Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Tonttumuori tuohon piti tulla, ei tuo nassu..

🧑🎄

Hmmm...valitsen tonttumuorin niin tulee tuo nassu ja kuusikin perään..erikoista..

"Olen ollut tasan 20 vuotta alalla ja viimeiseen n seitsemään vuoteen tiimit on haluttu joka syksy pistää uusiksi siten, etteivät tiimiläiset tunne toisiaan tai ole tehneet töitä keskenään aikaisemmin.

Toiveeni on joka vuosi ollut, ettei tiimiä rikota,kun kaikki tiimin jäsenet ovat keväällä kokeneet että tiimi on juuri alkanut toimia, ja kaikki haluavat jatkaa samassa ryhmässä.

Joka vuosi tiimit on kuitenkin mielivaltaisesti hajoitettu niin että kukaan ei saa toivomaansa.

Sitten taas lokakuussa uuden tiimin vasta muotoutuessa, informaatiokatkosten, poissaolojen ja tylsän puurtamisen keskellä ylintä johtoa myöten täytyy pitää palavereja miksi ei tiimi toimi ja mitä sille voisivat työntekijät itse tehdä.

On ilmeisesti itsetarkoitus että tiimit eivät saa muodostua johdon kannalta liian toimiviksi, rennoiksi ja huumorintajuisiksi yksiköiksi,

koska joka kerta kun tiimi alkaa toimia ja työnteko näin helpottua,

tiimi hajoitetaan välittömästi.

Kuten sanottua, JOKA syksy on edessä taas ventovieraat työntekijät ,

joiden kanssa et ole tehnyt päivääkään töitä, ja jotka eivät tunne sinua tai edes talon tapoja. Onko siis ihme että homma ei toimi ensimmäiseen puoleen vuoteen.

Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä."

Vain yksi esimerkki alan mielivaltaisuudesta. Työntekijää ei kuunnella.

Käsky (sinun lapsiryhmän vaihdosta, sinun työkavereiden vaihdosta, yhtä yllättävästä tilojen vaihdosta tai sen l'yttö- tai täyttöasteesta)  käy ylhäältä ja siinähän vain tottelet.

Asioista ei sen kummemmin keskustella. Ilmoitusluontoisena asiana tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tällaisen ketjun, jossa pohditaan sitä eroa ammattikasvattajan ja vanhemman näkemyksissä, miksi niitä vasuja tehdään tai pidetään. Onko tämä nyt seuraus siitä, että osalle lapsista vasun pitää ja suunnittelee pätevä opettaja ja osalle lastenhoitaja? Tietenkin laatu pitäisi olla sama kaikille lapsille.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3870260/ketju/vakisin_vikojen_etsiminen…

Ongelma on myös se, jos opettaja suunnittelee jotakin jollakin taustatiedolla, mutta toteutuksen lapsiryhmässä tekevät 1-2 hoitajaa tai sijaista ilman sitä opettajaa mallittamassa ja ohjaamassa, mitä oikein tarkoittaa suunnitelmallaan. Eihän hoitajat voi vaan napata siitä suunnitelmasta kiinni, kun niillä on aivan eri koulutus eikä välttämättä suunnitelmista ole edes yhdessä keskusteltu ennen niiden laatimista. Eikä sellainen työnteko motivoi, että vaan mekaanisesti tekee jotain, muttei ole millään tavalla osallinen sen suunnitteluun.

Miten ne sitten hakutilanteessa kertovat päivästä? Suuri riski, että yksi sanoo yhtä ja toinen vastakkaista. Opettaja kertoo, että tätä ja tätä leikittiin, harjoiteltiin ja opeteltiin niin ja näin, mutta seuraavalle hoitaja sanoo joo, kiva päivä, leikittiin, söi hyvin ja nukkui, kaikki ok. Ehkä hoitaja tietää, että oli joku suunnitelma, muttei ymmärtänyt tai tiennyt sen tarkoitusta, eikä sitä silloin toteutettu, vaikka ope olettaa, että oli toteutettu.

Opettaja ilmeisesti vastaa ryhmän pedagogisesta toiminnasta ja suunnittelee sen. Onko kuviteltu, että muillakin aloilla, joissa akateeminen vastaa prosessista, alemmin koulutetut tekevät suunnitelmia akateemisen kanssa? Että lähäri miettii lääkärin tai vaikka sossun kanssa, että miten se prosessi tehdään? Tai pappi miettii suntion kanssa miten vetää jumalanpalveluksen?

No miksi niiden muidenkin koulutuksissa opetetaan lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyviä asioita, eri tieteenalojen näkökulmista vaan? Lastenhoitajilla 3v. peruskoulutus hoiva- ja terveystieteistä, sosionomeilla 3,5v korkeakoulutus lasten sosiaalisten taitojen kehityksestä, tunne-elämästä ja kulttuurisesta moninaisuudesta sekä yhteiskunnan rakenteellisesta tuesta.

