Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Mitenkä tämä sosionomin asema päivähoidossa? Harkitsin jo lastenhoitajasta sosionomiksi lukemista, mutta ainostaan idiootti lähtee lukemaan vuosikausiksi alaa, ilman mitään tietoa tulevast työnkuvasta saati palkasta.

Aivan kummallisesti hoidettu koko tämä homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän kyllä että kaatosateella tulee pihaan lätäköitä mutta haluaisin kyllä nähdä sen työntekijän joka menee lapsen mukana lätäkköön läträämään. Älkää nyt sentään ihan pajunköyttä syöttäkö... ;-) Lapsi tarvitsee sinne kunnon sadevehkeet mutta kyllä se vieressä seisova aikuinen pärjää vähemmälläkin.

Vieressä seisova on nopeasti sylissä pitävä työntekijä. Eikä pihassa missään katoksessa voi seisoskella. Kyllä se sade tunnissa tai kahdessa kastelee ihan tehokkaasti ellei nyt ihan tihkua sada. Seisoskeluun sopii myös se sateenvarjo ja kertakäyttösadetakki, mutta työn tekemiseen tarvitaan kunnolliset varusteet.

On myös päiväkoteja, joissa suurin osa päivästä ollaan metsässä. Ei sielläkään työntekijöille makseta erillistä vaaterahaa, mutta kai kutsumus pitää lämpimänä?

Jep, työnantajalla on velvollisuus kustantaa työntekijöille töihin tarvittavat varusteet, jos hän ei kustanna vedenpitävää asustetta ulkoiluun jotta työntekijä voisi muutakin tehdä, kuin seisoa katoksessa, niin se ei ole työntelijän vika ja se on ihan selvä signaali työnantajalta, että katoksen alla seisominen on riittävä työpanos.

Älkää olko niin hiton kilttejä, sen kiltteyden takia työnantajat nauraa partaansa kun saa huijattua ylikilttejä työntekijöitä maksamaan omat työvälineensä uudestaan ja uudestaan.

Kiltteydestä tässä ei nyt ole kyse. Alastiko siellä töissä pitäisi olla vai päivittäin samat eritteillä tahratut vaatteet? Jotainhan sitä täytyy päälleen pukea ja olen omasta mielestäni ihan kiva ihminen enkä itseäni halua kiusata sillä, että en pukisi sopivia vaatteita, joissa minun on mukava olla. Työnantaja tai verottaja eivät kärsi yhtään, vaikka olisin millaisissa vaatteissa töissä eikä kukaan tulisi silti tarjoamaan vaatetahaa tai työvaatteita vaikka koko päivökodin väki olisi töissä huonoissa varusteissa. Mitään varsinaista korvausta emme saa siitäkään, että taudit tarttuvat meihin työpäivän aikana. Sairaslomaa saamme niin luin muutkin, mutta vaikka olosi miten toteen näytetty, että täit, kihomadot ym lääkintää vaativat vaivat ovat töistä, ihan itse saamme perheemme lääkitä ja tehdä kotiimme suursiivouksen.

Ammattiliitot olisivat näiden etujen luonnollisimåia ajajia, mutta kun emme kuulu edes samaan liittoon, niin ei ole mitään mahdollisuuksia edistyä asiassa.

Superilaiset hoitajat itkevät, kun päiväkotien hoitajat eivät saaneet samoja korotuksia kuin muut hoitajat. Itse olivat töissä, kun muiden liittojen työntekijät lakkoilivat varhaiskasvatuksen palkkojen puolesta. Olisi siinä kohdin ollut aika miettiä, kenen etuja oma liitto ajaa.

No jos sulla on varaa maksella pienestä palkastasi työvaatteitasi niin ole hyvä vaan.

Itse seison katoksessa ja menen sisälle sitten kun tulee kylmä, minulla ei ole varaa käyttää töissä uusia hyvälaatuisia ulkoiluvaatteita, koska ne kuluvat siellä liian nopeasti ja tahriintuvat eritteisiin enkä halua pestä niitä kalliita vaatteita yhtään enempää kuin on pakko.

