Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Se on kyllä käynyt hyvin ilmi, että jos lapsi ei tottele niin sitä tulee pitää sairauden ja trauman oireena eikä suinkaan kurittomuutena niin kuin vielä isovanhempien nuoruudessa ajateltiin. Ja aina ja kaikessa on muistettava lapsen oikeudet, jotka takaavat lapselle diplomaattisen koskemattomuuden.
Jopa vielä 1980-luvulla lasten syöpähoidot kuten selkäydinpunktio tehtiin 1980-luvulla ilman mitään kivunlievitystä, ainakin Suomessa. Tästä on dokumentti muistaakseni Areenassa.
Jos lasten kivunhoitoon kiinnitettiin huomiota vasta nykyisten kolme-neljäkymppisten varhaislapsuudessa, miten kauan vielä kestää että lasten mielenterveyteen kiinnitettäisiin huomiota?
Vieläkin on vanhempia, hoitajia, vakahoitajia, jotka eivät edes tiedä, että sylivauvallakin on mielenterveys. Vauva voi olla masentunut. (Vielä vähemmän tietävät mistä se aiheutuu, miten ilmenee, miten hoidetaan.) Sama pätee taaperoihin.
Kuvitellaan, että lapseen ei ympäristö vaikuta mitään. Lapsen mieli ei järky, ei lapsella ole sellaista ominaisuutta kuin "mielen terveys". - Ristiriitaisesti samaan aikaan huudetaan, miten ympäristö kyllä vaikuttaa lapsiin, ympäristö (eli vanhemmat) tekee lapsista kurittomia.
Ja tuohon lihavoituun kohtaan; kyllä, jos lapsen tiedetään asuvan sijaisperheessä, niin lapsella on silloin varmasti trauma ja todennäköisesti se jotenkin lapsessa myös näkyy. Ja myös osalla bioperheissä asuvilla lapsilla on mielenterveyden oireita, eli oireilevat käytöksellään.
Suomessa lapsilla ja nuorilla on hälyttävästi määrin mielenterveyden ongelmia, jos olet yhtään uutisia seurannut. Suuri osa juontaa jo varhaislapsuudesta.
t. Sijaisvanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Se on kyllä käynyt hyvin ilmi, että jos lapsi ei tottele niin sitä tulee pitää sairauden ja trauman oireena eikä suinkaan kurittomuutena niin kuin vielä isovanhempien nuoruudessa ajateltiin. Ja aina ja kaikessa on muistettava lapsen oikeudet, jotka takaavat lapselle diplomaattisen koskemattomuuden.
Jopa vielä 1980-luvulla lasten syöpähoidot kuten selkäydinpunktio tehtiin 1980-luvulla ilman mitään kivunlievitystä, ainakin Suomessa. Tästä on dokumentti muistaakseni Areenassa.
Jos lasten kivunhoitoon kiinnitettiin huomiota vasta nykyisten kolme-neljäkymppisten varhaislapsuudessa, miten kauan vielä kestää että lasten mielenterveyteen kiinnitettäisiin huomiota?
Vieläkin on vanhempia, hoitajia, vakahoitajia, jotka eivät edes tiedä, että sylivauvallakin on mielenterveys. Vauva voi olla masentunut. (Vielä vähemmän tietävät mistä se aiheutuu, miten ilmenee, miten hoidetaan.) Sama pätee taaperoihin.
Kuvitellaan, että lapseen ei ympäristö vaikuta mitään. Lapsen mieli ei järky, ei lapsella ole sellaista ominaisuutta kuin "mielen terveys". - Ristiriitaisesti samaan aikaan huudetaan, miten ympäristö kyllä vaikuttaa lapsiin, ympäristö (eli vanhemmat) tekee lapsista kurittomia.
Ja tuohon lihavoituun kohtaan; kyllä, jos lapsen tiedetään asuvan sijaisperheessä, niin lapsella on silloin varmasti trauma ja todennäköisesti se jotenkin lapsessa myös näkyy. Ja myös osalla bioperheissä asuvilla lapsilla on mielenterveyden oireita, eli oireilevat käytöksellään.
