Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä persläpien perslävessä sinä sänkyjen puutteesta sanova työskentelet, ehkäpä eräässä yksityisessä ketjussa pk-seudulla jossa itse olin 1,5v töissä, tilassa joka ei ollut päiväkodiksi suunniteltu.

Koska fakta on, että kunnallisissa päiväkodeissa taatusti on sänkypaikat lapsille, on se sitten 12 tai 21 lapsen ryhmätila.

T. 21 lasta ja kaappisängyt 20 lapselle, 1 on lattialla ns retkisängyssään.

Sinä olet varmaan niitä unelmatyökavereita, jotka eivät mene työkaverin avuksi, koska ei usko, että toisella on hätä tai mitätöi toisen ryhmän tilannetta.

Ihan kuule kunnallinen päiväkoti ja jos olisit lukenut mun aiemmat kommentit kunnolla, niin siitä selviää, että yhdistetty nukkari. Kaappisängyt 20 lapselle, mutta kun siellä nukkuu myös toisen ryhmän lapsia! Miksi ihmeessä pitää tulla lynkkaamaan ja arvostelemaan, kun itse väsyneenä ja kyllästyneenä avautuu ryhmän ja päiväkodin ongelmista?! Minä olen niihin ihan syytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo 2030-uudistus toteutuu niin silloin ryhmän 2 opettajaa on yht.10h/vkossa pois ryhmästä suunnittelemassa+useita tuntia lisäksi, koska istuvat koneella, puhelimessa, palavereissa ym.ym

Luuleeko joku, että kukaan vakahoitaja jaksaa sellaista??? Sallikaa minun nauraa, ja räkäisesti!

Se tarkoittaa käytännössä sitä että lastenhoitaja on AINA nukkarissa koko sen ajan mitä lapsetkin ovat siellä.

Niin? Se jos joku on HOITAJAN työtä. Eikö työt maistu?

Koen opettajana tärkeänä olla myös itse välillä nukkarissa seuraamassa lapsia, lukemassa ja silittämässä heitä. Meillä myös hoitajat valmistelevat toimintoja esim askarteluja ja osallistuvat palavereihin, joten heille on suotava aika sen tekemiseen.

Saan myös itse pidettyä pidemmän henkisen tauon ja nauttia hiljaisuudesta nukkarissa

Siis MITÄ? Onko jossakin ryhmä., missä kaikki lapset nukkuu oikeasti päikkärit? Meidän talossa jokaikisessä ryhmässä on niitä, jotka ei saa nukkua, niitä jotka saa nukkua vaan vartin, niitä jotka saa nukkua vaan 30minuutta 17 sekuntia ja niitä jotka saa nukkua vaan kasvot eteläänpäin. Sitten on myös niitä erityisen tuen tarpeisia jotka kirkuu, potkii kaapinovea ja työntekijää ja jos vain yltää niin viereisessä sängyssä nukkuvan kaverin naamaa ja juoksee ylös sängystä räpsyttelemään valoja päälle ja kiipeilemään kaapin ylähyllylle heti, jos aikuinen poistuu viereltä ja lakkaa olemasta kiva elävä nyrkkeilysäkki.

Olen kyllä NIIIN kade, jos jollekkin nukkari on tänä päivänä paikka henkiselle tauolle ja hiljaisuuden tyyssija.

Mitä hittoa? Onko lapsista tullut ihan hulluja? Miten tähän on oikeasti päädytty? Ei mun lapsuudessa olis tullu kysymykseenkään potkia aikuisia tai edes puhua aikuisille rumasti, mulla on adhd ja lepohetket ei ollu lempipuuhaa, mutta osasin silti olla hiljaa en olisi kyllä IKINÄ noussut sängystä hyppimään aikuisten silmille ja juoksentelemaan ympäriinsä, en tarhassa enkä kotona.

Enkä muista että kenelläkään lapsella olis ollu kieltoa, ettei saa nukkua päikkäreitä (muistan kyllä, ettei kaikille uni tullu aina silti), vanhemmat kyllä pisti lapset illalla nukkumaan tai ainakaan sänkyyn hiljaa levähtämään eikä lapset kukkuneet yötämyöten kun ei niille annettu sellaista valtaa, että tuollainen olis mitenkään mahdollista.

