Lue keskustelun säännöt.
"Työtön, brändää itsesi" - mutta miten?
Työnhakukursseilla olen usein kuullut, että työnhakijan olisi brändättävä itsensä. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, miten tämä tehdään, tai edes, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Wikipedian mukaan "brändi on tuote tai tuotemerkki, yritys, henkilö tai muu vastaava, jolle on syntynyt tai esimerkiksi markkinoinnin avulla luotu laaja, yleensä myönteinen, tunnettuus. -- Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä".
Ymmärrän jotenkuten sen, että työuran aikana itsestään voi tehdä laajalti tunnetun tuotteen, mutta miten kummassa minun, pelkistetyllä lomakehaulla töihin pyrkivän pitkäaikaistyöttömän ja kahdensadantuhannen muun työttömän brändit mahtuvat tähän maahan ja erottuvat toisistaan?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Miten työtön nyt yhtäkkiä brändää itsensä?
Kaupantätinä 15 vuotta ollut, niin laittaako instagramiin jotain ruokakauppajuttuja?
Sun pitää mennä linkediniin ja verkostoitua kaikkien maailman myyjien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli työt menee omahyväisimmille valehtelijoille.. :D Harva on oikeasti niin ylivertainen missään, niin että siitä pitäisi alkaa oikein brändiä veistelemään. Ymmärrän tämän alansa huippuasiantuntijoiden juttuna, mutta peruspirkolle ihan turhaa ja vaivaannuttavaa touhua.
Mä olen tuplasti korkeakoulutettu ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin teen ikuisesti pätkätöitä tai tulen nipin napin toimeen yrittäjänä kuin brändään itseni ja jauhan merkityksetöntä paskaa Linkedinissä kaiken maailman pikkupyrkyreiden kanssa. Yritin aikani mutta ei helvetti vaan pysty, haluan kuitenkin katsoa itseäni ylpeästi peiliin ilman että purskahdan itkuun tai nauruun.
Vierailija kirjoitti:
... Entäs jos ei ole mitään projekteja tai saavutuksia, vaan tasaisen tappavaa rutiinia vuodesta toiseen?
Ihan tasaisen tappavassa rutiininomaisessa työssäkin tarvitaan jotain taitoja ja ominaisuuksia, jotta siitä työstä selviää. Ja usein sitä työtä tekiessä kuitenkin oppii jotain uutta. Tai keksii tapoja tehostaa sitä työskentelyä. Tai keksii keinoja sen rutiinin sietämiseen. Joissain työpaikkailmoituksissa jopa toivotaan sitä, että sietää myös rutiininomaisia tehtäviä. Kaikki eivät siedä, heillä hajoaa pää ja he lähtevät lätkimään.
Minä olen esim. tehdastyöstä kertonut, että olin loppukokoonpanotiimissä ainoa, jolla oli kiinnostusta opetella kaikkien koneiden toiminta ja joka pystyi tuotanto-ohjelmasta hahmottamaan pullonkaulat etukäteen ja ohjaamaan tuotantoa niin, että nämä saatiin vältettyä.
Brändään itseni, 58 vuotiaana, introverttina työttömänä eukkona? Miten se brändäys tehtäisiin, kun kökin kotona, hoidan iäkästä omaistani ja en kuulu facebookiin, enkä, edes tiedä, miten Linkedin toimii? Wau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten työtön nyt yhtäkkiä brändää itsensä?
Kaupantätinä 15 vuotta ollut, niin laittaako instagramiin jotain ruokakauppajuttuja?
Tuohan on hyvä idea. Eli laittas jotain sellaista, jolla vakuuttaa työnantajan siitä, että on kiinnostunut omasta alastaan. Voisit pitää vaikka ruokablogia!
Olen törmännyt esim. juristiin, jolla oli FB:n kansikuvana alastonkuva itsestään. Valokuvaajaan, joka blogissaan kertoi itsensä viiltelystä.
Miksei ihmiset ymmärrä ihan yksinkertaisia asioita siitä, miten antaa itsestään oikeanlainen vaikutelma?Mutta jos EI halua jakaa tuntemattomille ihmisille itsestään netissä yhtään mitään?
Miksi pitäisi kertoa koko elämäkertansa ja kaikki muutkin salaisuutensa täysin tuntemattomille googlaajille??? Kaikki eivät halua olla somessa ja kertoa yksityisasioitaan muille. Pitäisi työnantajienkin tämä perusasia ymmärtää.
