Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta toinen viikko loman jälkeen ja nyt jo ihan poikki. Mitä tälle alalle oikein on tapahtunut? Aivan käsittämätöntä menoa. En jaksa itse edes panostaa, hoidan perustyön hyvin ja siinä se, muuten ei vaan oikeasti jaksa.

Kauhistuttaa ajatus että ryhmämme opettaja kohta keksii kaikenlaista ylimääräistä hommaa. Kaiken kaaoksen keskellä tehdään kohta askarteluja yms. Huhhuh.

Tämä on tätä laadukasta varhaiskasvatusta. Työntekijät ovat vain täysin burn outin partaalla. Päättäjät eivät tätä ymmärrä, että liian isot ryhmät ja liian vähän henkilökuntaa kun lapset voivat nykyään niin huonosti. 

Niin toinen vaihtoehto on unohtaa kaikki ylimääräinen: Syödään aamupala, lähdetään suoraan ulos, sisälle ja syödään lounas, vaipanvaihto/vessassa käynti ja sitten nukkariin levähtämään ja siellä kans ollaan vaikka kuinka Marjo-Jooseppi ei "nuku enää päikkäreitä". Ja ei mitään unirajoituksia lapsille tosiaankaan, ei niin kauan kuin henkilökuntaa on yhtä vähän kuin nyt. Nukkarista välipalalle, vessaan ja ulos.

Työntekijöiden tehtävänä on huolehtia että lasten perustarpeet tyydyttyy, ehkä JOS oikeasti on aikaa (esim. ei ole täyttä määrää lapsia tai lapset ei ole kiukutelleet liikaa/pienet eivät itke) niin voi vähän jotain leikkiäkin opastaa.

Ja se siitä, vanhemmat hakee lapsensa kotiin ja seuraavana päivänä sama uusiksi.

Eli: EI MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ. Jos halutaan että mitään muuta tehdään, niin lisää työntekijöitä tai vähemmän lapsia niin onnistuu.

Ja kuten monessa muussakin maassa tehdään: Ulos ei mennä jos sataa vettä, on enemmän pakkasta kuin -10 astetta. Tällöin lapset leikkii sisällä aikuisten valvonnassa. Vaikka tuskin tämäkään onnistuu, kun työntekijöitä ei ole esim. iltapäivisin tarpeeksi siihen että voisi jäädä sisälle: Sitten mennään ulos satoi, myrskysi tai oli pakkasta kuinka paljon tahansa. Pienet sitten istuu tai makaa siellä "meritähtinä" kun pitää olla niin paljon vaatetta ettei mitään pysty tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta toinen viikko loman jälkeen ja nyt jo ihan poikki. Mitä tälle alalle oikein on tapahtunut? Aivan käsittämätöntä menoa. En jaksa itse edes panostaa, hoidan perustyön hyvin ja siinä se, muuten ei vaan oikeasti jaksa.

Kauhistuttaa ajatus että ryhmämme opettaja kohta keksii kaikenlaista ylimääräistä hommaa. Kaiken kaaoksen keskellä tehdään kohta askarteluja yms. Huhhuh.

Tämä on tätä laadukasta varhaiskasvatusta. Työntekijät ovat vain täysin burn outin partaalla. Päättäjät eivät tätä ymmärrä, että liian isot ryhmät ja liian vähän henkilökuntaa kun lapset voivat nykyään niin huonosti. 

Niin toinen vaihtoehto on unohtaa kaikki ylimääräinen: Syödään aamupala, lähdetään suoraan ulos, sisälle ja syödään lounas, vaipanvaihto/vessassa käynti ja sitten nukkariin levähtämään ja siellä kans ollaan vaikka kuinka Marjo-Jooseppi ei "nuku enää päikkäreitä". Ja ei mitään unirajoituksia lapsille tosiaankaan, ei niin kauan kuin henkilökuntaa on yhtä vähän kuin nyt. Nukkarista välipalalle, vessaan ja ulos.

Työntekijöiden tehtävänä on huolehtia että lasten perustarpeet tyydyttyy, ehkä JOS oikeasti on aikaa (esim. ei ole täyttä määrää lapsia tai lapset ei ole kiukutelleet liikaa/pienet eivät itke) niin voi vähän jotain leikkiäkin opastaa.

Ja se siitä, vanhemmat hakee lapsensa kotiin ja seuraavana päivänä sama uusiksi.

Eli: EI MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ. Jos halutaan että mitään muuta tehdään, niin lisää työntekijöitä tai vähemmän lapsia niin onnistuu.

Ja kuten monessa muussakin maassa tehdään: Ulos ei mennä jos sataa vettä, on enemmän pakkasta kuin -10 astetta. Tällöin lapset leikkii sisällä aikuisten valvonnassa. Vaikka tuskin tämäkään onnistuu, kun työntekijöitä ei ole esim. iltapäivisin tarpeeksi siihen että voisi jäädä sisälle: Sitten mennään ulos satoi, myrskysi tai oli pakkasta kuinka paljon tahansa. Pienet sitten istuu tai makaa siellä "meritähtinä" kun pitää olla niin paljon vaatetta ettei mitään pysty tekemään.

Tällä tavallahan opettajiakaan ei tarvita kuin eskarissa, niin ei olisi sitäkään ongelmaa, että joku on jatkuvasti suunnitteluajalla ja pois lapsiryhmästä.

Jos nykyinen taso halutaan säilyttää niin se vaatii enemmän henkilökuntaa. On täysin älytöntä, että opettaja suunnittelee toimintaan ja samalla ryhmässä olevat työntekijät on suoraan sanottuna kusessa niiden lasten kanssa. On vähänniinkuin käänteinen vaikutus silloin sillä suunnittelulla:  se vie niin paljon aikaa, että se oikeastaan huonontaa hoidon laatua, eikä paranna sitä. Pienet lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja läheisyyttä enemmän kuin askartelua tai ohjattua liikuntaleikkiä. Pienet lapset tarvitse aikuisen läsnäoloa enemmän kuin sitä, että vanhemmat juttelee työntekijöiden kanssa lapsen kehityksellisistä asioista, silloin kun mitään huolenaihetta ei edes ole. Opettajalla menee hirveäst aikaa raapustaa itsestäänselvyyksiä jonkun 1 vuotiaan varhaiskasvatussuunnitelmaan, tyyliin "opettelee kävelemään" no shit? "opettelee puhumaan" siis EIKÄ??? :O "sormiruokailee" En olisi ikinä arvannut! :O

Henkilökunnan olisi myös syytä miettiä omaa asennettaan, sen verran tympeää kommentointia täällä on. Lisäksi jatkuvaa opettajien morkkausta, kokeilkaapa joskus itse, ei ole helppo rasti!

