Lue keskustelun säännöt.
"Työtön, brändää itsesi" - mutta miten?
Työnhakukursseilla olen usein kuullut, että työnhakijan olisi brändättävä itsensä. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, miten tämä tehdään, tai edes, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Wikipedian mukaan "brändi on tuote tai tuotemerkki, yritys, henkilö tai muu vastaava, jolle on syntynyt tai esimerkiksi markkinoinnin avulla luotu laaja, yleensä myönteinen, tunnettuus. -- Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä".
Ymmärrän jotenkuten sen, että työuran aikana itsestään voi tehdä laajalti tunnetun tuotteen, mutta miten kummassa minun, pelkistetyllä lomakehaulla töihin pyrkivän pitkäaikaistyöttömän ja kahdensadantuhannen muun työttömän brändit mahtuvat tähän maahan ja erottuvat toisistaan?
Kommentit (339)
täällä haukutaan, jos joku antaa vinkkejä,jos nykyinen cv ei tuo haastattelua ,voi kokeilla muuta mallia cv: lle
myös huono cv voi erottua muista. joskus oon myös liimannu jotain maisemakuvia tai tarroja hakemus kuoreen, jotta se nousis esille muista. jos ei ole menetettävää, niin miksei voi kokeilla jotain uutta.
ja oon siis ite saanut töitä.pätkätyölaisena haen koko ajan töitä. niin olen tänne laittanu vinkkiä, koska tiedän miten puuduttavaa hommaa työnhaku on.
parhaaksi konstiksi oon kokenu soittamisen,moneen paikkaan oon päässy ilman hakemusta vain soittamal ilmotuksen numeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brändäyksessä on tarkoitus nostaa CV:hen relevantteja ja juuri haettua paikkaa kiinnostavia kohtia historiasta eikä tehdä mitään 5 sivun luetteloa kaikista elämän käänteistä, teinivuosien kesätöistä ja harrastuksista. Pituus mielellään 1 sivu, max 2. Näin kerrottiin brändäyskurssilla.
Tämä ei ole brändäystä, vaan osaltaan normaalia CV:n tekemistä (sinne ei aikuisella kuulu peruskoulut ja kesätyöt, joita tosi moni roikottaa edelleen mukana) ja osittain CV:n personointia haettuun paikkaan.
Toi personointi on vähän ongelmallista, koska jos jättää jonkun merkityksettömän paikan pois, CV:hen tulee aukko. Mulla myös usein kysytään olenko tehnyt jotain muuta kuin mitä (aukottomassa) CV:ssä lukee.
Joskus kesätyöt ovat lähinnä sitä, mitä olen haetun työn alalta tehnyt. Totta munassa listaan ne kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Auri on brändännyt itsensä siivoojana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Siivoojasta meillä on aivan täydellinen brändiesimerkki!
Auri Katariina
Löytyy ainakin TikTokista, Instasta ja YouTubesta, varmaan vielä jostain muualtakin.
Hänellä on jopa video miten tuohon asemaan pääsi.
Ongelmana edelleen on, että jokainen ei voi ryhtyä tuollaiseksi.
Eikä Aurikaan ole kaiketi uuden työpaikan tarpeessa, hän on palvelupäällikkönä jossain isossa firmassa ja ennemmin joutuu jossain vaiheessa luopumaan siitä tehdäkseen videoita. Hän alkoi tehdä videoita rakkaudesta työhönsä, ei brändätäkseen itseään. Tekemällä tehden hän tuskin olisi onnistunut noin hyvin, koska sydän ei olisi ollut mukana.
Vierailija kirjoitti:
https://yrittaja.io/blogi/2019/1/5/haluatko-rakentaa-henkilbrndin-7-hel…
Haluaisikohan blogisti apua oikeinkirjoituksessa? Tottahan hän tuolla suollolla erottuu, mutta ei sillä tavalla, että hänet tai hänen neuvonsa jaksaisi ottaa tosissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Siivoojasta meillä on aivan täydellinen brändiesimerkki!
Auri Katariina
Löytyy ainakin TikTokista, Instasta ja YouTubesta, varmaan vielä jostain muualtakin.
Hänellä on jopa video miten tuohon asemaan pääsi.
Ongelmana edelleen on, että jokainen ei voi ryhtyä tuollaiseksi.
Eikä Aurikaan ole kaiketi uuden työpaikan tarpeessa, hän on palvelupäällikkönä jossain isossa firmassa ja ennemmin joutuu jossain vaiheessa luopumaan siitä tehdäkseen videoita. Hän alkoi tehdä videoita rakkaudesta työhönsä, ei brändätäkseen itseään. Tekemällä tehden hän tuskin olisi onnistunut noin hyvin, koska sydän ei olisi ollut mukana.
