Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Kohtuu rennolla mielellä, nyt kun on päättänyt olla huono lastenhoitaja, niin jonkinlainen kivi on vierähtänyt sydämeltä pois: Jos nyt jää paperihommat tekemättä ja keskustelut pitämättä ja palavereissa käymättä, niin se on sivuseikka, keskityn lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, jätän ylimääräisten homman tekemisen, tehköön joku muu jos kokee jaksavansa/velvollisuudekseen.

Joten oikeastaan aika ilolla odotan huomista vaikken viikonloppuvapaalla ollutkaan :)

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Aika samalla mielellä kuin useimmat lapsetkin. Ei haluta mennä, hengitys tihentyy, huonosti nukuttu yö takana, verenpaine nousussa, vatsaan sattuu, itkettää ja kiukuttaa.

Osalla vanhemmista lapsista päiväkodissa on joku kaveri, jonka läsnäolo ja kenties mahdollisuus olla edes hetki yhdessä päivän aikana laastari oloa hieman. Monella työntekijällä, tosin lapsellakin, ei ole kaveria päiväkodissa. On ivallisia, kylmiä, huutavia ja kieroja kiusaajia, mykkäkoulua, yksinjättäjiä, syyllistäjiä ja haukkujia. Johtaja ei puutu näihin eivätkä kasvattajat lasten kiusaamiseen. Ei taideta enää ehtiä, välittää, kyetä, osata. Who cares.

Hyppäät kuitenkin siellä täällä muissa ryhmissä "paikkaamassa" ja "auttamassa" koko päivän, viikon, kuukauden, vuoden. Milloin missäkin tarvitaan. Turhaa suunnitellaan varhaiskasvatustoimintaa, kun mikään siitä ei toteudu. 1.8. alkaneella kaudella on tiimissäni ollut kaikki siihen palkatut vakituiset työntekijät yhtä aikaa paikalla 2 työpäivänä. Silloinkin osan tunneista muissa ryhmissä, mutta töissä silti. Tänään ei ole. Eikä varmaan loppuviikolla. Lapset kyllä ovat, kaikki 21, 0-5v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Kohtuu rennolla mielellä, nyt kun on päättänyt olla huono lastenhoitaja, niin jonkinlainen kivi on vierähtänyt sydämeltä pois: Jos nyt jää paperihommat tekemättä ja keskustelut pitämättä ja palavereissa käymättä, niin se on sivuseikka, keskityn lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, jätän ylimääräisten homman tekemisen, tehköön joku muu jos kokee jaksavansa/velvollisuudekseen.

Joten oikeastaan aika ilolla odotan huomista vaikken viikonloppuvapaalla ollutkaan :)

Jos keskityt lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, on vaarana olla kaikkea muuta kuin huono hoitaja : )

Mikä tämä työvaatejuttu on? Meillä työnantajan puolesta saa sisä aatteet,mutta onko tuossa kyse ulkovaatteista?

Mun mies sanoi aamulla, että hänelle on tulossa helvetillinen viikko töissä. Mä mietin, että mulla niitä on aika usein, mutta en sitten sanonut mitään 😂

t. Varhaiskasvatuksen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Mun mies sanoi aamulla, että hänelle on tulossa helvetillinen viikko töissä. Mä mietin, että mulla niitä on aika usein, mutta en sitten sanonut mitään 😂

t. Varhaiskasvatuksen opettaja

Hyvä ettet sanonut. Olisit näyttäytynyt ihan amätööripuuhastelijana, joka ei edes lapsia osaa hoitaa...anteeksi, opettaa.

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä, vaan oppia ikä kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies sanoi aamulla, että hänelle on tulossa helvetillinen viikko töissä. Mä mietin, että mulla niitä on aika usein, mutta en sitten sanonut mitään 😂

t. Varhaiskasvatuksen opettaja

No, meillä mies kyllä tietää oikein hyvin alan ja työni miinukset ja päivien raskaudet yms, hän toivottaa joka aamu jaksamista ja tsemppiä työpäivään. Itse tekee etänä töitä nauttien kotiterassin auvosta ja rauhasta, syöden rauhassa, käyden wcssä rauhassa, katkaisten työpvän n.10km lenkkiin tai tennistuntiin jne.