Sitten ei kannata hakea sellaisiin firmoihin, joissa itsensä esittelyä arvostetaan. Työnhakijan pitäisi ymmärtää se perusasia, että työnantaja saa vapaasti valita sen kenet palkkaa. Jos tarjolla on hakija joka ei suostu kertomaan mitään itsestään ja toinen joka aktiivisesti esittelee osaamistaan, niin useimmat valitsevat jälkimmäisen.
Oi vitsit että inhoan näitä, suosittelen Youtubeen hissivideota eli sitä että matkustat hississä, :D :D, noh vitsi vitsinä. Brändäyksellä tahdotaan että kerrot miten valovoimainen olet ja miksi sinut pitäisi tavallaan palkata. Sitten videolla voit sanoa tyyliin " olen ollut 15v kaupantätinä, tiedän miten asiakasta pitää palvella, olen tämän alan asiantuntija" ja sitten puhut väliin ruotsia, koska kukaan suomessa ei osaa ruotsia niin kaikki on silleen 'ooh!' ja voit päästä jo sillä töihin. Muistan kuinka, joku oli kerran silleen 'öö, öö, höö öö, höösmöö till öö höö ja hurmasi kansansa. Tai sitten vaan puhut murteella ja löydät itsesi somestarana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti voit ajatella asian niin, että sinun pitää "myydä osaamisesi". Ei se sen kummempaa ole. Kun olet vakkaritöissä tai eläkkeellä, voit lopettaa mainostamisen, poistua LinkedInistä jne.
Ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Ap
Sun pitää kartoittaa oma osaamisesi, niin geneerinen kuin spesifinen, sekä myös sosiaalinen osaaminen ja mahdollisten vapaa-ajan aktiviteettien tuoma kehitys. Sitten sun pitää opetella esittelemään ne työnantajalle.
Tuo oli kai sarkasmia?
Siltä varalta ettei ollutkaan: Ei jaksa. Töitä jaksan kyllä tehdä, mutta en lässyttää paskaa. Työni eivät ole markkinointialalla.
Sinun asenteellasi ei ainakaan tarvitse pelätä, että saisit työpaikkaa.
Juuri tuollaiset "ei jaksa, ei viitsi, voin tehdä tätä mutta en tuota"-tyypit karsin ensimmäisenä rekrytoidessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Entäs jos ei ole mitään projekteja tai saavutuksia, vaan tasaisen tappavaa rutiinia vuodesta toiseen?
Ihan tasaisen tappavassa rutiininomaisessa työssäkin tarvitaan jotain taitoja ja ominaisuuksia, jotta siitä työstä selviää. Ja usein sitä työtä tekiessä kuitenkin oppii jotain uutta. Tai keksii tapoja tehostaa sitä työskentelyä. Tai keksii keinoja sen rutiinin sietämiseen. Joissain työpaikkailmoituksissa jopa toivotaan sitä, että sietää myös rutiininomaisia tehtäviä. Kaikki eivät siedä, heillä hajoaa pää ja he lähtevät lätkimään.
Minä olen esim. tehdastyöstä kertonut, että olin loppukokoonpanotiimissä ainoa, jolla oli kiinnostusta opetella kaikkien koneiden toiminta ja joka pystyi tuotanto-ohjelmasta hahmottamaan pullonkaulat etukäteen ja ohjaamaan tuotantoa niin, että nämä saatiin vältettyä.
Niin, olisi suotavaa, että ilmoituksissa lukisi, jos työ on hyvin rutiininomaista.
Minä lähden lätkimään siksi, että minulle on valehdeltu. Se ikävin työtehtävä usein unohtuu kertoa ilmoituksessa, tai luetellaan viisi juttua tasavahvuisina, vaikka tosiassa se tylsin niistä, esim. joku postittaminen, kattaa 80 % työstä ja markkinointi tai viestintä tarkoittaa somen päivittämistä kerran kuussa. Sellaiseen sitten otetaan joku viestintäsuunnittelija.
On käynyt myös niin, että työn pääasiallista sisältöä ei kerrottu ilmoituksessa ja kahdessa haastattelussa lainkaan. Kyllä meinasi pää hajota siinä työssä, mutta ei tosiaankaan ollut minun syyni. En olisi edes hakenut, jos se työtehtävä olisi mainittu ilmoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Entäs jos ei ole mitään projekteja tai saavutuksia, vaan tasaisen tappavaa rutiinia vuodesta toiseen?
