Lue keskustelun säännöt.
En rakasta puolisoani, häät lauantaina
03.12.2014 |
Katsoin sitä ihan uusin silmin tänä aamuna ja tajusin, etten mä oo rakastanut sitä pitkään aikaan. Häät on kolmen päivän päästä, kaikki valmiina. Osa kauempana asuvista sukulaisista on jo matkustaneet tänne juhlia varten, joten en kehtaisi peruakaan koko juttua. Menenkö kaikesta huolimatta naimisiin ja kerron miehelle häiden jälkeen, että haluan eron?
Kommentit (115)
En menisi naimisiin. Siitä tulee kuitenkin ihan juridistakin merkintää ja hoidettavaa jne. eli ei siitä pääse eroon ihan vaan tekstarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ehtii karata! Varmaan aika monta kertaa tapahtuu just noin ettei KEHTAA ennen häitä erota. Jos meet naimisiin kaverit saa kivat bileet, jos et mene niin ne saa dramaattisen tarinan. Mutta mitä SINÄ haluat? Nyt se pitäis tietää! Lykkyä tykö!
Just nyt tuntuu siltä, että ei tää tästä kivemmaksi muutu. Olin niin innoissani häistä ja suunnittelin niitä hartaasti. On mun unelmahäät, mutta sulhanen ei oo enää unelma. En edes muista, milloin mä viimeks oon katsonut sitä silleen että tuota miestä mä rakastan. Oon vaan suunnitellut häitä. Mies kyllä rakastaa, näen sen siitä mut mä en. Ahdistaa ajatuskin hääyöstä. Se odottaa jotain ilotulitusta ja onnea ja mä en todellakaan halua sitä. AP
Ongelma taitaa olla juuri tuo aivan liian tavallinen: halutaan naimisiin häiden takia. Ei oikein ehdi valkata puolisoa, kun on kiire päästä naimisiin.
(sanoo mies, joka on itsekin mokannut valinnoissaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti eivät ole nämä häät keskisuomessa.
No voi jessus. Eihän sitä pakko naimisiin ole mennä. Kauankohan häitä on suunniteltu? Olitko edes rakastunut mieheen kosinnan aikaan vai olitko vain rakastunut rakastumisen tunteeseen, turvallisuuden tunteeseen? Älä mieti muita, mietti itteäs, MUTTA oikeasti, puhu miehelle. Et ole reilu, jos et avaa fiilistäs hänelle. Ihan sama mitä muut sanoo, mutta vihaat loppuelämäs itteäs, jos et puhu miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:00"]
Just nyt tuntuu siltä, että ei tää tästä kivemmaksi muutu. Olin niin innoissani häistä ja suunnittelin niitä hartaasti. On mun unelmahäät, mutta sulhanen ei oo enää unelma. En edes muista, milloin mä viimeks oon katsonut sitä silleen että tuota miestä mä rakastan. Oon vaan suunnitellut häitä. Mies kyllä rakastaa, näen sen siitä mut mä en. Ahdistaa ajatuskin hääyöstä. Se odottaa jotain ilotulitusta ja onnea ja mä en todellakaan halua sitä. AP
[/quote]
Peru häät. Ei saa laittaa toista läpikäymään häitä siinä luulossa että saa unelmiensa kumppanin ja sitten häiden jälkeen paljastaa että ei tää nyt ollutkaan mun juttu ja halusin vaan häät. Jos jo nyt tuntuu tuolta niin ei todellakaan kannata mennä naimisiin. Olkoot vaika kuinka noloa perua mutta se sun täytyy nyt tehdä jos haluat olla rehellinen.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:51"]
Eka avioliittoni oli juuri tuollainen. Tiesin, ettei tule kestämään. Silti menimme naimisiin. Ero tuli. Olisi pitänyt kuunnella sydämen ja järjen ääntä. Tosin meillä miniminijuhlat ja maistraattikäynti... Paha tilanne sulla. Ei valitettavasti kuulosta hyvältä alulta avioliitolle.
