Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19740)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää,
että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee."
Tätä olemme laajemminkinjo pitkään ihmetelleet ällistyneinä, että miten voi olla mahdollista että lähihoitaja pätevöityy siinä silmänräpäyksessä lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan toimeen ja palkkaan, kun hän saa nimensä eteen VO (vaikka on sellaista sijaistava)?
Kun ryhmässä ei ole pätevää varhaiskasvatuksen Lto:ta, sitä ei ole.
Se nimittäin näkyy epäpätevän tietotaidoissa ja sen myötä pedagogisissa toimintatavoissa ja ratkaisuissa, tai paremminkin niiden puutteellisuuksissa.
Myös vanhemmilla on oikeus tietää asian oikea laita.
Vuosia lastenhoitajana työkennelleena voin omasta puolestani kertoa, että olen hyvin kiinnostunut varhaiskasvatuksen pedagogiasta. Luen siitä paljon, keskustelen ja käyn kursseja. Meillä vasun uudistuksiin ja laatimiseen kootaan työryhmiä, missä lastenhoitajatkin mukana. Olen ollut eri-ikäisillä, myös ie-ryhmässä töissä ja aina oppinut paljon uutta myös käytännössä. Vuosien saatossa olen auttanut vastavalmistuneita opettejia alkuun ja saanut kokea luottamusta ja kokemustani arvostetaan. Olen joutunut myös sijaistamaan opettajia ja käynyt vanhempien kanssa vasu keskusteluja, laatinut lapselle pedagogisia tavoitteita ja toimintasuunnitelmia, kehitellyt tukimuotoja arkeen ja arvioinut niitä. Tuonut tavoitteellisen toimintamme näkyväksi viikoittain portfoliossa. Kaikki vanhemmat tietävät mikä on tilanne (ei yhtään opettajahakemusta ja sijaisuuteni jälkeen ei edes yhtään hoitajahakemusta ole tullut), tyytyväisiäkin ovat olleet, onneksi. Muualla maailmassa oppisopimuskoulutusta eli työssä oppimista arvostetaan enemmän, meillä ei uskota jatkuvaan oppimiseen vaan vuosien takaista luennolla istumista vain arvostetaan. Minulla elämäntilanne ei aikoinaan antanut myöten vuosien opiskelulle, mutta kiinnostustani lasten kasvatukseen, oppimiseen ja lapsuuteen itseisarvona se ei ole heikentänyt. On vaarallista yleistää ja niputtaa kaikki samanlaisiksi, oli kyse mistä ammattiryhmästä hyvänsä.
Joås työssäoppimista ja yliopistoa pidettäisiin saman veroisina sinullakin olisi vakituinen opettajan paikka. Mutta ne eivät ole etkä sinäkään ole opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä."
-
"..... Joukoista tulee sosiaalisesti hajanaisia, joten helpommin kontrolloitavia ja manipuloitavia. Googlaa tai käy kirjastossa hakemalla "hajoita ja hallitse". Sotataidon strategiaoppaissa tästä(kin) on paljon analyysiä.
Samaa metodia käytetään varhaiskasvatuksessa päivittäin, kun opettaja jakaa lapsia (heidän mielestään mielivaltaisesti ja rikkoen kaveripiirit) haluamiinsa kokoonpanoihin, tekemään mitä opettaja haluaa, milloin hän haluaa ja miten hän haluaa.
Vasu-kirjaukset ja tehdyt kuva- ja sanadokumentaatiot "toiminnasta" kuvaavat nimenomaan tuon opettajayksilön toimintaa, ajattelua ja arvomaailmaa sekä hänen toimintaansa hallitsijana. Kerätty data ei kerro lapsista ja heidän oppimisestaan mitään todistettavissa olevaa tai luotettavaa---"
Kirjoitat asiaa mistä ei ole alalla sopivaa pitää meteliä.
Usein siitä syystä, että useimmat alalla työskentelevistä eivät edes sisäistä ,mitä kommentillasi yrität nostaa esiin.
Ei heitä kiinnosta pohtia tuollaisia, eikä heillä ole aikaa sellaiseen, siellähän tehdään päivittäin se mitä täytyy ja niissä olosuhteissa mitä ylempää määrätään.