Kuvista päätellen rintavako on myös oleellisesti mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Siivoojasta meillä on aivan täydellinen brändiesimerkki!
Auri Katariina
Löytyy ainakin TikTokista, Instasta ja YouTubesta, varmaan vielä jostain muualtakin.
Hänellä on jopa video miten tuohon asemaan pääsi.
Ongelmana edelleen on, että jokainen ei voi ryhtyä tuollaiseksi.
Eikä Aurikaan ole kaiketi uuden työpaikan tarpeessa, hän on palvelupäällikkönä jossain isossa firmassa ja ennemmin joutuu jossain vaiheessa luopumaan siitä tehdäkseen videoita. Hän alkoi tehdä videoita rakkaudesta työhönsä, ei brändätäkseen itseään. Tekemällä tehden hän tuskin olisi onnistunut noin hyvin, koska sydän ei olisi ollut mukana.
Kuvista päätellen rintavako on myös oleellisesti mukana.
Töitä tehdessä tulee kuuma.
Käy katsomassa pari videota, hyvää työtä hän oikeasti tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Siivoojasta meillä on aivan täydellinen brändiesimerkki!
Auri Katariina
Löytyy ainakin TikTokista, Instasta ja YouTubesta, varmaan vielä jostain muualtakin.
Hänellä on jopa video miten tuohon asemaan pääsi.
Ongelmana edelleen on, että jokainen ei voi ryhtyä tuollaiseksi.
Eikä Aurikaan ole kaiketi uuden työpaikan tarpeessa, hän on palvelupäällikkönä jossain isossa firmassa ja ennemmin joutuu jossain vaiheessa luopumaan siitä tehdäkseen videoita. Hän alkoi tehdä videoita rakkaudesta työhönsä, ei brändätäkseen itseään. Tekemällä tehden hän tuskin olisi onnistunut noin hyvin, koska sydän ei olisi ollut mukana.
Kuvista päätellen rintavako on myös oleellisesti mukana.
Töitä tehdessä tulee kuuma.
Käy katsomassa pari videota, hyvää työtä hän oikeasti tekee.
Katsoin jo. Antavissa vaatekappaleissa siivoava lettipääblondi varmasti saa TikTok-yleisöä ja varmasti markkinoille mahtuu muutama lisääkin. Hän tekee varmasti hyvää työtä, kun kerran on kokenut ammattilainen, mutta onko tämä nyt oikeasti se tapa, jolla työttömän kannattaa lähestyä potentiaalisia työnantajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Siivoojasta meillä on aivan täydellinen brändiesimerkki!
Auri Katariina
Löytyy ainakin TikTokista, Instasta ja YouTubesta, varmaan vielä jostain muualtakin.
Hänellä on jopa video miten tuohon asemaan pääsi.
Ongelmana edelleen on, että jokainen ei voi ryhtyä tuollaiseksi.
Eikä Aurikaan ole kaiketi uuden työpaikan tarpeessa, hän on palvelupäällikkönä jossain isossa firmassa ja ennemmin joutuu jossain vaiheessa luopumaan siitä tehdäkseen videoita. Hän alkoi tehdä videoita rakkaudesta työhönsä, ei brändätäkseen itseään. Tekemällä tehden hän tuskin olisi onnistunut noin hyvin, koska sydän ei olisi ollut mukana.
Kuvista päätellen rintavako on myös oleellisesti mukana.
Töitä tehdessä tulee kuuma.
Käy katsomassa pari videota, hyvää työtä hän oikeasti tekee.
Katsoin jo. Antavissa vaatekappaleissa siivoava lettipääblondi varmasti saa TikTok-yleisöä ja varmasti markkinoille mahtuu muutama lisääkin. Hän tekee varmasti hyvää työtä, kun kerran on kokenut ammattilainen, mutta onko tämä nyt oikeasti se tapa, jolla työttömän kannattaa lähestyä potentiaalisia työnantajia?
Halpa kopio ei koskaan toimi.
Jos pystyy brändäämään itsensä noin, siitä on ihan valtavasti hyötyä, oikeasti.
Sillä, että yrittää jotain samanlaista, mutta oma brändi ei saa tuulta alleen, ei saavuta mitään. Hyvin harvalla on sellaista osaamista yhdistettynä vielä sopivaan ulosantiin, että saisi itselleen brändin.
Muistelen lämmöllä toimistosiivoojaa vuosien takaa. Hän teki työnsä todella, todella hyvin ja pyrki olemaan mahdollisimman näkymätön. Se oli jopa aavistuksen rasittavaa, koska hän ei tullut kahvihuoneeseen siivoamaan, jos siellä oli joku meidän firman työntekijöistä. Se johtui siis kunnioituksesta meitä kohtaan.