Suomessa lapsilla ja nuorilla on hälyttävästi määrin mielenterveyden ongelmia, jos olet yhtään uutisia seurannut. Suuri osa juontaa jo varhaislapsuudesta.
t. Sijaisvanhempi
Mitä ajattelet siitä, että mielisairaaloissa rajoitetaan potilaita fyysisesti? Pitäisikö se kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Se on kyllä käynyt hyvin ilmi, että jos lapsi ei tottele niin sitä tulee pitää sairauden ja trauman oireena eikä suinkaan kurittomuutena niin kuin vielä isovanhempien nuoruudessa ajateltiin. Ja aina ja kaikessa on muistettava lapsen oikeudet, jotka takaavat lapselle diplomaattisen koskemattomuuden.
Jopa vielä 1980-luvulla lasten syöpähoidot kuten selkäydinpunktio tehtiin 1980-luvulla ilman mitään kivunlievitystä, ainakin Suomessa. Tästä on dokumentti muistaakseni Areenassa.
Jos lasten kivunhoitoon kiinnitettiin huomiota vasta nykyisten kolme-neljäkymppisten varhaislapsuudessa, miten kauan vielä kestää että lasten mielenterveyteen kiinnitettäisiin huomiota?
Vieläkin on vanhempia, hoitajia, vakahoitajia, jotka eivät edes tiedä, että sylivauvallakin on mielenterveys. Vauva voi olla masentunut. (Vielä vähemmän tietävät mistä se aiheutuu, miten ilmenee, miten hoidetaan.) Sama pätee taaperoihin.
Kuvitellaan, että lapseen ei ympäristö vaikuta mitään. Lapsen mieli ei järky, ei lapsella ole sellaista ominaisuutta kuin "mielen terveys". - Ristiriitaisesti samaan aikaan huudetaan, miten ympäristö kyllä vaikuttaa lapsiin, ympäristö (eli vanhemmat) tekee lapsista kurittomia.
Ja tuohon lihavoituun kohtaan; kyllä, jos lapsen tiedetään asuvan sijaisperheessä, niin lapsella on silloin varmasti trauma ja todennäköisesti se jotenkin lapsessa myös näkyy. Ja myös osalla bioperheissä asuvilla lapsilla on mielenterveyden oireita, eli oireilevat käytöksellään.
Suomessa lapsilla ja nuorilla on hälyttävästi määrin mielenterveyden ongelmia, jos olet yhtään uutisia seurannut. Suuri osa juontaa jo varhaislapsuudesta.
t. Sijaisvanhempi
Mitä ajattelet siitä, että mielisairaaloissa rajoitetaan potilaita fyysisesti? Pitäisikö se kieltää?
Ajatteletko muka oikeasti, että on jotenkin sama tilanne kyseessä, kun päiväkodissa holdataan?
Vai miksi tuot tuollaisen skenaarion mukaan keskusteluun päiväkotilapsista?
En pidä itseäni sopivana kommentoimaan asiasta josta en kunnolla tiedä, eli en ala kommentoimaan aikuisten pakkohoitoa / psykooseja, mistä tuossa lienee kyse.
Mutta moni täällä kyllä tykkää kommentoida asiaan kuin asiaan, vaikka ei tietämystä ole, kysypä heiltä. :)
t. Sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Se on kyllä käynyt hyvin ilmi, että jos lapsi ei tottele niin sitä tulee pitää sairauden ja trauman oireena eikä suinkaan kurittomuutena niin kuin vielä isovanhempien nuoruudessa ajateltiin. Ja aina ja kaikessa on muistettava lapsen oikeudet, jotka takaavat lapselle diplomaattisen koskemattomuuden.
Jopa vielä 1980-luvulla lasten syöpähoidot kuten selkäydinpunktio tehtiin 1980-luvulla ilman mitään kivunlievitystä, ainakin Suomessa. Tästä on dokumentti muistaakseni Areenassa.
Jos lasten kivunhoitoon kiinnitettiin huomiota vasta nykyisten kolme-neljäkymppisten varhaislapsuudessa, miten kauan vielä kestää että lasten mielenterveyteen kiinnitettäisiin huomiota?
Vieläkin on vanhempia, hoitajia, vakahoitajia, jotka eivät edes tiedä, että sylivauvallakin on mielenterveys. Vauva voi olla masentunut. (Vielä vähemmän tietävät mistä se aiheutuu, miten ilmenee, miten hoidetaan.) Sama pätee taaperoihin.
Kuvitellaan, että lapseen ei ympäristö vaikuta mitään. Lapsen mieli ei järky, ei lapsella ole sellaista ominaisuutta kuin "mielen terveys". - Ristiriitaisesti samaan aikaan huudetaan, miten ympäristö kyllä vaikuttaa lapsiin, ympäristö (eli vanhemmat) tekee lapsista kurittomia.
