Lue keskustelun säännöt.
Kahdet eri rippijuhlat lapselle
08.10.2021 |
Stressaan niitä jo nyt etukäteen. En aio osallistua yhteiseen juhlaan exän kanssa. En tiedä, pystynkö edes kirkkoon menemään, mutta tavoitteeni on, että sinne menisin. Tiedän, että lapsellemme nämä vaikeudet tulee varmaankin olemaan ainakin jonkin verran ikävä juttu, mutta toisaalta hän tietää jo, että meidän vanhempien välit on huonot eron jälkeen. Ex petti ja jätti sitten tämän salasuhteensa seurauksena. Tämä kolmas osapuoli muutti eron jälkeen entiseen yhteiseen asuntoomme. Minun elämäni hajosi tuohon pettämiseen ja eroon, enkä ole toipunut siitä niin, että pystyisin yhteisiä juhlia tekemään. Erosta on nyt 2 vuotta, en ole halunnut exää ja tämän uutta kohdata kertaakaan. Terapiassa olen käynyt, eikä minun tarvitse exää kohdata, jos en siihen pysty.
Onko muita, jotka ovat järjestäneet lapselleen erilliset juhlat?
Kommentit (122)
Yleensä juhlat aika paljon loppuu avioeroon. Voi ihan jättää väliinkin. Antaa vaikka vaan rahaa lapselle hyvitykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Ihan hyvin voitte pitää kahdet juhlat. Sinä kutsut omat sukulaiset ym. ja eksäsi omansa. Aikataulusta teidän pitää sopia kuitenkin tai sitten lähi pitää rippipäivänä ja etä vaikka seuraavan. Keskustele lapsesi kanssa myös. Ei ole pakko rikkoa itseään eksän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää näissä, että mies pilaa naisen ja lastensa elämän, mutta nainen on se ketä kehotetaan ajattelemaan muitakin kuin vain itseään, opettelemaan asettamaan muut itsensä edelle, kasvamaan aikuiseksi jne.
a) kukaan ei ole pilannut kenenkään elämää, ellei taustalla ole jotain väkivaltaa tmv kaltoinkohtelua, jossa tapauksessa kukaan ei olisi edes ehdottamassa yhteisiä juhlia. Jos eroaminen on yhtä kuin jätetyn ja lasten elämän pilaaminen niin silloinhan heidän elämänsä on kellunut täysin tämän eroajan varassa, joka ei liene kovin terve tilanne?
b) molempien soisi olevan aikuisia ja pistämään lapsen edun omansa edelle. Isä ei sitä nyt suhdesäädöissään ihan viimeisen päälle tehnyt, koska loukkasi siinä lapsen äitiä. Erota kuitenkin saa ja molemmat osapuolet on vastuussa siitä omasta tekemisestään. Jos toinen pudottaa pallon niin aina vaan pahempi, ettei toinenkaan sitä nosta ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Rippijuhlat ja lakkiaiset järjestää vanhemmat ja häät sekä lastenlasten ristiäiset/nimiäiset se erovanhempien lapsi puolisoineen. Lapsi kutsuu omiin juhliinsa ketä haluaa ja vanhemmat pitävät juhlia joita haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Rippijuhlat ja lakkiaiset järjestää vanhemmat ja häät sekä lastenlasten ristiäiset/nimiäiset se erovanhempien lapsi puolisoineen. Lapsi kutsuu omiin juhliinsa ketä haluaa ja vanhemmat pitävät juhlia joita haluavat.
Mut kun MÄ HALUUN!! Tässä tämän keskustelun toisen puolikkaan elämänfilosofia noin niin kun tiivistettynä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Rippijuhlat ja lakkiaiset järjestää vanhemmat ja häät sekä lastenlasten ristiäiset/nimiäiset se erovanhempien lapsi puolisoineen. Lapsi kutsuu omiin juhliinsa ketä haluaa ja vanhemmat pitävät juhlia joita haluavat.
Mut kun MÄ HALUUN!! Tässä tämän keskustelun toisen puolikkaan elämänfilosofia noin niin kun tiivistettynä
Kumman puolikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Rippijuhlat ja lakkiaiset järjestää vanhemmat ja häät sekä lastenlasten ristiäiset/nimiäiset se erovanhempien lapsi puolisoineen. Lapsi kutsuu omiin juhliinsa ketä haluaa ja vanhemmat pitävät juhlia joita haluavat.
