Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (17666)
Vierailija kirjoitti:
---olen sijaistanut oikeita kauhuryhmiä, missä on monta levotonta lasta, jotka ei nuku, joita yritetään sit monen ihmisen voimin makuuttaa hiljaa sängyssä 2 tuntia. Se on järjetöntä---
t. Pitkän linjan hoitaja
Kyllä lapsien tulee oppia rauhoittumaan hiljaiselle tunnille ja hoitajien tehtävä on opettaa=varhaiskasvattaa heitä siihen. Se on lapsen itsesäätelyn ja impulssikontrollin harjoittelua.
Vaikka se vaatisi "monen aikuisen "osaamisen ja kasvatustaidot.
Koulua varten tämäkin on osattava. Ei saa opettaa niin. että saa kiljua ja pomppia miten haluaa ja kun häiriköit tarpeeksi, niin aivan sinua varten järjestetään jotain jänskää tekemistä muualla, ettei sinun tarvitse opetella tylsää rauhoittumista ja esimerkiksi kuuntelemista kun aikuinen lukee satua.
1 tunti rauhoittumista pitkän ja tapahtumarikkaan päiväkotipäivän aikana on paikallaan jokaiselle.
Moni erityislapsi on tämän oppinut kun käytännettä on toistettu ja opetettu, sekä sijaisille infottu esim kuinka lepopaikkaan mennään rauhallisesti (jono) ja miten siellä toimitaan.
Järkyttävää oli joskus huomata joissain pk:ssa kuinka opettajan ominaisuudessa toimiva ihminen laisti tämän täysin , eikä esimerkiksi tullut apuun kun kieliummikko sijainen oli yksin valvomassa lepohetkeä. Myöskin löytyy opettajia jotka eivät panosta tähän lepoaikaan lainkaan, mieluummin tehdään vasua kuin opetetaan lapsia miten käyttäydytään, uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki osaavat.
Hoitajat käytännössä joissain päiväkodeissa tekevät liian paljon asioita missä toimistossa istuvaa opettajaa tarvittaisiin.
Huijausta, valittavat ainoastaan turhan takia laiskimukset.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen tilanne paranisi huomattavasti, JOS ja KUN tosiasiallisesti kotona olevat vanhemmat hoitaisivat omat lapsensa kotona! Suomessa on kymmeniä tuhansia kotivanhempia 24/7 kotona. He ovat perhevapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevia äitejä ja isiä, etäopiskelijoita ja työttömiä. Myös monet kotonaan etätyötä tekevät vanhemmat voivat vallan mainiosti hoitaa lapsensa kotona.
Varhaiskasvatuksen tilanne paranisi huomattavasti, JOS ja KUN vanhemmat hoitaisivat omat lapsensa kotona vapaapäivinään ja loma-aikoina! Miksi ihmeessä kotona olevan äidin ja/tai isän pitää kuskata lapsi vapaapäivänään tai lomallaan hoitoon? Päivähoidosta on tullut lasten säilytyspaikka. Koska subjektiivinen päivähoito-oikeus.
On perheitä, joissa lapset kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille ja isovanhemmille hoidettavaksi. On surullista, kun pienet, alle kouluikäiset lapset ja alakoululaiset eivät saa olla oman perhensä kan
Etätyössä oleva on työssä ja etäopiskelija opiskelee. Ajatteletko, että gradu esimerkiksi etenee, jos samaan aikaan yrittää opettaa taaperoa syömään siististi ja lukea hänelle satua? Tai haluatko, että lääkärisi etävastaanoton ohessa selvittelee lastensa riitoja kotona?
Ai että ku se on kohta lomaa 5 viikkoa!
Ei se vanhempien työssä tai opiskelussa käyminen ole se ongelma.
Ongelma on se, että todella monessa päiväkodissa työntekijät ovat jo vuosia olleet niin totaalisen väsyneitä ja kuormittuneita, eikä loppua sille näy, että uupunut mieli ja keho ei enää toimi rationaalisesti (saati sitten empaattisesti). Ne aikuiset ihmiset siellä päiväkodeissa hakevat epätoivoisesti apua, koska tunnistavat kyvyttömyytensä pitää enää uupuneena lapsistanne sellaista huolta kuin pitäisi.
