Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole sellainen, että "veisi jalat alta", laimeammat suhteet taas eivät kestä
10.10.2021 |
Miten muut saavat sellaiset kaveripohjalta alkaneet tai ilman huumaa alkaneet jutut toimimaan? Itselläni suhteet aina lopahtavat, kun oma mielenkiinto alkaa loppua. Yksi ongelma on se, että en ole suhteissa ollut koskaan ihastunut - paitsi yhdessä, joka kestikin kymmenisen vuotta. Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut... Yleensä se menee niin, että alussa jaksan olla innostunut, mutta sitten alkaa kyllästyttää, en enää halua läheisyyttä, kun en tunne vetoa toiseen, ja oma mielenkiinto seksiä kohtaan vähenee (vaikka seksuaalisia haluja kyllä olisi). Minun on myös vaikea saada orgasmia, kun en syty toisesta, ja sen vuoksi kestää ja kestää ja kestää, ja lopulta joudun ottamaan jonkun lelun avuksi tai tyydyttämään itse itseni, kun ei kumppanin kanssa vaan tunnu tarpeeksi hyvältä. Ja lopulta nämä suhteet päättyvät, yleensä niin että toinen osapuoli alkaa kokea, etten ole yhtä rakastunut ja myös kärsii kun ei saa tarpeeksi läheisyyttä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kautta löydät nämä miesvaihtoehdot?
Työn tai vapaa-ajan juttujen kautta tai deittipalstalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Ap kirjoitti:
"Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut..."
Siis täh? Olet ollut lapsekkaasi ihastunut johonkin ja kun et ole saanutkaan napattua tyyppiä itsellesi, niin menet nokka kippurassa jonkun toisen miehen kainaloon teeskentelemään, että hän on sinulle tärkeä? Tietävätkö miehet, että he ovat sinulle vain tyytymistapauksia ja että oikeaa mielenkiintoa ei sinun puoleltasi ole? Mielestäni tuo on aika ilkeää ja se ei todellakaan edesauta hyvän suhteen syntymistä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Kuinka monta työkaveria olet käynyt läpi?
En muuten ymmärrä miksi pitää edes lähteä levittelemään koipiaan, jos toinen ei innosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?
Ei minusta kolme vuotta mahdoton aika olisikaan, mutta kun siihen voi mennä yli kymmenen vuotta. Olen kyllä siis ollut rakastunut pari kertaa eroni jälkeen, mutta en saanut näitä ihmisiä. Erostani on 10 vuotta, eli jos olisin odottanut oikeaa ihmistä, olisin ollut 10 vuotta sinkkuna. Ja elämässä on tietenkin paljon merkityksellisiä ja hyviä asioita ja nautin omasta elämästäni ja olen monelta osin siihen hyvin tyytyväinen, mutta on tiettyjä asioita, joita suhteelta kaipaan.
Mielummin 10v sinkkuja kuin valheellisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa odottaa seksiin menemisessä, ja kaveripohjalta en menis sille asteelle ollenkaan.
Yäk, en pysty lukemaan enää ap:n vastauksia. Hän tuntuu niin ylimieliseltä ja itseään jalustalla pitävällä tyypiltä, että ällöttää. Miehet ovat hänelle vain leikkikaluja, ei yhtään enempää. Ei tuollainen ihminen tarvitse mitään miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kiire suhteeseen? Mitä jos etsisit, kunnes tulee vastaan sellainen, josta oikeasti pidät? Vaikka siihen menisi sitten se 3 vuotta?
Onko kolme vuotta sinusta pitkä aika eikä nopeasti kuluva aika? Olen nyt sen verran ollut ilman parisuhdetta eli parittelematta.
N29
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odottaa seksiin menemisessä, ja kaveripohjalta en menis sille asteelle ollenkaan.
Näin muut tekevät, mutta ap haluaa syödä ja sählää kaikkien kaksilahkeisten kanssa, mitä eteen sattuu osumaan. Ap käyttää miehiä hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
Mieluummin silti otan 10 vuoden onnellisen suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa kipinöi, kuin jotain vuoden tai kahden tyytymissuhteita ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne vetoa. Ja tuo aiempi suhde ei siis kaatunut tämäntyyppisiin ongelmiin, vaan erilaisiin näkemyksiin siitä, millaista elämää haluttiin elää, esimerkiksi toiveet lasten hankkimisesta eivät kohdanneet.
Itse en ryhtyisi seksisuhteeseen ennenkuin nämä asiat on selvitetty. Samansuuntaiset toiveet pitää olla tulevaisuuden, lasten ym. suhteen. Tai ehkä aloitit pitkän suhteesi teininä jolloin ei vielä tunne itseäänkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Kuinka monta työkaveria olet käynyt läpi?
En muuten ymmärrä miksi pitää edes lähteä levittelemään koipiaan, jos toinen ei innosta.