Itse en koe kärsiväni tästä, ei mitään ongelmaa seisoa katoksessa sen mitä tarkenee ja sitten häipyä sisälle kun ei enää tarkene. Kylmimimmillä ilmoilla voin jättää kokonaan menemättä ulos, mielenkiintoista olisi kyllä jos esihenkilö reagoisi tähän esim. varoituksella, että mitenhän mahtaisi työsuojelu ja liitto suhtautua siihen, kun kerron ettei minulla ole varaa ostaa riittävää vaatetusta eikä työnantaja auta niiden vaatteiden hommaamisessa tippaakaan. Mielestäni työnantaja ei voi määrätä, että mihin käytän työstä saamani palkan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorille sanoisin, että pysykää kaukana tältä alalta. Kouluttautukaa alalle, missä työolosuhteet ovat inhimilliset, teitä kuunnellaan ja arvostetaan,

sekä saamanne palkka raatamisestanne vastaa tekemäänne työtä ja vastuuta joka teille asetetaan tekemänne työn puitteissa.

Ja alalle, missä työntekijät ja johto ei määräile sitä, mitä työntekijät saamallaan palkalla sitten ostavat (esim. mitä vaatteita tämän tulee ostaa ja kuinka kalliilla, että pystyisi täyttämään työn vaatimukset).

Varhaiskasvatuksessa et saa kuin yhden 10 minuutin tauon/työpäivä, vuorojasi muutellaan miten huvittaa, työmäärä vaihtelee laidasta laitaan ja mitään kattoa ei sille ole paljonko lapsia sulla saa olla, jos on liian vähän työntekijöitä lasten kanssa, niin vahvuuteen lasketaan kaikki ammattilaiset jotka rakennuksen sisällä sattuvat olemaan: Ihan sama vaikka olisi jossain kellarin perällä lukittuna komeroon koko päiväksi, niin hän on silti kovasti avuksi lapsiryhmässä kun numeroita pyöritellään.

Vankilassakin on enemmän työntekijöitä/vanki ja siellä sentään on ihan toimintakykyisiä ihmisiä ja suurin osa vankiloista ei ole mitään "korkean turvatason vankiloita", vaan avovankiloita missä vartija voi hörppiä kahvia ja pelata shakkia vankien kanssa tai käydä vaikka hauskoilla elämysmatkoilla (ja saa päälle vielä  kahvitauon, ruokatauon ja työnantajan kustantamat työvaatteetkin ja oikeuden puolustaa itseään erinäisillä välineillä jos joku meinaa käydä päälle).

Miettikää nuoret mitä oikeasti elämältä haluatte.

Olen tässä useiden päivien aikana välillä lukenut tätä ketjua. Olen siis lähihoitaja, erikoistunut lasten- ja nuorten hoitoon- ja kasvatukseen. Meillä oli koulussa paljon oppianeita missä opetettiin luovia asioita mm. kädentaitoja, askartelua, musiikkia, tarinankerrontaa jne.

Nyt kun tätä ketjua olen lukenut ja töissä havainnoinut, niin kaikki pedagoginen suunnittelu on opettajan harteilla: Työnkuvani on muuttunut 15 vuodessa hurjasti, ennen toimimme tiimissä ja sain myös esittää ehdotuksia mm. askartelujen aiheiksi tai laululeikkejä mitä opetella jne. toki opettajalla aina ollut pedagoginen päävastuu, mutta ennen silti tiimissä pohdittiin näitä asioita.

Nykyään tehtävänkuva on muuttunut sellaiseksi, että olen lähinnä "päiväkotiapulainen". Enää en saa vetää pienryhmätuokioita, en saa sanoa mitään siihen, että mitä lauluja, leikkejä, askarteluja jne. opetetataa, tuntuu kuin koko 15 vuotta sitten käymäni koulutus olisi ollut aivan turha, koska opettaja on nyt se joka tekee kaiken: Havainnoi lapsia, on yhteydessä tarvittaessa varhaiserityisopettajaan yms. tahoihin, vaikka itse olen joku haivainnon tehnyt, niin minä en voi muuta kuin ilmoittaa sen opettajalle ja sitten minut sysätään syrjään koko prosessista.

