Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni 40 v. täyttäneistä pitää itseään jo kuolleina?
08.10.2021 |
Onko täällä sellaisia hiljattain 40 v. täyttäneitä, jotka pitävät itseään jo käytännössä kuolleina.
Ns. elämä on enää kuoleman odottamista, ensin muiden ja sitten itsen.
Kommentit (60)
Tuskin ketkään muut kuin vakavasti masentuneet 40-vuotiaat. Ihminenhän on keskimäärin elämän puolivälissä nelikymppisenä. Itse täytän 40 alkuvuodesta ja elän elämäni parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään kuolleelta vielä tunnu. Sama fiilis kuin kymmenen vuotta sitten, paitsi olen nyt henkisesti kypesempi ja harkitsevampi. Elämä on hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutama vuosi matkaa tuohon, mutta minusta tuntuu että vasta heräsin eloon. Lapset on jo melko omatoimisia koululaisia ja pitkä ahdistava parisuhde päättyi, joten olen nyt villi ja vapaa. :D Nautin niin paljon harrastuksista, seksistä , kaikesta tällä hetkellä. En aio kuolla vielä.
Siis täh? Kuka panee yli 40v naista....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutama vuosi matkaa tuohon, mutta minusta tuntuu että vasta heräsin eloon. Lapset on jo melko omatoimisia koululaisia ja pitkä ahdistava parisuhde päättyi, joten olen nyt villi ja vapaa. :D Nautin niin paljon harrastuksista, seksistä , kaikesta tällä hetkellä. En aio kuolla vielä.
Siis täh? Kuka panee yli 40v naista....?
Hyvin moni yli 40v mies. Osa alle 40-vuotiastakin. Jonnejen ei kannata kommentoida näihin aikuisten ketjuihin. Teitä varten on ylis.
Täällä yksi. Minulla on paha aavistus, että 10 vuoden sisällä iskee sairaus joko itseeni tai vaimooni. Itse kestän tuli mitä tahansa, mutta jos vaimolleni käy jotakin, se on myös meikäläisen menoa. Sitä en kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutama vuosi matkaa tuohon, mutta minusta tuntuu että vasta heräsin eloon. Lapset on jo melko omatoimisia koululaisia ja pitkä ahdistava parisuhde päättyi, joten olen nyt villi ja vapaa. :D Nautin niin paljon harrastuksista, seksistä , kaikesta tällä hetkellä. En aio kuolla vielä.
Siis täh? Kuka panee yli 40v naista....?
Hyvin moni yli 40v mies. Osa alle 40-vuotiastakin. Jonnejen ei kannata kommentoida näihin aikuisten ketjuihin. Teitä varten on ylis.
Kai niiden on pakko tyytyä siihen, mitä saa. Kun ei saa oikeaa naista, eli sellaista alle 25v pimua
Joinain päivinä. Mutta siltä on tuntunut lähes aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 jälkeen se elämä vasta alkaa parasta aikaa olemaankin. On tullut elämän kokemusta ja viisautta enemmän. On sovussa itsensä kanssa, ei hötkyile enää tyhjästä ja on itsevarmempi. Nyt elän elämäni seesteisintä aikaa. N.50+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutama vuosi matkaa tuohon, mutta minusta tuntuu että vasta heräsin eloon. Lapset on jo melko omatoimisia koululaisia ja pitkä ahdistava parisuhde päättyi, joten olen nyt villi ja vapaa. :D Nautin niin paljon harrastuksista, seksistä , kaikesta tällä hetkellä. En aio kuolla vielä.
Siis täh? Kuka panee yli 40v naista....?
Hyvin moni yli 40v mies. Osa alle 40-vuotiastakin. Jonnejen ei kannata kommentoida näihin aikuisten ketjuihin. Teitä varten on ylis.