Ihan tasaisen tappavassa rutiininomaisessa työssäkin tarvitaan jotain taitoja ja ominaisuuksia, jotta siitä työstä selviää. Ja usein sitä työtä tekiessä kuitenkin oppii jotain uutta. Tai keksii tapoja tehostaa sitä työskentelyä. Tai keksii keinoja sen rutiinin sietämiseen. Joissain työpaikkailmoituksissa jopa toivotaan sitä, että sietää myös rutiininomaisia tehtäviä. Kaikki eivät siedä, heillä hajoaa pää ja he lähtevät lätkimään.
Minä olen esim. tehdastyöstä kertonut, että olin loppukokoonpanotiimissä ainoa, jolla oli kiinnostusta opetella kaikkien koneiden toiminta ja joka pystyi tuotanto-ohjelmasta hahmottamaan pullonkaulat etukäteen ja ohjaamaan tuotantoa niin, että nämä saatiin vältettyä.
Joo, mäki oon supertehokas, hahmotan kokonaisuuden ja oon hyvä optimoimaan, mutta vihaan tuota aivotonta, monotonista paskaa enkä halua missään nimessä koskaan tehdä sellaista työtä enkä varsinkaan brändäytyä sellaisen tekijäksi. Että revippä tuosta sitten iloa 🤣🤣
Kyllä, lähdin lätkimään ja yritin toki jotenkin kaunistella tuotakin kokemusta hakiessani mielenkiintoista työtä, mutta ei se mitään työnantajia kiinnostanut. Ei kun vaan copypasteputkeen robotiksi. Hyi v#ttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli paras paskanpuhuja saa paikan?
Ihan näin työssä olevana kyselen.
Näin se näyttäis olevan mitä olen qivusta meidänkin firman rekrytointeja katsellut. Fake it 'til you make it vai miten se meni. Osa lähtee maitojunalla takaisin,mutta yllättävän moni sinnittelee ja pystyy esittämään, että osaa yhtä sun toista moneen suuntaan ja voi vasta useamman vuoden kuluttua paljastua, ettei henkilö ole itse tehnytkään niitä asioita mitä on väittänyt tehneensä.
Siinä onnistuu paremmin, jos on vähän isompi yritys.
Tästä muistuu mieleen kun mua ehdotettiin laittamaan hakemukseen "välttävä" espanjankielentaito, kyllä minä kahveeta osaan tilata ja kiittää:) siis espanjalla.
Tämä. Haettiin kesätyöläistä ja kutsuttiin muutama nuori opiskelija haastatteluun. Kielitäitoa testatessa kävi ilmi, että joukossa oli valehtelijoita mukana. Ei ollutkaan sujuva ranska, vaan heikot alkeet.
Noloa olisi jäädä kiinni valehtelusta, mutta ehkä nämä CV-pajat neuvovat huijaamaan, vai onko kyse minäkuvaan liitetystä vääristyneestä mielikuvasta, että olen nero ja osaan kaiken, kaiken!!!
Asuin nuorena eli kauan sitten Lontoossa. Minulla ei ollut työmarkkinoille asiaa, mutta seurailin italialaisen kaverini uran alkua. Hän sai töitä baarityttönä yhdestä Lontoon suurimmista ja suosituimmista yökerhoista ja kertoi, ettei ollut ymmärtänyt haastattelussa oikeastaan mitään, mutta sanoi kaikkeen "yes yes" ja hymyili leveästi. Hän oli myös kertonut puhuvansa sujuvasti englantia, italiaa, ranskaa, espanjaa ja saksaa. Tosiasiassa hän puhui erittäin vuolasta italiaa ja jonkin verran englantia, mutta muista kielistä osasi vain muutaman sanan. Hänen palkkaamistaan en toisaalta ihmetellyt, koska hän oli passikuvassaankin säteilevän kaunis ja livenä tyrmäävä.
Hän oli kertonut haastattelussa olevansa baarimikko. Minulle hän kertoi, ettei osannut tehdä yhtään drinkkiä, mutta katsoi mallia muista ja kaateli laseihin sitä sun tätä. Palkka oli ihan OK, juomarahat loistavat (totta kai oli sillä hymyllä, jolla hän oli haastattelijankin lumonnut) ja työnantajan piikkiin sai ajella taksilla yöllä töistä kotiin. Minua karmaisi ja hämmästytti se, että hän uskalsi teeskennellä osaavaa sekä työnantajalleen että asiakkaille, mutta häntä se vain nauratti.
