Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Jokos tiedätte kesälomanne?

Meillä ei vielä ole vahvistettu lomia. Minä toivoin toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun kaksi viikkoa yhteensä lomaa, olisin lähtenyt reissuun, mutta nyt taitaa olla jo myöhäistä osaltani. Jos lomat vahvistetaan esim kahden viikon päästä,, onko minun pakko enää suostua pitämään lomani niin lyhyellä varoitusajalla?

Vierailija kirjoitti:

Jokos tiedätte kesälomanne?

Meillä ei vielä ole vahvistettu lomia. Minä toivoin toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun kaksi viikkoa yhteensä lomaa, olisin lähtenyt reissuun, mutta nyt taitaa olla jo myöhäistä osaltani. Jos lomat vahvistetaan esim kahden viikon päästä,, onko minun pakko enää suostua pitämään lomani niin lyhyellä varoitusajalla?

Kaksi viikkoa etukäteen pitää saada tietää lomat, mutta jos olet toivonut jo toukokuun loppuun/kesäkuun alkuun kesälomaasi, työnantaja katsoo että olet ollut tietoinen ettei kahden viikon varoaika täyty ja olette näin sopineet työehtosopimusta lyhyemmästä loman myöntämisen ajankohdasta. Olisit vaan toivonut heinäkuuta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista merkillisintä että päiväkotien ahdinko ei kiinnosta ketään. Ei päättäjiä, ei mediaa, ei avia.

Tämäkin keskusteluketju aloitettu vuosia sitten jolloin työskentely-olosuhteet ovat olleet varsin hyvin kaikkien osapuolten tiedossa.

Missä vaiheessa tulee piste että on pakko reagoida?

Menkää lakkoon. Olette merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa kuin ahtaajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos tiedätte kesälomanne?

Meillä ei vielä ole vahvistettu lomia. Minä toivoin toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun kaksi viikkoa yhteensä lomaa, olisin lähtenyt reissuun, mutta nyt taitaa olla jo myöhäistä osaltani. Jos lomat vahvistetaan esim kahden viikon päästä,, onko minun pakko enää suostua pitämään lomani niin lyhyellä varoitusajalla?

Kaksi viikkoa etukäteen pitää saada tietää lomat, mutta jos olet toivonut jo toukokuun loppuun/kesäkuun alkuun kesälomaasi, työnantaja katsoo että olet ollut tietoinen ettei kahden viikon varoaika täyty ja olette näin sopineet työehtosopimusta lyhyemmästä loman myöntämisen ajankohdasta. Olisit vaan toivonut heinäkuuta.

Mitä ihmettä?! Senkun sanoo että ei käy, liian myöhään vahvistettu, tilaisuus meni jo.

Ja jos pikkupomo yskii niin liittoon yhteys.

Milloinkohan asiat alkoivat ajallisesti mennä huonompaan suuntaan vakassa?

1. Kun suhdeluvut hetkellisesti nousivat.

2. Kun vasujen kirjaaminen siirtyi pelkästään opejen vastuulle.

3. Kun subjektiivinen päivähoito-oikeus palautettiin.

4. Kun alkoi tulla enemmän valtavia parityö/pesä/kotialue päiväkoteja.

5. Kun inkluusio alkoi saada kunnolla jalansijaa

Omalla kohdalla suurin vaikutus jaksamiseen on ollut 2,4 & 5

Ei ole ihmisen elämää tämä vakaopen elämä.

Nyt pienillä uudessa talossa ja rakastan työtäni, MUTTA.

2vko välein sairastan mahataudin, flunssan tai muun pöpön. Noro vei sairaalaan tiputukseen. En jaksa enää, kroppa on ihan loppu! Huomaan saavani jo sydänoireita kun kroppa ei palaudu edellisestä flunssasta kun uusi on jo ovella. Ja kyllä, pesen käsiä. Samoin lapset pesevät.

Korona-aikaan en sairastanut kertaakaan kun sairaat lapset pidettiin kotona. Nyt on taas ihan hälläväliä-asenne ja puolikuntoisena tuodaan varhaiskasvatukseen kokeilemaan - tai parhaimmillaan sisarus oksentaa kotona ja terve perheenjäsen on päiväkodissa (kunnes laatta lentää siellä). Ei kiva.

Lisäksi olen omasta palkastani ostanut tämän kauden aikana 2x matokuurin, täihoidon ja olen kuluttanut puhki kolmet housut ja yhden ulkotakin pienten ryhmässä. Talomme ei tarjoa vaaterahaa.

Ensi kaudelle mietin todella vakavasti, että jatkanko vai aloitanko insinööriopinnot. Mitta alkaa olla täysi.