Jokaiseen noista kuuluu kasvatustieteen ja kehityspsykologian sekä erityispedagogiikan opintoja myös.

Eihän kukaan noista ammattilaisista ole hakeutunut koulutukseensa sillä ajatuksella, että siellä pätevöidytään kuuliaiseksi määräysten noudattajaksi. Ei Suomessa sellaisia koulutusohjelmia olekaan. Kyllä niistä kaikista tulee korkeasti osaavia ammattilaisia.

Tulee tunne, että siellä varhaiskasvatuksessa vain johtajilla, opettajilla ja lapsilla on joku arvo ja oikeuksia. Sosionomien ja hoitajien tehtävä on mahdollistaa heidän työskentelynsä ilman mitään omaa itseisarvoa.

Ei ole hyvä juttu.

No mitä annettavaa sillä lähärillä on niihin akateemisten arviointeihin ja suunnitelmiin? Eikö minkäänlaista itsekritiikkiä siellä amitsussa opeteta?

Sanaton....olen siis näin tyhmä tällä 20v kokemuksella vain hoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä." 

-

"..... Joukoista tulee sosiaalisesti hajanaisia, joten helpommin kontrolloitavia ja manipuloitavia. Googlaa tai käy kirjastossa hakemalla "hajoita ja hallitse". Sotataidon strategiaoppaissa tästä(kin) on paljon analyysiä.

Samaa metodia käytetään varhaiskasvatuksessa päivittäin, kun opettaja jakaa lapsia (heidän mielestään mielivaltaisesti ja rikkoen kaveripiirit) haluamiinsa kokoonpanoihin, tekemään mitä opettaja haluaa, milloin hän haluaa ja miten hän haluaa.

Vasu-kirjaukset ja tehdyt kuva- ja sanadokumentaatiot "toiminnasta" kuvaavat nimenomaan tuon opettajayksilön toimintaa, ajattelua ja arvomaailmaa sekä hänen toimintaansa hallitsijana. Kerätty data ei kerro lapsista ja heidän oppimisestaan mitään todistettavissa olevaa tai luotettavaa---"

Kirjoitat asiaa mistä ei ole alalla sopivaa pitää meteliä.

Usein siitä syystä, että useimmat alalla työskentelevistä eivät edes sisäistä ,mitä kommentillasi yrität nostaa esiin.

Ei heitä kiinnosta pohtia tuollaisia, eikä heillä ole aikaa sellaiseen, siellähän tehdään päivittäin se mitä täytyy ja niissä olosuhteissa mitä ylempää määrätään.

Ala on suorittavaa työtä ja sinne hakeutuu tietyntyyppistä ainesta.

Kirjoitit että kerätty data lapsista (vasut sun muut) aniharvoin kertovat lapsista mitään oleellista , minunkin mielestäni se on surullisen totta,  koska yhä useimmin ne laatii vakaopettajaa sijaistava nippanappa lähihoitajan tutkinnon läpikahlannut henkilö, vettumuakiinnostayhtää-määenjaksanäitäenkäehdi-asenteella viimetipassa väkisten vääntäen sisältäen päräyttäviä kielioppivirheitä ihan peruslauseen rakenteissa (huom ollaan alalla mikä painottaa pedagogista osaamista) tai pahimmassa tapauksessa ilmiselviä vaikeuksia suomenkielen tuottamisessa tekstin muotoon vasuraporttiin.

Toki virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiaan kuinka paljon niistäkään on hyötyä ja kuka niitä lukee.

Ymmärrettävästi jos lapsessa selkeästi on jotain tukea vaativaa osa-aluetta, niin niitä on hyvä seurata ja kirjata ja pitääkin.

Jos useimmat lapset kerran (ihan todistettavasti) ovat ok kehitykseltään ,

niin mitä niitä lapsia hyödyttää motoristen taitojen ja hienomotoriikan hienouksista maiskuttelevat kirjalliset , työläät vasu-raportoinnit, joiden aikaa ja työtunteja vievä laatiminen on suoraan lasten perushuolenpidosta pois sillä aikaa pursuavien ylisuurissa ryhmissä olevien hoitajien selviytymisen varassa ollen , koska niiden äärimmäisten tärkeiden raporttien laatija on ryhmästä---TUNTIKAUSIA-pois- riippuen siitä kuinka raportoinneista ja lukijalleen ymmärrettävästä tekstintuottamisesta kukin niiden laatija suoriutuu.

Lakia pitäisi täsmentää ja kieltää vakaopettajan sijaisuudet muilta kuin päteviltä tai viittä vaille valmistuneilta. Ei muillakaan akateemisilla aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.

Tästä olen samaa mieltä. Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää, että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee.

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä." 

-

"..... Joukoista tulee sosiaalisesti hajanaisia, joten helpommin kontrolloitavia ja manipuloitavia. Googlaa tai käy kirjastossa hakemalla "hajoita ja hallitse". Sotataidon strategiaoppaissa tästä(kin) on paljon analyysiä.