Kahdessa viikossa tuli potkut.
Minulla ei ole luonnetta valehdella siitä, mitä olen tehnyt ja mitä osaan tehdä. Rekrytointiartikkelien neuvot siitä, että osaamista pitää värittää ja pienetkin työtehtävät on saatava kuulostamaan isoilta, jos ne ovat ns. relevantista aihepiiristä, ovat minulle vieraita ja arveluttavia. Käytännössä ansioluettelon pitää olla suuri ja mahtava, eikä valehteluakaan pidä vältellä. Kannustetaan siis juuri siihen, mitä kaverini aikoinaan teki saadakseen jalan oven väliin. Kaveriani potkut naurattivat, mutta minä häpeäisin niitä lopun ikääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhaku kurssit ovat huuhaa kursseja ja ihan kamalaa sakkia siellä. Suurin osa on vasten tahtoaan ja siellä päihtessäkin mikä oli tosi törkeää ettei laitettu pihalle. Se oli kuin joku lasten päivkerho kehitysvammaisille ja muuten niille joilla ei päässä kulkenut yhtään mitään.
En ole LinkedInissä, voinko enää edes hakea töitä? Olen ollut vakitöissä jo 20 vuotta ja haluaisin nyt vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois jännä tietää, miten voin myydä osaamistani kun sitä ei ole vaikka tutkinto onkin. En ole missään niin hyvä että erottuisin joukosta. Osaan kyllä käyttää perus tietokoneohjelmia, puhua englantia ihan kohtuullisesti jne. mutta niin osaa kaikki muutkin hakijat. Enpä ole keksinyt miten voi erottua muista kun en ole erityisen hyvä alallani.
Onko kukaan kokeillut jotain seuraavanlaista: työpaikkahaussa kerrotaan että haetaan aktiivista, yhteistyökykyistä ja positiivista osaajaa tiimiin. Ja liuta superlatiiveja siihen perään.
Mitä jos siihen vastaisi raatorehellisesti: Olen introvertti, joka pääsee työnsä opittuaan helposti työn imuun ja hoitaa oman tonttinsa muita häiritsemättä... tai jotain sen sorttista. Tai ylipäänsä että oma myyntiteksti osittain ampuisi alas suuret odotukset:
En ole syntynyt kultalusikka suussa enkä ole seppä syntyessäni. Valmistuin itseäni kiinnostavalta alalta mutta niin valmistui tuhat muutakin. Minut palkkaamalla saatte tiimiinne tyypin, joka ei sekaannu toisten asioihin vaan hoitaa omat työnsä.
Ja hakemuksen loppuun kiroilevan siilin kuvan sopivalla tekstillä. Oon paras prkl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Entäs jos ei ole mitään projekteja tai saavutuksia, vaan tasaisen tappavaa rutiinia vuodesta toiseen?
Ihan tasaisen tappavassa rutiininomaisessa työssäkin tarvitaan jotain taitoja ja ominaisuuksia, jotta siitä työstä selviää. Ja usein sitä työtä tekiessä kuitenkin oppii jotain uutta. Tai keksii tapoja tehostaa sitä työskentelyä. Tai keksii keinoja sen rutiinin sietämiseen. Joissain työpaikkailmoituksissa jopa toivotaan sitä, että sietää myös rutiininomaisia tehtäviä. Kaikki eivät siedä, heillä hajoaa pää ja he lähtevät lätkimään.
Minä olen esim. tehdastyöstä kertonut, että olin loppukokoonpanotiimissä ainoa, jolla oli kiinnostusta opetella kaikkien koneiden toiminta ja joka pystyi tuotanto-ohjelmasta hahmottamaan pullonkaulat etukäteen ja ohjaamaan tuotantoa niin, että nämä saatiin vältettyä.
Niin, olisi suotavaa, että ilmoituksissa lukisi, jos työ on hyvin rutiininomaista.
Minä lähden lätkimään siksi, että minulle on valehdeltu. Se ikävin työtehtävä usein unohtuu kertoa ilmoituksessa, tai luetellaan viisi juttua tasavahvuisina, vaikka tosiassa se tylsin niistä, esim. joku postittaminen, kattaa 80 % työstä ja markkinointi tai viestintä tarkoittaa somen päivittämistä kerran kuussa. Sellaiseen sitten otetaan joku viestintäsuunnittelija.
