Lue keskustelun säännöt.
"Työtön, brändää itsesi" - mutta miten?
Työnhakukursseilla olen usein kuullut, että työnhakijan olisi brändättävä itsensä. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, miten tämä tehdään, tai edes, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Wikipedian mukaan "brändi on tuote tai tuotemerkki, yritys, henkilö tai muu vastaava, jolle on syntynyt tai esimerkiksi markkinoinnin avulla luotu laaja, yleensä myönteinen, tunnettuus. -- Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä".
Ymmärrän jotenkuten sen, että työuran aikana itsestään voi tehdä laajalti tunnetun tuotteen, mutta miten kummassa minun, pelkistetyllä lomakehaulla töihin pyrkivän pitkäaikaistyöttömän ja kahdensadantuhannen muun työttömän brändit mahtuvat tähän maahan ja erottuvat toisistaan?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Omiapohdintoja kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä viralliselta statukseltani työtön työnhakija. Todellisuudessa en ole työkykyinen ollenkaan vaan minun pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Työelämästä olen ollut pois jo kohta kymmenen vuotta, mikä tarkoittaa aikamoista aukkoa CV:ssä. Toisin sanoen ei mitään mahdollisuutta työllistyä mihinkään järkevään työhön tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Tuossa yksi päivä mietin, mitä tekisin siinä tilanteessa jos minun jostain syystä olisi ihan pakko palata työelämään. (Tätä yritän välttää, koska en todellakaan ole työkykyinen.) Koska minulla ei tässä tilanteessa ole enää mitään hävittävää, voisin ihan rennosti pelata tilanteen haluamallani tavalla. Tekisin luultavasti seuraavalla tavalla: Miettisin, mihin töihin oikeasti haluaisin. Sen jälkeen tekaisisin tuohon tavoitteeseen pääsemistä tukevan CV:n ja väärentäisin tarvittavat työtodistukset, ehkä jopa palkkaisin suosittelijan valehtelemaan puolestani. Eli brändäisin itseni oikein kunnolla, sillä tavalla sopivasti överisti että varmasti pääsisin haastatteluun asti. CV:n aukon voisin jopa täydentää kohdennetusti haettavan työpaikan mukaan, vain mielikuvitus on rajana tässä.
Sen jälkeen sitten vain pokkana työhaastatteluihin valehtelemaan päin naamaa. Tähän tarkoitukseen minulla on erittäin hyvä pokerinaama, tarpeeksi löyhä moraali, tarvittavat näyttelijänlahjat sekä tarpeeksi nopeat hoksottimet soveltaa jotakin jos näyttää siltä että meinaa mennä pieleen. Eli voisin ihan oikeastikin onnistua tässä, riippuen tietenkin sattumasta ja siitä että kuinka perillä rekrytoija on asioista. Tunnontuskia tai omantunnon soimaamista en tällaisesta itselleni saisi, epätoivo ajaa ihmisiä tekemään kaikkea hölmöä. Jumala kyllä antaa minulle syntini anteeksi, eli hän kyllä ymmärtää.
Tästä valheesta jos jäisin kiinni haastattelussa, voisin ihan rehellisesti myöntää tehneeni tämän epätoivoni takia. Ehkä rekrytoija jopa arvostaisi hyvää yritystäni (ja pystyisin parhaassa tapauksessa jopa tilanteen kääntämään edukseni, kuka sitä etukäteen voi sanoa? Tämähän riippuu ihan rekrytoijasta miten hän reagoisi tilanteessa, vähänkään löyhemmällä moraalilla varustettu rekrytoija voisi olla tästä jopa otettu.)
Sitten vain uutta matoa koukkuun. Tarvittaessa voisi vaihtaa kaupunkia jos siltä näyttäisi että tässä kaupungissa on liian pienet piirit.
Myös mulla on muutaman vuoden aukko CV:ssä ja vaikka olenkin työkykyinen, vieläpä ahkera ja monitaitoinen, ei mua palkata koska olen pitkäaikaistyötön. Olen tosissani alannut harkitsemaan, että lisäisin CV aukkoihin keksityt työpaikat. Pääsisin ehkä haastatteluun ja pystyisin hurmaamaan haastattelijan. Olen normaali ja miellyttäväkäytöksinen ja saanut ennenkin töitä. Ennen pitkäaikaistyöttömyyttäni.