Eiköhän iso osa uupumiseen ole se, että näiden nykylasten vanhemmat on kasvattanut päivähoito, eivät omat vanhemmat kotona leikkikavereinaan naapurin lapset.

Nyky vanhemmat eivät ole itse saaneet mallia kasvatusvastuuseen ja siksi olettavat kaiken kasvattamisen kuuluvan päivähoidolle ja koululle.

Kotihoidossa on mahdollisuus yksilöllisyyteen ja runsaampiin virikkeisiin kuten aktiiviseen kulttuuritarjonnan hyödyntämiseen, josta lapset saavat virikkeitä leikkeihinsä ja avartavat maailmankuvaa.

Päivähoito on pakollinen paha, jos vanhemmille lasta tärkeämpiä.ovat ura, omistusasunto yms. maallinen mammona.

Läheisyyttä ja huomiota ei voi ostaa eikä niitä päivähoidossa lapsi saa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa uupumiseen ole se, että näiden nykylasten vanhemmat on kasvattanut päivähoito, eivät omat vanhemmat kotona leikkikavereinaan naapurin lapset.

Nyky vanhemmat eivät ole itse saaneet mallia kasvatusvastuuseen ja siksi olettavat kaiken kasvattamisen kuuluvan päivähoidolle ja koululle.

Kotihoidossa on mahdollisuus yksilöllisyyteen ja runsaampiin virikkeisiin kuten aktiiviseen kulttuuritarjonnan hyödyntämiseen, josta lapset saavat virikkeitä leikkeihinsä ja avartavat maailmankuvaa.

Päivähoito on pakollinen paha, jos vanhemmille lasta tärkeämpiä.ovat ura, omistusasunto yms. maallinen mammona.

Läheisyyttä ja huomiota ei voi ostaa eikä niitä päivähoidossa lapsi saa tarpeeksi.

Minä luulen, että hirveän suuri osa vanhemmista ei vain ymmärrä miten raskasta lasten kanssa oleminen oikeasti on. Miten sitä voisikaan tietää? Vasta viimeaikoina some on mahdollistanut sen, että pystytään tuomaan esiin ne negatiivisetkin puolet: Aiemmin sitä on pidetty suorastaan velvollisuutena ja sitten on syötetty kuvaa siitä miten ihanaa ja kaunista lasten kanssa oleminen on.

Todellisuudessa lapset vievät paljon energiaa, etenkin ollessaan pieniä. Työelämän päälle se on monelle täysin kestämätön tilanne. Ensin käyt töissä, mikä jo sinälläänkin väsyttää monet. Töiden jälkeen haet väsyneen kuormittuneen lapsen päiväkodista ja hyvin usein käy niin, että se lapsi alkaa kiukutella vanhemmalle. Jos haet lapsen hoidosta esim. klo 16. Se on kotiin syömään, jonka jälkeen tunti leikkiä/kodinhoidollisia asioita lapsen kärttäessä huomiota ja sitten onkin jo aika aloittaa iltatoimet: Jälleen ei ole välttämättä helppoa väsyneen lapsen kanssa. Nukahtaminenkin voi kestää ja ns. "omaa aikaa" jää todella vähän.

Mitä enemmän lapset ovat hoidossa, sitä enemmän he haluavat vanhempien huomiota sitten kun pääsevät kotiin.

Ja koska jälkeläisten saamista ei evolutiivisesti ole mitenkään suunniteltu: Se on vaan tapahtunut vaistojen (aka: himojen eli halun harrastaa yhdyntää) seurauksena. Ihmisen äly on tuonut meidät tilanteeseen missä ehkäisy on kuitenkin mahdollista: Voidaan tyydyttää himoja ilman että seurauksena on jälkikasvua. Jälkikasvusta on tullut rationaalinen valinta, ja koska geenien jatkuminen ei ole mikään rationaalinen välttämättömyys, niin lasten saaminen ja kasvatus on muodostunut asiaksi mitä yhä useampi ei halua tehdä ja ne jotka tekee uupuu siihen.

Ennen vanhemmilta vaadittiin oikeastaan vähemmän. Okei, äidit oli usein kotiäitejä, mutta miettikää miten lapsia silloi kasvatettiin? Ihan varmasti äidit ei olleet niissä lapsissa kiinni jatkuvasti, vaan lapset jätettiin leikkimään itsekseen jonka seurauksena lapset myöskin oppivat leikkimään itsekseen. Äiti teki ruokaa, imuroi jne. ja lapsi leikki olohuoneessa/jaloissa, parhaimmillaan saatettiin jopa käyttää leikkikehiä, jos lapsi ei muuten antanut äidin tehdä asioitaan rauhassa. Oli jopa ohje, että vauvan pitää antaa itkeä, eikä saa heti juosta paikalle kun vauva itkee: Mahdollisti sen, että vanhempien ei tarvinnut koko ajan juosta täyttämässä lastensa tarpeita sekunneissa. Lapsen kannalta välttämättä ei niin hyvä asia, mutta osaltaan se tuki vanhempien jaksamista.

Jopa minun lapsuudessani (olen 40) vanhemmat eivät oikeastaan leikkineet meidän lasten kanssa: Ja pienempiä sisaruksia uskallettiin jopa jättää meidän isompien katsottavaksi. Jos lapsi leikki takapihalla hiekkalaatikossa, vanhempi pystyi aivan hyvin istumaan aurinkotuolissa ja välillä sanomaan lapselle että "ooh mikä hiekkakakku". Heidän ei tarvinnut olla lapsen kanssa TEKEMÄSSÄ sitä hiekkakakkua.

Moni asia on siis muuttunut ja tehnyt vanhemmuudestaan paljon raskaampaa kuin mitä se ennen oli ja vähän vaikuttaa siltä, että tämä on yksinkertaisesti liikaa. Paljon puhutaan että meidän aivot on edelleen kivikautiset ja niin se on tässäkin asiassa: Minkään lajin aikuiset yksilöt eivät leiki yhtä paljon kuin keskenkasvuiset ja se johtuu siitä, että aikuisten aika ja energia menee tärkeämpiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa uupumiseen ole se, että näiden nykylasten vanhemmat on kasvattanut päivähoito, eivät omat vanhemmat kotona leikkikavereinaan naapurin lapset.

