Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Yksi asia, mikä vähentää työssäjaksamista ja mikä toistuu monessa kommentissa liittyy huoltajayhteistyöhön.

Suhtaudutaanko vanhempiin aikuisina, tasa-arvoisina ja järkevinä ihmisinä, jotka rakastavat lapsiaan ja tahtovat heille parasta?

Vai kenties vastustajina, päivittelyjen ja selän takana juoruamisen kohteina, jotka hankaloittavat elämäämme ja kiusallaan tuovat lapsensa päiväkotiin mahd. pitkäksi aikaa?

Monesti huoltajayhteistyö lähtee sujumaan/ei lähde sujumaan näiden työntekijän lähtökohta-ajatusten mukaisesti. Ajatukset ja asenteet saavat ikään kuin muodon ja materialisoituvat yhteistyön laadussa. On lähes mahdotonta pidemmän päälle peitellä todellisia ajatuksiaan ja asenteitaan vanhempia kohtaan. Kohtaamistilanteita on niin paljon (ja jos ei ole, kertoo sekin jostain).

Avoimuus, rehellisyys ja asiallisuus, niillä pääsee pitkälle. Jos mukana on vielä tasa-arvoisuus, voi huoltajayhteistyöstä tulla ilon ja voimavaran lähde.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän kyllä työstäni lastenhoitajana, mutta en pidä siitä, että minulle sanotaan, että lastenhoitajien tarve vähenee, koska opettajia pitää olla ryhmässä 2.  Opettajia ei ole tarjolla. Mitä jos me lastenhoitajat uskomme tämän esihenkilöni  sanoman ja lähdemme sitten ihan muihin hommiin? Kuka sitten hoitaa lapset? Ne kuvitteelliset akateemiset vakaopet sillä alle kolmentonnin palkallaan? Siinä meillä vasta kriisi onkin.

Jos meitä ei enää niin tarvita, niin osaisikohan esihenkilö selittää, miksi rekryssä on niin paljon avoimena lastenhoitajan paikkoja? 

Minä ainakin päätin hakea toisaalle, jossa toivottavasti meitä kaikkia arvostetaan. 

Ihmettelen esihenkilöä, joka ilmoittaa kokouksessa tällaisesta, kun tilanne on koko ajan se, että henkilökuntaa on liian vähän.

Tuohan ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta. Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää, eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään. Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana.

Meillä kyllä saa omat eväänsä valita ihan itse, vaikka söisi lapsiryhmässä. Ei ole koskaan ollut ongelma, vaikka minun ruokani olisi lasten mielestä parempaa kuin päiväkodin ruoka, mutta hyviä keskusteluja aiheesta on tullut.

Aamiaisen ylijäämäruoka ei ole ihan niin yksinkertainen asia, mitä nopealla ajattelulla voisi kuvitella. Suurin osa työntekijöistä toimii täysin oikein ja järkevästi, mutta ikävä kyllä joukossa on myös niitä, joiden vuoksi tilanne ei ole yksiselitteinen. Henkilökunta tilaa ruuan etukäteen, sillä heillä on tietämys siitä kuinka moni lapsista yleensä syö aamiaisen. Kaikki eivät syö, vaikka olisivat läsnä aamiaisaikaan ja toisaalta osa on varannut hoitoa aamiaiselle, mutta saapuu myöhemmin. Kierosti ajatteleva työntekijä tilaa ruokaa tarpeettoman paljon. Toinen mahdollisuus on jakaa lapsille pieniä annoksia, jotta itselle jää enemmän tai rajoittaa sitä, minkä verran saa lisää. Esimerkiksi jakaa lapsille vain yhden palan hedelmää, koska kaikille ei riitä kahta. Yleensä kaikki eivät halua lisää ja hedelmiä voi puolittaa, jolloin kaikille lapsille riittää, mutta aikuinen jää ilman.

