Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Niin

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Tuhannet ihmiset tekevät tällä hetkellä keikkaa päiväkodeissa, koska oma työpaikka on irtisanottu tai sitä ei ole edes saanut.

Sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elävät tukien, hanttihommien, köyhyyden, omakustanteisen terveydenhoidon, sairauksien, masennuksen ja pahan olon keskellä. Rahat on loppu monelta jo nyt, eikä tilanne ainakaan parane seuraavan kahden vuoden aikana.

Nuoret voivat jatkuvasti huonommin, on väkivaltaa itseä ja muita kohtaan, viime vuosikymmenen syrjäytymiskehityksestä kasvanutta katujengiytymistä, epäoikeudenkokemuksen kasvua ja segregaation luomaa vastakkainasettelua. Aikuisväestössä itsemurhat, päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, mielenterveysongelmat ja kyvyttömyys toimintaan ja ajatteluun ovat kasvaneet huimasti, samoin vanhusten muistisairaudet ja kaltoinkohtelu.

Miten opettaja voi olla noin pihalla?

Miten kukaan siellä päiväkodissa voi ajatella, ettei inkluusio tarkoittaisi yhdessä tekemistä ja toisten mukaan ottamista, omaa toimintaa yhteiseksi hyväksi? Ettei olekaan vaan se minä ja minun keskiluokkainen kuplani?

Mitä te siellä niille lapsille opetatte? Tehän tuhoatte nämä sukupolvet vastuuttomalla pelleilyllä! Kuka sitä toimintaa johtaa ja kantaa vastuun tästä kaaoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perusteissa ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, kuten perusopetuksenkin opetussuunnitelman perusteissa, kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan arvomaailma on osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Inkluusio ei ole vapaaehtoinen valinta vaan toiminnan edellytys nykyisten määräävien asiakirjojen mukaan. Inkluusio ei sulje ketään toiminnan suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja kehittämisen ulkopuolelle. Se osallistaa kaikki, myös ne vanhemmat, joita kuullaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman keskusteluissa sekä vanhempainilloissa.

Toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia tapahtuu koko varhaiskasvatuspäivän ajan. Näitä havaintoja suhteutetaan teoriaan, kun tiimi yhdessä viikottaisessa tiimipalaverissaan suunnittelee seuraavan viikon ja pidemmän ajanjakson toimintaa. Opettajalle on varattu 5h/vk työaikaa kirjoittaa nämä suunnitelmat ylös, konkretisoida ne vanhemmille ja täyttää työssä edellytetyt viralliset dokumentit ja toiminnan näkyväksi tekevät dokumentaatiot. Opettaja käyttää tuota aikaa myös sen valmisteluun, mitä toimintatapoja ja perusteluja niille hän tulee esittämään työtiimilleen seuraavassa viikkopalaverissa, perustuen korkeakoulussa oppimaansa teoreettisen tiedon ja ajantasaisten tutkimustulosten soveltamiseen käytännössä. Muu tiimi arvioi näiden ehdotusten mahdollisuuksia kriittisesti omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin. Tehdään suunnitelmia ja kompromisseja, joihin kaikki voivat sitoutua.

Ja kyllä, jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus (suotavaakin), kysyä varsinkin siltä opettajalta, miksi näin tehtäisiin, kuin hän ehdottaa. Opettajalla on tehtäväänsä ja korkeampaan asiantuntijan palkkaansa perustuva velvollisuus perustella esittämänsä ja toteuttamansa toiminta pätevän ja tiedeyhteisön hyväksymän teorian avulla. Ei todellakaan riitä, että sanoo, koska mä olen ope ja päässyt koulustani läpi, niin mä saan päättää. Myös tutkijatohtoreiden tutkimusten tulokset ovat toisiaan kumoavia ja usein ristiriitaisia. Se on tieteen idea. Löytää aina relevantimpaa ja toimintaa parantavaa uutta tietoa. Niiden lasten parhaaksi.

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi. Omaa toimintaa pitää kyetä arvioimaan kriittisesti, jotta sitä voi muuttaa, kun se ei palvele tarkoitustaan.

