Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran te varhaiskasvattajat olette olleet pois töistä tänä vuonna, tähän mennessä?
Yhden päivän oman sairauden vuoksi ja toisen lapsen sairauden vuoksi.
Jos vanhemmilla niin hirveästi kysymyksiä, että puoli tuntia ei riitä vasukeskusteluun, on ehkävanhempainilta jäänyt pitämättä ja päivittäiset kohtaamiset huonolaatuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran te varhaiskasvattajat olette olleet pois töistä tänä vuonna, tähän mennessä?
0 päivää. Viime vuonna 1 päivä kun odottelin koronatestitulosta.
Mut mä tykkäänkin työstäni. Semmoinen jokaviikkoinen sijaisrumba on naurettavaa, amatöörien touhua.
Ooh mitä sankareita, kuuluu kehän kiillotuksen narina kuuhun asti.
Itse olen ollut n.6vkoa pois töistä, 2x flunssan takia joka äityi aika pahaksi korva,-keuhko ym tulehduksineen ja 3x erään sairauden takia joka minulla diagnosoitiin viimesyksynä ja pahana ollessaan estää kävelemisen.
Lopuksi: sairastamisesta syyllistäminen on vain yksi esimerkki pahoinvoivasta työkulttuuristamme, upeata toimintaa naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Millainen työkaveri heittää toisen tekemän työn (valokuvat) roskiin tai vie uuden leikkimateriaalin (lakanat) pois edes kysymättä, mitä varten ne on johonkin jätetty? Minusta tuo kuulostaa valitettavasti siltä, että työkaverisi siivoaa noita tavaroita pois mielenosoituksena/näpäyttääkseen sinua. Kai nyt jokainen alalla työskentelevä tajuaa, että esim. valokuvia ei ole tulostettu turhaan.
Paitsi sinkoileva siivousvimmainen, joka vouhkaa kun kukaan ei tee mitään ja kaikki on hujanhajan ja hän aina joutuu aikuisten ihmisten jälkiä siivoamaan.
Olen pahoillani, näitä löytyy. Osa näpäyttelee ja osa ei oikeasti tajua kun on niin kiire ehtiä hössöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Voisit ehkä vähän höllätä niin taakkasi kevenisi. Tavallisen lapsen vasuun ei todellakaan mene kolmea tuntia. Tuen tarpeisten papereihin menee hieman enemmän aikaa, mutta siinä on meillä ainakin osaksi tekemässä veo. Eikä niihinkään menee 3h/lapsi.
Kuulostaa myös siltä että teillä on ihan vaan kommunikointiongelma ryhmässä. Vuororyhmä on sen suhteen hankala, mutta esim. perinteisen viestivihkon kautta kulkisi tuollainen tieto että ”tehdään majaa, älkää hajottako”.
Mutta sikäli olen samaa mieltä, että vasussa on paljon hienoja ja tärkeitä asioita, joista monia tulee toteutettua arjessa ihan ilman sen kummempia suunnitteluita, kun tahtotila on tiimissä oikea. Kaiken kirjaaminen vie mielestäni vain aikaa ja kukaan ei ehdi niitä hienoja kirjauksia koskaan edes lukea. Melko turhaa työtä siis.
T. Toinen vaka ope
Samaa mieltä! Yhtä vasua kohti aikaa menee maksimissaan tunti. Vartti valmisteluun, puoli tuntia keskusteluun ja vartti keskustelun aikana tehtyjen kirjausten täsmennyksiin. Ei vasun tarvitse olla pitkä eikä koko elämää ja maailmaa syleilevä. Sen pitää olla sen verran tiivis ja napakka, että tiimikaveri pystyy lukemaan sen muutamassa minuutissa ka muistamaan, mitä siinä lukee. Tuen lasten vasuun menee puoli tuntia pidempään ja jos tarvitaan tulkkia, puoli tuntia lisää.
Kun resurssia ei ole loputtomasti, ei voi tehdä kaikkea, mitä osaisi ja haluaisi, vaan pitää tehdä se, mikä on realistista saavuttaa.
Ei se vaan käytännössä mene noin. On vanhempia joilla riittää niin paljon kysyttävää ettei puoli tuntia mitenkään riitä. Et voi jättää keskustelua kesken. Eikö itseasiassa vasu keskustelua varten olekin virallisesti varattu tunti, eli se oletettu aika joka siihen menee.