Nyky vanhemmat eivät ole itse saaneet mallia kasvatusvastuuseen ja siksi olettavat kaiken kasvattamisen kuuluvan päivähoidolle ja koululle.

Kotihoidossa on mahdollisuus yksilöllisyyteen ja runsaampiin virikkeisiin kuten aktiiviseen kulttuuritarjonnan hyödyntämiseen, josta lapset saavat virikkeitä leikkeihinsä ja avartavat maailmankuvaa.

Päivähoito on pakollinen paha, jos vanhemmille lasta tärkeämpiä.ovat ura, omistusasunto yms. maallinen mammona.

Läheisyyttä ja huomiota ei voi ostaa eikä niitä päivähoidossa lapsi saa tarpeeksi.

Minä luulen, että hirveän suuri osa vanhemmista ei vain ymmärrä miten raskasta lasten kanssa oleminen oikeasti on. Miten sitä voisikaan tietää? Vasta viimeaikoina some on mahdollistanut sen, että pystytään tuomaan esiin ne negatiivisetkin puolet: Aiemmin sitä on pidetty suorastaan velvollisuutena ja sitten on syötetty kuvaa siitä miten ihanaa ja kaunista lasten kanssa oleminen on.

Todellisuudessa lapset vievät paljon energiaa, etenkin ollessaan pieniä. Työelämän päälle se on monelle täysin kestämätön tilanne. Ensin käyt töissä, mikä jo sinälläänkin väsyttää monet. Töiden jälkeen haet väsyneen kuormittuneen lapsen päiväkodista ja hyvin usein käy niin, että se lapsi alkaa kiukutella vanhemmalle. Jos haet lapsen hoidosta esim. klo 16. Se on kotiin syömään, jonka jälkeen tunti leikkiä/kodinhoidollisia asioita lapsen kärttäessä huomiota ja sitten onkin jo aika aloittaa iltatoimet: Jälleen ei ole välttämättä helppoa väsyneen lapsen kanssa. Nukahtaminenkin voi kestää ja ns. "omaa aikaa" jää todella vähän.

Mitä enemmän lapset ovat hoidossa, sitä enemmän he haluavat vanhempien huomiota sitten kun pääsevät kotiin.

Ja koska jälkeläisten saamista ei evolutiivisesti ole mitenkään suunniteltu: Se on vaan tapahtunut vaistojen (aka: himojen eli halun harrastaa yhdyntää) seurauksena. Ihmisen äly on tuonut meidät tilanteeseen missä ehkäisy on kuitenkin mahdollista: Voidaan tyydyttää himoja ilman että seurauksena on jälkikasvua. Jälkikasvusta on tullut rationaalinen valinta, ja koska geenien jatkuminen ei ole mikään rationaalinen välttämättömyys, niin lasten saaminen ja kasvatus on muodostunut asiaksi mitä yhä useampi ei halua tehdä ja ne jotka tekee uupuu siihen.

Ennen vanhemmilta vaadittiin oikeastaan vähemmän. Okei, äidit oli usein kotiäitejä, mutta miettikää miten lapsia silloi kasvatettiin? Ihan varmasti äidit ei olleet niissä lapsissa kiinni jatkuvasti, vaan lapset jätettiin leikkimään itsekseen jonka seurauksena lapset myöskin oppivat leikkimään itsekseen. Äiti teki ruokaa, imuroi jne. ja lapsi leikki olohuoneessa/jaloissa, parhaimmillaan saatettiin jopa käyttää leikkikehiä, jos lapsi ei muuten antanut äidin tehdä asioitaan rauhassa. Oli jopa ohje, että vauvan pitää antaa itkeä, eikä saa heti juosta paikalle kun vauva itkee: Mahdollisti sen, että vanhempien ei tarvinnut koko ajan juosta täyttämässä lastensa tarpeita sekunneissa. Lapsen kannalta välttämättä ei niin hyvä asia, mutta osaltaan se tuki vanhempien jaksamista.

Jopa minun lapsuudessani (olen 40) vanhemmat eivät oikeastaan leikkineet meidän lasten kanssa: Ja pienempiä sisaruksia uskallettiin jopa jättää meidän isompien katsottavaksi. Jos lapsi leikki takapihalla hiekkalaatikossa, vanhempi pystyi aivan hyvin istumaan aurinkotuolissa ja välillä sanomaan lapselle että "ooh mikä hiekkakakku". Heidän ei tarvinnut olla lapsen kanssa TEKEMÄSSÄ sitä hiekkakakkua.

Moni asia on siis muuttunut ja tehnyt vanhemmuudestaan paljon raskaampaa kuin mitä se ennen oli ja vähän vaikuttaa siltä, että tämä on yksinkertaisesti liikaa. Paljon puhutaan että meidän aivot on edelleen kivikautiset ja niin se on tässäkin asiassa: Minkään lajin aikuiset yksilöt eivät leiki yhtä paljon kuin keskenkasvuiset ja se johtuu siitä, että aikuisten aika ja energia menee tärkeämpiin asioihin.

Ja tällä siis tarkoitan sitä, että ihmiset eivät tiedä vanhemmuuden raskautta ennenkuin ovat vanhempia, eli eivät etukäteen aina tiedä sitä tai sitten eivät vain usko kun siitä puhutaan, tai luulevat jaksavansa mutta eivät sitten jaksakkaan.

Aika moni asia mättää varhaiskasvatuksessa ihan jo senkin perusteella, että niin moni on psyykkisistä syistä toistuvasti pois töistä ja moni pidemmilläkin sairauslomilla samasta syystä. N.7-8v ajan ollut suurin syy s.poissaoloihin varhaiskasvatuksen työntekijöillä. Tiedän monia jotka painivat asian kanssa parhaillaankin ja pari työkaveria ollut s.lomalla jo kuukausia.

