Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19695)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Tuo tunnetaitohöttö valitettavasti tuli tähän uuteen 2022-vuoden versioon mukaan. Mutta se ei silti velvoita tunnekasvatukseen. Myös kurinpito rangaistuksineen joka lähtee siitä, että lapsikin voi tahallaan tehdä väärin on yhä aivan mahdollista. Sen verran kun tunteista puhutaan, niin se voidaan myös tehdä perinteisellä maalaisjärkisellä tavalla missä siis ei ole varsinaista sanoitusta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Tuo tunnetaitohöttö valitettavasti tuli tähän uuteen 2022-vuoden versioon mukaan. Mutta se ei silti velvoita tunnekasvatukseen. Myös kurinpito rangaistuksineen joka lähtee siitä, että lapsikin voi tahallaan tehdä väärin on yhä aivan mahdollista. Sen verran kun tunteista puhutaan, niin se voidaan myös tehdä perinteisellä maalaisjärkisellä tavalla missä siis ei ole varsinaista sanoitusta mukana.
Sinulla varmaan on esittää joku lähde tälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Tuo tunnetaitohöttö valitettavasti tuli tähän uuteen 2022-vuoden versioon mukaan. Mutta se ei silti velvoita tunnekasvatukseen. Myös kurinpito rangaistuksineen joka lähtee siitä, että lapsikin voi tahallaan tehdä väärin on yhä aivan mahdollista. Sen verran kun tunteista puhutaan, niin se voidaan myös tehdä perinteisellä maalaisjärkisellä tavalla missä siis ei ole varsinaista sanoitusta mukana.
Sinulla varmaan on esittää joku lähde tälle?
Sinulle varmaan esittää joku lähde päinvastaiselle tulkinnalle?
Sinulle joka ehdotit videiointia tilanteista, jossa lasta kohdellaan henkilökunnan puolesta kaltoin. Jos mä odotan känny kädessä toisen repivän persiensä, ne mun vastuulla olevat lapset jää vaille mun täyttä huomiota mikä on vaarallista. Ei meillä saa olla omaa puhelinta työajalla. Ryhmän puhelin toki, mutta se ehtii olla kädessä just sen hetken kun joku tulee tai lähtee ja kirjaat sen sisään/ulos, tai epätoivoisena yrität katsoa onko sen lapsen vanhemmilta tullut viestiä tai puhelua, jonka hoitoaika loppui tunti sitten ja sun pitäis lain mukaan alkaa soitella sossutädeille siitä ettei lasta oo haettu (tätä ennen yritetään soittaa vanhemmat ja varahakijat). Toki meidän pitäisi myös kirjata tiny appiin että hei tänään me käytiin metsäretkellä, askarreltiin tms. Mutta tän ehtii just kerran viikossa sillä periaatteella että apua tonne on laitettava jotain, koska ne sulle mitoitetut lapset jatkaa toimintaa myös silloin kun sun pitäis kirjata, luovuttaa jne.
On herttaista että joku kuvittelee että näillä mitoituksilla sen open 5h suunnitteluaika koskaan toteutuisi niin se ei samalla pyöritä omaa pienryhmää, saatikka että ei tarvitsisi osallistua kurahoususulkeisiin, pyllyjen tiskaukseen tai ulkoiluun. Missä maailmassa teillä on ryhmä jossa on aikuisia palkalla ikinä ylimääräisiä lapsimitoitukseen nähden? Jos ikinä sattuisi olemaan näin, pomo soittaa ja lähettää sen ylimääräisen viereiseen päiväkotiin jossa mitoitus ei esim sairastapauksen takia toteudu.
Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?
Oikeasti jos noi vanhemmat näkisi miten nää päivät oikeasti menee, ne ei toisi lapsia tänne. Se videiointi olisi ihan kullan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin mammerot. Nyt viimeistään on aika lopettaa se uusien sinappimyllyjen tekeminen. Oikea aika olisi ollut 10 vuotta sitten, mutta jälkiaborttia pidetään yleisesti moraalittomana, vaikka en oikein ymmäräkään miksi.
Kun mm. työvoima voidaan niin kätevästi ulkoistaa muualta tänne tulijoille, niin tehdään sama päätös lapsenteon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Tuo tunnetaitohöttö valitettavasti tuli tähän uuteen 2022-vuoden versioon mukaan. Mutta se ei silti velvoita tunnekasvatukseen. Myös kurinpito rangaistuksineen joka lähtee siitä, että lapsikin voi tahallaan tehdä väärin on yhä aivan mahdollista. Sen verran kun tunteista puhutaan, niin se voidaan myös tehdä perinteisellä maalaisjärkisellä tavalla missä siis ei ole varsinaista sanoitusta mukana.