Voiko se vaan olla niin, että koska me ihmiset kuitenkin kuulumme kädellisiin, ihmisapinoihin, niin sellainen moderni positiivinen pedagogiikka ei vain ole aina loogista ja toimivaa? Meille on ihan luontaista saada palautetta huonosta käytöksestä ja röyhkeydestä ja se palaute on opettanut lapsia pienestä pitäen kunnioittaaan toisia ihmisiä, koska ilman sitä kunnioitusta ei kyllä tule sosiaalisissa suhteissa elämässä pärjäämään.

En tarkoita väkivaltaista palautetta, vaikka sitäkin kyllä omassa lapsuudessa harvakseltaan oli, vaan sitä, että aikuiset oikeasti saattoivat olla ihan helkutin vihaisia jos lapset ei käyttäytyneet ja sillä oli seuraamuksensa: Jos tarhassa teki jotain typerää, niin siitä kuuli vielä kotonakin ja tuli rangaistus esim. ei saanut katsoa telkkaria/pelata videopeliä tai tuli jopa kotiarestia tms. Kasvattaminen ihan aidosti oli tarhan ja kodin yhteinen asia ja vanhemmatkin puuttu lastensa käytökseen, eikä jättäny sitä kurinpalautusta tarhantätien hoidettavaksi. Oli kunnia-asia, että lapset osasi käyttäytyä vaikka tottakai lapset silti oli lapsia ja teki typeryyksiäkin, ei vain tuolla lailla kuten kuvailit, että hyppivät pitkin seiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä persläpien perslävessä sinä sänkyjen puutteesta sanova työskentelet, ehkäpä eräässä yksityisessä ketjussa pk-seudulla jossa itse olin 1,5v töissä, tilassa joka ei ollut päiväkodiksi suunniteltu.

Koska fakta on, että kunnallisissa päiväkodeissa taatusti on sänkypaikat lapsille, on se sitten 12 tai 21 lapsen ryhmätila.

T. 21 lasta ja kaappisängyt 20 lapselle, 1 on lattialla ns retkisängyssään.

Sinä olet varmaan niitä unelmatyökavereita, jotka eivät mene työkaverin avuksi, koska ei usko, että toisella on hätä tai mitätöi toisen ryhmän tilannetta.

Ihan kuule kunnallinen päiväkoti ja jos olisit lukenut mun aiemmat kommentit kunnolla, niin siitä selviää, että yhdistetty nukkari. Kaappisängyt 20 lapselle, mutta kun siellä nukkuu myös toisen ryhmän lapsia! Miksi ihmeessä pitää tulla lynkkaamaan ja arvostelemaan, kun itse väsyneenä ja kyllästyneenä avautuu ryhmän ja päiväkodin ongelmista?! Minä olen niihin ihan syytön.

Voi kuule, minä olen siellä lepparissa, ja muissa "tiukoissa tilanteissa" joka ikinen päivä.

Ja kyllä, uuvuttaa.

.

Marttyyrit vinkuu, tekee palkatta hommia kotona ja odottavat kiitosta mitä ei tule. Koiranhommia kaikki hoito ja ohjaus sekä opetustyö. Vaihtakaa alaa! Lopettakaa kaiken ylimääräsen tekeminen. 🤷🏻🤷Ei ehi, voi sentään. Blondi asenne kaikkeen.

Mitäpä jos tämä viestiketju lähetettäisiin suurimpien kaupunkien (Hki-Vantaa-Espoo ainakin) varhaiskasvatuksen päättäjille/varhaiskasvatuspäälliköille ja eräille eduskunnassa istuville?!??!!

Sähköpostithan kaikille heille on ns julkista settiä!

Vierailija kirjoitti:

Marttyyrit vinkuu, tekee palkatta hommia kotona ja odottavat kiitosta mitä ei tule. Koiranhommia kaikki hoito ja ohjaus sekä opetustyö. Vaihtakaa alaa! Lopettakaa kaiken ylimääräsen tekeminen. 🤷🏻🤷Ei ehi, voi sentään. Blondi asenne kaikkeen.

