Lapseton: milloin huomaat olevasi kiitollisin lapsettomuudestasi?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:57"]

Sinulta jää kuitenkin kokematta se, kun oma pieni aarre laittaa pehmeät kätensä kaulasi ympärille rutistaa ja huokaa: "oma, rakas äiti." Elämäni oli oikeasti merkityksetöntä ennen, kun annoin lahjaksi pienen elämän, jota voin rakastaa. Muille olen korvattavissa, mutta lapselleni olen ainoa äiti.

[/quote]

Lapsi rakastaisi äitiään, vaikka hän olisi millainen. On eloonjäämisen ehto, että lapsi osoittaa lämpimiä tunteita vanhempiaan kohtaan, jotta he huolehtisivat pienemmästä ihmisestä. Katsotaan sitten aikuisena, rakastaako lapsesi vielä sinua, silloin voit ehkä jopa luottaa sen pitävän paikkansa.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 14:33"]Itsestäänselvät ovat tietysti vierailut lapsiperheissä ja marketeissa huutavat lapset. Kun luen maailman pahuudesta ja ympäristön tilasta, ajattelen usein, että onneksi en ole tuottanut uusia ihmisiä kärsimään.
[/quote]

Kehitysmaissa tuotetaan sitten sitäkin enemmän ihmisiä kärsimään. Mielestäni on meidän rikkaissa maissa asuvien velvollisuus tehdä paljon lapsia, koska niille on tiedossa hyvä elämä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:46"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 17:04"] En ymmärrä näitä, jotka sanovat että "no lapsellisilta lapsi on pois monesta asiasta" - kyllä, näille asioille ei ole enää niin paljon aikaa kukn ennen, mutta ei se haittaa niitä, jotka viettävät lapsen kanssa mielellään aikaa. [/quote] Miksi et ymmärrä? Asiahan on juuri, niin kuin sanot: lapsen hankkiminen olisi todella pois monesta sellaisesta asiasta, jotka ovat minulle tärkeitä. En halua lasta, enkä halua viettää lapsen kanssa aikaa. Siksi juuri en lasta hankikaan, vaan keskityn mieluummin oleelliseen. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. [/quote] "Oleelliseen". No, meille äideille se lapsen kanssa aikaa viettäminen on oleellista.

[/quote]

Enä sitten? Ei kukaan ole "teistä äideistä" puhunut halattua sanaa. Koettakaa nyt uskoa, ettei maailma eivätkä edes kaikki keskustelut pyöri teidän äitiydenne ympärillä.

Eilen oli taas yksi hetki. Pyöräilin paikallisen jäähallin ohi, ja pihalla oli parikin "jäkis-jonne"laumaa ulkoilemassa. Voi kamala sitä meteliä ja räyhäämistä, olin niiiiiin iloinen että minun ei tarvitse tuollaisia sietää sen enempää kuin ne muutamat sekunnit kuin heidät ohitin. Ihan kamala jos tuollainen räyhäkäs räkivä rääkyvä kersa asuisi mun kotona, ja toisi samanlaisia ärjyjiä vielä kylään. Hrrhhh, hirveä ajatus!

Mulla ei ainakaan se lapsettomuuden kiitollisuus rajoitu vaan vauva-aikojen ajatteluun. En missään nimessä haluaisi taaperoa, en leikki-ikäistä, en noita karjuvia koululaisia, enkä teinejä. Ehkä siinä 17-18+ ne alkaisi olla siedettäviä, mutta olisipa helkutin pitkä piina saada ne siihen ikään!

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:59"]

Onko täällä myös vanhempia veloja? Jos on, niin koetteko tätä kiitollisuutta myös nyt vanhana? Oletteko kiitollisia että teillä ei ole lainkaan jälkeenne jääviä perheenjäseniä, ei heidän kotejaan vierailtavana, heidän juhliaan ja arkeaan osallistuttavana? Ovatko kiitollisuuden hetket yhtä hekumallisia kuin nämä pikkulapsiajan jutut - rääkyvä lapsi marketissa jne.? Kun se aika on hyvin lyhyt vanhempien elämässä. Sitten se kaikki loppuaika, joitakin kymmeniä vuosia, on aikuisten välistä yhteyttä, sukulaisuutta, heimoutta, ystävyyttä ja tukemista. Niin onko sielläkin vielä sitten näitä kiitollisuuden hetkiä, ettei ole perheenjäseniä? Mä rakastan kaikkia perheenjäseniäni valtavasti, enkä vaihtaisi heitä mihinkään siksi, että he ovat muutaman vuoden elämästään olleet rääkyviä, kakkavaippaisia, häirinneet mun mahdollisuutta tehdä monimutkaisia ruokia jne. On itse asiassa ihan hirveä ajatus, että jotakuta heistä ei ollenkaan olisi tällaisista aivan naurettavista syistä.