Ala on suorittavaa työtä ja sinne hakeutuu tietyntyyppistä ainesta.
Kirjoitit että kerätty data lapsista (vasut sun muut) aniharvoin kertovat lapsista mitään oleellista , minunkin mielestäni se on surullisen totta, koska yhä useimmin ne laatii vakaopettajaa sijaistava nippanappa lähihoitajan tutkinnon läpikahlannut henkilö, vettumuakiinnostayhtää-määenjaksanäitäenkäehdi-asenteella viimetipassa väkisten vääntäen sisältäen päräyttäviä kielioppivirheitä ihan peruslauseen rakenteissa (huom ollaan alalla mikä painottaa pedagogista osaamista) tai pahimmassa tapauksessa ilmiselviä vaikeuksia suomenkielen tuottamisessa tekstin muotoon vasuraporttiin.
Toki virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiaan kuinka paljon niistäkään on hyötyä ja kuka niitä lukee.
Ymmärrettävästi jos lapsessa selkeästi on jotain tukea vaativaa osa-aluetta, niin niitä on hyvä seurata ja kirjata ja pitääkin.
Jos useimmat lapset kerran (ihan todistettavasti) ovat ok kehitykseltään ,
niin mitä niitä lapsia hyödyttää motoristen taitojen ja hienomotoriikan hienouksista maiskuttelevat kirjalliset , työläät vasu-raportoinnit, joiden aikaa ja työtunteja vievä laatiminen on suoraan lasten perushuolenpidosta pois sillä aikaa pursuavien ylisuurissa ryhmissä olevien hoitajien selviytymisen varassa ollen , koska niiden äärimmäisten tärkeiden raporttien laatija on ryhmästä---TUNTIKAUSIA-pois- riippuen siitä kuinka raportoinneista ja lukijalleen ymmärrettävästä tekstintuottamisesta kukin niiden laatija suoriutuu.
Lakia pitäisi täsmentää ja kieltää vakaopettajan sijaisuudet muilta kuin päteviltä tai viittä vaille valmistuneilta. Ei muillakaan akateemisilla aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.
Tästä olen samaa mieltä. Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää, että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee.
Niin, jos opettajaa ei ole, ei pitäisi olla ryhmääkään. Suljetaan ryhmä valikoimista. Lapset menevät toisiin ryhmiin tai toisiin päiväkoteihin, joissa opettaja on. Yksinkertaista.
Tällöin meiltä suljettaisiin puolet ryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Pari rakenteellista ongelmaa tämänhetkisessä varhaiskasvatuksessa:
1. Yltiöyksilöllisyys "tuen tarpeineen". Lapset tarvitsisivat ensi sijassa kasvurauhaa ja riittävää aikuisten läsnäoloa.
Levottomassa inklusiivisessa ympäristössä erilaiset tuen tarpeet vain lisääntyvät ja sitten lapsia "nostetaan" tuen portaita ja paperi- ja toimistotyöt sen kuin lisääntyvät.
Vahva YLEINEN TUKI riittäisi valtaosalle lapsia, eikä tuollaiseen resursseja haaskaavaan kikkailuun olisi tällöin tarvetta.
(Ne jotka edelleen tarvitsisivat tehostetumpaa tai erityistä tukea, hoidettaisiin hyvässä yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Mitään uutispommeja lapsen yllättävistä "tuen tarpeista" ei tulisi. Ne yllättävät uutispommit kertovat joko siitä, että lapsen uusi ryhmä/kasvuympäristö ei ole hänelle suotuisa tai sitten edellisessä ryhmässä asiaa on kaunisteltu ja painettu villaisella.
2. Työntekijöiden sukupuolijakauma. Lähes kaikki kasvattajat ovat naisia. Tilanne ei ole optimaalinen lasten eikä työyhteisön kannalta.
Paperinpyörittelyhomman väheneminen tarkoittaisi kutistuvaa hallintoa ja vähemmän tarvetta apulaisjohtajille ja muille muka asiantuntijoille. Eihän se tietty käy. Pitäisi mennä toimistotyöstä takaisin ryhmään? Kaikki koordinaattorit ja muut laatuvastaavat. Apulaisjohtajat ja johtajat sekä erityisopettajat.