Tuntuu että työni voisi nykyään hoitaa melkein kuka vain työkkäristä repäisty: Kuka vain voi viedä kiukuttelevan lapsen tuokiolta syrjemmälle rauhoittumaan, kuka vain voi kuunnella opettajan ohjeita, että mitä seuraavaksi tehdään, kuka vain voi pukea lapsia/ohjata opettajan määräysten mukaan lapsia pukemaan, kuka vain voi valvoa ettei keneltäkään katkea pää ulkoilussa, kuka vain voi petata lasten sänkyjä valmiiksi, luututa pöytiä jne. Mihin ihmeeseen tässä työssä enää edes tarvii lähihoitajan koulutusta? Lääkehoitoihin? Senkinhän voi kuka vain hoitaa, joka vain käy jonkun nettikurssin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän kyllä että kaatosateella tulee pihaan lätäköitä mutta haluaisin kyllä nähdä sen työntekijän joka menee lapsen mukana lätäkköön läträämään. Älkää nyt sentään ihan pajunköyttä syöttäkö... ;-) Lapsi tarvitsee sinne kunnon sadevehkeet mutta kyllä se vieressä seisova aikuinen pärjää vähemmälläkin.

Vieressä seisova on nopeasti sylissä pitävä työntekijä. Eikä pihassa missään katoksessa voi seisoskella. Kyllä se sade tunnissa tai kahdessa kastelee ihan tehokkaasti ellei nyt ihan tihkua sada. Seisoskeluun sopii myös se sateenvarjo ja kertakäyttösadetakki, mutta työn tekemiseen tarvitaan kunnolliset varusteet.

On myös päiväkoteja, joissa suurin osa päivästä ollaan metsässä. Ei sielläkään työntekijöille makseta erillistä vaaterahaa, mutta kai kutsumus pitää lämpimänä?

Jep, työnantajalla on velvollisuus kustantaa työntekijöille töihin tarvittavat varusteet, jos hän ei kustanna vedenpitävää asustetta ulkoiluun jotta työntekijä voisi muutakin tehdä, kuin seisoa katoksessa, niin se ei ole työntelijän vika ja se on ihan selvä signaali työnantajalta, että katoksen alla seisominen on riittävä työpanos.

Älkää olko niin hiton kilttejä, sen kiltteyden takia työnantajat nauraa partaansa kun saa huijattua ylikilttejä työntekijöitä maksamaan omat työvälineensä uudestaan ja uudestaan.

Kiltteydestä tässä ei nyt ole kyse. Alastiko siellä töissä pitäisi olla vai päivittäin samat eritteillä tahratut vaatteet? Jotainhan sitä täytyy päälleen pukea ja olen omasta mielestäni ihan kiva ihminen enkä itseäni halua kiusata sillä, että en pukisi sopivia vaatteita, joissa minun on mukava olla. Työnantaja tai verottaja eivät kärsi yhtään, vaikka olisin millaisissa vaatteissa töissä eikä kukaan tulisi silti tarjoamaan vaatetahaa tai työvaatteita vaikka koko päivökodin väki olisi töissä huonoissa varusteissa. Mitään varsinaista korvausta emme saa siitäkään, että taudit tarttuvat meihin työpäivän aikana. Sairaslomaa saamme niin luin muutkin, mutta vaikka olosi miten toteen näytetty, että täit, kihomadot ym lääkintää vaativat vaivat ovat töistä, ihan itse saamme perheemme lääkitä ja tehdä kotiimme suursiivouksen.

Ammattiliitot olisivat näiden etujen luonnollisimåia ajajia, mutta kun emme kuulu edes samaan liittoon, niin ei ole mitään mahdollisuuksia edistyä asiassa.

Superilaiset hoitajat itkevät, kun päiväkotien hoitajat eivät saaneet samoja korotuksia kuin muut hoitajat. Itse olivat töissä, kun muiden liittojen työntekijät lakkoilivat varhaiskasvatuksen palkkojen puolesta. Olisi siinä kohdin ollut aika miettiä, kenen etuja oma liitto ajaa.