Samaa metodia käytetään varhaiskasvatuksessa päivittäin, kun opettaja jakaa lapsia (heidän mielestään mielivaltaisesti ja rikkoen kaveripiirit) haluamiinsa kokoonpanoihin, tekemään mitä opettaja haluaa, milloin hän haluaa ja miten hän haluaa.

Vasu-kirjaukset ja tehdyt kuva- ja sanadokumentaatiot "toiminnasta" kuvaavat nimenomaan tuon opettajayksilön toimintaa, ajattelua ja arvomaailmaa sekä hänen toimintaansa hallitsijana. Kerätty data ei kerro lapsista ja heidän oppimisestaan mitään todistettavissa olevaa tai luotettavaa---"

Kirjoitat asiaa mistä ei ole alalla sopivaa pitää meteliä.

Usein siitä syystä, että useimmat alalla työskentelevistä eivät edes sisäistä ,mitä kommentillasi yrität nostaa esiin.

Ei heitä kiinnosta pohtia tuollaisia, eikä heillä ole aikaa sellaiseen, siellähän tehdään päivittäin se mitä täytyy ja niissä olosuhteissa mitä ylempää määrätään.

Ala on suorittavaa työtä ja sinne hakeutuu tietyntyyppistä ainesta.

Kirjoitit että kerätty data lapsista (vasut sun muut) aniharvoin kertovat lapsista mitään oleellista , minunkin mielestäni se on surullisen totta,  koska yhä useimmin ne laatii vakaopettajaa sijaistava nippanappa lähihoitajan tutkinnon läpikahlannut henkilö, vettumuakiinnostayhtää-määenjaksanäitäenkäehdi-asenteella viimetipassa väkisten vääntäen sisältäen päräyttäviä kielioppivirheitä ihan peruslauseen rakenteissa (huom ollaan alalla mikä painottaa pedagogista osaamista) tai pahimmassa tapauksessa ilmiselviä vaikeuksia suomenkielen tuottamisessa tekstin muotoon vasuraporttiin.

Toki virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiaan kuinka paljon niistäkään on hyötyä ja kuka niitä lukee.

Ymmärrettävästi jos lapsessa selkeästi on jotain tukea vaativaa osa-aluetta, niin niitä on hyvä seurata ja kirjata ja pitääkin.

Jos useimmat lapset kerran (ihan todistettavasti) ovat ok kehitykseltään ,

niin mitä niitä lapsia hyödyttää motoristen taitojen ja hienomotoriikan hienouksista maiskuttelevat kirjalliset , työläät vasu-raportoinnit, joiden aikaa ja työtunteja vievä laatiminen on suoraan lasten perushuolenpidosta pois sillä aikaa pursuavien ylisuurissa ryhmissä olevien hoitajien selviytymisen varassa ollen , koska niiden äärimmäisten tärkeiden raporttien laatija on ryhmästä---TUNTIKAUSIA-pois- riippuen siitä kuinka raportoinneista ja lukijalleen ymmärrettävästä tekstintuottamisesta kukin niiden laatija suoriutuu.

Lakia pitäisi täsmentää ja kieltää vakaopettajan sijaisuudet muilta kuin päteviltä tai viittä vaille valmistuneilta. Ei muillakaan akateemisilla aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.

Tästä olen samaa mieltä. Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää, että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee.

Niin, jos opettajaa ei ole, ei pitäisi olla ryhmääkään. Suljetaan ryhmä valikoimista. Lapset menevät toisiin ryhmiin tai toisiin päiväkoteihin, joissa opettaja on. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.

Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.

Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.

Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.

Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.

Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.

Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.

Sama

" Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää,

että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee."

Tätä olemme laajemminkinjo pitkään  ihmetelleet ällistyneinä, että miten voi olla mahdollista että lähihoitaja pätevöityy siinä silmänräpäyksessä lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan toimeen ja palkkaan, kun hän saa nimensä eteen VO (vaikka on sellaista sijaistava)?

Kun ryhmässä ei ole pätevää  varhaiskasvatuksen Lto:ta, sitä ei ole.

Se nimittäin näkyy epäpätevän tietotaidoissa ja sen myötä pedagogisissa toimintatavoissa ja ratkaisuissa, tai paremminkin niiden puutteellisuuksissa.

Myös vanhemmilla on oikeus tietää asian oikea laita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä." 

-

"..... Joukoista tulee sosiaalisesti hajanaisia, joten helpommin kontrolloitavia ja manipuloitavia. Googlaa tai käy kirjastossa hakemalla "hajoita ja hallitse". Sotataidon strategiaoppaissa tästä(kin) on paljon analyysiä.

Samaa metodia käytetään varhaiskasvatuksessa päivittäin, kun opettaja jakaa lapsia (heidän mielestään mielivaltaisesti ja rikkoen kaveripiirit) haluamiinsa kokoonpanoihin, tekemään mitä opettaja haluaa, milloin hän haluaa ja miten hän haluaa.