Onkohan työvoimaviranomaisilla ja poliitikoilla ajatuksia siihen, että työttömänä jonkin aikaa olleen on vaikea ja pitkäaikaistyöttömän mahdoton enää saada töitä? Tukien leikkaaminen ja muut rangaistukset eivät tepsi, koska ne kohdistuvat työn hakijaan eivätkä sen antajaan, jolla on päätösvalta. Mikä on pitkäaikaistyöttömän tulevaisuus, kun eläkeikään on vielä pitkä aika?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös mulla on muutaman vuoden aukko CV:ssä ja vaikka olenkin työkykyinen, vieläpä ahkera ja monitaitoinen, ei mua palkata koska olen pitkäaikaistyötön. Olen tosissani alannut harkitsemaan, että lisäisin CV aukkoihin keksityt työpaikat. Pääsisin ehkä haastatteluun ja pystyisin hurmaamaan haastattelijan. Olen normaali ja miellyttäväkäytöksinen ja saanut ennenkin töitä. Ennen pitkäaikaistyöttömyyttäni.
Itsellä taas on pari vuotta mennyt ammatillisessa kuntoutuksessa kun on viisi eri diagnoosia ja viimeinen oikea työsuhde menee vuoteen 2018. Eläkevakuutusyhtiö katsoo että olen työkykyinen vaikka 4-5 lääkäriä on eri mieltä. Miksi mikään työnantaja ottaisi viime vuodet kuntoutuksessa olleen reilun nelikymppisen kun voivat ottaa pakasta vedetyn parikymppisen. Näillä korteilla on hyvä luoda itselleen sitä brändiä.
Brändääminen kai nyt viimekädessä tarkoittaa hyvien suhteiden muodostamista työpaikkoihin ja verkostoitumista muutenkin, eli hyvän maineesi levittämistä ihmisten keskuudessa. Ainut vain, että kun olen yrittänyt luoda suhteita, niin etenkin nuoremmat sukupolvet tuntuvat karsastavan sellaista. Ei suostuta auttamaan hyvänpäivän tuttua, eikä suostuta kysymään palvelusta suositusten muodossa toisilta työkavereilta, että sattuisivatko he tietämään jonkun joka tarvitsee juuri minun kaltaiseni tekijän. Vaikka minulla on hyvät välit työkavereihini, tällaisen asian pyytämistä katsotaan vähän vieroksuen ja aihetta vaihdetaan (olen kokeillut hypätä siivousalalta toimistohommiin). Kuitenkin se on käytännössä varmin keino työllistyä ns. parempipalkkaiseen työhön. Eivät työnantajat mielellään ala arpomaan, että uskaltaako tuota itsensä ylistäjää palkata, jota ei kuitenkaan kukaan puolla.
M26
Ai tuollaista ne on nyt keksineet. Juuri ennen koronakriisin alkua olin kurssilla ja siellä jankutettiin verkostoitumisesta ja verkostojen käyttämisestä työn saamiseksi. Toisin sanoen piti hankkia työ suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa sekin että keskijohdon ja silmäätekevien Linkedinit hoitaa markkinointi, niin olen minäkin rakentanut pomoni henkilöbrändiä siellä. Lehti artikkeleihin hänen sanomansa kirjoitti meille juttuja tehnyt tuttu journalisti " Sanoma Median toimitusjohtaja Vauva Palsta kertoi että kyseessä on heidän toistaiseksi isoin hankkeensa", minä nämä jutut sitten hyväksyin ja korjailin ja pyysin että Herra Palsta voisi olla sanonut myös näin ja noin :D Sitten kirjoitin kollegoille ylistäviä juttuja tästä jutusta joita jakoivat omasta Linkedistä. Samaten hoidettiin toisten kehuminen, ja työpaikan brändääminen. Joka perjantai 3 vaihtoehtoa joista sopi valita mitä postaa.
Että se paska mitä siellä on, ei ole edes omaa.
Vierailija kirjoitti:
Brändääminen kai nyt viimekädessä tarkoittaa hyvien suhteiden muodostamista työpaikkoihin ja verkostoitumista muutenkin, eli hyvän maineesi levittämistä ihmisten keskuudessa. Ainut vain, että kun olen yrittänyt luoda suhteita, niin etenkin nuoremmat sukupolvet tuntuvat karsastavan sellaista. Ei suostuta auttamaan hyvänpäivän tuttua, eikä suostuta kysymään palvelusta suositusten muodossa toisilta työkavereilta, että sattuisivatko he tietämään jonkun joka tarvitsee juuri minun kaltaiseni tekijän. Vaikka minulla on hyvät välit työkavereihini, tällaisen asian pyytämistä katsotaan vähän vieroksuen ja aihetta vaihdetaan (olen kokeillut hypätä siivousalalta toimistohommiin). Kuitenkin se on käytännössä varmin keino työllistyä ns. parempipalkkaiseen työhön. Eivät työnantajat mielellään ala arpomaan, että uskaltaako tuota itsensä ylistäjää palkata, jota ei kuitenkaan kukaan puolla.
