauta hyvän suhteen syntymistä mitenkään.
No en nyt nokka kippurassa, vaan olen kyllä viihtynyt heidän seurassaan ja yrittänyt tuntea vetoa, koska pidin heitä kuitenkin niin mukavina ihmisinä.
Aina vaan menee kamalammaksi ja kamalammaksi. Pidä taukoa tyttö nyt, ota ihan rauhallisesti vaikka kevääseen saakka ensihätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Kuinka monta työkaveria olet käynyt läpi?
En muuten ymmärrä miksi pitää edes lähteä levittelemään koipiaan, jos toinen ei innosta.
En yhtään työkaveria, mutta kaksi on ollut sellaisia, joihin olen tutustunut työn parissa. Hiukan eri asia kuin työkaveri... Ja kyllä alussa on jollain lailla innostanut, mutta ei vaan ole tullut mitään huumaa tai edes ihastumista.
Selvä. Mutta silti auot koipesi miehille ja teeskentelet olevasi kiinnostunut heistä? Aika hurjaa.
En ole ap, mutta eikö tyytymissuhteissa tehdä juuri niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
Mieluummin silti otan 10 vuoden onnellisen suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa kipinöi, kuin jotain vuoden tai kahden tyytymissuhteita ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne vetoa. Ja tuo aiempi suhde ei siis kaatunut tämäntyyppisiin ongelmiin, vaan erilaisiin näkemyksiin siitä, millaista elämää haluttiin elää, esimerkiksi toiveet lasten hankkimisesta eivät kohdanneet.
Itse en ryhtyisi seksisuhteeseen ennenkuin nämä asiat on selvitetty. Samansuuntaiset toiveet pitää olla tulevaisuuden, lasten ym. suhteen. Tai ehkä aloitit pitkän suhteesi teininä jolloin ei vielä tunne itseäänkään?
Olin 20-vuotias silloin. Mielestäni ei ollut virhe olla tuossa suhteessa, vaikka sitten myöhemmin kävikin ilmi, että toivoimme lasten hankkimisen suhteen eri asioita. Suhde oli kuitenkin hyvä, antoisa, tasa-arvoinen ja intohimoinen, ja olemme edelleen hyvissä väleissä, vaikka itse suhde päättyikin. Ja kun kerran olin rakastunut, niin miksi olisin jättänyt sen suhteen väliin?
No vaikka just siksi, että halusitte elämältänne eri asioita? Mutta joo, 20v on nuori, eikä läheskään kaikki tiedä vielä silloin, haluaako lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Miehiin ei kannata rakastua tai ihastua, kannattaa otraa mies, jos haluaa lapsia ja hyötyä. Kannattaa valita huolella. Hyvä työ, hyvät tulot, ei työtöntä, tupakoitsijaa , päihteiden käyttäjää,vaikeaa luonnetta. Pllua kun antaa säännöllisesti, niin myös pysyy tyytyväisenä.
No ensinnäkään en halua itse lapsia, joten tuo olisi jo senkin vuoksi huono diili, eikä minua kiinnosta se, millaisessa työssä mies on tai onko töissä ollenkaan. Miehen tulot eivät kiinnosta. Haen suhteelta ihan muunlaisia asioita. Eikä minulle riitä suhteen sisällöksi se, että mies on tyytyväinen - haluan itsekin olla tyytyväinen. Minulle seksi ei ole sitä, että "annan" miehelle, vaan haluan sen olevan vastavuoroista.
Minulla tyytymissuhteet ovat kestäneet pisimpään. Psyykekin kestää paremmin, kun ei tarvitse pelätä, että toinen jättää, kun tietää, että jatkossakin saa tyytymissuhteen, jos haluaa.
Huumassa on todella raskasta elää, vaikka se niin ihanaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odottaa seksiin menemisessä, ja kaveripohjalta en menis sille asteelle ollenkaan.
Näin muut tekevät, mutta ap haluaa syödä ja sählää kaikkien kaksilahkeisten kanssa, mitä eteen sattuu osumaan. Ap käyttää miehiä hyväkseen.
Jos näin olisi, en ehkä tarvitsisi sitä suhdetta, pälli.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Olen itse samantyyppisessä tilanteessa ja ajattelen samoin.
Ehkä joillekin tuo ilmaisu "vie jalat alta" on liian voimas ja sitä ei ymmärretä. Mutta pitää olla kyllä ainakin vau-efekti ja sellaista lämmintä hyrinää sisällä.
Mutta huomaan, kuten itsekin omassa elämässäni, että jotkut eivät näitä näkökantoja ja ajatuksia ymmärrä lainkaan ja pitävät liian vaativana, nirppanokkana tai ihmettelevät "miksi sille ei noin hyvä mies kelpaa".