Näkyy esim. niin, että aika primitiivireaktiona anotaan pitämään osa lapsista kotona, jos mahdollista, että turvallisuus säilyisi.
Vierailija kirjoitti:
--- todella monessa päiväkodissa työntekijät ovat jo vuosia olleet niin totaalisen väsyneitä ja kuormittuneita, eikä loppua sille näy, että uupunut mieli ja keho ei enää toimi rationaalisesti (saati sitten empaattisesti). Ne aikuiset ihmiset siellä päiväkodeissa hakevat epätoivoisesti apua, koska tunnistavat kyvyttömyytensä pitää enää uupuneena lapsistanne sellaista huolta kuin pitäisi.
Näkyy esim. niin, että aika primitiivireaktiona anotaan pitämään osa lapsista kotona, jos mahdollista, että turvallisuus säilyisi--
Valitettavasti juuri tästä on nyt kysymys vaka-alan kriisissä.
Joo kyllä valitettavasti näkee omista kesän sijais työkavereista, että töihin pääsee kyllä ihan kuka vain.
Ei mene ohjeet perille. Olen koittanut ystävällisesti perehdyttää ja asiallisesti huomauttaa jos jotakin on. Ei mene asiat perille. Turhauttavaa. Onneks enää aamukammassa 3 piikkiä
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos muutkin on toivoneet lomansa alkavan, mitä jos, mutku, mutku, mitä jos...."
Varmaan onkin. Avainsana keskusteleminen. Yhdessä sopiminen. Kiertävä juhannukselta alkava loma jokaiselle vuorollaan. Onnistuu . Aikuiset ihmiset siinä on sopimassa. Päiväkodin johtajalta vaatii viitseliäisyyttä ettei vaan lätki työvuoroja viimetinkaan kuinka tykkää.
Miksi joissain päiväkodeissa tämä onnistuu oikein hyvin. Joissakin ei sitten mitenkään.
Mistä sinä tiedät, ettei tuosta oltu keskusteltu? Ehkäpä nyt oli tuon kirjoittajan vuoro olla töissä heinäkuussa ja ensi vuonna hänen vuoronsa on jäädä juhannukselta lomille?
Mua turhauttaa ehkä eniten ne vanhempien luulot siitä, kuinka meillä olisi aikaa toteuttaa kaikki toiveet... Nytkin tuli pyyntö, että kesken lepohetken täytyisi alkaa herättämään porukkaa ym... Me työparin kanssa pidämme tauot nukkarin aikaan ja lepohetki kuuluu meidän päivärytmiin.
Lapsia on ryhmä pullollaan
Joku täällä ihmetteli, että miten voi olla niin, ettei opet ulkoile, eivät sulje ym. Meillä tämä on ihan oikeasti jokapäiväistä. Opet suorastaan tuntuu välttelevän ryhmää ja keksivän kaikkea muuta turhanpäiväistä jolla luistaa perus duunista.
En koe olevani tiimin jäsen. Koen, että teen työtä hyvin paljon yksin, ilman työyhteisön tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mua turhauttaa ehkä eniten ne vanhempien luulot siitä, kuinka meillä olisi aikaa toteuttaa kaikki toiveet... Nytkin tuli pyyntö, että kesken lepohetken täytyisi alkaa herättämään porukkaa ym... Me työparin kanssa pidämme tauot nukkarin aikaan ja lepohetki kuuluu meidän päivärytmiin.
Lapsia on ryhmä pullollaan
Jos uni tulee päivän aikana, usein lapsi sen tarvitsee. Surettaa aina herättää näitä jotka eivät saa tarvitsemiaan unia.
Päivä on monelle stressaava. Paljon meteliä ja huomion jakamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos muutkin on toivoneet lomansa alkavan, mitä jos, mutku, mutku, mitä jos...."
