Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma (ainakin pk seudulla) on naamioidut "solut", käytännössä 28 lapsen ryhmät. Kukaan ei mikään taho ei puutu niihin vaikka ovat paperilla laittomia. Niissä on 4 hoitajaa mutta käytännössä työvuorojen takia 3 per 28 lasta.

Tilat pitävät yleensä sisällään yhden ison toimintatilan 28 lapselle ja 1-2 pientä nukkaria "ryhmille" 1 vessa /28 lasta 1 eteinen/28 lasta etc

Noissa olosuhteissa väsyy sekä aikuiset että lapset. Mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin tämä, silti tähän ei puututa. Rahasta on kyse mutta kuinka kauan henkilöstö jaksaa tätä hulluutta?

Suunnitellaanko uudet vastarakennetut isot, laitosmaiset päiväkodit kaikki tällaisiksi? Onko niissä kaikissa tällainen solusysteemi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma (ainakin pk seudulla) on naamioidut "solut", käytännössä 28 lapsen ryhmät. Kukaan ei mikään taho ei puutu niihin vaikka ovat paperilla laittomia. Niissä on 4 hoitajaa mutta käytännössä työvuorojen takia 3 per 28 lasta.

Tilat pitävät yleensä sisällään yhden ison toimintatilan 28 lapselle ja 1-2 pientä nukkaria "ryhmille" 1 vessa /28 lasta 1 eteinen/28 lasta etc

Noissa olosuhteissa väsyy sekä aikuiset että lapset. Mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin tämä, silti tähän ei puututa. Rahasta on kyse mutta kuinka kauan henkilöstö jaksaa tätä hulluutta?

Suunnitellaanko uudet vastarakennetut isot, laitosmaiset päiväkodit kaikki tällaisiksi? Onko niissä kaikissa tällainen solusysteemi?

Isoissa kaupungeissa suunnitellaan. Meilläkin on sellainen. 42 lasta käyttää yhteistä vessaa, voitte kuvitella miltä se näyttää päivän päätteeksi ja miten pöpöt leviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiryhmässä nykyään saattaa olla lapsia jotka ahdistuvat tai vihastuvat riehumaan (alkavat siis ihan nyyhkiä ja itkeä tai heitellä tavaroita ja karjua vihaisesti) mikäli suomenkielinen hoitaja puhuu heille.

Heillä on omankieleiset hoitajat, jotka kommunikoivat lasten kanssa pääasiassa. Lapset kuuntelevat ja tottelevat vain heitä, eivätkä halua opetella saati puhua sanaakaan suomenkieltä vaikka kyse on siis normipäiväkodissa, ei kielikylpypäiväkodissa. En siis puhu tulkista vaan hoitajista, jotka puhuvat heikkoa/välttävää suomea, mutta toimivat hoitajina koska ryhmissä heidänkielisiä lapsia. Paperilla hekin ovat koko ryhmän lapsia varten, mutta käytännössä omankieliset vievät kaiken huomion koska he roikkuvat hänessä. 

Suomalaisten hoitajien vaikea saavuttaa luottamusta lapseen joka välttelee jopa katsekontaktia ja itkien (tai karjuen riippuen lapsesta)huutaa "omaa hoitajaa". 

Mitä varten tuommoista on? Meidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole tulkkeja eikä vieraskielisiä hoitajia, ja maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen paikallista aksenttia myöten ripeästi. Näiden lasten vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Teidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole vieraskielisiä hoitajia? Miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, juuri tänään otin tiedon vastaan eräänkin ryhmämme lapsen seuraavan kuukauden hoitoajoista ja kyllähän tällä 4v vilpertillä (vaatii kasvattajan lähelleen koko ajan) on kaikki päivät 9-10h pituisia.

Silmittömän raskasta aikuisille jotka hänen kanssaan ma-pe ja silmittömän raskasta sille lapselle.

Onko erityislapsi vai vaan kasvatettu kieroon (jätetty kasvattamatta)?

Kaikkihan ne ovat erityislapsia/nepsyjä nykyään jos käytöksessä on ongelmaa. Kurittomista lapsista puhuminen on boomerien kielenkäyttöä.

Jos ammattikasvattajat ei saa ongelmia poistumaan, niin silloin on todennäköinen erityislapsi. Eikö se nyt ole loogista. Jos ei lapsi ala toimimaan päikyn sääntöjen mukaan, silloin on jossain häikkää. Ymmärryksessä, toiminnanohjauksessa, jossain. 

Ammattikasvattajien käyttämissä kurinpitomenetelmissä on vikaa. Positiivinen kasvatus ei vaan toimi.

Ja he toimivat ylempää tulleiden ohjeistuksien ja sääntöjen mukaisesti. Ja jos eivät niin aika äkkiä tulee varoitus tai potkut.

Harvoin osastolla on pomoa läsnä valvomassa, että miten kasvatetaan. Pomo ei ole talossa kuin 2 päivää viikossa ja silloinkin se istuu toimistossaan melkein aina.

Osasto-termiä ei ole käytetty sitten 1980-luvun, se viittaa sairaalaan, ei päiväkotiin.

Sama juttu tarha-termin kanssa, assosioituu liikaa eläintarhaan.