En itsekään hirveän hyvin voi, kiitos työn sisällön ja muutoksien, vuodesta toiseen vain lisääntyneiden kiristyksien ja säästöjen, päivittäisen "kukamitämissämiten"-hulabaloon, venymisvaateiden, työpaikan ilmapiirin ja johtamisen ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin kokemuksia siitä, että miten saatte pidettyä itsenne työkykyisinä? Mulla alkaa ahdistus olla niin voimakasta, että se takuulla alkaa herättää huomiota kohta. Pelkään saavani pomolta huomautuksen.

Meinaat että saat pomolta huomautuksen ahdistuneisuuden vuoksi? Haha joo, ei niitä huomautuksia ihan niin herkästi jealla. Onko se pomo katsomassa vierestä kun teet töitä? Jos niin harvinaisen osallistuva pomo teillä. Meidän talossa ei johtajaa juurikaan näe, joskus kahvitauolla toki häiriköi työasioilla, ettei varmasti saada sitä kymmentäkään minuuttia irtaantua. Mutta aika usein istuu huoneensa ovi kiinni tai on missälie koukouksissa tai toisessa johtamassaan talossa.

Miten jaksaa? Siten että keskittyy perustyöhön ja antaa piupaut kaikelle ylimääräiselle. Onko tulossa joulujuhla? Mietitte jo nyt sinne jonkun ihan pilipalo-osuuden, laulatte vaikka jonkun tuikituikitähtösen siellä ja se siitä, se kuuluisa "joku" hoitaa sitten kaiken muun sälän mitä sinne halutaan keksiä, aina talossa on joku jolla riittää energiaa.

Isänpäiväkortiksi kädenjälki korttiin tai isojen ryhmässä vaikka kartongista kravatti tai joku muu ikiaikainen steretypinen isukki-kortti. Valmis loru netistä siihen kylkeen jonka voi massatulostaa ja isommat lapset osaa itsekkin liimata. Jos joku työntekijä haluaa jotain hienompaa, niin annat hänen ideoida ja hoitaa sen.

Sitten vaan keskityt niihin lapsii ja perushoitoon ja turvallisuuteen. Jos on pakko olla joku vastuualue, niin otat jonkun jonka toteutuminen ei kiinnosta ketään, ole vaikka hygieniavastaava, kun siihen löytyy tiedot joko netistä tai 50 vuotta sitten kokoonpantu valmis kansio kaikkine tietoineen.

Ai mitä jos tulee paineita johtajilta, että kyselkää vanhemmilta sitä sun tätä? No kysytte sen verran että voitte sanoa kysyneenne: "Joo kysyin minä, ei ne tienny, en voi enempää". Ja se siitä, yksinkertaista. Kaikenlainen muu ylimääräinen on ihan itseaiheutettu: Kaikenlaiset tekstaritkyselyt tai tulostetut paperit, kukaan ei siihen pakota ja jos pakottaa, niin voi sanoa, että en ehdi tekemään, eli kuka tekee?

Opettele vetäytymään "varjoihin", älä opeta muille että teet mitään muuta kuin perustyösi niin he ei edes ajattele kysyvänsä sinua. Palavereissa kommentoi joskus jotain pientä, mutta jos tulee jotain mikä kuulostaa lisätehtävältä, niin sssssssssshhhhhhhhhhhhhhhhh, anna muiden hoitaa, kaikkeen ei tarvi just sun puuttua.

Että näin siitä selviää :) Ja tottakai nyt tulee joku valittamaan että "no sittenhän muut kuormittuu", joo niin voi olla, mutta he kuormittuu koska valitsevat tehdä enemmän kuin on pakko ja se ei ole mun vikani. Tottakai voin tehdä asioita jos määrätään ja työnantajalla on siihen oikeus, mutta eipä ole sellaista tilannetta vielä tullut: aina löytyy päiväkodista joku touhutantta joka jostain syystä haluaa tehdä lisätöitä ilman että saa siitä mitään lisäpalkkaa.

Ja voin sanoa, että on muuten tyytyväisiä lapsia, kun oikeasti voi keskittyä heihin, eikä tarvi laukata koneella printtailemassa jatkuvasti lomakyselyitä tai tiedotteita tai istua jossain höpöpalavereissa joiden antia ei oikeasti edes sitten sovelleta työssä tai ei ole tekemässä jotakin hiton monivaiheista ja hienoa esillepanoa että vanhemmat saa jatkaa kuvittelua siitä miten päiväkodin työntekijöilläkin onkin itseasiassa loputtomasti aikaa tehdä muutakin kuin hoitaa heidän lapsiaan.

Saa olla lasten tukena, mukana leikeissä, kuunnella heidän juttujaan, ihmetellä yhdessä lasten kanssa asioita, laulaa, lukea kirjoja, potkia palloa. Tai voi rauhassa istua lasten seurana vessassa tai pestä pyllyjä ilman että pitää tuijottaa kelloa että kamalaa kun nyt meni tähänkin kokonaiset 10 minuuttia aikaa. Ruokaakaan ei tarvi hotkia, koska on ihan ok että se kestää yli 30 minuuttia ja siinä voi rauhassa jutella höpötellä ja ihmetellä elämää.

Jos joku oikeasti kokee että työ on liian kuormittavaa ja kiireistä, niin tuskin on niin tyhmiä työntekijöitä, että tekisivät mitään ylimääräistä ja hienoa? Sehän olis oman oksan alta sahaamista parhaimmillaan. Jos teidän alalla on tällaista, niin työntekijäthän on osasyyllisiä siihen ongelmaan.

Ei kukaan usko, ettei esim. työntekijöitä ole tarpeeksi tai aikaa riittävästi jos kulissit näyttää samalta kuin aina ennenkin. Ja vähän vaikeakin työntekijöiden perustella, että miten ne ehtii niitä joulukuusia pystyttää ja jouluvaloja ripustella jos ovat ihan ylibuukattuja työmäärän suhteen?

Koristelu ei varmasti ole sellainen asia, mihin työntantaja voi pakottaa, että "jätä lapset ryhmään liian vähän henkilökunnan kera, koska nyt pitää koristella kuusi ja laittaa jouluverhot ikkunoihin!".