Varmaan onkin. Avainsana keskusteleminen. Yhdessä sopiminen. Kiertävä juhannukselta alkava loma jokaiselle vuorollaan. Onnistuu . Aikuiset ihmiset siinä on sopimassa. Päiväkodin johtajalta vaatii viitseliäisyyttä ettei vaan lätki työvuoroja viimetinkaan kuinka tykkää.
Miksi joissain päiväkodeissa tämä onnistuu oikein hyvin. Joissakin ei sitten mitenkään.
Mistä sinä tiedät, ettei tuosta oltu keskusteltu? Ehkäpä nyt oli tuon kirjoittajan vuoro olla töissä heinäkuussa ja ensi vuonna hänen vuoronsa on jäädä juhannukselta lomille?
Voi länkyti vänkyti. Ehkäpä niinkin. Niin varmasti .
Ehkäpä juhannus oli peruttu, mistäpä sinä tiedät...Tai ehkäpä tosiaan keskusteltu ja lopputuloksena---> ohitettu lomatoive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua turhauttaa ehkä eniten ne vanhempien luulot siitä, kuinka meillä olisi aikaa toteuttaa kaikki toiveet... Nytkin tuli pyyntö, että kesken lepohetken täytyisi alkaa herättämään porukkaa ym... Me työparin kanssa pidämme tauot nukkarin aikaan ja lepohetki kuuluu meidän päivärytmiin.
Lapsia on ryhmä pullollaan
Jos uni tulee päivän aikana, usein lapsi sen tarvitsee. Surettaa aina herättää näitä jotka eivät saa tarvitsemiaan unia.
Päivä on monelle stressaava. Paljon meteliä ja huomion jakamista.
Eräässä päiväkodissa oli maalarinteipillä sängynpäädyssä "15 min". Se tarkoittiu että lapsi revittiin ylös 15 minuutin jälkeen , eli heti kun nukahti.
Kaverit jatkoivat unosiaan mutta tämä lapsi oli itkenyt väsymyksestä hoiperrellen ihan sekaisin aina loppupäivän. Pääasia että nukahtaa kotona . Eli vaikka kaikkea vanhemmat keksii pyytää jopa lapsensa levon kustannuksella niin kaikkeen sitä jossain paikoissa suostutaankin.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä valitettavasti näkee omista kesän sijais työkavereista, että töihin pääsee kyllä ihan kuka vain.
Ei mene ohjeet perille. Olen koittanut ystävällisesti perehdyttää ja asiallisesti huomauttaa jos jotakin on. Ei mene asiat perille. Turhauttavaa. Onneks enää aamukammassa 3 piikkiä .
Joo. Työkavereissa on erilaisia persoonia paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua turhauttaa ehkä eniten ne vanhempien luulot siitä, kuinka meillä olisi aikaa toteuttaa kaikki toiveet... Nytkin tuli pyyntö, että kesken lepohetken täytyisi alkaa herättämään porukkaa ym... Me työparin kanssa pidämme tauot nukkarin aikaan ja lepohetki kuuluu meidän päivärytmiin.
Lapsia on ryhmä pullollaan
Jos uni tulee päivän aikana, usein lapsi sen tarvitsee. Surettaa aina herättää näitä jotka eivät saa tarvitsemiaan unia.
Päivä on monelle stressaava. Paljon meteliä ja huomion jakamista.
Eräässä päiväkodissa oli maalarinteipillä sängynpäädyssä "15 min". Se tarkoittiu että lapsi revittiin ylös 15 minuutin jälkeen , eli heti kun nukahti.
Kaverit jatkoivat unosiaan mutta tämä lapsi oli itkenyt väsymyksestä hoiperrell
Älytöntä...
Minä huomaan tällaisen trendin: niinpä päivinä jos emme saa lasta nukkumaan, vanhemmat ovat ikään kuin pettyneitä/harmissaan. No, sitten tulee hyvä kausi ja lapsi nukkuukin. Sitten sekin on huono.