Ex-superilaisena täytyy sanoa, ettei tuo lakkoiluhomma kyllä ollut merkki mistään. Ei ne lakkoilleet liitot vaatineet alalle työvaatetusta, taukoja tai yhtään mitään muutakaan mitä ei tuhannelle muullekkin alalle vaadittu, joten lakkoilu tuossa yhteydessä ei valitettavasti olisi johtanut mihinkään erityisiin parannuksiin juuri varhaiskasvatuksessa: Toki se oli lakkoileville mukava ylimääräinen loma ja kyllä se harmitti olla töissä, kun muut lomaili (ja ihan turha sanoa ettei lakko ole loma, kyllä sen näki facebook-päivityksistä ja kuuli ihmisten puheista, että lomana sitä pidettiin).

Mutta tehy ja super petti varhaiskasvatuksen alaiset niin pahasti sitten lopulta ja valehtelivat päin naama, että kyllä näihin liittoihin kuuluneet ovat ihan syystä vihaisia ja pettyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä useiden päivien aikana välillä lukenut tätä ketjua. Olen siis lähihoitaja, erikoistunut lasten- ja nuorten hoitoon- ja kasvatukseen. Meillä oli koulussa paljon oppianeita missä opetettiin luovia asioita mm. kädentaitoja, askartelua, musiikkia, tarinankerrontaa jne.

Nyt kun tätä ketjua olen lukenut ja töissä havainnoinut, niin kaikki pedagoginen suunnittelu on opettajan harteilla: Työnkuvani on muuttunut 15 vuodessa hurjasti, ennen toimimme tiimissä ja sain myös esittää ehdotuksia mm. askartelujen aiheiksi tai laululeikkejä mitä opetella jne. toki opettajalla aina ollut pedagoginen päävastuu, mutta ennen silti tiimissä pohdittiin näitä asioita.

Nykyään tehtävänkuva on muuttunut sellaiseksi, että olen lähinnä "päiväkotiapulainen". Enää en saa vetää pienryhmätuokioita, en saa sanoa mitään siihen, että mitä lauluja, leikkejä, askarteluja jne. opetetataa, tuntuu kuin koko 15 vuotta sitten käymäni koulutus olisi ollut aivan turha, koska opettaja on nyt se joka tekee kaiken: Havainnoi lapsia, on yhteydessä tarvittaessa varhaiserityisopettajaan yms. tahoihin, vaikka itse olen joku haivainnon tehnyt, niin minä en voi muuta kuin ilmoittaa sen opettajalle ja sitten minut sysätään syrjään koko prosessista.

Tuntuu että työni voisi nykyään hoitaa melkein kuka vain työkkäristä repäisty: Kuka vain voi viedä kiukuttelevan lapsen tuokiolta syrjemmälle rauhoittumaan, kuka vain voi kuunnella opettajan ohjeita, että mitä seuraavaksi tehdään, kuka vain voi pukea lapsia/ohjata opettajan määräysten mukaan lapsia pukemaan, kuka vain voi valvoa ettei keneltäkään katkea pää ulkoilussa, kuka vain voi petata lasten sänkyjä valmiiksi, luututa pöytiä jne. Mihin ihmeeseen tässä työssä enää edes tarvii lähihoitajan koulutusta? Lääkehoitoihin? Senkinhän voi kuka vain hoitaa, joka vain käy jonkun nettikurssin.

Tää on inhottavaa luettavaa, harmi että myös totta :( itse olen lähihoitaja joka tekee nyt opettajan sijaisuutta. Olen kokenut olevani kyllä vastuussa toiminnasta ja sisällöistä, mutta erän ole koskaan tehnyt valmiita suunnitelmia. Minä olen se joka sanoo että nyt panostetaan saksilla leikkaamiseen ja yhdessä lastenhoitajien kanssa olemme keskustelleet ja suunnitelleet askartelut, joskus jopa niin etten ole puuttunut mitenkään askartelut toteuttamiseen.