Ei se ylimääräisen tekemisen lopettaminen ihan niin helposti käy, valitettavasti se stressa työntekijänä silti, jos esihenkilö vaatii ja painostaa tiettyyn tulokseen: ihan kuten muissakin työpaikoissa, ei varmasti missään tehtaassakaan pysty noin tekemään, että minäpä sitten et vaan tee kaikkea: Tottakai yleensä työntekijöillä ainakin pitäisi olla motiivia hoitaa se työ kunnolla ja jokainen varhaisvatuksessa tietää tuon ja potee huonoa omaa tuntoa, että on ahdistettu puun ja kuoren väliin, kun et vain pysty saavuttamaan mahdottomaksi asetettuja tavoitteita.

Itse ainakin tunnistan, miten oma ammatti-identiteetti ja ammattiylpeys on ihan muutaman vuoden sisällä laskenut todella paljon: Olen nykyään hyvin epävarma työssäni ja tuntuu, että kaikki mitä teen, teen huonosti ja väärin, joskus jos koen onnistuneeni esim. jonkun lapsen kanssa, niin ylhäältä tuleekin painetta, että väärin tehty, en ollutkaan tarpeeksi positiivinen ja käyttänyt kuvatukea kuten on sovittu, se siitä onnistumisen tunteesta vaikka tiedänkin saavuttaneeni jotakin, niin se murskata tuollaisilla aivan hömöillä asioilla.

On kohtuutonta väittää, ettei esihenkilön, työkavereiden ja vanhempien antama palaute vaikuttaisi työntekijän itsetuntoon ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marttyyrit vinkuu, tekee palkatta hommia kotona ja odottavat kiitosta mitä ei tule. Koiranhommia kaikki hoito ja ohjaus sekä opetustyö. Vaihtakaa alaa! Lopettakaa kaiken ylimääräsen tekeminen. 🤷🏻🤷Ei ehi, voi sentään. Blondi asenne kaikkeen.

Ei se ylimääräisen tekemisen lopettaminen ihan niin helposti käy, valitettavasti se stressa työntekijänä silti, jos esihenkilö vaatii ja painostaa tiettyyn tulokseen: ihan kuten muissakin työpaikoissa, ei varmasti missään tehtaassakaan pysty noin tekemään, että minäpä sitten et vaan tee kaikkea: Tottakai yleensä työntekijöillä ainakin pitäisi olla motiivia hoitaa se työ kunnolla ja jokainen varhaisvatuksessa tietää tuon ja potee huonoa omaa tuntoa, että on ahdistettu puun ja kuoren väliin, kun et vain pysty saavuttamaan mahdottomaksi asetettuja tavoitteita.

Itse ainakin tunnistan, miten oma ammatti-identiteetti ja ammattiylpeys on ihan muutaman vuoden sisällä laskenut todella paljon: Olen nykyään hyvin epävarma työssäni ja tuntuu, että kaikki mitä teen, teen huonosti ja väärin, joskus jos koen onnistuneeni esim. jonkun lapsen kanssa, niin ylhäältä tuleekin painetta, että väärin tehty, en ollutkaan tarpeeksi positiivinen ja käyttänyt kuvatukea kuten on sovittu, se siitä onnistumisen tunteesta vaikka tiedänkin saavuttaneeni jotakin, niin se murskata tuollaisilla aivan hömöillä asioilla.

On kohtuutonta väittää, ettei esihenkilön, työkavereiden ja vanhempien antama palaute vaikuttaisi työntekijän itsetuntoon ollenkaan.

Tähän lisäystä, että siinä olet oikeassa, että alanvaihto on hyvä idea, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei ihan jokainen pysty opintotuelle jättäytymään: Uuden ammatin opiskelu kun vie aikaa, jopa yli 3 vuotta ja sinä aikana pitää elää ja saada esim. asuntolaina maksettua ja yhä kallistuvat sähkölaskut ja ruoka ja muut elämänkustannukset.

Minustakin on kaunis ja romanttinen ajatus, että vaka-työntekijät vaan solidaarisesti päättäisi häipyä alalta kerralla, mutta ei se vain ole kaikille mahdollista, valitettavasti, ihan jo siksikin, että alan palkat ovat niin pieniä, että on hyvin yleistä, ettei niistä palkoista välttämättä jää ihmisillä mitään säästöön. Ovat siis jumissa matalapalkka-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä persläpien perslävessä sinä sänkyjen puutteesta sanova työskentelet, ehkäpä eräässä yksityisessä ketjussa pk-seudulla jossa itse olin 1,5v töissä, tilassa joka ei ollut päiväkodiksi suunniteltu.