Sinulla varmaan on esittää joku lähde tälle?
Sinulle varmaan esittää joku lähde päinvastaiselle tulkinnalle?
Haluat siis, että kopioin tähän koko Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet? Se on aivan turhaa, koska sinä voit sieltä lainata ne kohdat, jotka tukevat väitteitäsi. Jos et pysty, niin sitten meidän on turha jatkaa aiheesta inttämistä. Minä olen tuossa aiemmin esittänyt lähteet, jotka tukevat väitettäni siitä, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittavat tunnetaitokasvatukseen. Sinä väität vastaan, joten todistustaakka on nyt sinulla. Erityisen kiinnostunut olen siitä, mitä siellä sanotaan kurinpidosta ja rangaistuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?
Meillä on pienten ryhmässä "vain" 4 lasta (iltapäivällä 6) yhdellä työntekijällä, ja jos yhdellä on kakka, niin kyllä, otan koko pienryhmäni mukaan vessaan. Me on laitettu sinne jotain pientä vaihtuvaa aktiviteettia, jotta pienet viihtyvät sen aikaa. Esim. nyt on ilmapalloja, joskus on ollut märkiä pensseleitä, soivia leluja tai soittimia, mitä nyt milloinkin keksitään. Ja kyllä näistäkin huolimatta aina silloin tällöin joku onnistuu kastelemaan sukkansa tai hihansa, kun saa käsienpesuhanan auki. Sukkien vaihtaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin se, että iltapäivällä toiselle työntekijälle jäisi 11 lasta sillä aikaa kun toinen on yhden kanssa vessassa.
Teillä toki pienryhmät ovat isommat, eikä silloin ole järkevääkään ottaa monta lasta yhtä aikaa pieneen tilaan. Ajattelisin kuitenkin, että ne 3-4-vuotiaat voisivat sen hetken leikkiä keskenään. Eihän niitä muissakaan ryhmissä oteta mukaan, kun käydään yhden lapsen pylly pyyhkimässä. Tuo, että teillä on 18 lapsen ryhmässä melkein kaikilla vaippa, kuulostaa ihan järkyttävältä. Heistähän valtaosan täytyy olla yli 3-vuotiaita.
Miksei pienten osastoilla muuten ole enää leikkikehiä? Niistä oli iso hyöty ennen juuri esim. noissa tilanteissa kun piti keskittyä yhteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Mikään tässä sanotusta ei estä käyttämästä lasten kasvatuksessa myös seuraamuksia. Tottakai tunteita tuleekin sanoittaa ja antaa lapsille mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, ei se sitä tarkoita etteikö saisi ohjata lasta ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti eikä itseään, muita tai ympäristöä vahingoittaen tai vaikeuttaen muuten liiaksi arjen sujumista.
"Tiedän että sinua nyt harmittaa, mutta aikuiset tietää mikä sinulle on parhaaksi ja vaikka kurahousut tuntuukin sinusta inhottavalta päällä, on ne silti laitettava", lapsesta riippuen tuota selitystä voi jatkaakkin vielä, mutta jos tiedeteään että on selitetty sama asia jo 10x niin voidaan todeta jo lyhyemmin "sua nyt harmittaa, mutta kurahousut on silti laitettava, tiedät kyllä miksi".
Ei se niin vaikeaa ole. Hankalinta tässä on se, että samaan aikaan ideologian kanssa myös lastenhoitajien asema varhaiskasvatuksessa on huonontunut, toisinsanoen opettaja tai opettajat päättää miten sitä varhaiskasvatusta toteutetaan eikä siinä auta lastenhoitajan sitten juuri nurista tai edes järkeillä, korkeampi koulutus tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että opettaja on jumalasta seuraava ja thats it.
Minusta tuntuu että aika usein juurikin lastenhoitajilla on jalat maassa tässä asiassa ja eivät haluaisi lähteä toteuttamaan positiivista pedagogiikka ja tunnekasvatusta väärällä tavalla, kun taas opettajat noudattaa jotain oppikirjaa jonka on ymmärtäneet aikalailla väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Jep ja tämän lisäksi lapset osaa myös esittää tunteita. Itse ainakin olen törmännyt jo moneen kertaan siihen, että lapsi on oppinut sanoittamaan huonoa käytöstään jollakin tunteella. "Joo löin Annia, koska mua väsyttää", "Mulla on nälkä ja siksi levitin kaapillisen leluja lattialle" jne.