Jos aamuvuoronsa on suunnitellut niin, että syö vasta töissä lasten kanssa, niin on melko suuri houkutus kikkailla niin, että ruokaa varmasti riittää myös aikuisille

Voisi ajatella, että mitä haittaa siitä on, että aamiaista ja välipalaa söisi lasten kanssa. Esimerkin kannalta se olisi hyvä asia, jos aikuinen pystyisi rauhassa näyttämään esimerkkiä, mutta käytännössä aikuinen syö lennossa. Verotuksellisesti kyseessä on työsuhde-etu, jota ei kirjata mihinkään.

Kolmen euron maksu aamiaisesta ja välipalaata kuulostaa varsin toimivalta vaihtoehdolta, jolloin työntekijä syö ruokansa kaikkien sääntöjen mukaan. Itse voi arvioida, onko tarjottu ruoka sen arvoista vai kannattaako ottaa eväät

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mikä vähentää työssäjaksamista ja mikä toistuu monessa kommentissa liittyy huoltajayhteistyöhön.

Suhtaudutaanko vanhempiin aikuisina, tasa-arvoisina ja järkevinä ihmisinä, jotka rakastavat lapsiaan ja tahtovat heille parasta?

Vai kenties vastustajina, päivittelyjen ja selän takana juoruamisen kohteina, jotka hankaloittavat elämäämme ja kiusallaan tuovat lapsensa päiväkotiin mahd. pitkäksi aikaa?

Monesti huoltajayhteistyö lähtee sujumaan/ei lähde sujumaan näiden työntekijän lähtökohta-ajatusten mukaisesti. Ajatukset ja asenteet saavat ikään kuin muodon ja materialisoituvat yhteistyön laadussa. On lähes mahdotonta pidemmän päälle peitellä todellisia ajatuksiaan ja asenteitaan vanhempia kohtaan. Kohtaamistilanteita on niin paljon (ja jos ei ole, kertoo sekin jostain).

Avoimuus, rehellisyys ja asiallisuus, niillä pääsee pitkälle. Jos mukana on vielä tasa-arvoisuus, voi huoltajayhteistyöstä tulla ilon ja voimavaran lähde.

Yleensähän yhteistyö lähtee sujumaan todella mukavasti:  tutustumiskäynneillä tullaan hyvin juttuun ja uuteen perheeseen tutustutaan mielellään. Se tympääntyminen joihinkin huoltajiin alkaa kasvaa ajan kanssa. Ensin lapsen hoitopäivät alkavat venyä, päiväunia aletaan rajoittaa, tiedotteita ei lueta ja lapselta puuttuu aina retkieväät/luistimet/tms tai lapsi myöhästyy retkiltä, alkaa tulla vaatimuksia siitä, miten kauan lapsi saa tai ei missään nimessä saa ulkoilla ja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on toista vuotta putkeen ollut ympäri vuoden hoidossa ilman lomia ja perheeseen syntyy vauva, eikä lapsi voi siltikään jäädä edes hetkeksi lomalle. Joidenkin kanssa eivät kaikki em. kohdat täyty, joidenkin kohdalla saa bingon hyvinkin nopeasti, mutta työntekijä nopeasti turhautuu, kun keskustelu ja asioiden perustelu lapsen edun kautta ei johda mihinkään. Väittäisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti yhteistyö vanhempien kanssa aloitetaan aina avoimin mielin.

Luoja mitä pas kaa🤯🤬🤮

Ja viikon loma loppuu tänään.

Koko uusi vuosi taas edessä, joka ma-pe raahauduttava "kentälle".

En jaksaisi mitenkään.

Mutta eipä ole vaihtoehtoja, ei ole muuta työtä tiedossa eikä tullut vastaan mihin "kelpaisi" eikä opiskelukaan onnistu taloudellisista syistä+mitä sitä edes yrittäisi hakea opiskelemaan.

Ei Luoja 😐😫😭

Loppu, aivan loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mikä vähentää työssäjaksamista ja mikä toistuu monessa kommentissa liittyy huoltajayhteistyöhön.