Ei ole nirppanokkaisuutta jos ei jaksa kovin kauan yrittää kun huomaa, ettei kipinää ole ja mies tuntuu kaverilta tai hyvältä ystävältä. Ei se siitä muuksi muutu. Silloin ei auta vaikka mies tulisi puolitiehen vastaan tai kuinka lähelle. Mies ei voi oikeastaan tehdä mitään jos vetovoiman tunne naisen puolelta puuttuu.
Juu, ja tarkennan, ennenkuin joku tähän puuttuu, että ei ole mitään huonoa jos oma kumppani on myös hyvä ystävä. Mutta silloin pitää olla myös sitä seksuaalista ja henkistä vetovoimaa mukana.
Minä en lainkaan näe, että aloittaja on pinnallinen tai kyllästyy nopeasti. Mutta aikuisena ei päätäänkään kannata seinää lyödä ihan väärätyyppisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odottaa seksiin menemisessä, ja kaveripohjalta en menis sille asteelle ollenkaan.
Kuinka kauan sinusta kannattaa odottaa? En ole ap, mutta vierasta tämäntyyppisiä ohjeita. Käytännössähän siinä kehoitetaan toimimaan omaa halua ja suhteen luontaista etenemistä vastaan, jos ehdotetaan jotain kieltäytymistä silloinkin, kun kumpikin osapuoli haluaisi seksiä. Esim. itse tulkitsisin tuollaisen odottamisen niin, että toinen osapuoli ei joko halua minua kovin paljon tai ei ole kovin kiinnostunut seksistä - ja se taas voisi vähentää omaa mielenkiintoani jopa niin paljon, että jättäisin homman sikseen. En nyt tarkoita, että ihan heti täytyisi mennä sänkyyn, mutta jos seksi ei tule mukaan kuvioihin ollenkaan ja juttu jatkuu omituisen puolikaverillisena, niin kyllä se vähän omituinen signaali olisi.
Mulla nää jalat alta suhteet tuppaa päättymään, kun alkuhuuma on koettu. Ne kun tahtoo perustua vain siihen vetovoimaan ja sopivuudesta ei ole tietoakaan. Saakeli että ne erot silti sattuu.
Nyt olen suhteessa johon lähdin sopivuuspohjalta. Ei lähtenyt alussa jalat alta, mutta tiedostin heti tämän hyäksi naiseksi itselleni ja voin kyllä sanoa, että ajan kanssa alkoi tuntumaan sitä huumaakin. Olen onnellinen ja tunnen kaipuuta ja pakahduttavaa hyvää oloa kun häntä ajattelen. Läheisyys tuntuu taivaalliselta. Ja on niin turvallinen olo, kun tietää hänen olevan myös sopiva minulle.
Mutta ei, en väitä pelkän sopivuuden riittävän tunteiden muodostumiseen. Ei nämä aiemmin ole tältä alkaneet tuntumaan.
Jo 3v yhdessä eikä huuman loppua ole näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tyytymissuhteet ovat kestäneet pisimpään. Psyykekin kestää paremmin, kun ei tarvitse pelätä, että toinen jättää, kun tietää, että jatkossakin saa tyytymissuhteen, jos haluaa.
Huumassa on todella raskasta elää, vaikka se niin ihanaa onkin.
Eli jo ajatus, että toinen jättää, on pelottava? Mutta jos niin tapahtuu, niin eipä hätää, saat otettua uuden tyytymissuhteen heti perään? Onko sinulla kaikki ihan kunnossa korvien välissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Kuinka monta työkaveria olet käynyt läpi?
En muuten ymmärrä miksi pitää edes lähteä levittelemään koipiaan, jos toinen ei innosta.
En yhtään työkaveria, mutta kaksi on ollut sellaisia, joihin olen tutustunut työn parissa. Hiukan eri asia kuin työkaveri... Ja kyllä alussa on jollain lailla innostanut, mutta ei vaan ole tullut mitään huumaa tai edes ihastumista.
Selvä. Mutta silti auot koipesi miehille ja teeskentelet olevasi kiinnostunut heistä? Aika hurjaa.
En ole ap, mutta eikö tyytymissuhteissa tehdä juuri niin?
Tietävätkö miehet, että ovat vain sellaisia, ei yhtään enempää? Onko se rehellistä? Onko ap rehellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla nää jalat alta suhteet tuppaa päättymään, kun alkuhuuma on koettu. Ne kun tahtoo perustua vain siihen vetovoimaan ja sopivuudesta ei ole tietoakaan. Saakeli että ne erot silti sattuu.
