Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Neljäntenä kiinnittäisin huomiota pedagogisten muotivirtausten asemaan omassa työssään. Ei pidä antaa millekään suuntaukselle ylikorostunutta asemaa, kulkea putkinäköisesti laput silmillä, kuvitellen jonkun viisasten kiven juuri löytyneen, jonka johdosta kaikki "vanha hapatus" tulee heittää romukoppaan. Kaikki "uutuudet" tulee koetella arjen työssä, ei nielaista sellaisenaan jonain epämääräisenä sovellusmöykkynä. Ensin perehtyä asiaan riittävästi, sitten koetella se käytännön työssä ja lopuksi pitää siitä se, mikä on hyvää ja toimivaa.

Esimerkiksi positiivinen pedagogiikka. Liputan vahvasti sen puolesta, mutta oma sovellukseni siitä ei tarkoita kurittomuutta ja tottelemattomuutta, vaan hyvien toimintamallien ja käytöstapojen vahvistamista. Miksi jotkut ajattelevat tai toimivat niin, että lopputuloksena onkin lasten rajattomuus ja kurittomuus? Eihän kukaan itseään kunnioittava ammattilainen suostu ottamaan käyttöön toimimatonta työkalua? Onko kyse siitä, että kun tulee jokin uusi, perimmältään hyvä ja kannatettava juttu, se vedetäänkin niin överiksi, että se muuttuukin huonoksi.

Toinen vastaava esimerkki ja pedagoginen muotijuttu on lasten kiinnostuksen kohteet. Erinomainen lähtökohta, mutta liioiteltuna se kääntyy itseään vastaan ja kapeuttaa lapsen elämää ja kokemusmaailmaa. Lapsi ei pääse (eikä häneltä vaadita) tutustumaan ja oppimaan asioita, joista hän voisi kiinnostua.

Jos työnantaja käskee käyttämään toimimatonta työkalua, niin palkkarenki ei viime kädessä voi kuin totella.

On myös luotu ilmapiiri, missä toimimattomien työkalujen käytöstä on tullut ammatillisuuden mittari. Ammattimainen ja ajan hermolla oleva vakalainen käyttää tunnemittaria, kun taas menneisyyteen jämähtänyt lastentarhatarhatäti jäähyttää lapsia.

Onko muissa maissa vastaavia ongelmia? Vai olisiko niin, että sen sijaan, että Suomeen tullaan maailmalta katsomaan hienosti hoidettua (pilattua) koulu- ja varhaiskasvatusmaailmaa, pitäisikin tehdä toisinpäin.

Ensin mentiin pilaamaan maailman luotettavin ja paras taksiliikenne.

Sitten lanseerattiin idioottimainen työttömien kyykytys nimeltä aktiivimalli.

Sitten pilattiin päivähoito- ja koulutus.

Myykää seuraavaksi suomalaiset valtatiet yksityisille omistajille.

Äänestäkää ihmiset jatkossakin viisaita ihmisiä maan johtoon niin kaikki voi hyvin ja kukoistaa.

Miten vaka-ihmiset näkevät tulevaisuuden kehityksen menevän päiväkodeissa?

Puhummeko tulevaisuudessa hoitopaikoissa ainoastaan englantia?

Vierailija kirjoitti:

Miten vaka-ihmiset näkevät tulevaisuuden kehityksen menevän päiväkodeissa?

Puhummeko tulevaisuudessa hoitopaikoissa ainoastaan englantia?

Ei varhaiskasvatus ole mikään hoitopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Miten voidaan tehdä tällaisia päätelmiä edes STM:ssä, kun ei olla vielä edes selvitetty että miten nykyinen varhaiskasvatus lasten kehitykseen vaikuttaa?

Musta olisi jotenkin uskomatonta, että varhaiskasvatus oikeasti parantaisi jotenkin lasten selvitytymistä koulussa ja sen jälkeen työelämässä, siis miten näistä kiroilevista mitään kuuntelemattomista, keskittymiskykyvyttömistä nykylapsista voisi sellaisia kehittyä?

Vaikka tuo oliskin totta, niin työskentely näiden kanssa on silti liian raskasta ja resurssit pitäisi vähintäänkin tuplata jos kerran todetaan että tämä nykyinen vapaa meininki on hyvä asia. TYÖNTEKIJÄT EIVÄT JAKSA!

