Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

 "Onko kokemuksia Norlandian päiväkodeista? Onko vaihtuvuus suurta sielläkin?

Olin 2 kuukautta Norlandiassa ja siivous, keittiön kunnossapito ja ruokien esillelaitto ym. kuuluivat työnkuvaan. Aivan jäätävän kamala paikka😨"

Ai kamala! Sen perustyön lisäksi vielä nuokin kuuluu työhön. Siitä varhaiskasvatuksesta on laatu kaukana."

Toihan alkaa olla ihan peussettiä yksityisillä, että hoitsut jynssää siellä tukkoon menneitä veskinpönntöjä ja imuroi ja pyyhkii lattioita , sekä toimittaa ruokapuoltakin kuka nyt ehtii ? Kivaa säästöä kun porukka vielä suostuu tohon, niin ei tarvi päiväkodin esimiehen hätäillä jos ei talousapulaista/päiväkotiapulaista hygieniapasseineen muka heti löydy (surkealla palkalla koska joutuu myös "tarvittaessa" lapsia hoitamaan siinä kaiken muun ohella)...???

Onko näin?

Totta kai on. He tekevät maksimaalista voittoa!

Onko kenelläkään sellainen olo, että varhaiskasvatus ei enää huuda hätähuutoa resurssipulan, huonon palkkauksen, työuupumuksen tai minkään muunkaan asian vuoksi? Onko nyt niin, että asiat on saatu kuntoon ja kaikki on hyvin? Onko varhaiskasvatuksesta tullut viimein käytännössäkin sulavaa, kivaa ja kaikkia osapuolia ilahduttavaa, leikin, laulun ja fiksun tekemisen mahdollistavaa, huippu-unelmaa? Vai eikö siellä enää ole ketään, joka vastaisi? Vai onko henkilöstölle sanottu, ettei asiasta saa missään somessa puhua?

Mitä se hyödyttää? Opetellaan taas tulemaan toimeen niillä resursseilla mitä on ja toivotaan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se hyödyttää? Opetellaan taas tulemaan toimeen niillä resursseilla mitä on ja toivotaan parasta.

Niinpä. Oma oloni ollut asioiden suhteen jo vuosien ajan täysin toivoton. Ja vielä olisi eläkeikään vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään sellainen olo, että varhaiskasvatus ei enää huuda hätähuutoa resurssipulan, huonon palkkauksen, työuupumuksen tai minkään muunkaan asian vuoksi? Onko nyt niin, että asiat on saatu kuntoon ja kaikki on hyvin? Onko varhaiskasvatuksesta tullut viimein käytännössäkin sulavaa, kivaa ja kaikkia osapuolia ilahduttavaa, leikin, laulun ja fiksun tekemisen mahdollistavaa, huippu-unelmaa? Vai eikö siellä enää ole ketään, joka vastaisi? Vai onko henkilöstölle sanottu, ettei asiasta saa missään somessa puhua?

Ollaan oltu kesälomalla, että jaksaisi taas ensi viikolla tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuon muuten kehitti että ryhmässä oltava 2 opettajaa ja 1 hoitaja?

Ihan absurdia käytännössä.

Pahimmillaan 2 opettajaa palaveeraa pedagogisista ratkaisuista "kollegojen kesken toimistossa"  ja hoitaja tekee käytännön työt?

Kertokaa kokemuksia tästä järjestelystä, kiitos.

Joku kehitti joka ei tajua että opettajia on todella vaikea saada edes yhtä /ryhmä, ei taatusti löydy kahta. Johan itsellänikin oli jopa 6kk opettaja tiimissä ja elokuun jälkeen ei yhtäkään. Talossa nyt jo 3 opettajan vajaus kun toimintakausi alkamassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään sellainen olo, että varhaiskasvatus ei enää huuda hätähuutoa resurssipulan, huonon palkkauksen, työuupumuksen tai minkään muunkaan asian vuoksi? Onko nyt niin, että asiat on saatu kuntoon ja kaikki on hyvin? Onko varhaiskasvatuksesta tullut viimein käytännössäkin sulavaa, kivaa ja kaikkia osapuolia ilahduttavaa, leikin, laulun ja fiksun tekemisen mahdollistavaa, huippu-unelmaa? Vai eikö siellä enää ole ketään, joka vastaisi? Vai onko henkilöstölle sanottu, ettei asiasta saa missään somessa puhua?

