Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19756)
2161/19756
|
24.01.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman on eksytty aiheesta viimeisissä kommenteissa.
Tiedättekö mikä rassaa, rassaa välillä niin paljon, että vaikuttaa jopa yöuniin/unen laatuun?
Se, että ensimmäinen asia mikä tehtävälistalla töihin tullessa aamuisin on se, että katsottava pomon huoneen seinällä olevasta pläkkitaulusta mikä onkaan päivän kasvattajatilanne. Että kuka/ketä onkin kunakin päivänä poissa, ilmoittanut aamulla sairastuneensa ja/tai muuten poissa kasvattajavahvuudesta.
Ja sitten kun, ja se on kun, ne tiedossa niin alkaa se päiden ja suhdelukujen ymv laskeminen ja sumplitaan kuka kasvattaja missä ja milloin ja kuka menee sinne tänne ja tuonne ja onko oikeus tilata sijaista/sijaisia ja saako sitä niitä edes, yleensä ei tai sitten vain 1hlö jne.
Ts on tunne ettei koskaan voi ottaa ns rennosti ja lungisti, koko ajan on sellainen "selviytymismoodi" päällä ja tosiaan jo ed iltana kotona pyörii päässä, että "jaahas, mikähän se tilanne mahtaa huomenna(kin) olla ja kuinkas klaarataan, kuinka aikaisin jäänkään yksin tai toisen kollegan kanssa kaksin ja lapsia jäljellä vielä se 20kpl.Väsyttää!!!!!!!
Totta, alalla vaihdetaan puheenaihetta aina, kun pitäisi löytää juurisyitä ja ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Vedotaan sloganeihin kuten "huomaa hyvä" pedagogiikkaan ja tiimiin, jonka tiiminvetäjän neuvoja noudattamalla asiat sujuisivat, mutta: "teet jotakin väärin, jos ei suju". "Yritä kovemmin, kyllä muutkin pystyvät, ei ole rakettitiedettä, opit vielä joskus, kaikki olemme samassa veneessä, ei tässä valitus auta, pärjäillään, teette tärkeää työtä, ei täällä ole pakko olla, ole sensitiivinen muille vaikkei kukaan ole sinulle..."
Voisiko siellä pk:ssa päättää joka viikolle jo edellisellä viikolla 1-2 työntekijää, jotka sijaistavat muissa ryhmissä tulevan viikon ajan, jos tarve? Muut keskittyisivät omaan ryhmäänsä ja suunnitelmien toteutukseen. Mielenrauha parantaa ilmapiiriä ja luottamus epävarmuuden sijaan antaa työrauhan. Sitten seuraavaksi viikoksi toiset "kiertäjät". Tuollainen "välivuoro" voisi olla joku päivä pidempi, joku lyhyempi. Kiertäjäkin olisi levollisempi, kun olisi jo varautunut olemaan seuraavan viikon siellä missä tarvitaan. Ja mikä onni, jos ei tarvitsekaan sitten ola siellä täällä vaan voi pelata lautapelin loppuun samana päivänä!
Todella raastavan kuuloinen systeemi, jos ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu ja missä on. Lapsetkin kärsii jatkuvista muutoksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman on eksytty aiheesta viimeisissä kommenteissa.
Tiedättekö mikä rassaa, rassaa välillä niin paljon, että vaikuttaa jopa yöuniin/unen laatuun?
Se, että ensimmäinen asia mikä tehtävälistalla töihin tullessa aamuisin on se, että katsottava pomon huoneen seinällä olevasta pläkkitaulusta mikä onkaan päivän kasvattajatilanne. Että kuka/ketä onkin kunakin päivänä poissa, ilmoittanut aamulla sairastuneensa ja/tai muuten poissa kasvattajavahvuudesta.
Ja sitten kun, ja se on kun, ne tiedossa niin alkaa se päiden ja suhdelukujen ymv laskeminen ja sumplitaan kuka kasvattaja missä ja milloin ja kuka menee sinne tänne ja tuonne ja onko oikeus tilata sijaista/sijaisia ja saako sitä niitä edes, yleensä ei tai sitten vain 1hlö jne.
