Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Joku 5-6-vuotias osaa olla ihan yhtä julma päiväkotikiusaaja kuin mitä koulun puolella on koulukiusaajia. Tätä vaan ei saisi joiden mielestä sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa €-määrästä minkä verran vaka-alan palkat nyt sitten perälaudan myötä nousevat tänä-ja ensivuonna?
30.6 tulee se 467€+ lisäksi 120€ extra varhaiskasvattajille, mutta muuten?1.6. tulee yleiskorotus 2,2% sitten on ne järjestelyerät, niistä ei tiedetä kenelle menee, liitot neuvottelevat. Ne oli muistaakseni yhteensä 0,7% ja sitten oli se palkkaohjelma 1,2% mutta sekin kai neuvotellaan kuka saa.
Ensi vuotta en muista, kato oman liittosi sivuilta. Jos saisi noi kaikki, saisi yhteensä 4,1%.
Eli se bruttopalkka mitä nyt saa, lisineen kaikkineen, nousee kesäkuussa 2,2%?
Ei kun peruspalkka nousee 2,2%. Ja siitä työkokemuslisä on jotain prosentteja eli nousee sekin kun peruspalkka nousee. Mulla hoitajan nousee palkka 48€ ihan jo yleiskorotuksella.
48€ - verot, onko tuossa nyt hurraamista?!
Onko joku hurrannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Joku 5-6-vuotias osaa olla ihan yhtä julma päiväkotikiusaaja kuin mitä koulun puolella on koulukiusaajia. Tätä vaan ei saisi joiden mielestä sanoa ääneen.
Ja toiset ne jatkavat kiusaamista vielä aikuisinakin... Karmivaa, että kohteena vain ovat pienet lapset, joilla ei ole mitään keinoja puolustautua päiväkotinsa aikuista vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Nämä ovat sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat lastenpsykiatria eivätkä kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Nämä ovat sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat lastenpsykiatria eivätkä kuria.
Jokainen lapsi tarvitsee kuria, kuri = järjestys ja säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Nämä ovat sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat lastenpsykiatria eivätkä kuria.
Jo on aikoihin eletty, kun tuokin asia medikalisoidaan. Varmaan niille tehdään ADHD-diagnoosikin, kun kerran on vauhtiin päästy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Nämä ovat sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat lastenpsykiatria eivätkä kuria.
Jo on aikoihin eletty, kun tuokin asia medikalisoidaan. Varmaan niille tehdään ADHD-diagnoosikin, kun kerran on vauhtiin päästy?
Miksi nimenomaan ADHD?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen arvopohjaan tosiaan kuuluu käsitys siitä, että lapsi ei tee tahallaan pahaa. Tämän vuoksi lasta ei myöskään rangaista varhaiskasvatuksessa jos hän esimerkiksi kiusaa toisia, vaan sen sijaan otetaan positiivinen lähestymistapa asiaan. Valitettavasti vaan on jonkin verran vanhemman ikäpolven varhaiskasvattajia (ns. boomereita) jotka eivät tätä ole sisäistäneet ja kasvattavat lapsia yhä samaan tapaan kuin joskus 10 vuotta sitten.
Valitettavasti on niitäkin lapsia jotka saavat mielihyvää toisen satuttamisesta.
Nämä ovat sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat lastenpsykiatria eivätkä kuria.
Jo on aikoihin eletty, kun tuokin asia medikalisoidaan. Varmaan niille tehdään ADHD-diagnoosikin, kun kerran on vauhtiin päästy?
Miksi nimenomaan ADHD?
ADHD on nykyisin synonyymi kurittomalle ja/tai levottomalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiton varhaiskasvattaja?!
Minä olen ainakin opettaja, tarkemmin eriteltynä esiopettaja. Steinerpäiväkodeissa on varhaiskasvattajia, kun siellä ei ole kelpoisia opettajia.
Totta, varhaiskasvattaja-nimike on steinerpäiväkodin juttu. Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa on varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Yhdessä olemme kasvattajia.
Sinä lienet esiopetuskelpoinen varhaiskasvatuksen opettaja.
Tänään oli hurja päivä.. Vaikka kuinka suhdeluvut olis kunnossa mutta jos työvuorosuunnittelu ei toimi niin eihän tässä ole mitään järkeä. Puetaan iltapäivällä pieniä pää hiessä ulos kun aamuvuoroja on turhaan useampi. Vähän aikaa sitten osa haettiin sentään jo kolmen maissa mutta nyt ilmeisesti vanhemmat on tajunneet, että hyvin voi käydä kaupassa tai salilla tai jopa kotona ruokaa laittamassa, kun lapset voi olla tuolla.
Tänään mietin myös sitä, että mikä hinku on tuoda puolikuntoisia 1-2-vuotiaita kiireesti takasin päiväkotiin. Sitten he itkee siellä, yskii ja nenä vuotaa koko ajan. Meillä on vanhempia, jotka valittavat pienistä asioista mutta kotona ei näköjään voi antaa lapsen parantua rauhassa.
