Lue keskustelun säännöt.
Kahdet eri rippijuhlat lapselle
08.10.2021 |
Stressaan niitä jo nyt etukäteen. En aio osallistua yhteiseen juhlaan exän kanssa. En tiedä, pystynkö edes kirkkoon menemään, mutta tavoitteeni on, että sinne menisin. Tiedän, että lapsellemme nämä vaikeudet tulee varmaankin olemaan ainakin jonkin verran ikävä juttu, mutta toisaalta hän tietää jo, että meidän vanhempien välit on huonot eron jälkeen. Ex petti ja jätti sitten tämän salasuhteensa seurauksena. Tämä kolmas osapuoli muutti eron jälkeen entiseen yhteiseen asuntoomme. Minun elämäni hajosi tuohon pettämiseen ja eroon, enkä ole toipunut siitä niin, että pystyisin yhteisiä juhlia tekemään. Erosta on nyt 2 vuotta, en ole halunnut exää ja tämän uutta kohdata kertaakaan. Terapiassa olen käynyt, eikä minun tarvitse exää kohdata, jos en siihen pysty.
Onko muita, jotka ovat järjestäneet lapselleen erilliset juhlat?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuka ne toiset juhlat järjestää, lapsen isäkö? Pystyttekö sopimaan, keitä mihinkin juhliin kutsutaan?
Mitä sopimista siinä on? Kumpikin kutsuu ne ketkä haluaa juhliin.
Okei. Ja minä vieraana joudun päättämään, kumpiin juhliin menen vai menenkö molempiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuka ne toiset juhlat järjestää, lapsen isäkö? Pystyttekö sopimaan, keitä mihinkin juhliin kutsutaan?
Mitä sopimista siinä on? Kumpikin kutsuu ne ketkä haluaa juhliin.
Okei. Ja minä vieraana joudun päättämään, kumpiin juhliin menen vai menenkö molempiin?
Niin, se on sun oikeus. Voit jättää vaikka molemmat kekkerit väliin, jos siltä tuntuu.
Ne juhlat voi myös järjestää jossain juhlapaikassa, ettei tarvitse kenenkään kodissa järjestää.
Silloin maaperä on kuitenkin neutraali eikä kummankaan henkilökohtanen koti.
Järjestän työkseni juhlia ja kyllä harmittaa sankarin puolesta jos vanhemmat ja nyxät ja exät ei mahdu saman katon alle, kyllä sen surun näkee lapsen silmissä.
Välillä joudutaan tekemään aikamoisia järjestelyjä pöytien kanssa, mutta ollaan onnistuttu juhlien järjestämisessä ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä, vaikka tunnelma saattaa aluksi olla hiukan jännittynyt.
Pitäisi tosiaan muistaa että juhlat on sen lapsen ja sen pari tuntia täytyy jokaisen aikuisen pystyä käyttäytymään.
Meillä kahdet eri juhlat AINA. Exä petti ja jätti. Nainen on mun ystävä tai oli, ei ole enää. Ikinä en anna anteeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy nyt kuitenkin lapselta, haluaako hän kahdet juhlat. Jos kaikki muut: lapsi, ex, sukulaiset ja kummit, haluavat vain yhdet juhlat, ne järjestetään ilman sinua. Maksat exlle puolet kuluista ja käyt vaikka lapsen kanssa jonain toisena päivänä syömässä kahdestaan.
Tosi kurjaa lapselle, muuta hän on sen ikäinen, että asian voi selittää niin kuin se on. Ymmärtääkö tai hyväksyykö lapsi, sitä ei voi tietää. Hänellä on silti oikeus tietää asian oikea laita.
Pääsisitkö kuitenkin rauhoittavien avulla tms. kirkkoon paikalle?
Eihän ne nyt vieraille ole kahdet juhlat.
Kumpaan juhlaan kummit osallistuvat? Kokevatko toisen puolen isovanhemmat, että olivat "oikeissa juhlissa" jos ne ovat jonain muuna päivänä?