Tosin nykymeno säästöineen sellaista, että tarha-termin voisi kyllä ottaa uudelleen käyttöön.

T. Alalla

Myöskään päiväkoti-termiä ei enää mielellään käytetä vaikka se laissa onkin. Mieluummin puhutaan varhaiskasvatuksen yksiköistä, koska se antaa toiminnasta osuvamman kuvan. Kysehän ei ole mistään lapsen kakkoskodista vaan paikasta jossa lasta varhaiskasvatetaan.

Kuka puhuu?

Miksi  esim. Mäntylän päiväkodin kotisivuja ei ole sitten päivitetty  Mäntylän varhaiskasvatuksen yksiköksi?

Taitavat olla varhaiskasvatuskeskuksia. Esim. Kinttalanharjun varhaiskasvatuskeskus: https://www.salla.fi/palvelut/sivistys-ja-koulutuspalvelut/varhaiskasva…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma (ainakin pk seudulla) on naamioidut "solut", käytännössä 28 lapsen ryhmät. Kukaan ei mikään taho ei puutu niihin vaikka ovat paperilla laittomia. Niissä on 4 hoitajaa mutta käytännössä työvuorojen takia 3 per 28 lasta.

Tilat pitävät yleensä sisällään yhden ison toimintatilan 28 lapselle ja 1-2 pientä nukkaria "ryhmille" 1 vessa /28 lasta 1 eteinen/28 lasta etc

Noissa olosuhteissa väsyy sekä aikuiset että lapset. Mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin tämä, silti tähän ei puututa. Rahasta on kyse mutta kuinka kauan henkilöstö jaksaa tätä hulluutta?

Suunnitellaanko uudet vastarakennetut isot, laitosmaiset päiväkodit kaikki tällaisiksi? Onko niissä kaikissa tällainen solusysteemi?

Isoissa kaupungeissa suunnitellaan. Meilläkin on sellainen. 42 lasta käyttää yhteistä vessaa, voitte kuvitella miltä se näyttää päivän päätteeksi ja miten pöpöt leviää.

Meidän talo on 1940-luvulta eikä täälläkään ole kuin yksi vessa per käytävä, eli kaksi ryhmää per vessa. Ja vessan käyttöä totta kai vahditaan, eli ei päästetä vessasta ulos ennen kuin on vetänyt vessan, pessyt kädet ja siivonnut mahdolliset aiheuttamansa sotkut. Siivooja käy vessassa 1-2 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiryhmässä nykyään saattaa olla lapsia jotka ahdistuvat tai vihastuvat riehumaan (alkavat siis ihan nyyhkiä ja itkeä tai heitellä tavaroita ja karjua vihaisesti) mikäli suomenkielinen hoitaja puhuu heille.

Heillä on omankieleiset hoitajat, jotka kommunikoivat lasten kanssa pääasiassa. Lapset kuuntelevat ja tottelevat vain heitä, eivätkä halua opetella saati puhua sanaakaan suomenkieltä vaikka kyse on siis normipäiväkodissa, ei kielikylpypäiväkodissa. En siis puhu tulkista vaan hoitajista, jotka puhuvat heikkoa/välttävää suomea, mutta toimivat hoitajina koska ryhmissä heidänkielisiä lapsia. Paperilla hekin ovat koko ryhmän lapsia varten, mutta käytännössä omankieliset vievät kaiken huomion koska he roikkuvat hänessä. 

Suomalaisten hoitajien vaikea saavuttaa luottamusta lapseen joka välttelee jopa katsekontaktia ja itkien (tai karjuen riippuen lapsesta)huutaa "omaa hoitajaa". 

Mitä varten tuommoista on? Meidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole tulkkeja eikä vieraskielisiä hoitajia, ja maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen paikallista aksenttia myöten ripeästi. Näiden lasten vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Teidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole vieraskielisiä hoitajia? Miksi ei?

Ei kaikissa kunnallisissa päiväkodeissa ole vieraskielisiä lapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ulosmarssi huomenna on Vantaalla päiväkodeissa, JHL ? Kuka tietää

10 minuuttia kestävä ulosmarssi.

Eihän tuollaisella 10 minuuttia kestävällä ulosmarssilla ole mitään vaikutusta mihinkään. Kahvitauon mittainen hetki, tosin tauon aikana saattaa olla ryhmästä pois pidempäänkin, jos käy samalla reissulla vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ulosmarssi huomenna on Vantaalla päiväkodeissa, JHL ? Kuka tietää

10 minuuttia kestävä ulosmarssi.

Eihän tuollaisella 10 minuuttia kestävällä ulosmarssilla ole mitään vaikutusta mihinkään. Kahvitauon mittainen hetki, tosin tauon aikana saattaa olla ryhmästä pois pidempäänkin, jos käy samalla reissulla vessassa.

Ja varmaan meni kahvitaukokin tuossa marssiessa.

"Päiväkotiryhmässä nykyään saattaa olla lapsia jotka ahdistuvat tai vihastuvat riehumaan (alkavat siis ihan nyyhkiä ja itkeä tai heitellä tavaroita ja karjua vihaisesti) mikäli suomenkielinen hoitaja puhuu heille.