Koska fakta on, että kunnallisissa päiväkodeissa taatusti on sänkypaikat lapsille, on se sitten 12 tai 21 lapsen ryhmätila.

T. 21 lasta ja kaappisängyt 20 lapselle, 1 on lattialla ns retkisängyssään.

Siis nykyäänhän on kunnallisia päiväkotejakin tiloissa, joita ei ole päiväkotitiloiksi suunniteltu, joten todellakaan ei ole kaikille välttämättä sänkypaikkaa (ja esim. vuorohoidossa lapsimäärä on aivan eri kuin tavallisissa päiväkodeissa kun lapset eivät ole kaikki yhtäaikaa paikalla), myös tilat voivat olla muiltakin osin epätoimivat ja täyteen ahdetut.

Se on kuules sitä nykyään kun säästetään, jopa uudet päiväkoditkin suunnitellaan mahdollisimman neliötehokkaiksi, että saadaan ämpättyä pienempiin neliömääriin yhä enemmän lapsia. Ryhmätilat pienenee ja on useiden ryhmien käytössä samat lokeropaikat, eteiset ja vessat, eikä tarvitse ruokailutilojakaan enää ryhmissä olla, kun näppärästi yhdistetään päiväkodit samaan tilaan koulun kanssa, niin että lapset saa ravata koulun ruokalassa syömässä 0-7 vuotiaat jokaikinen: Tilan säästöä tämäkin, ei tarvitse niin valtavaa salia jokaiseen ryhmään, kun ei haittaa jos lapset eivät mahdu yhtäaikaa pöytien ääreen.

Mun mielestä tää ruokalassa syöminen on kyllä hyvä ratkaisu. Hommat voi jättää levalleen eikä joka paikka ole täynnä näkkärinmurusia ja pottumuusia. Toki ruokaloitakin on monenlaisia. Meluisa ja liian iso ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä persläpien perslävessä sinä sänkyjen puutteesta sanova työskentelet, ehkäpä eräässä yksityisessä ketjussa pk-seudulla jossa itse olin 1,5v töissä, tilassa joka ei ollut päiväkodiksi suunniteltu.

Koska fakta on, että kunnallisissa päiväkodeissa taatusti on sänkypaikat lapsille, on se sitten 12 tai 21 lapsen ryhmätila.

T. 21 lasta ja kaappisängyt 20 lapselle, 1 on lattialla ns retkisängyssään.

Siis nykyäänhän on kunnallisia päiväkotejakin tiloissa, joita ei ole päiväkotitiloiksi suunniteltu, joten todellakaan ei ole kaikille välttämättä sänkypaikkaa (ja esim. vuorohoidossa lapsimäärä on aivan eri kuin tavallisissa päiväkodeissa kun lapset eivät ole kaikki yhtäaikaa paikalla), myös tilat voivat olla muiltakin osin epätoimivat ja täyteen ahdetut.

Se on kuules sitä nykyään kun säästetään, jopa uudet päiväkoditkin suunnitellaan mahdollisimman neliötehokkaiksi, että saadaan ämpättyä pienempiin neliömääriin yhä enemmän lapsia. Ryhmätilat pienenee ja on useiden ryhmien käytössä samat lokeropaikat, eteiset ja vessat, eikä tarvitse ruokailutilojakaan enää ryhmissä olla, kun näppärästi yhdistetään päiväkodit samaan tilaan koulun kanssa, niin että lapset saa ravata koulun ruokalassa syömässä 0-7 vuotiaat jokaikinen: Tilan säästöä tämäkin, ei tarvitse niin valtavaa salia jokaiseen ryhmään, kun ei haittaa jos lapset eivät mahdu yhtäaikaa pöytien ääreen.

Mun mielestä tää ruokalassa syöminen on kyllä hyvä ratkaisu. Hommat voi jättää levalleen eikä joka paikka ole täynnä näkkärinmurusia ja pottumuusia. Toki ruokaloitakin on monenlaisia. Meluisa ja liian iso ei ole hyvä.