Suhtaudutaanko vanhempiin aikuisina, tasa-arvoisina ja järkevinä ihmisinä, jotka rakastavat lapsiaan ja tahtovat heille parasta?

Vai kenties vastustajina, päivittelyjen ja selän takana juoruamisen kohteina, jotka hankaloittavat elämäämme ja kiusallaan tuovat lapsensa päiväkotiin mahd. pitkäksi aikaa?

Monesti huoltajayhteistyö lähtee sujumaan/ei lähde sujumaan näiden työntekijän lähtökohta-ajatusten mukaisesti. Ajatukset ja asenteet saavat ikään kuin muodon ja materialisoituvat yhteistyön laadussa. On lähes mahdotonta pidemmän päälle peitellä todellisia ajatuksiaan ja asenteitaan vanhempia kohtaan. Kohtaamistilanteita on niin paljon (ja jos ei ole, kertoo sekin jostain).

Avoimuus, rehellisyys ja asiallisuus, niillä pääsee pitkälle. Jos mukana on vielä tasa-arvoisuus, voi huoltajayhteistyöstä tulla ilon ja voimavaran lähde.

Yleensähän yhteistyö lähtee sujumaan todella mukavasti:  tutustumiskäynneillä tullaan hyvin juttuun ja uuteen perheeseen tutustutaan mielellään. Se tympääntyminen joihinkin huoltajiin alkaa kasvaa ajan kanssa. Ensin lapsen hoitopäivät alkavat venyä, päiväunia aletaan rajoittaa, tiedotteita ei lueta ja lapselta puuttuu aina retkieväät/luistimet/tms tai lapsi myöhästyy retkiltä, alkaa tulla vaatimuksia siitä, miten kauan lapsi saa tai ei missään nimessä saa ulkoilla ja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on toista vuotta putkeen ollut ympäri vuoden hoidossa ilman lomia ja perheeseen syntyy vauva, eikä lapsi voi siltikään jäädä edes hetkeksi lomalle. Joidenkin kanssa eivät kaikki em. kohdat täyty, joidenkin kohdalla saa bingon hyvinkin nopeasti, mutta työntekijä nopeasti turhautuu, kun keskustelu ja asioiden perustelu lapsen edun kautta ei johda mihinkään. Väittäisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti yhteistyö vanhempien kanssa aloitetaan aina avoimin mielin.

Piti juuri kommentoida samaa. Yhteistyö aloitetaan kyllä aina avoimin mielin ja jopa toiveikkaana. Toivottavasti tässä on nyt perhe, joka oikeasti ajattelee lapsen parasta.

Pitää nyt myös mainita, että niitäkin perheitä on. Osa vanhemmista aidosti miettii esim sitä oman pienen lapsen jaksamista. Oma kokemukseni on, että nämä samat perheet myös arvostavat työpanostani ja yhteistyö sujuu kaikin puolin hyvin. Nämä perheet eivät esimerkiksi tuo toistuvasti selkeästi kipeätä lasta hoitoon. Lapsilla on lomia ja vapaapäiviä riittävästi, eivätkä päivät ole ylipitkiä. Joskus vanhemmat hakevat lapsia myös aiemmin hoidosta. Samaisilla lapsilla on yleensä myös huolehdittu säänmukainen, järkevä, helposti puettava vaatetus. Vanhemmat saattavat myös kysellä varhaiskasvattajan mielipidettä ja tietämystä esim pukeutumisasiaan.

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä pas kaa🤯🤬🤮

Ja viikon loma loppuu tänään.

Koko uusi vuosi taas edessä, joka ma-pe raahauduttava "kentälle".

En jaksaisi mitenkään.

Mutta eipä ole vaihtoehtoja, ei ole muuta työtä tiedossa eikä tullut vastaan mihin "kelpaisi" eikä opiskelukaan onnistu taloudellisista syistä+mitä sitä edes yrittäisi hakea opiskelemaan.

Ei Luoja 😐😫😭

Loppu, aivan loppu.