Kohta me ollaan taas itsekin kipeinä, tottakai se tarttuu kun niistät koko päivän neniä ja sun lautaselle yskitään. Ja sitten on ryhmä täynnä sijaisia ja valitus vaan jatkuu.
Joo, sellainen lumipyry maanantai. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli hurja päivä.. Vaikka kuinka suhdeluvut olis kunnossa mutta jos työvuorosuunnittelu ei toimi niin eihän tässä ole mitään järkeä. Puetaan iltapäivällä pieniä pää hiessä ulos kun aamuvuoroja on turhaan useampi. Vähän aikaa sitten osa haettiin sentään jo kolmen maissa mutta nyt ilmeisesti vanhemmat on tajunneet, että hyvin voi käydä kaupassa tai salilla tai jopa kotona ruokaa laittamassa, kun lapset voi olla tuolla.
Tänään mietin myös sitä, että mikä hinku on tuoda puolikuntoisia 1-2-vuotiaita kiireesti takasin päiväkotiin. Sitten he itkee siellä, yskii ja nenä vuotaa koko ajan. Meillä on vanhempia, jotka valittavat pienistä asioista mutta kotona ei näköjään voi antaa lapsen parantua rauhassa.
Kohta me ollaan taas itsekin kipeinä, tottakai se tarttuu kun niistät koko päivän neniä ja sun lautaselle yskitään. Ja sitten on ryhmä täynnä sijaisia ja valitus vaan jatkuu.
Joo, sellainen lumipyry maanantai. :(
Tuttua.Vähän sama juttu!
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa €-määrästä minkä verran vaka-alan palkat nyt sitten perälaudan myötä nousevat tänä-ja ensivuonna?
30.6 tulee se 467€+ lisäksi 120€ extra varhaiskasvattajille, mutta muuten?
Minuakin kiinnostelisi tämä asia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli hurja päivä.. Vaikka kuinka suhdeluvut olis kunnossa mutta jos työvuorosuunnittelu ei toimi niin eihän tässä ole mitään järkeä. Puetaan iltapäivällä pieniä pää hiessä ulos kun aamuvuoroja on turhaan useampi. Vähän aikaa sitten osa haettiin sentään jo kolmen maissa mutta nyt ilmeisesti vanhemmat on tajunneet, että hyvin voi käydä kaupassa tai salilla tai jopa kotona ruokaa laittamassa, kun lapset voi olla tuolla.
Tänään mietin myös sitä, että mikä hinku on tuoda puolikuntoisia 1-2-vuotiaita kiireesti takasin päiväkotiin. Sitten he itkee siellä, yskii ja nenä vuotaa koko ajan. Meillä on vanhempia, jotka valittavat pienistä asioista mutta kotona ei näköjään voi antaa lapsen parantua rauhassa.
Kohta me ollaan taas itsekin kipeinä, tottakai se tarttuu kun niistät koko päivän neniä ja sun lautaselle yskitään. Ja sitten on ryhmä täynnä sijaisia ja valitus vaan jatkuu.
Joo, sellainen lumipyry maanantai. :(
Joo just näin! Miksi nimenomaan ne pienimmät lapset tuodaan niin nopeasti puolikuntoisina takaisin hoitoon? Lapsia saatetaan pitää 1-2 päivää kotona, joskus ei ollenkaan, vaikka ovat ihan selkeästi kipeänä, itkuisia ja väsyneitä. Kuume saattaa puuttua, mutta usein varmasti ovat lääkittyjä. Törkeintä on, että vanhempi itse saattaa olla saikulla (kertoo tämänkin avoimesti itse) samasta taudista, ja siksi on kiire tuoda lapsi takaisin hoitoon, jotta itse voi sairastaa rauhassa kunnon sairasloman. Ihan avoimesti yksikin perhe kertoi, että molemmat vanhemmat saikulla ja silti jaksavat tuoda pienen 2v lapsen hoitoon sairaana. Puhumattakaan näistä kotona vauvaa hoitavista äideistä... Yhden sairaan lapsen ja vauvan hoitaminen yhtäaikaa on ilmeisesti täysin ylivoimaista. En vaan voi käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Parhaita ovat maanantai aamut. Osa lapsista on hirveän nälkäisiä, puuroa menee kaksi lautasellista. Ihankuin ei olisi saaneet ruokaa vk-loppuna kotona. Yksi lapsi laitetaan suoraan maanantai asmuisin suihkuun ja vaatteet pesuun. Haisee sekä lapsi että vaatteet. Vaippa roikkuu polvissa kun niin täynnä pissaa. Lasu ilmoitus tehty, mitään ei tapahdu silti. Lapsi on hirveän nälkäinen ja väsynyt. Nukkuu yleensä koko maanantai päivän. Kotona ilmeisesti asiat tosi huonosti. Sääli lasta.
Miten olet päässyt läpi lääkelaskuista? Tuo on ihan peruskoulumatikkaa.