Ohjaavat asiakirjat eli ops- ja vasu-perusteet kertovat suoraan, mikä se tarkoitus on.

Eri, mut miks tota on alapeukutettu? Just noinhan se pitäis olla. Vai onko linjoilla pelkästään niitä "opeja", jotka haluu päättää itse kaiken ja määrätä muita?

Koulutusta lisää!!!

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perusteissa ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, kuten perusopetuksenkin opetussuunnitelman perusteissa, kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan arvomaailma on osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Inkluusio ei ole vapaaehtoinen valinta vaan toiminnan edellytys nykyisten määräävien asiakirjojen mukaan. Inkluusio ei sulje ketään toiminnan suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja kehittämisen ulkopuolelle. Se osallistaa kaikki, myös ne vanhemmat, joita kuullaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman keskusteluissa sekä vanhempainilloissa.

Toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia tapahtuu koko varhaiskasvatuspäivän ajan. Näitä havaintoja suhteutetaan teoriaan, kun tiimi yhdessä viikottaisessa tiimipalaverissaan suunnittelee seuraavan viikon ja pidemmän ajanjakson toimintaa. Opettajalle on varattu 5h/vk työaikaa kirjoittaa nämä suunnitelmat ylös, konkretisoida ne vanhemmille ja täyttää työssä edellytetyt viralliset dokumentit ja toiminnan näkyväksi tekevät dokumentaatiot. Opettaja käyttää tuota aikaa myös sen valmisteluun, mitä toimintatapoja ja perusteluja niille hän tulee esittämään työtiimilleen seuraavassa viikkopalaverissa, perustuen korkeakoulussa oppimaansa teoreettisen tiedon ja ajantasaisten tutkimustulosten soveltamiseen käytännössä. Muu tiimi arvioi näiden ehdotusten mahdollisuuksia kriittisesti omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin. Tehdään suunnitelmia ja kompromisseja, joihin kaikki voivat sitoutua.

Ja kyllä, jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus (suotavaakin), kysyä varsinkin siltä opettajalta, miksi näin tehtäisiin, kuin hän ehdottaa. Opettajalla on tehtäväänsä ja korkeampaan asiantuntijan palkkaansa perustuva velvollisuus perustella esittämänsä ja toteuttamansa toiminta pätevän ja tiedeyhteisön hyväksymän teorian avulla. Ei todellakaan riitä, että sanoo, koska mä olen ope ja päässyt koulustani läpi, niin mä saan päättää. Myös tutkijatohtoreiden tutkimusten tulokset ovat toisiaan kumoavia ja usein ristiriitaisia. Se on tieteen idea. Löytää aina relevantimpaa ja toimintaa parantavaa uutta tietoa. Niiden lasten parhaaksi.

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi. Omaa toimintaa pitää kyetä arvioimaan kriittisesti, jotta sitä voi muuttaa, kun se ei palvele tarkoitustaan.

Ohjaavat asiakirjat eli ops- ja vasu-perusteet kertovat suoraan, mikä se tarkoitus on.

Eri, mut miks tota on alapeukutettu? Just noinhan se pitäis olla. Vai onko linjoilla pelkästään niitä "opeja", jotka haluu päättää itse kaiken ja määrätä muita?

Koulutusta lisää!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Tuhannet ihmiset tekevät tällä hetkellä keikkaa päiväkodeissa, koska oma työpaikka on irtisanottu tai sitä ei ole edes saanut.

Sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elävät tukien, hanttihommien, köyhyyden, omakustanteisen terveydenhoidon, sairauksien, masennuksen ja pahan olon keskellä. Rahat on loppu monelta jo nyt, eikä tilanne ainakaan parane seuraavan kahden vuoden aikana.

Nuoret voivat jatkuvasti huonommin, on väkivaltaa itseä ja muita kohtaan, viime vuosikymmenen syrjäytymiskehityksestä kasvanutta katujengiytymistä, epäoikeudenkokemuksen kasvua ja segregaation luomaa vastakkainasettelua. Aikuisväestössä itsemurhat, päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, mielenterveysongelmat ja kyvyttömyys toimintaan ja ajatteluun ovat kasvaneet huimasti, samoin vanhusten muistisairaudet ja kaltoinkohtelu.

