Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Paperityöt, arvioinnit, palaverit, suunnitelmat.
Kuka muuten hoitaa ne lapset sillä aikaa ellei lisäresurssia palkata?
Se 1 ja ainoa vakahoitaja joka ryhmässä on, varsinkin v.2030 alkaen.
Ja ei noita mainitsemiasi asioita varten mitään sijaisia tilata, ei ole tilattu ikinä. Vasupäivää viettävä vakaope ollut syy tilata sijainen, mutta nyt ei enää sekään, koska säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ihme, että viimeiset 5v varhaiskasvattajien sairauspoissaolojen syy numero 1 on ollut/ja on mielenterveyden syyt.
Ennen sitä numero 1 oli tuki-ja liikuntaelinten vaivat joka nyt nro2.
Varhaiskasvatus tai selkeämmin työskentely päiväkodissa lasten parissa, on pääosin monille henkilökunnasta mielekästä. Siis itse työ . Samoin lapset ja vanhemmat ovat pääosin mahtavia tyyppejä ja ok-porukkaa.
Työskentelyolosuhteet on kuitenkin tällä hetkellä niin kuormittavat henkilöstöpulan ja isojen lapsiryhmäkokojen vuoksi, ettei henkilökunta voi tehdä omaa työtään hyvin, vaan stressaantuu päivittäisistä riksitilanteista joita joutuvat todistamaan ja selvittelemään aliresurssoituina.
Heihin vanhemmat luottavat sen oman lapsensa hyvinvoinnin astuttuaan portista ulos ja heilutettuaan ikkunan takaa heipat.
Yhdellä ihmisellä on kaksi silmää.
Kaksi kättä.
Yksi syli.
Kuinka monelle huolenpitoa tarvitsevalle ja huomiota janoavalle lapselle samanaikaisesti, nykypäättäjät olettavat sen yhden ainoan ihmisen yhdellä kerralla olevan hoitajamitoitettu?
Onneksi mm. kehitysapuun ja nyt Ukrainalle riittää muutama miljardi vuodessa veronmaksajien rahaa. Kyseessä on kulloinkin vallassa olevien arvovalinta ja viesti on selvä - kotimaan kansalaisten hyvinvointi on viimeisenä asialistalla, hyvesignalointi on tärkeintä.
Ja idiootit äänestää vuosi toisensa jälkeen samat sankarit huseeraamaan. Ovat paskansa ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus tai selkeämmin työskentely päiväkodissa lasten parissa, on pääosin monille henkilökunnasta mielekästä. Siis itse työ . Samoin lapset ja vanhemmat ovat pääosin mahtavia tyyppejä ja ok-porukkaa.
Työskentelyolosuhteet on kuitenkin tällä hetkellä niin kuormittavat henkilöstöpulan ja isojen lapsiryhmäkokojen vuoksi, ettei henkilökunta voi tehdä omaa työtään hyvin, vaan stressaantuu päivittäisistä riksitilanteista joita joutuvat todistamaan ja selvittelemään aliresurssoituina.
Heihin vanhemmat luottavat sen oman lapsensa hyvinvoinnin astuttuaan portista ulos ja heilutettuaan ikkunan takaa heipat.
Yhdellä ihmisellä on kaksi silmää.
Kaksi kättä.
Yksi syli.
Kuinka monelle huolenpitoa tarvitsevalle ja huomiota janoavalle lapselle samanaikaisesti, nykypäättäjät olettavat sen yhden ainoan ihmisen yhdellä kerralla olevan hoitajamitoitettu?
Yhden aikuisen syliin mahtuu neljä pikkulasta.
Turvallisuutta taas voisi parantaa monenlaisilla rajoitustoimenpiteillä, mutta niiden käyttöä ei hyväksytä, koska ne ovat lasten oikeuksien vastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te voineet tai vaihtaneetkin ryhmää ja/tai taloa syystä että henkilökemiat ei toimi tai on ollut huono ilmapiiri yms?
Kertokaa kokemuksia kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te voineet tai vaihtaneetkin ryhmää ja/tai taloa syystä että henkilökemiat ei toimi tai on ollut huono ilmapiiri yms?
Kertokaa kokemuksia kiitos. :)
Olen vaihtanut alaa. Joka päiväkodissa on ollut jotain kiusaamista ja liiallista juoruilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Voihan lapselle sanoa "ei" ja asettaa rajankin, mutta jos lasta yrittää konkreettisesti estää ylittämästä rajan, niin siinä puhutaan lapsen koskemattomuuden loukkaamisesta eli asiasta josta vakahoitajat tekevät lasun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Voihan lapselle sanoa "ei" ja asettaa rajankin, mutta jos lasta yrittää konkreettisesti estää ylittämästä rajan, niin siinä puhutaan lapsen koskemattomuuden loukkaamisesta eli asiasta josta vakahoitajat tekevät lasun.