[/quote]

Tällä palstalla taitaa pyöriä eniten kolmekymppiset, minäkään en ole vielä neljääkymmentä. En nauti pikkulasten, koululaisten tai teinien seurasta. Kyse ei tosiaankaan ole vain vauva-ajasta. Luonnollisesti ajatus lapsenlapsista tai lapsenlapsenlapsista ei kiinnosta. Ei ehkä olisi hassumpaa, jos jostain ilmaantuisi täysikasvuisia jälkeläisiä, jotka olisivat veloja itsekin, eivät aiheuttaisi koskaan mitään huolta jne. Yhteyttä haluaisin siltikin pitää harvakseltaan. 

[/quote]

Sama. Mulla ei ole ikinä ollut sukua eikä sellaista Disney-elokuvien perhettäkään, jonka kanssa voisi viettää aikaa tai jakaa asioita. En osaa myöskään kaivata sellaista mitä en oikeastaan osaa kuvitellakaan. Kun ei ole ikinä tottunut mihinkään "heimouteen" niin ei sillä näe myöskään mitään arvoa.

Ajatus sellaisesta italialaistyyppisestä isosta perheestä/suvusta, joka koko ajan on toistensa kanssa tekemisissä ja puuttuu koko ajan toistensa asioihin, kuulostaa vain ahdistavalta. Kun on tottunut elämään hyvin pienessä piirissä muutaman ystävän + puolison kesken, tuollainen heimoelämä vaikuttaa vain rasittavalta, uuvuttavalta sekamelskalta.

En halua huolehtia yhdenkään ylimääräisen ihmisen elämästä enkä halua että yksikään ylimääräinen ihminen puuttuu minun elämääni. Onkin hassua miten kuvitellaan että velat, jotka eivät halua lapsiperhe-elämää, jotenkin kummasti sitten kuitenkin haluaisivat lapsenlapsiperhe-elämää. En minä ainakaan haluaisi, ja se, etten tule saamaan lapsenlapsia on minulle PLUSSA lapsettomuudesta, ei missään nimessä miinus.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/970

Säälin teitä joilla ei oo lasta.

Kumman paljon lapsettomia näyttää olevan täällä VAUVA-palstalla!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 09:49"]Kumman paljon lapsettomia näyttää olevan täällä VAUVA-palstalla!
[/quote]
No ne on niitä jotka täällä suureen ääneen mälväämässä ja neuvomassa ja tuomitsemassa. Tyhjät tynnyrit kun tuppaa kolisemaan eniten

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 18:26"]

Minusta olisi todella outoa, jos joka päivä miettisin, että onpa hienoa kun ei ole lapsia. Minulla ei ole lapsia koska asia ei ole koskaan ollut minulle tärkeä, joten on vaikea tuntea jatkuvaa kiitollisuutta valinnasta, joka on ollut itsestäänselvä osa elämää.

[/quote]

Kannattaa kokeilla niin voimakasta raskauspaniikkia, että kädet vapisevat, tulee huono olo, ja elämä tuntuu olevan ohi. :) Läheltä piti -tilanteen jälkeen aikaisemmin itsestäänselvänä pidetyt asiatkin alkavat tuntua arvokkailta. Minä olen jos en joka päivä niin ainakin joka viikko kiitollinen siitä, että saan olla lapseton.

Kiitollisuus muuten lisää onnellisuutta huomattavasti: http://happierhuman.com/the-science-of-gratitude/

[/quote]

Ihminen voi toki olla kiitollinen monista asioista, muustakin kuin lapsettomuudesta. :) Itse olen usein kiitollinen mm. siitä, kuinka ihanan miehen tai miten kivan työpaikan olen saanut, koska ne eivät ole itselleni itsestäänselvyyksiä. Lapsettomuus on.