Joutuisi pyyhkimään pyllyjä. Hyi.
Naisvaltaisilla aloilla nokitaan ja kiusataan ja juoruillaan ja kadehditaan ja työssä uupuminen on fakta monella, jolla on kaikki resurssit ihan kunnossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.
Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja.
Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.
Liikut vaarallisilla vesillä.
Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.
Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.
Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!
Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?
Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.
Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti
Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa. Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.
Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia". Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.
Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.
Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.
Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.
Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.
Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.
Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.Sama
No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.
Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne
Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.
Selvä. Älä ihmettele että sinun lapsesi saa ruuan viimeisenä, joutuu jonon viimeiseksi ja muutenkin kärsii kpäisestä äidistään myös varhaiskasvatuksessa.
Suorittava täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotatteko kovastikin joululomaa?
Minä lasken suurinpiirtein minuutteja sen alkamiseen, vielä olisi muutama työpäivä jäljellä ja sitten kunnon tauko, halleluja!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.
Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja.
Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.
Liikut vaarallisilla vesillä.
Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.
Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.
Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!
Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?
Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.
Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti
Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa. Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.
Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia". Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.
Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.
Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.
Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.
Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.
Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.
Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.Sama
No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.
Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne
Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.
Selvä. Älä ihmettele että sinun lapsesi saa ruuan viimeisenä, joutuu jonon viimeiseksi ja muutenkin kärsii kpäisestä äidistään myös varhaiskasvatuksessa.
Suorittava täti.
Älä nyt viattomalle lapselle kosta, nyt ammatillisuus ja empatia lasta kohtaan peliin!! Lapsi ei voi valita, miten vanhempansa käyttäytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotatteko kovastikin joululomaa?
Minä lasken suurinpiirtein minuutteja sen alkamiseen, vielä olisi muutama työpäivä jäljellä ja sitten kunnon tauko, halleluja!!!
Kyllä vaan. Mulla lomaa piti olla tammikuun ekaviikko, mutta siitä tuleekin nyt pitkä kun joudun operoitavaksi just kun loma alkaisi. 2vkoa kun jaksas vielä töitä. Päivystystä en odota yhtään innolla. Lapset onneksi vähenevät hiljalleen ja lähtevät lomalle
Onko vielä lomat pimennossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.
Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja.
Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.
Liikut vaarallisilla vesillä.
Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.
Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.
Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!
Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?
Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.
Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti
Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa. Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.
Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia". Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.
Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.
Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.
Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.
Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.
Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.
Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.Sama
No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.
Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne
Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.
Selvä. Älä ihmettele että sinun lapsesi saa ruuan viimeisenä, joutuu jonon viimeiseksi ja muutenkin kärsii kpäisestä äidistään myös varhaiskasvatuksessa.
Suorittava täti.Älä nyt viattomalle lapselle kosta, nyt ammatillisuus ja empatia lasta kohtaan peliin!! Lapsi ei voi valita, miten vanhempansa käyttäytyy!
Mietin ihan samaa. Kyllä minun käy sääliksi lapsi, jolla olisi noin yksinkertainen ja ilkeä vanhempi. Raukka pikemminkin tarvitsisi varhaiskasvatukselta vielä paljon enemmän kuin tasapainoisten ja järkevien vanhempien lapset.
Taas lopetti meidän päiväkodista (jälleen) yksi niistä tunnollisista, osaavista ja luotettavista hoitajista.
Niistä harvoista vakituisista tässä yksikössä jolla oli pätevyys ammattiinsa (tutkinto kasvatus- ja ohjausalalta) ja joka oli lapsille se tuttu kasvo aamuisin, hyvää huolta heistä pitävä ja pysyvä aikuinen arjessa jo pitkältä ajanjaksolta. Reilu ja toimelias työkaveri joka ei koskaan jättänyt ketään pulaan pärjäilemään yksin ylisuureen lapsiryhmään.