Jos varhaiskasvattajana katsoisin sormien välistä sitä kun vanhemmat pitävät kuria lapselleen, niin pian olisin itse syytteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan että päiväkodissa järjestettävällä kasvatuksella on keskeinen merkitys lasten koulumenestykselle niin silloin kieltämättä herättää mielenkiintoa se fakta, että PISA-tulokset ovat heikentyneet selvästi 2000-luvun mittaan.
Menestyksen resepti taisikin olla se entisajan tarha preussilaisine kureineen jossa lapsia vain säilöttiin...?
Silloin myös huomattavan paljon useampi hoiti lapsensa kotona. Päiväkodeissa oli tasan yksi ryhmä, jossa oli pieniä 1-2-vuotiaita, suurin osa aloitti päiväkotiuransa paljon myöhemmin kuin nykyään. Jos perheeseen syntyi uusi vauva, niin esikoinen otettiin pois päivähoidosta, koska mihinkäs sitä olisi enää silloin tarvittu. Vanhemmat nauttivat ajastaan lastensa kanssa, yli 3-vuotiaat sisarukset kävivät kerhoissa 2-3 kertaa viikossa äidin hoitaessa vauvaa kotona. Silloin ihmeteltiin sitä, että joku olisi vienyt pientä 2-3-vuotiasta esikoista päiväkotiin hakemaan sieltä kaikki taudit jos perheessä vauva ja kun hoidon tarvetta ei ollut.
Just tämä. Nyt on lähes aina niin, että äiti ja isä molemmat ovat kotona vauvan kanssa. Esikoinen päiväkodissa. Ja sitten se 2-3v on siellä todella pitkää päivää 7.30-17. Ihan älytöntä
Joo kyllä, isyysloman ajan surutta tuodaan esikoinen hoitoon aivan täyspitkiksi päiviksi. 7.30-17 on liian pitkä päivä minkäikäiselle tahansa muutenkin. Miksi nykyään vanhemmat eivät pyri edes vähentämään lastensa hoitoaikoja? Ei, saatetaan työpäivän jälkeen hyvin käydä lenkillä tms ja vasta sen jälkeen haetaan lapsi klo17, koska päiväkoti menee kiinni vasta silloin. Koska hei, onhan se tärkeää saada omaa rauhoittumisaikaa pitkän työpäivän jälkeen. Ainoa vaan, että se pieni lapsi, jonka stressinsietokyky ei ole yhtä hyvä kuin aikuisen, ei tätä palautumisaikaa saa, vaan joutuu vanhemman itsekkyyden takia jatkamaan päiväänsä vielä vähän pidempään siellä hälyisässä, levottomassa ympäristössä väsyneiden, oireilevien lasten keskellä.
Miten niin "eivät pyri"? Mistä tiedät kuka pyrkii ja kuka käy vaan lenkillä, ja miten sitä päivää pitäisi lyhentää? Jos työpäivä on 8 tuntia, matkat vaikka 40 minuuttia suunta, niin lapsen hoitopäivä on käytännössä juuri tuo kuvaamasi, 7.30 - 17.
Minulla oli tällainen yksi jakso, kun sain työssäoppimispaikan "kaukaa" ja lapsilla oli pitkät päivät sen viisi viikkoa. Kyllä mulle sanottiin, että "on aika pitkät päivät kyllä..." ajattelin että "no voi v**** ihan totta, luuletko että oli oma valinta, ja en tunne itse kelloa". Mutta en sanonut muuta kuin että "niin on."
Ihan hemmetin pitkät päivät ne on sillä perheen aikuisellakin, että saa lapset aamulla liikkeelle ja hoitaa vielä kotijutut ja iltatoimet (ja mun kohdalla, opiskelujutut) sen päivän päätteeksi. Olin ihan totaalisen loppu ja missään ei tultu päiväkodin taholta vastaan, päinvastoin, huomauteltiin milloin mistäkin. Eräs hoitaja oli suorastaan ammattitaidoton, mutta otettu varmaan kun ei muita saatu.
Opiskelin itse silloin lähihoitajaksi (suuntautuminen lapset ja nuoret) ja oli kyllä tavallaan arvokasta se dissaaminen ja kommunikaation taso, mitä itse sai lasten päiväkotiaikana kohdata. Monen monta esimerkkiä, miten itse en haluaisi koskaan toimia asiakasperheitä kohtaan.