Vasu-kirjaukset ja tehdyt kuva- ja sanadokumentaatiot "toiminnasta" kuvaavat nimenomaan tuon opettajayksilön toimintaa, ajattelua ja arvomaailmaa sekä hänen toimintaansa hallitsijana. Kerätty data ei kerro lapsista ja heidän oppimisestaan mitään todistettavissa olevaa tai luotettavaa---"

Kirjoitat asiaa mistä ei ole alalla sopivaa pitää meteliä.

Usein siitä syystä, että useimmat alalla työskentelevistä eivät edes sisäistä ,mitä kommentillasi yrität nostaa esiin.

Ei heitä kiinnosta pohtia tuollaisia, eikä heillä ole aikaa sellaiseen, siellähän tehdään päivittäin se mitä täytyy ja niissä olosuhteissa mitä ylempää määrätään.

Ala on suorittavaa työtä ja sinne hakeutuu tietyntyyppistä ainesta.

Kirjoitit että kerätty data lapsista (vasut sun muut) aniharvoin kertovat lapsista mitään oleellista , minunkin mielestäni se on surullisen totta,  koska yhä useimmin ne laatii vakaopettajaa sijaistava nippanappa lähihoitajan tutkinnon läpikahlannut henkilö, vettumuakiinnostayhtää-määenjaksanäitäenkäehdi-asenteella viimetipassa väkisten vääntäen sisältäen päräyttäviä kielioppivirheitä ihan peruslauseen rakenteissa (huom ollaan alalla mikä painottaa pedagogista osaamista) tai pahimmassa tapauksessa ilmiselviä vaikeuksia suomenkielen tuottamisessa tekstin muotoon vasuraporttiin.

Toki virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiaan kuinka paljon niistäkään on hyötyä ja kuka niitä lukee.

Ymmärrettävästi jos lapsessa selkeästi on jotain tukea vaativaa osa-aluetta, niin niitä on hyvä seurata ja kirjata ja pitääkin.

Jos useimmat lapset kerran (ihan todistettavasti) ovat ok kehitykseltään ,

niin mitä niitä lapsia hyödyttää motoristen taitojen ja hienomotoriikan hienouksista maiskuttelevat kirjalliset , työläät vasu-raportoinnit, joiden aikaa ja työtunteja vievä laatiminen on suoraan lasten perushuolenpidosta pois sillä aikaa pursuavien ylisuurissa ryhmissä olevien hoitajien selviytymisen varassa ollen , koska niiden äärimmäisten tärkeiden raporttien laatija on ryhmästä---TUNTIKAUSIA-pois- riippuen siitä kuinka raportoinneista ja lukijalleen ymmärrettävästä tekstintuottamisesta kukin niiden laatija suoriutuu.

Lakia pitäisi täsmentää ja kieltää vakaopettajan sijaisuudet muilta kuin päteviltä tai viittä vaille valmistuneilta. Ei muillakaan akateemisilla aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.

Tästä olen samaa mieltä. Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää, että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee.

Jep jep, näin tehdään jo. Tuttavani lapsi oli talossa, jossa ei ollut yhtään pätevää opettajaa. Oli 2-4 vuotiaiden ryhmä, 5 vuotiaiden ryhmä ja eskariryhmä. Kaikissa pelkkiä 1980-90-luvulla valmistuneita päivähoitajia (ollut yhden vuoden "pätevöitymis" kurssi silloin!), lähihoitajia ja joku lastenohjaaja tms. Siivooja siellä hääräsi ja kertoi kuulumisia plus miten pitäisi lapset hoitaa. Eskarissa oli erityisopettajana(!) tukea tarvitseville lapsille päivähoitaja vuosimallia xy. Opena toisessa ryhmässä joku entinen perhepäivähoitaja, jolla oli vankat kristilliset näkemykset. Hoitajina kaikenmaailman sekalaista sakkia ja kielenoppijoita. Itse henkilöstö oli kuulemma sitä mieltä, että he ovat tosi hyviä, hommat sujuu paljon paremmin kuin silloin, kun talossa oli vielä opettaja joka ryhmässä, eskarissa jopa kaksi. Olivat kuulemma kaikki lähteneet samalla kertaa edellisenä vuonna, kun eivät olleet kestäneet niitä hoitsuja. En ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta sitä en ymmärrä että miksi toimivat tiimit eivät saa jatkaa yhdessä." 

-

"..... Joukoista tulee sosiaalisesti hajanaisia, joten helpommin kontrolloitavia ja manipuloitavia. Googlaa tai käy kirjastossa hakemalla "hajoita ja hallitse". Sotataidon strategiaoppaissa tästä(kin) on paljon analyysiä.