Ja tuohon lihavoituun kohtaan; kyllä, jos lapsen tiedetään asuvan sijaisperheessä, niin lapsella on silloin varmasti trauma ja todennäköisesti se jotenkin lapsessa myös näkyy. Ja myös osalla bioperheissä asuvilla lapsilla on mielenterveyden oireita, eli oireilevat käytöksellään.
Suomessa lapsilla ja nuorilla on hälyttävästi määrin mielenterveyden ongelmia, jos olet yhtään uutisia seurannut. Suuri osa juontaa jo varhaislapsuudesta.
t. Sijaisvanhempi
Mitä ajattelet siitä, että mielisairaaloissa rajoitetaan potilaita fyysisesti? Pitäisikö se kieltää?
Ajatteletko muka oikeasti, että on jotenkin sama tilanne kyseessä, kun päiväkodissa holdataan?
Vai miksi tuot tuollaisen skenaarion mukaan keskusteluun päiväkotilapsista?
En pidä itseäni sopivana kommentoimaan asiasta josta en kunnolla tiedä, eli en ala kommentoimaan aikuisten pakkohoitoa / psykooseja, mistä tuossa lienee kyse.
Mutta moni täällä kyllä tykkää kommentoida asiaan kuin asiaan, vaikka ei tietämystä ole, kysypä heiltä. :)
t. Sijaisvanhempi
Mietin vaan, että jos tavallisesta lapsesta ei saa ottaa kiinni koska sillä on mielenterveys, niin miten sitten mielisairaalapotilaisiin voidaan kohdistaa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Sitä suuremmalla syyllä meille päiväkodissa työskenteleville pitäisi rehellisesti kertoa lapsen taustoista ja kotioloista. Olemme sen lapsen kanssa 8h/pv, kasvatamme, tuemme, opetamme ja ohjaamme. Silti kukaan ei kerro meille välttämättä, jos lapsella on traumoja tai asiakkuus lastensuojeluun. Sokkona yritämme ratkoa ongelmia ja lapsen haasteita.
Kun ei saa kertoa periaatteessa yhtään mitään. Kyllä sinä sen tiedät, sinullakin on vaitiolovelvollisuus.
Ja mekään sijaisvanhemmat emme aina tiedä tarkemmin mitä lapsi on kokenut. Huostaanoton syy liittyy pienillä lapsilla vanhempiin, esim "päihteet", mutta se mitä lapsi on kokenut, ei meillä ole siitä välttämättä mitään tietoa.
Mitä voi kertoa, jos ei tiedä? Eikä pieni lapsi osaa kertoa mitä hänelle on tapahtunut.
Lasta voi kyllä kohdella oikein ja reilusti, kasvua ja kehitystä tukien vaikka ei kaikkia yksityiskohtia tiedäkään.
Jos tiedät että lapsi on sijaisperheessä, tiedät jo että hänellä on ainakin yksi trauma, kiintymyssuhteen katkeaminen.
t. Sijaisvanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisvanhempi voisi perustaa ihan oman ketjun avautumisilleen. Sijaisvanhemmaksi pääsee kuka tahansa ja silloin voi yrittää esittää asiantuntijaa, mutta jätetään ne päätelmät ja analysoinnit oikeasti sen genren taitavalle väelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.
Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään!
Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.
Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään!
Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Ai ei ongelmaa? Koska kaikki vakahoitajat ovat ammattitaitoisia ja kokeneita? Ei ole epäpäteviä eikä vain vähän työkokemusta omaavia hoitajia missään, niinkö?
Sijaisvanhempi, kerrothan meille nyt ratkaisu siihen miten traumataustaisen /henkisesti sairaan lapsen kanssa tulee toimia.