Heillä on omankieleiset hoitajat, jotka kommunikoivat lasten kanssa pääasiassa. Lapset kuuntelevat ja tottelevat vain heitä, eivätkä halua opetella saati puhua sanaakaan suomenkieltä vaikka kyse on siis normipäiväkodissa, ei kielikylpypäiväkodissa. En siis puhu tulkista vaan hoitajista, jotka puhuvat heikkoa/välttävää suomea, mutta toimivat hoitajina koska ryhmissä heidänkielisiä lapsia. Paperilla hekin ovat koko ryhmän lapsia varten, mutta käytännössä omankieliset vievät kaiken huomion koska he roikkuvat hänessä. 

Suomalaisten hoitajien vaikea saavuttaa luottamusta lapseen joka välttelee jopa katsekontaktia ja itkien (tai karjuen riippuen lapsesta)huutaa "omaa hoitajaa"."

-

"Mitä varten tuommoista on? Meidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole tulkkeja eikä vieraskielisiä hoitajia, ja maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen paikallista aksenttia myöten ripeästi. Näiden lasten vanhemmatkin ovat tyytyväisiä."

-

"Teidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole vieraskielisiä hoitajia? Miksi ei?"

-

"Ei kaikissa kunnallisissa päiväkodeissa ole vieraskielisiä lapsiakaan."

Ei tietenkään ole, koska tuntuu, että heidät siirretään näppärästi yksityisten ketjufirmojen varhaiskasvatusyksikköihin. Tämä ei siis ole fakta vaan olettamus: niihin missä henkilökunta pääasiassa on muualtamuuttaneita työtä vailla olevia "kielenopiskelijoita", päiväkodeista kun nykyään saa töitä vaikkapa ummikkona täysin alaa osaamattomana sijaisena suoraan kasvatusvastuuseen, koska pula työntekijöistä on niin suuri.

Näin kohtaavat omankieliset lapset ja omankieliset hoitajat ja monikulttuurisuus päiväkodeissa toteutuu siten, että suomalaiset hoitajat opettelevat kommunikoimaan englannilla sen sijaan että työkaverit opettelisivat edes välttävää suomenkieltä ?

Eikö ihan kohtuu vaatimus ole vaka-alalla, missä kaikenmaailman vasuja ja pedapalvereita pidetään  ja hygieniapasseja vaaditaan, että kuka tahansa hommaan haluaa, vaikkapa tosiaan "vain" sijaistamaan, joutuu ehdottomasti opettelemaan vallitsevan maan työkielen, perus kielitodistuksineen?

Väsyttää.

Olen töistä tultua syönyt, maannut kuin raato sohvalla, nukkunut 45min, maannut kuin raato sohvalla. Kello ei ole vielä 19.30 ja silti luomet painaa tonnin ja olisin valmis yöunille.

Väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää.

Olen töistä tultua syönyt, maannut kuin raato sohvalla, nukkunut 45min, maannut kuin raato sohvalla. Kello ei ole vielä 19.30 ja silti luomet painaa tonnin ja olisin valmis yöunille.

Väsyttää.

Niinpä.

Sama täällä.

Miten tätä muka jaksaa eläkeikään asti?

Onneksi sentään asun yksin, niin jotenkin voin työpäivistä palautua hiljaisessa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää.

Olen töistä tultua syönyt, maannut kuin raato sohvalla, nukkunut 45min, maannut kuin raato sohvalla. Kello ei ole vielä 19.30 ja silti luomet painaa tonnin ja olisin valmis yöunille.

Väsyttää.

Niinpä.

Sama täällä.

Miten tätä muka jaksaa eläkeikään asti?

Onneksi sentään asun yksin, niin jotenkin voin työpäivistä palautua hiljaisessa kodissa.

Rupea perhepäivähoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiryhmässä nykyään saattaa olla lapsia jotka ahdistuvat tai vihastuvat riehumaan (alkavat siis ihan nyyhkiä ja itkeä tai heitellä tavaroita ja karjua vihaisesti) mikäli suomenkielinen hoitaja puhuu heille.

Heillä on omankieleiset hoitajat, jotka kommunikoivat lasten kanssa pääasiassa. Lapset kuuntelevat ja tottelevat vain heitä, eivätkä halua opetella saati puhua sanaakaan suomenkieltä vaikka kyse on siis normipäiväkodissa, ei kielikylpypäiväkodissa. En siis puhu tulkista vaan hoitajista, jotka puhuvat heikkoa/välttävää suomea, mutta toimivat hoitajina koska ryhmissä heidänkielisiä lapsia. Paperilla hekin ovat koko ryhmän lapsia varten, mutta käytännössä omankieliset vievät kaiken huomion koska he roikkuvat hänessä. 

Suomalaisten hoitajien vaikea saavuttaa luottamusta lapseen joka välttelee jopa katsekontaktia ja itkien (tai karjuen riippuen lapsesta)huutaa "omaa hoitajaa". 