Miten opettaja voi olla noin pihalla?

Miten kukaan siellä päiväkodissa voi ajatella, ettei inkluusio tarkoittaisi yhdessä tekemistä ja toisten mukaan ottamista, omaa toimintaa yhteiseksi hyväksi? Ettei olekaan vaan se minä ja minun keskiluokkainen kuplani?

Mitä te siellä niille lapsille opetatte? Tehän tuhoatte nämä sukupolvet vastuuttomalla pelleilyllä! Kuka sitä toimintaa johtaa ja kantaa vastuun tästä kaaoksesta?

Ohhoh, johan tuli tekstiä. Ja minä kysyin vaan lyhyesti kokemuksia keikkailusta. :D Miten minä olen vastuussa nuorten mielenterveysongelmista?

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perusteissa ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, kuten perusopetuksenkin opetussuunnitelman perusteissa, kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan arvomaailma on osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Inkluusio ei ole vapaaehtoinen valinta vaan toiminnan edellytys nykyisten määräävien asiakirjojen mukaan. Inkluusio ei sulje ketään toiminnan suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja kehittämisen ulkopuolelle. Se osallistaa kaikki, myös ne vanhemmat, joita kuullaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman keskusteluissa sekä vanhempainilloissa.

Toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia tapahtuu koko varhaiskasvatuspäivän ajan. Näitä havaintoja suhteutetaan teoriaan, kun tiimi yhdessä viikottaisessa tiimipalaverissaan suunnittelee seuraavan viikon ja pidemmän ajanjakson toimintaa. Opettajalle on varattu 5h/vk työaikaa kirjoittaa nämä suunnitelmat ylös, konkretisoida ne vanhemmille ja täyttää työssä edellytetyt viralliset dokumentit ja toiminnan näkyväksi tekevät dokumentaatiot. Opettaja käyttää tuota aikaa myös sen valmisteluun, mitä toimintatapoja ja perusteluja niille hän tulee esittämään työtiimilleen seuraavassa viikkopalaverissa, perustuen korkeakoulussa oppimaansa teoreettisen tiedon ja ajantasaisten tutkimustulosten soveltamiseen käytännössä. Muu tiimi arvioi näiden ehdotusten mahdollisuuksia kriittisesti omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin. Tehdään suunnitelmia ja kompromisseja, joihin kaikki voivat sitoutua.

Ja kyllä, jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus (suotavaakin), kysyä varsinkin siltä opettajalta, miksi näin tehtäisiin, kuin hän ehdottaa. Opettajalla on tehtäväänsä ja korkeampaan asiantuntijan palkkaansa perustuva velvollisuus perustella esittämänsä ja toteuttamansa toiminta pätevän ja tiedeyhteisön hyväksymän teorian avulla. Ei todellakaan riitä, että sanoo, koska mä olen ope ja päässyt koulustani läpi, niin mä saan päättää. Myös tutkijatohtoreiden tutkimusten tulokset ovat toisiaan kumoavia ja usein ristiriitaisia. Se on tieteen idea. Löytää aina relevantimpaa ja toimintaa parantavaa uutta tietoa. Niiden lasten parhaaksi.

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi. Omaa toimintaa pitää kyetä arvioimaan kriittisesti, jotta sitä voi muuttaa, kun se ei palvele tarkoitustaan.

Ohjaavat asiakirjat eli ops- ja vasu-perusteet kertovat suoraan, mikä se tarkoitus on.

Jos tämä on normaali varhaiskasvatuksen opettajan ajatusmaailma niin se vain vahvistaa kuvaa siitä, millainen järkyttävä virhe varhaiskasvatuksen käyttöönotto oli. Varhaiskasvatus on maalaisjärkeä halveksuva byrokraattis-pätemishenkinen kolossi jonka jalkoihin lapset jäävät.

Lastentarhatädit takaisin, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Tuhannet ihmiset tekevät tällä hetkellä keikkaa päiväkodeissa, koska oma työpaikka on irtisanottu tai sitä ei ole edes saanut.

Sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elävät tukien, hanttihommien, köyhyyden, omakustanteisen terveydenhoidon, sairauksien, masennuksen ja pahan olon keskellä. Rahat on loppu monelta jo nyt, eikä tilanne ainakaan parane seuraavan kahden vuoden aikana.

Nuoret voivat jatkuvasti huonommin, on väkivaltaa itseä ja muita kohtaan, viime vuosikymmenen syrjäytymiskehityksestä kasvanutta katujengiytymistä, epäoikeudenkokemuksen kasvua ja segregaation luomaa vastakkainasettelua. Aikuisväestössä itsemurhat, päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, mielenterveysongelmat ja kyvyttömyys toimintaan ja ajatteluun ovat kasvaneet huimasti, samoin vanhusten muistisairaudet ja kaltoinkohtelu.

Miten opettaja voi olla noin pihalla?

Miten kukaan siellä päiväkodissa voi ajatella, ettei inkluusio tarkoittaisi yhdessä tekemistä ja toisten mukaan ottamista, omaa toimintaa yhteiseksi hyväksi? Ettei olekaan vaan se minä ja minun keskiluokkainen kuplani?

Mitä te siellä niille lapsille opetatte? Tehän tuhoatte nämä sukupolvet vastuuttomalla pelleilyllä! Kuka sitä toimintaa johtaa ja kantaa vastuun tästä kaaoksesta?

Ohhoh, johan tuli tekstiä. Ja minä kysyin vaan lyhyesti kokemuksia keikkailusta. :D Miten minä olen vastuussa nuorten mielenterveysongelmista?

Päivähoito takaisin.

Päivähoito, jota pyörittävät sosiaalipedagogiikan merkityksen ymmärtävät, koulutetut ja työnsä yhteiskunnallisen vaikutuksen sisäistäneet aikuiset ihmiset. Ne, joille työ on ensisijaisesti tehtäviä, jotka on tehtävä niin, että yhteiskunta toimisi pitkällä ja lyhyellä aikavälillä mielekkäästi. Näiden tehtävien hyvästä suorittamisesta maksetaan tekijälle palkka.

Ei kuten nyt, että tarra tulee vaikka et osaisi tai haluaisi tehdä mitään rakentavaa eikä läsnäolostasi ole kenellekään mitään oikeaa hyötyä, päinvastoin, asiat sujuisivat patemmin, jos olisit poissa tai toimisit yhteisen edun mukaisesti jatkuvasti. Lapset imitoivat käytöksellään sitä aikuisten omalla esimerkillään ilmentämää toimintatapaa.

Siis kasvavat sellaisiksi, mihin mallioppiminen kannustaa.

Siksi ennen ei ollut näitä ongelmia yhteiskunnassa, mitä meillä nyt on. Aikuisten malli oli erilainen. Silloin oli toisenlaiset ongelmat. Nyt on pahemmat ongelmat, koska ne sysätään aina syvempinä "jollekin seuraavalle" ratkaistaviksi. Eikä kukaan enää jaksa, ei kuulu mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.

Eri lapsilla toimineita keinoja:

- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa

- aistipullo/fidget spinner

- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista

- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata

- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste

- äidin tuoksuinen huivi unikaverina

- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn

- painokoira

- maja, jossa lapsi sai pötkötellä

- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla

Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.

Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.

Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei. Sitten ihnetellään, kun lapsi on levoton. Olisko ylivirittynyt, kun ei saa päiväunia nukkua ja kokoajan pitäisi olla aktiviteettia. Usein olen lapsen antanut nukkua ja niinä päivinä yöunille meno on sujunut ongelmitta, kun taas herätettyinä päivinä ei mene nukkumaan kotona ongelmitta. Vanhemmat kasvattavat lapsen univelkaa ja haasteita turhaan. Joku vanhempi vielä saattaa valittaa ettei lasta saa klo 19.00 tai 20.00 unille. Lapsi haettu klo 17 tai 17.30 tai jopa 18.00 päiväkodista. Missä on se yhteinen aika vanhempien kanssa? Päiväkodista kotiin syömään, harrastamaan ja unille. Missä se arkinen oleminen jatekeminen/ hellittely?