Kun tilanne on esim se, että tiedetään lapsen voivan huonosti, faktat on tiedossa. Lapsi lyö, potkii toisia toistuvasti ja ennakoimatta, uhkaa tappaa muut, pelottelee. Kaikki pedagogiset keinot käytössä yhteistyössä laaja-alaisen erityisopen ja psykologin kanssa. Päivittäin kuitenkin tilanne,että satuttaa muita, lapsia ja aikuisia. Käy päälle. Ja tällöin turvallisuussyistä täytyy ohjata omaan tilaan, jossa yleensä jatkaa esineiden tuhoamista, päälle käymistä, äänekästä uhkailua. Nämä tilanteet vievät vähintään yhden kasvattajan lapsiryhmästä pitkäksi toviksi, usein kaksi työturvallisuussyistä. Ja yleensä se on opettaja, jolla on pedagogiset taidot toimia lapsen kanssa. Jos uhkana on että lapsi karkaa tai rikkoo esim ikkunan, häntä on estettävä fyysisesti. Vajassa ei tunneta käsitettä "päiväkoti kuntoinen" vrt "koulukuntoinen". Lasta ei voi estää osallistumasta vakaan, vaan vanhemmat tuovat hyvinkin henkisesti sairaan lapsen huonossa kunnossa päiväkotiin. Ei ole paikkaa mihin huonosti voivan lapsen voi ohjata/viedä. Perheneuvolaan esim Vantaalla vähintään vuoden jonot. Vaka ei ole paikkaa jossa lapselle annetaan terapiaa, siis emme ole terapeutteja eikä siihen ole resursseja. Kaikenlaisia kaveri- ja tunnetaitokerhoja ja ohjelmia toki toteutetaan, mutta akuutisti sairasta lasta on mahdotonta hoitaa isossa lapsiryhmässä. Tää on todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhempi, kerrothan meille nyt ratkaisu siihen miten traumataustaisen /henkisesti sairaan lapsen kanssa tulee toimia.
Kun tilanne on esim se, että tiedetään lapsen voivan huonosti, faktat on tiedossa. Lapsi lyö, potkii toisia toistuvasti ja ennakoimatta, uhkaa tappaa muut, pelottelee. Kaikki pedagogiset keinot käytössä yhteistyössä laaja-alaisen erityisopen ja psykologin kanssa. Päivittäin kuitenkin tilanne,että satuttaa muita, lapsia ja aikuisia. Käy päälle. Ja tällöin turvallisuussyistä täytyy ohjata omaan tilaan, jossa yleensä jatkaa esineiden tuhoamista, päälle käymistä, äänekästä uhkailua. Nämä tilanteet vievät vähintään yhden kasvattajan lapsiryhmästä pitkäksi toviksi, usein kaksi työturvallisuussyistä. Ja yleensä se on opettaja, jolla on pedagogiset taidot toimia lapsen kanssa. Jos uhkana on että lapsi karkaa tai rikkoo esim ikkunan, häntä on estettävä fyysisesti. Vajassa ei tunneta käsitettä "päiväkoti kuntoinen" vrt "koulukuntoinen". Lasta ei voi estää osallistumasta vakaan, vaan vanhemmat tuovat hyvinkin henkisesti sairaan lapsen huonossa kunnossa päiväkotiin. Ei ole paikkaa mihin huonosti voivan lapsen voi ohjata/viedä. Perheneuvolaan esim Vantaalla vähintään vuoden jonot. Vaka ei ole paikkaa jossa lapselle annetaan terapiaa, siis emme ole terapeutteja eikä siihen ole resursseja. Kaikenlaisia kaveri- ja tunnetaitokerhoja ja ohjelmia toki toteutetaan, mutta akuutisti sairasta lasta on mahdotonta hoitaa isossa lapsiryhmässä. Tää on todella surullista.
Kuri ei kuitenkaan ole sallittua vaan pelkästään nämä "pedagogiset keinot" kuten tunnetaitokerhot.
^Niin. Se ei siis riitä että tunnistetaan traumatisoituneet ja kipeät lapset, se kentällä osataan kyllä. Mutta ei ole toimivia keinoja toimia heidän kanssaan. Siksi me uuvutaan. Ja siksi kaikki voi yhä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhempi voisi perustaa ihan oman ketjun avautumisilleen. Sijaisvanhemmaksi pääsee kuka tahansa ja silloin voi yrittää esittää asiantuntijaa, mutta jätetään ne päätelmät ja analysoinnit oikeasti sen genren taitavalle väelle.
Pääsisitkö sinä? Tai pärjäisitkö sinä?
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhempi, kerrothan meille nyt ratkaisu siihen miten traumataustaisen /henkisesti sairaan lapsen kanssa tulee toimia.