Ts on tunne ettei koskaan voi ottaa ns rennosti ja lungisti, koko ajan on sellainen "selviytymismoodi" päällä ja tosiaan jo ed iltana kotona pyörii päässä, että "jaahas, mikähän se tilanne mahtaa huomenna(kin) olla ja kuinkas klaarataan, kuinka aikaisin jäänkään yksin tai toisen kollegan kanssa kaksin ja lapsia jäljellä vielä se 20kpl.Väsyttää!!!!!!!
Totta, alalla vaihdetaan puheenaihetta aina, kun pitäisi löytää juurisyitä ja ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Vedotaan sloganeihin kuten "huomaa hyvä" pedagogiikkaan ja tiimiin, jonka tiiminvetäjän neuvoja noudattamalla asiat sujuisivat, mutta: "teet jotakin väärin, jos ei suju". "Yritä kovemmin, kyllä muutkin pystyvät, ei ole rakettitiedettä, opit vielä joskus, kaikki olemme samassa veneessä, ei tässä valitus auta, pärjäillään, teette tärkeää työtä, ei täällä ole pakko olla, ole sensitiivinen muille vaikkei kukaan ole sinulle..."
Voisiko siellä pk:ssa päättää joka viikolle jo edellisellä viikolla 1-2 työntekijää, jotka sijaistavat muissa ryhmissä tulevan viikon ajan, jos tarve? Muut keskittyisivät omaan ryhmäänsä ja suunnitelmien toteutukseen. Mielenrauha parantaa ilmapiiriä ja luottamus epävarmuuden sijaan antaa työrauhan. Sitten seuraavaksi viikoksi toiset "kiertäjät". Tuollainen "välivuoro" voisi olla joku päivä pidempi, joku lyhyempi. Kiertäjäkin olisi levollisempi, kun olisi jo varautunut olemaan seuraavan viikon siellä missä tarvitaan. Ja mikä onni, jos ei tarvitsekaan sitten ola siellä täällä vaan voi pelata lautapelin loppuun samana päivänä!
Todella raastavan kuuloinen systeemi, jos ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu ja missä on. Lapsetkin kärsii jatkuvista muutoksista.
Ei niitä voi etukäteen päättää, koska tilanteet tosiaan elää niin paljon, se mikä päti tänään ei pädekään enää seur aamuna jne.
Lisäksi ryhmien kasvattajien on voitava suunnitella toimintansa edellisellä viikolla viimeistään ja se ei toimi, jos on tiedossa, että "Purjoliisa" onkin sen viikon heittopussina, koska jokaisella ryhmän jäsenellä on kuitenkin tehtävänsä, vastuunsa ja työvuoronsa kunkin päivän toiminnassa ja aikatauluissa.
Siksi niitä tsekkaillaan aina vasta kunakin aamuna, kun klo7 tullut pomolle tieto kaikista jotka poissa ja istahdetaan klo10 tms alas suunnittelemaan, että kuinkas tällä kertaa tämä klaarataankaan ja kukamitämissämilloin.
Tämän ketjun lukeminen ahdistaa.
Eikö vaan voitaisi todeta että eri työtä tehdään osittain ja samaa osittain?
Alalle ei saada ketään töihin, koska työ on raskasta, resursseja ei ole ja kaiken tuon lisäksi ilmapiiri päiväkodeissa on järkyttävän huono. Lastenhoitajat nokkivat opettajia ja opettajat hoitajia. Mikä järki?
Eikö vihdoin kannattaisi yhdistää voimia ja taistella yhteisten asioiden puolesta?
En jaksa enää, olen karvaa vaille irtisanoutumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei oltu saikulla niin helposti joten pystyi luottamaan siihen että väki tulee töihin. Lapsille sai sanoa että hiljaa, odota vuoroasi. Nykyään kaikkien pitää saada toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei oltu saikulla niin helposti joten pystyi luottamaan siihen että väki tulee töihin. Lapsille sai sanoa että hiljaa, odota vuoroasi. Nykyään kaikkien pitää saada toteuttaa itseään.