Samaa metodia käytetään varhaiskasvatuksessa päivittäin, kun opettaja jakaa lapsia (heidän mielestään mielivaltaisesti ja rikkoen kaveripiirit) haluamiinsa kokoonpanoihin, tekemään mitä opettaja haluaa, milloin hän haluaa ja miten hän haluaa.

Vasu-kirjaukset ja tehdyt kuva- ja sanadokumentaatiot "toiminnasta" kuvaavat nimenomaan tuon opettajayksilön toimintaa, ajattelua ja arvomaailmaa sekä hänen toimintaansa hallitsijana. Kerätty data ei kerro lapsista ja heidän oppimisestaan mitään todistettavissa olevaa tai luotettavaa---"

Kirjoitat asiaa mistä ei ole alalla sopivaa pitää meteliä.

Usein siitä syystä, että useimmat alalla työskentelevistä eivät edes sisäistä ,mitä kommentillasi yrität nostaa esiin.

Ei heitä kiinnosta pohtia tuollaisia, eikä heillä ole aikaa sellaiseen, siellähän tehdään päivittäin se mitä täytyy ja niissä olosuhteissa mitä ylempää määrätään.

Ala on suorittavaa työtä ja sinne hakeutuu tietyntyyppistä ainesta.

Kirjoitit että kerätty data lapsista (vasut sun muut) aniharvoin kertovat lapsista mitään oleellista , minunkin mielestäni se on surullisen totta,  koska yhä useimmin ne laatii vakaopettajaa sijaistava nippanappa lähihoitajan tutkinnon läpikahlannut henkilö, vettumuakiinnostayhtää-määenjaksanäitäenkäehdi-asenteella viimetipassa väkisten vääntäen sisältäen päräyttäviä kielioppivirheitä ihan peruslauseen rakenteissa (huom ollaan alalla mikä painottaa pedagogista osaamista) tai pahimmassa tapauksessa ilmiselviä vaikeuksia suomenkielen tuottamisessa tekstin muotoon vasuraporttiin.

Toki virkistäviä poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiaan kuinka paljon niistäkään on hyötyä ja kuka niitä lukee.

Ymmärrettävästi jos lapsessa selkeästi on jotain tukea vaativaa osa-aluetta, niin niitä on hyvä seurata ja kirjata ja pitääkin.

Jos useimmat lapset kerran (ihan todistettavasti) ovat ok kehitykseltään ,

niin mitä niitä lapsia hyödyttää motoristen taitojen ja hienomotoriikan hienouksista maiskuttelevat kirjalliset , työläät vasu-raportoinnit, joiden aikaa ja työtunteja vievä laatiminen on suoraan lasten perushuolenpidosta pois sillä aikaa pursuavien ylisuurissa ryhmissä olevien hoitajien selviytymisen varassa ollen , koska niiden äärimmäisten tärkeiden raporttien laatija on ryhmästä---TUNTIKAUSIA-pois- riippuen siitä kuinka raportoinneista ja lukijalleen ymmärrettävästä tekstintuottamisesta kukin niiden laatija suoriutuu.

Lakia pitäisi täsmentää ja kieltää vakaopettajan sijaisuudet muilta kuin päteviltä tai viittä vaille valmistuneilta. Ei muillakaan akateemisilla aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.

Tästä olen samaa mieltä. Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää, että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee.

Jep jep, näin tehdään jo. Tuttavani lapsi oli talossa, jossa ei ollut yhtään pätevää opettajaa. Oli 2-4 vuotiaiden ryhmä, 5 vuotiaiden ryhmä ja eskariryhmä. Kaikissa pelkkiä 1980-90-luvulla valmistuneita päivähoitajia (ollut yhden vuoden "pätevöitymis" kurssi silloin!), lähihoitajia ja joku lastenohjaaja tms. Siivooja siellä hääräsi ja kertoi kuulumisia plus miten pitäisi lapset hoitaa. Eskarissa oli erityisopettajana(!) tukea tarvitseville lapsille päivähoitaja vuosimallia xy. Opena toisessa ryhmässä joku entinen perhepäivähoitaja, jolla oli vankat kristilliset näkemykset. Hoitajina kaikenmaailman sekalaista sakkia ja kielenoppijoita. Itse henkilöstö oli kuulemma sitä mieltä, että he ovat tosi hyviä, hommat sujuu paljon paremmin kuin silloin, kun talossa oli vielä opettaja joka ryhmässä, eskarissa jopa kaksi. Olivat kuulemma kaikki lähteneet samalla kertaa edellisenä vuonna, kun eivät olleet kestäneet niitä hoitsuja. En ihmettele.

No tykkäsikö lapset olla siellä? Viihtyivätkö? Menikö nämä lapset nyt jotenkin pilalle kun heitä ei pedagogisesti opetettu?