M26
Jep jep. Tässä kun on nähnyt miten ihmiset hommaavat linkkarikavereita... Riittää, että on jollain yleisiin työelämätaitoihin liittävällä kurssilla, tyyliin puheviestintä tai fasilitointi. Tosi arvokas tällainen kontakti ja ihan varmasti hoitaa sulle uuden työn. :D
Ei kaveritkaan voi mennä sanomaan, että mulla ois tällainen kaveri, Lauri, joka ois töitä vailla, otetaanpa hänet tänne meille! Sen sijaan kaveri voi vinkata suoraan Laurille, että meillä on tällainen paikka auki, tää kuulostaa ihan sinulta! Hae ihmeessä!
Omalla kohdallani nuo suositukset eivät ole toimineet puoleen eikä toiseen. Olen hakenut työtä, johon vanha työkaveri suositteli (työskenteli siis itse siellä) ja olen itse parille ex-työkaverille vinkannut, että haepa meille tähän paikkaan, tää on ihan sun näköinen! Kaikki ovat päässeet haastatteluihin (minäkin), mutta valituksi ei ole tullut kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa, miten se brändäys toimii? Minä olen 59 vuotias työtön, ei ole kontakteja, ei suosittelijoita. Naamakin on ruma, ikääntynyt, samoin vaatteet. Hampaat kellastuneet, harvat. Hiukset leiķkaan itse. Miten brändään? Työkykyä/halua olisi.
Kun puhutaan tuosta, että Linkedin ja some on nykyajan kanavat työnhaussa ja profiilit oltava kunnossa, niin mites sitten ne perus duunarien alat, joissa viimeiseen asti hiotulla Linkedinin profiililla ei tee hevon vattuakaan? Miten silloin brändätään itsensä, kun linkkaamalla jonkun Linkedinin saat lähinnä naurut päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillut jotain seuraavanlaista: työpaikkahaussa kerrotaan että haetaan aktiivista, yhteistyökykyistä ja positiivista osaajaa tiimiin. Ja liuta superlatiiveja siihen perään.
Mitä jos siihen vastaisi raatorehellisesti: Olen introvertti, joka pääsee työnsä opittuaan helposti työn imuun ja hoitaa oman tonttinsa muita häiritsemättä... tai jotain sen sorttista. Tai ylipäänsä että oma myyntiteksti osittain ampuisi alas suuret odotukset:
En ole syntynyt kultalusikka suussa enkä ole seppä syntyessäni. Valmistuin itseäni kiinnostavalta alalta mutta niin valmistui tuhat muutakin. Minut palkkaamalla saatte tiimiinne tyypin, joka ei sekaannu toisten asioihin vaan hoitaa omat työnsä.
Ja hakemuksen loppuun kiroilevan siilin kuvan sopivalla tekstillä. Oon paras prkl.
Joissain työpaikoissa varmasti toimii tuollainenkin!
Kun hain ihan ummikkona nykyiselle omalle alalleni, sanoin suoraan etten tiedä tai osaa oikeastaan yhtään mitään. Pomo näki ilmeisesti raatorehellisyyteni läpi potentiaalin, koska nykyään olen vakituinen ja antoivat mahdollisuuden jopa opiskella välissä alan ammatti ja pätevyydet alle. Saan säännöllisesti kehuja siitä, että miten minulla on motivaatio alalle kohdillaan ja olen pitkästä aikaa sellainen työntekijä, joka oikeasti haluaa joka päivä oppia lisää ja olla alallaan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, miten se brändäys toimii? Minä olen 59 vuotias työtön, ei ole kontakteja, ei suosittelijoita. Naamakin on ruma, ikääntynyt, samoin vaatteet. Hampaat kellastuneet, harvat. Hiukset leiķkaan itse. Miten brändään? Työkykyä/halua olisi.
"Suomalainen tosimies, etsii tosi työpaikkaa", intoa olisi ja kykyä, ulkomuodosta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä näen tuon 'brändäyksen' niin, että kykenet kuvailemaan lyhyesti ja tehokkaasti juuri kohdeyritystä hyödyttävän osaamisesi ja kokemuksesi. Mitä juuri sinä voit tarjota tälle yritykselle. Sama koulutus ja osaaminen pitää kyetä esittelemään myyvästi.