Tuota en allekirjoita lainkaan, siis helposti saikulla oloa. Ei tapahdu ainakaan meillä vaan hampaat irvessäkin ollaan "jospa tämä tästä"-hengellä jne ja sitten kun ollaan sairauslomalla niin tasan tarkkaan ollaan tietoisia siitä kuinka se kuormittaa muita ja on kiire takaisin. Koetaan huonoa omaatuntoa sairastamisesta, erittäin tyypillistä alallamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei oltu saikulla niin helposti joten pystyi luottamaan siihen että väki tulee töihin. Lapsille sai sanoa että hiljaa, odota vuoroasi. Nykyään kaikkien pitää saada toteuttaa itseään.
Tuota en allekirjoita lainkaan, siis helposti saikulla oloa. Ei tapahdu ainakaan meillä vaan hampaat irvessäkin ollaan "jospa tämä tästä"-hengellä jne ja sitten kun ollaan sairauslomalla niin tasan tarkkaan ollaan tietoisia siitä kuinka se kuormittaa muita ja on kiire takaisin. Koetaan huonoa omaatuntoa sairastamisesta, erittäin tyypillistä alallamme.
Riippuu talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei oltu saikulla niin helposti joten pystyi luottamaan siihen että väki tulee töihin. Lapsille sai sanoa että hiljaa, odota vuoroasi. Nykyään kaikkien pitää saada toteuttaa itseään.
Tuota en allekirjoita lainkaan, siis helposti saikulla oloa. Ei tapahdu ainakaan meillä vaan hampaat irvessäkin ollaan "jospa tämä tästä"-hengellä jne ja sitten kun ollaan sairauslomalla niin tasan tarkkaan ollaan tietoisia siitä kuinka se kuormittaa muita ja on kiire takaisin. Koetaan huonoa omaatuntoa sairastamisesta, erittäin tyypillistä alallamme.
Riippuu talosta.
Se on totta, sen tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hemmetin sekavalta ja rasittavalta koko nykyinen päivähoitojärjestelmä. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettaja(t) johtavat tiimiä. Ovat tietoisia vasun perusteista ja vaatimuksista. Yhdessä muun tiimin kanssa suunnittelevat arkea. Lastenhoitajat saavat (ja olisi suotavaakin) osallistua toiminnan ja tilojen suunnitteluun. Opettajan tehtävä on varmistaa ja perustella toiminta vasun pohjalta. Opettaja yksin ei voi suunnitella arkirytmiä, leikkipaikkoja, tai harjoitettavaa asioita. Hän tarvitsee siihen tiimin, koska ei ole itse aina ryhmässä(työvuorot). Opettaja ohjaa ja johtaa ryhmän lastenhoitajaa pedagogiseen toimintaan.
Arki kuuluu kaikille. Kaikki huolehtivat lasten puhtaudesta ja hyvinvoinnista. Opettaja voi kertoa erilaisia menetelmiä, kuinka saada lapsi opettelemaan/innostumaan omatoimiseen pukeutumiseen. Opettaja vastaa myös niistä sadoista kehittämis hankkeista joista kunta on päättänyt toteuttaa.
Lastenhoitajan tehtävä on tuoda esiin lapsen hyvinvointiin ja huolenpitoon liittyviä asioita! Kuivan ihon rasvaus, vaippa ihottuma, monipuoline n ruokavalio yms. Myös usein lastenhoitaja(lähihoitaja) on ryhmän ainoa lääkeluvallinen! Eli hän hoitaa esim diabetes hoidot ja seurannat päiväkodissa. Lastenhoitajilla on arvokasta tietoa lapsen kehityksestä, he osaavat ohjata ryhmää ja lapsia. He leikkivät ja kehittävät leikkiympäristöä. He tuovat omia ideoita ja vahvuuksia esille, jotka opettaja varmistaa vasun mukaisiksi.