Yllätyin itsekin kun häntä hyvästiksi halatessani päiväkodin portilla, huomasin tosissani pidätteleväni itkua, sillä työkaverikseni (ei ihmeemmin enää asiallisia vaihtoehtoja muuten oikeasti tässä jäljellä)
tilalle saadaan (ehkä jos käy säkä että hänkään suostuu hommaan) nuori ja osaamattomuuttaan hermostunut, täysin väärälle alalle ajautunut kai kuitenkin viittä vaille valmis kasvatusalan opiskelija joilla työkokemusta ei niin mistään ja ymmärrys lapsia kohtaan rajoittuu huutamiseen ja lasten ärsyyntyneeseen jatkuvaan äänekkääseen ojentamiseen.
Katselin siinä sitten portilta (nyt siis sen entisen )työkaverin loittonevaa selkää hänen lähtiessään työpaikalta ja huomasin kuinka keveä oli hänen askeleensa ja selkä suora.
Ikävä jo nyt ja taas uusi tuleva maanantai haasteineen vasta edessä. Ketä on poissa, kipeenä, tmv?
Kiitos muuten kaikesta kamu, onnea matkallesi jatkoon, toivottavasti pääset helpommalla seuraavassa työpaikassa minne päädytkin. Vuoden päästä todennäköisesti (jos niin pitkään vielä jaksaa ) seuraan perässä ja aukaisen portin ulos itseäni varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jo kysyin tätä mutta miten se pedagogisesti kasvatettu lapsi eroaa siitä tavallisesti kasvatetusta lapsesta?
Pedagogisesti kasvatettu lapsi saa positiivista palautetta tavoitteiden suuntaisesti tapahtuvasta kehittymisestään ja oppimisestaan. Mielihyvä tulee ponnistelun tuloksena saavutetusta tavoitteesta. Motivaatio kasvaa, kun näistä saavutuksista alkaa syntyä jatkumo, mielekäs ja johdonmukainen oppimisen polku. Lapselle alkaa syntyä käsitys itsestään pystyvänä ja tavoitteellisena toimijana. Haasteiden kohtaaminen herättää halun yrittää sinnikkäästi ja keksiä strategioita, arvioida muiden tekemiä ratkaisuja ja päätellä, mikä olisi kannattava tapa toimia. Lapsi hakeutuu muiden lasten seuraan ja on utelias kokeilemaan yhdessä uusia tapoja, leikki ja huumori ovat lapsen toimintatavat oppimisessa.
Jos lasta ei ohjata pedagogisesti ja tavoitteellisesti, kasvun lainalaisuudet tiedostavan aikuisen ollessa läsnä ja eri keinoin ohjaten (esim. leikkimällä mukana ja roolissaan tuoden suuntaavia elementtejä mukaan), lapsen leikki ja toiminta ei kehity suunnitelmallisesti vaan sattumanvaraisesti. Palkitsevuus syntyy leikkitoiminnon luontaisesta tavasta olla lapsen elementti, muttei oppimisen saavutuksista. Lapsiryhmässä syntyy konflikteja ja tunnetasolla ilmennettäviä haluja, pelkoja ja turhautumista, kun toiminta ei ole motivoivaa, mielekästä ja johdonmukaista. Kun pedagogisesti ohjatut ja ohjaamattomat lapset kohtaavat, eivät ohjaamattomat ymmärrä, mistä leikissä on kysymys ja pyrkivät hajottamaan leikin. He hakevat sosiaalista mielihyvää (huomatuksi tulemista), koska ovat turvattomia rakenteellisen leikin tilanteessa. Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä.
Kiitos tästä kommentista. Se itseasiassa auttoi näkemään koko ryhmämme ongelman kirkkaassa valossa. Tiimimme sisäisen ongelman sekä tietysti siitä johtuen koko lapsiryhmän ongelman. Joillakin on tarve hajottaa järjestys ja tuhota järjestystä ylläpitävät tai edustavat tahot, koska kaaos ja sattumiin perustuva epävarmuus ovat heidän normaali. Koitetaan siis repiä institutionaalinen yhteistoiminta alas, koska koetaan oma olo sietämättömäksi järjestelmässä, jossa pitäisi tunnustaa, ettei osaa mitään laadukkaassa toiminnassa tarvittavaa, ei ole tarjottavaa yhteiseen toimintaan eikä itsetunto ole kehittynyt terveellä tavalla. Ihminen kokee siis olonsa turvattomaksi ja huonoksi ja siksi kapinoi muita vastaan, niitä, jotka kokee uhkaksi sen oman riittämättömyyden tunteen paljastumiselle.