Jos vakityöntekijöillä on rankkaa, mieti miten sijaisella menee, kun pompotetaan paikasta toiseen. Karsee ala!

Vierailija kirjoitti:

Eli siis tuo mitä tässä tarkoitetaan, että super ei laita varhaiskasvatusta lakkoon, johtuu puhtaasti siitä, että super keskittää voimansa paljon haavoittuvampiin kohtiin: Ne sairaalat lakkoilee kuitenkin myös meidän varhaiskasvatuksen puolesta, tämä on useissa superin palavereissa moneen kertaan selitetty asia.

Ja sen vuoksi katson ensin, mitä super saa aikaan ja harmi kyllä jos saa aikaan jotakin, että loikkaritkin siitä hyötyy, heti hylätään kun kilpailevalla liitolla on tarjolla "viikon ylimääräinen loma" (suora lainaus työpaikkani JHL:n jäsenten puheista).

Superilla ei jostain syystä ymmärretty, että varhaiskasvatuksessa olisi voitu lakkoilla myös sairaanhoidon puolesta. Olisihan sillä ollut vaikutusta myös terveydenhuoltoon, kun päiväkodit yksinkertaisesti olisi suljettu kokonaan, niin kriittisillä aloilla työskentelevät vanhemmat olisivat joutuneet jäämään kotiin pakottavista perhesyistä. Tämä olisi laittanut työnantajapuolen ahtaalle niin vakassa kuin sotella.

Vierailija kirjoitti:

Jos vakityöntekijöillä on rankkaa, mieti miten sijaisella menee, kun pompotetaan paikasta toiseen. Karsee ala!

Kyllä! Ovat työpaikan sylkykuppeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Kohtuu rennolla mielellä, nyt kun on päättänyt olla huono lastenhoitaja, niin jonkinlainen kivi on vierähtänyt sydämeltä pois: Jos nyt jää paperihommat tekemättä ja keskustelut pitämättä ja palavereissa käymättä, niin se on sivuseikka, keskityn lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, jätän ylimääräisten homman tekemisen, tehköön joku muu jos kokee jaksavansa/velvollisuudekseen.

Joten oikeastaan aika ilolla odotan huomista vaikken viikonloppuvapaalla ollutkaan :)

Jos keskityt lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, on vaarana olla kaikkea muuta kuin huono hoitaja : )

Riippuu keneltä kysyy: Työkaverit ei varmasti arvosta, kun kokevat, että heidän pitää sitten tehdä (minusta ei pidä, jätetään vaan tekemättä ja katsotaan mitä tapahtuu, tuskin tapahtuu mitään), eikä ainakaan esihenkilön mielestä, ku en suostu enää hänen työtaakkaansa kivasti keventämään muun työn ohessa.

Toki niiden tärkeimpien mielestä varmasti saatankin tulla huippuhoitajaksi: Lasten nimittäin ja pitääkin yrittää keskittyä nimenomaan lasten antamaan palautteeseen: Monta halausta tuli tänäänkin saatua ja jopa pusu poskelle ja töihin kun menin, sieltä tuli iloisia pikkuihmisiä vastaan tervehtimään <3

Kirjassa "Kato mua", joka lanseerattiin ulos juuri ennen varhaiskasvatusuudistusta, solvataan ponnekkaasti koko kirjan mitalta päiväkotien sosionomitaustaisia opettajia ja lastenhoitajia. Tätä ketjua luettuani on vaikea samaistua kirjoittajan (profiloi itsensä tutkijaksi ja yo-lehtoriksi) asenne- ja ajatusmaailmaan.

Kirjassa väitetään, että kaikki korjaantuisi, kun päiväkodeissa olisi opettajina vain kasvatustieteen kandeja ja maistereita, eli tieteellisen tutkimuksen tekemiseen suuntautuvalla pohjakoulutuksella pätevöityneitä henkilöitä. Kirjan mukaan muut ammattiryhmät päiväkodeissa (etenkin sosiologiaan ja erityistarpeiden ymmärtämiseen koulutuksen saaneet sosionomit /sosiaalikasvattajat), eli moninaisuus ajattelussa ja toiminnassa, sotkevat tuon agendan.