Meillä on ryhmässä lastenhoitaja joka keskittyy vain verhoihin, valoihin, pöytäliinoihin ym paikan näennäiseen siivoamiseen ja sisustamiseen. Odottaa tietysti että joku toinen hoitaa lapset sillä aikaa. Todella raskas työpari kun välipala on alkamassa ja lapset täytyisi saada eri tiloista leikkimästä kasattua yhteisen pöydän ääreen, eli tarvittaisiin aikuisia auttamaan leikkien poiskorjauksessa ja käsien pesussa, niin yksi roikkuu verhoissa kiinni kun pitää silittää nämä verhot kun nyt vaihdetaan elokuuverhot syyskuuverhoihin. 
Puhuminen ei auta, verhot vetävät puoleensa enemmän kuin lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Iltapäivissä taas 18 lasta, 2 aikuista. Osa lapsista vielä alle 3v. Ryhmässä useampi tuen tarvitsija ja sitten sen lisäksi vielä useampi sellainen joka ei tottele mitään sääntöjä, ei voi yhtään luottaa, riehuu ja häiriköi jatkuvasti. 

Se on ihan sama mikä on henkilöstön ammattitaito tai onko kuvakortteja vai ei kuvakortteja. Ei tuon kokoisia lapsiryhmiä pitäisi hoitaa edes 5 minuuttia kahdestaan. Silti se on arkipäivää päiväkodeissa. Tuollainen lössi pitäisi sitten syöttää, vessattaa, pukea ulos kaksin. 

Jokainen tervejärkinen käsittää, miten kohtuutonta ja kuormittavaa tuo on jokaiselle osapuolelle.

Miksi tähän ei puututa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni eilen silmälasit rikki töissä, koska lapsi löi kasvoihin. Olen myös mustelmilla ja raapimisjäljissä ja vaatteet räässä, koska syljetty päälle.

Väsyttää aivan tolkuttomasti ja vasta toinen kesäloman jälkeinen viikko takana.

Raportoithan tilanteesta ja hajotetuista silmälaseista työaikana? Aikoinaan yksityisillä päiväkodeilla vallitsi jännästi tälläinen sanomaton sopimus -politiikka, ettei väkivaltaisista tilanteista ollut sopivaa raportoida, koska silloinhan oli "taitamaton ja huono kasvattaja" jos lapsi hyökki päälle-- ja sen päälle syljetyn/satutetun hoitajan ympärille kerääntyi heti hoitajarinki riekkumaan avoimesti ylpeillen  osaamisellaan tyyliin "ettei mulla vaan kukaan lapsista nuin tee" epäsuorasti vihjaten että syy lapsen käytöshäiriöihin ja ennakoimattomiin hyökkäksiin on aina sen hoitajan joka "ei vaan osaa" . Toivottavasti tuo asenne on nykyään muuttunut.

 

Kunnallisista päiväkodeissa pelkästään hyviä kokemuksia, siellä tuettiin myös omaa hoitohenkilökuntaa, otettiin välittömästi vakavasti henkilökunnan hyvinvointi ja lasten tuhoava käytös. Hommattiin käytöshäiriöiselle lapselle ammatti-apua. Ehkä yksityiset toimijat pelkäsi että menettävät asiakkaan jos puuttuvat lapsen käytökseen tai paikan maine menee jos raportoidaan paljon päällekäymisiä? 

Täällä pitää ilmoituksen teon yhteydessä kertoa, että miten tilanteen olis voinut välttää ettei äityisi väkivaltaiseksi. Eli lähtökohtaisesti ajatellaan, että työntekijän vika, olisit toiminu paremmin. Ja ilmoitus ei kelpaa jos tuohon ei vastaa mitään. 

Aikanaan vastaavanlaisen raportin tehneenä, vastasin rehellisesti että tilanteen olisi voinut välttää sillä että olisi henkilöstöä enemmän. Meni läpi.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni asia mättää varhaiskasvatuksessa ihan jo senkin perusteella, että niin moni on psyykkisistä syistä toistuvasti pois töistä ja moni pidemmilläkin sairauslomilla samasta syystä. N.7-8v ajan ollut suurin syy s.poissaoloihin varhaiskasvatuksen työntekijöillä. Tiedän monia jotka painivat asian kanssa parhaillaankin ja pari työkaveria ollut s.lomalla jo kuukausia.

En itsekään hirveän hyvin voi, kiitos työn sisällön ja muutoksien, vuodesta toiseen vain lisääntyneiden kiristyksien ja säästöjen, päivittäisen "kukamitämissämiten"-hulabaloon, venymisvaateiden, työpaikan ilmapiirin ja johtamisen ym.

Mulla tuli just täyteen ne 60 ilmaista saikkupäivää. Vituttaa olla koko syksy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltapäivissä taas 18 lasta, 2 aikuista. Osa lapsista vielä alle 3v. Ryhmässä useampi tuen tarvitsija ja sitten sen lisäksi vielä useampi sellainen joka ei tottele mitään sääntöjä, ei voi yhtään luottaa, riehuu ja häiriköi jatkuvasti. 

Se on ihan sama mikä on henkilöstön ammattitaito tai onko kuvakortteja vai ei kuvakortteja. Ei tuon kokoisia lapsiryhmiä pitäisi hoitaa edes 5 minuuttia kahdestaan. Silti se on arkipäivää päiväkodeissa. Tuollainen lössi pitäisi sitten syöttää, vessattaa, pukea ulos kaksin. 

Voi luoja!!!! Tietääkö lasten vanhemmat? Mä en ikinä uskaltaisi jättää pientäni tuollaisen paikkaan. Vai miten te saatte vanhemmat luottamaan, että lapsi on turvassa?

Käsittääkseni suurin osa vanhemmista ei stressaa päätään millään päiväkotien hoitajamitoituksilla, eiväthän päättäjätkään stressaa siitä.

Vain osa vanhemmista on hyvin tarkkoja ja valveutuneita ryhmäkoosta, mutta mitäpä hekään voivat asialle jos tuollainen meininki jatkuu vain, hoitajien jaksamisen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Kunnes jotain sattuu.

Väiaikainen ylitys = kokoaikainen riski hoitolapselle ylisuuressa ryhmässä.

