En rakasta puolisoani, häät lauantaina
Katsoin sitä ihan uusin silmin tänä aamuna ja tajusin, etten mä oo rakastanut sitä pitkään aikaan. Häät on kolmen päivän päästä, kaikki valmiina. Osa kauempana asuvista sukulaisista on jo matkustaneet tänne juhlia varten, joten en kehtaisi peruakaan koko juttua. Menenkö kaikesta huolimatta naimisiin ja kerron miehelle häiden jälkeen, että haluan eron?
Kommentit (115)
No lopeta ap nyt se tarina saatana kun alotitkin!
Ehdotan salkkarityylin soveltamista. Petä polttareissa, tule raskaaksi sille jonka kanssa petit eli miehen veljelle, sitten menette naimisiin ja samana aamuna paljastat ettet olekaan se mitä väität, vaan valehtelit henkilöllisyytesi. Puhu myös kovaan ääneen rapussa raskaudestasi miehen veljelle, jolloin anoppi kuulee ja kertoo miehellesi. Kuitenkin menet sitten alttarille asti, missä jätät miehen siihen huutamalla "en tahdo en pysty tähän!", juokset pihalle ja poistut helikopterilla. Näin ongelmat on ratkaistu, koska miehesi eikä myöskään muu suku jää harmittelemaan eroa. Lopulta paljasta myös raskaus valeraskaudeksi, ettei miehen veljelle jaa paha maku suuhun ja voit sitten hyvillä mielin siirtyä perheen isään eli ex-appikokelaaseen.
Ja kaikki tämä tulee siis tapahtumaan kolmessa päivässä.
Tiedän, että olisi miehen kannalta itsekästä pitää häät, vaikka mä en rakasta sitä. Mutta jos nämä häät perutaan niin mä en ikinä tule saamaan samanlaisia. Enkä välttämättä edes pääse enää naimisiin! Ja jos pääsisinkin, niin ne olisivat kuitenkin "toiset häät", joihin vieraitakaan ei välttämättä tulisi niin innostuneesti, jos ensimmäiset peruuntuvat. AP
Taas nainen, jolle avioliitossa on tärkeää vain ne häät, jotka tietysti ovat vain Hänen Päivänsä. On se avioliitto niiiiin pyhä. Huoh.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:03"]
Taas nainen, jolle avioliitossa on tärkeää vain ne häät, jotka tietysti ovat vain Hänen Päivänsä. On se avioliitto niiiiin pyhä. Huoh.
[/quote]
No, ainakaan AP ei ole homo.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:56"]
Tiedän, että olisi miehen kannalta itsekästä pitää häät, vaikka mä en rakasta sitä. Mutta jos nämä häät perutaan niin mä en ikinä tule saamaan samanlaisia. Enkä välttämättä edes pääse enää naimisiin! Ja jos pääsisinkin, niin ne olisivat kuitenkin "toiset häät", joihin vieraitakaan ei välttämättä tulisi niin innostuneesti, jos ensimmäiset peruuntuvat. AP
[/quote]
Voi luoja, miten lapselliselta kuulostat.. Lue tämä kirjoittamasi viesti ihan ajatuksella läpi..
Mä tiedän useamman, joka perui vastaavanlaisessa tilanteessa häät. Tunne osoittautui viime hetken paniikiksi ja häät pidettiin - tosin pienimuotoisemmat - sitten muutaman kuukauden päästä. Tai paremminkin menivät kuitenkin naimisiin, kunnon häitä eivät enää perumisen jälkeen pitäneet
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:56"]
Tiedän, että olisi miehen kannalta itsekästä pitää häät, vaikka mä en rakasta sitä. Mutta jos nämä häät perutaan niin mä en ikinä tule saamaan samanlaisia. Enkä välttämättä edes pääse enää naimisiin! Ja jos pääsisinkin, niin ne olisivat kuitenkin "toiset häät", joihin vieraitakaan ei välttämättä tulisi niin innostuneesti, jos ensimmäiset peruuntuvat. AP
[/quote]
Kuule... Naimisiinmenossa ne häät ja hääjuhlat eivät ole "se juttu", vaan se onnellinen avioliitto joka alkaa sillä hetkellä, kun pappi/maistraavirkailija julistaa teidän mieheksi ja vaimoksi.