Kai niiden on pakko tyytyä siihen, mitä saa. Kun ei saa oikeaa naista, eli sellaista alle 25v pimua
Ei aikuinen mies halua lapsiin sekaantua. Ne jätetään jonneille ja pervosedille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kohta puolin viisikymmentä ja voin sanoa, että mulle tuo 40 + on ollut uuden elämisen aikaa. Alkaa olla enemmän aikaa itselle. On aikaa kehittyä (opiskella) ihmisenä ja tehdä itselle mielenkiintoisia asioita.
Lapset ovat isoja, niiden kanssa vietetään seesteistä rinnakkaiseloa. Muutot omiin koteihin heillä mielessä, omat opiskelut, itsenäistyminen.
Mies komistuu silmissä ja hänen kanssaan on hyvä harrastaa taas uusia yhteisiä juttuja. Seksielämäkin on tullut takaisin, muutaman vaisumman vuoden jälkeen.
Ennen kaikkea nyt on rahaa tehdä asioita.
N49
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä jouda kuolemaan, kun vasta sai ensimmäisen lapsen.
Mummoäiti. Lapsiraukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta puolin viisikymmentä ja voin sanoa, että mulle tuo 40 + on ollut uuden elämisen aikaa. Alkaa olla enemmän aikaa itselle. On aikaa kehittyä (opiskella) ihmisenä ja tehdä itselle mielenkiintoisia asioita.
Lapset ovat isoja, niiden kanssa vietetään seesteistä rinnakkaiseloa. Muutot omiin koteihin heillä mielessä, omat opiskelut, itsenäistyminen.
Mies komistuu silmissä ja hänen kanssaan on hyvä harrastaa taas uusia yhteisiä juttuja. Seksielämäkin on tullut takaisin, muutaman vaisumman vuoden jälkeen.
Ennen kaikkea nyt on rahaa tehdä asioita.
N49
Miksi lapsillasi olisi aikaa kehittyä (opiskella) ja tehdä itselle mielenkiintoisia asioita jo nyt, vai ovatko hekin jo 40v?
Vierailija kirjoitti:
No elämän täytyy olla tosi ankeaa tai vahva masennus päällä jos nelikymmpisenä jo tuntuu että loppu häämöttää. Itsellä se hyvä elämä vasta alkoi siihen aikaan.
Ikäni masennusta sairastaneena 40 vuotiaana itseasiassa harmittaa, etten voi vielä laittaa pistettä tälle elämälle. On kituutettava vielä muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole elämässäni mitään. Olen keski-ikäinen, yksinäinen, työtön ja köyhä.
Ennen oli sentään terveys ja nuoruus. Nyt ei ole enää noitakaan.
Olenkin miettinyt onko tässä elämässä enää mitään järkeä. Mistä voisin enää onnea ja iloa elämään löytää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta puolin viisikymmentä ja voin sanoa, että mulle tuo 40 + on ollut uuden elämisen aikaa. Alkaa olla enemmän aikaa itselle. On aikaa kehittyä (opiskella) ihmisenä ja tehdä itselle mielenkiintoisia asioita.
Lapset ovat isoja, niiden kanssa vietetään seesteistä rinnakkaiseloa. Muutot omiin koteihin heillä mielessä, omat opiskelut, itsenäistyminen.
Mies komistuu silmissä ja hänen kanssaan on hyvä harrastaa taas uusia yhteisiä juttuja. Seksielämäkin on tullut takaisin, muutaman vaisumman vuoden jälkeen.
Ennen kaikkea nyt on rahaa tehdä asioita.
N49
Miksi lapsillasi olisi aikaa kehittyä (opiskella) ja tehdä itselle mielenkiintoisia asioita jo nyt, vai ovatko hekin jo 40v?
Lapsilla on aina aikaa. Kasvaisit säkin vähän.
Sokeri sulaa edelleen suussa, joten lienen vielä elossa.
