Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19747)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lastenhoitaja jää meillä koskaan yksin. Meillä on kaksi opea, Yksi lastenhoitaja ja yksi erityislastenhoitaja joka ryhmässä. Opettajat pitävät palaverit ja sak-ajan eri aikaan, jotta ryhmässä on miehitystä. Ei tulisi mieleenkään jättää jotain yksin, harvoin kaksistaankaan. Ainoastaan tauon aikaan.
Aamulla kun kaikki oman ryhmän jäsenet eivät ole vielä tulleet, niin kaksi ryhmää on yhdessä. Aina on siten väh. 2 työntekijää. Ja jos päivällä lapsia on paljon ja aikuisia vain kaksi (harvoin), niin silloin muokataan toimintaa: Ei mennä metsäretkelle, ei lähdetä kaatosateella ulos kun ei ole tarpeeksi kurahousujen pukijoita (😝) jne. Iltapäivällä taas yhdistetään toisen ryhmän kanssa, niin on tarpeeksi aikuisia.
Luulisi, että tämä on käytäntö muuallakin. Toki jos ryhmässä on 3 aikuista, silloin useammin ollaan kahdestaan.
Mutta eihän opettajien pidä lähteä yhtäaikaa palavereihin. Pitäisi osata aikatauluttaa asiat. Ja loppujen lopuksi niitä palavereja ei ole joka päivä, saati joka viikko yhteistä sak-tuntia lukuunottamatta. Lisäksi meillä on lastenhoitajan oma suunnitteluaika ja erityislastenhoitajalle kuuluva suunnitteluaika.Meillä jätetään kyllä opettajat yksin. Minut on jätetty useasti yksin kun olen kahdenkymmen lapsen kanssa ryhmässä, kun lastenhoitaja menee valvomaan pienten puolelle nukkariin palaverin ajaksi, toinen opettaja on sak ajalla tai lähtenyt kotiin ja avustaja komennettu toiseen ryhmään paikkaamaan vajausta tai vessassa tai kahvilla tai poissa. Olen opettajana ollut lähes joka päivä yksin ison lapsiryhmän kanssa. Mukana erityisen tuen lapsia ja tehostetun tuen lapsia.
Mutta ilmeisesti opettajan yksin jäämisellä ei ole väliä.
Varmasti, mutta silti lastenhoitaja on se, jota ei yleensä päästetä pois lapsiryhmästä vaikka hänellä olisi mitä vastuualueita hoidettavanaan, hän on se joka on koko ajan siellä ryhmässä, tai kuten sanoit, toisessa ryhmässä (tätäkin muuten on, ettei opettajien tarvitse pomppia ryhmästä toiseen). Opettajat pääsee edes välillä huilimaan sieltä hälinästä ja sosiaalisuudesta sinne suunnittelulle: Joko on lyhyemmät päivät kun "saa suunnitella kotona" tai sitten on tauko siinä päivässä jolloin pääsee koneelle.
Ja ei, en väitä etteikö suunnittelu olisi työntekoa, on se tottakai, mutta puhun nyt siitä että kuka on siellä jatkuvan hälinän keskellä koko työpäivänsä ja ihan jatkuvasti, eikä välttämättä edes tauolle ehdi tai jos ehtii, niin se on se yksi ainoa lyhyt kahvitauko, missä hädintuskin istahtaa ehtii.
Kaikessa on lastenhoitaja unohdettu, ihan sama mitä uutista lukee, niin ei siellä lastenhoitajista puhuta mitään, pedagogeista vain. Itse veikkaan, että lastenhoitajista tulee olemaan vielä pahempi pula kuin opettajista tai sitten tulevat olemaan halpatyövoimaa muista maista: Miten lie sujuu ison lapsiryhmän hallinta, jos kielitaito on heikko ja kulttuuristaustakin voi olla lasten osalta erilainen esim. poikalapsia saatetaan kohdella täysin eri tavalla kuin tyttöjä, joissakin kulttuureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin kouluttautumaan opettajaksi, jos noin kovasti kadehdit opettajien "luontaisetuja". Näin vaka-alalla työskentelevänä voin myös kärjistäen todeta, että aika usein lastenhoitajilla on 1,5 tunnin kahvitunti keskellä päivää, ellei ole nukkarivuorossa. Kuka siinä sitten saa hengähtää ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kouluttautumaan opettajaksi, jos noin kovasti kadehdit opettajien "luontaisetuja". Näin vaka-alalla työskentelevänä voin myös kärjistäen todeta, että aika usein lastenhoitajilla on 1,5 tunnin kahvitunti keskellä päivää, ellei ole nukkarivuorossa. Kuka siinä sitten saa hengähtää ja kuka ei.