Kyllä meillä rippijuhlat olivat lapsen juhlat jotka järjesti yhdessä vanhempien kanssa.
Enpä pystyisi katsomaan itseäni peilistä jos antaisin lapseni kärsiä yhä seuraukset isänsä ja minun erosta. Eiköhän hän ole riittävästi jo joutunut luopumaan. Ei edes koko perheen ja suvun yhteisiä rippijuhlia? en ikinä kestäisi katsoa hänen pettymystään, pala tulee kurkkuun jo ajatellessakin.
Miehen puolen perheestä osa on kohdellut minua eron jälkeen kuin jätettä, mutta lapselle he ovat läheisiä ja tärkeitä. Sen verran olemme törmäilleet, että tiedän heidän pystyvän hymistelemään siinä missä itsenikin ja kätkemään negatiiviset fiiliksensä minua kohtaan -lapsen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kahdet juhlat ja se jos mikä on aikuista. Jos ei isä kykene järjestämään lapselleen ja omalle suvulleen juhlia, niin ei se silti ole äidin tehtävänä. Minä olen se lapsi, joka ei pätkääkään kärsinyt kaksista juhlista, koska näin äiti ei koskaan joutunut "piikomaan" isälle ja tämän kulloisellekin perheelle. Koska niitä maailman ihanimpia naisia lapsineen tuli elämääni suunnilleen 3 vuoden välein eikä yksikään isän uusi perhe edes miettinyt, että minun juhlani pitäisi järjestää. Kunnes viikkoa ennen konfirmaatiota mummi soitti, että onko juhlia ja isä ihmettelemään, että hänenkö ne pitää järjestää. Kyllä, omalle suvulleen ja kavereilleen ja naapureilleen.
Kasva aikuiseksi. Ota pää pois perseestäsi. Elämä jatkuu eron jälkeen.
Emme kuulu kirkkoon joten tuota ongelmaa ei tullut. Lakkiasiin kutsuttiin isä nykyisensä kanssa, ei mitään ongelmaa. Taustalla sama tarina kuin sinullakin, suhde päättyi mieheni pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne juhlat voi myös järjestää jossain juhlapaikassa, ettei tarvitse kenenkään kodissa järjestää.
Silloin maaperä on kuitenkin neutraali eikä kummankaan henkilökohtanen koti.
Järjestän työkseni juhlia ja kyllä harmittaa sankarin puolesta jos vanhemmat ja nyxät ja exät ei mahdu saman katon alle, kyllä sen surun näkee lapsen silmissä.
Välillä joudutaan tekemään aikamoisia järjestelyjä pöytien kanssa, mutta ollaan onnistuttu juhlien järjestämisessä ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä, vaikka tunnelma saattaa aluksi olla hiukan jännittynyt.
Pitäisi tosiaan muistaa että juhlat on sen lapsen ja sen pari tuntia täytyy jokaisen aikuisen pystyä käyttäytymään.
Juuri näin meillä tullaan toimimaan. Toivottavasti se isän nykyinenkin kykenee tulemaan paikalle, eikä järjestä itselleen ja omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen jotain varjojuhlia. Hän on kuitenkin pari vuotta jo asunut lapseni kanssa joka toisen viikon, niin olisi lapsesta varmaan kiva, että tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kahdet eri juhlat, mun luona juhlii mun suku ja kaverit/tutut ja miehen luona miehen suku ja sen kaverit/tutut. Yhteiset kaverit joita ei montaa ole,voi mennä kumpiin haluaa.
Meillä mies petti ja muutti kimppaan yhteisen juuri eronneen ystävämme kanssa. Välit meni. Exä tosin on ollut täällä juhlissa, mutta uudella puolisolla ei ole mun kotiini mitään asiaa.
Meillä toimittiin näin kun olin lapsi/nuori. Eli aina kahdet juhlat: käytännössä äidin puolen ja isän puolen suku erikseen. Syynä se, että vanhemmat ei tullu eron jälkeen toimeen keskenään + asuivat eri paikkakunnilla, joten siinä mielessäkin ihan looginen ratkaisu.