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Mikään tässä sanotusta ei estä käyttämästä lasten kasvatuksessa myös seuraamuksia. Tottakai tunteita tuleekin sanoittaa ja antaa lapsille mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, ei se sitä tarkoita etteikö saisi ohjata lasta ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti eikä itseään, muita tai ympäristöä vahingoittaen tai vaikeuttaen muuten liiaksi arjen sujumista.
"Tiedän että sinua nyt harmittaa, mutta aikuiset tietää mikä sinulle on parhaaksi ja vaikka kurahousut tuntuukin sinusta inhottavalta päällä, on ne silti laitettava", lapsesta riippuen tuota selitystä voi jatkaakkin vielä, mutta jos tiedeteään että on selitetty sama asia jo 10x niin voidaan todeta jo lyhyemmin "sua nyt harmittaa, mutta kurahousut on silti laitettava, tiedät kyllä miksi".
Ei se niin vaikeaa ole. Hankalinta tässä on se, että samaan aikaan ideologian kanssa myös lastenhoitajien asema varhaiskasvatuksessa on huonontunut, toisinsanoen opettaja tai opettajat päättää miten sitä varhaiskasvatusta toteutetaan eikä siinä auta lastenhoitajan sitten juuri nurista tai edes järkeillä, korkeampi koulutus tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että opettaja on jumalasta seuraava ja thats it.
Minusta tuntuu että aika usein juurikin lastenhoitajilla on jalat maassa tässä asiassa ja eivät haluaisi lähteä toteuttamaan positiivista pedagogiikka ja tunnekasvatusta väärällä tavalla, kun taas opettajat noudattaa jotain oppikirjaa jonka on ymmärtäneet aikalailla väärin.
On aika huolestuttavaa, että tietyistä aatteista kuten positiivisesta pedagogiikasta ja tunnekasvatuksesta on tullut päiväkodeissa itsestäänselvyyksiä joita "tottakai" noudatetaan. Kiistaa on ainostaan siitä, että mitä nämä ideologiat tarkalleen tarkoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Jep ja tämän lisäksi lapset osaa myös esittää tunteita. Itse ainakin olen törmännyt jo moneen kertaan siihen, että lapsi on oppinut sanoittamaan huonoa käytöstään jollakin tunteella. "Joo löin Annia, koska mua väsyttää", "Mulla on nälkä ja siksi levitin kaapillisen leluja lattialle" jne.
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Hohhoijjaa.
Tunnekasvatus tarkoittaa käytännössä sitä, että nämä sanoitetut tunteet nostetaan jalustalle. Ja samalla lapsia väheksytään, kun heidän kuvitellaan olevan sen sanoitetun tunteensa orjia jotka eivät kykene sen kummempaan harkintaan tai oman etunsa maksimointiin muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
"On herttaista että joku kuvittelee että näillä mitoituksilla sen open 5h suunnitteluaika koskaan toteutuisi niin se ei samalla pyöritä omaa pienryhmää, saatikka että ei tarvitsisi osallistua kurahoususulkeisiin, pyllyjen tiskaukseen tai ulkoiluun. Missä maailmassa teillä on ryhmä jossa on aikuisia palkalla ikinä ylimääräisiä lapsimitoitukseen nähden? Jos ikinä sattuisi olemaan näin, pomo soittaa ja lähettää sen ylimääräisen viereiseen päiväkotiin jossa mitoitus ei esim sairastapauksen takia toteudu."
Tämä on niin totta! Itselläni esim. ensi viikolla ehdin ehkä pitämään tunnin SAK-aikaa, jos sitäkään. On palaverin vahtimista, koulutusta, talon palaveria jne. Omaa tiimiäkään ei voi jättää pulaan, kun lapsia on jäätävä määrä ja puolet ei nuku/joillakin kestää pitkä tovi nukahtaa. Tauollakin pitäisi kaikkien päästä käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Jep ja tämän lisäksi lapset osaa myös esittää tunteita. Itse ainakin olen törmännyt jo moneen kertaan siihen, että lapsi on oppinut sanoittamaan huonoa käytöstään jollakin tunteella. "Joo löin Annia, koska mua väsyttää", "Mulla on nälkä ja siksi levitin kaapillisen leluja lattialle" jne.
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Hohhoijjaa.
Tunnekasvatus tarkoittaa käytännössä sitä, että nämä sanoitetut tunteet nostetaan jalustalle. Ja samalla lapsia väheksytään, kun heidän kuvitellaan olevan sen sanoitetun tunteensa orjia jotka eivät kykene sen kummempaan harkintaan tai oman etunsa maksimointiin muiden kustannuksella.
Tunnekasvatuksessa lapsia pidetään todella tyhminä, ei yhtään tajuta että voivat valehdella ja kieroilla ja esittää ja hyödyntää tätä lässytystä saadakseen itselleen jotakin.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.