Tsemppiä! Itse aloin perhepäivähoitajaksi ja nautin työstäni tosi paljon. Samanlaisia haasteita toki on vanhempien kanssa välillä, joista täälläkin mainittu, mutta saan aika lailla itse määrätä työn tahdin ja päivien pituuden, ja vaikka tarvittaessa irtisanoa asiakkaan jos ihan mahdottomaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä pas kaa🤯🤬🤮

Ja viikon loma loppuu tänään.

Koko uusi vuosi taas edessä, joka ma-pe raahauduttava "kentälle".

En jaksaisi mitenkään.

Mutta eipä ole vaihtoehtoja, ei ole muuta työtä tiedossa eikä tullut vastaan mihin "kelpaisi" eikä opiskelukaan onnistu taloudellisista syistä+mitä sitä edes yrittäisi hakea opiskelemaan.

Ei Luoja 😐😫😭

Loppu, aivan loppu.

Tsemppiä! Itse aloin perhepäivähoitajaksi ja nautin työstäni tosi paljon. Samanlaisia haasteita toki on vanhempien kanssa välillä, joista täälläkin mainittu, mutta saan aika lailla itse määrätä työn tahdin ja päivien pituuden, ja vaikka tarvittaessa irtisanoa asiakkaan jos ihan mahdottomaksi menee.

Sitäkin miettinyt, mutta haluan, että työ ja koti ovat erillään, ainakin tämä työ ja koti. Se olisi yhtä jatkumoa kodinhoidollekin ja lisäksi kaikki extraputsaaminen ja kokkaaminen, pintojen kuluminen, muun perheen huomioiminen, jos täällä pyörisi 3-5 pientä jne. Ei kiitos.

" Miksi te- toimisto työntää väkisin työttömiä päiväkotiin töihin, palkkatuella? Itse 60v, työtön, jouduin päiväkotiin 6kk: ajaksi ,

ilman koulutusta.

Inhoan lapsia, vihasin työtä päiväkodissa."

Ryhmä täpötäynnä vilkkaita elämäniloisia lapsia janoten toimintaa.. Puolet koko pk:n porukasta on kiertävä flunssakuumevirus kaatanut yksi kerrallaan vuoteen omaksi kuin dominopalikat.

Ainoa kuka on apunasi, on edellä olevan kommentin kaltainen henkilö - puoliväkisin jostain löydetty paikkaamaan henkilöstöpulaa. Hän on aikuinen, itsekin usemman äiti,  mutta istuu penkillä ja vollottaa jostain syystä ääneen. Syytä ei kerro. Lapset käyvät kummastelemassa näkymää ja lohduttamassa häntä taputtamalla kädelle. Lopulta topakka keittiöhenkilö tulee paikalla onneksi ja kysyy vollottavalta aikuiselta että mikä hätänä,  mutta hän vain pudistaa päätään ja niiskuttaa. Keittiöhenkilö sanoo että hän jää nyt hoitajaksi ja vollottava aikuinen lähetetään kotiin.

Sinun stressitasosi hoitajana on maximi siitä, että lapsilla päivän aikana kaikki hyvin. Toivot ettet sairastu.

(totta vai tarua - hmmmmm)

"  suurimman osan elämänsä hereilläoloajasta tuo pieni lapsi viettää siellä päiväkodissa."

--

"Kyllä. Laitos kasvattaa, mutta miten on rakkauden laita?

Vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät vaihtuvat hoitajat rakasta niitä heidän lapsiaan."

--

Vaihtuvat hoitajat tokko oppivat edes työkaverinsa nimeä kun jo heiluriovi käy ja naama vaihtuu.

Saati sitten luomaan kiintymyssuhdetta yksittäiseen hoitolapseen ylisuuressa ryhmässä.