Kun tilanne on esim se, että tiedetään lapsen voivan huonosti, faktat on tiedossa. Lapsi lyö, potkii toisia toistuvasti ja ennakoimatta, uhkaa tappaa muut, pelottelee. Kaikki pedagogiset keinot käytössä yhteistyössä laaja-alaisen erityisopen ja psykologin kanssa. Päivittäin kuitenkin tilanne,että satuttaa muita, lapsia ja aikuisia. Käy päälle. Ja tällöin turvallisuussyistä täytyy ohjata omaan tilaan, jossa yleensä jatkaa esineiden tuhoamista, päälle käymistä, äänekästä uhkailua. Nämä tilanteet vievät vähintään yhden kasvattajan lapsiryhmästä pitkäksi toviksi, usein kaksi työturvallisuussyistä. Ja yleensä se on opettaja, jolla on pedagogiset taidot toimia lapsen kanssa. Jos uhkana on että lapsi karkaa tai rikkoo esim ikkunan, häntä on estettävä fyysisesti. Vajassa ei tunneta käsitettä "päiväkoti kuntoinen" vrt "koulukuntoinen". Lasta ei voi estää osallistumasta vakaan, vaan vanhemmat tuovat hyvinkin henkisesti sairaan lapsen huonossa kunnossa päiväkotiin. Ei ole paikkaa mihin huonosti voivan lapsen voi ohjata/viedä. Perheneuvolaan esim Vantaalla vähintään vuoden jonot. Vaka ei ole paikkaa jossa lapselle annetaan terapiaa, siis emme ole terapeutteja eikä siihen ole resursseja. Kaikenlaisia kaveri- ja tunnetaitokerhoja ja ohjelmia toki toteutetaan, mutta akuutisti sairasta lasta on mahdotonta hoitaa isossa lapsiryhmässä. Tää on todella surullista.
Kiva kun kysyit. Tässä on opaskirjanen joka on tehty traumatisoituneen lapsen kanssa toimiville vaka-ihmisille.
https://pesapuu.fi/wp-content/uploads/2018/03/traumatisoitunut_lapsi_va…
Ja sitten toinen kysymys onkin, jos lapsi on tosi pahasti oireileva, onko hänen paikkansa tavallisessa päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.
Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään!
Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Ai ei ongelmaa? Koska kaikki vakahoitajat ovat ammattitaitoisia ja kokeneita? Ei ole epäpäteviä eikä vain vähän työkokemusta omaavia hoitajia missään, niinkö?
Samassa kappaleessa sanottiin "pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa .... joten tässä ei pitäisi olla ongelmaa". Etkö ymmärrä lukemaasi?
Minä olin tuossa näkeväni sarkasmia. Koska noinhan se ei mene. Ainoat jotka kentällä erottaa, on erityisopet. Ei peruslähihoitajan koulutukseen kuulu erityispiirteet kuin ihan sivulauseessa. Ei niitä siinä oikeasti opi.
Tästä voisi varmaan jo aloittaa uuden ketjun kun tämä nykyinen niin pitkä. Mutta kysymykseeni; alkaako tämä alhainen syntyvyys näkymään pikkuhiljaa myös päiväkodeissa ja siinä ettå teidän työnne helpottuu, kun "asiakkaat" eli lapset vähenee? Nostan teille kaikille alalla työskenteleville hattua 🎩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.
Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään!
Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Ai ei ongelmaa? Koska kaikki vakahoitajat ovat ammattitaitoisia ja kokeneita? Ei ole epäpäteviä eikä vain vähän työkokemusta omaavia hoitajia missään, niinkö?
Samassa kappaleessa sanottiin "pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa .... joten tässä ei pitäisi olla ongelmaa". Etkö ymmärrä lukemaasi?
Minä olin tuossa näkeväni sarkasmia. Koska noinhan se ei mene. Ainoat jotka kentällä erottaa, on erityisopet. Ei peruslähihoitajan koulutukseen kuulu erityispiirteet kuin ihan sivulauseessa. Ei niitä siinä oikeasti opi.
Ja sinä tiedät sen mistä? Onko sinulla(kin) asiasta paperidokumenttia? Vai halusitko vain vähätellä ja mustamaalata kys koulutusta (palstan tapaan)?
Entä tiesitkö, että lähihoitajan mielenterveyspuolen suuntaumisessa sitä psykologiaa on enemmän kuin vaikkapa lääkäreillä omissa opinnoissaan?!
Näin kertoi kliininen psykologi eräällä oppitunnillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?
Ei mitään.Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.
Sen voi laittaa jäähylle.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.
Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.
Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.