Hieman ohis, mutta alle 5-vuotiaan olisi ihan suotavaa olla viimeistään klo 20 nukkumassa, mikäli päiväkotiaamuna on herätys klo 7... tai jopa aiemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Tuhannet ihmiset tekevät tällä hetkellä keikkaa päiväkodeissa, koska oma työpaikka on irtisanottu tai sitä ei ole edes saanut.

Sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elävät tukien, hanttihommien, köyhyyden, omakustanteisen terveydenhoidon, sairauksien, masennuksen ja pahan olon keskellä. Rahat on loppu monelta jo nyt, eikä tilanne ainakaan parane seuraavan kahden vuoden aikana.

Nuoret voivat jatkuvasti huonommin, on väkivaltaa itseä ja muita kohtaan, viime vuosikymmenen syrjäytymiskehityksestä kasvanutta katujengiytymistä, epäoikeudenkokemuksen kasvua ja segregaation luomaa vastakkainasettelua. Aikuisväestössä itsemurhat, päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, mielenterveysongelmat ja kyvyttömyys toimintaan ja ajatteluun ovat kasvaneet huimasti, samoin vanhusten muistisairaudet ja kaltoinkohtelu.

Miten opettaja voi olla noin pihalla?

Miten kukaan siellä päiväkodissa voi ajatella, ettei inkluusio tarkoittaisi yhdessä tekemistä ja toisten mukaan ottamista, omaa toimintaa yhteiseksi hyväksi? Ettei olekaan vaan se minä ja minun keskiluokkainen kuplani?

Mitä te siellä niille lapsille opetatte? Tehän tuhoatte nämä sukupolvet vastuuttomalla pelleilyllä! Kuka sitä toimintaa johtaa ja kantaa vastuun tästä kaaoksesta?

Ohhoh, johan tuli tekstiä. Ja minä kysyin vaan lyhyesti kokemuksia keikkailusta. :D Miten minä olen vastuussa nuorten mielenterveysongelmista?

Päivähoito takaisin.

Päivähoito, jota pyörittävät sosiaalipedagogiikan merkityksen ymmärtävät, koulutetut ja työnsä yhteiskunnallisen vaikutuksen sisäistäneet aikuiset ihmiset. Ne, joille työ on ensisijaisesti tehtäviä, jotka on tehtävä niin, että yhteiskunta toimisi pitkällä ja lyhyellä aikavälillä mielekkäästi. Näiden tehtävien hyvästä suorittamisesta maksetaan tekijälle palkka.

Ei kuten nyt, että tarra tulee vaikka et osaisi tai haluaisi tehdä mitään rakentavaa eikä läsnäolostasi ole kenellekään mitään oikeaa hyötyä, päinvastoin, asiat sujuisivat patemmin, jos olisit poissa tai toimisit yhteisen edun mukaisesti jatkuvasti. Lapset imitoivat käytöksellään sitä aikuisten omalla esimerkillään ilmentämää toimintatapaa.

Siis kasvavat sellaisiksi, mihin mallioppiminen kannustaa.

Siksi ennen ei ollut näitä ongelmia yhteiskunnassa, mitä meillä nyt on. Aikuisten malli oli erilainen. Silloin oli toisenlaiset ongelmat. Nyt on pahemmat ongelmat, koska ne sysätään aina syvempinä "jollekin seuraavalle" ratkaistaviksi. Eikä kukaan enää jaksa, ei kuulu mulle.

Jos haet tekstilläsi takaa sitä, että minun pitäisi olla sitoutuva työntekijä, niin ei, en ole sitä enää nytkään. Jos haluavat sitoutuneen ja työstään innostuneen opettajan, saisivat korjata alan ongelmat ja palkkauksen. Minä en enää hommaan suostu.

Turha yrittää syyllistää minua. Alan arvostus lähtee päättäjistä jotka ovat nyt arvottaneet varhaiskasvatuksen opettajan työn olevan työtä, johon pitää kouluttautua yliopistossa, mutta työ ei kuitenkaan ole niin arvokasta, että siitä kannattaa maksaa.

