Lue keskustelun säännöt.
Kahdet eri rippijuhlat lapselle
08.10.2021 |
Stressaan niitä jo nyt etukäteen. En aio osallistua yhteiseen juhlaan exän kanssa. En tiedä, pystynkö edes kirkkoon menemään, mutta tavoitteeni on, että sinne menisin. Tiedän, että lapsellemme nämä vaikeudet tulee varmaankin olemaan ainakin jonkin verran ikävä juttu, mutta toisaalta hän tietää jo, että meidän vanhempien välit on huonot eron jälkeen. Ex petti ja jätti sitten tämän salasuhteensa seurauksena. Tämä kolmas osapuoli muutti eron jälkeen entiseen yhteiseen asuntoomme. Minun elämäni hajosi tuohon pettämiseen ja eroon, enkä ole toipunut siitä niin, että pystyisin yhteisiä juhlia tekemään. Erosta on nyt 2 vuotta, en ole halunnut exää ja tämän uutta kohdata kertaakaan. Terapiassa olen käynyt, eikä minun tarvitse exää kohdata, jos en siihen pysty.
Onko muita, jotka ovat järjestäneet lapselleen erilliset juhlat?
Kommentit (122)
Aikuisena olo on sitä, että saa itse päättää asioista ja kenen kanssa on tekemisissä.
Omalla kohdalla minä rakastuin toiseen ja lähdin suhteesta. Tunteet oli neutraalit silloin. Exän käytös ja lasten kohtelu on ollut niin törkeää eron jälkeen etten voi sietää häntä ollenkaan. En halua olla missään tekemisissä. Inhottaa ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kokenut saman kun sinä mutta kyllä mä järjestin juhlat ja kutsuin exän suralaisineen meille juhliin. Juhlissa oli exän vanhemmat ja sisaruksetkin. Kaunalla ja vihalla saa paljon pilattua.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olo on sitä, että saa itse päättää asioista ja kenen kanssa on tekemisissä.
Omalla kohdalla minä rakastuin toiseen ja lähdin suhteesta. Tunteet oli neutraalit silloin. Exän käytös ja lasten kohtelu on ollut niin törkeää eron jälkeen etten voi sietää häntä ollenkaan. En halua olla missään tekemisissä. Inhottaa ihan.
Taisit satuttaa exääsi pettämisellä pahasti, kun noin pitkään hän asiaa oirehtii. 😔
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.
Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Ei se oo välttämättä mikään mielenosoitus. Jos ei pysty olemaan, tulee ahdistusoireita tms., niin on aika kohtuutonta vaatia yhteisiä juhlia. Nämä pettäjät vaativat lapsensa vuoksi elämää ystävinä jatkossakin, muttei kenenkään tarvitse oman mielenrauhansa vuoksi itseään uhrata. Aikuisten sähläilyt ei oo lapsen vika, mutta on se myös niin, ettei aikuiset saa toisilta vaatia mitään, kun on ensin toista satuttanut pahasti. Kyllä se pitää myös kasvavan lapsen ymmärtää, että elämä voi kolhia pahasti, eikö tarvitse alistua pahan olon edessä. Sellaisessa tilanteessa on oikeus sanoa, etten tule, koska siitä ihmisestä tulee minulle paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli huonoissa väleissä anoppinsa/isän suvun kanssa. Jokaista perhejuhlaa edelsi riidat ketä kutsutaan tai ei kutsuta.
Ennen isäni hautajaisia, jouduin sanomaan äidille, että jos isän veljeä ei kutsuta tai päästetä hautajaisiin, niin ei siellä näy minuakaan.
Erittäin vastenmielistä vääntöä ja pilaa juhlan kuin juhlan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut saman kun sinä mutta kyllä mä järjestin juhlat ja kutsuin exän suralaisineen meille juhliin. Juhlissa oli exän vanhemmat ja sisaruksetkin. Kaunalla ja vihalla saa paljon pilattua.
Näin. Ja se kauna ja viha kaatuu kaikki sen lapsen kannettavaksi. Ne erolapset, joiden vanhemmat osaavat nämä tilanteet hoitaa edes neutraalisti, pärjäävät myöhemmässä elämässä paremmin. Kannattaa miettiä niitä elämän eväitä, joita lapselleen antaa. Aina ei ole kyse itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olo on sitä, että saa itse päättää asioista ja kenen kanssa on tekemisissä.
Omalla kohdalla minä rakastuin toiseen ja lähdin suhteesta. Tunteet oli neutraalit silloin. Exän käytös ja lasten kohtelu on ollut niin törkeää eron jälkeen etten voi sietää häntä ollenkaan. En halua olla missään tekemisissä. Inhottaa ihan.
Niin... Miksiköhän eksän kanssa on vaikeaa ollut? Sinä olet pettänyt ja jättänyt hänet ja hajoitit häneltä perheen.... Semmonen saattaa kirpaista toista aika kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olo on sitä, että saa itse päättää asioista ja kenen kanssa on tekemisissä.
Omalla kohdalla minä rakastuin toiseen ja lähdin suhteesta. Tunteet oli neutraalit silloin. Exän käytös ja lasten kohtelu on ollut niin törkeää eron jälkeen etten voi sietää häntä ollenkaan. En halua olla missään tekemisissä. Inhottaa ihan.