En yhtään työkaveria, mutta kaksi on ollut sellaisia, joihin olen tutustunut työn parissa. Hiukan eri asia kuin työkaveri... Ja kyllä alussa on jollain lailla innostanut, mutta ei vaan ole tullut mitään huumaa tai edes ihastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että se "jalat alta"-suhde sitten kestäisi? Entä jos käy niinkuin useimmille, että tunne haalistuu ja lopahtaa? Minusta sinä et vain ole kypsä sitoutumaan, kannattaa tosiaan odotella.
Olen ollut 10 vuotta kestäneessä suhteessa aiemmin. Tietenkään jalat alta -suhdekaan ei välttämättä kestä. Mutta ainakin itselläni sellainen oli kestävämpi kuin nämä muut. Ja olisi niissä ainakin suhteen sisältö mielekkäämmän tuntuinen, joten vaikka nekään eivät kestäisi, ehkä olisin kuitenkin niissä onnellisempi. Ja kun nyt olen testannut näitä tyytymissuhteita, niin voin sanoa, että AINAKAAN ne eivät kestä. Mielelläni antaisin mahdollisuuden oikeasti kipinöivälle jutulle.
Mikset sitten jäänyt siihen 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jos siinä kerran kipinöi?
Se päättyi muista syistä. En haikaile sen suhteen perään, vaikka siitä ihan hyvät muistot ovatkin, ja ajattelen kyseisestä eksästä ihan hyvää, ei ole katkeruutta tms kummankaan puolelta.
No eihän nekään sulla sitten kestä.
Mieluummin silti otan 10 vuoden onnellisen suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa kipinöi, kuin jotain vuoden tai kahden tyytymissuhteita ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne vetoa. Ja tuo aiempi suhde ei siis kaatunut tämäntyyppisiin ongelmiin, vaan erilaisiin näkemyksiin siitä, millaista elämää haluttiin elää, esimerkiksi toiveet lasten hankkimisesta eivät kohdanneet.
Itse en ryhtyisi seksisuhteeseen ennenkuin nämä asiat on selvitetty. Samansuuntaiset toiveet pitää olla tulevaisuuden, lasten ym. suhteen. Tai ehkä aloitit pitkän suhteesi teininä jolloin ei vielä tunne itseäänkään?
Olin 20-vuotias silloin. Mielestäni ei ollut virhe olla tuossa suhteessa, vaikka sitten myöhemmin kävikin ilmi, että toivoimme lasten hankkimisen suhteen eri asioita. Suhde oli kuitenkin hyvä, antoisa, tasa-arvoinen ja intohimoinen, ja olemme edelleen hyvissä väleissä, vaikka itse suhde päättyikin. Ja kun kerran olin rakastunut, niin miksi olisin jättänyt sen suhteen väliin?
Kuinka epätoivoinen olet ap? Onko sinulla joku ajatus vielä esimerkiksi lasten saamisesta? Entä niillä miehillä, joita käyt läpi?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yrittänyt joskus olla vähän väkisin jonkun kanssa, mutta kyllä se tunne että vau pitää tulla heti..jos ei tule niin ei se tule ollenkaan.
Wau-fiilis pitää olla, mutta minusta se ei ole sama asia kuin se, et lähtee jalat alta. Minulle jälkimmäinen tarkoittaa sellaista hullua ihastumista, jossa ei oikein ole järkeä, vaan sen sijaan et seisoisi aikuisena valmiina suhteeseen, lankeaakin palvomaan maata toisen alla....
Ehkä vain semantiikkaa mut näin mä nää määrittelisin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti:
"Olen ollut kyllä ihastunut sen jälkeenkin, mutta en ole saanut näitä ihastuksenkohteita, joten olen joutunut tyytymään joihinkin muihin, jotka ovat olleet sinänsä ihania ihmisiä, mutta kun kipinä on puuttunut..."Siis täh? Olet ollut lapsekkaasi ihastunut johonkin ja kun et ole saanutkaan napattua tyyppiä itsellesi, niin menet nokka kippurassa jonkun toisen miehen kainaloon teeskentelemään, että hän on sinulle tärkeä? Tietävätkö miehet, että he ovat sinulle vain tyytymistapauksia ja että oikeaa mielenkiintoa ei sinun puoleltasi ole? Mielestäni tuo on aika ilkeää ja se ei todellakaan edesauta hyvän suhteen syntymistä mitenkään.
No en nyt nokka kippurassa, vaan olen kyllä viihtynyt heidän seurassaan ja yrittänyt tuntea vetoa, koska pidin heitä kuitenkin niin mukavina ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein haluat parisuhteelta? Mitä siinä pitäisi olla, että se olisi sinulle kyllin hyvä? Vain hyvää seksiä, siis sinun kannaltasi?
Olet ilmeisesti aika hankala tuuliviiri tapaus ja et edes itse tiedä mitä haluat. Elät vielä menneisyydessä ja roikut siinä vanhassa jutussasi kynsin hampain. Sinulla on vain hirveä tarve ja pakko löytää "joku" ja olla "me", joten lähdet sellaisen tyypin matkaan, joka ei nappaa. Tyydyt, koska olet itsekin epätoivoinen, joten eihän siitä mitään tule.