Riippuu kumman sukua tai ystäviä on kyseessä.
Entä jos on molempien ystävä? Tai jos miehen sisko on tosi läheinen ex-kälynsä kanssa? Harvoin tilanteet on niin yksinkertaisia, että porukka voidaan kahteen osaan.
Ja silti jää se ongelma, että toiset juhlat ovat vääränä päivänä, rääppiäiset, eikä varsinainen juhla.
Rääppiäisissä tuskin tarjotaan exän aikaisemmin tarjoamia tarjoiluja.
En ole nähnyt veljeni exää enää eron jälkeen. Jos siellä olisi tuplajuhlat, niin menisin vain veljeni järjestämiin, koska ylimääräinen 2x500 km ajelu ei innosta.Eihän sinua nyt kahdesti kutsuttaisi… olisit siellä veljesi luona vain.
Pitääkö koko suvun ja ystävien juosta siksi, että yksi tai kaksi aikuista ihmistä eivät halua olla samassa tilassa 2h? Tämä toki jatkuu juhlasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy nyt kuitenkin lapselta, haluaako hän kahdet juhlat. Jos kaikki muut: lapsi, ex, sukulaiset ja kummit, haluavat vain yhdet juhlat, ne järjestetään ilman sinua. Maksat exlle puolet kuluista ja käyt vaikka lapsen kanssa jonain toisena päivänä syömässä kahdestaan.
Tosi kurjaa lapselle, muuta hän on sen ikäinen, että asian voi selittää niin kuin se on. Ymmärtääkö tai hyväksyykö lapsi, sitä ei voi tietää. Hänellä on silti oikeus tietää asian oikea laita.
Pääsisitkö kuitenkin rauhoittavien avulla tms. kirkkoon paikalle?
Eihän ne nyt vieraille ole kahdet juhlat.
Kumpaan juhlaan kummit osallistuvat? Kokevatko toisen puolen isovanhemmat, että olivat "oikeissa juhlissa" jos ne ovat jonain muuna päivänä?
Riippuu kumman sukua tai ystäviä on kyseessä.
Entä jos on molempien ystävä? Tai jos miehen sisko on tosi läheinen ex-kälynsä kanssa? Harvoin tilanteet on niin yksinkertaisia, että porukka voidaan kahteen osaan.
Ja silti jää se ongelma, että toiset juhlat ovat vääränä päivänä, rääppiäiset, eikä varsinainen juhla.
Rääppiäisissä tuskin tarjotaan exän aikaisemmin tarjoamia tarjoiluja.
En ole nähnyt veljeni exää enää eron jälkeen. Jos siellä olisi tuplajuhlat, niin menisin vain veljeni järjestämiin, koska ylimääräinen 2x500 km ajelu ei innosta.Tässähän puhuttiin juuri sinusta, vai miten se nyt menikään.
Kenestä nämä kaksissa juhlissa käyneet puhuivat? Itsestään myös.
Siinä olikin kyseessä todellinen tilanne, ei kuvitteellinen. Joku esitti, että koskaan kukaan ei saa kutsua kaksiin juhliin ja toinen keskustelija kertoi, että hänet oli kutsuttu ja hän oli osallistunut.
Sinun tilanteesi on täysin kuvitteellinen eikä tuo mitään oleellista lisätietoa keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsi saa päättää, yhdet vai kahdet juhlat, isän nainen mukaan vai ei. Hänen juhlat ja hän päättää.
Lapsi saa toki päättää, mutta lapsen päätöksestä saattaa seurata erilaisia lopputuloksia. Lapsi ei nimittäin määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy nyt kuitenkin lapselta, haluaako hän kahdet juhlat. Jos kaikki muut: lapsi, ex, sukulaiset ja kummit, haluavat vain yhdet juhlat, ne järjestetään ilman sinua. Maksat exlle puolet kuluista ja käyt vaikka lapsen kanssa jonain toisena päivänä syömässä kahdestaan.