No fakta oli, että ne oli liian pitkät päivät lapselle. Miksi sitä olisi pitänyt siloitella ettei sinulle tulisi paha mieli?
Miksi keskustelua ei avata rakentavasti, vaikka kysyä mitä teidän perheelle kuuluu, miksi pitää syyllistämällä tehdä paha mieli?
TIlanne eli se työssäoppimispaikka ei ollut oma valinta. Se osoitettiin minulle, ja se piti ottaa jos halusi valmistua ajallaan. Miksi pitää tehdä paska fiilis, ihan kuin se ei olisi normaalilla vanhemmalla jo muutenkin tuossa kohtaa? Kerropa minulle se, ilmeisesti olet ammattilainen ja alalla? Miksi sinusta on oikeutettua tehdä vanhemmalle paska fiilis? Eikö olosuhteilla ole mitään väliä?
Ei silläkään ollut väliä, että syy oli perusteltu, tilanne oli väliaikainen, viidestä viikosta kyse?
v*** sanon minä. Tämä ketju ei ole enää pitkään aikaan käsitellyt vakan henkilöstön väsymistä, vaan pelkkää katkeraa tilitystä osaamattomilta (kyllä, luit oikein) muka-ammattilaisilta. En näe sinun ajattelutapaasi ammattimaisena. Vakan yksi tarkoitus on tukea vanhempia kasvatustyössään, ja loppuunpalavien vanhempien lyttääminen ei sitä ole.
Olen ihmetellyt tässä ketjussa ihan samaa. Syyllistetään vanhempia kun tuovat lapsensa hoitoon aiheuttamaan vaivaa ja työtä. Milloin liian pieninä, liian pitkiä päiviä, huonosti käyttäytyvinä, ylipäätään. Mun työtä ei ainakaan ole arvioida toisten hoidontarvetta, se kuuluu palveluneuvojalle.
Se, että oma työ tuntuu raskaalta ei ole vanhempien vika. Kannattaa se harmitus oikeasti suunnata sinne minne se kuuluu (asioista päättäville) niin ehkä tän alan tilanne oikeasti paranisi. Lisää resursseja niin kyllä helpottaisi ja vakatyötä voisi tehdä laadukkaasti vailla loppuunpalamista.
No onhan se aika absurdia ja järjetöntä, että tilanne on se mikä on ja kaikki tietää sen, eikä ole tietoa helpotuksesta, ja silti vanhemmat pitävät lapsiaan täyspitkiä päiviä hoidossa, vaikka todellista hoidon tarvetta ei ole. Ja turha selittää lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. Kenenkään oikeus ei ole olla siellä päiväkodissa 8-10h samalla kun toinen vanhempi on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Voihan lapselle sanoa "ei" ja asettaa rajankin, mutta jos lasta yrittää konkreettisesti estää ylittämästä rajan, niin siinä puhutaan lapsen koskemattomuuden loukkaamisesta eli asiasta josta vakahoitajat tekevät lasun.
Mitä tarkoitat?
Jos, tai siis kun, lapsi käytöksellään aiheuttaa itselleen, toiselle lapselle tai kasvattajalle itselleen minkäänlaista "uhkaa" tai vaaraa niin tottakai me siihen puutumme ja rajoitamme ja se on konkreettista silloin eli lapsen käytöksen totaalinen pysäyttäminen. Senkin voi tehdä monella tapaa ja ammattilainen tietää kuinka siinä toimitaan ilman, että se olisi jotenkin "väärin" sitä lasta kohtaan jonka _omaa_ väärää käytöstä siinä suitsitaan vahinkojen minimoimiseksi ja estämiseksi.
Ja kukaan ei tee lasuja yksinään, se on tiimin ja päiväkodin johtajan yhteinen toiminto johon päädytään havaintojen ja erilaisten "merkkien" ja mahdollisten oireilujen myötä.
Laki vaatii sitä meiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Voihan lapselle sanoa "ei" ja asettaa rajankin, mutta jos lasta yrittää konkreettisesti estää ylittämästä rajan, niin siinä puhutaan lapsen koskemattomuuden loukkaamisesta eli asiasta josta vakahoitajat tekevät lasun.
Mitä tarkoitat?
Jos, tai siis kun, lapsi käytöksellään aiheuttaa itselleen, toiselle lapselle tai kasvattajalle itselleen minkäänlaista "uhkaa" tai vaaraa niin tottakai me siihen puutumme ja rajoitamme ja se on konkreettista silloin eli lapsen käytöksen totaalinen pysäyttäminen. Senkin voi tehdä monella tapaa ja ammattilainen tietää kuinka siinä toimitaan ilman, että se olisi jotenkin "väärin" sitä lasta kohtaan jonka _omaa_ väärää käytöstä siinä suitsitaan vahinkojen minimoimiseksi ja estämiseksi.