Miettikääpä tuossa asetelmassa yksilöllisten lapsista tehtyjen vasujen tekoa, kuinka ne laaditaan jos maksimissaan hyvä jos yhden kauden samat pysyy paikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän kyllä työstäni lastenhoitajana, mutta en pidä siitä, että minulle sanotaan, että lastenhoitajien tarve vähenee, koska opettajia pitää olla ryhmässä 2.  Opettajia ei ole tarjolla. Mitä jos me lastenhoitajat uskomme tämän esihenkilöni  sanoman ja lähdemme sitten ihan muihin hommiin? Kuka sitten hoitaa lapset? Ne kuvitteelliset akateemiset vakaopet sillä alle kolmentonnin palkallaan? Siinä meillä vasta kriisi onkin.

Jos meitä ei enää niin tarvita, niin osaisikohan esihenkilö selittää, miksi rekryssä on niin paljon avoimena lastenhoitajan paikkoja? 

Minä ainakin päätin hakea toisaalle, jossa toivottavasti meitä kaikkia arvostetaan. 

Ihmettelen esihenkilöä, joka ilmoittaa kokouksessa tällaisesta, kun tilanne on koko ajan se, että henkilökuntaa on liian vähän.

Tuohan ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta. Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää, eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään. Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana.

Tuo suhdeluvun ylitys ja yksi ylimääräinen työntekijä ei tule menemään läpi. Ellei kyseessä ole avustaja. Avustajan paikatkaan eivät ole haluttuja työpaikkoja. Tilapaikkojen uudelleen kartoitus ja väljemmät tilat toimia toisivat mukanaan työviihtyvyyttä. Lain uudelleen tarkastelua minäkin toivon.

Vierailija kirjoitti:

"  suurimman osan elämänsä hereilläoloajasta tuo pieni lapsi viettää siellä päiväkodissa."

--

"Kyllä. Laitos kasvattaa, mutta miten on rakkauden laita?

Vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät vaihtuvat hoitajat rakasta niitä heidän lapsiaan."

--

Vaihtuvat hoitajat tokko oppivat edes työkaverinsa nimeä kun jo heiluriovi käy ja naama vaihtuu.

Saati sitten luomaan kiintymyssuhdetta yksittäiseen hoitolapseen ylisuuressa ryhmässä.

Miettikääpä tuossa asetelmassa yksilöllisten lapsista tehtyjen vasujen tekoa, kuinka ne laaditaan jos maksimissaan hyvä jos yhden kauden samat pysyy paikoillaan.

Siksihän ne vasut tehdäänkin kirjallisina, että tieto ei häviä. Ei muuten kukaan varmaan kuvittele päiväkodin henkilöstön rakastavan heidän lastaan. Ei se ole sen työn tarkoitus. Tarkoitus on hoitaa ja varhaiskavattaa niin kuin ammattilainen. Rakkaus on sitten se asia minkä saa omalta perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän kyllä työstäni lastenhoitajana, mutta en pidä siitä, että minulle sanotaan, että lastenhoitajien tarve vähenee, koska opettajia pitää olla ryhmässä 2.  Opettajia ei ole tarjolla. Mitä jos me lastenhoitajat uskomme tämän esihenkilöni  sanoman ja lähdemme sitten ihan muihin hommiin? Kuka sitten hoitaa lapset? Ne kuvitteelliset akateemiset vakaopet sillä alle kolmentonnin palkallaan? Siinä meillä vasta kriisi onkin.

Jos meitä ei enää niin tarvita, niin osaisikohan esihenkilö selittää, miksi rekryssä on niin paljon avoimena lastenhoitajan paikkoja? 

Minä ainakin päätin hakea toisaalle, jossa toivottavasti meitä kaikkia arvostetaan. 

Ihmettelen esihenkilöä, joka ilmoittaa kokouksessa tällaisesta, kun tilanne on koko ajan se, että henkilökuntaa on liian vähän.

Tuohan ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta. Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää, eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään. Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana.

Tuo suhdeluvun ylitys ja yksi ylimääräinen työntekijä ei tule menemään läpi. Ellei kyseessä ole avustaja. Avustajan paikatkaan eivät ole haluttuja työpaikkoja. Tilapaikkojen uudelleen kartoitus ja väljemmät tilat toimia toisivat mukanaan työviihtyvyyttä. Lain uudelleen tarkastelua minäkin toivon.