[/quote]
Minä taas sain jonkun vastaavan ahdistuskohtauksen viikkoa ennen häitä, vaikkei häät olleet edes suuret. Jotenkin se stressi alkoi vaikuttamaan ja sai ahdistuksen päälle. Mietin vain, etten rakasta tuota miestä ja mitä ihmettä oikein teen tässä tilanteessa... Menin kuitenkin naimisiin, onneksi, ja olemme älyttömän onnellisia vielä 10v myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:51"]
Eka avioliittoni oli juuri tuollainen. Tiesin, ettei tule kestämään. Silti menimme naimisiin. Ero tuli. Olisi pitänyt kuunnella sydämen ja järjen ääntä. Tosin meillä miniminijuhlat ja maistraattikäynti... Paha tilanne sulla. Ei valitettavasti kuulosta hyvältä alulta avioliitolle.
[/quote] Mulla sama. Tiesin sanoessani tahdon että EN tahdo, 2 viikkoa oltiin yhdessä ja siihen päättyi se tarina (tosin eron sain vasta puolen vuoden päästä). Mutta kyllä vieläkin kaduttaa että ylipäätään olin noin typerä vaikka asiasta jo 30v. Jos oikeesti tuntuu ettei halua niin kannattaa käyttää järkeään ja olla tahtomatta. Mitä väliä vaikka olis tullut vieraat ja muut.
Ettei olisi vaan hetkellistä?
Pitkässä suhteessa tunteiden ailahtelut ovat normaaleja ja joskus voi tulla kausia, ettei jaksaisi katsella toista ollenkaan. Sitten taas kohta rakastetaan eniten kuin mitään muuta maailmassa.
Sanoisin, että älä nyt ainakaan peru, äläkä pelästytä miestä kertomalla tuntemuksistasi. Voi hyvin olla, että kohta näet hänet taas yhtä rakastettavana kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin miehelle pitää asiasta puhua. Tuohan on ihan kauhee tilanne myös hänelle. Miten ap voisi juhlia ja ottaa vastaan onnitteluja ym. vaikka tietäisi että kaikki on valhetta? Ja mitä mahtaa ne vieraat miettiä kun saavat jälkikäteen tietää? Ovat ostaneet lahjat, itselleen juhlavaatteet ja matkustaneet, kaikki turhaan.
Ap aika mulkku olet jos et miehelle puhu mitään, heti.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:28"]
No ainakin miehelle pitää asiasta puhua. Tuohan on ihan kauhee tilanne myös hänelle. Miten ap voisi juhlia ja ottaa vastaan onnitteluja ym. vaikka tietäisi että kaikki on valhetta? Ja mitä mahtaa ne vieraat miettiä kun saavat jälkikäteen tietää? Ovat ostaneet lahjat, itselleen juhlavaatteet ja matkustaneet, kaikki turhaan.
Ap aika mulkku olet jos et miehelle puhu mitään, heti.
[/quote]
No mites taas jos ap nyt puhuu ja tunteekin sitten myöhemmin toisin? Jää varmaan miehelle kivat muistot häistä ja pitkä pelko että toinen jättää.
Jos ap ei tunnu olevan edes varma tuntemuksistaan, niin eikö kannattaisi mielummin odotella kunnes tietää paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ehdotus on mennä silti naimisiin. Mietit sen jälkeen mitä haluat. Jos mies on kaikesta huolimatta ihan ok, ja rakastaa sua, ei ole välttämättä huono diili olla naimisissa miehen kanssa jota ei rakasta. Kiva on jakaa arki jonkun kanssa, maksaa puolet vuokrasta, olla tekemistä lomilla ja jouluna.
Mä lopetin mun miehen rakastamisen jossain vaiheessa. Jäin silti tähän liittoon. En mä uuttakaan miestä jaksa etsiä enkä halua olla yksin. Mies rakastaa mua. Mulla on jäljellä jotain kiintymystä, mutta rakkaus on kuollut. Joku sanoi vähän aikaa sitten, että on mahdollista löytää uudelleen se rakkaus jos on kerran rakastanut. Mä epäilen, etten koskaan oikeasti rakastanutkaan tuota miestä, rakastin mielikuvaa, ja se romuttui kun opin vuosien saatossa oikeasti tuntemaan hänet. Mut joo, hän on hyvä mies, hyvä isä, kohtelias ja kiltti luonne.
Eka avioliittoni oli juuri tuollainen. Tiesin, ettei tule kestämään. Silti menimme naimisiin. Ero tuli. Olisi pitänyt kuunnella sydämen ja järjen ääntä. Tosin meillä miniminijuhlat ja maistraattikäynti... Paha tilanne sulla. Ei valitettavasti kuulosta hyvältä alulta avioliitolle.