Lue keskustelun säännöt.
Kahdet eri rippijuhlat lapselle
08.10.2021 |
Stressaan niitä jo nyt etukäteen. En aio osallistua yhteiseen juhlaan exän kanssa. En tiedä, pystynkö edes kirkkoon menemään, mutta tavoitteeni on, että sinne menisin. Tiedän, että lapsellemme nämä vaikeudet tulee varmaankin olemaan ainakin jonkin verran ikävä juttu, mutta toisaalta hän tietää jo, että meidän vanhempien välit on huonot eron jälkeen. Ex petti ja jätti sitten tämän salasuhteensa seurauksena. Tämä kolmas osapuoli muutti eron jälkeen entiseen yhteiseen asuntoomme. Minun elämäni hajosi tuohon pettämiseen ja eroon, enkä ole toipunut siitä niin, että pystyisin yhteisiä juhlia tekemään. Erosta on nyt 2 vuotta, en ole halunnut exää ja tämän uutta kohdata kertaakaan. Terapiassa olen käynyt, eikä minun tarvitse exää kohdata, jos en siihen pysty.
Onko muita, jotka ovat järjestäneet lapselleen erilliset juhlat?
Kommentit (122)
Meillä esiteltiin lapselle eri vaihtoehtoja ja lapsi ilmoitti että haluaa yhdet juhlat ja molemmat vanhemmat paikalle. Nautinko minä tai exäni tästä? Luultavasti ei kumpikaan mutta ollaan aikuisia ja käyttäydytään sen mukaan. Lapsi on niin vanha että jos hän on sitä mieltä että haluaa yhdet juhlat ja molemmat meistä sinne niin en ala vääntämään asiasta koska kyseessä on lapsen juhlat, ei minun. Tiesin jo ennen lapsia että lasten kanssa tulee olemaan tilanteita jotka eivät ole minulle mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapiaan. Sen kautta kasvat aikuiseksi. Lapset/ lapsi eivät eroneet isästä ja äidistä ,muista se aina!
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Mieti jo valmiiksi voitko mennä lapsesi häihin aikanaan kun sinne tulee ex ? Niitä ei voi jakaa.
Ei ne eroperheiden lapset yleensä edes mene naimisiin. Miksi menisivät kun suurin osa eroaa. Tai sitten vaan vihitään lyhyesti maistraatissa ilman sen kummempia juhlia.
En suosittele avioliittoa, enkä lasten tekoa kenellekään. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi, eronneita, pettämistä ja rikottu ja perheitä/ lapsia.
T: yksi petetty, jätetty ja rikottu, lapsetkin kärsineet.
Minkä ihmeen vuoksi pitäisi esittää perhettä eron jälkeen? Jos mies olisi pettänyt ja jättänyt, hän olisi silloin halunnut eroon nimenomaan minusta. Se myös tapahtuisi. Mitään yhteyksiä, kontakteja tai kohtaamisia ei sen jälkeen olisi. Isä järjestäisi itse juhlat uuden naisensa kanssa, ei kuuluisi minulle. Minä toimisin lapsen kanssa kuten omaksi parhaaksi näkisin omalla ajallani. Lapselle varmasti ikävää, mutta sitä se ero ja perheen rikkominen teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron myötä isän puolen suku jää usein lapselle täysin vieraaksi. Outoa olisi kutsua isän sukulaisia, joita lapsi on tavannut viimeksi päiväkoti-ikäisenä eli ovat täysin vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika vaikeita ahdistusoireita ollut erosta lähtien. Minkäänlaisia mielenterveysongelmia ei koskaan ennen minulla ole ollut aiemmin, ennen eroa. Pettäminen tuli yllätyksenä minulle. Kävi se perinteinen, aloin ihmetellä exän muuttunutta käytöstä, että jotain on pielessä. Kyselin mikä on jne ja vastauksena työkiireet. Mitään riitoja meillä ei ollut ja seksiäkin harrastettiin pari-kolme kertaa viikossa. Mikään ei voinut minulle viitata siihen, että hänellä on toinen. Sitten yhtenä päivänä sanoin, että mikä sulla oikein on, nyt sanot. Ja sitten hän sanoi ne kuuluisat sanat, meidän täytyy jutella. Eron halusi ja kertoi, että hänellä on toinen.
Minä olin rakastanut häntä, kuten aina. Minä hajosin, en tahallani, enkä minä sille mitään mahtanut. Enkä minä tahallani ole jäämässä pois yhteisistä rippijuhlista. En vaan pysty. Jos yritän mennä sinne väkisin, niin saatan saada jonkun helvetin ahdistuskohtauksen siellä. On parempi, etten mene.