Avustajia ei tulla ikinä saamaan tarpeeksi koska kukaan ei jaksa olla jokapaikan höylä ja sylkykuppi jollain 1800 euron palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän kyllä työstäni lastenhoitajana, mutta en pidä siitä, että minulle sanotaan, että lastenhoitajien tarve vähenee, koska opettajia pitää olla ryhmässä 2.  Opettajia ei ole tarjolla. Mitä jos me lastenhoitajat uskomme tämän esihenkilöni  sanoman ja lähdemme sitten ihan muihin hommiin? Kuka sitten hoitaa lapset? Ne kuvitteelliset akateemiset vakaopet sillä alle kolmentonnin palkallaan? Siinä meillä vasta kriisi onkin.

Jos meitä ei enää niin tarvita, niin osaisikohan esihenkilö selittää, miksi rekryssä on niin paljon avoimena lastenhoitajan paikkoja? 

Minä ainakin päätin hakea toisaalle, jossa toivottavasti meitä kaikkia arvostetaan. 

Ihmettelen esihenkilöä, joka ilmoittaa kokouksessa tällaisesta, kun tilanne on koko ajan se, että henkilökuntaa on liian vähän.

Tuohan ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta. Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää, eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään. Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana.

Tämän laki uudistuksen myötä tulee entistä enemmän hoitajapulaa. Yksikään hoitaja ei halua/kykene/pysty tekemään kaikkea perushoitoa yksin koska opettajat ja sosionomit eivät sitä tee.

Sitäpaitsi ryhmässä ei ole koko päivänä kolmea kasvatusvastuullista koska opeilla/sossulla on suunnittelua,kokouksia,keskusteluja ym kissanristiäisiä.

" ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta.

Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää,

eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään.

Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana."

Toivoa toki voi, mutta vahvasti näyttää siltä että tällä suunnitelmalla mitä toteutetaan ,

vuonna 2030 "suomalaista varhaiskasvatusta" pyörittää muualta tuotettu halpatyövoima.

Siis aivan samaan tyyliin kun marjanpoimijoita roudataan tänne, rekrytään heitä lapsia kaitsemaan. Suhdelukujen "tilapäiset ylitykset" ja vallan mainio subjektiivinen päivähoito-oikeus pysyvät koska kerran näin on päätetty niin mitäpä sitä muuttamaan. Kukaan itseään/lapsia/työtään kunnioittava VO ei lusikkaansa tuollaiseen soppaan pistä missä päiväkodit ratkeaa liitoksistaan ylisuurissa lapsiryhmissä joten lycka till!

Kerrankin joku sanoitti omat ajatukset täydellisesti. Ihan eri alalla työskentelen, mutta samanlaista touhua täällä myös. Toisen työn arvostus täysin nolla, ei ymmärretä, että toisen työnkuvaan kuuluu perustyön lisäksi sata muuta vastuuta ja asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän kyllä työstäni lastenhoitajana, mutta en pidä siitä, että minulle sanotaan, että lastenhoitajien tarve vähenee, koska opettajia pitää olla ryhmässä 2.  Opettajia ei ole tarjolla. Mitä jos me lastenhoitajat uskomme tämän esihenkilöni  sanoman ja lähdemme sitten ihan muihin hommiin? Kuka sitten hoitaa lapset? Ne kuvitteelliset akateemiset vakaopet sillä alle kolmentonnin palkallaan? Siinä meillä vasta kriisi onkin.

Jos meitä ei enää niin tarvita, niin osaisikohan esihenkilö selittää, miksi rekryssä on niin paljon avoimena lastenhoitajan paikkoja? 

Minä ainakin päätin hakea toisaalle, jossa toivottavasti meitä kaikkia arvostetaan. 

Ihmettelen esihenkilöä, joka ilmoittaa kokouksessa tällaisesta, kun tilanne on koko ajan se, että henkilökuntaa on liian vähän.