Tosi kurjaa lapselle, muuta hän on sen ikäinen, että asian voi selittää niin kuin se on. Ymmärtääkö tai hyväksyykö lapsi, sitä ei voi tietää. Hänellä on silti oikeus tietää asian oikea laita.
Pääsisitkö kuitenkin rauhoittavien avulla tms. kirkkoon paikalle?
Eihän ne nyt vieraille ole kahdet juhlat.
Kumpaan juhlaan kummit osallistuvat? Kokevatko toisen puolen isovanhemmat, että olivat "oikeissa juhlissa" jos ne ovat jonain muuna päivänä?
Riippuu kumman sukua tai ystäviä on kyseessä.
Entä jos on molempien ystävä? Tai jos miehen sisko on tosi läheinen ex-kälynsä kanssa? Harvoin tilanteet on niin yksinkertaisia, että porukka voidaan kahteen osaan.
Ja silti jää se ongelma, että toiset juhlat ovat vääränä päivänä, rääppiäiset, eikä varsinainen juhla.
Rääppiäisissä tuskin tarjotaan exän aikaisemmin tarjoamia tarjoiluja.
En ole nähnyt veljeni exää enää eron jälkeen. Jos siellä olisi tuplajuhlat, niin menisin vain veljeni järjestämiin, koska ylimääräinen 2x500 km ajelu ei innosta.Eihän sinua nyt kahdesti kutsuttaisi… olisit siellä veljesi luona vain.
Pitääkö koko suvun ja ystävien juosta siksi, että yksi tai kaksi aikuista ihmistä eivät halua olla samassa tilassa 2h? Tämä toki jatkuu juhlasta toiseen.
Ei pidä. Osallistuvat niihin juhliin kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuka ne toiset juhlat järjestää, lapsen isäkö? Pystyttekö sopimaan, keitä mihinkin juhliin kutsutaan?
Mitä sopimista siinä on? Kumpikin kutsuu ne ketkä haluaa juhliin.
Okei. Ja minä vieraana joudun päättämään, kumpiin juhliin menen vai menenkö molempiin?
Kutsutun mielestä raskasta ja vaivaannuttavaa. Kutsujan mielestä ihan loogista ja reilua. Lisäksi voi myös suuttua ja riidellä lisää, jos kutsuttu menee vääriinjuhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy nyt kuitenkin lapselta, haluaako hän kahdet juhlat. Jos kaikki muut: lapsi, ex, sukulaiset ja kummit, haluavat vain yhdet juhlat, ne järjestetään ilman sinua. Maksat exlle puolet kuluista ja käyt vaikka lapsen kanssa jonain toisena päivänä syömässä kahdestaan.
Tosi kurjaa lapselle, muuta hän on sen ikäinen, että asian voi selittää niin kuin se on. Ymmärtääkö tai hyväksyykö lapsi, sitä ei voi tietää. Hänellä on silti oikeus tietää asian oikea laita.
Pääsisitkö kuitenkin rauhoittavien avulla tms. kirkkoon paikalle?
Eihän ne nyt vieraille ole kahdet juhlat.
Kumpaan juhlaan kummit osallistuvat? Kokevatko toisen puolen isovanhemmat, että olivat "oikeissa juhlissa" jos ne ovat jonain muuna päivänä?
Riippuu kumman sukua tai ystäviä on kyseessä.
Entä jos on molempien ystävä? Tai jos miehen sisko on tosi läheinen ex-kälynsä kanssa? Harvoin tilanteet on niin yksinkertaisia, että porukka voidaan kahteen osaan.
Ja silti jää se ongelma, että toiset juhlat ovat vääränä päivänä, rääppiäiset, eikä varsinainen juhla.
Rääppiäisissä tuskin tarjotaan exän aikaisemmin tarjoamia tarjoiluja.
En ole nähnyt veljeni exää enää eron jälkeen. Jos siellä olisi tuplajuhlat, niin menisin vain veljeni järjestämiin, koska ylimääräinen 2x500 km ajelu ei innosta.Tässähän puhuttiin juuri sinusta, vai miten se nyt menikään.