Nyt olen suhteessa johon lähdin sopivuuspohjalta. Ei lähtenyt alussa jalat alta, mutta tiedostin heti tämän hyäksi naiseksi itselleni ja voin kyllä sanoa, että ajan kanssa alkoi tuntumaan sitä huumaakin. Olen onnellinen ja tunnen kaipuuta ja pakahduttavaa hyvää oloa kun häntä ajattelen. Läheisyys tuntuu taivaalliselta. Ja on niin turvallinen olo, kun tietää hänen olevan myös sopiva minulle.
Mutta ei, en väitä pelkän sopivuuden riittävän tunteiden muodostumiseen. Ei nämä aiemmin ole tältä alkaneet tuntumaan.
Jo 3v yhdessä eikä huuman loppua ole näköpiirissä.
Ymmärrän. Mutta itselläni menee vähän toisin (olen siis ap). Itselläni vetovoima ei perustu pelkkään ulkonäköön, vaan myös siihen, millaista toisen kanssa on olla ja millainen persoona hän on. Joten minulla se vetovoiman kokemus yleensä kertoo kuitenkin siitä, että kyseessä on lupaava ihmissuhde. Toki sellainenkin voi mennä silti pieleen lukuisista syistä, mutta minulla oikeastaan ei sellainen "paperilla hyvä" tuota kestävämpää saati toimivampaa lopputulosta juuri tuosta syystä. Näissä keskusteluissa aina on tietty se, että kemia, "jalat alta", vau-efekti yms tarkoittavat eri ihmisille eri asioita.
Ihana kuitenkin kuulla tuosta teidän varsin onnistuneesta suhteesta! Ja ihana kuulla tietenkin myös, että tuollakin lailla voi löytää sen huuman. Ehkä olen joskus sitä vähän omallekin kohdalle toivonut, tai yrittänyt.
Itse en koskaan halunnut lähteä tyytymään, ja se harmittaa. Nyt olen 47-vuotias neitsyt, ja toki lastentekoon jo liian vanha ainakin. Enkä enää varmaan parisuhteeseen sopeutuisikaan kun on omat piintyneet vanhanpiian tavat.
Mutta kiva katsoa näin jälkeenpäin miten on tullut elämää tuhlattua ikään kuin uskoen että jossain tuolla on joku oikea ja maailmankaikkeus johdattaa meidät kyllä yhteen kunhan olen kärsivällinen ja pyrin sinkkunakin elämään täyttä elämää enkä jää surkuttelemaan osaani. Ihastunut olen ehkä noin 5 kertaa, mutta tunne ollut täysin yksipuolinen - asiaan vaikuttanee ette ole nuorenakaan ollut kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?
Onko kolme vuotta sinusta pitkä aika eikä nopeasti kuluva aika? Olen nyt sen verran ollut ilman parisuhdetta eli parittelematta.
N29
Minä olin neitsyt 29 v asti kun odotin sitä, että löydän mieleisen. Minun mielestäni 3 vuotta ei ole pitkä aika mutta tiedän, että monen mielestä on.
Nosta tasoasi, niin saat haluamasi miehet. Tästä tässä on pohjimmiltaan kyse, ei prinssejä saa jos ei ole prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en koskaan halunnut lähteä tyytymään, ja se harmittaa. Nyt olen 47-vuotias neitsyt, ja toki lastentekoon jo liian vanha ainakin. Enkä enää varmaan parisuhteeseen sopeutuisikaan kun on omat piintyneet vanhanpiian tavat.
Mutta kiva katsoa näin jälkeenpäin miten on tullut elämää tuhlattua ikään kuin uskoen että jossain tuolla on joku oikea ja maailmankaikkeus johdattaa meidät kyllä yhteen kunhan olen kärsivällinen ja pyrin sinkkunakin elämään täyttä elämää enkä jää surkuttelemaan osaani. Ihastunut olen ehkä noin 5 kertaa, mutta tunne ollut täysin yksipuolinen - asiaan vaikuttanee ette ole nuorenakaan ollut kaunis.
En ole neitsyt, mutta muuten aika samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.
Minäkin uskoin aivan liian pitkään että "kyllä se juuri sinulle oikea mies osuu vielä kohdalle, kun vähiten osaat odottaa". Nyt olen vieläkin yksin, liian vanha saamaan perhettä, ja voin sanoa että kipu lapsettomuudesta on välillä aivan sietämätöntä.