Tuohan ei ole esihenkilön oma päätös, vaan varhaiskasvatuslain muutoksesta johtuva fakta. Seitsemän vuoden sisällä jokaisessa ryhmässä tulee olla kaksi korkeakoulutettua työntekijää, eli lastenhoitajien määrä tulee vähenemään. Koska muutosta ei voi tehdä kerralla v. 2030 vaihtuessa, on monessa kunnassa alettu jo nyt muuttamaan lastenhoitajien vakansseja VO:n tai sosionomin vakanssiksi, esim. sitä mukaa kun hoitajia jää eläkkeelle. Ikäväähän tämä on sellaisille hoitajille, jotka ovat esim. odottaneet saavansa vakipaikan jonkun vanhan työntekijän jäädessä pois.

Itse kyllä toivoisin, että lakia vielä kertaalleen muutettaisiin ja kiellettäisiin suhdeluvun "tilapäiset" ylitykset kokonaan, eli käytännössä vaadittaisiin ryhmiin neljäs työntekijä, joka voisi olla lastenhoitaja, lapsimäärän ja suhdeluvun pysyessä samana.

Tämän laki uudistuksen myötä tulee entistä enemmän hoitajapulaa. Yksikään hoitaja ei halua/kykene/pysty tekemään kaikkea perushoitoa yksin koska opettajat ja sosionomit eivät sitä tee.

Sitäpaitsi ryhmässä ei ole koko päivänä kolmea kasvatusvastuullista koska opeilla/sossulla on suunnittelua,kokouksia,keskusteluja ym kissanristiäisiä.

Johan se on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, viimeksi pari sivua sitten, että ryhmässä on ne kaikki 3 kasvattajaa paikalla, jos siis eivät ole sairaana, lomalla, toiseen ryhmään siirrettyä tmv, about klo9-14 välisen ajan MIINUS siitäkin se aika, kun ne 1-2 vakaopettajaa istuvat kokouksissa, puhelimessa, tietokoneella eli max 3+h tuosta 5h ajasta on kaikki 3 ryhmässä.

Muun ajan ryhmässä raataa 1-2 kasvattajaa/koko lapsiryhmä eli 12-21 lasta.

T. Arkipäivääni

Olen ollut pari vuotta ryhmässä (3-5-v), jossa kaksi opea ja minä ainoana lastenhoitajana. Toinen opeista oli oikeasti sosionomi ja toinen oli lastenhoitaja, minua paljon vähemmän koulutettu henkilö.

Ryhmässä oli 21 lasta. Molemmilla opeilla suunnitteluaikaa  5h/vk. Eli olivat poissa ryhmästä viikossa yhteensä 10 h. Olin yksin aina nukkarissa ja usein ulkonakin. Toinen näistä opeista eli se hoitajataustainen, omalla esimerkillään vielä näytti lapsille, että minun sanaani ei tarvitse kuunnella eikä totella. Hän komensi ja ohjasi minua kuin harjoittelijaa. Se oli aivan kauhean raskasta aikaa, enkä saanut esihenkilön tukea, koska hän ihaili niin kovasti tätä epäpätevää opettajaa, joka osasi olla hyvin itsevarma ja tekevän oloinen, vaikka ei oikeasti toiminut monessakaan tilanteessa oikein.

Tällaiseen ryhmään en ikinä enää mene.

Mikään laki ei pysty taikomaan ilmasta päteviä vakaopeja ja sosionomeja päiväkotiin lastenhoitajien tilalle.

Vakaopen työ on hyvin raskasta, iso ryhmä omalla vastuulla ja kaikki vasut yms, korkeasti koulutettu pitäisi olla mutta palkka reilusti alle 3000€. Ei houkuttele.

Todellisuus on nyt kuitenkin se, että myös lastenhoitajista on pulaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  suurimman osan elämänsä hereilläoloajasta tuo pieni lapsi viettää siellä päiväkodissa."