Olen työskennellyt ala/yläkoulun tiloissa olevassa eskarissa ja siellä söimme koulun ruokalassa.

Mutta ei se toimi alle eo-ikäisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5-6v nukkarissa tarvitaan aina 2 kasvattajaa, toinen lukee satua ja toinen on 1-2 lapsen luona jotka eivät sänkyynsä asetu ilman aikuisen läsnäoloa. Ja sitten on ne 19 muuta lasta jotka toki kaipaavat myös omalla tavallaan aikuista siinä hetkessä.

Naapuriryhmässä on aina oltava kaikki 3 kasvattajaa lepparissa ja jos ei välillä ole niin on vieläkin ja haastavampaa ja vaikeampaa saada sinne mitään rauhaa ainakaan 30-45minuuttiin.

Ei ne mitään hiljaisuuden ja levon satamia useinkaan ole.

Meillä 5-6 -vuotiaiden nukkarissa on rauhallista vaikka pelkät patjat on vieretysten lattialla ja paikalla huoneessa on 20 lasta joista neljällä on erityisen tuen päätös ja kuudella tehostettu tuki, eli puolet lapsista on tuen lapsia, haastavasti käyttäytyviä jne. Nukkarissa on yksi aikuinen joka lukee kirjaa. Lepohetki kestää 45 minuuttia jonka jälkeen hereillä olijat pääsevät pois. Joka päivä n neljäsosa lapsista nukahtaa ja he saavat jäädä nukkumaan toisten lähdettyä. Nukkariin menee iltavuorolainen

En tiedä mitä teemme oikein. Sama käytäntö ollut usean vuoden, ikinä ei ole ollut ongelmia.

Varhaiskasvatuksen opettaja

Missä kaupungissa te olette? 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos tämä viestiketju lähetettäisiin suurimpien kaupunkien (Hki-Vantaa-Espoo ainakin) varhaiskasvatuksen päättäjille/varhaiskasvatuspäälliköille ja eräille eduskunnassa istuville?!??!!

Sähköpostithan kaikille heille on ns julkista settiä!

He sulkevat tietoisesti silmänsä. Kyllä he tietävät nämä asiat. 

Tietysti näitä voisi lähettää heille nonstoppina. 

En usko että mikään muu auttaa kuin joukkoirtisanoutuminen. Tosin sillon päättäjät varmaan keksisivät ratkaisuksi että kaikilta päikyn työntekijöiltä pitää vaatia tohtorin tutkinto😆🤣 touhu on mennyt ihan naurettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marttyyrit vinkuu, tekee palkatta hommia kotona ja odottavat kiitosta mitä ei tule. Koiranhommia kaikki hoito ja ohjaus sekä opetustyö. Vaihtakaa alaa! Lopettakaa kaiken ylimääräsen tekeminen. 🤷🏻🤷Ei ehi, voi sentään. Blondi asenne kaikkeen.

Ei se ylimääräisen tekemisen lopettaminen ihan niin helposti käy, valitettavasti se stressa työntekijänä silti, jos esihenkilö vaatii ja painostaa tiettyyn tulokseen: ihan kuten muissakin työpaikoissa, ei varmasti missään tehtaassakaan pysty noin tekemään, että minäpä sitten et vaan tee kaikkea: Tottakai yleensä työntekijöillä ainakin pitäisi olla motiivia hoitaa se työ kunnolla ja jokainen varhaisvatuksessa tietää tuon ja potee huonoa omaa tuntoa, että on ahdistettu puun ja kuoren väliin, kun et vain pysty saavuttamaan mahdottomaksi asetettuja tavoitteita.

Itse ainakin tunnistan, miten oma ammatti-identiteetti ja ammattiylpeys on ihan muutaman vuoden sisällä laskenut todella paljon: Olen nykyään hyvin epävarma työssäni ja tuntuu, että kaikki mitä teen, teen huonosti ja väärin, joskus jos koen onnistuneeni esim. jonkun lapsen kanssa, niin ylhäältä tuleekin painetta, että väärin tehty, en ollutkaan tarpeeksi positiivinen ja käyttänyt kuvatukea kuten on sovittu, se siitä onnistumisen tunteesta vaikka tiedänkin saavuttaneeni jotakin, niin se murskata tuollaisilla aivan hömöillä asioilla.