Ei nähdä, että kaikki voivat oppia ja kehittyä. Ja että pedagoginen ohjaus on tieteellisesti tutkittuja, koeteltuja ja hyväksyttyjä, opittavissa ja harjoiteltavissa olevia menetelmiä oppimaan oppimiseksi. Ei viimaista, tunteisiin, manipulaatioon ja disinformaatioon perustuvaa anarkiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.
Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja.
Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.
Liikut vaarallisilla vesillä.
Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.
Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.
Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!
Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?
Muillakin aloilla tyhjästä pieraistut ylimitoitetut koulutusvaatimukset joudutaan joka tapauksessa arvioimaan vakavasti uudelleen lähivuosina, kun talouden osalta tulee aika kylmää kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" .....Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä."
Anteeksi kuinka?
Lapsihan hakee luontaisesti palautetta.Miksi? Koska hän on riippuvainen aikuisen huolenpidosta.
Lapselle on siis elintärkeää että hänestä välitetään eikä se koskaan ole yhdellekään lapselle yhdentekevää ettei "auktoriteetti" tykkää hänestä tai ignooraa hänen olemassaolonsa, ja että lapselle muka riittää vain "tyydytys oman tekemisen oppimisesta ja nautinnosta" eikä suuntaudu hakemaan palautetta aikuiselta.
Katso! Katso mitä mä tein, miten rakensin, miten piirsin, enkö olekin taitava? Kysyy lapsi miljoonaa kertaa päivässä ja hakee heijastusta olemassolostaan ja tärkeydestään juurikin sen aikuisen (auktoriteetin) hyväksyvästä ja rohkaisevasta katseesta.
Emme me lapsistamme mitään pedagogisia itseohjautuvia robotteja halua viedessämme heitä päiväkotihoitoon . Haluamme vain että lapsemme ovat siellä onnellisia. Että heillä on siellä hoidossa hyvä olla.
Saavat olla siellä lapsia jotka saavat leikkiä ja tuntea ja välittää ja uskaltaa mennä aikuisen halaukseen saamaan lohtua ja ymmärrystä.
Viettää lapsuutensa päiviä aikuisen huolenpidon alla, heistä aidosti välittävän aikuisen johon luottavat ja jota arvostavat.
Ja se on aika paljon se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.
Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja.
Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.
Liikut vaarallisilla vesillä.
Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.
Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.
Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!
Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?
Muillakin aloilla tyhjästä pieraistut ylimitoitetut koulutusvaatimukset joudutaan joka tapauksessa arvioimaan vakavasti uudelleen lähivuosina, kun talouden osalta tulee aika kylmää kyytiä."
Se on 100% juuri noin kun kommentoit. Noin tulee lähivuosina käymään. Karkeasri ilmaistuna : Löysät on pakko lakaista pois.Vain oleellinen ratkaisee siten lastenhoidossakin.
Vierailija kirjoitti:
Taas lopetti meidän päiväkodista (jälleen) yksi niistä tunnollisista, osaavista ja luotettavista hoitajista.
Niistä harvoista vakituisista tässä yksikössä jolla oli pätevyys ammattiinsa (tutkinto kasvatus- ja ohjausalalta) ja joka oli lapsille se tuttu kasvo aamuisin, hyvää huolta heistä pitävä ja pysyvä aikuinen arjessa jo pitkältä ajanjaksolta. Reilu ja toimelias työkaveri joka ei koskaan jättänyt ketään pulaan pärjäilemään yksin ylisuureen lapsiryhmään.
Yllätyin itsekin kun häntä hyvästiksi halatessani päiväkodin portilla, huomasin tosissani pidätteleväni itkua, sillä työkaverikseni (ei ihmeemmin enää asiallisia vaihtoehtoja muuten oikeasti tässä jäljellä)
tilalle saadaan (ehkä jos käy säkä että hänkään suostuu hommaan) nuori ja osaamattomuuttaan hermostunut, täysin väärälle alalle ajautunut kai kuitenkin viittä vaille valmis kasvatusalan opiskelija joilla työkokemusta ei niin mistään ja ymmärrys lapsia kohtaan rajoittuu huutamiseen ja lasten ärsyyntyneeseen jatkuvaan äänekkääseen ojentamiseen.