Avustaja on tärkeä lisäkäsi, auttaa siirtymissä, ruokailuissa, nukkarissa. Leikkii lasten kanssa ja toteuttaa pedagogista arkea opettajan johdolla. Avustajille on usein lastenhoitajan koulutus, joten häneltä sujuu samat asiat kuin hoitajilta. Avustajan pitäisi kuulua jokaiseen tiimiin!Milloin opettajista on tullut esihenkilöitä?? Siis nyt tiimeissä yhtäkkiä on aina 1-2 mikrojohtajaa ja päiväkodin varsinainen johtaja ja vielä varajohtaja? No eihän tuossa ole mitään järkeä. 2/3 henkilöstöstä on toiminnan "johtajia" ja johtavat kaikki omalla tavallaan niitä yksin ryhmään jätettyjä hoitajia? Tämä kuulostaa koko ajan naurettavammalta touhulta. Onko mikrojohtajilla myös johtajan vastuu johtamaansa henkilöstöä eli hoitajia kohtaan? Ja ymmärrys ja osaaminen aikuisten ammattilaisten johtamisesta? Muilla aloilla johtajuuskoulutus on vaativaa, epäilen sen sisältymistä 180 op varhaiskasvatuksen opettajan alemman korkeakoulututkinnon sisältöön, vai johtavatko he sosionomeja, hoitajia ja avustajia kuin olisivat lapsia? Entäs ne epäpätevät lähihoitajat yms. jotka tekevät nyt opettajien sijaisuuksia, kun koulutetut opet ovat jättäneet uppoavan paatin? Keksivätkö he ihan itse miten homman voisi hoitaa, sekä opettajan että "johtajan" hommat? Ja lapset, vanhemmat ja muu henkilöstö on tuollaisen mielivallan armoilla? Apua tosiaan tarvitaan...[/quote
Vaka-opettaja vastaa ja vetää varhaiskasvatusta siinä ryhmässä, mutta ei tietenkään ole kenekään esimies. Ihan samalla lailla lääkäri vastaa potilaan kokonaishoidosta, mutta ei ole sairaanhoitajien henkilöesimies. Tai sossu vastaa asiakaastaan ja tämän hoidosta lastenkodissa, mutta lastenkodin johtaja on ohjaajan esimies. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ja taas rinnastettiin lastentarhanope lääkäriin... Jotkut tuntuvat kovasti kaipaavan jotain entisajan sairaalamaailman hierarkiaa päiväkoteihin.
Sillä tavalla ne hommat moniammatillisissa tiimeissä hoidetaan, akateeminen vetää tiimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että alalla on ongelmia eikä se houkuttele, kun aikuiset ihmiset vetävät nuottaa ikenet veressä eri suuntiin=kiillottavat omia kruunujaan ja mitätöivät/alentavat toisia, ammattilaisia yhtä kaikki.
Keskittykää s aa ta na pikkuhiljaa asiaan, saisitte ehkä sen lakonkin aikaan, mutta ei, ämmät raakkuu vain ja jatkavat samaa sontaa.
Kärsikää eläkepäiviin asti rauhassa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että alalla on ongelmia eikä se houkuttele, kun aikuiset ihmiset vetävät nuottaa ikenet veressä eri suuntiin=kiillottavat omia kruunujaan ja mitätöivät/alentavat toisia, ammattilaisia yhtä kaikki.
Keskittykää s aa ta na pikkuhiljaa asiaan, saisitte ehkä sen lakonkin aikaan, mutta ei, ämmät raakkuu vain ja jatkavat samaa sontaa.
Kärsikää eläkepäiviin asti rauhassa!
Ongelma onkin se, ettei paikalla kärsi vain uupumusta oireilevat työntekijät vaan myös koko valtakunnan lapset 0-6v. Ja tästä johtuen valtava määrä näiden ihmisten läheisiä ja perheitä.