Kenestä nämä kaksissa juhlissa käyneet puhuivat? Itsestään myös.
Siinä olikin kyseessä todellinen tilanne, ei kuvitteellinen. Joku esitti, että koskaan kukaan ei saa kutsua kaksiin juhliin ja toinen keskustelija kertoi, että hänet oli kutsuttu ja hän oli osallistunut.
Sinun tilanteesi on täysin kuvitteellinen eikä tuo mitään oleellista lisätietoa keskusteluun.
Ihan oikeastiko te hyppyytätte sukuja ja ystäviä satojen kilometrien päästä samoihin juhliin?
Aloittaja mikä tunne sun ahdistuksen tekee? Miltä sinusta tuntuu, kun ajattelet exää ja exän uutta elämää?
Sun toipuminen ja irti päästäminen alkaa vasta, kun kykenet tunnistamaan ja myöntämään rehellisesti itsellesi mitä ero sai sinut tuntemaan. Tuollainen välttely ei tule ikinä helpottamaan oloasi. Olet ikuisesti oman ahdistuksesi vanki, etkä vapaudu siitä koskaan, jos et myönnä omaa pahan olosi juurisyytä itsellesi. Vasta sitten voitat sen.
Sun terapeutti ei ole ilmeisesti onnistunut auttamaan sua tuon juurisyyn löytämisessä, kun olet vieläkin välttelyn tasolla ja saanut terapeutilta vain hyväksyntää välttelylle. Terapeutin vaihtamista kannattaisi miettiä. Itsesi takia. Ja lapsesi takia. Nyt projisoit lapseesi oman pelon ja välttelyn ja pistät sen takia lapsenkin kantamaan sun patoamia tunteita.
Samoissa juhlissa exän kanssa oleminen ei vaadi ystävyyssuhdetta exän kanssa. Riittää, kun pääsisit tasolle, jolla voit suhtautua exään yhtä neutraalisti, kuin vaikka työkaverin serkkuun, bussikuskiin, naapurin siskoon tai keneen tahansa tuntemattomaan ihmiseen. Sun ei tarvitse puhua exän kanssa, sun ei tarvitse puhua exän uuden puolison kanssa, kunhan voit tervehtiä heitä siinä missä ketä tahansa kirjaston hoitajaa tai teatterin lipunmyyjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kahdet eri juhlat, mun luona juhlii mun suku ja kaverit/tutut ja miehen luona miehen suku ja sen kaverit/tutut. Yhteiset kaverit joita ei montaa ole,voi mennä kumpiin haluaa.
Meillä mies petti ja muutti kimppaan yhteisen juuri eronneen ystävämme kanssa. Välit meni. Exä tosin on ollut täällä juhlissa, mutta uudella puolisolla ei ole mun kotiini mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja mikä tunne sun ahdistuksen tekee? Miltä sinusta tuntuu, kun ajattelet exää ja exän uutta elämää?
Sun toipuminen ja irti päästäminen alkaa vasta, kun kykenet tunnistamaan ja myöntämään rehellisesti itsellesi mitä ero sai sinut tuntemaan. Tuollainen välttely ei tule ikinä helpottamaan oloasi. Olet ikuisesti oman ahdistuksesi vanki, etkä vapaudu siitä koskaan, jos et myönnä omaa pahan olosi juurisyytä itsellesi. Vasta sitten voitat sen.
Sun terapeutti ei ole ilmeisesti onnistunut auttamaan sua tuon juurisyyn löytämisessä, kun olet vieläkin välttelyn tasolla ja saanut terapeutilta vain hyväksyntää välttelylle. Terapeutin vaihtamista kannattaisi miettiä. Itsesi takia. Ja lapsesi takia. Nyt projisoit lapseesi oman pelon ja välttelyn ja pistät sen takia lapsenkin kantamaan sun patoamia tunteita.