Näin on. Turha valitus on menneen talven lumia. Sillä yritettiin vain saada lisää palkkaa. Ja olihan se hätähuuto, mutta ei koko totuus. Ehdotan radikaalia strategian vaihdosta: keskittyminen laadukkaaseen työhön ja turhien saikkujen ja kitinöiden unohtaminen. Työhyvinvointi kohenee, työvoiman saanti paranee ja sitten kehtaa palkkaakin pyytää!

Kunpa useampi varhaiskasvattaja tajuaisi tämän. (Tosin en usko, että tämä on mahdollista yksityisissä bisnespäiväkodeissa, siellä on muut arvot. Sen sijaan perushyvissä kunnallisissa ja pienissä voittoa tavoittelemattomissa yksityisissä on :)

T. Työstään nauttiva varhaiskasvattaja

Meidän talossa olisi 10 vakaopettajalle duunipaikka ja heitä on 7kpl+1 melkein valmis. Tai siis vaka sosionomeja+vakaopettajia 50/50.

Mutta alkuvuodesta heistä jää 2 eläkkeelle ja 1 muuten pois n.2-3v ajaksi, siinäpä sitä sitten ollaan, senkin asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään sellainen olo, että varhaiskasvatus ei enää huuda hätähuutoa resurssipulan, huonon palkkauksen, työuupumuksen tai minkään muunkaan asian vuoksi? Onko nyt niin, että asiat on saatu kuntoon ja kaikki on hyvin? Onko varhaiskasvatuksesta tullut viimein käytännössäkin sulavaa, kivaa ja kaikkia osapuolia ilahduttavaa, leikin, laulun ja fiksun tekemisen mahdollistavaa, huippu-unelmaa? Vai eikö siellä enää ole ketään, joka vastaisi? Vai onko henkilöstölle sanottu, ettei asiasta saa missään somessa puhua?

Eiköhän some-hiljaiselo johdu ihan vain siitä, että henkilöstö on ollut tässä kesän ajan ansaitulla lomallaan...

Mikään ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa olisi 10 vakaopettajalle duunipaikka ja heitä on 7kpl+1 melkein valmis. Tai siis vaka sosionomeja+vakaopettajia 50/50.

Mutta alkuvuodesta heistä jää 2 eläkkeelle ja 1 muuten pois n.2-3v ajaksi, siinäpä sitä sitten ollaan, senkin asian suhteen.

Lähdin pois sellaisesta yksiköstä, jossa muodollisesti päteviä vakaopettajia olisi tullut olla 16, mutta oli enää lähtiessäni 6. (silloin siis 5). Joitakin opettajan paikkoja täyttämään kirjattiin ns. työsopimuksella vanhimmasta päästä (vakakielellä "kokenut") lastenhoitajia eli käytännössä vuosikymmeniä sitten valmistuneita päivähoitajia ja terveyspuolen lastenhoitajia, jokunen tämän vuosituhannen puolella valmistunut lähihoitajakin.

Osa paikoista on yhä täyttämättä. Lastenhoitajat eivät riitä ja osa, joka on jo kokeillut open pestissä sooloilua on todennut, ettei homma onnistu ilman omaa osaamista opettajan työhön ja ylipäätään työntekijän omien tietojen ja taitojen päivitystä 2020-luvun ideologiaan, ajatteluun ja vaatimuksiin vastaavaksi. 5 vakahoitajaa yhdeksästätoista hoitajasta tuossa yksikössä on hakeutunut Avoimen yliopiston iltakursseille opiskelemaan varhaiskasvatuksen perusteita 25 op omalla ajallaan ja kustannuksellaan. Ajatuksena on hakea perusteiden suorittamisen jälkeen monimuotokoulutukseen ja jos pääsee sisään kouluttautua työn ohessa kasvatustieteen kandiksi (180 op) suuntautumisenaan varhaiskasvatuksen opettaja. Eli lakisääteiseen minimipätevyyteen vakaopettajan tehtävään.

Tuo osoittaa ihailtavaa motivaatiota tai surullista hyväksikäytön kohteeksi joutumista työntekijän taholta. Samalla työnantajapuolen vastenmielisen huonon johtamistavan tulosta. Lyhytnäköinen henkilöstön koulutustaustojen (lähihoitaja/sosionomi/Kk) arvottaminen ja hierarkisointi, manipulointi ja keskinäinen riitauttaminen on jättänyt jälkensä ja tulee näkymään alalla (ja lasten huonovointisuudessa) pitkään.