Olen saanut kiitosta työyhteisössä, vanhemmilta ja omalta tiimiltä, joten en ihan ole tehnyt työtä väärin.

Miksi jatkatte Superin, tai Tehyn, jäseninä?

Minä muutin kirjani Superista keväällä, ennen lakkoa. Ja syy selvinnyt tässäkin ketjussa aikoja sitten, sain liiton puh.johtajalta erittäin kannustavan "voivoi ja lämmin leipä"-sähköpostin eli sen missä sanoi painotuksen olevan sairaanhoitajista. Jepjep.

Ja onpahan entisestään pienempi jäsenmaksukin, vain 1%.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä useiden päivien aikana välillä lukenut tätä ketjua. Olen siis lähihoitaja, erikoistunut lasten- ja nuorten hoitoon- ja kasvatukseen. Meillä oli koulussa paljon oppianeita missä opetettiin luovia asioita mm. kädentaitoja, askartelua, musiikkia, tarinankerrontaa jne.

Nyt kun tätä ketjua olen lukenut ja töissä havainnoinut, niin kaikki pedagoginen suunnittelu on opettajan harteilla: Työnkuvani on muuttunut 15 vuodessa hurjasti, ennen toimimme tiimissä ja sain myös esittää ehdotuksia mm. askartelujen aiheiksi tai laululeikkejä mitä opetella jne. toki opettajalla aina ollut pedagoginen päävastuu, mutta ennen silti tiimissä pohdittiin näitä asioita.

Nykyään tehtävänkuva on muuttunut sellaiseksi, että olen lähinnä "päiväkotiapulainen". Enää en saa vetää pienryhmätuokioita, en saa sanoa mitään siihen, että mitä lauluja, leikkejä, askarteluja jne. opetetataa, tuntuu kuin koko 15 vuotta sitten käymäni koulutus olisi ollut aivan turha, koska opettaja on nyt se joka tekee kaiken: Havainnoi lapsia, on yhteydessä tarvittaessa varhaiserityisopettajaan yms. tahoihin, vaikka itse olen joku haivainnon tehnyt, niin minä en voi muuta kuin ilmoittaa sen opettajalle ja sitten minut sysätään syrjään koko prosessista.

Tuntuu että työni voisi nykyään hoitaa melkein kuka vain työkkäristä repäisty: Kuka vain voi viedä kiukuttelevan lapsen tuokiolta syrjemmälle rauhoittumaan, kuka vain voi kuunnella opettajan ohjeita, että mitä seuraavaksi tehdään, kuka vain voi pukea lapsia/ohjata opettajan määräysten mukaan lapsia pukemaan, kuka vain voi valvoa ettei keneltäkään katkea pää ulkoilussa, kuka vain voi petata lasten sänkyjä valmiiksi, luututa pöytiä jne. Mihin ihmeeseen tässä työssä enää edes tarvii lähihoitajan koulutusta? Lääkehoitoihin? Senkinhän voi kuka vain hoitaa, joka vain käy jonkun nettikurssin.

Minä arvostan ainakin lastenhoitajia. He ovat ammattitaitoisia ja usein hyvin lahjakkaita jossain, esim musiikissa, kuvallisessa ilmaisussa, liikunnassa jne. Olen ollut opettajana lähes 20 vuotta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Vuosien varrelta on jäänyt ystäviä niin opettajista kuin lastenhoitajistakin.

Ilmeisesti riippuu talosta, mutta meillä lastenhoitajat saavat puhua havainnoistaan suoraan erityisopettajalle, eikä häntä laiteta syrjään. Myös erityisopettaja saattaa kysyä ryhmän lastenhoitajalta havaintoja lapsesta, opettajan ohi. Näin minullekin on tapahtunut muutamia kertoja, esimerkiksi tilanteessa, jossa lastenhoitaja tuntee lapsen paremmin, koska on ollut kauemmin samassa ryhmässä, tai muuten on pannut merkille jotain lapsesta, mitä emme ole ehtineet yhdessä edes puhua. Ei siinä minusta ole mitään kummallista.

