Lapseton: milloin huomaat olevasi kiitollisin lapsettomuudestasi?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:02"] [quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:19"]Joka kerta kun tapaan kummilapseni. Ihana lapsi, tulen hyvin toimeen hänen kanssaan ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta joka kerta kun lapsi lähtee kotiin tai itse lähden heiltä, olen kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia. [/quote] Miten niin kiitollinen? Eihän lapsellisiakaan pakotettu hankkimaan lapsia, joten ei se ole mikään päätös mikä tehdään sinun puolesta ja ettet saisi itse valita, tuleeko sinusta lapsellinen vai lapseton. Ja muuten, et ole paljoa kokenut jos kummilapsen kanssa pari tuntia on jo niin rankkaa ja oikein huokaiset helpotuksesta, kun tämä lähtee. Eiköhän suurin osa lapsellisista ole todella tyytyväisiä ja onnellisia oman päätöksensä kanssa. Ja kenties kiitollisia siitä, että heillä oli mahdollisuus saada lapsi. [/quote] Kiitollisuus lisää onnellisuutta, tutkitusti. Kannattaisi kokeilla. [/quote] Mitä yritit vihjata tuolla? Kyllä, olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut kaksi ihanaa poikaa, 8- ja 10-vuotiaat, eli osaavat hoitaa asioita jo itsekin. Mutta ethän sinä näe sitä pikkulapsiaikaa pidemmälle, yksinkertainen ihminen kun olet.

[/quote]

Miksi olet noin ilkeä? En yritä vihjailla mitään. Kiitollisuus nyt vain on psykologisen tutkimustiedon valossa eräs tärkeimmistä onnellisuutta edistävistä asioista. Lapsettomuus on hyvä asia kohdistaa kiitollisuutensa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus valita lapsettomuus.  Olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista, joita lapsettomuus minulle antaa. Olen kiitollinen siitä, että vältän monet ongelmat, jotka ovat vanhemmille arkipäivää. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea valinta. Minulla on asiat hyvin.
[/quote] Ja taas; "Minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea päätös. Minulla on asiat hyvin." Voi jumalauta! Ja meillä äideilläkö ei ole ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä oikea päätös? Meilläkö ei voisi olla asiat hyvin? Mitä helvettiä sä puhut? Nyt riittää. Te teitte ehkä itsellenne oikean valinnan, mutta se ei tarkoita, että se olisi kaikille se oikea ja että muut olisivat heikkoitsetuntoisia, jotka eivät muka miettinee
[/quote] Voi pyhä Pietari... Eli jos pääsee teatterikorkeakouluun, ei saa olla iloinen siitä koska 12 muutakin opiskelijaa on päässyt sinne sinä vuonna? Logiikka hoi.

Kun näen miten ikäiseni kaverit (n. 22-26) ovat jatkuvasti hermo kireällä ja kuolemanväsyneitä lastensa kanssa, moni vielä yh-äitejä. Rahaa, koulutusta tai työtä on vain harvalla, mutta silti oli pakko saada se lapsi nuorena. En vain ymmärrä. Itse olen 25, valmistuin juuri korkeakoulusta ja sain mahtavan työpaikan. Voin rauhassa matkustella ja mennä ja tulla miten haluan.

Lapsen haluan toki joskus, mutta noita kavereita katsellessa olen äärettömän kiitollinen etten ole tämän ikäisenä äiti :)