Meille lapsille tää oli ihan ok käytäntö, siitä kun ei tehty mitään isoa numeroa eli en koskaan ajatellut tätä mitenkään epänormaalina tai huonona ratkaisuna. Ja näin ne itse juhlapäivät oli sitten kivoja ja rentoja, mikä minusta on edelleen tärkeintä!
Meillä tehtiin samoin, rippijuhlat ja lakkiaiset juhlittiin kahdessa osoitteessa, juhlapaikalle kirkkoon tai kouluun sovittiin yhtä aikaa muttei vierekkäin. Sovittiin aina aikataulut meilillä. Lapset saivat kivat juhlat jotka sukujen tyyliin erilaiset, mutta eivät tuosta traumaa saaneet. Olivat tottuneet jo tyyliin eron aikana ennen juhlimisia, molemmat vanhemmat välittävät ja huolehtivat mutteivat yhtä aikaa. Asuttiin niin lähellä että pystyivät päivittäin kulkemaan kummassakin. Nyt tulossa pojan häät, ne ensimmäinen koetus miten menee suvut yhdessä mutta tuskin se nyt enää tuskaa aiheuttaa, suuret laineet jo laimenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Rippijuhlat ja lakkiaiset järjestää vanhemmat ja häät sekä lastenlasten ristiäiset/nimiäiset se erovanhempien lapsi puolisoineen. Lapsi kutsuu omiin juhliinsa ketä haluaa ja vanhemmat pitävät juhlia joita haluavat.
No ei se aikuiselle lapselle kiva ole järjestää esim. häitä, jos tietää, että vanhemmat eivät samoihin juhliin mahdu. Ajattelen tätä asiaa siis lapsen kannalta: aikuisten pitää käyttäytyä niin, että siitä on lapselle mahdollisimman vähän harmia. Eli vaikka exän naamankin näkeminen ahdistaa, sitä ei näytetä lapselle, vaan ollaan iloisina tai iloisen näköisinä ihan niissä samoissa juhlissa. Ei niitä nyt niin paljon ole. Olen itse äitipuoli, joka ei millään tavoin osallistunut aikanaan liiton rikkoutumiseen, mutta vääntöä riitti jatkossa mm. lasten asumisesta ja todellakin sain lasten äidistä tarpeekseni. Mutta ikinä maailmassa en haukkunut lapsipuolilleni heidän äitiään tai isäpuoltaan; yllättävän paljon riitti sukulaisissa näitäkin, jotka lasten kuullen ihan sumeilematta haukkuivat äidin pataluhaksi. Minusta lapsen edun pitää mennä aina ensin.
Anna exän järjestää juhlat jos haluaa. Lapsi voi kutsua kenet hän tahtoo. Voitte sitten juhlistaa ripille pääsyä myöhemmin kaksin.
En keksi mitään syytä sille, että kutsuisin exän ja sukunsa kotiini ja maksaisin heidän juhlansa. Kiitos ei, exä on isä ja saa luvan järjestää ihan omanlaisensa juhlat. Naapuri valitti, miten oman lapsensa rippijuhlissa oli väkeä lähes 60 henkeä, suurin osa lapsen isän sinne kutsumia. Isä ei tietenkään katsonut asiakseen kustantaa mitään, koska eihän hän edes juhlia halunnut, lapsen äiti ne halusi ja tietenkin pari työkaveriakin piti sitten kutsua mukaan, kun on sentään lapsen juhlat ja paljon vieraita on paljon lahjoja. Harva tohtii lapsensa rippijuhlista käännyttää väkeä ovelta pois.
Vierailija kirjoitti:
Enpä pystyisi katsomaan itseäni peilistä jos antaisin lapseni kärsiä yhä seuraukset isänsä ja minun erosta. Eiköhän hän ole riittävästi jo joutunut luopumaan. Ei edes koko perheen ja suvun yhteisiä rippijuhlia? en ikinä kestäisi katsoa hänen pettymystään, pala tulee kurkkuun jo ajatellessakin.
Miehen puolen perheestä osa on kohdellut minua eron jälkeen kuin jätettä, mutta lapselle he ovat läheisiä ja tärkeitä. Sen verran olemme törmäilleet, että tiedän heidän pystyvän hymistelemään siinä missä itsenikin ja kätkemään negatiiviset fiiliksensä minua kohtaan -lapsen vuoksi.