Mitä varten tuommoista on? Meidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole tulkkeja eikä vieraskielisiä hoitajia, ja maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen paikallista aksenttia myöten ripeästi. Näiden lasten vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Teidän kunnallisessa päiväkodissa ei ole vieraskielisiä hoitajia? Miksi ei?

m

Kyllä niitä kielipuolia löytyy, ikävä kyllä. Tosi raskasta kun eivät ymmärrä suomea. Ihan työnteon kannalta nimittäin, rasittavaa.

Monet erityislapset hyötyisivät pienennetyistä ryhmistä. Tänäänkin tuli jälleen todettua, että lapsi, joka esim. yleisessä pukemistilanteessa lyö, potkii, puree muita, juoksee karkuun, heittelee tavaroita, vie muiden vaatteita, kiljuu, menee piiloon jne, toimiikin aivan normaalisti esimerkiksi silloin, kun tilanteessa on vain kaksi lasta. Liekö jokin aistien ylikuormitus kun johtaa äkyttömään käytökseen. Toisaalta päiväkodin kakofoniassa kun viettää 8h päivässä niin enpä ihmettele ollenkaan, välilmä tekis itsekin mieli vaan kiljua kurkku suorana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.

Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa. 

Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn.  Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta"  ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä. 

Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.

Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.

Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?

Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?

Miksi pitäisi kyseenalaistaa tunnemittarit ja positiivinen pedagogiikka tai ajatella, että varhaiskasvatuslaki oli virhe? Itse en osaisi luontevasti käyttää tunnemittaria, mutta varmasti kuvakortit voisi olla käytössä tunteiden sanoittamisen lisäksi. Positiivisesta pedagogiikasta en keksi mitään huonoa sanottavaa ja olen siihen mielestäni aika hyvin perehtynyt. Positiivinen pedagogiikkahan perustuu positiiviseen psykologiaan, jonka tavoitteena on lyhyesti sanottuna keskittyä rikki menneen ihmisen korjaamisen sijasta hyvinvoinnin kasvattamiseen kaikilla ihmisillä. Positiivisen pedagogiikan teoria täytyy tuntea todella vahvasti, jotta sitä voi toteuttaa. Ei voi vain ottaa jotain menetelmiä tai tapoja, muuten sen on vain päälleliimattua.

Mä olen kouluttautunut lastenhoitajaksi ja vain yksi vuosi opinnoista oli lanua, josta sekään kaikki ei ollut varhaislapsuuteen liittyvää. Ero lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen välillä on valtava. Varhaiskasvatuksen opettaja on asiantuntija ja ehdottomasti tiimin pedagoginen johtaja, koska on koulutukseltaan ainut, jolla pedagogista osaamista on. Sama asia kun sanoisi, miksi luokanopettajan vastuulla on opettaminen vaikka koulunkäynninohjaaja olisi yhtä pätevä.

Varhaiskasvatus tuottaa tasa-arvoa, varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevasta perheestä tulevat. Meillä monella on mielikuva, että lapsella on hyvä olla kotona ja pienen lapsen paras paikka on koti. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Perheissä voi olla monenlaista haastetta tai elämäntilannetta, jossa vanhemmat eivät pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Monet eivät myöskään jaksa kotona lasten kanssa olemista, koska se on nykyään hyvin yksinäistä. Monilla ei ole tukiverkkoa ja lapsille ei löydy sosiaalista vertaisverkostoa, ei välttämättä yhtäkään kaveria naapurustosta tai leikkipuistoista.

Omat lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 1,5-vuotiaina. Molemmat ovat aina rakastaneet päiväkotia ja siellä olemista, erityisesti toisia lapsia ja leikkimistä heidän kanssaan. Koen, että varhaiskasvatus on todellakin tukenut heidän kasvua ja kehitystä. Vaikka omilla lapsilla on hyvä ja rakastava koti, jossa äitinä on varhaiskasvatuksen ammattilainen, niin koen, että he olisivat jääneet paljosta paitsi ilman päiväkotia. Ainakin vertaissuhteista ja hyvistä leikeistä isolla porukalla sekä siten tärkeistä sosiaalisista taidoista.

Mielestäni varhaiskasvatukselle kuuluu ehdottoman tärkeä rooli osana oppimispolkua, sillä niin monet oppimisen kannalta tärkeät asiat opitaan ennen kouluikää ja kaikki eivät näitä taitoja kotona pysty harjoittamaan. Ja vertaissuhdetaitoja ei mielestäni voi olla painottamatta liikaa, lapselle on tärkeää jo pienestä saakka saada positiivisia kokemuksia vertaisten kanssa toimisesta sekä ryhmään kuulumisesta. Mielestäni se on haastavaa nykyaikana kotona oleville lapsille, sillä kuitenkin suurin osa muista lapsista on päiväkodissa päivät ja taloyhtiön leikkipaikalla tai leikkipuistoissa ei juuri ole ketään, kenen kanssa luoda vertaissuhteita.