Erikoisissa paikoissa olet töissä. Meillä ei ainakaan kaikki lapset edes nuku, eikä heitä silloin voi yli tuntia pitää nukkarissa ja alkunukkarista täytyy kaikkien olla paikalla että homma rauhoittuu. Että ei kyllä mitenkään 1,5h aikaa, etenkään kun opettajien suunnittelut ja tiimipalaveritkin on nukkariaikaan.
Jos jossakin on noin, niin onneksi olkoon vain, useimmissa paikoissa ei tänä päivänä todellakaan ole.
Tai ulkovalvonta-aika. Ennemmin se on hetki, jolloin "saa hengähtää", vaihtaa kuulumisia ja ruokareseptejä työkaverin kanssa. Käsite aktiivinen ulkoilu, lasten touhuissa mukana olo saati leikkien rikastaminen. Ne eivät kuulu lastenhoitajilla. Korkeintaan nenän kiistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Tai ulkovalvonta-aika. Ennemmin se on hetki, jolloin "saa hengähtää", vaihtaa kuulumisia ja ruokareseptejä työkaverin kanssa. Käsite aktiivinen ulkoilu, lasten touhuissa mukana olo saati leikkien rikastaminen. Ne eivät kuulu lastenhoitajilla. Korkeintaan nenän kiistäminen.
Hah, aivan ja opettajathan ne onkin tiivisti lasten kanssa ulkoiluaikaan :D. Kyllä ne lapset saa välillä ihan vapaastikkin leikkiä, eikä olle pedagogin talutusnuorassa, ulkoiluaika on ainoa hetki jolloin työntekijät voivat puhua lapsista yms. ilman että lapset ovat siinä metrin päässä kuuntelemassa. Tiimipalavereitakaan kun ei aina nykyään ehdi pitämään, yksikin työntekijä jos sairastuu, niin siinä meni tiimipalaveri.
Meillä ulkoluaika on sellaista, että opettajat yleensä hihkaisee tekevänsä jotakin asioita koneella tms. eli eivät edes ole siellä ulkona niitä reseptejä vaihtamassa ja samalla lasten perään katsomassa.
Ps: Kyllä töissä saa joskus muustakin puhua kuin töistä, en ole ainakaan muilla aloilla työskennellessä koskaan törmännyt siihen, että työntekijät vaatisi että jutellessakin aiheen täytyy olla tiukasti työjutuissa, tällainen vapaa jutustelu sillointällöin jos sattuu ehtimään, niin vaikuttaa työilmapiiriin positiivisella tavalla: Kun tehdään tiivistä yhteistyötä, niin on tärkeä tuntea se tiimiläinen hyvin.
Mutta tuossapa taas yksi esimerkki miksei alalle kannata lähteä, jos ei ei johdosta tule märkää rättiä naamnalle, niin kyllä siellä aina joku työkaveri on, joka suorittaa jotain valvojan tehtäviä, että mistä siellä töissä saa puhua ja ettän nauraako joku liikaa tai onko työkaverilla vääränlaiset eväät mukana. (valitettavasti nämä on ihan eläviä esimerkkejä kentältä, eikä tuulesta temmattuja kärjistyksiä, onpa ihan esihenkilökin joskus todennut, ettei töissä saa olla hauskaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sinunlaistesi ihmisten toivoisin koko sydämestäni vaihtavan alaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kouluttautumaan opettajaksi, jos noin kovasti kadehdit opettajien "luontaisetuja". Näin vaka-alalla työskentelevänä voin myös kärjistäen todeta, että aika usein lastenhoitajilla on 1,5 tunnin kahvitunti keskellä päivää, ellei ole nukkarivuorossa. Kuka siinä sitten saa hengähtää ja kuka ei.
Varmaan ihan turhaan nyt reagoit tuollatavalla, eihän tuossa kerrottu kuin faktoja siitä, miten ammattinimikkeiden välillä työn rasittavuus ilmenee eri tavoin. Jos haluat auttaa työkaveriasi jaksamisessa, niin huolehdi että hän saa riittävästi taukoa työstä ja olla myös välillä tekemässä muitakin työtehtäviä kuin siellä lapsiryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinunlaistesi ihmisten toivoisin koko sydämestäni vaihtavan alaa.