Vaikka olen koko oman työurani ajan ollut pätevä, hiljalleen myös kokenut, ja osaamistani työuran ajan aktiivisesti päivittänyt opettaja, itsekin johtajana ja erityisopettajana aikoinani toiminut, en voi enää kokea tällaisen toimintakulttuurin parissa toimimista mahdolliseksi. Johtamiskulttuuri varhaiskasvatusalalla (puhun kokemuksesta muutamissa suurissa kaupungeissa) on käsittämättömän huonoa ja ihmisyyttä joka tasolla halveksuvaa.

Tavassa "johtaa" toimintaa ja työyhteisöä sekä kohdella työtään tekeviä ihmisiä ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan on niin vakavia ja syvältä kumpuavia puutteita, että näin luotu todellisuus työpaikoilla ja päiväkodeissa vaarantaa lasten hyvinvoinnin ja koko vasun perusidean turvallisesta ja kehitystä edesauttavasta sosialisesta, emotionaalisesta, psyykkisestä ja fyysisestä kasvu- ja toimintaympäristöstä. Huonosti voivat aikuiset ihmiset eivät voi tuottaa turvallista henkistä ympäristöä. Itsetunnoltaan nujerretut, halveksittu, ylikävellyt ja mielivaltaisesti arvotetut aikuiset eivät toimi kestävänä roolimallina identiteettikehityksen keskellä kasvavalle lapselle.

Opettajat ovat päteviä perustamaan ja johtamaan omaa yksityistä päiväkotia. Hyvää ja motivoitunutta porukkaa saa kun palkka on parempi kuin muualla. Kunta on varma asiakas päiväkodille, tulovirta on tasainen. 

Aika harva kuitenkin ryhtyy? Alkupääoma pankista ja (vuokrat, palkat otettava lainarahalla, kunnes tulovirta käynnistyy) paljon töitä tietysti, mutta saisi tehdä oman näköistään työtä! Saisi oman näköisen paikan. Harkitseeko kukaan edes?

Pahin asia, että hoitoon viedään lapsia, joiden vanhempi/vanhemmat ovat kotona makaamassa. Työntekijällä on hyvässä lykyssä omat lapset ja hoitaa toimeentulonsa eteen toisten lapsia. Mikähän asetelmassa oikein on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat päteviä perustamaan ja johtamaan omaa yksityistä päiväkotia. Hyvää ja motivoitunutta porukkaa saa kun palkka on parempi kuin muualla. Kunta on varma asiakas päiväkodille, tulovirta on tasainen. 

Aika harva kuitenkin ryhtyy? Alkupääoma pankista ja (vuokrat, palkat otettava lainarahalla, kunnes tulovirta käynnistyy) paljon töitä tietysti, mutta saisi tehdä oman näköistään työtä! Saisi oman näköisen paikan. Harkitseeko kukaan edes?

Kyllä harkitsee ja on toteuttanutkin. Yritystoiminta Suomessa ei ole kannattavaa, jollei yritys tuota voittoa. Varhaiskasvatus ei tuota voittoa kunnes epäsuorasti vasta 30 vuotta asiakkaan poistuttua ja jos muut palikat siinä välissä sattuu kohdalleen.

Voittoa saavuttavat yksityiset pk-ketjut Suomessa ovat kituvia tai voitto tehdään lasten ja työntekijöiden kustannuksella. On helppo laskea, että toiminta ei kannata. Yritystoiminta ei ole vain rahavirtoja. Etenkin lasten ollessa kyseessä on sääntely ja valvonta syystäkin tiukkaa. Yleinen ilmapiiri ja emotionaaliset vaikuttimet ovat tuon alan yritystoiminnassa suurempi vaikuttaja kuin millään muulla alalla. Asiakkaat Suomessa eivät silti ole vieläkään valmiita maksamaan käypää hintaa lastensa hyvästä kasvatuksesta. Suomi on köyhien ihmisten historiaa ja se näkyy esim. tällaisissa valinnoissa. Ja esim. niissä halvempien, raakojen kasvihuonetomaattien syömisessä sen sijaan, että maksaisi enemmän auringossa kasvaneista, kasvissaan kypsäksi asti mehevöityneestä maukkaasta lajikkeesta.

Joitakin yksittäisiä poikkeuksia on, muttei asiakasvolyymi riittä yritystoiminnan ylläpitoon. Nykyään oikeasti rikkaat Suomessa palkkaavat koteihinsa korkeasti koulutetun varhaiskasvatuksen maisterin (tai kaksi) tms. lastensa opettajaksi ja kasvattajaksi. Haastattelu ja näyttö ovat samaa, korkeaa luokkaa, palkka tietysti myös ja kohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat päteviä perustamaan ja johtamaan omaa yksityistä päiväkotia. Hyvää ja motivoitunutta porukkaa saa kun palkka on parempi kuin muualla. Kunta on varma asiakas päiväkodille, tulovirta on tasainen. 