Sinun pitäisi oppia tuntemaan ensin itsesi ja vasta sen jälkeen voisit elää toisen ihmisen kanssa täysipainoisesti. Nyt vain odotat, että toinen tekisi taikoja sinun eteesi ja sinä hengaat mukana vaivautumatta yhtään. Pidät itseäsi miehen palkintona, etkä ota vastuuta hyvästä parisuhteesta ja sen hoitamisesta yhtään. On vain sinä ja sinun orkkusi, miehestä ei niin väliä.
Olisi siis paras, että leikit nyt niillä leluillasi toistaiseksi, opettelet tuntemaan itsesi ja lähdet etsimään miestä vasta kun solet valmis jakamaan itsesi ja avautumaan. Ei ole miesten syytä, että sinä olet tuollainen.
Mitä haen suhteelta? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, vetovoimaa, tunnetta siitä että haluan toista ja hän haluaa minua, merkityksellistä yhdessäoloa. Ei tarvitse asua yhdessä, joskaan ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi sitten, kun suhde on vakiintunut. Ja nimenomaan haluan juuri sellaista suhdetta, jossa voisi jakaa ja avautua, kohdata toinen aidosti ja kokea, että sovitaan yhteen ja että haluan olla juuri hänen kanssaan. Hyvä seksi on tietenkin tärkeää, mutta ei se minulle tarkoita yksipuolista tyydyttämistä. Toivon seksuaalista yhteensopivuutta henkisen yhteensopivuuden lisäksi.
Analyysisi meni aika pieleen.
Oletko muuten kertonut näille miehille, jonka kanssa olet ollut ja kyllästynyt heihin, että miksi haluat heistä eroon? Vai oletko vain mennyt yhteen vähän liian vähäisin eväin ja toivonut ilotulituksen tulevan? Oletko antanut miehille koskaan mahdollisuutta tulla puolitiehen vastaan?
Ekasta viestistä ymmärsin, että olet pitänyt suojamuurisi edessäsi ja se olet ollut sinä, joka ei ole ollutkaan halukas edes yrittämään enempää, vaan kun kyllästyt ja sen jälkeen heität rukkaset tiskiin kokonaan. Oletko jutellut koskaan kenenkään kanssa kunnolla, kuunnellut, ollut oikeasti läsnä ystävänä, ei kaverina? Onko seksi tullut aina nopeasti mukaan?
Seksin suhteen se on vaihdellut - joskus toinen on ollut tuttu jo ennestään vaikka työn kautta, jolloin on ehditty olla läsnä kaverina jo ennen suhdeviritelmää, joskus sitten on tavattu vaikka netissä, jolloin seksi on tullut kuvioihin sellaiseen käsittääkseni aika normaaliin aikaan. Näissä suhteissa on ollut paljon keskustelua, ja ollaan kyllä tutustuttu ja tultu henkisesti ihan läheisiksi - mutta valitettavasti enemmänkin juuri "vain" ystävinä, ainakin monin puoleltani. Eivät siis ole olleet mitään pinnallisia suhteita siinä mielessä - vaikka toisaalta ainakin omasta näkökulmastani suhteen syvällisyys on kärsinyt juuri sen kipinän puuttumisen vuoksi.
Yleensä nämä ovat loppuneet itse asiassa niin, että toinen osapuoli on halunnut lopettaa, kun on kokenut, etten ole yhtä rakastunut ja kiinnostunut, ja esim. läheisyyttä on ollut aika vähän minun puoleltani.
Mikä on normaali aika suhteessa seksin aloittamiselle?
Sellainen, jolloin se molempien osapuolien mielestä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eihän tuohon mitään ajallista määritelmää voi olla, koska ihmiset ovat erilaisia ja myös suhteet ovat erilaisia. On myös eri asia, ollaanko aloittelematta suhdetta ennestään tutun työkaverin kanssa vai juuri netissä tavatun, toistaiseksi tuntemattoman kanssa.
Kuinka monta työkaveria olet käynyt läpi?
En muuten ymmärrä miksi pitää edes lähteä levittelemään koipiaan, jos toinen ei innosta.
En yhtään työkaveria, mutta kaksi on ollut sellaisia, joihin olen tutustunut työn parissa. Hiukan eri asia kuin työkaveri... Ja kyllä alussa on jollain lailla innostanut, mutta ei vaan ole tullut mitään huumaa tai edes ihastumista.
Selvä. Mutta silti auot koipesi miehille ja teeskentelet olevasi kiinnostunut heistä? Aika hurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka epätoivoinen olet ap? Onko sinulla joku ajatus vielä esimerkiksi lasten saamisesta? Entä niillä miehillä, joita käyt läpi?
Molempiin jälkimmäisiin kysymyksiin: ei ole. Ja ekaan kysymykseen: en mielestäni ole mitenkään epätoivoinen.
Mitä kautta löydät nämä miesvaihtoehdot?