Minunlaiseni ihmiset varmasti vaihtavatkin alaa, pois hullunmyllystä, jossa työntekijät omalla toiminnallaan vielä pahentaa tilannetta entisestään, toiveesi näyttää siis aika hyvin jo toteutuneen, on varmasti mukavaa, kun ei löydy riittävästi työntekijöitä? :)
Toivon, että tämä ala alkaisi hiljalleen täyttyä niistä todellisista ammattilaisista, joilla on vahva omanarvon- ja toisen työn arvostamisen tunne. Jotka ymmärtäisivät, että vaka-työssä on erilaisia työnkuva, erilailla palkattuja työntekijöitä, jotka ovat kouluttautuneet työhönsä eri suunnista ja "tasoilta", mutta jotka kaikki ovat ihmisinä EHDOTTOMAN SAMANARVOISIA. Ja että kaikki epäammatillinen ja -inhimillinen toisen kohtelu loppuisi. Aamen. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Miksi sinne opettajien palaveriin pitää väkisin päästä? Eikö voi ajatella, että opettajatkin kaipaavat edes joskus tilaisuutta puhua vain vertaistensa kesken. Ilman moniammatillisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Miksi sinne opettajien palaveriin pitää väkisin päästä? Eikö voi ajatella, että opettajatkin kaipaavat edes joskus tilaisuutta puhua vain vertaistensa kesken. Ilman moniammatillisuutta?
Ei voi ajatella, jos siellä ei "vain puhuta vertaisten kanssa" vaan tehdään päätöksiä jotka koskevat toista ammattiryhmää ja vaikuttavat heidän työhönkuvaansa ja työssäjaksamiseen. Opettajat eivät ole esihenkilöitä edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Miksi sinne opettajien palaveriin pitää väkisin päästä? Eikö voi ajatella, että opettajatkin kaipaavat edes joskus tilaisuutta puhua vain vertaistensa kesken. Ilman moniammatillisuutta?
Ei voi ajatella, jos siellä ei "vain puhuta vertaisten kanssa" vaan tehdään päätöksiä jotka koskevat toista ammattiryhmää ja vaikuttavat heidän työhönkuvaansa ja työssäjaksamiseen. Opettajat eivät ole esihenkilöitä edelleenkään.
Opettaja vastaa pedagogiasta siinä ryhmässä, silloin se todellakin on opettaja joka päättää miten opetetaan.
Hyvää mainosta varhaiskasvatukselle tämä ketju :D Tulkaa varhaiskasvatukseen töihin! Saatte mukavan hierarkisen aseman jolla ei ole minkäänlaista virallista pohjaa, saatte yhden kahvitauon, lakisääteinen ruokatauko mikä on kaikissa muissa työpaikoissa (paitsi kouluissa) on teiltä poistettu, ostatte itse omat työvaatteenne ja jos haluatte jotain muuta käyttää töissä kuin kirjoja joista puuttuu jokatoinen sivu, niin saatte ostaa itse työvälineennekin.
Mukavan vaihtelevaa työtä: Sisällä saatte kuunnella lasten huutoa, saatte olla järkkärinä kun opettaja pitää tuokiota ja opettaa lapsia, saatte pukea lapset ulos ja siellä ulkona jos yhtään seisotte niin tulee opettaja esihenkilö komentamaan, että alappas nyt ohjaamaan niitä lasten leikkejä ja yhtään et sitten juttele muiden kanssa siellä!
Lounaalla saat syödä halvemmalla talon ruokaa tai tuoda omat eväät, mutta työkaverit komentaa ettet saa syödä mitä haluat vaikka oletkin aikuinen ihminen ja omalla rahallasi ne omat ruokasi ostanut: Jos syöt pitsaa niin lapsille ei ruoka maistu ja se on sinun syytäsi. Pompit pöydästä jatkuvasti ylös antamaan lapsille lisää ruokaa.
Pitääkö käydä vessassa? Välttämättä et pääse ja jos hyvin käy, työkaveri kellottaa vessakäyntisi ja kommentoi sitä jos sinulla kesti liian pitkään. En ihmettelisi jos joku kyylä olisi vessan oven takana kuuntelemassa että pissaatko/kakkaatko oikeasti.
Sitten se nukkari, oi tuota ihanaa pikkutaukoa työpäivän lomassa kun kullannuput nukkua tuhisevat rauhassa: VÄÄRIN, Ernesti saa nukkua korkeintaan 20 minuuttia 46 sekuntia, Liisa ei saa missään nimessä nukahtaa selälleen, Pirkkoa ei saa pakottaa makoilemaan ja pysymään paikallaan ja Joosepin pitäisi nukkua päikkärit vaikka väkisin, mukana on tänään vielä Kirsti jolla ei ole diagnoosia, mutta joka tykkää hakata päätään seinään samalla huutaen täysillä Ukko Nooaa.