Aika harva kuitenkin ryhtyy? Alkupääoma pankista ja (vuokrat, palkat otettava lainarahalla, kunnes tulovirta käynnistyy) paljon töitä tietysti, mutta saisi tehdä oman näköistään työtä! Saisi oman näköisen paikan. Harkitseeko kukaan edes?

Kyllä harkitsee ja on toteuttanutkin. Yritystoiminta Suomessa ei ole kannattavaa, jollei yritys tuota voittoa. Varhaiskasvatus ei tuota voittoa kunnes epäsuorasti vasta 30 vuotta asiakkaan poistuttua ja jos muut palikat siinä välissä sattuu kohdalleen.

Voittoa saavuttavat yksityiset pk-ketjut Suomessa ovat kituvia tai voitto tehdään lasten ja työntekijöiden kustannuksella. On helppo laskea, että toiminta ei kannata. Yritystoiminta ei ole vain rahavirtoja. Etenkin lasten ollessa kyseessä on sääntely ja valvonta syystäkin tiukkaa. Yleinen ilmapiiri ja emotionaaliset vaikuttimet ovat tuon alan yritystoiminnassa suurempi vaikuttaja kuin millään muulla alalla. Asiakkaat Suomessa eivät silti ole vieläkään valmiita maksamaan käypää hintaa lastensa hyvästä kasvatuksesta. Suomi on köyhien ihmisten historiaa ja se näkyy esim. tällaisissa valinnoissa. Ja esim. niissä halvempien, raakojen kasvihuonetomaattien syömisessä sen sijaan, että maksaisi enemmän auringossa kasvaneista, kasvissaan kypsäksi asti mehevöityneestä maukkaasta lajikkeesta.

Joitakin yksittäisiä poikkeuksia on, muttei asiakasvolyymi riittä yritystoiminnan ylläpitoon. Nykyään oikeasti rikkaat Suomessa palkkaavat koteihinsa korkeasti koulutetun varhaiskasvatuksen maisterin (tai kaksi) tms. lastensa opettajaksi ja kasvattajaksi. Haastattelu ja näyttö ovat samaa, korkeaa luokkaa, palkka tietysti myös ja kohtelu.

Asiakas on kunta. Kunta maksaa yhdestä lapsesta yli 1400, mutta tästä on muutama vuosi, hinta voi nykyään hyvin olla jo 1500. Kasvukeskuksissa on pulaa päivähoitopaikoista. 

Siitä voi lähteä tekemään laskelmia, montako lasta tarvitaan, että katetaan kaikki kulut. 

Sote-puolella on pulaa hoitopaikoista (niin lasun, vakan kuin vanhustenkin hoidon puolella) ja kunta maksaa, kun sen on pakko hoitopaikat järjestää. Kunta on varma asiakas. Päiväkodin kyllä saa kannattavaksi kun hinnoittelee hoitopaikat oikein. ( kannattava=omistaja saa itselleen palkan, voiton tekeminenhän ei ole mikään pakko! Riittää että kattaa kaikki kulut ja saa itselleen palkan.) 

Päiväkotia kun lähtee perustamaan, aloitetaan keskustelut kunnan kanssa, hehän ovat se asiakas, ja jos lupaavat vaikkapa 50-60 lasta sen mukaan etsitään tilat, tekijät ja muu tarvittava. Sopimus kunnan kanssa paperille ja sitten järjestämään asioita.

Tiloja sääntelee vaikka mikä laki ja asetus, ne pitää olla kunnossa, tai kunta ei lapsia osoitakaan siihen päiväkotiin. Mutta jos on vähän älliä ja intoa tehdä työtä ja tekee perustyöt, valmistelut hyvin, aivan hyvin voi työllistää näin itsensä, ja saa sellaisen paikan, jonka itse haluaa. Jonka itse kokee oikeaksi, hyväksi varhaiskasvatukseksi. 

Suomessa ei vaan opeteta yrittäjiksi. Aina puhutaan että "kun menet töihin" tai "kun saat työpaikan". Jätetään täysin huomiotta tämä vaihtoehto ( monella muullakin alalla). 

On paljon yrittäjiä, tälläkin alalla, jotka pärjäävät ihan mukavasti. Jotain he tekevät oikein. Onnistujilta voi katsoa mallia. 