Vierailija kirjoitti:

" Jos pätevää opettajaa ei löydy, niin miksi sitä ei voida ääneen myöntää,

että ryhmässä ei nyt ole varhaiskasvatuksen opettajaa? Se ei toki ole nykyisen lain hengen mukainen tilanne, mutta ihan oikeastiko laadukkaan varhaiskasvatuksen takaa se, että eteisen seinällä on jonkun nimen perässä titteli VO? Lastenhoitajana työskentelevä Irmeli ei voi laatia lapsen vasua, koska kyseessä on pedagoginen asiakirja, mutta kun Irmeli alkaa tehdä VO:n sijaisuutta, niin yhtäkkiä hän onkin pätevä laatimaan sen vasun? Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä. Pätevyysvaatimuksilla voidaan jatkossa pyyhkiä ne lasten takapuolet ja vaikka viikkopalaverissa vetää hatusta, millä tittelillä kukainenkin seuraavan kauden työskentelee."

Tätä olemme laajemminkinjo pitkään  ihmetelleet ällistyneinä, että miten voi olla mahdollista että lähihoitaja pätevöityy siinä silmänräpäyksessä lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan toimeen ja palkkaan, kun hän saa nimensä eteen VO (vaikka on sellaista sijaistava)?

Kun ryhmässä ei ole pätevää  varhaiskasvatuksen Lto:ta, sitä ei ole.

Se nimittäin näkyy epäpätevän tietotaidoissa ja sen myötä pedagogisissa toimintatavoissa ja ratkaisuissa, tai paremminkin niiden puutteellisuuksissa.

Myös vanhemmilla on oikeus tietää asian oikea laita. 

Vuosia lastenhoitajana työkennelleena voin omasta puolestani kertoa, että olen hyvin kiinnostunut varhaiskasvatuksen pedagogiasta. Luen siitä paljon, keskustelen ja käyn kursseja. Meillä vasun uudistuksiin ja laatimiseen kootaan työryhmiä, missä lastenhoitajatkin mukana. Olen ollut eri-ikäisillä, myös ie-ryhmässä töissä ja aina oppinut paljon uutta myös käytännössä. Vuosien saatossa olen auttanut vastavalmistuneita opettejia alkuun ja saanut kokea luottamusta ja kokemustani arvostetaan. Olen joutunut myös sijaistamaan opettajia ja käynyt vanhempien kanssa vasu keskusteluja, laatinut lapselle pedagogisia tavoitteita ja toimintasuunnitelmia, kehitellyt tukimuotoja arkeen ja arvioinut niitä. Tuonut tavoitteellisen toimintamme näkyväksi viikoittain portfoliossa. Kaikki vanhemmat tietävät mikä on tilanne (ei yhtään opettajahakemusta ja sijaisuuteni jälkeen ei edes yhtään hoitajahakemusta ole tullut), tyytyväisiäkin ovat olleet, onneksi. Muualla maailmassa oppisopimuskoulutusta eli työssä oppimista arvostetaan enemmän, meillä ei uskota jatkuvaan oppimiseen vaan vuosien takaista luennolla istumista vain arvostetaan. Minulla elämäntilanne ei aikoinaan antanut myöten vuosien opiskelulle, mutta kiinnostustani lasten kasvatukseen, oppimiseen ja lapsuuteen itseisarvona se ei ole heikentänyt. On vaarallista yleistää ja niputtaa kaikki samanlaisiksi, oli kyse mistä ammattiryhmästä hyvänsä.

Pari rakenteellista ongelmaa tämänhetkisessä varhaiskasvatuksessa:

1. Yltiöyksilöllisyys "tuen tarpeineen". Lapset tarvitsisivat ensi sijassa kasvurauhaa ja riittävää aikuisten läsnäoloa.

Levottomassa inklusiivisessa ympäristössä erilaiset tuen tarpeet vain lisääntyvät ja sitten lapsia "nostetaan" tuen portaita ja paperi- ja toimistotyöt sen kuin lisääntyvät.

Vahva YLEINEN TUKI riittäisi valtaosalle lapsia, eikä tuollaiseen resursseja haaskaavaan kikkailuun olisi tällöin tarvetta.

(Ne jotka edelleen tarvitsisivat tehostetumpaa tai erityistä tukea, hoidettaisiin hyvässä yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Mitään uutispommeja lapsen yllättävistä "tuen tarpeista" ei tulisi. Ne yllättävät uutispommit kertovat joko siitä, että lapsen uusi ryhmä/kasvuympäristö ei ole hänelle suotuisa tai sitten edellisessä ryhmässä asiaa on kaunisteltu ja painettu villaisella.

2. Työntekijöiden sukupuolijakauma. Lähes kaikki kasvattajat ovat naisia. Tilanne ei ole optimaalinen lasten eikä työyhteisön kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.

Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.

Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.

Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.

Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.

Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.

Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.

Sama

No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.

Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne

Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.

Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.

Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.

Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.

Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.

Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.

Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.

Sama

No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.

Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne

Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.

Ylemmyydentuntosi on kuvottavaa.

Terv. vo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.

Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.

Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.

Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.

Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.

Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.

Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.

Sama

No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.

Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne

Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.