Nuorten ei kannata hakeutua tuolle alalle. Itse olen helpossa julkisen sektorin työpaikassa

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt sijaisuuksia päiväkodeissa lastenhoitajana ja olen huomannut, että joillain vanhemmilla on ihan epärealistinen käsitys varhaiskasvatuksesta ja päiväkodeista. Kuvitellaan että päiväkodille voi ulkoistaa omankin kasvatusvastuun ja ollaan ihan ulalla siitä että miten lapsen kanssa toimitaan. Jotkut vaikuttavat ajattelevan, että lapsille ei saisi ikinä sanoa ei, lapsi ei saisi koskaan kokea mitään pettymyksiä, ja ollaan ihan ulkona lapsen tavallisesta kehityksestä, oma vanhemmuus siis vähän hukassa. Sitten ajatellaan että kaikki nämä ratkaistaan vanhempien puolesta siellä päiväkodissa, käsittämättä että millaiset ne varhaiskasvatuksen resurssit oikeasti on. Sijaisena kokenut, että useimmat vanhemmat suhtautuu ihan asiallisesti, mutta jotkut vähättelee. Mitään varsinaista koulutusta minulla kun ei ole, olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja luokanopettaja.

Vääjäämättä ollaan tilanteessa kun vanhempien ja esihenkilöiden epärealistiset odotuksen törmäävät puutteellisiin resursseihin - ja katastrofin ainekset ovat tosiasia kun henkilökunta uupuu eikä enää jaksa jatkuvan stressin alla.

Minua kiusasi tarhan ohjaaja 90 luvulla mustasaaressa. Solvasi homovastaisella sanalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin kokemuksia siitä, että miten saatte pidettyä itsenne työkykyisinä? Mulla alkaa ahdistus olla niin voimakasta, että se takuulla alkaa herättää huomiota kohta. Pelkään saavani pomolta huomautuksen.

Meinaat että saat pomolta huomautuksen ahdistuneisuuden vuoksi? Haha joo, ei niitä huomautuksia ihan niin herkästi jealla. Onko se pomo katsomassa vierestä kun teet töitä? Jos niin harvinaisen osallistuva pomo teillä. Meidän talossa ei johtajaa juurikaan näe, joskus kahvitauolla toki häiriköi työasioilla, ettei varmasti saada sitä kymmentäkään minuuttia irtaantua. Mutta aika usein istuu huoneensa ovi kiinni tai on missälie koukouksissa tai toisessa johtamassaan talossa.

Miten jaksaa? Siten että keskittyy perustyöhön ja antaa piupaut kaikelle ylimääräiselle. Onko tulossa joulujuhla? Mietitte jo nyt sinne jonkun ihan pilipalo-osuuden, laulatte vaikka jonkun tuikituikitähtösen siellä ja se siitä, se kuuluisa "joku" hoitaa sitten kaiken muun sälän mitä sinne halutaan keksiä, aina talossa on joku jolla riittää energiaa.

Isänpäiväkortiksi kädenjälki korttiin tai isojen ryhmässä vaikka kartongista kravatti tai joku muu ikiaikainen steretypinen isukki-kortti. Valmis loru netistä siihen kylkeen jonka voi massatulostaa ja isommat lapset osaa itsekkin liimata. Jos joku työntekijä haluaa jotain hienompaa, niin annat hänen ideoida ja hoitaa sen.

Sitten vaan keskityt niihin lapsii ja perushoitoon ja turvallisuuteen. Jos on pakko olla joku vastuualue, niin otat jonkun jonka toteutuminen ei kiinnosta ketään, ole vaikka hygieniavastaava, kun siihen löytyy tiedot joko netistä tai 50 vuotta sitten kokoonpantu valmis kansio kaikkine tietoineen.

Ai mitä jos tulee paineita johtajilta, että kyselkää vanhemmilta sitä sun tätä? No kysytte sen verran että voitte sanoa kysyneenne: "Joo kysyin minä, ei ne tienny, en voi enempää". Ja se siitä, yksinkertaista. Kaikenlainen muu ylimääräinen on ihan itseaiheutettu: Kaikenlaiset tekstaritkyselyt tai tulostetut paperit, kukaan ei siihen pakota ja jos pakottaa, niin voi sanoa, että en ehdi tekemään, eli kuka tekee?

Opettele vetäytymään "varjoihin", älä opeta muille että teet mitään muuta kuin perustyösi niin he ei edes ajattele kysyvänsä sinua. Palavereissa kommentoi joskus jotain pientä, mutta jos tulee jotain mikä kuulostaa lisätehtävältä, niin sssssssssshhhhhhhhhhhhhhhhh, anna muiden hoitaa, kaikkeen ei tarvi just sun puuttua.

Että näin siitä selviää :) Ja tottakai nyt tulee joku valittamaan että "no sittenhän muut kuormittuu", joo niin voi olla, mutta he kuormittuu koska valitsevat tehdä enemmän kuin on pakko ja se ei ole mun vikani. Tottakai voin tehdä asioita jos määrätään ja työnantajalla on siihen oikeus, mutta eipä ole sellaista tilannetta vielä tullut: aina löytyy päiväkodista joku touhutantta joka jostain syystä haluaa tehdä lisätöitä ilman että saa siitä mitään lisäpalkkaa.

Ja voin sanoa, että on muuten tyytyväisiä lapsia, kun oikeasti voi keskittyä heihin, eikä tarvi laukata koneella printtailemassa jatkuvasti lomakyselyitä tai tiedotteita tai istua jossain höpöpalavereissa joiden antia ei oikeasti edes sitten sovelleta työssä tai ei ole tekemässä jotakin hiton monivaiheista ja hienoa esillepanoa että vanhemmat saa jatkaa kuvittelua siitä miten päiväkodin työntekijöilläkin onkin itseasiassa loputtomasti aikaa tehdä muutakin kuin hoitaa heidän lapsiaan.

Saa olla lasten tukena, mukana leikeissä, kuunnella heidän juttujaan, ihmetellä yhdessä lasten kanssa asioita, laulaa, lukea kirjoja, potkia palloa. Tai voi rauhassa istua lasten seurana vessassa tai pestä pyllyjä ilman että pitää tuijottaa kelloa että kamalaa kun nyt meni tähänkin kokonaiset 10 minuuttia aikaa. Ruokaakaan ei tarvi hotkia, koska on ihan ok että se kestää yli 30 minuuttia ja siinä voi rauhassa jutella höpötellä ja ihmetellä elämää.

Jos joku oikeasti kokee että työ on liian kuormittavaa ja kiireistä, niin tuskin on niin tyhmiä työntekijöitä, että tekisivät mitään ylimääräistä ja hienoa? Sehän olis oman oksan alta sahaamista parhaimmillaan. Jos teidän alalla on tällaista, niin työntekijäthän on osasyyllisiä siihen ongelmaan.

