Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta on tehty liian vaikeaa ja monimutkaista. Pienille lapsille riittäisi hyvä hoiva, ruoka ja turva, pari pientä leikkihetkeä ja päikkärit ilman vasuja ja kehityskeskusteluja. Keskitytään olennaiseen eli lastenhoitoon.
Jep. Siksi en tajua miksi terveet ihmiset raahaa lapsia virikehoitoa saamaan.
Muutenkin ylikuormittuneisiin hoitopaikkoihin tosiaan viedään lapsia "virikehoitoon", ilman todellista hoidontarvetta vanhempien työn tai sairauden vuoksi, en ymmärrä tätä. Kyllä se ensisijaisesti huoltajien vastuulla on tarjota lapselleen riittävästi niitä virikkeitä ilman että hänet viedään sen vuoksi ylikuormittuneisiin hoitopaikkoihin?
Vierailija kirjoitti:
". . . vieläkin on laillista lastenhoitajan laatia vasuja, mutta opettaja on kuitenkin vastuussa niistä.
Opettaja siis tarkistaa ja tietääkseni allekirjoittaa ne. Tässä maassa on lukemattomia pk-ryhmiä ilman opettajaa ja vasut on tehtävä.
Niinpä joku lapset hyvin tunteva hoitaja on niitä tekemässä ja vähän vieraampi opettaja ottaa niistä vastuun.
.
Hoitaja siis tekee opettajan työn ja opettaja kirjaa nimen alle ja ottaa niistä palkan?
Jokin tuossa yhtälössä ei nyt kuulosta reilult
a.
Ongelmistahan tässä ketjussa puhutaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Minulla ihan samanlainen kokemus! Tiimillä ei ole yhteistä aikaa käytännössä lainkaan.
T. vuorohoidon vaka-ope
On sinappikoneiden paapominen hankalaa !!
Vierailija kirjoitti:
Toiselle alalle töihin kirjoitti:
Lähtekää nyt hyvät hoitajat pois tuolta alalta. Olette ammattilaisia ja löydätte kyllä muulta toiselta alalta töitä. Nyt näyttäkää Kiurulle ettei silmillenne hypitä.
Miltähän alalta vaikkapa 20v vain pkssa työskennellyt vakalh saisi töitä?
Tämän minäkin tahtoisin tietää!
T. Pian 20v vakahoitajana plakkarissa ja esim.jokin sairaalan 2-3-vuorotyö niin, että jo olemassa olevat työkokemuslisäni tippuisivat pois ei todellakaan houkuttele. Ojasta allikkoon olisi se.
Vierailija kirjoitti:
On sinappikoneiden paapominen hankalaa !!
Kannattaisi käyttää se oma mussukka lääkärissä, jos on sinappikone 2v iän jälkeenkin.
En jaksa lukea pitkää ketjua, mutta onko ollut puhetta siitä, mikä on yksi iso osasyy Helsingin nykykaaokseen päivähoitoasioissa.
Poliittisella päätöksellä laajennettiin maksuton päivähoito kaikille 5-vuotiaille (osapapäiväinen) muutama vuosi sitten ilman, että oli tiloja tai henkilökuntaa valmiina, tai siis todella lyhyellä varoitusajalla piti luoda satoja päivähoitopaikkoja tyhjästä. Ne on pitkälti tämän päätöksen perua ne esim. puistoihin ja pelikentille pystytetyt väliaikaiset parakit tai siis paviljongit. Tähän vielä päälle kotihoidon Helsinki-lisän poistaminen, niin tilat ja henkilökunta on entistä riittämättömämmät, henkilökuntaa kun ei pysty tehtaalla valmistamaan.
Eli kun Nata menee sinne valtuustoon päättäjiä kovistelemaan, niin toivottavasti ei tehdä enää päätöksiä, jotka vievät ojasta allikkoon. Henkilökuntapula ei siis johdu siitä, että yhtäkkiä oltaisiin lähdetty muihin töihin. Toki sekin seuraus tästä aiemmasla valtuuston peffailusta alkaa mahdollisesti konkretisoitumaan.