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:21"]Kysyä voisi niinkin, että milloin lapselliset olisivat mieluummin lapsettomia. Näitäkin ajatuksia hetkellisesti on ollut ainakin mulla.
[/quote]
Tänään, influenssan kourissa. Ihan helvettiä sairastaa kun lapset mellastaa ja pomppii päällä suunnilleen. Ovat kimpussani kuin herhiläiset. Jos isänsä vie ne ulos, on rauhallista kuten nyt. Toinen nukkuu päikkäreitä. Eli sairastaessa lapset todella häiritsevät ja lisäksi kova huoli että he saavat tämän taudin :-( en voi kuitenkaan sanoa että haluaisin olla lapseton tänäänkään, haluaisin vaan saada sairastaa rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:58"]Viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiin. Iltaisin töiden jälkeen kun pääsen harrastuksiin. Kun saan nauttia hiljaisuudesta kotonani. Kun harrastamme pitkään nautinnollista aamuseksiä. Kun saan syödä koko karkkipussin yksin. Kun haluan tehdä kalliimpia hankintoja itselleni. Kun suunnittelen lomamatkoja. Kun haluan lähteä yhtäkkiä ravintolaan tai lasilliselle. Oikeastaan koko ajan.
[/quote]

Voi jumalauta miten lapsellista. Oikeastiko melkein kokoajan tunnet kiitollisuutta jostain jota sulla ei ole, niin paljon se sua määrittää? Karkkipussit ja kalliit hankinnat... Voi jösses.
[/quote]
Kukin tavallaan, mitä se sulta on pois. T. Kahden pikkulapsen onnellinen äiti

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:01"]

Kun näen miten ikäiseni kaverit (n. 22-26) ovat jatkuvasti hermo kireällä ja kuolemanväsyneitä lastensa kanssa, moni vielä yh-äitejä. Rahaa, koulutusta tai työtä on vain harvalla, mutta silti oli pakko saada se lapsi nuorena. En vain ymmärrä. Itse olen 25, valmistuin juuri korkeakoulusta ja sain mahtavan työpaikan. Voin rauhassa matkustella ja mennä ja tulla miten haluan.

Lapsen haluan toki joskus, mutta noita kavereita katsellessa olen äärettömän kiitollinen etten ole tämän ikäisenä äiti :)

[/quote]

Niin ja lisäyksenä; en ole ikinä vielä edes kokenut minkään sortin vauvakuumetta. Vauvan itku on maailman rasittavin ääni ja aina kun sitä joutuu vaikka bussissa kuuntelemaan voi hyvällä omallatunnolla laittaa kuulokkeet korviin ja blokata sen kamalan rääkymisen.

Joka vuosi kun varaan kuukauden lomamatkan jonka aikana vierailen monessa maassa, vaihdan paikkaa silloin kun huvittaa ilman suurempia suunnitelmia. Lennän 13 tunnin lentoja rauhassa nukkuen, suklaata syöden ja kirjaa lukien.

Aina, kun vierailen siskoni luona. Hänellä ja miehellään on kaksi murrosikäistä poikaa. Röhnöttävät sohvalla pää kiiinni laitteissaan, tukka rasvaisena. Vääntäytyvät nuristen pöytään ja ahmivat ruokaa kuin hevoset. Jutut ovat jotakin aivan älytöntä diipadaapaa. Mitään omaa persoonallisuutta noilla sankareilla ei ole. Ovia kyllä osataan paukutella ja näsäviisastella.

Onneksi meillä ei ole ikinä tuollaista.

Viikonloppuisin, kun saa nukkua pitkään, vaikka edellinen ilta olisi mennyt pitkäksi.

Lapsellinen ihminen tuli nyt ketjuun vastaamaan. Toisten lasten hoitaminen on täysin eri asia kuin omien hoitaminen. Mulla on välillä joku kummilapsista hoidossa ja kyllä huokaisen, kun haetaan kotiin, vaikka omat siihen jalkoihin jäävätkin pyörimään. Omat lapset tietävät mihin saa koskea ja mihin ei, omat osaavat omatoimisesti mennä vessaan eikä tarvitse 5min välein kysyä pissahädästä, omat ottavat omatoimisesti välipalaa jääkaapista nälän yllättäessä jne.