Ei kukaan usko, ettei esim. työntekijöitä ole tarpeeksi tai aikaa riittävästi jos kulissit näyttää samalta kuin aina ennenkin. Ja vähän vaikeakin työntekijöiden perustella, että miten ne ehtii niitä joulukuusia pystyttää ja jouluvaloja ripustella jos ovat ihan ylibuukattuja työmäärän suhteen?

Koristelu ei varmasti ole sellainen asia, mihin työntantaja voi pakottaa, että "jätä lapset ryhmään liian vähän henkilökunnan kera, koska nyt pitää koristella kuusi ja laittaa jouluverhot ikkunoihin!".

Jaa-a ja kuka mahtaa ne joulukoristeet ja Halloween krääsät pystyttää kattoihin ja seinille roikkumaan ellei se pk:n henkilökunta? Oman työnsä ohessa. Pk:n johtajalta vaan Whastup-viesti hoitajille (iltaisin tai sunnuntaisin, ei niin turhan tarkkaa yksityisillä se henkilökunnan vapaa-aika, yhtä suurta perhettähän tässä ollaan ) että "tällainen olis sitte kiva" ja "tällaista paljon seinille" ja eikun netistä imuroituja inspiroivia kuvia mitä halutaan.

Joissain paikoissa ihan uskomatonta touhua. Ja älkää lässyttäkö että yhdessähän lasten kanssa askarrellaan ne teema-koristeet, ei ne lapset seinille kiipeile jotain mustia halloween-jätesäkin riekaileita kiinnittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni asia mättää varhaiskasvatuksessa ihan jo senkin perusteella, että niin moni on psyykkisistä syistä toistuvasti pois töistä ja moni pidemmilläkin sairauslomilla samasta syystä. N.7-8v ajan ollut suurin syy s.poissaoloihin varhaiskasvatuksen työntekijöillä. Tiedän monia jotka painivat asian kanssa parhaillaankin ja pari työkaveria ollut s.lomalla jo kuukausia.

En itsekään hirveän hyvin voi, kiitos työn sisällön ja muutoksien, vuodesta toiseen vain lisääntyneiden kiristyksien ja säästöjen, päivittäisen "kukamitämissämiten"-hulabaloon, venymisvaateiden, työpaikan ilmapiirin ja johtamisen ym.

Mulla tuli just täyteen ne 60 ilmaista saikkupäivää. Vituttaa olla koko syksy töissä.

Mistä tiedät vai voiko ne laskea jostain?

Vierailija kirjoitti:

Nuorten ei kannata hakeutua tuolle alalle. Itse olen helpossa julkisen sektorin työpaikassa

Todella suuri voi olla ero siinä, työskenteleekö kunnalla vai yksityisellä. Ero voi näkyä ihan kaikessa: työntekijöiden kohtelussa, vakalain toteutuksessa, lasten ravinnossa, leikkivälineissä, henkilökunnan ammattitaidossa, jne, jne,jne.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin kokemuksia siitä, että miten saatte pidettyä itsenne työkykyisinä? Mulla alkaa ahdistus olla niin voimakasta, että se takuulla alkaa herättää huomiota kohta. Pelkään saavani pomolta huomautuksen.

Meinaat että saat pomolta huomautuksen ahdistuneisuuden vuoksi? Haha joo, ei niitä huomautuksia ihan niin herkästi jealla. Onko se pomo katsomassa vierestä kun teet töitä? Jos niin harvinaisen osallistuva pomo teillä. Meidän talossa ei johtajaa juurikaan näe, joskus kahvitauolla toki häiriköi työasioilla, ettei varmasti saada sitä kymmentäkään minuuttia irtaantua. Mutta aika usein istuu huoneensa ovi kiinni tai on missälie koukouksissa tai toisessa johtamassaan talossa.

Miten jaksaa? Siten että keskittyy perustyöhön ja antaa piupaut kaikelle ylimääräiselle. Onko tulossa joulujuhla? Mietitte jo nyt sinne jonkun ihan pilipalo-osuuden, laulatte vaikka jonkun tuikituikitähtösen siellä ja se siitä, se kuuluisa "joku" hoitaa sitten kaiken muun sälän mitä sinne halutaan keksiä, aina talossa on joku jolla riittää energiaa.

Isänpäiväkortiksi kädenjälki korttiin tai isojen ryhmässä vaikka kartongista kravatti tai joku muu ikiaikainen steretypinen isukki-kortti. Valmis loru netistä siihen kylkeen jonka voi massatulostaa ja isommat lapset osaa itsekkin liimata. Jos joku työntekijä haluaa jotain hienompaa, niin annat hänen ideoida ja hoitaa sen.

Sitten vaan keskityt niihin lapsii ja perushoitoon ja turvallisuuteen. Jos on pakko olla joku vastuualue, niin otat jonkun jonka toteutuminen ei kiinnosta ketään, ole vaikka hygieniavastaava, kun siihen löytyy tiedot joko netistä tai 50 vuotta sitten kokoonpantu valmis kansio kaikkine tietoineen.

Ai mitä jos tulee paineita johtajilta, että kyselkää vanhemmilta sitä sun tätä? No kysytte sen verran että voitte sanoa kysyneenne: "Joo kysyin minä, ei ne tienny, en voi enempää". Ja se siitä, yksinkertaista. Kaikenlainen muu ylimääräinen on ihan itseaiheutettu: Kaikenlaiset tekstaritkyselyt tai tulostetut paperit, kukaan ei siihen pakota ja jos pakottaa, niin voi sanoa, että en ehdi tekemään, eli kuka tekee?

Opettele vetäytymään "varjoihin", älä opeta muille että teet mitään muuta kuin perustyösi niin he ei edes ajattele kysyvänsä sinua. Palavereissa kommentoi joskus jotain pientä, mutta jos tulee jotain mikä kuulostaa lisätehtävältä, niin sssssssssshhhhhhhhhhhhhhhhh, anna muiden hoitaa, kaikkeen ei tarvi just sun puuttua.