Katselin siinä sitten portilta (nyt siis sen entisen )työkaverin loittonevaa selkää hänen lähtiessään työpaikalta ja huomasin kuinka keveä oli hänen askeleensa ja selkä suora.
Ikävä jo nyt ja taas uusi tuleva maanantai haasteineen vasta edessä. Ketä on poissa, kipeenä, tmv?
Kiitos muuten kaikesta kamu, onnea matkallesi jatkoon, toivottavasti pääset helpommalla seuraavassa työpaikassa minne päädytkin. Vuoden päästä todennäköisesti (jos niin pitkään vielä jaksaa ) seuraan perässä ja aukaisen portin ulos itseäni varten.
Meiltä lähti juuri viides puolenvuoden sisään. Viimeisin muuhun työhön. Kaikki olivat niitä päteviä ja ammattitaitoisia työntekijöitä, 3 opettajaa ja 2 hoitajaa. Nyt mennään 4 vajeella ja hakijoita kun ei ole ennenkään ollut,ei niitä revitä mistään nytkään. En jaksa edes ajatella mikä sekasotku odottaa kun talo ensikuussa tärähtää täpötäyteen lapsia eikä ole aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
" .....Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä."
Anteeksi kuinka?
Lapsihan hakee luontaisesti palautetta.Miksi? Koska hän on riippuvainen aikuisen huolenpidosta.
Lapselle on siis elintärkeää että hänestä välitetään eikä se koskaan ole yhdellekään lapselle yhdentekevää ettei "auktoriteetti" tykkää hänestä tai ignooraa hänen olemassaolonsa, ja että lapselle muka riittää vain "tyydytys oman tekemisen oppimisesta ja nautinnosta" eikä suuntaudu hakemaan palautetta aikuiselta.
Katso! Katso mitä mä tein, miten rakensin, miten piirsin, enkö olekin taitava? Kysyy lapsi miljoonaa kertaa päivässä ja hakee heijastusta olemassolostaan ja tärkeydestään juurikin sen aikuisen (auktoriteetin) hyväksyvästä ja rohkaisevasta katseesta.
Emme me lapsistamme mitään pedagogisia itseohjautuvia robotteja halua viedessämme heitä päiväkotihoitoon . Haluamme vain että lapsemme ovat siellä onnellisia. Että heillä on siellä hoidossa hyvä olla.
Saavat olla siellä lapsia jotka saavat leikkiä ja tuntea ja välittää ja uskaltaa mennä aikuisen halaukseen saamaan lohtua ja ymmärrystä.
Viettää lapsuutensa päiviä aikuisen huolenpidon alla, heistä aidosti välittävän aikuisen johon luottavat ja jota arvostavat.
Ja se on aika paljon se.
Ei niistä mitään läheisriippuvaisia ole tarkoitus kasvattaa.
Varhaiskasvatus on tavoitteellista ja tietoista, tutkimukseen perustuvaa kasvatus--ja opetustoimintaa.
Lapsia rakastetaan kotona.
Heistä huolehditaan kohtaamalla sensitiivisesti ja yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti päiväkodissa varhaiskasvatuspalvelun toimintasuunnitelmia noudattaen.
Vierailija kirjoitti:
" .....Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä."
Anteeksi kuinka?
Lapsihan hakee luontaisesti palautetta.Miksi? Koska hän on riippuvainen aikuisen huolenpidosta.
Lapselle on siis elintärkeää että hänestä välitetään eikä se koskaan ole yhdellekään lapselle yhdentekevää ettei "auktoriteetti" tykkää hänestä tai ignooraa hänen olemassaolonsa, ja että lapselle muka riittää vain "tyydytys oman tekemisen oppimisesta ja nautinnosta" eikä suuntaudu hakemaan palautetta aikuiselta.
Katso! Katso mitä mä tein, miten rakensin, miten piirsin, enkö olekin taitava? Kysyy lapsi miljoonaa kertaa päivässä ja hakee heijastusta olemassolostaan ja tärkeydestään juurikin sen aikuisen (auktoriteetin) hyväksyvästä ja rohkaisevasta katseesta.