Minulla on sukuni, miehellä sukunsa. Perheitäkin on nykyisin kaksi. Lapsi ei ole pettynyt, jos toisilleen tuntemattomat ihmiset eivät keräänny yhteen häntä juhlimaan, melkeinpä päinvastoin.
Aikuiset ihmiset kuin keskenkasvuiset kakarat!
Lapsi kärsii jos ei sopua juhlissa. Lapsen juhlat on kyseessä ei aikuisten välienselvittelyt.
Kannattaa alkaa miettiä, miten sitten jaatte häät aikanaan? Niitä ei voi pitää kuin yhden kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti, tuon saman kokemuksen jälkeen, kasvoi aikuiseksi ja järjesti mun juhlat hänen kodissaan, kutsuvieraina IHAN JOKA KERTA isäni, tämä uusi puoliso sekä heidän lapset. Juhlissa, joissa on vaikka 15 henkeä ei tarvitse kertaakaan olla missään tekemissä ex:n ja sen naisen kanssa. Ne on lapsen juhlat, ei sun mielenosoitusmahdollisuus.
Samaa mieltä. Joo onhan se ikävää, mutta lapsi pitäisi laittaa omien tunteiden edelle hänen omana juhlapäivänään. Ei niitä nyt niin usein ole.
Mutta äidin tunteet edellähän sitä nykyään mennään, lapsilla ei ole niin väliä.Arvostan suuresti äitisi toimintaa, siis hän jota lainaan tässä ❤️
Juuri näin. En halua vähätellä ap:n ahdistusta, mutta kun se pointti on, että ne ovat LAPSEN juhlat ja LAPSI saa siellä seurustella kummankin vanhempansa kanssa. Ap:n ei tarvitse olla missään tekemisissä lurjusexän kanssa, mutta eihän sitä kukaan vaadikaan. Kyllä lapsen takia voi elämässä joutua monenmoisiin ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin, mutta se on aikuisen elämää. Ei niitä omia tunteita pidä alkaa siinä syynäämään. Jos et millään kykene, älä kutsu exää juhliin tai älä mene exän järjestämiin juhliin. Mitään kaksia juhlia ei kannata järjestää, se antaa lapselle oudon kuvan elämästä, ei se nyt yleensä sellaista draamaa ole. Vai pidetäänkö jatkossa ehkä kahdet häät ja lapsenlapselle kahdet ristiäiset? Hyvä, että ap kuitenkin yrität ongelmiasi ratkaista, etkä vain hauku exää lapsen kuullen.
Kyllä lapselle kannattaa kertoa, miksi juhlia on kahdet tai vain äidin suku on kutsuttu. Avioerossa kun erotaan, ei siis enää olla yhdessä, eikä naisen tehtävänä ole toimia jonkinlaisena juhlamestarina. Toki jos vanhemmat yhdessä ostavat juhlat jostain palvelusta eikä kummankaan tarvitse niitä varten nähdä vaivaa, niin asia on toinen, mutta ei lapsen juhla saa olla tekosyy sille, että pitää esittää kulissikaveruutta.
Isolla osall lapsia on kolmetkin synttärit eli kavereille, isän perheelle ja äidin perheelle. Siksi lapsesta on normisettiä, että rippijuhliakin on kahdet. Tai vaikka kolmet eli vielä illalla kaverikemut.
Ei esitetä perhettä ulospäin, jos ollaan jo hyvää matkaa eri suunnissa!
Meillä toimittiin näin kun olin lapsi/nuori. Eli aina kahdet juhlat: käytännössä äidin puolen ja isän puolen suku erikseen. Syynä se, että vanhemmat ei tullu eron jälkeen toimeen keskenään + asuivat eri paikkakunnilla, joten siinä mielessäkin ihan looginen ratkaisu.
Meille lapsille tää oli ihan ok käytäntö, siitä kun ei tehty mitään isoa numeroa eli en koskaan ajatellut tätä mitenkään epänormaalina tai huonona ratkaisuna. Ja näin ne itse juhlapäivät oli sitten kivoja ja rentoja, mikä minusta on edelleen tärkeintä!