Koulun laaja-alaiset erityisopettajat kysyvät suoraan opettajaa, he eivät juuri ole tekemisissä lastenhoitajien kanssa, mutta varhaiskasvatuksen erityisopettaja on käytännössä yksi tiimiläinen, vaikkakin harvemmin paikalla ryhmässä.

Kysyt miksei sinun ehdotuksesi siitä mitä opetetaan kelpaa. En osaa sanoa, mutta jos se on linjassa opsin/varhaiskasvatussuunnitelman kanssa, ei sille pitäisi olla mitään estettä.

Ei opettajatkaan hatustaan vedä opetettavia asioita, vaan ne löytyvät opetussuunnitelmista. Voi olla, että uudessa opsissa on hommaa niin paljon, ettei ylimääräisille ideoille ole vain aikaa, kun kaikki aika menee kahlatessa velvoittavia asiakirjoja läpi?

Tällä viikolla ollut päivittäin 3-7 kasvattajan puute, tänään 7 kasvattajan (15 kasvattajasta) korona ja entero erilaisin oirein jyllää.

Saimme 1 sijaisen🤔.

Väsyttää.

VÄSYTTÄÄ TÄÄLLÄKIn pois alalta

Tänään oli kaikkein lähimpänä koko työurani aikana se, että poksahdan vanhemmalla, heitän ammatillisuuteni hornankuuseen, mutta ei, onnistuin, kirjaimellisesti, kieltä purren pitämään naamani peruslukemilla ja olemaan "kuin ei mitään" ja tänne vaan tervetuloa ei tässä mitään.

Tilanne oli siis lyhykäisyydessään se, että rauhoittelin yhtä lasta ja estin häntä juoksemasta vanhempansa perään, seurailin 2 vauhtiviikaria+12 muuta ja ostin vastaan äidin kera 2 lapsensa, jotta rva pääsee kotiin viettämään päivää kaksin 4kk vauvansa kanssa. Samalla odotin sijaista saapuvaksi avukseni. Ja kyllä, kys äiti tiesi tilanteen. Kummallisen kiire hällä oli siitä lähteä, toivotteli kivaa päivää mennessään..

Jumalauta 🤬🤯🤬🤯🤬

Minä otan omani pois, eli vien vaivihkaa työnantajalta kaiken mikä irti lähtee. Lasken sen kuuluvan palkkaan.

Esim syön aamupalaa ja välipalaa päiväkodin piikkiin. En ikinä maksa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli kaikkein lähimpänä koko työurani aikana se, että poksahdan vanhemmalla, heitän ammatillisuuteni hornankuuseen, mutta ei, onnistuin, kirjaimellisesti, kieltä purren pitämään naamani peruslukemilla ja olemaan "kuin ei mitään" ja tänne vaan tervetuloa ei tässä mitään.

Tilanne oli siis lyhykäisyydessään se, että rauhoittelin yhtä lasta ja estin häntä juoksemasta vanhempansa perään, seurailin 2 vauhtiviikaria+12 muuta ja ostin vastaan äidin kera 2 lapsensa, jotta rva pääsee kotiin viettämään päivää kaksin 4kk vauvansa kanssa. Samalla odotin sijaista saapuvaksi avukseni. Ja kyllä, kys äiti tiesi tilanteen. Kummallisen kiire hällä oli siitä lähteä, toivotteli kivaa päivää mennessään..

Jumalauta 🤬🤯🤬🤯🤬

Karseaa. Ei riitä sanat.

"Tänään oli kaikkein lähimpänä koko työurani aikana se, että poksahdan vanhemmalle, heitän ammatillisuuteni hornankuuseen, mutta ei, onnistuin, kirjaimellisesti, kieltä purren pitämään naamani peruslukemilla ja olemaan "kuin ei mitään" ja tänne vaan tervetuloa ei tässä mitään.