Monet lapset ovat päivähoidossa aivan liian pitkiä päiviä... En ymmärrä miten sellaisia edes sallitaan. Tullaan ekana ja lähdetään vikana...
Miten nämä tuen lapset saavat sitä tukea? Tämä on itselleni mysteeri. Minusta tuntuu, että laskennallisuus on ainoa mitä näen. Toki en ole ollut kauaa talossa, mutta saavatko tuen lapset oikeasti sellaista asianmukaista tukea?
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä tuen lapset saavat sitä tukea? Tämä on itselleni mysteeri. Minusta tuntuu, että laskennallisuus on ainoa mitä näen. Toki en ole ollut kauaa talossa, mutta saavatko tuen lapset oikeasti sellaista asianmukaista tukea?
"Asianmukaista tukea"? Jos se asia on, että lapsen ikä ja kehitystaso edellyttävät primäärihoitajaa 24/7 ja maksimissaan yhden tai kahden lapsen "ryhmää" seuraksi - kuten on laita yleensä 0-, 1- ja 2- vuotiailla pikkulapsilla (ks. kehityspsykologian prof. emeriitta Liisa Keltikangas-Järvinen tai lastenpsyk. Jari Sinkkonen) niin siinä tapauksessa alle 3-vuotiaat lapset eivät koskaan saa tarvitsemaansa tukea päiväkodissa.
Itse asiassa päiväkodin isommille lapsille 50 vuotta sitten suunniteltu ryhmäkoko, joihin pienet nykytulijatkin sijoitetaan, juuri aiheuttaa niitä tuen ja erityisen tuen tarpeita myöhemminkin noiden lasten (sitten nuorten, sitten aikuisten, sitten vanhusten) elämässä.
Tiedetään, että aikuis- ja vanhuusiässä monet varhaislapsuuden traumat voivat aktivoitua ja aiheuttaa vaikeasti selvitettäviä ja hoidettavia psykosomaattisia ja mielenterveyden ongelmia. Varhaisen perusturvallisuuden kehittyminen on terveen ja toimintakykyisen ihmisen koko perusta.
Mielestäni ei ole lainkaan yllättävää, että nykyään Suomen nuorista 12-25-vuotiaista (varsinkin tytöistä) n. kolmannes oireilee mielenterveyden pulmilla. Ja pojista huolestuttavan moni syrjäytyy, ei näe elämällään merkitystä, radikalisoituu tai on peli- ja digiriippuvainen.
Riippuvuudet ovat kansantaloudellisestikin valtava tuho, sillä oireen perusta on syvällä ihmisessä ja riippuvuuden kohde (alkoholi, huumeet, some, liikunta, pelaaminen, seksi, väkivalta, raha, syöminen, laihdutus, lääkkeet...) vain muuttaa muotoaan. "Parantuminen" on lähes mahdotonta ja ihminen ei ole koskaan tasapainossa vaan riippuvuuden oireen orja koko ikänsä. Se tuhoaa elämän.
Ihminen on yhä yksi eläinlajeista, halusimme tai emme. Kun se poikanen vammautetaan jo pienenä, kasvaa se kieroon, vajaaksi varhaisiän tarvitsemaa emotionaalista turvan tunnetta. Identiteetiltään "epäkelvoksi", hylätyksi ilman järjellistä tai hyväksyttävää syytä.
Onhan noita, suomalaisissa.
"Mitä jos muutkin on toivoneet lomansa alkavan, mitä jos, mutku, mutku, mitä jos...."
Varmaan onkin. Avainsana keskusteleminen. Yhdessä sopiminen. Kiertävä juhannukselta alkava loma jokaiselle vuorollaan. Onnistuu . Aikuiset ihmiset siinä on sopimassa. Päiväkodin johtajalta vaatii viitseliäisyyttä ettei vaan lätki työvuoroja viimetinkaan kuinka tykkää.
Miksi joissain päiväkodeissa tämä onnistuu oikein hyvin. Joissakin ei sitten mitenkään.