Tietenkin voi rajata keskusteluajan. Oman lapsen opettaja piti eskarilaisen leopsin aamukasilta teamsin välityksellä. Puolen tunnin jälkeen hän kohteliaasti kertoi, että pitää siirtyä seuraavaan kokoukseen ja se oli sillä hyvä. Omaa nahjusmaisuutta, jos ei pysty rajaamaan vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa järkevää jeesustella ja kysellä täällä montako sairaslomapäivää ollut vakaväellä tänä vuonna. Ei tule sitten mieleen, että tätä työtä tehdään aikamoisessa bakteeri- ja viruspesässä verrattuna esim. lähinnä etätöitä tekevään toimistotyöntekijään, daa..
". . .sairastamisesta syyllistäminen on vain yksi esimerkki pahoinvoivasta työkulttuuristamme."
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poissaoloja tänä vuonna 2pv, molemmat migreenissä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkevää jeesustella ja kysellä täällä montako sairaslomapäivää ollut vakaväellä tänä vuonna. Ei tule sitten mieleen, että tätä työtä tehdään aikamoisessa bakteeri- ja viruspesässä verrattuna esim. lähinnä etätöitä tekevään toimistotyöntekijään, daa..
Valitettavan totta. Lasten päivähoidon työntekijät nappaavat kontolleen jokaisen syysflunssan, korona-altistuksen,sun muun epidemian mitä lapset kantaa mukanaan päivähoitoon.
Valitettavan usein osa vanhemmista ei edes tiedosta tai väitä edes ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että kun ilmiselvästi sairas lapsi tuodaan ja jätetään (usein vaivihkaa) hoitoon, seurauksena saattaa olla että koko yksikkö on taudin kourissa, hoitajineen .
Jopa viikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronakaranteenissa on jossain yksiköissä jouduttu olemaan yleensä sen lakisääteisen 10 pv eli 2 viikkoa. Tämä ei siis ole vapaa-ehtoista , vaan laki velvoittaa ja määrää .
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran te varhaiskasvattajat olette olleet pois töistä tänä vuonna, tähän mennessä?
12 päivää flunssien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskasvatuksen/ lasten päivähoidon henkilökunnan altistuminen erilaisille epidemioille mitkä vuosittain jyllää (hoitopaikoissa joissa lukemattomia lapsia hoidetaan ja vanhemmat/huoltajat/hakijat kontaktoivat päivittäin) --
on aivan omaa luokkaansa riskeineen.
Siellä päivittäin työskennellään ryhmissä, missä lapsijoukoissa aivastellaan, räkä valuu, sitten syödään sitä räkää, kuolataan, kaivellaan vaikkamitä, jne .
Vanhemmat kiikuttaa kuumeisia lapsia hoitoon , osa epähuomiossa, osa tarkoituksella.
Osa lapsista saattaa sairastua kuluvan hoitopäivän aikana , napattuaan joltain ryhmässä olevalta senhetkisen kiertävän taudin.
Ei ne maskit suo 100% suojaa, varsinkin kun henkilökunnan on esimerkiksi ruokansa syötävä lapsirthmässä , pöydän aaressa lasten kanssa ja maski naamalla aika mahdotonta ellei pillillä ime ja soseuta ruokaansa.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen/ lasten päivähoidon henkilökunnan altistuminen erilaisille epidemioille mitkä vuosittain jyllää (hoitopaikoissa joissa lukemattomia lapsia hoidetaan ja vanhemmat/huoltajat/hakijat kontaktoivat päivittäin) --
on aivan omaa luokkaansa riskeineen.
Siellä päivittäin työskennellään ryhmissä, missä lapsijoukoissa aivastellaan, räkä valuu, sitten syödään sitä räkää, kuolataan, kaivellaan vaikkamitä, jne .
Vanhemmat kiikuttaa kuumeisia lapsia hoitoon , osa epähuomiossa, osa tarkoituksella.
Osa lapsista saattaa sairastua kuluvan hoitopäivän aikana , napattuaan joltain ryhmässä olevalta senhetkisen kiertävän taudin.
Ei ne maskit suo 100% suojaa, varsinkin kun henkilökunnan on esimerkiksi ruokansa syötävä lapsirthmässä , pöydän aaressa lasten kanssa ja maski naamalla aika mahdotonta ellei pillillä ime ja soseuta ruokaansa.
Maskiin tehdään reikä ja pillillä imetään sen läpi oma ateria mikä on soseutettu.
Maskipakkohan on vielä hoitopaikoissa?
Etätyönä lapsia mahdoton hoitaa. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskavatuksen ja päivähoitopaikkojen laivat päästetään näköjään oikein kunnolla rysähtämään kokka edellä pohjaan, ennen kuin tosissaan reagoidaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
On sinappikoneiden paapominen hankalaa !!