Tilanne oli siis lyhykäisyydessään se, että

-rauhoittelin yhtä lasta ja estin häntä juoksemasta vanhempansa perään,

-seurailin 2 vauhtiviikaria

+12 muuta

jotin vastaan äidin kera 2 lapsensa,

jotta rva pääsee kotiin viettämään päivää kaksin 4kk vauvansa kanssa. Samalla odotin sijaista saapuvaksi avukseni. Ja kyllä, kys äiti tiesi tilanteen. Kummallisen kiire hällä oli siitä lähteä, toivotteli kivaa päivää mennessään..

Jumalauta 🤬🤯🤬🤯🤬[/quote]

Olitko Sinä vastuussa 17 lapsesta? Yksin??????? Kuinka joku voi jättää lapsensa -

"Minä otan omani pois, eli vien vaivihkaa työnantajalta kaiken mikä irti lähtee. Lasken sen kuuluvan palkkaan.

Esim syön aamupalaa ja välipalaa päiväkodin piikkiin. En ikinä maksa niistä.[/quote]

.

Meillä kaikki syötävät on mitoitettu niin tarkasti, että jos joku aikuisista toimisi noin, lapset jäisi ilman syötävää.

Kaikki, ihan kaikki, on mitattava ja laskettava. Jopa keitetyt perunat, nekin säännöstellään ja niistäkin säästetään. Lisää ei saa, syökää näkkäriä jos jää lapsoset nälkä. Näin hyvinvointisuomessa. Hävettää .

Vierailija kirjoitti:

"Minä otan omani pois, eli vien vaivihkaa työnantajalta kaiken mikä irti lähtee. Lasken sen kuuluvan palkkaan.

Esim syön aamupalaa ja välipalaa päiväkodin piikkiin. En ikinä maksa niistä.

.

Meillä kaikki syötävät on mitoitettu niin tarkasti, että jos joku aikuisista toimisi noin, lapset jäisi ilman syötävää.

Kaikki, ihan kaikki, on mitattava ja laskettava. Jopa keitetyt perunat, nekin säännöstellään ja niistäkin säästetään. Lisää ei saa, syökää näkkäriä jos jää lapsoset nälkä. Näin hyvinvointisuomessa. Hävettää .

Aikuiset ottavat tietysti ensin. Me tilataan aina ekstraa. Lapset syövät vain vähän ja useimmat eivät edes pidä.

"Minä otan omani pois, eli vien vaivihkaa työnantajalta kaiken mikä irti lähtee. Lasken sen kuuluvan palkkaan.

Esim syön aamupalaa ja välipalaa päiväkodin piikkiin. En ikinä maksa niistä.[/quote]

.

Meillä kaikki syötävät on mitoitettu niin tarkasti, että jos joku aikuisista toimisi noin, lapset jäisi ilman syötävää.

Kaikki, ihan kaikki, on mitattava ja laskettava. Jopa keitetyt perunat, nekin säännöstellään ja niistäkin säästetään. Lisää ei saa, syökää näkkäriä jos jää lapsoset nälkä. Näin hyvinvointisuomessa. Hävettää .[/quote]

.

Aikuiset ottavat tietysti ensin. Me tilataan aina ekstraa. Lapset syövät vain vähän ja useimmat eivät edes pidä.[/quote]

.

Me ei tilata yhtään mitään. PK:n johtaja hoitaa tilaukset.

Ei varhaiskasvatus niin vaikeaa ole, mitä tässä ketjussa esitetään. Eli tervetuloa alalle nuoret sekä vanhemmat työntekijät! Totta kai joka asiasta saa tehtyä hankalaa ja varhaiskasvatuksessa niitä varottavia sudenkuoppia on poikkeuksellisen paljon. Löytyy ainakin sata tapaa saada tää homma ryssittyä. Ammattilaisen ei kuitenkaan tarvitse niihin langeta.

Ajatteleeko ketjun varhaiskasvattajat, että te ette voi vaikuttaa työhönne, sen sisältöön työhyvinvointiinne jne.? Ikään kuin olisitte työssä jonkun tehtaan liukuhihnalla. Ehkä olette sitten sellaisen rakentaneet arvon varhaiskasvatusyksikköönne. Kuvitellen sen olevan "vasun mukaista".