Lapsellisena ihmisenä kaipaisin rauhallisempia aamuja, vapautta lähteä spontaanisti miehen kanssa kahdestaan ulos syömään tai leffaan tai jonnekin, mahdollisuutta olla ystävien luona arkisin myöhempään kuin 19.30 asti.
Mutta tämä vaihe on niin nopeasti ohi, että kohta tuohon kaikkeen on mahdollisuus. Vanhin lapsista on jo niin iso, vaikka just vasta oli yöt valvottava kiljukaula. Nyt hän tulee koulusta kotiin tekemään läksyt ja huikkaa lähtevänsä kavereiden kanssa ulos. Kohta nuo pienimmätkin ovat yhtä isoja ja sitten ei enää tarvitsekaan vain haaveilla omasta ajasta.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:30"]

Lapsellinen ihminen tuli nyt ketjuun vastaamaan. Toisten lasten hoitaminen on täysin eri asia kuin omien hoitaminen. Mulla on välillä joku kummilapsista hoidossa ja kyllä huokaisen, kun haetaan kotiin, vaikka omat siihen jalkoihin jäävätkin pyörimään. Omat lapset tietävät mihin saa koskea ja mihin ei, omat osaavat omatoimisesti mennä vessaan eikä tarvitse 5min välein kysyä pissahädästä, omat ottavat omatoimisesti välipalaa jääkaapista nälän yllättäessä jne.

[/quote]

Minua taas ei haittaa ottaa välillä lapsia hoitoon, mutta olen todella kiitollinen, ettei meillä ole omia lapsia. Paljon enemmän vaivaa, huolta ja vastuuta omista lapsista olisi kuin hoitolapsista. Muutama tunti menee, mutta omia lapsia ei saisi mihinkään pois silmistä illaksi, kun tekee mieli rauhoittua ja rentoutua.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:30"]

Lapsellinen ihminen tuli nyt ketjuun vastaamaan. Toisten lasten hoitaminen on täysin eri asia kuin omien hoitaminen. Mulla on välillä joku kummilapsista hoidossa ja kyllä huokaisen, kun haetaan kotiin, vaikka omat siihen jalkoihin jäävätkin pyörimään. Omat lapset tietävät mihin saa koskea ja mihin ei, omat osaavat omatoimisesti mennä vessaan eikä tarvitse 5min välein kysyä pissahädästä, omat ottavat omatoimisesti välipalaa jääkaapista nälän yllättäessä jne.

[/quote]

Minua taas ei haittaa ottaa välillä lapsia hoitoon, mutta olen todella kiitollinen, ettei meillä ole omia lapsia. Paljon enemmän vaivaa, huolta ja vastuuta omista lapsista olisi kuin hoitolapsista. Muutama tunti menee, mutta omia lapsia ei saisi mihinkään pois silmistä illaksi, kun tekee mieli rauhoittua ja rentoutua.

Joka päivä, kun törmään lapsiin työssäni. Lapset ovat ihania, kunhan ne eivät ole omia.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 16:42"]

Voi miten lyhyt aika Se onkaan kuin tuo on ns. mahdotonta lasten takua. Lapset kasvavat niin nopeasti isoiksi ja sitten tuo kaikki kirjoittamasi on taas mahdollista. Ja sitten sulla on kivat isot lapset siihen lisäksi. Hassua miten lyhytnäköisiä kommentteja, ihan kuin pikkulapsi aika kestäisi koko elämän:)

[/quote]

Käsittääkseni lapsen kasvaminen isoksi kestää n. 20 vuotta. Ja kun omasta elämästä ekat 20v on aika vajaavaltainen ja ekoista vuosista ei edes muista mitään, opiskelut on  suoritettu ehkä 25-28-vuotiaana, sitten on taloudellisesti tiukkaa on on hankittava asunto ja auto...ja sitten 50-vuotiaana aletaankin jo rappeutua vähitellen ja n. 65v lähtien ollaan jo aika pihalla maailmanmenosta ja selkeästi jo sellaisia vähän höpsöjä ja hidastuneita.. Jos siitä itsenäisen aikuisen elämästä (esim. ikävuodet 25-50 = 25v) käyttää yhteen lapseen 20v niin itselle jää ruhtinaalliset viisi vuotta. Viisi vuotta koko elämästä mielekästä aikaa, jolloin jaksaa ja on skarppi ja terve ja on rahaa...Se on aika vähän.