Samoissa juhlissa exän kanssa oleminen ei vaadi ystävyyssuhdetta exän kanssa. Riittää, kun pääsisit tasolle, jolla voit suhtautua exään yhtä neutraalisti, kuin vaikka työkaverin serkkuun, bussikuskiin, naapurin siskoon tai keneen tahansa tuntemattomaan ihmiseen. Sun ei tarvitse puhua exän kanssa, sun ei tarvitse puhua exän uuden puolison kanssa, kunhan voit tervehtiä heitä siinä missä ketä tahansa kirjaston hoitajaa tai teatterin lipunmyyjää.
Elämässä pakko on kuolla ja maksaa veroja. Kahvitella ei tarvitse pikkulapsiperheen isän viettelijän kanssa. Pelkkää ikävää aiheuttanut, ex sentään sai lapsen alulle että jotain hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Mä olen ollut äidin järjestemäissä juhlissa jossa se kolmas osapuoli on alkanut analysoida juhlittavan lapsen vanhempien parisuhdetta ja miten se oli niin pielessä että hän sai lapsen isän itselleen ihan tuosta vaan. Ymmärrettävästi ao. äiti ei viitsinyt sen jälkeen heitä kotiinsa kutsua juhlimaan yhtään mitään. Ei taida aikuiset lapsetkaan enää olla tekemisissä isänsä kanssa.
Tuollainen käytös on todella moukkamaista, tuollaiselle vieraalle voi sanoa, että parempi, että hän poistuu paikalta, kun ei osaa käyttäytyä. Eiköhän kaikki vieraat tajunneet, mikä moukka on.
Tietenkin tajusi.... eikä seuraavissa juhilissa kukaan ihmetellyt ettei isää ja sen puolen sukuakaan siinä sivussa loout kutsuttu lainkaan. Eniten ihmettelen tämän isän käytöstä, ettei se saanut tukittua letukkansa suuta lapsensa juhlassa.
Olen itse lapsuudessani kokenut lasisen lapsuuden isäni vuoksi. Vanhempieni liitto päättyi eroon. Todennäköisesti sieltä johtuu se, että oma avioliittoni ja oma perheeni oli minulle hyvin tärkeä. Exäni on sanonut, ettei liitossamme ollut mitään vikaa, eikä minunkaan mielestä ollut, kaikki sujui hyvin. Hän sitten vaan kertoi ihastuneensa työpaikan yhteydessä olevaan henkilöön, pitäneensä kuukausien salasuhteen tämän kanssa ja kuten aiemmin kerroin, niin ero siitä sitten tuli.
Mitään mt ongelmia ei minulla ole aiemmin ollut ja täytyy myöntää, että eron jälkeiset ahdistusoireet ovat olleet itsellenikin yllätys. En minä exää kaipaa, mutta sitä normaalia perhe-elämää kyllä. Perheeni rikkoutuminen oli minulle traumaattinen kokemus, ehkä juurikin lapsuuden kokemusteni myötä. Menetin myös kotini ja elinpiirini eron myötä.
En oikein jaksa uskoa, että yhteisiin lasten juhliin pystyisin menemään. Olen yrittänyt täällä kysyä, että onko muita, joilla on ollut kaksia eri juhlia.. Sen sijaan olen saanut paljon vastauksia siitä, kuinka mun vaan täytyy pystyä menemään. Jos se olisikin niin yksinkertaista. Mieli on hyvin hauras, olen sen saanut oppia. Aiemmin luulin olevani normaalin vahva ihminen. Ero on rikkonut sen, minkä en koskaan kuvitellut voivan menevän itseltäni näin rikki.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikanaan kahdet juhlat. Vihasin sitä. Multa kysyttiin kai jossain muodossa mielipidettä, mutta tietysti tiesin, mitä mun kuuluu vastata. Molemmissa juhlissa muistan hymyilleeni ja kiitelleeni lahjoista samaan aikaan, kun mietin ihan kipeitä asioita, kuten että en mene kummankaan vanhempani yksiinkään juhliin enää koskaan. Tai että joskus aikanaan järjestän heille tuplahautajaiset, koska on niin mukava juhlia tuplasti. Ja olihan se niitä hetkiä, jolloin täytyi tajuta että minun tunteet on vähempiarvoiset kuin vanhempien ja että mun kuuluu kestää enemmän kuin vanhemmat kestävät. Tunsin sääliä ja vihaa. Ajattelin, että jos mulle tapahtuu jotain että joudun sairaalaan, niin sinne tulee vain jompikumpi. Sain ylenpalttisia lahjoja ja tuhlasin ne sellaisiin asioihin, joiden arvelin eniten vanhempia ärsyttävän. En usko, että he huomasivat edes, että hävitin rahani. Ehkä eniten jäi mieleen, sellainen epämääräinen häpeä.