Positiivinen kasvatus on oma todellisuutensa. Teoria edellä luotu kehitelmä joka ehkä on täydellinen sen teorian näkökulmasta, mutta käytännön elämässä sitten jotain ihan muuta.  Erittäin harvoilla on halua (tai mahdollisuuttakaan) lähteä syvällisesti tutustumaan positiivisen kasvatuksen teoriaan voidakseen toteuttaa sitä tarkoitetussa muodossa. Ja vaikka olisi, niin toteutukseen ei varsinkaan ammattikasvattajilla yleensä riitä aika. Kun vielä otetaan huomioon se, että tällä hetkellä varsinkin päiväkodeissa on työnjohdon taholta erittäin kova paine sille, että kaikki käyttäisivät positiivista kasvatusta, niin tästä ei voi oikein syntyä muuta kuin katastrofi. Levottomuus ja kurittomuus lasten keskuudessa lisääntyy rajusti, kun vanhoja keinoja millä kuria pidettiin ei saa enää käyttää, ja myöskään positiivisella kasvatuksella ei saada tuloksia aikaan.

Lastenhoitajien vertaaminen koulunkäynninohjaajiin ei ole relevantti. Päiväkoti ei ole mikään koulu eikä siellä ole sellaista roolien tai työtehtävien eroa kuin mitä esimerkiksi luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä on. Kasvatusvastuullinen henkilökunta päiväkodissa tekee hyvin pitkälti samaa työtä vaikka nimikkeet ja koulutukset ovat erilaisia. Lastenhoitajienkin koulutuksia on monenlaisia. Esimerkiksi lastenohjaajan koulutus sisältää 2 vuotta nimenomaan pienten lasten kasvatuksen opettelua.

Päiväkodin toiminnan päätarkoitus on lasten hoitaminen sellaisina aikoina, kun lasten vanhemmilla ei itsellään ole siihen aikaa. Muut tarkoitukset ovat nykyisistä nimityksistä ("varhaiskasvatus") huolimatta toissijaisia, ja se, että näistä toissijaisista tarkoituksista yritetään väen väkisin tehdä toiminnan päätarkoitusta on suurin yksittäinen syy sille, että päiväkodit ovat kriisissä.

Normaali lapsi ei tarvitse päiväkotia tasapainoisen kehityksen tai varsinkaan koulumenestyksen varmistamiseen. Poikkeuksia tähän ovat lähinnä sellaiset perheet joiden kotioloissa on oikeasti jotain todella pahasti pielessä (esimerkiksi liittyen vanhempien terveys- tai päihdeongelmiin) ja toisaalta sellaiset perheet missä kotikieli on eri kuin lasten tuleva koulunkäyntikieli eikä lapsille ole muuta keinoa opettaa sitä koulunkäyntikieltä.

Voitko kertoa, mihin perustat nämä mielipiteesi? Minä tiedän monta varhaiskasvatuksen ja luokanopettajaa, ketkä toimivat onnistuneesti positiivisen pedagogiikan mukaisesti. Positiivinen pedagogiikka on koulutuksen eri asteilla käytössä monissa eri maissa, sen käytöstä ja vaikutuksista on paljon tutkimustietoa.

Päiväkotitoiminnan päätarkoitus ei koskaan ole ollut olla lasten hoitopaikka vanhempien työpäivän ajan. Suomalainen lastentarha perustuu Fröbelin ajatuksiin: "Fröbel vertasi kasvattajaa kasveistaan huolehtivaan puutarhuriin. Fröbelin mukaan kasvattajien tulisi hoitaa ja tukea lapsen kehitystä kohti itsenäistä, ajattelevaa, tuntevaa ja luovaa oppijaa. Aikuisen ja lapsen välisen suhteen tulisi olla lämmin, kunnioittava, interaktiivinen ja älyllisesti osallistava, ei alistava." Pedagogiikka on ollut mukana suomalaisessa varhaiskasvatuksessa aikojen alusta saakka. Lastentarhat olivat 1900-luvun alussa osa kouluhallintoa ja siirtyivät vasta 20-luvulla osaksi sosiaalihallintoa, silloinkin väännön kautta.

Voisitko antaa jotain tueksi väitteellesi, ettei "normaali" lapsi tarvitse päiväkotia? Ja mikä on tämä "normaali" lapsi? Väitätkö todella, että kaikki varhaiskasvatusta koskeva tiede, jota tutkitaan sekä täällä että maailmalla todella paljon, on väärässä varhaiskasvatuksen hyödyn suhteen ja sinä täällä vauvapalstalla oikeassa tämän analyysisi kanssa? Ja vain koska sinusta tuntuu siltä?

Yrität pukea mielipiteesi tieteellisyyden kaapuun, vaikka todellisuudessa se on vain yksi mielipide muiden joukossa. Eri maissa on olemassa hyvin erilaisia lastentarhajärjestelmiä ja Suomessakin on monenlaista mielipidettä ja käytäntöä alan työntekijöillä. Varmasti jossakin ja joidenkin lasten kohdalla positiivinen kasvatus toimii, mutta niissä paikoissa missä se on käytössä ja missä lapset silti eivät yleensä tottele tai hyppivät seinille, se ei selkeästi toimi. Toki moni positiivinen kasvattaja saattaa olla sitä mieltä, ettei lasten edes tarvitse oppia tottelemaan päiväkodin hoitajia vaan esimerkiksi "tunnetaidot" ovat se tärkeä asia...