Emme me lapsistamme mitään pedagogisia itseohjautuvia robotteja halua viedessämme heitä päiväkotihoitoon . Haluamme vain että lapsemme ovat siellä onnellisia. Että heillä on siellä hoidossa hyvä olla.
Saavat olla siellä lapsia jotka saavat leikkiä ja tuntea ja välittää ja uskaltaa mennä aikuisen halaukseen saamaan lohtua ja ymmärrystä.
Viettää lapsuutensa päiviä aikuisen huolenpidon alla, heistä aidosti välittävän aikuisen johon luottavat ja jota arvostavat.
Ja se on aika paljon se.
Lukisin mielelläni lisää tuosta väitteestäsi, ettei "yhdellekään lapselle" ole "koskaan yhdentekevää" , "tykkääkö" hoitovastuullinen aikuinen hänestä. Voitko ystävällisesti linkittää tätä väitettäsi tukevaa tutkimusta tänne, kiitos.
Kyllä, turvallisesti kehittyvä lapsi iloitsee esitellessään aikaansaannoksiaan, temppujaan ja osaamistaan muille lapsille ja aikuisille ja tottakai kokee palkitsevana ja motivoivana, kun hänen saavutuksiinsa suhtaudutaan kiinnostuksella, realismilla ja arvostaen. Siitä pedagogiikassa on kyse, tekemisen tukemisesta ja kehittymisestä haluttuun suuntaan.
Pedagogiikkaa ei ole lapsen riippuvuussuhteen hyväksikäyttö ehdollistamalla hänen ihmisarvonsa. Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään. Emotionaalinen manipulaatio on henkistä väkivaltaa ja jatkuvasti tunnistetumpi lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto. Siis rikoslaissa kiellettyä.
Lasta tulee kasvattaa terveeseen tunne-elämään, tasa-arvoon, koskemattomuuteen ja empatiaan. Lapsi ei saa altistua varhaiskasvatuksessa kokemuksille, että huolenpito ja hyväksytyksi tuleminen olisivat riippuvaisia hänen ominaisuuksistaan, taidoistaan, taustastaan tai käytöksestään. Pedagogisen kasvattajan huomio kohdistuu siihen, kuinka hän ammattilaisena kykenisi yhä paremmin turvaamaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma mukaiset kasvu- ja oppimisolosuhteet.
Siksi sinne tarvitaan niitä koulutettuja ja koulutuksensa opit sisäistäneitä kasvattajia, joilla on motivaatio ja kyky laittaa ko. opit toimimaan käytännössä. Niiden lasten hyväksi.
"Paperinpyörittelyhomman väheneminen tarkoittaisi kutistuvaa hallintoa ja vähemmän tarvetta apulaisjohtajille ja muille muka asiantuntijoille. Eihän se tietty käy.
Pitäisi mennä toimistotyöstä takaisin ryhmään?
Kaikki koordinaattorit ja muut laatuvastaavat.
Apulaisjohtajat ja johtajat sekä erityisopettajat.
Joutuisi pyyhkimään pyllyjä.
Hyi. "
-
Ja kaikki se tekemällä tehty "muka tärkeä suunnittelu sun muu" jonka livulla pääsee toimiston rauhaan kauas lapsien kiljumisesta ja kokoaikaisesta tarvitsevuudesta.
Jäähän sinne laumaan 1 hoitaja sen ajaksi.
Kyllä sen pitää pärjätä,prkl.
Siitähän se hoitaja palkan saa!
Ai lapset riehuu ja haluttaisiin mut (mä oon ope) tästä toimistosta sinne nyt auttamaan?
Ehei mulla on kuule sellanen ihan lakisääteinen suunnitteluaika menos, joten mä jatkan ny täs toimistos näitä "suunnittelu hommia" joten älkää häiritkö turhan takia enää vaan se hoitaja tehköön hommansa ja rauhoittakoo ne ryhmän lapset mä pysyn ny täs.
(tapahtui tosielämässä)
"Se joka itsensä ylentää, se alennetaan".
T. Matteuksen evankeliumi, luku 23