Ja kukaan ei tee lasuja yksinään, se on tiimin ja päiväkodin johtajan yhteinen toiminto johon päädytään havaintojen ja erilaisten "merkkien" ja mahdollisten oireilujen myötä.
Laki vaatii sitä meiltä.
Lasten vanhemmat eivät yleensä osaa kasvattaa yhtä hyvin kuin ammattilaiset, ja siksi päätyvät usein käyttämään kasvatustyössään myös ei-suositeltuja keinoja. Lain mukaan tällainen kasvatus muodostaa huolen ja siitä tulee tehdä lasu, mutta totta puhuen ainakin silloin, kun itse olin päivähoidossa töissä, niin katsoin näitä tapauksia sormien välistä. Tuosta on niin monta vuotta aikaa, että uskallan sen nyt tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että ovat väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus tai selkeämmin työskentely päiväkodissa lasten parissa, on pääosin monille henkilökunnasta mielekästä. Siis itse työ . Samoin lapset ja vanhemmat ovat pääosin mahtavia tyyppejä ja ok-porukkaa.
Työskentelyolosuhteet on kuitenkin tällä hetkellä niin kuormittavat henkilöstöpulan ja isojen lapsiryhmäkokojen vuoksi, ettei henkilökunta voi tehdä omaa työtään hyvin, vaan stressaantuu päivittäisistä riksitilanteista joita joutuvat todistamaan ja selvittelemään aliresurssoituina.
Heihin vanhemmat luottavat sen oman lapsensa hyvinvoinnin astuttuaan portista ulos ja heilutettuaan ikkunan takaa heipat.
Yhdellä ihmisellä on kaksi silmää.
Kaksi kättä.
Yksi syli.
Kuinka monelle huolenpitoa tarvitsevalle ja huomiota janoavalle lapselle samanaikaisesti, nykypäättäjät olettavat sen yhden ainoan ihmisen yhdellä kerralla olevan hoitajamitoitettu?
Yhden aikuisen syliin mahtuu neljä pikkulasta.
Turvallisuutta taas voisi parantaa monenlaisilla rajoitustoimenpiteillä, mutta niiden käyttöä ei hyväksytä, koska ne ovat lasten oikeuksien vastaisia.
Jos olet varhaiskasvattaja, syliisi mahtuu neljä pikkulasta, mutta jos olet äiti, syliisi mahtuu vain yksi lapsi kerrallaan ja loput kannattaa viedä päiväkotiin.
t. Päättäjät ja neuvolan + lastensuojelun tädit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Tämähän on kuin omat kommenttini tässä ketjussa, siis siitä kuinka "ei" on nykyvanhemmille kirosana, ei ole rutiineja (koska aikuisesta tylsiä) eikä varsinkaan rajoja jne.jne
T. Vakahoitaja
Voihan lapselle sanoa "ei" ja asettaa rajankin, mutta jos lasta yrittää konkreettisesti estää ylittämästä rajan, niin siinä puhutaan lapsen koskemattomuuden loukkaamisesta eli asiasta josta vakahoitajat tekevät lasun.
Mitä tarkoitat?
Jos, tai siis kun, lapsi käytöksellään aiheuttaa itselleen, toiselle lapselle tai kasvattajalle itselleen minkäänlaista "uhkaa" tai vaaraa niin tottakai me siihen puutumme ja rajoitamme ja se on konkreettista silloin eli lapsen käytöksen totaalinen pysäyttäminen. Senkin voi tehdä monella tapaa ja ammattilainen tietää kuinka siinä toimitaan ilman, että se olisi jotenkin "väärin" sitä lasta kohtaan jonka _omaa_ väärää käytöstä siinä suitsitaan vahinkojen minimoimiseksi ja estämiseksi.
Ja kukaan ei tee lasuja yksinään, se on tiimin ja päiväkodin johtajan yhteinen toiminto johon päädytään havaintojen ja erilaisten "merkkien" ja mahdollisten oireilujen myötä.
Laki vaatii sitä meiltä.Lasten vanhemmat eivät yleensä osaa kasvattaa yhtä hyvin kuin ammattilaiset, ja siksi päätyvät usein käyttämään kasvatustyössään myös ei-suositeltuja keinoja. Lain mukaan tällainen kasvatus muodostaa huolen ja siitä tulee tehdä lasu, mutta totta puhuen ainakin silloin, kun itse olin päivähoidossa töissä, niin katsoin näitä tapauksia sormien välistä. Tuosta on niin monta vuotta aikaa, että uskallan sen nyt tunnustaa.