 : D Huhhuh

Tervetuloa nostelemaan kurahousuja 21 lapsen ryhmään, jossa 3 erkkalasta (autismia, ym). Minä en halveksi sinun ammattiasi ilkeästä viestistäsi huolimatta, oli se ammatti mikä tahansa. Uskon, että sinunkin työsi on tälle yhteiskunnalle tärkeää. 

Ilman minun työtäni moni ei pystyisi tekemään omaa työtään lainkaan. Ilman sitä jätealan asiantuntijaa hukkuisimme reilussa viikossa rottiin ja jätteisiin. On hyvä opettaa omalle lapselleenkin toisten kunniotusta jo pienestä pitäen, kuten meillä päiväkodissa tehdäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään niin vaikeita. Vaaditaan, että kaikki varhaiskasvatuksen hoitajat ovat kouluttautuneita? Miksi? Eikö riitä, että heillä sydän ja järki kodallaan ja auttavat kädet apua ja hoivaa tarjoten samoin kuin sairaaassa - kaikkien ei tarvitse olla sairaanhoitajia kun riittää, että on auttavia käsiä ja järki ja sydän paikallaan. Toki hyvä tehdä rikosrekisterin tarkistus jne.

Työttömiä työnhakijoita on tarjolla vaikka kuinka. Miten olisi siivooja, nuori työnhakija, jolla ei ole edes työkokemusta entä kokki, sihteeri tai vaikka auton kuljettaja. 

Se miksi ei haluta palkata ei kouluttautuneita hoitajia johtuu vain siitä, että pelätään, että se vaikuttaa kouluttautuneiden palkaan negatiivisesti. Nyt kun heistä on pula voivat yritää pitää paremmin ja tiukemmin kiinni palkasta ja yrittää nostaa ylöspäin. Muuta järjellistä syytä ei tähän näe. Päiväkodissa tärkeintä on, että lapsista huolehditaan, saavaat hoivaa ja yms. Sellaiset asiat onnistuvat kotona vanhemmiltakin koulutuksesta riippumatta, joten pitäisi sen hoitua myös päiväkodissakin. Muu on puppua.

Liikut vaarallisilla vesillä.

Perusidea on toki yksinkertainen, kuten sanot, sitä mitä (hyvät) ja rakastavat vanhemmatkin tarjoavat, tai ainakin heidän tulisi tarjota.

Mutta koska yhteiskunnassamme on jo vuosikymmeniä ollut olemassa tämä varhaiskasvatus ja ylipäätään päiväkotimaailma ja palvelu niin tokihan siellä työskenteleviltä edellytetään jotakin hieman laajempaa ja syvällisempää osaamista ja tietoa kuin se miten lapsen kakkapylly pestään tai mitä puetaan kussakin säässä ulos päälle tai millaista ravintoa hänelle olisi hyvä antaa.

Lapsuus on muutakin kuin syömistä, ulkoilua, nukkumista ja WC-harjoittelua, lapsella on oikeus saada myös muutakin mikä tukee ja auttaa häntä kasvussaan ja kehityksessään. Ja asia erikseen vielä lapset joilla haasteita tai jopa perustavanlaatuisia, syntyperäisiä vaikeuksia jotka eivät ihan sillä "perushoidolla" ja huolenpidolla lapsen kehitystä auta ja tue.

Ja sinä olisit valmis polkemaan koko tämän palvelun ja sen ammattikunnan edustajat pois maailmankartalta?!

Mitäs muita aloja ja sen koulutettuja osaajia joutaisi pyyhkäistä pois olemasta?

Vai onko se vain se lapsuus, aika ennen kouluikää, se mikä on niin arvotonta mielestäsi, että "kuka vain sieltä kadulta" nyt sitä aarretta jopa 9-10h/pvän ajaksi kaitsemaan, ohjaamaan ja opastamaan.

Tiedätkö, että lapsuus on se kaikkein tärkein ja arvokkain aika ihmisen elämässä, sen aikana rakennetaan pohja kaikelle myöhemmälle elämälle, toivon mukaan mahdollisimman vakaa ja tukeva pohja jolta ponnistaa nuoruuteen/aikuisuuteen.

T. Vakahoitaja+mielenterveyshoitaja ja kahden nuoren aikuisen äiti

Ei nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Edelleen voi olla sekä hoitajia (koulutettuja) sekä lisäapuna hoivaa antavia käsiä. Tärkein merkitystä päivähoidolla on se, että ne mahdollistavat vanhempien työsskäynnin ja tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi hoivaa ja huolenpitoa - muu on ekstraa. Lapsella on toki oikeus saada muutakin tukea kasvun ja kehityksen tueksi, mutta siihenkään ei tarvita koulutettuja hoitajia. Hyvin miä autistisen lapsen äitinä olen vienyt tarvittavat tiedot päiväkotiin eikä se koulutuskaan mitenkään takaa sitä, että osaisivat käsitellä autistisia lapsia. Tärkeintä on oikea asenne - ottaa tarjottua neuvoja ohjeita vastaan eikä ole asenteella, että kyllä minä tiedä, miten minä sinun juhopetterin kanssa pärjään. Eipä ole lastentarhanopettajallakaan tarvittavia taitoja pärjätä erityisen tuen lasten kanssa ja siksi turvautaan erityisopettajan palveluihin tarvittaessa.  Yhtä lailla lapsi voi päiväkodin luona olla perhepäivähoitajan luona ja silloin hoitajan kouutus voi olla mitä tahansa.