Päiväkotien ja perhepäivähoidon päätarkoitus on toimia hoitopaikkoina. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä vie lapsensa sinne nimenomaan hoitoon. Myös henkilökunta pääosin kokee, että esimerkiksi lasten hoitoaikojen minimointi on hyvä asia ja että esimerkiksi subjektiivinen oikeus päivähoitoon ei välttämättä ole toimiva järjestelmä. Eli että esimerkiksi kerho voisi olla lapselle parempi jos hoidon tarkoitus esimerkiksi on vain saada vanhemmille hiukan omaa aikaa ja tarjota lapselle leikkiseuraa tai sellaista järjestettyä ohjelmaa mitä ei itse järjestäisi. Myös niissä tilanteissa missä päiväkoti on kiinni, niin hoidostahan ihmiset huolehtivat eikä siitä, että heidän lastaan ei nyt varhaiskasvateta. Julkinen rahoituskin perustuu lähinnä tälle hoitofunktiolle.

Määritelmäni normaalille lapselle voit lukea ylläolevasta viestistä. Ja tosiaan käytännön kokemukset osoittavat, että normaalit kotihoidetut lapset pärjäävät hyvin koulussa. Päiväkodin voi siis turvallisesti jättää käymättä useimmissa tapauksissa. Sen sijaan esimerkiksi koulun alaluokkia ei voi turvallisesti jättää käymättä, vaan se lapsi joka aloittaisi koulunkäynnin vasta esimerkiksi 4. luokalta olisi isoissa vaikeuksissa. Ei ole olemassa mitään sellaista varhaiskasvatusta tutkivaa tiedettä joka olisi jotenkin osoittanut, että päiväkoti on välttämätön normaalin lapsen kehitykselle. Toki asiaa on tutkittu, ja tuloksia on monenlaisia niin kuin kasvatusalalla muutenkin. Sieltä sitten voi valita mieleisensä tutkimuksen jos haluaa.

Mielestäni tämä positiivisen pedagogiikan kritiikki on väärin kohdennettua. Ei ehkä ymmärretä, että positiivinen pedagogiikka kyllä toimii, mutta hitaammin kuin autoritaarinen kasvatus. Ihminen oppii kahdella tavalla: toiston tai trauman kautta. Positiivinen kasvatus nojaa toistoon ja toistot vaativat aikaa, eivätkä toimi heti. Siitä voi tulla sellainen olo, että homma ei toimi yhtään kun se ei toimi kuukausiin. Trauman kautta opettaminen voisi toimia heti. Mutta siinä tosiaan aiheutetaan trauma (nolaaminen, pelko väkivallasta jne.. sitä "hyvää vanhaa kasvatusta"). Sitten sellainen asiakin, että ihminen ihan oikeasti toistaa kokemaansa. Jos lapsi saa tarpeeksi pitkään ystävällistä kohtelua, hänestä tulee kyllä ystävällinen. Ihmiset, joille vaikkapa huudetaan, oppivat vain huutamaan itsekin. En nyt puolustele inkluusiota, 1-vuotiaana aloitettua päiväkotiuraa tai suuria ryhmäkokoja, mutta noin lähtökohtaisesti, kritiikin pitäisi kohdentua näihin, eikä siihen positiiviseen pedagokiikkaan, koska kyllä se (oikeassa ympäristössä) toimii.

Miksi kritiikin pitäisi kohdistua mielestäsi inkluusioon, sinä positiivisen pedagogiikan puolesta puhuja?

Inkluusio on ajattelutapa, jonka perusta on arvomaailma.

(Kuten positiivinen pedagogiikka on metodi, jonka perusta on analyyttinen teoria [koska x, niin y]. "Näen vain 'hyvän', ja kaikki toimintani perustuu valtaa käyttävän [kasvattaja] määrittelemän 'hyvän huomaamiseen' eli käytännössä auktoriteettivaltaisen ääneen sanomisella, kehollaan, ilmeillään, katseellaan ym. keinoilla toteutettavaan kasvatettavan kohteen ja sosiaalisen ryhmän tavoitellun toiminnan palkitsemiseen. Palkitsevuudesta ajatellaan seuraavan halu [ja kyky??] kasvattaa tuota huomioitua 'hyvää'.

Inkluusio on perustuslakiin kirjattu tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden lähtökohta oikeusvaltiossa.

Inkluusio on positiivinen ajatus vähintäänkin heille, jotka kokevat olevansa arvotettuja huonommaksi kuin joku muu, omaavansa vähemmän päätösvaltaa yhteisissä (tai edes omissa) asioissa sekä toivoisivat voivansa osallistua tasavertaisina.

Eikö positiivisen pedagogiikan nimissä inkluusio arvona pitäisi olla juuri peruslähtökohta?

Inkluusio (ja sen puute) näkyvät ihmisen todellisen arvopohjan ilmenemisestä hänen kaikessa toiminnassaan, käytöksessään, ilmeissään, eleissään, suunnittelemassaan ja toteuttamassaan kasvatustyössä.

Inkluusio on velvoittava toimintatapa voimassaolevassa, valtakunnallisessa "Varhaiskasvatuksen perusteet" ohjaavassa asiakirjassa. Se ei ole resursseista riippuvainen tai perusteltavissa "sitten jos meillä olisi x, y ja z kunnossa, niin toikin pääsisi mukaan".