Jotain on mennyt elämässä pieleen ja pahasti, jos kokee nelikymppisenä olevansa puolikuollut. Enkä siis tarkoita tätä mitenkään pahalla tai pilkkaamismielessä, mutta kai te tästä asiasta jatkuvasti uusia aloituksia tekevät ruikuttajat ymmärrätte, että ei useimmat ihmiset koe ikääntymistä noin kamalana asiana?
Eikä siinä tarvitse edes olla niinsanottu "normaali". Omalla kohdallani elämäni on mennyt niin pieleen kuin voi vaan mennä, en ole saanut mitään niitä asioita mistä nuorena tyttönä haaveilin, asiani on nähtävästi todella pielessä monen menestyneen ja perheellisen silmissä.
Mutta minä tein sen surutyöni asioiden suhteen jo vuosia sitten! nykyään nelikymppisenä olen tyytyväisempi elämään kuin olin 10-20 vuotta sitten, jolloin vasta epätoivoisena etsiskelin itseäni. Ei minusta ollut silloin nuorena edes huolehtimaan itsestäni, saati perustamaan perhettä. Joten kaikki meni niin kuin pitikin!
Minulle annettiin tämä tie. Olen tehnyt paljon hyvää elämässäni näinkin. Teen joka päivä työssäni.
En ole "onnellinen", mutta olen tyytyväinen elämääni ja se on minulle uusi tunne, josta nautin enkä anna enää kenenkään viedä sitä minulta pois.
Olen 40 v ja nautin elämästäni todella paljon. Ihanaa, kun lapset jo sen verran isoja (10 ja 13 v) ettei tarvitse jatkuvaa vahtimista eikä ole enää päiväkotirumbaa. Nautin, kun on rahaa. Lasten ollessa pieniä elämä oli oikeasti yhtä kituuttamista. Nyt on lainat maksettu ja palkka noussut kovasti noista ajoista. Ei mitään överirikkaita tietenkään olla, mutta jos lapset jotain tarvitsee, niin voin ostaa murehtimatta. Joskus jopa itsellekin :)
Tykkään kovasti tästä nelikymppisen seesteisestä elämästä. Ei ole kuollut olo ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole elämässäni mitään. Olen keski-ikäinen, yksinäinen, työtön ja köyhä.
Ennen oli sentään terveys ja nuoruus. Nyt ei ole enää noitakaan.
Olenkin miettinyt onko tässä elämässä enää mitään järkeä. Mistä voisin enää onnea ja iloa elämään löytää?
Varmaan kannattaa alkaa elämään sen sijaan että vain katkerasti voivottelee.
Ulkoinen olemukseni ei miellytä itseäni; kulahtanut ,löystynyt lady, jonka parhaat päivät olivat aikaa sitten. En vain saa itsestäni irti, että liikkuisin säännöllisesti ja söisin terveellisesti. Tämä on iso muutos entiseen. Kyllä minusta on enin virta jo kulutettu, tai ainakin nyt tuntuu sitä.
Positiivisia asioita elämässäni: ihana mies, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä yli 20.v. Rakkautta ja läheisyyttä riittää edelleen. Neljä ihanaa lasta, joista kaksi on jo muuttanut kotoa. Lapsilla kaikki hyvin, kavereita ja harrastuksia sopivasti ja suunta elämään löytymässä.
Minä olen pistänyt paukkuni lapsiin ja töihin. Omia harrastuksia ei ole, enkä töiden jälkeen oikein jaksaisikaan. Työ on todella kuormittavaa (opettaja) ja vei aikaisemmin ison osan myös vapaa-ajasta. Nykyään en suostu tekemään töitä kotona, enkä palkatta.
Jostain pitäisi löytää uusi vaihde- ajatella itseä ja omaa hyvinvointia. Odottelen eläkepäiviä ja sitä, että olisi aikaa itselle ja miehelle matkustella, harrastaa ja nauttia erilailla elämästä. Olen kai jo puoliksi kuollut. Toivottavasti henkiin herätettävissä.