Tiedetään pitkäaikaistutkimuksista, että tällaisista olosuhteista johtuvat ongelmat näkyvät haittoina ja työ- ja toimintakyvyn vaurioina pitkälle tulevaisuuteen, vaikka lähtisikin jossain vaiheessa pois ko. tilanteesta.
Päiväkodeissa kärsimys lisääntyy, kun ammattilaiset lähtevät pois alalta, mutta henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen ja hyvinvointiin lähtijän valinta vaikuttaa todennäköisesti positiivisesti. Uusi alku on pelottavaa alussa, kun taustalla on uupumus ja riittämättömyyden tunteen kasautuminen. Sieltä ei voi kun nousta ylöspäin. Jo se aamulla nukkuminen niin kauan kuin unta tulee (eikä töissä 6:15 aamulla) ja taivaallinen hiljaisuus ja rauhallinen oma rytmi ovat enemmän kuin mikään 2k palkka tai satasen bonus kerran viidessä vuodessa. Saa myös syödä lämmintä ruokaa rauhassa, olla riitelemättä, miettiä ratkaisujaan ja tunnustella mikä on itselle tärkeää.
Elämä on meillä kaikilla aika lyhyt, kannattaa antaa itselleen hyvä elämä. Ja muille myös sillä tavalla, ettei ainakaan kannusta tällaisen nykyisen päiväkotipyörän tehotuotannon jatkamista.
Kyllä kelpasi ennen tytöille vuoden kestävä lastenhoitajakoulutus ja töitä viitsittiin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettaja(t) johtavat tiimiä. Ovat tietoisia vasun perusteista ja vaatimuksista. Yhdessä muun tiimin kanssa suunnittelevat arkea. Lastenhoitajat saavat (ja olisi suotavaakin) osallistua toiminnan ja tilojen suunnitteluun. Opettajan tehtävä on varmistaa ja perustella toiminta vasun pohjalta. Opettaja yksin ei voi suunnitella arkirytmiä, leikkipaikkoja, tai harjoitettavaa asioita. Hän tarvitsee siihen tiimin, koska ei ole itse aina ryhmässä(työvuorot). Opettaja ohjaa ja johtaa ryhmän lastenhoitajaa pedagogiseen toimintaan.
Arki kuuluu kaikille. Kaikki huolehtivat lasten puhtaudesta ja hyvinvoinnista. Opettaja voi kertoa erilaisia menetelmiä, kuinka saada lapsi opettelemaan/innostumaan omatoimiseen pukeutumiseen. Opettaja vastaa myös niistä sadoista kehittämis hankkeista joista kunta on päättänyt toteuttaa.
Lastenhoitajan tehtävä on tuoda esiin lapsen hyvinvointiin ja huolenpitoon liittyviä asioita! Kuivan ihon rasvaus, vaippa ihottuma, monipuoline n ruokavalio yms. Myös usein lastenhoitaja(lähihoitaja) on ryhmän ainoa lääkeluvallinen! Eli hän hoitaa esim diabetes hoidot ja seurannat päiväkodissa. Lastenhoitajilla on arvokasta tietoa lapsen kehityksestä, he osaavat ohjata ryhmää ja lapsia. He leikkivät ja kehittävät leikkiympäristöä. He tuovat omia ideoita ja vahvuuksia esille, jotka opettaja varmistaa vasun mukaisiksi.