--

"Kyllä. Laitos kasvattaa, mutta miten on rakkauden laita?

Vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät vaihtuvat hoitajat rakasta niitä heidän lapsiaan."

--

Vaihtuvat hoitajat tokko oppivat edes työkaverinsa nimeä kun jo heiluriovi käy ja naama vaihtuu.

Saati sitten luomaan kiintymyssuhdetta yksittäiseen hoitolapseen ylisuuressa ryhmässä.

Miettikääpä tuossa asetelmassa yksilöllisten lapsista tehtyjen vasujen tekoa, kuinka ne laaditaan jos maksimissaan hyvä jos yhden kauden samat pysyy paikoillaan.

Siksihän ne vasut tehdäänkin kirjallisina, että tieto ei häviä. Ei muuten kukaan varmaan kuvittele päiväkodin henkilöstön rakastavan heidän lastaan. Ei se ole sen työn tarkoitus. Tarkoitus on hoitaa ja varhaiskavattaa niin kuin ammattilainen. Rakkaus on sitten se asia minkä saa omalta perheeltä.

Riittää että pieni taapero viettää perheensä kanssa pari tuntia päivässä? Sen taaperon on myös parempi olla 9-10h päivähoidossa vaikka koko muu perhe on lomalla esim vauvan synnyttyä? Kerro minulle sitten mitä vanhemmat oikein ajattelevat, kun heidän mielestään silloinkin se 2h perheen kanssa vietettyä aikaa päivässä riittää? Enempää rakkautta ei tipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä pas kaa🤯🤬🤮

Ja viikon loma loppuu tänään.

Koko uusi vuosi taas edessä, joka ma-pe raahauduttava "kentälle".

En jaksaisi mitenkään.

Mutta eipä ole vaihtoehtoja, ei ole muuta työtä tiedossa eikä tullut vastaan mihin "kelpaisi" eikä opiskelukaan onnistu taloudellisista syistä+mitä sitä edes yrittäisi hakea opiskelemaan.

Ei Luoja 😐😫😭

Loppu, aivan loppu.

Tsemppiä! Itse aloin perhepäivähoitajaksi ja nautin työstäni tosi paljon. Samanlaisia haasteita toki on vanhempien kanssa välillä, joista täälläkin mainittu, mutta saan aika lailla itse määrätä työn tahdin ja päivien pituuden, ja vaikka tarvittaessa irtisanoa asiakkaan jos ihan mahdottomaksi menee.

Sitäkin miettinyt, mutta haluan, että työ ja koti ovat erillään, ainakin tämä työ ja koti. Se olisi yhtä jatkumoa kodinhoidollekin ja lisäksi kaikki extraputsaaminen ja kokkaaminen, pintojen kuluminen, muun perheen huomioiminen, jos täällä pyörisi 3-5 pientä jne. Ei kiitos.

Ymmärrän. Tämä nyt menee vähän aiheen ohi, mutta kerron silti..

Itseänikin välillä ottaa päähän se kun asuntoa pitää jatkuvasti pitää edustuskunnossa, mutta toisaalta koetan ajatella positiivisesti, että sitten meillä on ainakin yleensä aina suht siistiä ja puhdasta. Kun kokkaan aamulla, perhe syö samaa ruokaa sitten päivälliseksi, tosi harvoin päivälliseksi tarvitsee erikseen enää kokkailla mitään, ja se vapauttaa aikaa arki-illoista. Muutenkin koen että olen paljon energisempi iltaisin, kuin vanhassa työssä, jolloin makasin vaan sohvalla kaikki illat, se oli kamalaa.

Rehellisesti olen ihan yllättynyt miten helppoa ja mukavaa työtä tämä on. Lapsillekin paljon kivempi kun voidaan ihan rauhassa tehdä asioita, ei ole jatkuva kiire ja kaaos ja pystyn yksilöllisesti huomioimaan jokaisen. Toki se tekee paljon, että pystyy niin paljon itse vaikuttamaan omaan työhönsä.