Kirjassa esitetään, että perustettaisiin päiväkoteja, joissa on vain yliopistosta valmistuneita varhaiskasvatuksen opettajia (ja yksi hoitaja per ryhmä mahdollistamassa opettajien työ, hoitamalla ne peput, sängyt, siistimiset, hoivaamiset, lääkkeet, pukemiset, suihkuttelu, avustaminen siellä missä opettajat apua tarvitsevat). Kirjan mukaan sosionomitaustaiset opettajat ja lastenhoitajat voisivat sitten perustaa omia päiväkotejaan, joissa "ei tehdä mitään" vaan vain leikitään, sylitellään, syödään, nukutaan, piirrellään, katsellaan ja kuunnellaan kirjoja, ulkoillaan pihalla ja retkellä, elellään lapsuutta muiden lasten ja hoitavien kasvattajien kanssa.

Tämä ketju antaa ymmärtää, että vastoin em. kirjan profetiaa tuollaisille moninaisen hoivan, kasvatuksen, leikin ja vähemmän byrokraattisen mallin päiväkodeille olisi kysyntää sekä lasten, heidän vanhempiensa että henkilökunnan taholta. Lapsuus ennen esikouluikää halutaankin nähdä mielikuvituksen ja pehmeiden arvojen kautta (lastenhoitajien ja sosionomien opiskelemien tieteenalojen ja käytäntöjen ydintä). Ei se poissulje mahdollisuutta toivottaa työyhteisöön tervetulleeksi tieteilijäkin, yhdeksi osaksi yhteistyötä, yhdeksi tavaksi osallistua ja olla olemassa, eli kasvaa moninaisuudessa ja yhteisössä, joka jo rakenteellisesti ilmentää tasa-arvoa.

Sen sijaan, että jokaisesta helsinkiläisestä päiväkodista löytyy "Kato mua" - kirja jatkoniteineen, soisi niistä löytyvän eettisesti kestävä yhteisö itsensä tasa-arvoiseksi kokevia, toisistaan reilusti poikkeavia toimijoita, lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Ja kestävän kehityksen tunnelma.

Työttömiä ei voi siirtää, ei ole sellaista lakia. Helsinki on aiheuttanut työntekijäpulan ihan itse nostamalla asuntojen hinnat ja vuokrat korkeiksi.

Myöskään kotihoitajia ei tule riittämään eläkeläisille. Saadakseen hoitoa eläkeläiset joutuvat muuttamaan muualle Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Kohtuu rennolla mielellä, nyt kun on päättänyt olla huono lastenhoitaja, niin jonkinlainen kivi on vierähtänyt sydämeltä pois: Jos nyt jää paperihommat tekemättä ja keskustelut pitämättä ja palavereissa käymättä, niin se on sivuseikka, keskityn lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, jätän ylimääräisten homman tekemisen, tehköön joku muu jos kokee jaksavansa/velvollisuudekseen.

Joten oikeastaan aika ilolla odotan huomista vaikken viikonloppuvapaalla ollutkaan :)

Jos keskityt lapsiin ja heidän tarpeisiinsa, on vaarana olla kaikkea muuta kuin huono hoitaja : )

Riippuu keneltä kysyy: Työkaverit ei varmasti arvosta, kun kokevat, että heidän pitää sitten tehdä (minusta ei pidä, jätetään vaan tekemättä ja katsotaan mitä tapahtuu, tuskin tapahtuu mitään), eikä ainakaan esihenkilön mielestä, ku en suostu enää hänen työtaakkaansa kivasti keventämään muun työn ohessa.

Toki niiden tärkeimpien mielestä varmasti saatankin tulla huippuhoitajaksi: Lasten nimittäin ja pitääkin yrittää keskittyä nimenomaan lasten antamaan palautteeseen: Monta halausta tuli tänäänkin saatua ja jopa pusu poskelle ja töihin kun menin, sieltä tuli iloisia pikkuihmisiä vastaan tervehtimään <3

Sähän oot lastenhoitotyön ytimessä! Ja lapsilta tuleva palaute on parasta. Kerro ihmeessä, miten muutosprojektisi etenee ja onnistuu. Tuliko läänintarkastaja, selasi mapit ja asiakirjat, ja kauhukseen huomasi jonkun rastin puuttuvan ruudukosta? Tai pomo pani merkille, ettet ilmestynyt johonkin pilipali-palaveriin.