Ja nykyaikana ennemmin palkattaisiin joku, joka tekee pöydänpyyhkimisvideon nettiin (tässä en viittaa Auriin, hänen juttunsa on paljon syvempi) sen sijaan, että tuollainen hiljainen osaaja. Myös niillä aloilla, joita ei voi esitellä videolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brändäystä tämäkin
Vierailija kirjoitti:
Brändäystä tämäkin
Luulisi tuostakin artikkelista ymmärrettävän, että työtä ei tosiaan riitä kaikille, kun täytyy mainostaa sillä, että osaa käyttäytyä. Mutta yrittäjähän tuossakin on, ja kiroilemattomuutta hän harjoittaa sivutyönään ja vähän vitsillä. Sivumennen sanoen minun remonttini aikana kotonani ravasi kaikenlaisia putkimiehiä ja sähköasentajia, enkä muista yhdenkään kiroilleen tai muutenkaan käyttäytyneen huonosti minun läsnäollessani.
Nyt on nähty vähäpukeisen siivousesimiehen ja siistisuisen remppayrittäjän brändit. Olisi kiva nähdä myös yli viisikymppisten työttömien työnhakijoiden brändejä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brändäystä tämäkin
Luulisi tuostakin artikkelista ymmärrettävän, että työtä ei tosiaan riitä kaikille, kun täytyy mainostaa sillä, että osaa käyttäytyä. Mutta yrittäjähän tuossakin on, ja kiroilemattomuutta hän harjoittaa sivutyönään ja vähän vitsillä. Sivumennen sanoen minun remonttini aikana kotonani ravasi kaikenlaisia putkimiehiä ja sähköasentajia, enkä muista yhdenkään kiroilleen tai muutenkaan käyttäytyneen huonosti minun läsnäollessani.
Nyt on nähty vähäpukeisen siivousesimiehen ja siistisuisen remppayrittäjän brändit. Olisi kiva nähdä myös yli viisikymppisten työttömien työnhakijoiden brändejä.
Ap
Ei ole toimivaa yli viisikymppisen työttömän työnhakijan brändiä.
Jos se toimii, henkilö ei ole enää työnhakija.
Jos se ei toimi, kukaan ei koskaan törmää siihen.
Mitään valmista sapluunaa tähän ei ole.
Ihan sama miten brändäät itsesi. Julkishallinnon organisaatioissa mihin työhön itse olen valitettavasti kouluttautunut asiantuntijatyöt menee suhteilla, ihan sama, mitä muuten olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brändäystä tämäkin
Luulisi tuostakin artikkelista ymmärrettävän, että työtä ei tosiaan riitä kaikille, kun täytyy mainostaa sillä, että osaa käyttäytyä. Mutta yrittäjähän tuossakin on, ja kiroilemattomuutta hän harjoittaa sivutyönään ja vähän vitsillä. Sivumennen sanoen minun remonttini aikana kotonani ravasi kaikenlaisia putkimiehiä ja sähköasentajia, enkä muista yhdenkään kiroilleen tai muutenkaan käyttäytyneen huonosti minun läsnäollessani.
Nyt on nähty vähäpukeisen siivousesimiehen ja siistisuisen remppayrittäjän brändit. Olisi kiva nähdä myös yli viisikymppisten työttömien työnhakijoiden brändejä.
Ap
Ei ole toimivaa yli viisikymppisen työttömän työnhakijan brändiä.
Jos se toimii, henkilö ei ole enää työnhakija.
Jos se ei toimi, kukaan ei koskaan törmää siihen.
Mitään valmista sapluunaa tähän ei ole.
Yli 50 vuotias kelpaavaan duuneihin, joita kukaan muu ei halua tehdä- siivoojaksi ja hoitajaksi vanhuspuolelle jonnekin perähikiälle.
Ap voi brändätä itsensä vaikka Suomen negatiivisimmaksi viisikymppiseksi työttömäksi 🤣
Vierailija kirjoitti:
Ap voi brändätä itsensä vaikka Suomen negatiivisimmaksi viisikymppiseksi työttömäksi 🤣
Meinaatko, että sillä keinolla löytyisi töitä, vai iskikö sinuun jonkinlainen nokkeluuskohtaus?
Ap
Hauska keskustelu.
Tämä brändäyshommeli on vähän kaksipiippuinen juttu. Aurin siivoojabrändi on onnistunut, mutta sitten jos joku nobody (kuten allekirjoittanut) yrittää kehitellä jotain pöhinää ja nostetta ympärilleen, se aiheuttaa vaan myötähäpeää.
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.