On se ihan kirjaimellisesti kun talo kaksikerroksinen ja toiminnat pakosti erikerroksissa. Sinappikoneista 2 ei kävele lainkaan, 4 on kannettava raput ja 3 täytyy taluttaa. Hoitajia 2. Ketään ei saa jättää valvomatta kumpaankaan kerrokseen. Todellakin on hankalaa ja mahdotonta kun omistaa 2 jalkaa ja kättä. Onneksi pääsen pois talosta. Tykkään työstäni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Olen väsynyt siihen alituiseen riittämättömyyteen ja kuulluksi tulemattomuuteen. Viis ryhmän realiteeteista kunhan se on täysi. Ikävä jää perheitä ja naperoita jotka ovat syyttömiä hlökunnan hankaluuksiin. Minun rajani tuli vastaan ja se venyi liiankin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen/ lasten päivähoidon henkilökunnan altistuminen erilaisille epidemioille mitkä vuosittain jyllää (hoitopaikoissa joissa lukemattomia lapsia hoidetaan ja vanhemmat/huoltajat/hakijat kontaktoivat päivittäin) --
on aivan omaa luokkaansa riskeineen.
Siellä päivittäin työskennellään ryhmissä, missä lapsijoukoissa aivastellaan, räkä valuu, sitten syödään sitä räkää, kuolataan, kaivellaan vaikkamitä, jne .
Vanhemmat kiikuttaa kuumeisia lapsia hoitoon , osa epähuomiossa, osa tarkoituksella.
Osa lapsista saattaa sairastua kuluvan hoitopäivän aikana , napattuaan joltain ryhmässä olevalta senhetkisen kiertävän taudin.
Ei ne maskit suo 100% suojaa, varsinkin kun henkilökunnan on esimerkiksi ruokansa syötävä lapsirthmässä , pöydän aaressa lasten kanssa ja maski naamalla aika mahdotonta ellei pillillä ime ja soseuta ruokaansa.
Maskiin tehdään reikä ja pillillä imetään sen läpi oma ateria mikä on soseutettu.
Maskipakkohan on vielä hoitopaikoissa?
Etätyönä lapsia mahdoton hoitaa. . .
Maskipakkoa ei enää ole ainakaan kaikkialla. Ei meilläkään. Käytämme harkinnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakalaki uudistui muutama vuosi sitten. Tuli vaatimus, että työn pohjana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja että jokaiselle lapselle laaditaan vasu.
Ehdottomasti hyvä asia ja hyvä suunta.
MUTTA: Vasun perusteiden mukaisesti minä opettajana vastaan, että vasu toteutuu. Mutta kun se ei toteudu, jos meillä ei ole aikaa tehdä ryhmävasua. Jos emme koskaan aikuisten kesken voi oikeasti rauhassa istua alas ja pohtia, mitä oppimiskäsitys (lapsen aktiivinen toimijuus, oppimisympäristö, dokumentointi, ydintaidot eli laaja-alainen osaaminen) juuri meidän ryhmässämme tarkoittaa. Pitäisi ehdottomasti olla yhden päivän (ellei kahden) suunnittelu tiimille ainakin kerran puolessa vuodessa. Saataisiin yhteinen pohja työlle, mitä valtakunnallinen vasu juuri meidän tiimissä tarkoittaa.
Nyt joudun opena vastata vasun toteutumisesta, mutta emme tiimissä ole ehtineet käydä läpi, mitä se tarkoittaa. Emme ole yhdessä ehtineet jutella oppimisympäristöstä tms. Sitten jokainen puuhailee itsekseen, toinen rakentaa leikkiympäristöä minkä toinen onkin purkanut seuraavana päivänä, kun ei olla ehditty yhdessä sopia, miksi leikkiympäristöä oli kehitetty ja mihin suuntaan. Esim. toin kotoa vanhoja lakanoita, että saisimme lapsille majoja ym rekvisiittaa. Niin joku työntekijä vienyt vanhat lakanat pois. Turhaa työtä.