Eli ei enää laajenneta ilmaista päivähoitoa kaikille, jos ei ole niitä päiväkoteja ja hoitajia, kiitos.
(joo, tiedän, että täällä ei asioihin vaikuteta)
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Voisit ehkä vähän höllätä niin taakkasi kevenisi. Tavallisen lapsen vasuun ei todellakaan mene kolmea tuntia. Tuen tarpeisten papereihin menee hieman enemmän aikaa, mutta siinä on meillä ainakin osaksi tekemässä veo. Eikä niihinkään menee 3h/lapsi.
Kuulostaa myös siltä että teillä on ihan vaan kommunikointiongelma ryhmässä. Vuororyhmä on sen suhteen hankala, mutta esim. perinteisen viestivihkon kautta kulkisi tuollainen tieto että ”tehdään majaa, älkää hajottako”.
Mutta sikäli olen samaa mieltä, että vasussa on paljon hienoja ja tärkeitä asioita, joista monia tulee toteutettua arjessa ihan ilman sen kummempia suunnitteluita, kun tahtotila on tiimissä oikea. Kaiken kirjaaminen vie mielestäni vain aikaa ja kukaan ei ehdi niitä hienoja kirjauksia koskaan edes lukea. Melko turhaa työtä siis.
T. Toinen vaka ope
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea pitkää ketjua, mutta onko ollut puhetta siitä, mikä on yksi iso osasyy Helsingin nykykaaokseen päivähoitoasioissa.
Poliittisella päätöksellä laajennettiin maksuton päivähoito kaikille 5-vuotiaille (osapapäiväinen) muutama vuosi sitten ilman, että oli tiloja tai henkilökuntaa valmiina, tai siis todella lyhyellä varoitusajalla piti luoda satoja päivähoitopaikkoja tyhjästä. Ne on pitkälti tämän päätöksen perua ne esim. puistoihin ja pelikentille pystytetyt väliaikaiset parakit tai siis paviljongit. Tähän vielä päälle kotihoidon Helsinki-lisän poistaminen, niin tilat ja henkilökunta on entistä riittämättömämmät, henkilökuntaa kun ei pysty tehtaalla valmistamaan.
Eli kun Nata menee sinne valtuustoon päättäjiä kovistelemaan, niin toivottavasti ei tehdä enää päätöksiä, jotka vievät ojasta allikkoon. Henkilökuntapula ei siis johdu siitä, että yhtäkkiä oltaisiin lähdetty muihin töihin. Toki sekin seuraus tästä aiemmasla valtuuston peffailusta alkaa mahdollisesti konkretisoitumaan.
Eli ei enää laajenneta ilmaista päivähoitoa kaikille, jos ei ole niitä päiväkoteja ja hoitajia, kiitos.
(joo, tiedän, että täällä ei asioihin vaikuteta)
Sinä et jaksa lukea pitkää ketjua missä ihmiset avautuvat ahdingostaan, joten mekään emme jaksa lukea sinun kommentointiasi. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Millainen työkaveri heittää toisen tekemän työn (valokuvat) roskiin tai vie uuden leikkimateriaalin (lakanat) pois edes kysymättä, mitä varten ne on johonkin jätetty? Minusta tuo kuulostaa valitettavasti siltä, että työkaverisi siivoaa noita tavaroita pois mielenosoituksena/näpäyttääkseen sinua. Kai nyt jokainen alalla työskentelevä tajuaa, että esim. valokuvia ei ole tulostettu turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Voisit ehkä vähän höllätä niin taakkasi kevenisi. Tavallisen lapsen vasuun ei todellakaan mene kolmea tuntia. Tuen tarpeisten papereihin menee hieman enemmän aikaa, mutta siinä on meillä ainakin osaksi tekemässä veo. Eikä niihinkään menee 3h/lapsi.