Meillä oli miehen kanssa vuosi sitten maistraattihäät ja pienet kahvittelut kotona. En hankkinut edes mitään hörhelöhäämekkoa, vaan olin asiallisessa hameessa, kauluspaidassa ja bleiseritakissa. Miehellä oli myös kaulauspaita, kraka, puvuntakki ja housut, mutta kenkinä esteettisesti tennarit. Huomasin tämän vasta hääkuvista.
Mutta ne olivat meille mitä parhaimmat häät, koska menimme naimisiin toistemme kanssa. Puitteilla, puvuilla ja juhlilla ei ollut mitään merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 13:56"]
Tiedän, että olisi miehen kannalta itsekästä pitää häät, vaikka mä en rakasta sitä. Mutta jos nämä häät perutaan niin mä en ikinä tule saamaan samanlaisia. Enkä välttämättä edes pääse enää naimisiin! Ja jos pääsisinkin, niin ne olisivat kuitenkin "toiset häät", joihin vieraitakaan ei välttämättä tulisi niin innostuneesti, jos ensimmäiset peruuntuvat. AP
[/quote]
Siis sinua huolettaa ne yhden päivän juhlinnat eikä ne tuhannet muut päivät, joita elämässäsi eri juhlineen ja arkineen on edessäsi???
Mä ehkä sinun tilanteessasi menisin naimisiin ja asettaisin itselleni vuoden määräajan, jonka yrittäisin korjata avioliittoa. Sitten toimisin sen hetkisen tunteen mukaan. Nää viime hetken paniikit ja järjestämisestä aiheutunut stressi saa tuntemaan ihan mitä vaan
Minä en menisi naimisiin. Silloin kun itse menin, äitini kysyi vielä ennen vihkitilaisuuden alkua, että onko tämä nyt sitä mitä haluat, että vielä voi perua. Olen arvostanut hänen elettään jälkeenpäin ja näin ajattelin omilta tyttäriltani sitten aikoinaan myös kysyä. Raha on kuitenkin vain rahaa, se muu loppuelämä on paljon tärkeämpää.
Tää on taas tätä, sukulaiset ja tuttavat ovat panostaneet lahjoihin, matkustamiseen ja omiin vaatteisiinsa ja kampauksiinsa. Morsian ottaa asiakseen pohtia eroa tässä vaiheessa, just. Olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu, että perut häät samantien eikä niin, että vatvot asiaa ja eroat vuoden kuluttua tuhansien arvosta häälahjoja saaneena.
Tarkkana sitten hääyönä, ettei tule vahingossa (ja pikkuhiprakassa) lapsikin pistettyä alulle.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 12:53"]
En menisi naimisiin. Siitä tulee kuitenkin ihan juridistakin merkintää ja hoidettavaa jne. eli ei siitä pääse eroon ihan vaan tekstarilla.
[/quote]
Voisiko vihkitilaisuuden pitää feikkinä? Vaikka kirkossa se pappi suorittaisikin jonkun siunauskaavan ja niinpä ette olisikaan juridisesti ottaen naimisissa. Hyvät bileet tulee silti ;).
Ansaitset saman kohtalon kuin tuleva ex-miehesi. Seuraavalla kerralla joko sut hylätään alttarille tai sitten saat eropaperit postissa parin viikon naimisissa olon jälkeen, autuaan tietämättömänä miehesi tunteista.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:24"]Mä tiedän useamman, joka perui vastaavanlaisessa tilanteessa häät. Tunne osoittautui viime hetken paniikiksi ja häät pidettiin - tosin pienimuotoisemmat - sitten muutaman kuukauden päästä. Tai paremminkin menivät kuitenkin naimisiin, kunnon häitä eivät enää perumisen jälkeen pitäneet
[/quote]
Idiootit.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:41"]Tarkkana sitten hääyönä, ettei tule vahingossa (ja pikkuhiprakassa) lapsikin pistettyä alulle.
[/quote]
Täähän meinas pihdata.
Raivostuttavia tämmöiset ketjut joissa ei loppuratkaisu selviä