T. Alalla
Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.
Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.
Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta?
Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on.
Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla.
Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina.
Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta".
t. Sijaisvanhempi
Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.
Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään!
Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Ai ei ongelmaa? Koska kaikki vakahoitajat ovat ammattitaitoisia ja kokeneita? Ei ole epäpäteviä eikä vain vähän työkokemusta omaavia hoitajia missään, niinkö?
Samassa kappaleessa sanottiin "pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa .... joten tässä ei pitäisi olla ongelmaa". Etkö ymmärrä lukemaasi?
Minä olin tuossa näkeväni sarkasmia. Koska noinhan se ei mene. Ainoat jotka kentällä erottaa, on erityisopet. Ei peruslähihoitajan koulutukseen kuulu erityispiirteet kuin ihan sivulauseessa. Ei niitä siinä oikeasti opi.
Ja sinä tiedät sen mistä? Onko sinulla(kin) asiasta paperidokumenttia? Vai halusitko vain vähätellä ja mustamaalata kys koulutusta (palstan tapaan)?
Entä tiesitkö, että lähihoitajan mielenterveyspuolen suuntaumisessa sitä psykologiaa on enemmän kuin vaikkapa lääkäreillä omissa opinnoissaan?!
Näin kertoi kliininen psykologi eräällä oppitunnillaan.
Minä olen lähihoitaja, suuntautuminen lapset ja nuoret, ja olen myös nepsyn äiti. Kaiken mitä nepsyistä tiedän, olen opetellut itse. Koulussa niitä ei kerrottu kuin sivulauseessa. (Aikuispuolen koulutus, 2-vuotinen monimuotokoulutus, näyttötutkinto.)
En tiedä onko nuorisopuolen 3-vuotinen koulutus monipuolisempi, mutta meille ainakin todella pintapuolisesti. Jos jotain halusi aiheesta oppia, se oli ihan opiskelijasta itsestään kiinni. Mt-ongelmista aikuisilla kerrottiin yleisesti mitä on olemassa, tyyliin yksi powerpoint-dia per diagnoosi.
Erkkalapsista kerrottiin muutamia yleisimpiä, olisiko mainittu down (liekö edes oikeasti kovin yleinen nykypäivänä), adhd ja autismi ja jotain muuta.
Mutta ei kerrottu, miten nämä toimivat arjessa ja miten heitä voisi esim huomioida / tukea. Yksi autistilapsen keskeisimmistä piirreistä, eli meltdown (joka johtuu kuormituksesta) , ei kerrottu sellaisesta lainkaan.
Sen sijaan oli kokonainen kurssi sitä, miten tukea motorista kehitystä lapsilla ylipäätään, liikunta ja millainen liikunta on hyväksi jne. Samoin terveellinen ravinto, kurssitettiin mielestäni ihan perusteellisesti, vaikka päiväkodissa hoitaja ei sitä ruokaa laita.
Suuren painoarvon saivat myös sairaudet lapsilla, kuten diabetes, epilepsia, allergiat, astma, lasten tartuntaudit, vastasyntyneen hoito, keskoset, ylipäätään "lapset sairaalaympäristössä". Monta kurssia näitä.
Mutta erityislapset päiväkodissa, se jäi ihan tosi tosi vähälle.
Oletko siis käynyt mielenterveyspuolen suuntautumisen?
No mitä silloin (sinäkään) tiedät vaikkapa erityislapsista päiväkotiympäristössä? Nepsyt ovat hyvin väärinymmärretty ryhmä, autismidiagnoosi voi tulla jo ennen päiväkotia, mutta adhd diagnoosi yleensä ei. Ja kun diagnoosia ei ole, oireita ei "suostuta" ymmärtämään, eihän niistä koulussa juurikaan kerrottu.
***
Täällä on ihmeellinen oletus, että jos joku kehtaa arvostella osaamista tai toimintatapoja, niin sellaisella ei ole mitään kontaktipintaa alaan. Pidetään ihan mahdottomana, että me alalla itse emme ole tyytyväisiä esim koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten toinen kysymys onkin, jos lapsi on tosi pahasti oireileva, onko hänen paikkansa tavallisessa päiväkodissa.