Tämän mukavan nukkariajan aikana pääset ehkä käymään 10 minuutin kahvitauolla kuuntelemassa kun työkaverit puhuu työasioista tai ehkäpä kahvihuoneessa on peräti ihan palaverikin menossa, 10 minuuti taukosi keskeytyy viisi kertaa, koska: Työkaveri haluaa tietää päästätkö heidät tiimipalaveriin, toinen työkaveri huikkaa että Kirstillä tuli pissat housuun, sitten tulee työkaveri huomauttamaan, että otitko viimeisen kupin kahvia, et sitten keittänyt lisää? ja yksi työkaveri utelee, että on luvattu vesisadetta, mennäänkö sitten iltapäivällä kuitenkin ulos?
Sitten kiirehdit sieltä tauolta pissoja pesemään ja hereillä olevia lapsia valvomaan, samalla kun opettaja on jossain suunnittelemassa ja työkaverisi pitää päästä myös käymään tauolla.
Sitten onkin kiva iltapäivä, kun yksi työntekijöistä lähtee kotiin klo 13.45 ja jäätte kahdestaan opettajan kanssa, joka ei ole vielä palannut suunnittelemasta. Pitäisi antaa lapsille välipala, huolehtia vessassakäynnit ja pukea ulos lapsille lämpimät vaatteet ja kuravaatteet siihen päälle: Yhdeltä sun toiselta puuttuu kumpparit, kurahousut ja Kirstillä ei ollut enää yhtään varapikkareitakaan jäljellä.
Vanhemmat hakee lapsiaan ja tottakai yhdellä sun toisella on jokin vaate hukassa missä ei ole nimeä ja meidän pitäisi heti paikalle etsiä se vaate, kun ilman sitä ei mitenkään pärjää kotona seuraavaan aamuun. Ernestin vanhemmat antavat palautetta, kun Ernestin oli annettu nukkua 21 minuuttia, eikä pidetty sovitusta unirajoitteesta kiinni.
Tervetuloa varhaiskasvatukseen :) Tästä puuttuu vielä palaverit, missä johtaja kertoo vanhemmilta saadusta palautteesta ja toruu kun on tehty työt huonosti ja oltu kahvitauolla liian pitkään ja muistuttaa, että ryhmissä on liian vähän lapsia jatkuvasti joten mitään valituksia kiireestä ei oteta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Miksi sinne opettajien palaveriin pitää väkisin päästä? Eikö voi ajatella, että opettajatkin kaipaavat edes joskus tilaisuutta puhua vain vertaistensa kesken. Ilman moniammatillisuutta?
Ei voi ajatella, jos siellä ei "vain puhuta vertaisten kanssa" vaan tehdään päätöksiä jotka koskevat toista ammattiryhmää ja vaikuttavat heidän työhönkuvaansa ja työssäjaksamiseen. Opettajat eivät ole esihenkilöitä edelleenkään.
Opettaja vastaa pedagogiasta siinä ryhmässä, silloin se todellakin on opettaja joka päättää miten opetetaan.
Päättää miten opetetaan, mutta ei päätä muiden tauoista esim. tai kiellä muita tekemästä heille määrättyjä muita töitä. Opettajat eivät ole esihenkilöitä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä itse kirjoitti:
Jos nyt oikein muistan on päiväkodeissa edelleenkin käytössä tuo hierarkia arvojärjestys näin arkisesti sanottuna.
No ehkä jossain osataan arvostaa koko henkilökuntaa. Kaippa tuota varhaiskasvatusta tarvitaan,mutta olisi mukavaa jos se vanha maalaisjärki otettaisinn välillä käyttöön.
Tuntuu aika useasti,että jonkun oppikirjan mukaan mennään, kuitenkin lapsia on monenlaisia ei kaikki ole miltä näyttää.Harmittavaa tietenkin on jos ryhmissä on paljon maahanmuutto taustaisia ,jotka vaativat enemmän huomiota moniin ongelmiinsa .
Eli stemppiä hoitajille ,siivoojille keittiöhenkilökunnalle.
Minusta tämä hierarkia on korostunut ihan lähivuosina, toki eri työnkuvat on aina olleet, mutta ei niitä ole sillä tavalla korostettu kuin mitä nykyään. Nykyään tuntuu ainakin meillä olevan, että lastenhoitajat hiljennetään ihan täysin, osalla opettajista on asenne lastenhoitajia kohtaan, että ovat näiden esihenkilöitä (mikä ei todellakaan ole asianlaita), komentelevat ja jos lastenhoitaja sanoo omia mielipiteitään tähän suhtaudutaan tuikeasti. Toki ei kaikilla opettajilla ole näin, mutta osalla on kyllä.