Kuulostaa myös siltä että teillä on ihan vaan kommunikointiongelma ryhmässä. Vuororyhmä on sen suhteen hankala, mutta esim. perinteisen viestivihkon kautta kulkisi tuollainen tieto että ”tehdään majaa, älkää hajottako”.
Mutta sikäli olen samaa mieltä, että vasussa on paljon hienoja ja tärkeitä asioita, joista monia tulee toteutettua arjessa ihan ilman sen kummempia suunnitteluita, kun tahtotila on tiimissä oikea. Kaiken kirjaaminen vie mielestäni vain aikaa ja kukaan ei ehdi niitä hienoja kirjauksia koskaan edes lukea. Melko turhaa työtä siis.
T. Toinen vaka ope
Samaa mieltä! Yhtä vasua kohti aikaa menee maksimissaan tunti. Vartti valmisteluun, puoli tuntia keskusteluun ja vartti keskustelun aikana tehtyjen kirjausten täsmennyksiin. Ei vasun tarvitse olla pitkä eikä koko elämää ja maailmaa syleilevä. Sen pitää olla sen verran tiivis ja napakka, että tiimikaveri pystyy lukemaan sen muutamassa minuutissa ka muistamaan, mitä siinä lukee. Tuen lasten vasuun menee puoli tuntia pidempään ja jos tarvitaan tulkkia, puoli tuntia lisää.
Kun resurssia ei ole loputtomasti, ei voi tehdä kaikkea, mitä osaisi ja haluaisi, vaan pitää tehdä se, mikä on realistista saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle alalle töihin kirjoitti:
Lähtekää nyt hyvät hoitajat pois tuolta alalta. Olette ammattilaisia ja löydätte kyllä muulta toiselta alalta töitä. Nyt näyttäkää Kiurulle ettei silmillenne hypitä.
Miltähän alalta vaikkapa 20v vain pkssa työskennellyt vakalh saisi töitä?
Tämän minäkin tahtoisin tietää!
T. Pian 20v vakahoitajana plakkarissa ja esim.jokin sairaalan 2-3-vuorotyö niin, että jo olemassa olevat työkokemuslisäni tippuisivat pois ei todellakaan houkuttele. Ojasta allikkoon olisi se.
Koronajäljittäjäksi?Niistähän on pulaa. Tai alat opiskella vaikka terkkariksi. Kyllä niitä mahdollisuuksia on muitakin kun viitsii ryhtyä tuumasta toimeen. Lh:n palkka on niin olematon että ihan sama joku satasen lisä sinne tänne. Ei tuota hommaa viitsi kukaan sairastumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Voisit ehkä vähän höllätä niin taakkasi kevenisi. Tavallisen lapsen vasuun ei todellakaan mene kolmea tuntia. Tuen tarpeisten papereihin menee hieman enemmän aikaa, mutta siinä on meillä ainakin osaksi tekemässä veo. Eikä niihinkään menee 3h/lapsi.
Kuulostaa myös siltä että teillä on ihan vaan kommunikointiongelma ryhmässä. Vuororyhmä on sen suhteen hankala, mutta esim. perinteisen viestivihkon kautta kulkisi tuollainen tieto että ”tehdään majaa, älkää hajottako”.
Mutta sikäli olen samaa mieltä, että vasussa on paljon hienoja ja tärkeitä asioita, joista monia tulee toteutettua arjessa ihan ilman sen kummempia suunnitteluita, kun tahtotila on tiimissä oikea. Kaiken kirjaaminen vie mielestäni vain aikaa ja kukaan ei ehdi niitä hienoja kirjauksia koskaan edes lukea. Melko turhaa työtä siis.