Riskinä on lähinnä se, etteivät omat tiimikaverit ymmärrä, valittavat ja kantelevat johtajalle jne. Jos tiiminä pääsette samalle kartalle siitä, mikä on tärkeää ja mistä voi tinkiä, varhaiskasvatuksesta voi jopa nauttia.

Nimim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Kirjassa "Kato mua", joka lanseerattiin ulos juuri ennen varhaiskasvatusuudistusta, solvataan ponnekkaasti koko kirjan mitalta päiväkotien sosionomitaustaisia opettajia ja lastenhoitajia. Tätä ketjua luettuani on vaikea samaistua kirjoittajan (profiloi itsensä tutkijaksi ja yo-lehtoriksi) asenne- ja ajatusmaailmaan.

Kirjassa väitetään, että kaikki korjaantuisi, kun päiväkodeissa olisi opettajina vain kasvatustieteen kandeja ja maistereita, eli tieteellisen tutkimuksen tekemiseen suuntautuvalla pohjakoulutuksella pätevöityneitä henkilöitä. Kirjan mukaan muut ammattiryhmät päiväkodeissa (etenkin sosiologiaan ja erityistarpeiden ymmärtämiseen koulutuksen saaneet sosionomit /sosiaalikasvattajat), eli moninaisuus ajattelussa ja toiminnassa, sotkevat tuon agendan.

Kirjassa esitetään, että perustettaisiin päiväkoteja, joissa on vain yliopistosta valmistuneita varhaiskasvatuksen opettajia (ja yksi hoitaja per ryhmä mahdollistamassa opettajien työ, hoitamalla ne peput, sängyt, siistimiset, hoivaamiset, lääkkeet, pukemiset, suihkuttelu, avustaminen siellä missä opettajat apua tarvitsevat). Kirjan mukaan sosionomitaustaiset opettajat ja lastenhoitajat voisivat sitten perustaa omia päiväkotejaan, joissa "ei tehdä mitään" vaan vain leikitään, sylitellään, syödään, nukutaan, piirrellään, katsellaan ja kuunnellaan kirjoja, ulkoillaan pihalla ja retkellä, elellään lapsuutta muiden lasten ja hoitavien kasvattajien kanssa.

Tämä ketju antaa ymmärtää, että vastoin em. kirjan profetiaa tuollaisille moninaisen hoivan, kasvatuksen, leikin ja vähemmän byrokraattisen mallin päiväkodeille olisi kysyntää sekä lasten, heidän vanhempiensa että henkilökunnan taholta. Lapsuus ennen esikouluikää halutaankin nähdä mielikuvituksen ja pehmeiden arvojen kautta (lastenhoitajien ja sosionomien opiskelemien tieteenalojen ja käytäntöjen ydintä). Ei se poissulje mahdollisuutta toivottaa työyhteisöön tervetulleeksi tieteilijäkin, yhdeksi osaksi yhteistyötä, yhdeksi tavaksi osallistua ja olla olemassa, eli kasvaa moninaisuudessa ja yhteisössä, joka jo rakenteellisesti ilmentää tasa-arvoa.

Sen sijaan, että jokaisesta helsinkiläisestä päiväkodista löytyy "Kato mua" - kirja jatkoniteineen, soisi niistä löytyvän eettisesti kestävä yhteisö itsensä tasa-arvoiseksi kokevia, toisistaan reilusti poikkeavia toimijoita, lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Ja kestävän kehityksen tunnelma.