Meillä on yllättävän iso määrä lapsia, jotka eivät osaa suomea, joilla on erilaisia terapiantarpeita, puheterapia, toimintaterapia jne. Tosi moni on ainoa lapsi, jolla ei ole mitään mahdollisuutta olla ikätoveriseurassa muualla kuin päiväkodissa eikä sosiaalisia taitoja kehity muuten. Ja sitten meillä on iso määrä koteja, joissa ei ole ruokaa, hoivaa eikä minkäänlaista ohjausta. Totta hemmetissä näille lapsille se päiväkoti on tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte lasten kanssa, jotka ei kunnioita yhtään muita? Ei lapsia ei aikuisia. Aikuiset on tyhmiä, kakkoja, p*skoja. Aikuisia ei uskota jne tai väitetään vastaan. Itse olen sanonut, että noin ei puhuta ja jopa uhannut etteivät saa tulla vappujuhlaan, jos sama meno jatkuu, koska siellä pitää osata käyttäytyä. Varmaan tuokin niin väärin nyky varhaiskasvatuksessa, mutta on hämmästyttävän paljon noita lapsia nykyään ryhmissä.

Olette osa ongelmaa, eikä sen ratkaisua, jos tuollainen huono käytös menee läpi ja vain lisääntyy ryhmässänne.

"Noin ei puhuta" + joku tehoton uhkaus ja niistäkin hirveä syyllisyys ja omantunnontuska. Huoh.

Kerrotko myös sitten sen ratkaisun ongelmaan? Pelkkä arvostelu ilman ratkaisuehdotusta ei hirveästi auta eteenpäin.

Näkisin niin, että kaikki lähtee kasvattajan esimerkistä ja itsearvostuksesta. Jos lapsi kohtelee sinua tai muita kaltoin ja puhuu rumasti, miten reagoit? Reagointisi tapa ja voimakkuus kertoo lapselle, mitä ajattelet hänen teostaan. Sanat eivät edes ole niitä tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia, vaan tunneviestintä ja kehonkieli. Sen tähden joku lempeästi kieltosanoja lateleva ja samaan aikaan lasta silittävä aikuinen vesittää oman viestinsä ja tosiasiassa palkitsee lapsen. Kyseinen toiminta tulee jatkumaan, kukapa ei palkintoa haluaisi!

Toinen sudenkuoppa liittyy siihen, jos työntekijät tyytyvät toimimaan etäisinä kasvattajina, jotka puhuvat lapsille pääasiassa silloin, kun kieltävät heitä. Lapset oppivat, millä tavalla aikuisen huomion saa: toimimalla väärin. Huomion ja nähdyksi tulemisen tarve on lapsilla niin suuri, että negatiivinenkin huomio on parempi, kuin ei huomiota lainkaan.

Kolmas näkökohta liittyy ryhmäilmiöihin, ryhmädynamiikkaan ja kaverisuhteisiin. Jos kasvattajat onnistuvat näissä niin, että jokaisella on kavereita ja oma ainutlaatuinen paikkansa ryhmässä sekä toiminta on aikuisjohtoista, mutta lapsilähtöistä, kevätkausi voi olla hyvinkin sujuva.

Neljäntenä kiinnittäisin huomiota pedagogisten muotivirtausten asemaan omassa työssään. Ei pidä antaa millekään suuntaukselle ylikorostunutta asemaa, kulkea putkinäköisesti laput silmillä, kuvitellen jonkun viisasten kiven juuri löytyneen, jonka johdosta kaikki "vanha hapatus" tulee heittää romukoppaan. Kaikki "uutuudet" tulee koetella arjen työssä, ei nielaista sellaisenaan jonain epämääräisenä sovellusmöykkynä. Ensin perehtyä asiaan riittävästi, sitten koetella se käytännön työssä ja lopuksi pitää siitä se, mikä on hyvää ja toimivaa.

Esimerkiksi positiivinen pedagogiikka. Liputan vahvasti sen puolesta, mutta oma sovellukseni siitä ei tarkoita kurittomuutta ja tottelemattomuutta, vaan hyvien toimintamallien ja käytöstapojen vahvistamista. Miksi jotkut ajattelevat tai toimivat niin, että lopputuloksena onkin lasten rajattomuus ja kurittomuus? Eihän kukaan itseään kunnioittava ammattilainen suostu ottamaan käyttöön toimimatonta työkalua? Onko kyse siitä, että kun tulee jokin uusi, perimmältään hyvä ja kannatettava juttu, se vedetäänkin niin överiksi, että se muuttuukin huonoksi.

Toinen vastaava esimerkki ja pedagoginen muotijuttu on lasten kiinnostuksen kohteet. Erinomainen lähtökohta, mutta liioiteltuna se kääntyy itseään vastaan ja kapeuttaa lapsen elämää ja kokemusmaailmaa. Lapsi ei pääse (eikä häneltä vaadita) tutustumaan ja oppimaan asioita, joista hän voisi kiinnostua.