Vakaope kirjoitti:

Ei ole ihmisen elämää tämä vakaopen elämä.

Nyt pienillä uudessa talossa ja rakastan työtäni, MUTTA.

2vko välein sairastan mahataudin, flunssan tai muun pöpön. Noro vei sairaalaan tiputukseen. En jaksa enää, kroppa on ihan loppu! Huomaan saavani jo sydänoireita kun kroppa ei palaudu edellisestä flunssasta kun uusi on jo ovella. Ja kyllä, pesen käsiä. Samoin lapset pesevät.

Korona-aikaan en sairastanut kertaakaan kun sairaat lapset pidettiin kotona. Nyt on taas ihan hälläväliä-asenne ja puolikuntoisena tuodaan varhaiskasvatukseen kokeilemaan - tai parhaimmillaan sisarus oksentaa kotona ja terve perheenjäsen on päiväkodissa (kunnes laatta lentää siellä). Ei kiva.

Lisäksi olen omasta palkastani ostanut tämän kauden aikana 2x matokuurin, täihoidon ja olen kuluttanut puhki kolmet housut ja yhden ulkotakin pienten ryhmässä. Talomme ei tarjoa vaaterahaa.

Ensi kaudelle mietin todella vakavasti, että jatkanko vai aloitanko insinööriopinnot. Mitta alkaa olla täysi.

Joo mikä siinä on että nää vanhemmat ei tajua että KIPEITÄ LAPSIA EI SAA TUODA HOITOON?! Miten tuntuu jotenkin siltä, että nyt jopa pahempi tilanne kuin ennen koronaa? Ei tarvi välittää enää mistään. Mitäpä siitä vaikka lapsella vähän kuumetta tai ripuloinut 10x päivän aikana. Hoitoon vaan, kyllä ne sieltä sitten soittaa jos ei jaksa olla! Tätähän nimenomaan tosi monet tekee. Menee kokeilemaan, vaikka tietää että todennäköisesti lapsi ei ole hoitokuntoinen, mutta voihan se tsägällä ollakin ja auta armias jos kävisikin silleen, että lapsi onkin kunnossa ja on vahingossa kotona päivän TURHAAN!! Sen vielä ymmärrän, että ärsyttää jos töistä joutuu ylimääräistä olemaan pois, mutta kun monessa perheessä jompi kumpi vanhemmista saattaa olla kotona pienemmän kanssa/vapaalla/tms. Hävytöntä!!

" 2vko välein sairastan mahataudin, flunssan tai muun pöpön. Noro vei sairaalaan tiputukseen. En jaksa enää, kroppa on ihan loppu! Huomaan saavani jo sydänoireita kun kroppa ei palaudu edellisestä flunssasta kun uusi on jo ovella. Ja kyllä, pesen käsiä. Samoin lapset pesevät.

Korona-aikaan en sairastanut kertaakaan kun sairaat lapset pidettiin kotona. Nyt on taas ihan hälläväliä-asenne ja puolikuntoisena tuodaan varhaiskasvatukseen kokeilemaan - tai parhaimmillaan sisarus oksentaa kotona ja terve perheenjäsen on päiväkodissa (kunnes laatta lentää siellä). Ei kiva.

Lisäksi olen omasta palkastani ostanut tämän kauden aikana 2x matokuurin, täihoidon ja olen kuluttanut puhki kolmet housut ja yhden ulkotakin pienten ryhmässä. Talomme ei tarjoa vaaterahaa."

Odotahan kun iskee syyhy-epidemia. Ei siitä sen enempää.....

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Tuo on jo sen ikäinen, että jos kotona saa itse päättää kaikesta, niin voi olla hankala saada sopeutumaan yhteisiin sääntöihin.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Olin kerran avustajana tällaiselle lapselle joka riehui ja huusi kun piti levätä. Oli siis erityislapsi. Hänelle järjestettiin sitten komerosta/varastosta oma nukkumapaikka. Siellä sai huutaa ja minä avustaja olin hänen kanssaan ja suurinpiirtein pitelin paikoillaan. Jossain vaiheessa oppi sen, et huuto ei auta vaan rauhoittui klas.musiikin kuunteluun ja nukahti.

Nykyäänhän tämä ei enää onnistu. Ei ole työntekijöitä eikä avustajia. Etkä saa myöskään pitää lapsesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Lapsi huutaa kurkku suorana, että haluaa pois. Itsekin näen, että pois pääsy on juuri palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Tuo on jo sen ikäinen, että jos kotona saa itse päättää kaikesta, niin voi olla hankala saada sopeutumaan yhteisiin sääntöihin.