En pystyisi katsomaan tyynenä sivusta, kun lapsi esimerkiksi hylätään johonkin jäähypenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te voineet tai vaihtaneetkin ryhmää ja/tai taloa syystä että henkilökemiat ei toimi tai on ollut huono ilmapiiri yms?
Kertokaa kokemuksia kiitos. :)
Olen vaihtanut alaa. Joka päiväkodissa on ollut jotain kiusaamista ja liiallista juoruilua.
Meillä oli oikein porukat joissa seisottiin juoruamassa. Valitettiin johdosta, perheistä, välillä muista työkavereista. En halua edes miettiä mitä minusta puhuttiin.
Opettajana oli nuori tyranni, joka muisti hehkuttaa joka välissä olevansa opettaja mutta käytti minimaalisesti aikaa lasten kanssa. Lastenhoitajat oli sitä varten että seisottiin pari tuntia aamulla ja pari tuntia iltapäivällä ulkona. Auttoi kiireen vilkkaan vessatuksissa kunhan sai meidät ja lapset ulos. Tiuski, valitti asioista jotka oli itse neuvonut tekemään. Tuli pätemään milloin mistäkin koska HÄNELLÄ VASTUU ja eihän me osata mitään.
Vaihdoin toiseen päiväkotiin jossa lämmin ja välittävä ope. Hän touhuaa meidän muiden mukana, kannustaa ja tsemppaa. Luotsaa hienosti ryhmäänsä ja on mukava tehdä töitä kun on aina positiivisella meiningillä menossa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus tai selkeämmin työskentely päiväkodissa lasten parissa, on pääosin monille henkilökunnasta mielekästä. Siis itse työ . Samoin lapset ja vanhemmat ovat pääosin mahtavia tyyppejä ja ok-porukkaa.
Työskentelyolosuhteet on kuitenkin tällä hetkellä niin kuormittavat henkilöstöpulan ja isojen lapsiryhmäkokojen vuoksi, ettei henkilökunta voi tehdä omaa työtään hyvin, vaan stressaantuu päivittäisistä riksitilanteista joita joutuvat todistamaan ja selvittelemään aliresurssoituina.
Heihin vanhemmat luottavat sen oman lapsensa hyvinvoinnin astuttuaan portista ulos ja heilutettuaan ikkunan takaa heipat.
Yhdellä ihmisellä on kaksi silmää.
Kaksi kättä.
Yksi syli.
Kuinka monelle huolenpitoa tarvitsevalle ja huomiota janoavalle lapselle samanaikaisesti, nykypäättäjät olettavat sen yhden ainoan ihmisen yhdellä kerralla olevan hoitajamitoitettu?
Yhden aikuisen syliin mahtuu neljä pikkulasta.
Turvallisuutta taas voisi parantaa monenlaisilla rajoitustoimenpiteillä, mutta niiden käyttöä ei hyväksytä, koska ne ovat lasten oikeuksien vastaisia.
Jos olet varhaiskasvattaja, syliisi mahtuu neljä pikkulasta, mutta jos olet äiti, syliisi mahtuu vain yksi lapsi kerrallaan ja loput kannattaa viedä päiväkotiin.
t. Päättäjät ja neuvolan + lastensuojelun tädit
Jep, juuri näin. Äiti ajattelee, että on mahdotonta hoitaa kahta pikkulasta samaan aikaan, vienpäs päiväkotiin. Eikö tule mieleen että ihan yhtä mahdottomia ne sun lapset on sielläkin? Siellä vaan on hoitajilla vielä muutama lapsi lisäksi hoidettavana samaan aikaan. Ei ne hoitajat mitään yli-ihmisiä ole. Tasan yhtä rankkaa se lastenhoito on niillekin. Eivät vaan ole omia.
Olen ihmetellyt tässä ketjussa ihan samaa. Syyllistetään vanhempia kun tuovat lapsensa hoitoon aiheuttamaan vaivaa ja työtä. Milloin liian pieninä, liian pitkiä päiviä, huonosti käyttäytyvinä, ylipäätään. Mun työtä ei ainakaan ole arvioida toisten hoidontarvetta, se kuuluu palveluneuvojalle.
Se, että oma työ tuntuu raskaalta ei ole vanhempien vika. Kannattaa se harmitus oikeasti suunnata sinne minne se kuuluu (asioista päättäville) niin ehkä tän alan tilanne oikeasti paranisi. Lisää resursseja niin kyllä helpottaisi ja vakatyötä voisi tehdä laadukkaasti vailla loppuunpalamista.