Tuli pitkä viesti, mutta palaan vielä alkuperäiseen ongelmaan eli miten reagoida lasten epäkunnioittavaan käytökseen ja kielenkäyttöön. Itse pyrin tilanteeseen, jossa vähäeleinen ohjaus, kenties pelkkä katse, riittää kertomaan ja antamaan palautteen lapselle. Pedagogisesta työkalupakistani löytyy myös järeämpiä työkaluja ja äänensävyjä, joilla on pysäyttävä vaikutus, mutta säästelen enkä tuhlaa niitä. Huonoin tilanne olisi sellainen, että kasvattaja huutaa pää punaisena, vailla mitään vaikutusta. Toimivimpia ryhmiä ja laadukkainta pedagogiikkaa tarjotaan siellä, missä lapsiryhmä toimii itseohjautuvasti, riittävässä järjestyksessä sekä toisiaan ja kaikkia muitakin kunnioittaen. Aikuisia kuunnellaan, lasten ja aikuisten vuorovaikutus on monipuolista ja myönteistä. Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Hieno kirjoitus ja ihan tottakin, tässä vaan jätetään kertomatta, että millä konsteilla saavutat sen tilanteen, että lapset tottelevat pelkästä katseesta? Mullakin nimittäin ennen toimi tuo sama homma, siis silloin kun sain hyvinkin jämäkästi puuttua lasten perseilyyn ja tarvittaessa ihan joku pieni rangaistuksin pamauttaa tulille. Nyt kun pitäisi olla vain mukava ja aurinkoinen täti, niin ei kyllä lapset usko enää mitään, ei edes sitä äkäistäkään komentoa ja on ihan vitsi vain, että tottelisivat jotain katsetta tai pientä kädenheilautusta.

Nyt on päivästä päivää pelkkää vääntämistä ihan tavallisistakin säännöistä ja rajoista, kun ei lapsia pysty laittamaan kunnolla kuriin niin tämä on johtanut negatiiviseen kierteeseen jossa lapset käyttäytyy jatkuvasti huonosti ja heitä yritetään saada positiivisin keinoin lopettamaan se huono käytös. Ja vaikka itse hieman löyhemmin tuota positiivisuutta toteutankin, niin ei se kyllä auta, kun ryhmän kaksi muuta aikuista yrittää olla jotain vaahtokarkkikuningattaria, usein jopa keskeyttävät minun kurin pitämiset sokerisilla keinoillaan.

"Kolmas näkökohta liittyy ryhmäilmiöihin, ryhmädynamiikkaan ja kaverisuhteisiin. Jos kasvattajat onnistuvat näissä niin, että jokaisella on kavereita ja oma ainutlaatuinen paikkansa ryhmässä sekä toiminta on aikuisjohtoista, mutta lapsilähtöistä, kevätkausi voi olla hyvinkin sujuva."

No kyllä saa olla taitava varhaiskasvattaja että saa jonkun erityislapsen, joka on arvaamaton ja väkivaltainen olemaan kaveri jonkun kanssa :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Lapsi on pieni ja viaton eikä ansaitse sitä että häneen käytetään kovia keinoja. Mikään tutkimus ei suosittele esimerkiksi vitsan antamista lapselle. Sen sijaan suositellaan lapsen opettamista jotta lapsen taidot vahvistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Lapsi on pieni ja viaton eikä ansaitse sitä että häneen käytetään kovia keinoja. Mikään tutkimus ei suosittele esimerkiksi vitsan antamista lapselle. Sen sijaan suositellaan lapsen opettamista jotta lapsen taidot vahvistuvat.

Jos ainoat konstit mitä sinulla tulee mieleen on joko lapsen palkitseminen tai vitsa, niin aika onnettomat lähtökohdat sulla lapsen kasvatukseen ja opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Lapsi on pieni ja viaton eikä ansaitse sitä että häneen käytetään kovia keinoja. Mikään tutkimus ei suosittele esimerkiksi vitsan antamista lapselle. Sen sijaan suositellaan lapsen opettamista jotta lapsen taidot vahvistuvat.

Jos ainoat konstit mitä sinulla tulee mieleen on joko lapsen palkitseminen tai vitsa, niin aika onnettomat lähtökohdat sulla lapsen kasvatukseen ja opetukseen.