Nykyään joka päivä kun elämässä ei ole mitään pysyvää saanut rakennettua. Kiitos lukuisten työpaikkojen siellä täällä.

Aina kun näen todella huonosti käyttäytyviä lapsia, eivätkä vanhemmat uskalla puuttua siihen. Oli tosi vaivaannuttavaa mm. katsella vierestä, kun ystäväni lapsi sanoi ystävälleni muka piloillaan "mä vihaan sinua". Ei edes mitenkään vihaisena, vaan omasta mielestään fiksuna pilana. Ja ystäväni oli siinä sitten nolona.

Aika harvoin. Ei siksi, etten nauttisi elämästäni, vaan siksi etten oikeastaan mieti koko lapsiasiaa. Joskus, kun näkee väsyneitä vanhempia ja huonosti käyttäytyviä lapsia, hetken mielessä käy, että onneksi ei ole tuollaista elämää, ennemmin käy vain sääliksi, ohi mentyä asia on jo unohtunut. Muuten en yleensä asiaa sen kummemmin mieti. Minusta olisi todella outoa, jos joka päivä miettisin, että onpa hienoa kun ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia koska asia ei ole koskaan ollut minulle tärkeä, joten on vaikea tuntea jatkuvaa kiitollisuutta valinnasta, joka on ollut itsestäänselvä osa elämää.

Aika harvoin. Ei siksi, etten nauttisi elämästäni, vaan siksi etten oikeastaan mieti koko lapsiasiaa. Joskus, kun näkee väsyneitä vanhempia ja huonosti käyttäytyviä lapsia, hetken mielessä käy, että onneksi ei ole tuollaista elämää, ennemmin käy vain sääliksi, ohi mentyä asia on jo unohtunut. Muuten en yleensä asiaa sen kummemmin mieti. Minusta olisi todella outoa, jos joka päivä miettisin, että onpa hienoa kun ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia koska asia ei ole koskaan ollut minulle tärkeä, joten on vaikea tuntea jatkuvaa kiitollisuutta valinnasta, joka on ollut itsestäänselvä osa elämää.

Mulla on 2 lasta ja yhä useammin löydän itseni ajattelemasta munkälaista elämä olisi ilman lapsia. Jos minulla olisi tämä järki ja saisin palata aikaan kun olin 18 vuotias, valitsisin ilman muuta vapaaehtoisen lapsettomuuden. On vittumaista huomata vasta lasten teon jälkeen ettei tämä ollutkaan mun juttu.

Nytkin istuisin NIIN mielelläni sidukkalasi nenän alla kavereiden kanssa venaamassa illan konserttia. Minä näpytän puhelimella viestiä avlle,tappelen miehen kanssa juurikin niistä lapsi-ja perheasioista.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 18:26"]

Minusta olisi todella outoa, jos joka päivä miettisin, että onpa hienoa kun ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia koska asia ei ole koskaan ollut minulle tärkeä, joten on vaikea tuntea jatkuvaa kiitollisuutta valinnasta, joka on ollut itsestäänselvä osa elämää.

[/quote]

Kannattaa kokeilla niin voimakasta raskauspaniikkia, että kädet vapisevat, tulee huono olo, ja elämä tuntuu olevan ohi. :) Läheltä piti -tilanteen jälkeen aikaisemmin itsestäänselvänä pidetyt asiatkin alkavat tuntua arvokkailta. Minä olen jos en joka päivä niin ainakin joka viikko kiitollinen siitä, että saan olla lapseton.

Kiitollisuus muuten lisää onnellisuutta huomattavasti: http://happierhuman.com/the-science-of-gratitude/

Kuulee usein mammojen suusta , että mitä kaikkea jää tekemättä tai esim.syömättä , kun on niin kallista isolle perheelle. Miksi lapsia on hankittava niin paljon , ettei ole varaa ns. normaaliin elämään vaan pitää pihistellä yhdestä jos toisesta asiasta. Hankkisivat lapsia, sen määrän mihin varat ja rahkeet riittää.