Eli kyllä, en enää jaksa eikä kuulu minulle. Olen omat joustamiseni jo joustanut, ollut lasten puolella niin monta kertaa, etten yksittäisenä opena enää parempaan pysty. Käyn keikkailevana opena auttamassa siellä missä pystyn. Sinun sanojesi mukaan tosin minusta siellä olisi vain haittaa. Tähän en jaksa edes vastata, koska tekstisi on todella hyökkäävää.

Kiitos ja näkemiin. Tää keskustelu on jälleen kerran toisten syyttelyä.

Ihmiset hakeutuu itselleen mielekkäisiin töihin,onko se jotenkin ihmeellinen ajatus?Jos on vaihtoehtoja niin miksi pysyä alalla,jonka monet tuntee huonoksi olla. Et saa kiitosta kärsimyksestä joka tapauksessa.

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Ihmiset hakeutuu itselleen mielekkäisiin töihin,onko se jotenkin ihmeellinen ajatus?Jos on vaihtoehtoja niin miksi pysyä alalla,jonka monet tuntee huonoksi olla. Et saa kiitosta kärsimyksestä joka tapauksessa.

Olen Motivaatio Banaanin kanssa tästä asiasta samaa mieltä. Tottakai lähtökohtaisesti hakeutuu itselleen mielekkäisiin töihin (tai tukirahoituksen nauttijaksi), jos tällaisia valinnanmahdollisuuksia on tarjolla.

Ongelma onkin se, että kymmenettuhannet ihmiset olivat hakeutuneet itselleen mielekkääseen päiväkotityöhön vuosina 1973-2015. Sitten, hups vaan, se ideologia lakkautettiin ja tilalle koitetaan pakolla tunkea ideologiaoppi, jota ei olla valmisteltu ja suunniteltu yhdessä ja joka perustuu eriarvoistamiselle, vaikka samalla edellyttää sen tuottavan tasa-arvoa.

Nyt, 2018 jälkeen valtavalla volyymillä, nämä kymmenet tuhannet työntekijät ovat kokeneet yhtä aikaa, ettei uusi työtapa ja sen eriarvoistava rakenne ole itselle mielekäs työpaikka.

Ongelma ei ole se, että olisi hakeutunut väärään paikkaan vaan se, että unelmatyöpaikat muutettiin vastenmielisiksi hirviötyöpaikoiksi, joissa osa on pakotettu yhä vastentahtoisesti olemaan, koska ei sitä noin vain uutta koulutusta ja uraa rakenneta. Varsinkaan posttraumaattisen stressikertymän syövereissä.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Minä! Irtisanouduin viime kesän alussa vakituisesta työstäni vakaopena. En vaan jaksanut enää. En koskaan ehtinyt palautua työstä enkä kokenut enää työn iloa. Viime elokuusta lähtien olen tehnyt keikkaa ja nauttinut siitä! Työskentelen 3-4 päivänä viikossa ja yleensä lastenhoitajan palkalla, koska opettajan sijaisuuksia on harvoin tarjolla. Tulot ovat siis laskeneet, mutta pärjäilen. Parasta on, että minulla on elämässäni jälleen muutakin sisältöä kuin työ! Nukun paljon paremmin kuin vuosi sitten, enkä mieti työasioita vapaa-ajallani. Olen myös ollut paljon harvemmin kipeänä kuin aiemmin, luulen sen johtuvan siitä, että väsyneenä ja stressaantuneena vastustuskykyni oli heikko. Suosittelen keikkatyötä lämpimästi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.

Minä! Irtisanouduin viime kesän alussa vakituisesta työstäni vakaopena. En vaan jaksanut enää. En koskaan ehtinyt palautua työstä enkä kokenut enää työn iloa. Viime elokuusta lähtien olen tehnyt keikkaa ja nauttinut siitä! Työskentelen 3-4 päivänä viikossa ja yleensä lastenhoitajan palkalla, koska opettajan sijaisuuksia on harvoin tarjolla. Tulot ovat siis laskeneet, mutta pärjäilen. Parasta on, että minulla on elämässäni jälleen muutakin sisältöä kuin työ! Nukun paljon paremmin kuin vuosi sitten, enkä mieti työasioita vapaa-ajallani. Olen myös ollut paljon harvemmin kipeänä kuin aiemmin, luulen sen johtuvan siitä, että väsyneenä ja stressaantuneena vastustuskykyni oli heikko. Suosittelen keikkatyötä lämpimästi!

Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta! :)

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi.

Vrt. päivähoidon idea oli hoitaa lapsia vanhempien työpäivän ajan.

Kumpi on parempi systeemi, varhaiskasvatus vai päivähoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi.

Vrt. päivähoidon idea oli hoitaa lapsia vanhempien työpäivän ajan.

Kumpi on parempi systeemi, varhaiskasvatus vai päivähoito?

Kyllähän ne molemmat mahtuvat samaan muottiin. Päiväkodissa ollaan vanhempien työskentelyn vuoksi koko päivä. Sen aikana voidaan tehdä muutakin kuin vaan olla. Voidaan tavoitteellisesti myös opettaa ja kasvattaa. Varhaiskasvatuksen perustarkoitus on tasata hyvin polarisoituneessa yhteiskunnassa olevien lasten tilannetta, niin, että jokaisella olisi hyvät edellytykset ja mahdollisuuden pärjätä peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perustarkoitus on tasata hyvin polarisoituneessa yhteiskunnassa olevien lasten tilannetta, niin, että jokaisella olisi hyvät edellytykset ja mahdollisuuden pärjätä peruskoulussa.

Mistä sitten johtuu, että koulujen oppimistulokset ovat heikentyneet varhaiskasvatuksen käyttöönoton myötä?

Pieni lapsi tarvitsee pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia asioita kuten aikuisten huomiota ja turvallisuutta. Näistä perusasioista on kuitenkin tingitty voimakkaasti, jotta on saatu käyttöön kirjalliset suunnitelmat, dokumentaatio, erilaiset palaverit ja arviointiprosessit, moniammatilliset työryhmät, akateeminen tutkimuspohjainen työote, inklusiivinen lähestymistapa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perustarkoitus on tasata hyvin polarisoituneessa yhteiskunnassa olevien lasten tilannetta, niin, että jokaisella olisi hyvät edellytykset ja mahdollisuuden pärjätä peruskoulussa.

Mistä sitten johtuu, että koulujen oppimistulokset ovat heikentyneet varhaiskasvatuksen käyttöönoton myötä?

Sillä ei ole mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa. Kouluissa on omat muutokset. Inkluusio on yksi. Toinen on, että koulujen opetussuunnitelmia on muutettu hyvin vahvasti itseohjautuvaan suuntaan. Lapsi itse asettaa oppimistavoitteensa ja työskentelee niitä kohden. Ei ole mitään erillistä yhteistä tavoitetta, johon opettaja kaikki johtaa. Luonnollista on, että kaikista lapsista ei ole itseohjautuvuuteen, kaikista aikuisistakaan ei siihen ole. Tästä syystä etenkin niiden lasten, joiden vanhemmilla ei ole kykyä, halua tai motivaatiota tukea heitä opinnoissaan vahvasti, tulokset ovat romahtaneet. Opettajat ovat itse tuoneet tätä ongelmaa esiin, mutta opetushallituksen näkemykset eivät ole kohdanneet kentän äänen kanssa.

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

.

"Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne muut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajaa. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu..."

.

"Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä."

.

Ajatelkaahan, ennen vanhaan oltiin vihaisia jos joku satutti, myös hölmöily jätettiin huomiotta eikä silloin saanut osallistua yhteiseen kivaan jos satutti ja pilasi käytöksellään kaiken hauskan muilta. Ohjattiin rauhoittumaan pois häiritsemästä muita. Kiusaajaa vahdittiin ja pidettiin kaukana kiusaamisen kohteestaan.

Myös vanhempi  pyydettiin tarkkaileaan jälkikasvunsa käytöstä hoitopäivän aikana ja miettimään yhdessä hoitajien kanssa että mikä mättää.

Siitä lähtien, kun Päivähoitolain korvasi Varhaiskasvatuslaki.