Jos saisin mahdollisuuden aloittaa alusta, tekisin aika monen asian eri tavalla. Nyt se on liian myöhäistä :(
Minäkään en pysty tuollaiseen tyytymissuhteeseen ja ennen kaikkea minusta se olisi tosi epäreilua sille vastapuolelle. Eli en todellakaan teeskentele ihastunutta, jos en sitä ole. Ja minulla ei ole vielä ikinä muuttuneet tunteet kaveruudesta muuksi, vaikka jonkun kerran olen todella toivonut, että olisi. Ja joo, sinkkuna olen ollut pitkän suhteen jälkeen viisi vuotta eikä loppua näy :)
Vierailija kirjoitti:
Nosta tasoasi, niin saat haluamasi miehet. Tästä tässä on pohjimmiltaan kyse, ei prinssejä saa jos ei ole prinsessa.
Usko tai älä, mutta olen miettinyt tätä. Mutta en suoraan sanottuna oikein keksi, mikä olisi sellainen ratkaiseva "taso-ongelma", jolle voisin tehdä jotain. Olen normaalipainoinen (enkä lähelläkään normaalipainon ylärajaa) ja ulkonäössä en usko olevan muutenkaan mitään varsinaisesti tasoa laskevaa elementtiä. Enkä keksi persoonastani tai luonteestanikaan sellaista. Tai no, tietysti aina voi olla parempi, aina voi olla vielä hoikempi, aina voisi olla timmimpi... Mutta suoraan sanottuna en usko, että ongelma voi olla tässäkään, koska ensinnäkään eivät nuo ihastukseni kohteet mitään malleja ole itsekään (joku voisi jopa pitää minua sinä tasokkaampana osapuolena, tosin itsehän sitä ihastuneena näkee aina asian toisinpäin), ja heidän eksänsä tai mahdolliset myöhemmät kumppaninsa eivät varmaan suurimman osan mielestä ole minua "parempia". No, syystä tai toisesta ovat kuitenkin kumppaniensa mieleen toki, ja yksilöllisistä mieltymyksistähän tässä on kyse.
Saan siis ihan hyvätasoisia tyyppejä kyllä - siitä ei tässä ole kyse. Moni voi olla jopa parilla paljon parempi kuin ne, joihin olisin ollut ihastunut. Minulla ei kemiat ja kipinät mene tuon yleisen tasoasteikon mukaan, en siis syty niistä asioista, joista tasoteorian mukaan minun "pitäisi" syttyä, jne.
Mutta kyllä, olen toki miettinyt, onko minussa jotain vikaa, tai voisinko olla vielä vetovoimaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta tasoasi, niin saat haluamasi miehet. Tästä tässä on pohjimmiltaan kyse, ei prinssejä saa jos ei ole prinsessa.
Usko tai älä, mutta olen miettinyt tätä. Mutta en suoraan sanottuna oikein keksi, mikä olisi sellainen ratkaiseva "taso-ongelma", jolle voisin tehdä jotain. Olen normaalipainoinen (enkä lähelläkään normaalipainon ylärajaa) ja ulkonäössä en usko olevan muutenkaan mitään varsinaisesti tasoa laskevaa elementtiä. Enkä keksi persoonastani tai luonteestanikaan sellaista. Tai no, tietysti aina voi olla parempi, aina voi olla vielä hoikempi, aina voisi olla timmimpi... Mutta suoraan sanottuna en usko, että ongelma voi olla tässäkään, koska ensinnäkään eivät nuo ihastukseni kohteet mitään malleja ole itsekään (joku voisi jopa pitää minua sinä tasokkaampana osapuolena, tosin itsehän sitä ihastuneena näkee aina asian toisinpäin), ja heidän eksänsä tai mahdolliset myöhemmät kumppaninsa eivät varmaan suurimman osan mielestä ole minua "parempia". No, syystä tai toisesta ovat kuitenkin kumppaniensa mieleen toki, ja yksilöllisistä mieltymyksistähän tässä on kyse.
Saan siis ihan hyvätasoisia tyyppejä kyllä - siitä ei tässä ole kyse. Moni voi olla jopa parilla paljon parempi kuin ne, joihin olisin ollut ihastunut. Minulla ei kemiat ja kipinät mene tuon yleisen tasoasteikon mukaan, en siis syty niistä asioista, joista tasoteorian mukaan minun "pitäisi" syttyä, jne.
Mutta kyllä, olen toki miettinyt, onko minussa jotain vikaa, tai voisinko olla vielä vetovoimaisempi.
Tuli typo. Piti lukea: "Moni voi olla PAPERILLA paljon parempi..." jne.
Miehiin ei kannata rakastua tai ihastua, kannattaa otraa mies, jos haluaa lapsia ja hyötyä. Kannattaa valita huolella. Hyvä työ, hyvät tulot, ei työtöntä, tupakoitsijaa , päihteiden käyttäjää,vaikeaa luonnetta. Pllua kun antaa säännöllisesti, niin myös pysyy tyytyväisenä.