On käynyt myös niin, että työn pääasiallista sisältöä ei kerrottu ilmoituksessa ja kahdessa haastattelussa lainkaan. Kyllä meinasi pää hajota siinä työssä, mutta ei tosiaankaan ollut minun syyni. En olisi edes hakenut, jos se työtehtävä olisi mainittu ilmoituksessa.
Joo, minäkin erehdyin hakemaan hommaa, jonka salamyhkäisessä ilmoituksessa ei kerrottu mitään asiakkaista, joiden parissa tehtävässä työskennellään. Työhaastattelukin oli keskustelun sijaan ongelmanratkaisuun keskittyvä ryhmähaastis, jonka jälkeen minulle soitettiin, että olen The Valittu.
Kun työ alkoi, selvisi, että asiakaskunta koostuu yhteiskuntamme moniongelmaisista, joiden vuoksi piti pitää turvakoulutussessio ja tiedostaa, että pöydällä ollut nitojakin voi olla ase heidän käsissään. Eipä kiinnostellut hirveän kauaa tuo tehtävä. Pääsi seuraava jonossa sisään.
"Olen luova taivaanrannan maalari, ja mielikuvissani olenkin taitava työntekijä kaikilla haluamillani aloilla. Olen innokas siirtymään kohti tavoitteita, kuten jääkaapissa sijaitsevaa hookoon lenkkiä. Ymmärrän myös levon tärkeyden, koska vain silloin ihminen pääsee kiinni omaan sisimpäänsä ja ymmärtää elämän syvimmän olemuksen. Viimeksikin riippumatossa sain kunnon oivalluksen, kerron toki lisää kun palkkaatte minut! Ominta minua on myös prototyyppien kehittäminen ja testaaminen, joten minussa asuu ripaus insinööriäkin. Olen rakentanut mm. siivet, joilla liitelin jo liiiterin katolle asti. Nyt etsin uusia haasteita ja korkeampia kattoja. Jutellaan jos tarjoatte kahvit!"
Ei se sen vaikeampaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuplasti korkeakoulutettu ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin teen ikuisesti pätkätöitä tai tulen nipin napin toimeen yrittäjänä kuin brändään itseni ja jauhan merkityksetöntä paskaa Linkedinissä kaiken maailman pikkupyrkyreiden kanssa. Yritin aikani mutta ei helvetti vaan pysty, haluan kuitenkin katsoa itseäni ylpeästi peiliin ilman että purskahdan itkuun tai nauruun.
LinkedIn on kaameaa shaibaa. Katselin tuttujen sepustuksia LI-tileillä ja suoraan saoen: valehtelijoita kaikki tyyni. Aika paksuja juttuja siellä kirjoiteltiin, kun tietää, mitä ko. henkilö tosiasiassa työssään tekee ja kertoo osaavansa...
Muutenkin tämä USA:n malli näissä työnhakuasioissa on minusta ttäysin sopimaton Suomeen. Ei tuolla tyhjänkehumisella todellista osaajaa saa. No ehkä hyvän paskanpuhujan.
Vierailija kirjoitti:
"Olen luova taivaanrannan maalari, ja mielikuvissani olenkin taitava työntekijä kaikilla haluamillani aloilla. Olen innokas siirtymään kohti tavoitteita, kuten jääkaapissa sijaitsevaa hookoon lenkkiä. Ymmärrän myös levon tärkeyden, koska vain silloin ihminen pääsee kiinni omaan sisimpäänsä ja ymmärtää elämän syvimmän olemuksen. Viimeksikin riippumatossa sain kunnon oivalluksen, kerron toki lisää kun palkkaatte minut! Ominta minua on myös prototyyppien kehittäminen ja testaaminen, joten minussa asuu ripaus insinööriäkin. Olen rakentanut mm. siivet, joilla liitelin jo liiiterin katolle asti. Nyt etsin uusia haasteita ja korkeampia kattoja. Jutellaan jos tarjoatte kahvit!"
Ei se sen vaikeampaa ole.
Ei kirjoittaminen vaikeaa olekaan. Lähettäminen on.
Ap
Jos itseään kiinnostaa niin ok, mutta että pelkästään että pääsisi edes työhaastatteluun pitää alkaa postata jotain Mehukattisuosituksia???