Tämähän se ongelma on...Lapsi ei nukuta kotona päiväunia ja saa kotona huutamalla dramaattisesti tahtonsa läpi. Tuohan se ongelma juuri on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Lapsi huutaa kurkku suorana, että haluaa pois. Itsekin näen, että pois pääsy on juuri palkinto.

Mä varmaan päästäisin muut nukkarista leikkimään ja jättäisin tän huutajan sitten yksin rauhoittumaan sinne. Toki riippuu millaiset tilat. Meillä olisi onnistunut kun lapset lepäsivät "salissa" ja sen lepohetken jälkeen siirtyivät leikki/Välipala-tilaan. Plus tietty olisko työntekijöitä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Pois nukkarista "opettelemaan rauhoittumista" jos ei ole rauhassa. Esim. penkille istumaan käytävään ja käsky olla siinä aivan hiljaa ja paikallaan jonkin aikaa. Eli lapsi on siinä niin kauan kunnes onnistuu rauhoittumaan ja sitten kun on rauhassa niin takaisin sänkyyn. Tarvittaessa sama toistetaan monta kertaa kunnes lapsi hoksaa, että riehumisesta joutuu vaan kärsimään eikä sillä voita mitään.

Olen tästä vähän eri mieltä. Tätähän se lapsi juuri tavoittelee. Pääsee riehumisella pois nukkarista. En tosin osaa antaa parempiakaan vinkkejä. Osaisiko se lapsi itse kertoa jonkun asian x joka helpottaisi hänen oloaan siellä nukkarissa? Oma kirja, tietty unilelu, pieni kello josta näkee milloin pääsee pois tms.

Tuo on jo sen ikäinen, että jos kotona saa itse päättää kaikesta, niin voi olla hankala saada sopeutumaan yhteisiin sääntöihin.

Tämähän se ongelma on...Lapsi ei nukuta kotona päiväunia ja saa kotona huutamalla dramaattisesti tahtonsa läpi. Tuohan se ongelma juuri on.

Nämä on niin raskaita nämä lapset, jotka tottuneet saamaan kaiken huomion ja kaiken muunkin huutamalla kuin mitkäkin riivatut.

Alkanut ilmestymään hoitoon näitä lapsia jotka huutavat/kiljuvat suoraa huutoa koko päivän.

Välillä vedetään henkeä, etkä hetkeksi ja taas huudetaan. Ollaan sitten syömässä, leikkimässä tai lepohetkellä hetken levon jälkeen huuto alkaa taas ja  seuraa suoraa kovaa huutoa äääääääääääääYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄ.......

Vanhemmat toki sanovat ihmeissään ettei se kotona koskaan .

Mielestäni nämä lapset eivät ole päiväkotikypsiä , eikä heidän paikkansa ole päiväkotimaisissa olosuhteissa missä on paljon lapsia, mistä huutajat jotenkin häiriintyvät eivätkä pysty sopeutumaan. Heidät pitäisi pystyä määräämään kotihoitoon kunnes pärjäävät psyykkisesti päiväkotimaisissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte 4-vuotiaan lapsen kanssa, joka temppuilee joka ikinen päivä nukkarissa. Ei auta vieressä olo ja silittely ei tarrataulut ja palkkiot ei muussa sängyssä nukkuminen. Lapsi huutaa ja itkee että haluaa pois eikä muut saa nukuttua. On oikein dramaattinen aina. Meillä ei tarvi nukkua mutta levätä pitää tietty aika. Kyseinen lapsi tarvisi päiväunet, koska temppuilee myös iltapäivän kaikki siirtymät. Huutaa kun pitäisi lähteä ulos jne. Veo on neuvonut pitämään huutavan lapsen sängyssä, mutta tänäänkin lapsi huusi tunnin eikä muut saaneet unta. Miten toimisitte?

Olin kerran avustajana tällaiselle lapselle joka riehui ja huusi kun piti levätä. Oli siis erityislapsi. Hänelle järjestettiin sitten komerosta/varastosta oma nukkumapaikka. Siellä sai huutaa ja minä avustaja olin hänen kanssaan ja suurinpiirtein pitelin paikoillaan. Jossain vaiheessa oppi sen, et huuto ei auta vaan rauhoittui klas.musiikin kuunteluun ja nukahti.

Nykyäänhän tämä ei enää onnistu. Ei ole työntekijöitä eikä avustajia. Etkä saa myöskään pitää lapsesta kiinni."

Oma avustaja ja äänieristetty leponurkkaus olisi taivaan lahja tällaisissa tapauksissa.

Erityisherkät lapset ovat lisääntyneet ? Heillä ei hermot kestä oikein mitään ...