Että näin siitä selviää :) Ja tottakai nyt tulee joku valittamaan että "no sittenhän muut kuormittuu", joo niin voi olla, mutta he kuormittuu koska valitsevat tehdä enemmän kuin on pakko ja se ei ole mun vikani. Tottakai voin tehdä asioita jos määrätään ja työnantajalla on siihen oikeus, mutta eipä ole sellaista tilannetta vielä tullut: aina löytyy päiväkodista joku touhutantta joka jostain syystä haluaa tehdä lisätöitä ilman että saa siitä mitään lisäpalkkaa.

Ja voin sanoa, että on muuten tyytyväisiä lapsia, kun oikeasti voi keskittyä heihin, eikä tarvi laukata koneella printtailemassa jatkuvasti lomakyselyitä tai tiedotteita tai istua jossain höpöpalavereissa joiden antia ei oikeasti edes sitten sovelleta työssä tai ei ole tekemässä jotakin hiton monivaiheista ja hienoa esillepanoa että vanhemmat saa jatkaa kuvittelua siitä miten päiväkodin työntekijöilläkin onkin itseasiassa loputtomasti aikaa tehdä muutakin kuin hoitaa heidän lapsiaan.

Saa olla lasten tukena, mukana leikeissä, kuunnella heidän juttujaan, ihmetellä yhdessä lasten kanssa asioita, laulaa, lukea kirjoja, potkia palloa. Tai voi rauhassa istua lasten seurana vessassa tai pestä pyllyjä ilman että pitää tuijottaa kelloa että kamalaa kun nyt meni tähänkin kokonaiset 10 minuuttia aikaa. Ruokaakaan ei tarvi hotkia, koska on ihan ok että se kestää yli 30 minuuttia ja siinä voi rauhassa jutella höpötellä ja ihmetellä elämää.

Jos joku oikeasti kokee että työ on liian kuormittavaa ja kiireistä, niin tuskin on niin tyhmiä työntekijöitä, että tekisivät mitään ylimääräistä ja hienoa? Sehän olis oman oksan alta sahaamista parhaimmillaan. Jos teidän alalla on tällaista, niin työntekijäthän on osasyyllisiä siihen ongelmaan.

Ei kukaan usko, ettei esim. työntekijöitä ole tarpeeksi tai aikaa riittävästi jos kulissit näyttää samalta kuin aina ennenkin. Ja vähän vaikeakin työntekijöiden perustella, että miten ne ehtii niitä joulukuusia pystyttää ja jouluvaloja ripustella jos ovat ihan ylibuukattuja työmäärän suhteen?

Koristelu ei varmasti ole sellainen asia, mihin työntantaja voi pakottaa, että "jätä lapset ryhmään liian vähän henkilökunnan kera, koska nyt pitää koristella kuusi ja laittaa jouluverhot ikkunoihin!".

Meillä on ryhmässä lastenhoitaja joka keskittyy vain verhoihin, valoihin, pöytäliinoihin ym paikan näennäiseen siivoamiseen ja sisustamiseen. Odottaa tietysti että joku toinen hoitaa lapset sillä aikaa. Todella raskas työpari kun välipala on alkamassa ja lapset täytyisi saada eri tiloista leikkimästä kasattua yhteisen pöydän ääreen, eli tarvittaisiin aikuisia auttamaan leikkien poiskorjauksessa ja käsien pesussa, niin yksi roikkuu verhoissa kiinni kun pitää silittää nämä verhot kun nyt vaihdetaan elokuuverhot syyskuuverhoihin. 
Puhuminen ei auta, verhot vetävät puoleensa enemmän kuin lapset. 

Minusta olisi ihana olla tällaisen kausiverhojen ripustajan työpari. Toisi Ihanaa kodikasta rentoutta, josta lapsetkin nauttivat kun leikkiensä lomassa katselevat. Siirtymät olisi rennompia kun olisi iloinen ja kodinomainen tunnelma. Kaikki rauhoittuvat. Kun taas jos kireät hoitajat ja opettajat kaulassa roikkuvat kuvakortit heiluen huutavat järjestysohjeita, niin me o on just levotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni eilen silmälasit rikki töissä, koska lapsi löi kasvoihin. Olen myös mustelmilla ja raapimisjäljissä ja vaatteet räässä, koska syljetty päälle.

Väsyttää aivan tolkuttomasti ja vasta toinen kesäloman jälkeinen viikko takana.

Raportoithan tilanteesta ja hajotetuista silmälaseista työaikana? Aikoinaan yksityisillä päiväkodeilla vallitsi jännästi tälläinen sanomaton sopimus -politiikka, ettei väkivaltaisista tilanteista ollut sopivaa raportoida, koska silloinhan oli "taitamaton ja huono kasvattaja" jos lapsi hyökki päälle-- ja sen päälle syljetyn/satutetun hoitajan ympärille kerääntyi heti hoitajarinki riekkumaan avoimesti ylpeillen  osaamisellaan tyyliin "ettei mulla vaan kukaan lapsista nuin tee" epäsuorasti vihjaten että syy lapsen käytöshäiriöihin ja ennakoimattomiin hyökkäksiin on aina sen hoitajan joka "ei vaan osaa" . Toivottavasti tuo asenne on nykyään muuttunut.

 

Kunnallisista päiväkodeissa pelkästään hyviä kokemuksia, siellä tuettiin myös omaa hoitohenkilökuntaa, otettiin välittömästi vakavasti henkilökunnan hyvinvointi ja lasten tuhoava käytös. Hommattiin käytöshäiriöiselle lapselle ammatti-apua. Ehkä yksityiset toimijat pelkäsi että menettävät asiakkaan jos puuttuvat lapsen käytökseen tai paikan maine menee jos raportoidaan paljon päällekäymisiä? 

Täällä pitää ilmoituksen teon yhteydessä kertoa, että miten tilanteen olis voinut välttää ettei äityisi väkivaltaiseksi. Eli lähtökohtaisesti ajatellaan, että työntekijän vika, olisit toiminu paremmin. Ja ilmoitus ei kelpaa jos tuohon ei vastaa mitään. 

Aikanaan vastaavanlaisen raportin tehneenä, vastasin rehellisesti että tilanteen olisi voinut välttää sillä että olisi henkilöstöä enemmän. Meni läpi.

Minä olen laittanut että "olisi pitänyt antaa lapsen mennä sukkasilteen lumihankeen, niin tilanne olisi voitu välttää". Tai mikä tilanne nyt ikinä onkaan ollut: Olisi annettu periksi niin ei olis tullut väkivaltaa.