Avustaja on tärkeä lisäkäsi, auttaa siirtymissä, ruokailuissa, nukkarissa. Leikkii lasten kanssa ja toteuttaa pedagogista arkea opettajan johdolla. Avustajille on usein lastenhoitajan koulutus, joten häneltä sujuu samat asiat kuin hoitajilta. Avustajan pitäisi kuulua jokaiseen tiimiin!Milloin opettajista on tullut esihenkilöitä?? Siis nyt tiimeissä yhtäkkiä on aina 1-2 mikrojohtajaa ja päiväkodin varsinainen johtaja ja vielä varajohtaja? No eihän tuossa ole mitään järkeä. 2/3 henkilöstöstä on toiminnan "johtajia" ja johtavat kaikki omalla tavallaan niitä yksin ryhmään jätettyjä hoitajia? Tämä kuulostaa koko ajan naurettavammalta touhulta. Onko mikrojohtajilla myös johtajan vastuu johtamaansa henkilöstöä eli hoitajia kohtaan? Ja ymmärrys ja osaaminen aikuisten ammattilaisten johtamisesta? Muilla aloilla johtajuuskoulutus on vaativaa, epäilen sen sisältymistä 180 op varhaiskasvatuksen opettajan alemman korkeakoulututkinnon sisältöön, vai johtavatko he sosionomeja, hoitajia ja avustajia kuin olisivat lapsia? Entäs ne epäpätevät lähihoitajat yms. jotka tekevät nyt opettajien sijaisuuksia, kun koulutetut opet ovat jättäneet uppoavan paatin? Keksivätkö he ihan itse miten homman voisi hoitaa, sekä opettajan että "johtajan" hommat? Ja lapset, vanhemmat ja muu henkilöstö on tuollaisen mielivallan armoilla? Apua tosiaan tarvitaan...[/quote
Vaka-opettaja vastaa ja vetää varhaiskasvatusta siinä ryhmässä, mutta ei tietenkään ole kenekään esimies. Ihan samalla lailla lääkäri vastaa potilaan kokonaishoidosta, mutta ei ole sairaanhoitajien henkilöesimies. Tai sossu vastaa asiakaastaan ja tämän hoidosta lastenkodissa, mutta lastenkodin johtaja on ohjaajan esimies. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ja taas rinnastettiin lastentarhanope lääkäriin... Jotkut tuntuvat kovasti kaipaavan jotain entisajan sairaalamaailman hierarkiaa päiväkoteihin.
Sillä tavalla ne hommat moniammatillisissa tiimeissä hoidetaan, akateeminen vetää tiimiä.
Moniammatillisissa tiimeissä? Kaikkihan päiväkodissa ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Akateeminen vetää tiimiä? Mikä ihmeen akateeminen edes on kolmen vuoden kanditutkinto? Esim. sosionomit opiskelevat puoli vuotta kauemmin samalla koulutusasteella. Ja lastenhoitajilla on vain vuotta lyhyempi koulutus.
Mitä väliä sillä ylipäätään on, missä kukin on opiskellut, kun kaikki tekevät käytännössä samaa työtä lasten hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen opettaja(t) johtavat tiimiä. Ovat tietoisia vasun perusteista ja vaatimuksista. Yhdessä muun tiimin kanssa suunnittelevat arkea. Lastenhoitajat saavat (ja olisi suotavaakin) osallistua toiminnan ja tilojen suunnitteluun. Opettajan tehtävä on varmistaa ja perustella toiminta vasun pohjalta. Opettaja yksin ei voi suunnitella arkirytmiä, leikkipaikkoja, tai harjoitettavaa asioita. Hän tarvitsee siihen tiimin, koska ei ole itse aina ryhmässä(työvuorot). Opettaja ohjaa ja johtaa ryhmän lastenhoitajaa pedagogiseen toimintaan.
Arki kuuluu kaikille. Kaikki huolehtivat lasten puhtaudesta ja hyvinvoinnista. Opettaja voi kertoa erilaisia menetelmiä, kuinka saada lapsi opettelemaan/innostumaan omatoimiseen pukeutumiseen. Opettaja vastaa myös niistä sadoista kehittämis hankkeista joista kunta on päättänyt toteuttaa.
Lastenhoitajan tehtävä on tuoda esiin lapsen hyvinvointiin ja huolenpitoon liittyviä asioita! Kuivan ihon rasvaus, vaippa ihottuma, monipuoline n ruokavalio yms. Myös usein lastenhoitaja(lähihoitaja) on ryhmän ainoa lääkeluvallinen! Eli hän hoitaa esim diabetes hoidot ja seurannat päiväkodissa. Lastenhoitajilla on arvokasta tietoa lapsen kehityksestä, he osaavat ohjata ryhmää ja lapsia. He leikkivät ja kehittävät leikkiympäristöä. He tuovat omia ideoita ja vahvuuksia esille, jotka opettaja varmistaa vasun mukaisiksi.