On kohtuutonta väittää, ettei esihenkilön, työkavereiden ja vanhempien antama palaute vaikuttaisi työntekijän itsetuntoon ollenkaan.

Tähän lisäystä, että siinä olet oikeassa, että alanvaihto on hyvä idea, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei ihan jokainen pysty opintotuelle jättäytymään: Uuden ammatin opiskelu kun vie aikaa, jopa yli 3 vuotta ja sinä aikana pitää elää ja saada esim. asuntolaina maksettua ja yhä kallistuvat sähkölaskut ja ruoka ja muut elämänkustannukset.

Minustakin on kaunis ja romanttinen ajatus, että vaka-työntekijät vaan solidaarisesti päättäisi häipyä alalta kerralla, mutta ei se vain ole kaikille mahdollista, valitettavasti, ihan jo siksikin, että alan palkat ovat niin pieniä, että on hyvin yleistä, ettei niistä palkoista välttämättä jää ihmisillä mitään säästöön. Ovat siis jumissa matalapalkka-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marttyyrit vinkuu, tekee palkatta hommia kotona ja odottavat kiitosta mitä ei tule. Koiranhommia kaikki hoito ja ohjaus sekä opetustyö. Vaihtakaa alaa! Lopettakaa kaiken ylimääräsen tekeminen. 🤷🏻🤷Ei ehi, voi sentään. Blondi asenne kaikkeen.

Ei se ylimääräisen tekemisen lopettaminen ihan niin helposti käy, valitettavasti se stressa työntekijänä silti, jos esihenkilö vaatii ja painostaa tiettyyn tulokseen: ihan kuten muissakin työpaikoissa, ei varmasti missään tehtaassakaan pysty noin tekemään, että minäpä sitten et vaan tee kaikkea: Tottakai yleensä työntekijöillä ainakin pitäisi olla motiivia hoitaa se työ kunnolla ja jokainen varhaisvatuksessa tietää tuon ja potee huonoa omaa tuntoa, että on ahdistettu puun ja kuoren väliin, kun et vain pysty saavuttamaan mahdottomaksi asetettuja tavoitteita.

Itse ainakin tunnistan, miten oma ammatti-identiteetti ja ammattiylpeys on ihan muutaman vuoden sisällä laskenut todella paljon: Olen nykyään hyvin epävarma työssäni ja tuntuu, että kaikki mitä teen, teen huonosti ja väärin, joskus jos koen onnistuneeni esim. jonkun lapsen kanssa, niin ylhäältä tuleekin painetta, että väärin tehty, en ollutkaan tarpeeksi positiivinen ja käyttänyt kuvatukea kuten on sovittu, se siitä onnistumisen tunteesta vaikka tiedänkin saavuttaneeni jotakin, niin se murskata tuollaisilla aivan hömöillä asioilla.

On kohtuutonta väittää, ettei esihenkilön, työkavereiden ja vanhempien antama palaute vaikuttaisi työntekijän itsetuntoon ollenkaan.

Tähän lisäystä, että siinä olet oikeassa, että alanvaihto on hyvä idea, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei ihan jokainen pysty opintotuelle jättäytymään: Uuden ammatin opiskelu kun vie aikaa, jopa yli 3 vuotta ja sinä aikana pitää elää ja saada esim. asuntolaina maksettua ja yhä kallistuvat sähkölaskut ja ruoka ja muut elämänkustannukset.

Minustakin on kaunis ja romanttinen ajatus, että vaka-työntekijät vaan solidaarisesti päättäisi häipyä alalta kerralla, mutta ei se vain ole kaikille mahdollista, valitettavasti, ihan jo siksikin, että alan palkat ovat niin pieniä, että on hyvin yleistä, ettei niistä palkoista välttämättä jää ihmisillä mitään säästöön. Ovat siis jumissa matalapalkka-alalla."

Kun vääjäämätön loppuunpalaminen alkaa lähestyä työntekijää, niin irtisanoutuminen on itsesuojeluvaistoa. Ei siinä silloin velat tai lainat paljoa paina.