Asian voisi katsoa olevan kuin käytetyn auton myyminen. Jos sinulla on 10 vuotias Nissan myytävänä, niin samanlaisia on nettiautossa ja tori.fi:ssä aika monta myynnissä. Jotenkin sinun pitäisi saada juuri tämä yksilö kiinnostamaan ostajaa.
Ei pelkä 'koulut ja kurssit on käyty, vähän saman alan hommia olen tehnyt 20 vuotta'. Tuo ei valitettavasti riitä nostamaan sinua esille siitä hakijamassasta.
Ja vaikka ammatillista kokemusta ei olisikaan juuri tästä alasta/asiasta, niin onhan sitä kokemusta voinut kertyä muualta. Opiskelija-toiminnasta, harrastuksista, järjestö-toiminnasta, 3. sektorin toimista, jne.
No kun se nimenomaan ei tarkoita tuota. Tuo on tavallinen, hyvin kirjoitettu hakemus/CV. Yllättävän iso osa niistä ei ole hyviä siinä missä ei ne nettiauton ilmoituksetkaan ole hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omiapohdintoja kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä viralliselta statukseltani työtön työnhakija. Todellisuudessa en ole työkykyinen ollenkaan vaan minun pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Työelämästä olen ollut pois jo kohta kymmenen vuotta, mikä tarkoittaa aikamoista aukkoa CV:ssä. Toisin sanoen ei mitään mahdollisuutta työllistyä mihinkään järkevään työhön tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Tuossa yksi päivä mietin, mitä tekisin siinä tilanteessa jos minun jostain syystä olisi ihan pakko palata työelämään. (Tätä yritän välttää, koska en todellakaan ole työkykyinen.) Koska minulla ei tässä tilanteessa ole enää mitään hävittävää, voisin ihan rennosti pelata tilanteen haluamallani tavalla. Tekisin luultavasti seuraavalla tavalla: Miettisin, mihin töihin oikeasti haluaisin. Sen jälkeen tekaisisin tuohon tavoitteeseen pääsemistä tukevan CV:n ja väärentäisin tarvittavat työtodistukset, ehkä jopa palkkaisin suosittelijan valehtelemaan puolestani. Eli brändäisin itseni oikein kunnolla, sillä tavalla sopivasti överisti että varmasti pääsisin haastatteluun asti. CV:n aukon voisin jopa täydentää kohdennetusti haettavan työpaikan mukaan, vain mielikuvitus on rajana tässä.
Sen jälkeen sitten vain pokkana työhaastatteluihin valehtelemaan päin naamaa. Tähän tarkoitukseen minulla on erittäin hyvä pokerinaama, tarpeeksi löyhä moraali, tarvittavat näyttelijänlahjat sekä tarpeeksi nopeat hoksottimet soveltaa jotakin jos näyttää siltä että meinaa mennä pieleen. Eli voisin ihan oikeastikin onnistua tässä, riippuen tietenkin sattumasta ja siitä että kuinka perillä rekrytoija on asioista. Tunnontuskia tai omantunnon soimaamista en tällaisesta itselleni saisi, epätoivo ajaa ihmisiä tekemään kaikkea hölmöä. Jumala kyllä antaa minulle syntini anteeksi, eli hän kyllä ymmärtää.
Tästä valheesta jos jäisin kiinni haastattelussa, voisin ihan rehellisesti myöntää tehneeni tämän epätoivoni takia. Ehkä rekrytoija jopa arvostaisi hyvää yritystäni (ja pystyisin parhaassa tapauksessa jopa tilanteen kääntämään edukseni, kuka sitä etukäteen voi sanoa? Tämähän riippuu ihan rekrytoijasta miten hän reagoisi tilanteessa, vähänkään löyhemmällä moraalilla varustettu rekrytoija voisi olla tästä jopa otettu.)
Sitten vain uutta matoa koukkuun. Tarvittaessa voisi vaihtaa kaupunkia jos siltä näyttäisi että tässä kaupungissa on liian pienet piirit.
Myös mulla on muutaman vuoden aukko CV:ssä ja vaikka olenkin työkykyinen, vieläpä ahkera ja monitaitoinen, ei mua palkata koska olen pitkäaikaistyötön. Olen tosissani alannut harkitsemaan, että lisäisin CV aukkoihin keksityt työpaikat. Pääsisin ehkä haastatteluun ja pystyisin hurmaamaan haastattelijan. Olen normaali ja miellyttäväkäytöksinen ja saanut ennenkin töitä. Ennen pitkäaikaistyöttömyyttäni.