"Yritystoiminta Suomessa ei ole kannattaa, ellei tuota voittoa"

Toistan itseäni, voiton tekeminen ei ole mitenkään pakko. Eiköhän sekin riitä että omistajana saat nostettua palkan, ei tarvi voittoakin siihen päälle. 

Yleishyödylliset yhdistyksetkin pyörittävät yrityksiä, ja ne eivät edes saa tehdä voittoa. Silti niiden toiminta voi olla kannattavaa.

Helsingissä tilanne kaaottinen. Henkilökuntapulan vuoksi. Tämä on tullut selväksi kolmen alalla työskentelevän läheisen vuoksi. Ei ole olemassa mitään laadukasta varhaiskasvatusta näissä tilanteissa. Vanhemmat jotka uskovat tähän ovat naiveja. 

Vastuu? Palvelun tarjoajalla ja lainsäätäjällä. Eli Helsingin kaupungilla ja Marinin hallituksella, jolla on nyt toimeenpanovalta. 

Ainoa heti vaikuttava toimenpide? Päivähoito-oikeuden rajoittaminen, koska ei ole olemassa henkilökuntaa ei ole olemassa todellista laadukasta päivähoitoakaan. 

Pidemmällä aikavälillä palkkaus sekä koulutus ja työolot kuntoon. 

Tasa-arvo? Oletteko tulleet ajatelleeksi että taatakseen tasa-arvon ja lastenhoidon naisille on luotu yhteiskuntaan järjestelmä jossa naiset hoitavat huonolla palkalla toisten naisten lapsia jotta nämä toiset pääsevät luomaan uraansa jne. Tästä tasa-arvo ja feminismi kaukana. 

On siis mietittävä itseään tässä. 

Maanantaina 4vk loman jälkeen taas töihin. 😭 En ole kyllä vielä palautunut edellisestä kaudesta. Ryhmät muuttuvat vuosi vuodelta hullummiksi. Aion tehdä todellakin vain minimin, jotta jaksan edes jotenkin.

Mitähän voisi ruveta tekemään 15v vakahoitajana ollut joka ei enää päiväkotityötä yksinkertaisesti jaksaisi yhtään ja jolla ei ole mitään hajua mitä edes voisi hakea opiskelemaan?

Jotenkin täysin lohduton fiilis ja ollut jo tosi kauan.

Nykyään on muodissa porata ja valittaa kaikesta. Vai löytyykö jostain esimerkiksi ala jolta ei vastaavaa valitusta kuuluisi? Enkä tässä nyt tarkoita, että itse olisin yhtään parempi asian suhteen. . . .

Vierailija kirjoitti:

Mitähän voisi ruveta tekemään 15v vakahoitajana ollut joka ei enää päiväkotityötä yksinkertaisesti jaksaisi yhtään ja jolla ei ole mitään hajua mitä edes voisi hakea opiskelemaan?

Jotenkin täysin lohduton fiilis ja ollut jo tosi kauan.

Edellä suositeltiin, että rupeat päiväkotiyrittäjäksi. Voit siis tehdä nykyistä työtäsi, mutta lisäksi pyörittää yritystä ja toimia työnantajana muille. Työmäärä, riskinottostressi ja vastuut lisääntyvät, mutta palkka nousee vain n. kolmeen tuhanteen euroon kuussa, jos teet kaiken oikein ja yrityksesi menestyy. Eläkettä ei kerry tai sairaus-ja tapaturma tukea kuten ollessasi työntekijä jonkun toisen yrityksessä tai julkisella puolella.

Älä haaveile edellä kuvatun ostopalvelupäiväkodin perustamisesta ainakaan pääkaupunkiseudulla. Etelän suuret kunnat luopuivat ostopalvelupäiväkodeistaan aikoja sitten.

Voit alkaa yksityiseksi tai kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi. Tai tehdä sitä työtä ryhmäperhepäivähoitajamuotoisesti kahden muun perhepäivähoitajan kanssa.

Jos haluat elämäntilanteesi paranevan, lue ammattikoulussa tai amkissa putkiasentajaksi tai sähköasentajaksi pari kolme vuotta. Jos olet päässyt läpi lääkelaskennan kurssit niin hoidat asentajan matematiikan tuosta vain. Töitä riittää ja palkka yli tuplaantuu verrattuna lähihoitajaan. Vahvat liitot takana ja työmailla sinulla on sananvalta. Ikänsä lasten ulosteita ja muita eritteitä siivonnut nainen ei paskaputkien asentamisesta pelästy. Puhtaitakin ovat, kun likaiset heivattu menemään.