Toiminta pitää suunnitella osallistujien ja käytössä olevien resurssien mukaan. 5 leipää ja 2 kalaa voi riittää tuhansille, jos ajattelun lähtökohta on, että kaikille riittää.

Positiivinen pedagogiikka käytännössä ilmentää vain sitä, mitä tuo määrätty auktoriteetti itse näkee hyväksi ja kannustettavaksi. Jossain jengissä hyvää on Ö ja jossain toisessa Ä.

Inkluusiolla pyritään estämään segregaatiota.

Koulun puolella opettajana toimiessani oli lapsia, joille ei saanut sanoa mitään, turvallisuussyistä. Siis esim henkilö saattoi päästellä ääniä ja pyöriä ympyrää kädet sivuille nostettuna kesken tunnin, eikä hänelle saanut sanoa mitään, ettei saa itse turpaan. Ohjeistus tuli rehtorilta. Toisilla oli peltorit päässä koko oppitunnin as-piirteiden takia. On epäselvää kuinka paljon he kuulivat opetuksesta. Yksi skitsofreenikko kuuli ääniä kesken tunnin (joita ei siis oikeasti ollut). Näiden lisäksi vielä perusuhmakkaat ja häiritsevät "normi"oppilaat.

Positiivisen pedagogiikan mukaisesti heissä kaikissa tulee huomata hyvä (ja itse asiassa heistä kaikki pärjäsivät kokeissa joko kohtalaisesti tai hyvin). Osa heistä pärjäsi normiluokassa (peltorit päässä istuva ja skitsofreenikko), osa ei (luokassa ympyrää pyörivä). Minusta on väärin kaikkia kohtaan yrittää laittaa sellainen oppilas koululuokkaan, joka ennen kaikkea kärsii siitä itse. Ei se ole mitään tasa-arvoa. Tämä nyt kokemuksena koulumaailmasta, mutta varmasti pätee jollain tasolla myös vakassa. Siksi minusta inkluusio on ongelmallista. Sanottakoon myös kuitenkin, että isommilla lapsilla on kyllä tosiaan usein isommat ongelmat, eli ei näitä voi yksi yhteen vetää.

No just joo. As-piirteet ei tee peltoreille tarvetta, ja skitsofreniaa ei todeta lapsilla. Muuten olen inkluusiosta samaa mieltä mutta olisiko vähän väritetty juttu. 

Ei ole tippaakaan väritetty juttu. Ihmettelen osaamistasi, jos luulet että as-piirteinen (joka aistikuormittuu) ei voisi hyötyä peltoreista luokassa ja todellakin oli 12-vuotias skitsofeenikko ihan normiluokalla ja ihan oikeasti myös kuuli ääniä. Vakassa oleva 3-vuotias on ihan eri asia kuin 12-vuotias. Kyllä 12-vuotiailla ja nuoremmillakin todetaan masennustakin, saati sitten psykoosioireita, jotka ovat ihan ilmiselviä. 

Ihmettele rauhassa. Meillä on kotona "as" (oletan että tarkoitat autistia) -lapsi, eikä hän erityisen ääniherkkä ole. Autismi on nimenomaan kirjo, eli monenmoista oiretta, se ei automaattisesti tarkoita ääniherkkyyttä, ei autisti-lapsi aina peltoreista hyödy. Ääni on vain yksi aisteista, aistiherkkyys voi liittyä johonkin muuhunkin aistiin. 

"Masennusta saati psykoosioireita?" Masennuksen ja psykoosin esiintyvyyttä ei voi onnistuneesti verrata toisiinsa, sillä ne ovat niin eri asiat. Masennusta on kaiken ikäisillä, jopa vauvoilla, sen sijaan skitsofrenia todetaan äärimmäisen harvoin lapsilla, sillä se puhkeaa tavallisesti nuorilla aikuisilla. 

Masennus on ihan eri asia kuin skitsofrenia, syntymekanismiltaan, hoidoltaan, ennusteeltaan. Masennuksen lapselle aiheuttaa ympäristö, vauvoilla tai pienillä lapsilla tosin diagnoosi ei ole "masennus" vaan todetaan että vauva on apaattinen, saattaa kadottaa katsekontaktin, ja hoitona fysioterapiaa, theraplay-terapiaa, perhekuntoutusta, mitä nyt sitten katsotaan osuvimmaksi.

Oletko koskaan tavannut, hoitanut masentunutta vauvaa tai leikki-ikäistä? Minä olen. Älä tule arvioimaan minun osaamistani sen perusteella, että pidin skitsofreenikko-lapsen pitämistä normiluokassa eriskummallisena tarinana. Sillä sitähän se on. Ehkä sitten totuus on tarua ihmeellisempää.

Itselle lapsen "äänien kuulemiset" eli todellisuusharhat tuo mieleen ensinnä dissosiaation, joka on lapsilla huomattavasti tavallisempi kuin skitsofrenia, mutta se siitä. Eiköhän lapsen ollut oikeasti lastenpsykiatri diagnosoinut.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma (ainakin pk seudulla) on naamioidut "solut", käytännössä 28 lapsen ryhmät. Kukaan ei mikään taho ei puutu niihin vaikka ovat paperilla laittomia. Niissä on 4 hoitajaa mutta käytännössä työvuorojen takia 3 per 28 lasta.