Keksi joku puolivale joka ei ole suoranaisesti valehtelua. Tiedän erään joka pääsi Kelaam työllisyyspalveluihin töihin ilman tutkintoa oltuaan 10 v kotiäitinä:) LinkedIn profiilissa ja varmaan cvssä lukee että on ollut vapaaehtoistyössä eräässä järjestössä, koulun vanhempaintoimikunnassa ulkomailla asuessaan, ja omaishoitajana sekä hoitoringin työntekijänä. Mikään noista ei ole täysin totta.
Ja tapa valehdella cvssä on ihan yleinen monissa muissa maissa. Tiedän useita maita missä cv tietoja ei tarkasteta mitenkään:) valehtelu ja se että on hyvä tyyppi riittää.
Brändääminen kuulostaa lähinnä joltain sosiopaattien teatterilta, kuka osaa valehdella ja näytellä itselleen parhaimmat setit, ja sitten kun se paikka napsahtaa niin mahdollisesti vetää roolia vielä koeajan yli niin vasta sitten voi huokaista ja vetäytyä takaisin normaaliin omaan itseensä. On se melkosta tämä työnhaku nykyään!
Vierailija kirjoitti:
Brändääminen kuulostaa lähinnä joltain sosiopaattien teatterilta, kuka osaa valehdella ja näytellä itselleen parhaimmat setit, ja sitten kun se paikka napsahtaa niin mahdollisesti vetää roolia vielä koeajan yli niin vasta sitten voi huokaista ja vetäytyä takaisin normaaliin omaan itseensä. On se melkosta tämä työnhaku nykyään!
Juuri sellaistahan se on, ja tää menee rekrytoijiin kuin häkä. Joku oikein lehdessä ihasteli, että heti kiinnitti huomion, kun työnhakijan video alkoi laskuvarjohypyllä.
Todennäköisesti juuri parjatulle juristillekin on enemmän etua kuin haittaa tyylikkäästä nakukuvasta FB:ssä (tyylittömiähän sinne ei voi laittaa).
ajattelen ton brändäyksen niin, et tekee pikkusen poikkeavan hakemuksen. itse teen aina, tosi lyhyen ja selkeän työhakemuksen.
tällä yritän erottua muista.olen siis töissä tällä hetkellä,joten on vissiin toiminu.
eli brändini on tulen töihin ,en tee sirkustemppuja.
noihin hakemuksiin, jos ei ole valmis nettipohja ,vaan kirjallinen,voi vanhempi työnhakija jättää vuosiluvut pois kokonaan, laittaa vaan työpaikan nimet ja tehtävät.yksi tuttu sai vakityön tällä konstilla, on vanhempi mutta urheilullinen, kun hakemuksesta ei näkynyt ikää, sai paikan.
alkää laittako hakemukseen että olen työtön. laittakaa haen tätä työpaikkaa, aloitukseen.
työtön sanasta,tulee heti masentava aloitus,haen paikkaa parempi brändäys. näin saanut ite paikkoja,
tosiaan ikää jotkut karsastaa, mutta oikeesti parhaat työntekijät, voi olla just hieman vanhempia-
työhaastatteluihin mennessä, hiusten värjääminen voi olla halpa kikka, jos ei varaa parturiin,ihan kirppiksiltä löytyy asiallisia vaatteita,varsinkin jakkuja ja jakkupukuja, löytyy ihan seurakuntien ja spr kirpiksiltä, myös uff. eli näkemäl vaivaa ,varaton voi saada itsestään ok näkösen haastatteluun-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brändäyksen pointti on yhdistäminen. Mitä hyviä ominaisuuksia voit itsetäsi yhdistää johonkin, niin että yhdistelmä olisi lisäarvo, josta on hyötyä muille?
Nyt ollaan ytimen äärellä. Annapa tuosta käytännön esimerkki, niin päästään yliviikarimaisen hämärästä korkealentoisuudesta takaisin maanpinnalle.
Ap
Mitä, onko yli-Viikari sinullekin tuttu? Et kai vaan ole käynyt samaa korkeakoulutusta?
Myös mulla on muutaman vuoden aukko CV:ssä ja vaikka olenkin työkykyinen, vieläpä ahkera ja monitaitoinen, ei mua palkata koska olen pitkäaikaistyötön. Olen tosissani alannut harkitsemaan, että lisäisin CV aukkoihin keksityt työpaikat. Pääsisin ehkä haastatteluun ja pystyisin hurmaamaan haastattelijan. Olen normaali ja miellyttäväkäytöksinen ja saanut ennenkin töitä. Ennen pitkäaikaistyöttömyyttäni.