Monet eivät ymmärrä sitä, että joillekin avioero voi olla todella traumaattinen kokemus. Minulle oli..
ap
AP, sinun tarinasi on sanasta sanaan samanlainen kuin omani. Kuinka voikaan olla täysin samanlainen tilanne? Ja minäkin hajosin tuhansiksi palasiksi...
Meillä on myös edessä kuopuksen rippijuhlat pian. Ex- mies on sanonut, että minä ja sukulaiseni voimme mennä ex-miehen ja hänen uuden naisen kotiin rippujuhliin. Mies petti minua tuon naisen kanssa melkein kaksi vuotta avioliittomme aikana eikä minulla ollut mitään aavistusta asiasta. Minä, ex-mies ja lapsemme asuimme tuossa talossa 15 vuotta! Miehen sivusuhdenainen muutti taloon heti kun minä olin joutunut muuttamaan pois. Ja minä olisi halunnut lunastaa talon, mutta mies ei suostunut vaan sanoi että pitkittää ositusta niin kauan että luovun vaateestani saada lunastaa talo. Ero oli siis todella riitaisa ja uusi nainen toi jopa omia tavaroitaan taloon ennen kuin ehdin muuttaa pois. Ero oli lapsillemmekin äärimmäisen traumaattinen. Eli en todellakaan voi mennä sinne taloon enää koskaan. Lapsemme saa kahdet juhlat.
On parempi pitää kahdet iloiset juhlat kuin että yksissä juhlissa on helvetin kireä ja epämiellyttävä, kyräilevä tunnelma. Ja ajatus siitä, että menisin ydinperheemme vanhaan kotiin, missä pettäjä ex-mies naisensa kanssa emännöivät lapseni juhlia minun vanhassa kodissa on todella traumaattinen. Mieluummin hyppää rekan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on outoa se, että puhutaan jo häiden ja ristiäisten järjestämisestä, vaikka rippijuhlat ovat vasta edessä.
Hei, aika parantaa haavat. Ei nämä ongelmat ole ikuisia. Mutta silloin, kun haavat ovat auki, niin ne pitää parantaa, eikä repiä enempää auki.
Jos et ole tullut petetyksi ja jätetyksi, jos perhettäsi ei ole rikottu, et jäänyt yksinhuoltajaksi ja yksin kaikkien ongelmien kanssa...
Jos et, niin pidä turpasi kiinni äläkä jakele neuvojasi. Vain asian kokenut tietää miltä se tuntuu.
Mies jätti todella kusiseen paikkaan minut ja lapsensa, no siitä on noustu ja selvitty, mutta saman katon alle juhlimaan meitä ei enää saa. Ihan liikaa pyydetty.
Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole tullut petetyksi ja jätetyksi, jos perhettäsi ei ole rikottu, et jäänyt yksinhuoltajaksi ja yksin kaikkien ongelmien kanssa...
Jos et, niin pidä turpasi kiinni äläkä jakele neuvojasi. Vain asian kokenut tietää miltä se tuntuu.
Mies jätti todella kusiseen paikkaan minut ja lapsensa, no siitä on noustu ja selvitty, mutta saman katon alle juhlimaan meitä ei enää saa. Ihan liikaa pyydetty.
Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Olen myös huomannut saman muista ketjuista, jos vaikka joku pohtii, miksi ei pääse eksästään irti tai vanhat asiat muuten vain vaivaavat. Osa ei ymmärrä lainkaan, miksi vatvoo vanhoja.
Se johtuu siitä, että erot on erilaisia, vaikka näennäisesti ero tapahtuu samalla tavalla, eli miehellä salasuhde ja petetään ja jätetään. On aivan eri asia, jos tämä tapahtuu:
- riitaisassa ja huonossa suhteessa - salasuhde on helpotus
- suhteessa, jossa ei ole Koskaan ollut syvää sitoutumista tai suuria tunteita, tai ei ainakaan vuosiin ole ollut - tämä suhde on helppo kätellä ja voi olla kavereita eron jälkeen
- suhteessa, johon on laittanut kaiken, uhrannut kaiken, suurilla tunteilla, kunnes-kuolema-erottaa - asenteella - ero on hyvin raskas.
Sitten tässä viimeisessäkin vaihtoehdossa on eri vaihtoehtoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka ehjin nahoin erosta selviää:
- salasuhde paljastuu ja keskustellaan asiat halki - erosta parissa vuodessa
- salasuhde paljastuu, ja henkinen väkivalta tulee paikalle - tästä on niin monta eri muotoa, etten jaksa kirjoittaa, mutta tämä ero voi olla hyvin traumatisoiva ja siitä toipuminen vie useamman vuoden.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kaikesta selviää. Tärkeintä on kunnioittaa itseään, eikä anna eksälle mahdollisuutta henkisen väkivallan harjoittamiseen. Ei edes lapsen rippijuhlissa.