Myöskin esihenkilö ottaa yleensä opettajien puolen jos jotain riitaa on, ihan kuin pedagoginen vastuu tarkoittaisi opettajan olevan kaikessa oikeassa, osa opettajista myös mielellään hyödyntää tätä tukea (onneksi ei kuitenkaan kaikki). Opettajilla on oma palaverinsa jossa päättävät keskenään asioista lastenhoitajien ylitse: Pedapalaverissa puhutuista ja sovituista asioista ei edes kerrota lastenhoitajille tai jos siellä jotain sovitaan, se sovittu vain ilmoitetaan hoitajille ja ne sovitut asiat vaikuttavat toisinaan hyvinkin voimakkaasti lastenhoitajien työnkuvaan.
Eiköhän kaikilla aloilla akateemisten palaverit ole ihan akateemisten kesken ja lopputulemat ovat ilmoitusluonteisia. Kyllä ne lääkäritkin keskenään pähkivät samoin sossut asiat halki. Ei siitä mitään tule ellei ole mahdollisuutta puhua ihan vain niiden samoin koulutettujen kesken.
Lääkärit eivät kuitenkaan palavereissaan voi vaikuttaa esim. siihen milloin hoitajat pitää taukoja tai saako hoitaja hoitaa työtehtäviään koneella vai pitääkö olla koko työpäivä kiinni potilaissa tai muutenkaan eivät palavereissaan palaveeraa hoitajista, vaan niistä potilaista.
Sairaalamaailma poikkeaa myöskin siinä, ettei sairaalassa ole ihan hirveästi sellaista luovaa toimintaa, esim. ennen porukalla mietittiin mitä tehdään kevätjuhlissa jne. toki opettajilla oli se pedagoginen vastuu silloinkin, mutta yhdessä silti suunniteltiin. Nykyään lastenhoitajat jätetään tästä ulkopuolelle ja opettajat yhdessä päättävät siellä omassa palaverissaan näistä ja vain ilmoittavat lastenhoitajille, että nyt on sovittu näin.
Hierarkia on jopa voimakkaampaa kuin sairaaloissa ja monissa kohdin täysin perusteetontakin: Ero sairaalassa on aika selvä kun lääkäri mm. diagnosoi, hoitajat tekee havaintoja, mutta ei ne lääkärit siellä yleisesti puutu vahvasti siihen, miten hoitajat työnsä tekee vaan luottavat näiden ammattitaitoon. Ei pidä unohtaa, ettei varhaiskasvatuksen opettajat ole millään lailla verrannollisia lääkäreihin, jotain kertoo sekin, että aika monessa paikassa lastenhoitajat hoitaa ne opettajan hommatkin: Aika jännä että yhtäkkiä se hoitaja onkin sitten kelvollinen siihen hommaan ja niihin suljettuihin pedapalavereihinkin, eipä taitaisi sairaalamaailmassa hoitaja korvata lääkäriä noinvain.
Miksi sinne opettajien palaveriin pitää väkisin päästä? Eikö voi ajatella, että opettajatkin kaipaavat edes joskus tilaisuutta puhua vain vertaistensa kesken. Ilman moniammatillisuutta?
Ei voi ajatella, jos siellä ei "vain puhuta vertaisten kanssa" vaan tehdään päätöksiä jotka koskevat toista ammattiryhmää ja vaikuttavat heidän työhönkuvaansa ja työssäjaksamiseen. Opettajat eivät ole esihenkilöitä edelleenkään.
Opettaja vastaa pedagogiasta siinä ryhmässä, silloin se todellakin on opettaja joka päättää miten opetetaan.
Päättää miten opetetaan, mutta ei päätä muiden tauoista esim. tai kiellä muita tekemästä heille määrättyjä muita töitä. Opettajat eivät ole esihenkilöitä, piste.
Siellä opettajien palaverissa puhutaan siitä opetuksesta ja sulla ei ole siihen mitään lisättävää. Teet niitä omia hommiasi vaan.
Sepä rauhallista kun kahdella hoitajalla reilusti yli kymmenen dementikkoa iltavuorossa hoidettavana, siirrettävänä ja syötettävänä ja lääkehoito ja muut metkut siihen päälle. Yövuorossa yksi joka saattaa hoitaa koko kaksikerroksisen palvelutalon.