Avustaja on tärkeä lisäkäsi, auttaa siirtymissä, ruokailuissa, nukkarissa. Leikkii lasten kanssa ja toteuttaa pedagogista arkea opettajan johdolla. Avustajille on usein lastenhoitajan koulutus, joten häneltä sujuu samat asiat kuin hoitajilta. Avustajan pitäisi kuulua jokaiseen tiimiin!Milloin opettajista on tullut esihenkilöitä?? Siis nyt tiimeissä yhtäkkiä on aina 1-2 mikrojohtajaa ja päiväkodin varsinainen johtaja ja vielä varajohtaja? No eihän tuossa ole mitään järkeä. 2/3 henkilöstöstä on toiminnan "johtajia" ja johtavat kaikki omalla tavallaan niitä yksin ryhmään jätettyjä hoitajia? Tämä kuulostaa koko ajan naurettavammalta touhulta. Onko mikrojohtajilla myös johtajan vastuu johtamaansa henkilöstöä eli hoitajia kohtaan? Ja ymmärrys ja osaaminen aikuisten ammattilaisten johtamisesta? Muilla aloilla johtajuuskoulutus on vaativaa, epäilen sen sisältymistä 180 op varhaiskasvatuksen opettajan alemman korkeakoulututkinnon sisältöön, vai johtavatko he sosionomeja, hoitajia ja avustajia kuin olisivat lapsia? Entäs ne epäpätevät lähihoitajat yms. jotka tekevät nyt opettajien sijaisuuksia, kun koulutetut opet ovat jättäneet uppoavan paatin? Keksivätkö he ihan itse miten homman voisi hoitaa, sekä opettajan että "johtajan" hommat? Ja lapset, vanhemmat ja muu henkilöstö on tuollaisen mielivallan armoilla? Apua tosiaan tarvitaan...[/quote
Vaka-opettaja vastaa ja vetää varhaiskasvatusta siinä ryhmässä, mutta ei tietenkään ole kenekään esimies. Ihan samalla lailla lääkäri vastaa potilaan kokonaishoidosta, mutta ei ole sairaanhoitajien henkilöesimies. Tai sossu vastaa asiakaastaan ja tämän hoidosta lastenkodissa, mutta lastenkodin johtaja on ohjaajan esimies. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ja taas rinnastettiin lastentarhanope lääkäriin... Jotkut tuntuvat kovasti kaipaavan jotain entisajan sairaalamaailman hierarkiaa päiväkoteihin.
Sillä tavalla ne hommat moniammatillisissa tiimeissä hoidetaan, akateeminen vetää tiimiä.
Moniammatillisissa tiimeissä? Kaikkihan päiväkodissa ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Akateeminen vetää tiimiä? Mikä ihmeen akateeminen edes on kolmen vuoden kanditutkinto? Esim. sosionomit opiskelevat puoli vuotta kauemmin samalla koulutusasteella. Ja lastenhoitajilla on vain vuotta lyhyempi koulutus.
Mitä väliä sillä ylipäätään on, missä kukin on opiskellut, kun kaikki tekevät käytännössä samaa työtä lasten hyväksi?
Kun ne on eri ammatteja olla vaka -opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi tai lastenhoitaja. Jos ne olisivat samoja ammatteja, niissä varmaankin olisi sama koulutus ja palkka. Mutta ei ole eikä tule. Samalla tavalla se sosionomi sosiaaliohjaajana tekee ihan eri työtä kuin sosiaalityöntekijä akateemisena. Tai lääkäri, sairaanhoitaja ja lähäri .kombo. Kaikki tekevät työtä sen potilaan hyväksi, mutta eri ammateissa.