Aikuinen voi valita kenen kanssa on tekemisissä. Ja eron jälkene voi valita onko exän kanssa tekemisissä ja jos on niin missä määrin.
Lapsi ei mene rikki kaksista juhlista. Juhlat voi pitää peräkkäisinä päivinä tai sitten niin, että heti rippikirkon jälkeen on toisen vanhemman luona päiväpainotteinen juhla (eli noin klo 12-16) ja toisen vanhemman luona iltapainotteinen juhla heti perään (klo 16.30-20.30).
Ei ole mitään järkeä pilata lapsen juhlaa kireällä tunnelmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oli sun ratkaisusi mikä tahansa, niin itse olet taistelusi valinnut. Henkilökohtaisesti olisin sen verran aikuinen, ja muistaisin, että on kyse lapsen juhlasta, ei todellakaan sinun ja menisin yhden juhlan periaatteella. Sitä voi olla sen yhden juhlan ajan vaikka aidan vittaksena, jos ymmärrät sanonnan.
Paras olisi yksi juhla johon molemmat vanhemmat ja suvut. Isän naista ei tarvitse kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi valita kenen kanssa on tekemisissä. Ja eron jälkene voi valita onko exän kanssa tekemisissä ja jos on niin missä määrin.
Lapsi ei mene rikki kaksista juhlista. Juhlat voi pitää peräkkäisinä päivinä tai sitten niin, että heti rippikirkon jälkeen on toisen vanhemman luona päiväpainotteinen juhla (eli noin klo 12-16) ja toisen vanhemman luona iltapainotteinen juhla heti perään (klo 16.30-20.30).
Ei ole mitään järkeä pilata lapsen juhlaa kireällä tunnelmalla.
Tämä.
Korostan kohtaa, ettei lapsi mene tuosta rikki. Pahempaa on olla todistamassa vanhempien myrkyllistä suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena olo on sitä, että saa itse päättää asioista ja kenen kanssa on tekemisissä.
Omalla kohdalla minä rakastuin toiseen ja lähdin suhteesta. Tunteet oli neutraalit silloin. Exän käytös ja lasten kohtelu on ollut niin törkeää eron jälkeen etten voi sietää häntä ollenkaan. En halua olla missään tekemisissä. Inhottaa ihan.
Taisit satuttaa exääsi pettämisellä pahasti, kun noin pitkään hän asiaa oirehtii. 😔
Varmaan kirjoittaja niin tehnyt, mutta eihän se oikeuta lapsia kohtelemaan huonosti!!!
Ärsyttää tällaiset "kasva aikuiseksi" kommentit. Oma ero oli niin raju ja traumaattinen, etten tosiaan olisi pystynyt ekoina vuosina samaan tilaan exän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Kyse ei ollut mistään kostosta tai vaikeaksi heittäytymisestä, en vaan olisi pystynyt. Jos olisi pakotettu, luultavasti olisin saanut paniikkikohtauksen.
Nyt pystyn jo hengittämään kun exä on lähellä, mutta olo on edelleen tosi epämiellyttävä ja ahdistunut.
En ymmärrä mikä ongelma on kaksissa juhlissa, varsinkin jotkut riparit on helppo järjestää kahdessa eri kodissa.
Yksillä juhlilla vaan, ota puoli kossua pohjiksi ja toinen palanpainikkeeksi.
Ikimuistoiset juhlat tiedossa.
En jaksa ymmärtää näitä, jotka valittaa siitä kun joutui nuorena pitää kahdet juhlat. Voi herranlettas sitä kamaluutta, ihan kahdet juhlat :D
Olen itse avioerolapsi, ja molemmat perheet ja suvut oli niin erillään toisistaan, joten oli ihan luontevaa ja kivaakin pitää kahdet juhlat. Sai olla kaksi kertaa sankarina! Ahdistavaa olisi ollut pakottaa vanhemmat samoihin juhliin, vaikka heillä kai oli ihan ok välit, ainakin jossain vaiheessa. Muistaakseni ylppäreistä kysyttiin, haluanko yhdet juhlat, mutta halusin mieluummin kahdet.
Toki esim jos joku päivä menen naimisiin ja päädyn pitämään isot häät, niin samoihin pirskeisiin kaikki kutsutaan. Mutta siinä vaiheessa aika on tehnyt tehtävänsä.
Jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi näkee. Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa.
Tosiaan. Mieti jo valmiiksi voitko mennä lapsesi häihin aikanaan kun sinne tulee ex ? Niitä ei voi jakaa.