Tilat pitävät yleensä sisällään yhden ison toimintatilan 28 lapselle ja 1-2 pientä nukkaria "ryhmille" 1 vessa /28 lasta 1 eteinen/28 lasta etc

Noissa olosuhteissa väsyy sekä aikuiset että lapset. Mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin tämä, silti tähän ei puututa. Rahasta on kyse mutta kuinka kauan henkilöstö jaksaa tätä hulluutta?

Suunnitellaanko uudet vastarakennetut isot, laitosmaiset päiväkodit kaikki tällaisiksi? Onko niissä kaikissa tällainen solusysteemi?

Isoissa kaupungeissa suunnitellaan. Meilläkin on sellainen. 42 lasta käyttää yhteistä vessaa, voitte kuvitella miltä se näyttää päivän päätteeksi ja miten pöpöt leviää.

🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma (ainakin pk seudulla) on naamioidut "solut", käytännössä 28 lapsen ryhmät. Kukaan ei mikään taho ei puutu niihin vaikka ovat paperilla laittomia. Niissä on 4 hoitajaa mutta käytännössä työvuorojen takia 3 per 28 lasta.

Tilat pitävät yleensä sisällään yhden ison toimintatilan 28 lapselle ja 1-2 pientä nukkaria "ryhmille" 1 vessa /28 lasta 1 eteinen/28 lasta etc

Noissa olosuhteissa väsyy sekä aikuiset että lapset. Mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin tämä, silti tähän ei puututa. Rahasta on kyse mutta kuinka kauan henkilöstö jaksaa tätä hulluutta?

Suunnitellaanko uudet vastarakennetut isot, laitosmaiset päiväkodit kaikki tällaisiksi? Onko niissä kaikissa tällainen solusysteemi?

Isoissa kaupungeissa suunnitellaan. Meilläkin on sellainen. 42 lasta käyttää yhteistä vessaa, voitte kuvitella miltä se näyttää päivän päätteeksi ja miten pöpöt leviää.

Tampereella on tehty jo monta vuotta sitten periaatepäätös, että KAIKKI uudet päiväkodit rakennetaan tällä solu/kotipesä/kotialue periaatteella.

Itse lähdin pois tällaisesta talosta, sillä omat arvot eivät kestäneet lain kiertämistä/rikkomista. Laitoin muutama vuosi sitten sähköpostia opetusneuvokselle, joka tiivistetysti totesi, että solut/kotipesät/kotialueet eivät varsinaisesti riko lakia juurikin sen vuoksi, että paperilla kyseessä on kahden kasvattajan ryhmät. Koomista kyllä hän myös totesi, että lapsia ei saisi olla yli kolmen kasvattajan verran. Summa summarum, ketään ei kiinnosta.

Teen sijaisuuksia ja melko uutena alalla olen ihmetellyt, miten päiväkodeissa aikuiset yskii ja jopa aivastelee käsiinsä. Kaikki lapset kyllä osaa yskiä ja aivastella hihaansa kuten kuuluu, mutta vaikka korona-ajan jäljiltä on toitotettu joka tuutista miten yskitään ja aivastetaan, niin ei tunnu aikuisille menevät melko yksinkertainen asia tajuntaan.

Siis hyi helvetti. Ja sitten räplätään niillä yskäkäsillä ryhmän puhelinta, kähmitään ovenkahvat ja jopa voidellaan lasten leivät. Tässä ketjussa sitten valitellaan, kun ei saada sijaisia ja on kuitenkin ihan itse laitettu ne pöpöt kiertämään omalla toiminnalla. Pitää varmaan rueta seuraavaksi aikuisiakin opettamaan kuin lapsia töissä..

Vierailija kirjoitti:

Teen sijaisuuksia ja melko uutena alalla olen ihmetellyt, miten päiväkodeissa aikuiset yskii ja jopa aivastelee käsiinsä. Kaikki lapset kyllä osaa yskiä ja aivastella hihaansa kuten kuuluu, mutta vaikka korona-ajan jäljiltä on toitotettu joka tuutista miten yskitään ja aivastetaan, niin ei tunnu aikuisille menevät melko yksinkertainen asia tajuntaan.

Siis hyi helvetti. Ja sitten räplätään niillä yskäkäsillä ryhmän puhelinta, kähmitään ovenkahvat ja jopa voidellaan lasten leivät. Tässä ketjussa sitten valitellaan, kun ei saada sijaisia ja on kuitenkin ihan itse laitettu ne pöpöt kiertämään omalla toiminnalla. Pitää varmaan rueta seuraavaksi aikuisiakin opettamaan kuin lapsia töissä..

Tämä.

Ja nenän niistämisen jälkeen kaikki aikuiset eivät pese käsiään. 🤢

Sitten tosiaan ne kahvin- ja vedenkeittimet, hanat, ovenkahvat, puhelimet yms. levittävät näiden ajattelemattomien pöpöjä muillekin. 😬