Häh? Tuossa ylhäällä kirjoitettiin kovista keinoista. Vitsa rinnastuu esim. sähkölamauttimeen. Tuskin ehdotat, että viranomaisten pitäisi pärjätä ilman sähkölamautinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Lapsi on pieni ja viaton eikä ansaitse sitä että häneen käytetään kovia keinoja. Mikään tutkimus ei suosittele esimerkiksi vitsan antamista lapselle. Sen sijaan suositellaan lapsen opettamista jotta lapsen taidot vahvistuvat.

Jos ainoat konstit mitä sinulla tulee mieleen on joko lapsen palkitseminen tai vitsa, niin aika onnettomat lähtökohdat sulla lapsen kasvatukseen ja opetukseen.

Häh? Tuossa ylhäällä kirjoitettiin kovista keinoista. Vitsa rinnastuu esim. sähkölamauttimeen. Tuskin ehdotat, että viranomaisten pitäisi pärjätä ilman sähkölamautinta.

Ei siinä puhuttu mitään vitsasta, on kyllä muitakin keinoja mitä voi käyttää kuin lapsen satuttaminen, sulta tais mennä koko sen tekstin pointti täysin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Lapsi on pieni ja viaton eikä ansaitse sitä että häneen käytetään kovia keinoja. Mikään tutkimus ei suosittele esimerkiksi vitsan antamista lapselle. Sen sijaan suositellaan lapsen opettamista jotta lapsen taidot vahvistuvat.

Jos ainoat konstit mitä sinulla tulee mieleen on joko lapsen palkitseminen tai vitsa, niin aika onnettomat lähtökohdat sulla lapsen kasvatukseen ja opetukseen.

Häh? Tuossa ylhäällä kirjoitettiin kovista keinoista. Vitsa rinnastuu esim. sähkölamauttimeen. Tuskin ehdotat, että viranomaisten pitäisi pärjätä ilman sähkölamautinta.

Ei siinä puhuttu mitään vitsasta, on kyllä muitakin keinoja mitä voi käyttää kuin lapsen satuttaminen, sulta tais mennä koko sen tekstin pointti täysin ohi.

Esimerkkejä muista keinoista?

" Miten vaka-ihmiset näkevät tulevaisuuden kehityksen menevän päiväkodeissa?

Puhummeko tulevaisuudessa hoitopaikoissa ainoastaan englantia?"

.

Ei varhaiskasvatus ole mikään hoitopaikka."

Aivan. Se on kasvatuslaitos.

Se valmistaa yhteiskuntaan missä on vahvemman laki ja heikompi jää jalkoihin.

Broilerikasvattamossa tapellaan hoitajan huomiosta koska omat vanhemmat ovat jo ajat sitten lakanneet välittämästä olosuhteista missä jälkikasvua kasvatetaan.

"Ja sitten meillä on iso määrä koteja, joissa ei ole ruokaa, hoivaa eikä minkäänlaista ohjausta. Totta hemmetissä näille lapsille se päiväkoti on tarpeen. "

Älä jauha paskaa!

Päiväkoti EI TODELLAKAAN  ole mikään lastenkoti, joka tarjoaa huolenpitoa vaille jääneille lapsille huostaanoton kautta kodinomaiset olosuhteet lastensuojelulaitoksessa.

Hädin tuskin henkilökunta jaksaa ja selviää lasten perushoidosta nykyresurssein niin vielä pitäisi muka kyetä tarjoamaan sosiaalityötä !!!

Päiväkoti ei ole myöskään sosiaalitoimisto eikä perheneuvola!

Vierailija kirjoitti:

" Miten vaka-ihmiset näkevät tulevaisuuden kehityksen menevän päiväkodeissa?

Puhummeko tulevaisuudessa hoitopaikoissa ainoastaan englantia?"

.

Ei varhaiskasvatus ole mikään hoitopaikka."

Aivan. Se on kasvatuslaitos.

Se valmistaa yhteiskuntaan missä on vahvemman laki ja heikompi jää jalkoihin.

Broilerikasvattamossa tapellaan hoitajan huomiosta koska omat vanhemmat ovat jo ajat sitten lakanneet välittämästä olosuhteista missä jälkikasvua kasvatetaan.

Suositusten mukaan lapsi tarvitsee kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatuksen. Tämä näkyy mm. siinä, että ministeriö on äskettäin ehdottanut varhaiskasvatuksesta pakollista kaikille yli 3-vuotiaille. Myös varhaiskasvatuksen laatua pyritään entisestäänkin vahvistamaan; on esimerkiksi ehdotettu, että jokaisessa varhaiskasvatusryhmässä olisi oltava vähintään yksi maisterikoulutettu varhaiskasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.

Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.

Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?

Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.

Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.

Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?

Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.

Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.

Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.