T. Toinen vaka ope
Samaa mieltä! Yhtä vasua kohti aikaa menee maksimissaan tunti. Vartti valmisteluun, puoli tuntia keskusteluun ja vartti keskustelun aikana tehtyjen kirjausten täsmennyksiin. Ei vasun tarvitse olla pitkä eikä koko elämää ja maailmaa syleilevä. Sen pitää olla sen verran tiivis ja napakka, että tiimikaveri pystyy lukemaan sen muutamassa minuutissa ka muistamaan, mitä siinä lukee. Tuen lasten vasuun menee puoli tuntia pidempään ja jos tarvitaan tulkkia, puoli tuntia lisää.
Kun resurssia ei ole loputtomasti, ei voi tehdä kaikkea, mitä osaisi ja haluaisi, vaan pitää tehdä se, mikä on realistista saavuttaa.
Ei se vaan käytännössä mene noin. On vanhempia joilla riittää niin paljon kysyttävää ettei puoli tuntia mitenkään riitä. Et voi jättää keskustelua kesken. Eikö itseasiassa vasu keskustelua varten olekin virallisesti varattu tunti, eli se oletettu aika joka siihen menee.
Lasten elämähän on leikkiä, liikettä, laulua. Mikä niistä on se kuormittava osuus?
Positiivinen kasvatus lähtee aikuisten ja lasten hyvinvoinnista ja hyvinvointitaitojen opettamisesta. Jokin ei nyt täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Lasten elämähän on leikkiä, liikettä, laulua. Mikä niistä on se kuormittava osuus?
Positiivinen kasvatus lähtee aikuisten ja lasten hyvinvoinnista ja hyvinvointitaitojen opettamisesta. Jokin ei nyt täsmää.
Kuormittava osuus on se, että nykypäivän lapsille ei ole asetettu selkeitä rajoja, joten tekevät päiväkodissa mitä lystää. Koulun puolellahan nämä ovat sitten jo täysin voittamattomia eikä opettajalla ole mitään sanomista.Kuormittava osa on myös jatkuva melu. Korvissa soi kun pääsee kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Las
Hehämähän on leikkiä, liikettä, laulua. Mikä niistä on se kuormittava osuus?
Positiivinen kasvatus lähtee aikuisten ja lasten hyvinvoinnista ja hyvinvointitaitojen opettamisesta. Jokin ei nyt täsmää.
Kuormittava osuus on se, että nykypäivän lapsille ei ole asetettu selkeitä rajoja, joten tekevät päiväkodissa mitä lystää. Koulun puolellahan nämä ovat sitten jo täysin voittamattomia eikä opettajalla ole mitään sanomista.Kuormittava osa on myös jatkuva melu. Korvissa soi kun pääsee kotia.
Heh, vanhaa Poliisit-sarjan jaksoa lainatakseni; poliisi käskyttää tilanteen ollessa ns päällä miestä olemaan hiljaa (häiritsee siis kiinniottamistilannetta ja sen selvittämistä siinä taustalla) ja mies kysyy "miksi minun on oltava hiljaa", no "koska poliisi käskee" vastaa poliisi johon hän toteaa, että "minua ei poliisi komenna".
Juu ei varmaan niin, tätä näkee jo siellä varhaiskasvatuksessa saati sitten koulumaailmassa, kun lapsi/nuori ei ole tottunut sanaan "ei" eikä auktoriteeteillä ole paskankaan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Lasten elämähän on leikkiä, liikettä, laulua. Mikä niistä on se kuormittava osuus?
Positiivinen kasvatus lähtee aikuisten ja lasten hyvinvoinnista ja hyvinvointitaitojen opettamisesta. Jokin ei nyt täsmää.
Lue sitä kokemuksia varhaiskasvatuksesta instagramryhmää niin saat vastauksia kysymykseesi.
Minkä verran te varhaiskasvattajat olette olleet pois töistä tänä vuonna, tähän mennessä?
Jep. Siksi en tajua miksi terveet ihmiset raahaa lapsia virikehoitoa saamaan.