Mun kaverilla oli myös kahdet juhlat ja oli asiasta todella katkera. Isä oli valmis yhdet järjestämään ja kustantamaankin, mutta äiti ei tähän suostunut vaan järjesti omat. Pitkään harkitsi että olisi mielenosoituksellisesti jättänyt kokonaan äidin juhliin menemättä, mutta ei sitten lähtenyt sille tielle.
Vierailija kirjoitti:
Ei se oo välttämättä mikään mielenosoitus. Jos ei pysty olemaan, tulee ahdistusoireita tms., niin on aika kohtuutonta vaatia yhteisiä juhlia. Nämä pettäjät vaativat lapsensa vuoksi elämää ystävinä jatkossakin, muttei kenenkään tarvitse oman mielenrauhansa vuoksi itseään uhrata. Aikuisten sähläilyt ei oo lapsen vika, mutta on se myös niin, ettei aikuiset saa toisilta vaatia mitään, kun on ensin toista satuttanut pahasti. Kyllä se pitää myös kasvavan lapsen ymmärtää, että elämä voi kolhia pahasti, eikö tarvitse alistua pahan olon edessä. Sellaisessa tilanteessa on oikeus sanoa, etten tule, koska siitä ihmisestä tulee minulle paha olo.
Jos kahden vuoden päästä tulee niin voimakkaita ahdistusoireita, ettei samaan huoneeseen pysty astumaan, niin terapia on oikea paikka. Kun lapsen tekee niin täytyy ymmärtää, että se lapsi syntyy ihan omana ihmisenään, omine oikeuksineen. Muodostaa ihka oman suhteen kumpaankin vanhempaansa ja muihin ihmisiin elämässään. Ei pidä tehdä lapsia ollenkaan jos tiedostaa, ettei eron tultua tai minkä tahansa muun henkilökohtaisen surun ja kriisin sen lapsen toisen vanhemman kanssa jälkeen, pystyisi toteuttamaan yhteistä vanhemmuutta missään muodossa.
En tiedä tuleeko minunkin lapselleni kahdet rippijuhlat, Isän uusi puoliso haluaa pitää juhlat lapsen toisessa kodissa, joka oli siis perheemme yhteinen koti ennen kuin muutin pois. Hän ei voi sietää edes tietoisuutta siitä, että minä, hänen miehensä ex-kumppani, olen olemassa, joten tervetullut en ole ollut vanhaan kotiini enää hänen ja lastensa muuton jälkeen. Toisaalta hän on jo valmiiksi ilmaissut, ettei näe järkeä osallistua muuallakaan järjestettäviin juhliin. Ei ole helppoa :/
Jotenkin ärsyttää näissä, että mies pilaa naisen ja lastensa elämän, mutta nainen on se ketä kehotetaan ajattelemaan muitakin kuin vain itseään, opettelemaan asettamaan muut itsensä edelle, kasvamaan aikuiseksi jne.
Itsekin erolapsena inhosin ja inhoan yhä erillisiä juhlia vanhempien marttyyriasenteen takia. Eihän tämä ap:n juhlat ole vaan lapsen. Sitten nämä vanhemmat näyttävät mallia miten pilata toisen merkkipäivää omilla vaatimuksillaan keitä saavat osallistua.
Eihän sinua nyt kahdesti kutsuttaisi… olisit siellä veljesi luona vain.