Erään päiväkodin johtaja oli tulostanut seinälle kaiken huonon palautteen mitä ikinä oli työntekijöistä tullut. Ei siis käsitelty missään palaverissa, vaan tulostettu seinälle, olkaa hyvät.

Samoin sama tekstiviestinä ryhmiin, jos joku ei ollut sattunut lukemaan seinältä missä kaikessa olivat mokanneet ja kuinka pascoja olivat ja miten ikävää tuolaista palautetta johtajan oli päiväkodistaan saada.

Hyvää palautetta työntekijät olivat myös saaneet.

Tämä oli työntekijöillä tiedossa ainoastaan siitä syystä,  koska paikan vanhemmat ja lapset harvinaisen mahtavia tyyppejä ja kertoivat aina hoitajille, kun olivat hyvää palautetta työntekijöiden työstä antaneet esihenkilölle saakka, että missä työntekijät olivat onnistuneet hienosti.

Tämän hyvän hyvän palautteen päiväkodin johtaja oli järjestelmällisesti sivuuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.

Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi asiantuntijatyöksi.

Sopii minulle. Kuinka siis toimin jatkossa? Jätänkö kokonaan opetuksen pois? Istumme sylikkäin ja kuuntelemme muumilevyä ma, ti, ke, to ja pe eskarissa?

Miksen ole heti tajunnut?!

Oikeastiko et tiedä, mitä kaikkea lasten kanssa voi tehdä, muuta kuin kuunnella jotain muumilevyä viisi päivää viikossa? Minäkin tiedän, enkä edes ole lastentarhanopettaja.

Lukutaito olisi hyvä homma. Mutta ehkä te vaan eskarissa kuuntelitte muumilevyä sylikkäin.

Silloin ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.

Päiväkodin eskarissa ei oppinut muuta kuin kiroilemaan. Osasi lukea jo 5 vuotiaana minkä taidon oppi ihan kotona. Jos eskari on pakollinen, niin silloin koulun eskari eikä.päiväkodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.

Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi asiantuntijatyöksi.

Sopii minulle. Kuinka siis toimin jatkossa? Jätänkö kokonaan opetuksen pois? Istumme sylikkäin ja kuuntelemme muumilevyä ma, ti, ke, to ja pe eskarissa?

Miksen ole heti tajunnut?!

Oikeastiko et tiedä, mitä kaikkea lasten kanssa voi tehdä, muuta kuin kuunnella jotain muumilevyä viisi päivää viikossa? Minäkin tiedän, enkä edes ole lastentarhanopettaja.

Lukutaito olisi hyvä homma. Mutta ehkä te vaan eskarissa kuuntelitte muumilevyä sylikkäin.

Silloin ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.

Päiväkodin eskarissa ei oppinut muuta kuin kiroilemaan. Osasi lukea jo 5 vuotiaana minkä taidon oppi ihan kotona. Jos eskari on pakollinen, niin silloin koulun eskari eikä.päiväkodin.

Ehdottomasti koulun esikouluun lapsi, missä opettaa esikoulun opettaja.

Päiväkotiin puolestaan kuuluu leikkikoulu ja leikkikoulun opettaja.

Koska käytöshäiriöt ja erityistukea tarvitsevien lapsien määrä näyttää lisääntyneen ylsiuurissa tryhmissä missä pahimmillaan 1 hoitaja ilman yhtään avustajaa.

ovat tutkijat päättäneet ratkaista ongelman lisäkouluttamalla päiväkodin henkilökuntaa siten, että päiväkodissa saa lain mukaan toimia vain psykiatrisen sairaanhoitajan tutkinnon omaava hoitaja tai lastentarhanopettaja joilla molemmilla 30tuntia suunnittelu ja konsultointiaikaa per viikko.

Tällä aikaa (kun opettaja/hoitaja toimistossa) lapsia hoitaa kielitaidottomat sijaiset joilla portsarin tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Mistä alkaen päivähoito on ollut kasvatusta, noin terminä?

Silloin kun vielä pystyin v*tutukseltani katsomaan Ylen ajankohtaisohjelmia, niin silloinen alan ministeri, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen hoki 5 sekunnin välein termiä "varhaiskasvatus". Olisikohan ollut Juha Pipilän hallituksen alkuvaiheet 2015-16.