Mikähän siinä on, että sitten kun osuu kohdalle joku, jota kohtaan syttyy oikeasti tunteita,
niin sitä ei osaa toimia yhtään niin rennosti, kuin sellaisten kanssa, joita kohtaan ei samanlaisia tunteita synny. Toimintaa voisi kuvata sanalla paniikki. Ja joskus käy niin, että se paniikki iskee niin lamaannuttavasti, että jää sitten tekemättä melkein kaikki ja toinen saattaa kuvitella, että en ole kiinnostunut. Enkä ole mikään peräkammari-ihminen, vaan normaali sosiaaliset taidot omaava tyyppi, mutta tässä kohtaa on joku sokea piste. Jotenkin ajattelen, että tätä hommaa en halua pilata ja sitten se menee pieleen juuri sen takia.
Miten te muut selätätte ton paniikin vai onko se vaan mulla?
Kommentit (5)
Mulla oli paniikki päällä kaikissa ihastumisissa ennen kuin tapasin mieheni. Meidän suhde eteni hyvin luottavaisesti ja rauhallisesti enkä panikoinut yhtään mitään syvistä tunteista huolimatta. Vain omaan kokemukseeni nojaten sanon, että kun oikea ihminen tulee kohdalle niin mitään paniikkia ei synny.
Ainahan se on niin että kun ihastuu niin käyttäytyy vähän pöljästi.
Minä en oikeastaan pöljäile, vaan yritän ollan mahdottoman ja korostetun asiallinen ja näyttää siltä, että mikään ei hetkauta.
Siis apua, mä oon ainut, joka jäätyy ja muut osaa olla rennosti?