Toi on totta. Kasvatustieteessä itsekriittisyys olisi tärkeää, mutta käytännössä ontuu pahasti, sekä käytännön kentillä että ns. tutkimuksessa ja opetuksessa. Ennalta-arvattavia tuloksia lähdetään hakemaan ja "todistamaan", vastaavia opinnäytetöitä hyväksytään hyvilläkin arvosanoilla. Edellä kuvattu kirja on kyllä pamfletti, eikä tieteellinen julkaisu.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Aika samalla mielellä kuin useimmat lapsetkin. Ei haluta mennä, hengitys tihentyy, huonosti nukuttu yö takana, verenpaine nousussa, vatsaan sattuu, itkettää ja kiukuttaa.

Osalla vanhemmista lapsista päiväkodissa on joku kaveri, jonka läsnäolo ja kenties mahdollisuus olla edes hetki yhdessä päivän aikana laastari oloa hieman. Monella työntekijällä, tosin lapsellakin, ei ole kaveria päiväkodissa. On ivallisia, kylmiä, huutavia ja kieroja kiusaajia, mykkäkoulua, yksinjättäjiä, syyllistäjiä ja haukkujia. Johtaja ei puutu näihin eivätkä kasvattajat lasten kiusaamiseen. Ei taideta enää ehtiä, välittää, kyetä, osata. Who cares.

Hyppäät kuitenkin siellä täällä muissa ryhmissä "paikkaamassa" ja "auttamassa" koko päivän, viikon, kuukauden, vuoden. Milloin missäkin tarvitaan. Turhaa suunnitellaan varhaiskasvatustoimintaa, kun mikään siitä ei toteudu. 1.8. alkaneella kaudella on tiimissäni ollut kaikki siihen palkatut vakituiset työntekijät yhtä aikaa paikalla 2 työpäivänä. Silloinkin osan tunneista muissa ryhmissä, mutta töissä silti. Tänään ei ole. Eikä varmaan loppuviikolla. Lapset kyllä ovat, kaikki 21, 0-5v.

Mut hei, sulla on sentään tiimi , mulla ei ole ja pian on 9 alle 3v ryhmässä. Olen ainoa aikuinen ja samalla pientenpäästä jokapäivä hyppyytetään toiseen ryhmään paikkaamaan. Ei tarvi suunnitella meilläkään suuria eikä mun välittää pedagogiikasta,vasuista jne kun en edes näe lapsiani ja muutenkaan en pysty toimintaa toteuttamaan. Todella turhauttavaa ja rassaavaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Aika samalla mielellä kuin useimmat lapsetkin. Ei haluta mennä, hengitys tihentyy, huonosti nukuttu yö takana, verenpaine nousussa, vatsaan sattuu, itkettää ja kiukuttaa.

Osalla vanhemmista lapsista päiväkodissa on joku kaveri, jonka läsnäolo ja kenties mahdollisuus olla edes hetki yhdessä päivän aikana laastari oloa hieman. Monella työntekijällä, tosin lapsellakin, ei ole kaveria päiväkodissa. On ivallisia, kylmiä, huutavia ja kieroja kiusaajia, mykkäkoulua, yksinjättäjiä, syyllistäjiä ja haukkujia. Johtaja ei puutu näihin eivätkä kasvattajat lasten kiusaamiseen. Ei taideta enää ehtiä, välittää, kyetä, osata. Who cares.

Hyppäät kuitenkin siellä täällä muissa ryhmissä "paikkaamassa" ja "auttamassa" koko päivän, viikon, kuukauden, vuoden. Milloin missäkin tarvitaan. Turhaa suunnitellaan varhaiskasvatustoimintaa, kun mikään siitä ei toteudu. 1.8. alkaneella kaudella on tiimissäni ollut kaikki siihen palkatut vakituiset työntekijät yhtä aikaa paikalla 2 työpäivänä. Silloinkin osan tunneista muissa ryhmissä, mutta töissä silti. Tänään ei ole. Eikä varmaan loppuviikolla. Lapset kyllä ovat, kaikki 21, 0-5v.

Mut hei, sulla on sentään tiimi , mulla ei ole ja pian on 9 alle 3v ryhmässä. Olen ainoa aikuinen ja samalla pientenpäästä jokapäivä hyppyytetään toiseen ryhmään paikkaamaan. Ei tarvi suunnitella meilläkään suuria eikä mun välittää pedagogiikasta,vasuista jne kun en edes näe lapsiani ja muutenkaan en pysty toimintaa toteuttamaan. Todella turhauttavaa ja rassaavaa .