Taisit satuttaa exääsi pettämisellä pahasti, kun noin pitkään hän asiaa oirehtii. 😔
Tuskin. Suhde oli surkea ja exän tahdosta. Ei siis mitään avioelämää tai yhteistä ollut vuosiin.
Hän on vain typerä ja itsekäs ihminen. Oli sitä kyllä jo suhteessakin. Ei pidä lapsiin yhteyttä, ei muista merkkipäiviä. Ei kutsu luokseen. Elatusta maksaa miten sattuu. Semmoinen vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut saman kun sinä mutta kyllä mä järjestin juhlat ja kutsuin exän suralaisineen meille juhliin. Juhlissa oli exän vanhemmat ja sisaruksetkin. Kaunalla ja vihalla saa paljon pilattua.
Näin. Ja se kauna ja viha kaatuu kaikki sen lapsen kannettavaksi. Ne erolapset, joiden vanhemmat osaavat nämä tilanteet hoitaa edes neutraalisti, pärjäävät myöhemmässä elämässä paremmin. Kannattaa miettiä niitä elämän eväitä, joita lapselleen antaa. Aina ei ole kyse itsestä.
Juuri näin.
Ap, sinun on nyt ajateltava lapsesi parasta, ei omaa parasta.
Ihme märehtimistä. Minä en edes muista kuin yhden tai kahden exän nimen. Kaikki muut ovat painuneet vieläkin syvemmälle unholaan.
Mitä menneitä märehtimään. Moikkaan jos tavataan (jos satun tunnistamaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aion pitää, mutta syy eri, ei liity mihinkään exiin vaan omiin hulluihin väkivaltaisiin narsistivanhempiin. Toiset juhlat miehen suvulle ja toiset mun. Näitä hulluja ei voi päästää miehen suvun pariin. Ja pitää miettiä turva-asiat kuntoon muutenkin.
Kahdet juhlat on hyvä tai älä järjestä juhlia lainkaan. Käytte vaikka syömässä ja ostat lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletko keskustellut asiasta lapsesi kanssa? Hänen rippijuhlat kuitenkin. Mitä mieltä nuori on? Yhdet vai 2 juhlat. Parin tunnin juttu vain kuitenkin. Eri asia olisi jos kuvioissa olisi esim. väkivaltaa ym. Joskus pitää vain koota itsensä sen lapsen takia.
Jos pitää miettiä turva-asioita niin sellaisia väkivaltaisia ihmisiä nyt ei päästetä lapsen/nuoren lähelle muutenkaan. Saati kutsuta juhliin!!!!
Minulla on aika vaikeita ahdistusoireita ollut erosta lähtien. Minkäänlaisia mielenterveysongelmia ei koskaan ennen minulla ole ollut aiemmin, ennen eroa. Pettäminen tuli yllätyksenä minulle. Kävi se perinteinen, aloin ihmetellä exän muuttunutta käytöstä, että jotain on pielessä. Kyselin mikä on jne ja vastauksena työkiireet. Mitään riitoja meillä ei ollut ja seksiäkin harrastettiin pari-kolme kertaa viikossa. Mikään ei voinut minulle viitata siihen, että hänellä on toinen. Sitten yhtenä päivänä sanoin, että mikä sulla oikein on, nyt sanot. Ja sitten hän sanoi ne kuuluisat sanat, meidän täytyy jutella. Eron halusi ja kertoi, että hänellä on toinen.
Minä olin rakastanut häntä, kuten aina. Minä hajosin, en tahallani, enkä minä sille mitään mahtanut. Enkä minä tahallani ole jäämässä pois yhteisistä rippijuhlista. En vaan pysty. Jos yritän mennä sinne väkisin, niin saatan saada jonkun helvetin ahdistuskohtauksen siellä. On parempi, etten mene.
Monet eivät ymmärrä sitä, että joillekin avioero voi olla todella traumaattinen kokemus. Minulle oli..
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihme märehtimistä. Minä en edes muista kuin yhden tai kahden exän nimen. Kaikki muut ovat painuneet vieläkin syvemmälle unholaan.
Mitä menneitä märehtimään. Moikkaan jos tavataan (jos satun tunnistamaan).
Varsinkin omien lasten isä ja hänen nimensä painuu unholaan tuosta vaan.
Muutenkin, tuskin on kyse varsinaisesti existä, jos et nimeä muista. Ei yhden illan panot ja satunnaiset treffikumppanit ole exiä.
Jos et pysty menemään yhteisiin juhliin niin et mene vaan järjestät omalle suvulle ja ystäville omat juhlat. Varmasti voit asiasta keskustella avoimesti lapsesi kanssa koska hän ei ole pikkulapsi enää. Mutta olisi jo hyvä päästää irti menneestä ja vaihtaa sitä omaakin asennetta. Elämä ei voi olla kiinni yhdestä miehestä ja erosta. Näin se nyt meni ja ei ollut helppoa mutta tuleen ei voi jäädä makaamaan loppuiäksi.
Jos asiat on noin, niin mä pitäis kahdet juhlat. Nythän voi hyvin vedota vaikka koronaan. Rippijulia voi pitää miten monet tahansa. Häät ja hautajaiset ois vähän eri juttu.
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.