Tai valokuvaan ja dokumentoin lasten kiinnostuksenkohteita ja oppimista, niin joku heittää ne roskiin. Kun ei vuororyhmässä ole aikaa nähdä kaikkia tiimin jäseniä edes joka viikko tunnin tiimipalaverissa. Muutenkaan tunnin tiimipalaverissa per viikko ei ehdi oikein aloittaa mitään, kun aika jo mennyt. Ja opena joudun/saan tehdä lasten vasut. Ennakkoon menee ainakin tunti, kun kerää lapsen mielenkiinnonkohteita, tuen tarpeita yms. Sitten tunti vasussa ja tunti puhtaaksikirjoittamisessa. Jos lapsia ryhmässä 21, on se monen viikon työmäärä yhteensä. Ja työ täytyy tehdä muun työn ohessa. Vaikka suunnitteluaikaa on, ei se riitä mitenkään tähän, vaan pitää nipistää sieltä sun täältä, että ehtisi tehdä vasut. Sitten lisäksi vasujen havaintojen keruu yhdessä tiimin kanssa ja vasun menetelmien siirto tiimikavereiden tietoon (kun eivät ole läsnä vasu-palaverissa huoltajien kanssa).. Missä välissä mitenkään ehtii? Jos käyttää tiimipalaveriajan lasten vasuihin, ei ehdi puhua muista asioista kuten vaikka suunnittelusta (oppimisympäristön tai projektin asioista) seuraavaa tai edeltävää viikkoa koskien.
Mielestäni uusi vasu on hyvä. Se tuo lisää työtä ja ammattimaisuutta työhömme. Mutta se vie aikaa ja resursseja. Ope kokee stressiä ja hoitajat kokevat joutuvansa olemaan "yksin" lasten kanssa, kun ope on esim. 21 lasta x 3 tuntia pois näin syksyisin ryhmästä jo lasten vasuihin liittyen.
Kova vastuu opetushallitukselta, että minä opena vastuussa vasusta. Sitten
Millainen työkaveri heittää toisen tekemän työn (valokuvat) roskiin tai vie uuden leikkimateriaalin (lakanat) pois edes kysymättä, mitä varten ne on johonkin jätetty? Minusta tuo kuulostaa valitettavasti siltä, että työkaverisi siivoaa noita tavaroita pois mielenosoituksena/näpäyttääkseen sinua. Kai nyt jokainen alalla työskentelevä tajuaa, että esim. valokuvia ei ole tulostettu turhaan.
Paitsi sinkoileva siivousvimmainen, joka vouhkaa kun kukaan ei tee mitään ja kaikki on hujanhajan ja hän aina joutuu aikuisten ihmisten jälkiä siivoamaan.
Olen pahoillani, näitä löytyy. Osa näpäyttelee ja osa ei oikeasti tajua kun on niin kiire ehtiä hössöttää.
Jooh...no niin...ja sitten enempi vastavuoroisesti löytyy sitten näitä joilla merkillinen tapa olla sottaisia ja jotka sotkee ikään kuin niiden äiti tulisi vieläkin aikuisen kultamussunsa jäljessä passaamassa ja siivoaisi, ajatuksena sikailijoilla on : kyllä sen Joku siitä sitte korjaa jos kerta jotain häiritsee . . . . .
Ihan okei, paitsi ettei mitään ikinä löydä ja aikaa kaiken etsimiseen menee tuhottomasti, kun possuttelijat eivät vaivaudu viemään tietenkään mitään niille paikoilleen.
Tipautetaan kädestä siihen mihin sattuu jäämään. Joku korjaa sen kyllä siittä. Älkää hei niuhoittako, ehe ehe.
Mieluummin perussiisti työkaveri kun joku sottapytty haisuli.
". . . Onneksi pääsen pois talosta.
Tykkään työstäni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin.
Olen väsynyt siihen alituiseen riittämättömyyteen ja kuulluksi tulemattomuuteen.
Viis ryhmän realiteeteista kunhan se on täysi.
Ikävä jää perheitä ja naperoita jotka ovat syyttömiä hlökunnan hankaluuksiin.
Minun rajani tuli vastaan,
ja se venyi liiankin pitkälle."
Älkää enää tyhmänä kysykö mistä johtuu työvoimapula alalla.
Vierailija kirjoitti:
Ooh mitä sankareita, kuuluu kehän kiillotuksen narina kuuhun asti.
Itse olen ollut n.6vkoa pois töistä, 2x flunssan takia joka äityi aika pahaksi korva,-keuhko ym tulehduksineen ja 3x erään sairauden takia joka minulla diagnosoitiin viimesyksynä ja pahana ollessaan estää kävelemisen.
Lopuksi: sairastamisesta syyllistäminen on vain yksi esimerkki pahoinvoivasta työkulttuuristamme, upeata toimintaa naiset!
Minä en kokenut kysymystä syyllistämisenä... Kyllähän yksi syy alan kuormittavuudelle ovat nimenomaan lukuisat sairauspoissaolot, joihin ei saada palkattua sijaisia, mikä sitten noidankehämäisesti aiheuttaa lisää poissaoloja esim. juuri työuupumuksen takia.
?