Miten joku voi hoitaa 9 lasta iältään 0, 1 tai 2 vuotta ihan yksin?? Nehän laittaa kaiken suuhun, kaatuilee, kiipeilee, menee kaikki eri suuntiin, itkee paljon ja kakkii koko ajan, ruokailussakin tarvitsevat kaikki vielä apua ja nukkumaan mennessä, pukiessa, riisuessa, kävellessä... koko ajan ja kaikessa. Kuulostaa lastensuojeluasialta, pitää ilmoittaa, että siellä lapset jätetään tuollaisen toiminnan ja resurssipulan armoille. Lain mukaan pitää olla yli kaksi kasvattajaa tuossa ryhmässä. Kuka niiden lasten kanssa silloin on, kun se yksi ja ainoa kasvattaja ei ole vielä tullut töihin tai on jo lähtenyt kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä vakalaiset uuteen viikkoon?

Aika samalla mielellä kuin useimmat lapsetkin. Ei haluta mennä, hengitys tihentyy, huonosti nukuttu yö takana, verenpaine nousussa, vatsaan sattuu, itkettää ja kiukuttaa.

Osalla vanhemmista lapsista päiväkodissa on joku kaveri, jonka läsnäolo ja kenties mahdollisuus olla edes hetki yhdessä päivän aikana laastari oloa hieman. Monella työntekijällä, tosin lapsellakin, ei ole kaveria päiväkodissa. On ivallisia, kylmiä, huutavia ja kieroja kiusaajia, mykkäkoulua, yksinjättäjiä, syyllistäjiä ja haukkujia. Johtaja ei puutu näihin eivätkä kasvattajat lasten kiusaamiseen. Ei taideta enää ehtiä, välittää, kyetä, osata. Who cares.

Hyppäät kuitenkin siellä täällä muissa ryhmissä "paikkaamassa" ja "auttamassa" koko päivän, viikon, kuukauden, vuoden. Milloin missäkin tarvitaan. Turhaa suunnitellaan varhaiskasvatustoimintaa, kun mikään siitä ei toteudu. 1.8. alkaneella kaudella on tiimissäni ollut kaikki siihen palkatut vakituiset työntekijät yhtä aikaa paikalla 2 työpäivänä. Silloinkin osan tunneista muissa ryhmissä, mutta töissä silti. Tänään ei ole. Eikä varmaan loppuviikolla. Lapset kyllä ovat, kaikki 21, 0-5v.

Mut hei, sulla on sentään tiimi , mulla ei ole ja pian on 9 alle 3v ryhmässä. Olen ainoa aikuinen ja samalla pientenpäästä jokapäivä hyppyytetään toiseen ryhmään paikkaamaan. Ei tarvi suunnitella meilläkään suuria eikä mun välittää pedagogiikasta,vasuista jne kun en edes näe lapsiani ja muutenkaan en pysty toimintaa toteuttamaan. Todella turhauttavaa ja rassaavaa .

Miten joku voi hoitaa 9 lasta iältään 0, 1 tai 2 vuotta ihan yksin?? Nehän laittaa kaiken suuhun, kaatuilee, kiipeilee, menee kaikki eri suuntiin, itkee paljon ja kakkii koko ajan, ruokailussakin tarvitsevat kaikki vielä apua ja nukkumaan mennessä, pukiessa, riisuessa, kävellessä... koko ajan ja kaikessa. Kuulostaa lastensuojeluasialta, pitää ilmoittaa, että siellä lapset jätetään tuollaisen toiminnan ja resurssipulan armoille. Lain mukaan pitää olla yli kaksi kasvattajaa tuossa ryhmässä. Kuka niiden lasten kanssa silloin on, kun se yksi ja ainoa kasvattaja ei ole vielä tullut töihin tai on jo lähtenyt kotiin?

Ne onkin tungettu naapuriryhmän sekaan. Muttaettä ryhmäni tällähetkellä ei pyöri ja naapurit joutuvat joustamaan myös kohtuuttomasti.