Tärkein on turva ja hoiva, mitä lapset tarvitsevat vanhempien työpäivän aikana - muu on lopulta sivuseikka. Kunnalliset päiväkodit voivat perustella muita hienoja ohjelmiaan, kehittäviä tehtäviään jne, mutta ne on lopulta ihan yksi ja sama päiväkoti-ikäisille. Perhepäivähoidossa on moni lapsi viihtynyt paremmin kuin päväkodissa ja on saanut sieltä sen tärkeimmän: turvan ja hoivan ilman julkisen puolen "hienouksia".  Ulkoilu, ruoka, lepo, leikit, lukuhetket jne. Ei ole vaikeita asoita edes vanhemmille eikä perhepäivähoitajille. Jos lapsella erityistarpeita, niiistä keskustellaan vanhempien ja sairaalan kanssa ja niiden ohjeiden kanssa mennään avoimin mielin.

Summa summarum, sinusta päiväkoti on vain "säilytyspaikka" lapselle, lapselle joka on siellä vuorokaudessa tuntikaupalla enemmän kuin siellä kotona vanhempiensa/ansa kanssa, ainakin hereillä oloaikanaan.

Sinne vain säilöön ja säilytykseen, tule sinä perttianselmi/ullatuija sieltä varastolta häntä kaitsemaan.

Ja kun kovasti vetoat vanhemman "pärjäämiseen" ja "osaamiseen" erityisiä haasteita omaavan lapsensa kanssa niin aika ulalla sitä ihan peruspirkko ja jannu on mitä tulee erilaisiin haasteisiin lapsen kehityksessä, on ne sitten millä tahansa psykofyysissosiaalisella akselilla tahansa.

Se ei tarkoita vanhemman väheksymistä ei toki, hänhän se on lapsensa paras (asian)tuntija, mutta ellei vanhemmalla ole koulutuksen tuomaa tietotaitoa vaikkapa esim.autismin kirjon haasteista niin aika tietämätön siinä on.

Toisekseen kovasti vanhempi niissä(kin) tilanteissa kaipaa tukea, apua ja neuvoja laaja-alaisemmin kuin mitä itse pystyy antamaan ja tarjoamaan, ihan neuvolasta lähtien, puhumattakaan sitten erikoissaraanhoidosta ymv.

Lopuksi: se miten aikuinen, päiväkodissa tai muuallakaan, kohtelee ja kohtaa lapsen, ei liity siihen mitä se koulutuksen antama (teoria)tieto antaa ammatillisesti ja ammatin hoitamiseen ja siitä suoriutumiseen.

Myös ja ihan vaikkapa lääkäreissä on huomattavan paljon persoonia jotka eivät hirveän hyvin ihmistä "kohtaa", heidän vahvuutensa on siinä teoriatiedossa ja sen jakamisessa potilaalle, yhtään väheksymättä ihmisen kohtaamisen ja kohtelun taidon tärkeyttä.

Sama

No voi hyvänen aika. Sinä olet kurahousun nostelija, etkä minkäänlainen kasvattaja tai auktoriteetti minun lapsilleni. Se tehtävä kuuluu minulle, ei sinulle.

Siinä vaiheessa kun tarhatäti muuttui "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi", alkoivat ongelmat vasuineen, viikkopalavereineen, kehityskeskusteluineen jne

Tarhatädin kutsuminen "varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi" on sama kuin roskakuskin kutsuminen "jätehuollon ammattilaiseksi". Kumpikin on suorittavaa työtä, mihin ei hirveästi osaamista tai oppimista vaadita ja työn oppii tekemällä. Kuka tahansa normiälyllä varustettu äiti /isä pystyy huolehtimaan lapsista. Niin omistaan kuin muiden. On eri asia tietysti kuinka moni haluaisi ammatikseen sitä tehdä. Itse en halua, enkä siten tee. Valitsin paremmin maksavan alan mitä opiskella ja sinne alalle työllistyin.

😂 Voi sinua, meitä tosiaan on moneen junaan ja osa on selvästi jäänyt asemalle.

Hyvää joulun aikaa sinullekin ja totisesti toivon, että lapsellasi on joku toinenkin aikuinen lähellään sinun lisäksesi (onneksi on ainakin ne varhaiskasvatuksen aikuiset), et nimittäin edusta sellaista aikuista joka lapselle olisi hyväksi.

.