Ei ole mitään erityistä paikkaa johon oireileva lapsi laitetaan. Jos luit viestin, siinä nimenomaan todetaan että kipeätkin lapset tulee päiväkotiin kuntoutumaan. Koulussa voidaan katsoa että oireileva lapsi ei ole koulukuntoinen ja hänet ohjataan heti psyk.hoitoon/kotiin, päiväkodeissa ei näin voida toimia. Sijaisvanhempi tietää hyvin, että lastensuojelulaitoksista/perhehoidostakin lapset yleisimmin osallistuu arkisin varhaiskasvatukseen.
Ei ole erityispäiväkoteja tai erityisryhmiä. On integroituja pienempiä ryhmiä (5 tukea tarvitsevaa ja 7 tukilasta) ihan tavallisissa isoissa päiväkodeissa, mutta esim esiopetukseen osallistuvat myös ne erityisen tuen lapset isossa porukassa ainakin osan aikaa. Ei heillä ole mitään yksityishoitoa erillään muista.
Eskari-ikäinen tönäisi taaperon maahan pihalla ulkoilussa ja ehti hypätä tämän pään päälle vaikka aikuinen metrin päässä. (Oli se ajankohta päivästä jolloin kaikki aikuiset eivät ole paikalla joten ei ollut mahdollista pitää erillään muista). Sama kaveri repi erityisopettajaa kädestä ja puri niin pahasti että tarvittiin tikit ja sairaslomaa. Toinen 6v hyökkäsi opettajan selän takaa kun tämä oli auttamassa toista lasta ja yritti lyödä tuolilla takaraivoon. Joku muu paikka ois kiva näille lapsille, muttei sellaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhempi, kerrothan meille nyt ratkaisu siihen miten traumataustaisen /henkisesti sairaan lapsen kanssa tulee toimia.
Kun tilanne on esim se, että tiedetään lapsen voivan huonosti, faktat on tiedossa. Lapsi lyö, potkii toisia toistuvasti ja ennakoimatta, uhkaa tappaa muut, pelottelee. Kaikki pedagogiset keinot käytössä yhteistyössä laaja-alaisen erityisopen ja psykologin kanssa. Päivittäin kuitenkin tilanne,että satuttaa muita, lapsia ja aikuisia. Käy päälle. Ja tällöin turvallisuussyistä täytyy ohjata omaan tilaan, jossa yleensä jatkaa esineiden tuhoamista, päälle käymistä, äänekästä uhkailua. Nämä tilanteet vievät vähintään yhden kasvattajan lapsiryhmästä pitkäksi toviksi, usein kaksi työturvallisuussyistä. Ja yleensä se on opettaja, jolla on pedagogiset taidot toimia lapsen kanssa. Jos uhkana on että lapsi karkaa tai rikkoo esim ikkunan, häntä on estettävä fyysisesti. Vajassa ei tunneta käsitettä "päiväkoti kuntoinen" vrt "koulukuntoinen". Lasta ei voi estää osallistumasta vakaan, vaan vanhemmat tuovat hyvinkin henkisesti sairaan lapsen huonossa kunnossa päiväkotiin. Ei ole paikkaa mihin huonosti voivan lapsen voi ohjata/viedä. Perheneuvolaan esim Vantaalla vähintään vuoden jonot. Vaka ei ole paikkaa jossa lapselle annetaan terapiaa, siis emme ole terapeutteja eikä siihen ole resursseja. Kaikenlaisia kaveri- ja tunnetaitokerhoja ja ohjelmia toki toteutetaan, mutta akuutisti sairasta lasta on mahdotonta hoitaa isossa lapsiryhmässä. Tää on todella surullista.
Se päiväkodin idea sille traumataustaiselle lapselle on olla ihan vaan tavallista arkea. Ihan niille ukrainalaisillekin lapsille tarjottiin tavallista päivähoitoa, tavallisia koululuokkia. Niille traumataustaisille lasulapsille terapiat hoitaa lastenpsykiatria, jos sopivaa vaan löytyy. Ei päiväkodin niitä tarvitse miettiä. Päiväkodissa hoidetaan sitä arkea, jossa syödään, ulkoillaan, leikitään jne. Toki vaikeasti oireileva lapsi voi tarvita päiväkodilla enemmän resurssia kuin tavalliset lapset. Lasten taustat eivät päiväkodille kuulu. Ne perheen asiat ovat salassapidettäviä asioita, joita ei sijaisperheetkään välttämättä kaikkea tiedä. t: lasun sossu
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän osa päiväkodeista käyttää tuota kiinnisitomista. Se on ihan kuntakohtainen juttu, että onko se sallittua.