Keskitytte asioihin, joihin ette juurikaan voi vaikuttaa (palkkaus, suhdeluvut), ettekä oman työnne sisältöön ja sen kehittämiseen. Jos varhaiskasvattaja kokee, että hänen työnsä ei ole palkitsevaa, jotain on pielessä ja jotain on tehty väärin tai jätetty tekemättä. Koetteko olevanne omalla alalla? Tykkäättekö oikeasti lasten parissa työskentelystä?

(Itse)kritiikki ja (tiimin) yhteinen ammatillinen dialogi ja reflektio on avain työn kehittämiseen. Siltä pinnalliselta liukuhihnatasolta kohti palkitsevaa varhaiskasvatusta!

Vierailija kirjoitti:

Ei varhaiskasvatus niin vaikeaa ole, mitä tässä ketjussa esitetään. Eli tervetuloa alalle nuoret sekä vanhemmat työntekijät! Totta kai joka asiasta saa tehtyä hankalaa ja varhaiskasvatuksessa niitä varottavia sudenkuoppia on poikkeuksellisen paljon. Löytyy ainakin sata tapaa saada tää homma ryssittyä. Ammattilaisen ei kuitenkaan tarvitse niihin langeta.

Ajatteleeko ketjun varhaiskasvattajat, että te ette voi vaikuttaa työhönne, sen sisältöön työhyvinvointiinne jne.? Ikään kuin olisitte työssä jonkun tehtaan liukuhihnalla. Ehkä olette sitten sellaisen rakentaneet arvon varhaiskasvatusyksikköönne. Kuvitellen sen olevan "vasun mukaista".

Keskitytte asioihin, joihin ette juurikaan voi vaikuttaa (palkkaus, suhdeluvut), ettekä oman työnne sisältöön ja sen kehittämiseen. Jos varhaiskasvattaja kokee, että hänen työnsä ei ole palkitsevaa, jotain on pielessä ja jotain on tehty väärin tai jätetty tekemättä. Koetteko olevanne omalla alalla? Tykkäättekö oikeasti lasten parissa työskentelystä?

(Itse)kritiikki ja (tiimin) yhteinen ammatillinen dialogi ja reflektio on avain työn kehittämiseen. Siltä pinnalliselta liukuhihnatasolta kohti palkitsevaa varhaiskasvatusta!

"

.

Mistä ihmeestä teitä paskiaisia löytyy , joiden pätemisen tarve laittaa syyllistämään valmiiksi maahan poljettua ammattikuntaa?

Reflektoikaa puupäänne ihan tiiminänne seinänrakoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei varhaiskasvatus niin vaikeaa ole, mitä tässä ketjussa esitetään. Eli tervetuloa alalle nuoret sekä vanhemmat työntekijät! Totta kai joka asiasta saa tehtyä hankalaa ja varhaiskasvatuksessa niitä varottavia sudenkuoppia on poikkeuksellisen paljon. Löytyy ainakin sata tapaa saada tää homma ryssittyä. Ammattilaisen ei kuitenkaan tarvitse niihin langeta.

Ajatteleeko ketjun varhaiskasvattajat, että te ette voi vaikuttaa työhönne, sen sisältöön työhyvinvointiinne jne.? Ikään kuin olisitte työssä jonkun tehtaan liukuhihnalla. Ehkä olette sitten sellaisen rakentaneet arvon varhaiskasvatusyksikköönne. Kuvitellen sen olevan "vasun mukaista".

Keskitytte asioihin, joihin ette juurikaan voi vaikuttaa (palkkaus, suhdeluvut), ettekä oman työnne sisältöön ja sen kehittämiseen. Jos varhaiskasvattaja kokee, että hänen työnsä ei ole palkitsevaa, jotain on pielessä ja jotain on tehty väärin tai jätetty tekemättä. Koetteko olevanne omalla alalla? Tykkäättekö oikeasti lasten parissa työskentelystä?

(Itse)kritiikki ja (tiimin) yhteinen ammatillinen dialogi ja reflektio on avain työn kehittämiseen. Siltä pinnalliselta liukuhihnatasolta kohti palkitsevaa varhaiskasvatusta!

Olipa tyhmä kommentti.